Vielä on luomusarka vihreämpää!

Luonnonmukainen tuotanto voi tarjota viljelijöille uudenlaisia mahdollisuuksia, sillä se on taloudellisesti hieman tavanomaista tuotantoa kannattavampaa. Luomutuotantoon siirtymiseen on olemassa ainakin kolme merkittävää syytä. Tärkein on luomun idea. Toisena on markkinoilta saatava parempi hinta verrattuna tavanomaisiin maataloustuotteisiin, lisäksi luomuviljelijä on vähemmän riippuvainen ulkopuolelta hankittavista tuotantopanoksista ja niiden hintavaihteluista. Kolmas syy on maatalouden tukipolitiikka. Hallitusohjelmassa todetaan: ”Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi.”

Luomun idea itsessään tuo edellytykset kannattavaan tuotantoon. Luomutuotanto perustuu eheään harmoniseen kokonaisuuteen, jossa ravinteet kiertävät kestävästi ja kustannustehokkaasti. Luomutuotannossa pelto ja tuotantoeläimet elävät symbioosissa. Myös sivutuotteet pystytään tällaisessa kiertotaloudessa hyödyntämään tehokkaasti. Esimerkiksi emolehmien avulla saadaan hyödynnettyä luomun viljelykiertoon kuuluva nurmi ja toisaalta lantaa pelloille. Luomutilojen viljelykiertoon sisältyy monipuolisesti erilaisia viljelykasveja. Nurmea ja erityisesti palkokasveja sisältävä viljelykierto lisää myös maan eloperäistä ainesta, joka tehostaa maan omien ravinnevarojen hyödyntämistä. Tavoitteena on saada hyviä satoja myös jatkossa.

Luomutuotannon on havaittu vähentävän päästöjä paikallisesti. Tuoteyksikköä kohti laskettuna edut tavanomaiseen tuotantoon voivat pienentyä, sillä luomutuotanto tarvitsee enemmän pinta-alaa saman satomäärän tuottamiseen. Tähän sisältyvät pienet logistiset kustannukset, pieni hävikki ja vähän ostopanoksia. Viljelykustannusten jatkuvasti kasvaessa ostopanosten pieni tarve parantaa luomutuotannon suhteellista kannattavuutta. Eri tuotantosuuntien ja maatilojen kannattavuudessa on kuitenkin suuria eroja. Pienimmät kannattavuuserot ovat tällä hetkellä luonnonmukaisen ja tavanomaisen puutarhatuotannon välillä. Luomutuotantoon siirtyminen ei ole ratkaisu maatilan pahoille taloudellisille ongelmille.

Viljelijät ovat havahtuneet siihen, että jos tuotteille ei ole aitoa markkinakysyntää, sitä ei kannata tuottaa. Kun yhä useampi viljelijä siirtyy luomutuotantoon, merkitsee se myös tavanomaisen tuotannon tarjonnan pienenemistä ja positiivista vaikutusta luomuruoan hintatasoon. Luomuun siirtymisen perusta tulisikin olla vahvasti paremman tuottajahinnan hakemisessa eikä tuissa.

Tuottajien on voitava luottaa siihen, että luomun kysyntä säilyy – muuten he eivät voi investoida kannattavasti. Osa kuluttajista on sitoutunut luomuun elintarvikehankinnoissaan. Kuluttajat valitsevat luomun tuotteiden puhtauden, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin sekä läpinäkyvän tuotantoketjun vuoksi. Uudet viljelykasvit ja tuotteet sekä uudet markkinointitavat tuovat lisäarvoa tuotteille. Toisaalta vienti on ennenkin pelastanut tuottajat, jos kysyntä kotimaassa on väliaikaisesti notkahtanut. Maailmanlaajuisesti luomun kasvu on vääjäämätöntä.

Tuotantotapojen erot, erilaiset lähtökohdat, ympäristöhyödyt tai etenkään niiden tulevaisuusskenaariot eivät ole kuitenkaan helposti pelkistettävissä yksinkertaiseksi numerovertailuksi. Luomutuotanto pyrkii vähentämään tuotannon riippuvuutta uusiutumattomista luonnonvaroista. Niiden saatavuudella ja hintatasolla on olennainen merkitys tuleviin viljelykäytäntöihin ja ympäristövaikutuksiin. Lisätutkimusten antaman tiedon avulla luonnonmukaista tuotantoa voidaan kehittää edelleen kestävämmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi.

Hallitusohjelmassa mainitaan myös maatalouden byrokratian vähentäminen, tukien suuntaaminen aktiivituotantoon ja ympäristötuen ehtojen muuttaminen vastikkeellisemmiksi. Luomukorvaukset ovat tehokkaimpia ohjelmaperusteisten tukien ympäristövaikutteisia keinoja, joten viljelijät odottavat tätä korvausta kehitettävän maatalouspolitiikan strategisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitus on sitoutunut nostamaan luomuviljellyn maatalousmaan pinta-alan määrää 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Pääsemme lähemmäs tavoitetta, kun hallitus antaa lupauksen siitä, että viljelijöille maksettava luomukorvaus pysyy nykyisellä tasolla. Koska luomutuotantoon siirtyvien määrä kasvaa nyt nopeasti, on myös luomukorvaukseen suunnattujen määrärahojen riittävyydestä huolehdittava budjetissa. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että uusille ja nykyisille luomutuottajille varmistetaan voimassa olevan tukitason mukainen luomukorvaus

.
EU:n luomutunnus

Suomessakin on nyt pulaa monista luomuraaka-aineista. Onneksi luomutuotanto näyttää kuitenkin lisääntyvän: Tänä vuonna luomukurssit ovat kiinnostaneet viljelijöitä aiempaa enemmän, joten odotettavissa on reilusti uutta luomupeltoa ja lisää kotieläintiloja.

Kirjoittaja:
Pekka Länsivierto
asiantuntija, ympäristövastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kaavoituksella ratkaistaan tulevaisuuden elinympäristömme

Alueiden käytön suunnittelulla tuotetaan rakentamista ohjaavia kaavoja. Rakentaminen on oleellinen osa yhdyskuntien kehitystä ja sen vaikutukset ovat moninaiset sekä rakennushankkeiden lähiympäristössä, että laajemminkin. Rakentaminen vaikuttaa meidän kaikkien elinympäristöön. Rakentamisen taloudellinen merkitys on mittava. Rakennustuotannon taloudellinen arvo Suomessa oli vuonna 2016 yhteensä 31,8 miljardia euroa.

Kaavoituksen kautta ratkaistaan, mitä, minne ja kuinka paljon saa rakentaa. Kaavoituksen menettelyjä ja rakentamista säädellään maankäyttö- ja rakennuslaissa, jonka yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lisäksi tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa.

 

Pelisäännöt muutoksessa

Kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittamiseksi on maankäyttö- ja rakennuslakia muutettu 1.5.2017. Muutoksen sisältö vastaa lähes sellaisenaan hallituksenesitysluonnosta 22.6.2016, jota Matti Rantala on blogikirjoituksessaan 4.10.2016 käsitellyt. Ennen muutosta ELY-keskusten tehtävänä oli kuntakaavoituksen edistämisen ja ohjaamisen lisäksi laillisuusvalvonta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa. Muutoksen jälkeen ELY-keskukset toimivat kaavoituksen edistäjinä sekä valtakunnallisten ja merkittävien maakunnallisten vaikutusten osalta valvojina. Vaikka kaavoitukseen liittyvä valtion ohjaus ja laillisuusvalvonta on poistettu, on kaikkien osapuolten yhteinen etu pelisääntöjen noudattaminen. Vastuullisen kaavojen valmistelun ja päätöksenteon merkitys kunnissa korostuu. Kuntatalouden kannalta merkittävissä hankekaavoissakin on huomioitava hanketoimijoiden intressien lisäksi aidosti muutkin suunnittelualueita koskevat intressit ja reunaehdot. Hanketoimijoiden kanssa ei ennakkoon voida sopia kaavoituksen lopputulosta. Kaavoitushankkeissa alueen asukkaiden ja eri intressipiirien oma edunvalvonta on entistä tärkeämmässä roolissa ja osaltaan korvaa laillisuusvalvonnan poistumista. Alueidenkäytön suunnittelun tiedottamisessa ja uutisoinnissa eri näkökulmien esille nostaminen ja niihin liittyvien pelisääntöjen avaaminen ovat tärkeitä alueen asukkaiden ja toiminnanharjoittajien arvioidessa laadittujen suunnitelmien sisältöä. Osaltaan objektiivinen ja avoin kaava-asioiden käsittely julkisuudessa myös vähentää kaavoitukseen liittyvää korruptioriskiä, joka on tunnistettu mm. Vaasan yliopiston tuoreessa selvityksessä: ”Piilokorruptio Suomessa, Mitä kansalaiset kertovat?” ja Poliisiammattikorkeakoulun raportissa: ”Korruption riskikohteet 2010-luvun Suomessa”.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistustyö on loppusuoralla ja tavoiteluonnokset ovat kantaa otettavina lausunnolla.

Maankäyttö- ja rakennuslain edellisen muutoksen ja maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä on todettu tarve uudistaa kokonaisuudessaan maankäyttö- ja rakennuslaki vastaamaan tämän päivän odotuksiin. Ajankohtaista tietoa uudistuksen etenemisestä on saatavissa ympäristöministeriön www-sivuilta.

Julkisessa keskustelussa ja myös rakentamisen pelisääntöjä koskevissa lainsäädännön muutoksissa on viimevuosina ollut esillä byrokratian ja normien purkaminen, toimintatapojen sujuvoittaminen, digitalisaatio ja valitusprosesseista eroon pääseminen. Näihin tavoitteisiin on helppo yhtyä, kukapa byrokratiaa rakastaisi tai ei entistä sujuvampaa toimintaa hyvänä pitäisi, digitalisaatiokin tuntuu tulevaisuuden kehityssuuntana itsestään selvyydeltä ja valitukset ikäviltä. Rakentamisen pelisääntöjä muutettaessa tulisi kuitenkin selvittää ja huomioida ne tavoitteet, joiden takia joiltain osin byrokraattisiksi koetut menettelyt ja normit tai esimerkiksi toiminnan laillisuuden valvonta on aikanaan säädetty. Mikäli nämä tavoitteet ovat edelleen 100-v Suomessa tärkeitä, tulee muutoksia tehtäessä varmistaa että myös muutosten jälkeen nämä tavoitteet saavutetaan. Joissain tapauksissa byrokratiaksi koettu menettely tai toimintaa rajoittavaksi koettu normi ja sen noudattamisen valvonta voi olla tarpeen tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Erilaisten hankkeiden mahdollistamisen lisäksi asukkaille hyvän elinympäristön rakentuminen sekä yleisen edun ja suunnittelualuetta koskevien reunaehtojen huomiointi ovat jatkossakin tärkeitä näkökulmia kaavoja laadittaessa ja niistä päätettäessä.  Maankäyttö- ja rakennuslain uudistustyön yhteydessä toteutetussa verkkoaivoriihessä korostui myös yleisen edun tärkeys.

Tulevien alueidenkäytön ratkaisujen suunnittelu on tärkeä osa yhdyskuntien kehittämistä

Alueemme asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeiden, tarvittavan yhdyskuntatekniikan toteutusmahdollisuuksien sekä kulttuuriperinnön, luonnon ja ympäristön asettamien reunaehtojen yhteensovittaminen on jatkossakin tarpeen. Alueidenkäytön ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja niiden suunnitteluun kannattaa panostaa. Kaavoituksessa ei ole kyse vain kvartaalitalouden tulosten tuottamisesta vaan yhdyskuntien pitkäjänteisestä kehittämisestä. Hyvin toimivalla kaavoituksella pystytään ennakoimaan tulevia tarpeita ja vastaamaan eri toimijoiden odotuksiin kokonaisuus huomioiden. Eri tasoilla kaavoitukseen käytetty aika ja resurssit tulevat toimivan yhdyskuntakehityksen kautta varmasti moninkertaisesti takaisin.

Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain yleinen tavoite on edelleen ajankohtainen ja tärkeä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää laadukasta ja avointa, aidosti eri näkökulmat huomioivaa, alueidenkäytön suunnittelua. ELY-keskuksilla ja hallinnon muutoksen jälkeen 2019 maakunnilla on tärkeä tehtävä tukea ja edistää kuntakaavoitusta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvä elinympäristö on meille kaikille tärkeä asia.

 

 

Jyrki Palomäki
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Asuinpaikalla on väliä

Maaltamuutto kuntakeskuksiin ja isompiin kaupunkeihin jatkuu edelleen vahvana. Kun maaseudulla on entistä pienempi väestöpohja, tarjotaan sekä kaupallisia että julkisia palveluita harvemmin asutuilla alueilla yhä vähemmän, jos ollenkaan. Tästä huolimatta on myös muita kuin elantonsa maa- ja metsätaloudesta saavia, jotka haluavat asua muualla kuin kuntakeskuksissa. Taloudellisesti sekä kunta että rakentajat voivat lyhyellä aikavälillä hyötyä haja-asutusmaisesta rakentamisesta. Pidemmällä aikavälillä kustannuksia alkaa kuitenkin kertyä molemmille osapuolille.


ELY-keskuksen joukkoliikenteestä vastaavien virkamiesten näkökulmasta aihe on mielenkiintoinen. Vastuullamme on nimittäin järjestää tarpeellisimmat avoimet seudulliset julkiset kuljetukset, jos niitä ei toteuteta markkinaehtoisesti.

 

 

Kuva: Asemakaava-alue (A) ja kylä (C) ovat joukkoliikenteelle hyvin saavutettavissa.

Mitä siis tapahtuu asuinrakentamiselle, jos hajarakentaminen vähennetään malttimallin mukaan nykytahtiin verrattuna?

Asia selvitettiin Kauhajoen ja Kurikan alueella seuraavilla skenaarioilla:

VE 1 ”HAJAMALLI” à Hajarakentaminen jatkuu nykytahdilla vuoteen 2030 saakka

VE 2 ”MALTTIMALLI” à Hajarakentaminen minimoidaan v. 2016 lähtien, rakennuspaikkojen määrä on 10 % nykytasosta

Suunnittelualueella sijaitsee yhteensä 15 356 asuinrakennusta, joista vakinaisessa asuinkäytössä on 12 061 kpl. Näistä 34 % sijaitsee nykyisillä asemakaava-alueilla. 2000-luvulla valmistuneiden rakennusten osuus on 11 % kaikista alueen asuinrakennuksista.

Jos vuoteen 2030 toteutuu VE1/Hajamalli, asemakaava-alueelle nousisi 435 asuinrakennusta ja lieve- ja haja-asutuselueille 665 asuinrakennusta.


 

 

 

 


Kuva: Hajamallin mukaisesti sijoittuneiden uusien asuinrakennusten väestö ikäluokittain ja aluetyypeittäin.

Vaihtoehtoisesti VE2/Malttimalli muuttaisi tulevaisuutta niin, että asemakaava-alueelle nousisi 806 ja lieve- ja haja-asutusalueille 90 asuinrakennusta.


 

 

 

 

 

 

Kuva: Hajamallin mukaisesti sijoittuneiden uusien asuinrakennusten väestö ikäluokittain ja aluetyypeittäin.

Entä ne liikkumisen kustannukset?

Kunnilla on velvollisuus järjestää asukkailleen koulukuljetukset ja korvata vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset (VPL), jos tietyt edellytykset täyttyvät. Lisäksi kunnat ovat järjestäneet muita, ei lakisääteisiä kuljetuksia, kuten sosiaalihuoltolain (SHL) mukaisia kuljetuksia ja avointa joukkoliikennettä. Kunnat ovat käyttäneet henkilökuljetusten järjestämiseen yli 5 miljoonaa euroa vuonna 2014.

Kuntien n. 3.500 koululaisesta noin 1.500 on kuljetuksen piirissä. Näistä 95 % asuu lieve- tai haja-asutusalueella ja keskimääräiset kustannukset ovat vuodessa noin 1.700 euroa kuljetusoppilasta kohden.

Suunnittelualueella oli keväällä 2016 asiakastuloilla liikennöiviä linja-autovuoroja joitakin kymmeniä ja lisäksi 115 erillistä ELY-keskuksen sopimaa linja-autovuoroa, joiden hankintakustannukset olivat 760.000 euroa.

Mihin siis asettua?

Skenaarioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä rakennettavissa asuinrakennuksissa olisi vuonna 2030 yhteensä noin 600 peruskoulun oppilasta. Malttimallissa valtaosa sijoittuu lähelle koulua ja hajamallissa kuljetusoppilaita on reilu kolmannes. Kuljetuskustannuksien ero n. 250.000 euroa/vuosi.

Perusturvan ja kotihoidon kuljetuksissa skenaarioiden välillä ei ole merkittäviä eroja, sillä nämä kuljetuskustannukset realisoituvat vasta vuosikymmenien kuluttua väestön ikääntyessä ja kotihoidon tukipalveluiden tarpeen kasvaessa.

 

Kotitalouksien matkasuoritteet vaihtelevat riippuen asuinpaikasta. Malttimallissa henkilöautoilun vuosikustannukset ovat keskimäärin 10.050 euroa vuodessa ja hajamallissa 32 % enemmän, eli noin 13.250 euroa. Kustannukset sisältävät vain auton käyttö- ja pääomakustannukset. Aikakustannuksia ei ole tässä huomioitu.

Joukkoliikenteen palvelut ovat parhaiten saavutettavissa malttimallissa jossa valtaosa uudesta asuinrakentamisesta sijoittuu asemakaava-alueelle. Hajamallin vaikutukset joukkoliikenteeseen ovat riippuvaisia siitä kohdistuuko rakentaminen kyliin vai niiden ulkopuolelle. Muiden kuin koululaisten joukkoliikennematkoja on hajamallissa vähän.

Kuntakeskusten välisiä pääteitä lukuun ottamatta joukkoliikenteen palvelutaso haja-asutusalueilla säilyy molemmissa malleissa heikkona.
Tarkempaa tietoa selvityksestä: Doria/ Kurikan ja Kauhajoen hajarakentamisselvitys 2030: Selvitys hajarakentamisen vaikutuksista liikkumiskustannuksiin

 

 

Anders Pulkkis
Joukkoliikenteen projektipäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Iskeekö eläinvalvonta?

Tehtäväkseni annettiin kirjoittaa blogi. Minun täytyy heti alkuun tehdä tunnustus; en ole koskaan lukenut yhtään blogia, saatikka kirjoittanut blogia. Olen perinteisen painetun sanan ystävä. Etsin netistä tietoa mikä blogi on ja mitä se pitää sisällään. Wikipedian mukaan blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä. Blogit ovat yleensä yleispäiväkirjoja, mutta ne voivat myös keskittyä johonkin aiheeseen. Tämä minun blogi on aiheeseen keskittyvä. Aiheena ovat eläinvalvonnat Etelä-Pohjanmaa alueella.

Täällä Etelä-Pohjanmaalla eläinvalvontoja tekee pääsääntöisesti kaksi tarkastajaa. Alueemme on Suomen suurimpia kotieläinkeskittymiä, joten valvottavia eläintiloja on paljon. Kiireisimpinä aikoina valvontoja tekee kaksi paria. Eläinvalvonnassa valvotaan muun muassa nautapalkkio, teuraskaritsapalkkio ja kilipalkkio. Lisäksi valvotaan alkuperäisrotusopimukset (APR), eläinten hyvinvointikorvaus (EHK), nautojen pohjoinen kotieläintuki, sika- ja siipikarjatalouden pohjoinen tuki, uuhien pohjoinen kotieläintuki ja kuttujen pohjoinen kotieläintuki sekä merkintä ja rekisteröinti (ns. id- valvonta).

Valvottavan tilan valitsee tietokone

Usein kuulee sanaottavan, että ”kun valvonta iskee”. Valvonta saa aikaan kylmiä väristyksiä ja kauhun sekaisia tunteita. No, valvonta ei iske, vaan valvonta perustuu ihan EU:n ja kansallisiin lakeihin ja asetuksiin. Jokainen joka jättää osallistumisilmoituksen kansallisiin eläintukiin ja EU:n eläinpalkkioihin pitäisi olla tietoinen siitä, että haettua palkkiota ja tukea voidaan tulla valvomaan. Vuosittain valvotaan viisi prosenttia hakijoista, jotka ovat jättäneet osallistumisilmoituksen eläinpalkkioihin/tukiin tai hakeneet eläinten hyvinvointikorvausta tai alkuperäisrotusopimusta. Tästä viidestä prosentista 25 % on satunnaisotantaa eli kaikki osallistumisilmoituksen jättäneet tai EHK:ta tai APR hakeneet voivat tulla valituksi valvontaan. Loput on ns. painotettua otantaa. Painotetussa otannassa määritellään erilaisia otantaperusteita. Esimerkiksi yksi peruste on, että tilan ilmoitukset nautarekisteriin tekee joku muu kuin viljelijä itse. Kansallisista eläintuista valvotaan kolme prosenttia. Tietokoneohjelmaan syötetään otantamäärityksen tiedot ja näin muodostuu valvottavien tilojen lista. Valvottavia tiloja ei valitse valvoja, vaan tietokone. Eikä samoille tiloille mennä valvomaan huvikseen, vaan valvonta perustuu otantamäärityksiin. Tilan hakemat tuet ja palkkiot pyritään valvomaan samalla kertaa.

Tukiehtojen noudattamista valvotaan myös tekemällä järjestelmästä ja eri rekistereistä saatavien tietojen perusteella eläinlajikohtaisia ristiin tarkastuksia tukea saavien eläinten tietoihin. Ristiin tarkastukset selvitetään hallinnollisesti. Tilalle lähetetään kuulemiskirje, jossa selvitetään miksi esim. nauta on noussut ristiin tarkastukseen. Viljelijälle annetaan tilaisuus antaa selvitys havaituista epäselvyyksistä. Yleisimpiä syitä epäselvyyksiin on rekistereiden sisäiset ristiriidat ilmoituspäivissä. Nauta on mennyt teuraaksi ja viljelijä ilmoittaa rekisteriin eri päivän kuin teurastamo. Tai eläimen tulo tai poistopäivä on jäänyt ilmoittamatta rekisteriin. Hallinnollisessa valvonnassa on mukana kaikki, jotka ovat jättäneet osallistumisilmoituksen. Yleensä rahalliset seuraamukset on melko isoja. Rekisteri kannattaa pitää ajan tasalla ja oikein välttyäkseen seuraamuksilta.

Nyt vielä lopuksi muutama sana varsinaisesta tilalla tapahtuvasta eli paikan päällä tehtävistä valvonnoista. Komission vaatimuksen mukaan eläinvalvontoja tehdään ympäri vuoden, toisin kuin kokotilan valvontoja. Valvonnasta voidaan ilmoittaa etukäteen, jos ennalta ilmoittaminen ei vaaranna tarkastuksen tarkoitusta. Valvonnasta saa ilmoittaa enintään 48 tuntia ennen tarkastuskäyntiä. Jos samalla valvotaan täydentävien ehtojen valvontaa eli merkintää ja rekisteröintiä, valvonnasta ei ilmoiteta ennakkoon. Ja yleensä tilalla on merkinnän ja rekisteröinninvalvonta samalla kertaa. Meillä suoritetaan valvontaan ilmoittamatta, ja kun tilalle mennään, viljelijät ovat aluksi vähän varautuneita. Mutta kun päästään vauhtiin ja saadaan valvonta tehdyksi, viljelijät ovat tyytyväisiä. Tässäkö tämä valvonta oli, ei tarvinnut jännittää eikä menettää yöuniaan, kun ei ilmoitettu etukäteen? Tilalla valvotaan tukiehdot ja tarkistetaan eläimet. Tärkeää on muistaa pitää rekisterit ja eläinkirjanpito ajan tasalla, ja korvamerkit korvissa.

Anne-Maria Mettälä
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vesikasvillisuuskartoituksia – MIKSI?

Kun kerron, että jonnekin järvelle, joelle tai jokisuistoon on tehty kasvillisuuskartoitus, kysyy moni, ainakin mielessään, miksi kasvillisuuskartoituksia ylipäänsä tehdään. Yleensä vesikasvillisuuskartoituksissa halutaan saada perustietoa alueesta ja sen luonteesta tai seurataan alueelle tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. Sen lisäksi kartoitetaan kasvaako kyseisellä alueella uhanalaisia kasvilajeja. Kasvillisuus yksistään kertoo jo vesistön ravinteisuudesta, sillä eri lajit viihtyvät erilaisissa ravinneolosuhteissa. Toki on lajeja, jotka kasvavat niin karuissa kuin rehevissäkin vesissä, mutta toiset lajit voivat olla hyvinkin herkkiä ravinnepitoisuuden muutoksille. Esimerkiksi nuottaruoho viihtyy vähäravinteisessa vesistössä, mutta kärsii, jos vesistön ravinnetasot nousevat. Rehevöityminen merkitsee yleensä myös veden samenemista ja sedimentaation lisääntymistä, jotka pohjaruusukkeiselle nuottaruoholle ovat pahasta, koska valonsaanti pohjan läheisyydessä oleville lehdille vähenee. Rehevöitymisestä puolestaan hyötyvät esimerkiksi pikkulimaska ja karvalehti. Kun suunnitellaan vesikasvien vähentämistä, on hyvä muistaa, että ne sitovat ravinteita. Eli mitä tapahtuu ravinteille, jos vesikasveja ei ole? Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät sido ravinteita, vaan ne ovat levien käytettävissä.

Kasvillisuus kertoo myös jo itsessään paljon siitä, millaiset lintu- ja kalalajit alueella viihtyvät tai siitä miksi ne eivät viihdy. Vesikasvilajiston lisäksi vesikasvilajien suhteelliset osuudet ja se kuinka tiheää kasvillisuus on, vaikuttavat eläinten elinoloihin. Jos kasvillisuus on muodostunut liian tiheäksi aikaisemmin hyvällä lintuvedellä, näkyy se lintulajistossa ja yksilömäärissä. Sopivissa määrin esiintyvä vesikasvillisuus tarjoaa linnuille suojapaikkoja, pesäpaikkoja ja ravintoa. Vesikasvillisuuden seassa viihtyvät myös vesihyönteiset, joita esimerkiksi sorsien poikaset syövät. Kaloillekin vesikasveista on hyötyä kaikissa elinvaiheissa. Esimerkiksi kelluslehtiset kasvit, kuten ulpukka ja lumme tarjoavat varjostusta kalanpoikasille, erityisesti alueilla, joilla ei ole puuston varjostavaa vaikutusta. Vesikasvit tarjoavat myös kiinnitysalustan useiden kalojen mätimunille tai vaikka saaliin vaanimispaikkoja hauelle. Vesikasvillisuustietoja tarvitaankin usein vesistöjen kunnostuksen taustatiedoiksi, jotta tiedetään, minne kunnostukset kannattaa keskittää ja millaisia kunnostusten tulisi olla, jotta niistä olisi hyötyä. Jos vesistössä kasvaa esimerkiksi runsaasti ärviöitä tai karvalehteä, jotka lisääntyvät pienistäkin versonkappaleista, kannattaa tarkkaan harkita miten vesikasvien poiston tekee, sillä tuloksena voi olla kyseisten lajien vielä suurempi massaesiintyminen, jos versonkappaleita ei saada pois vedestä. Toisaalta, jos tiedetään, missä näitä ”vaikeita” lajeja esiintyy, voidaan kunnostustoimet myös suunnitella siten, että kyseisten lajien kasvustoihin ei kosketa, jolloin ei tule ongelmaa ympäriinsä ajelehtivista versonkappaleista. Vesikasvillisuustietoja tarvitaan myös, kun seurataan, miten vesistötyöt ovat vaikuttaneet vesistön tilaan. Tällöin on erityisen tärkeää, että vesistöstä on tietoja vesikasvillisuudesta ajalta ennen vesistötöitä, jolloin voidaan nähdä, onko vesikasvillisuus mahdollisesti muuttunut vesistötöiden seurauksena. Ja vesikasvillisuuden muutokset puolestaan vaikuttavat muiden eliöiden elinolosuhteisiin.

Tässä muutamia syitä, miksi vesikasvillisuuskartoitukset on syytä tehdä, ennen kuin aletaan suunnitella vesistön kunnostamistoimia tai muita vesistötöitä.

 

Anna-Maria Koivisto
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kohti Farmari 2017 -maatalousnäyttelyä

Pian on se aika kesästä, kun päästään nauttimaan Farmari-maatalousnäyttelystä, joka järjestetään tällä kertaa jälleen Seinäjoella 14.–17.6.2017. Näyttely on suomalaisen maatalouden ja maaseudun näyteikkuna, jossa kohtaavat niin ammattilaiset, alan harrastajat kuin kuluttajatkin. Farmari järjestetään joka toinen vuosi ja viimeksi se järjestettiin Joensuussa. Edellisen kerran Farmari-maatalousnäyttely järjestettiin Seinäjoella kesällä 2013. Silloin paikalla oli Pro Agrian verkkosivujen mukaan jopa 101 000 kävijää!

Tapahtumapaikkana on edellisten Seinäjoella järjestettyjen Farmari-maatalousnäyttelyiden tapaan Seinäjoki Areenan ja Urheilutalon ympäristö aivan kaupungin keskustassa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on myös mukana tapahtumassa ja osallistummekin yhteistyökumppaneiden kanssa BIOTALOUS-teeman alla olevalle osastolle, jonka löytää näyttelyn aikana Seinäjoki Areenalta. Mukana samalla osastolla ovat muun muassa Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuvirasto, Luonnonvarakeskus Luke sekä Maanmittauslaitos. Osastollamme esitellään esimerkiksi sinistä biotaloutta sekä erilaisia siihen kuuluvia hankkeita.

Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan vesiluonnon monimuotoisuutta ja tähän liittyen mukana on muun muassa Freshabit Life -hanke, joka on Suomen kaikkien aikojen suurin EU:n rahoittama Life-hanke, sekä VIMLA-hanke. Näillä hankkeilla esitellään jokiluontoamme, sekä uhanalaisia jokilajeja. Osastollamme pääsee näkemään muun muassa lyhyen videopätkän raakun eli uhanalaisen jokihelmisimpukan elämästä ja sen pelastamisoperaatiosta.

Lue lisää:

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/FRESHABIT_LIFE_IP_Pohjanmaan_joet

https://vimlavatten.org/suomeksi/

Tämän lisäksi osastollamme esitellään SeaGIS 2.0 – projekti, joka etsii rajoja ylittäviä ratkaisuja Pohjanlahden merialueen yhdennettyyn hallinnointiin. Projektin toimialue ulottuu Västerbottenin ja Västernorrlandin lääniin Ruotsissa sekä Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin Suomessa. SeaGIS 2.0 -projekti esittelee karttapalveluaan, joka on projektin puitteissa kehitetty digitaalinen karttapalvelu erilaisten tietopohjien varastointiin, visualisointiin sekä tietojen eteenpäin välittämiseen. Projektin toteuttamisen myötä kartat ja data-analyysit tulevat yhteiseen käyttöön sekä Suomessa, että Ruotsissa.

Lue lisää:

https://seagis.org/suomeksi/

Biotalous-osastolla pääsee tutustumaan tarkemmin myös Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaan. Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman tavoitteena on biomassojen prosessoinnin, kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon ja tuotekehityksen, ravinteiden kierrätyksen logistiikan ja palveluratkaisujen edistäminen sekä korkean jalostusasteen tuotteiden kehittäminen biomassoista. Tähän liittyen osastoltamme lähtee kerran päivässä opastettu teknologiakävely, jonka aikana kierretään kokeiluohjelmaan liittyvien yritysten osastoilla näyttelyssä. Teknologiakävelystä tulee lisätietoa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Facebook-sivulle, joten kannattaa pysyä kuulolla!

Lue lisää:

http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ravinteiden-kierratyksen-kokeiluohjelma

Paljon on siis tulossa erilaista nähtävää ja kuultavaa. Luvassa on myös lasinen tankki, josta pääsee tutkimaan lähemmin alueemme kaloja. Edellisessä Seinäjoella järjestetyssä Farmarissa osastollamme ollut akvaario oli lasten suosiossa, joten lapsillekin on tutkittavaa osastolla tälläkin kertaa. Osastolta löytyy myös Tunnista biotalous -kilpailu, joten tule arvuuttelemaan eri biotalouden tuotteita ja aineksia! Tämän lisäksi ELY-keskuksemme on mukana myös viereisellä Maaseutuverkoston ja Leader-ryhmien yhteisosastolla. Tältä osastolta löytyy muun muassa virtuaalimatkaa maaseudulla sekä MyPose-kuvakioski. Näemmehän siis juuri sinut Seinäjoella Farmarin merkeissä kesäkuussa!

Emma Marttila

Viestintäharjoittelija

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Valtatien 18 ”Älykäs” valaistus välillä Roves – Keski-Nurmontie, Seinäjoki

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on käynnissä pilottihanke tievalaistuksen liikenneperusteisesta ohjauksesta. Valtatien 18 väli Roveksesta Keski-Nurmon tien liittymän itäpuolelle (n. 5,3 km) on valaistu yhtenäisellä LED-valaistuksella. Valaisinpylväissä olevien liiketunnistimien avulla valaistuksen määrää voidaan ohjata portaattomasti.Valaistuksen säätöjä saadaan muutettua keskusyksikön välityksellä 4 G-yhteyden avulla.

Pilottihankkeen tarkoituksena on selvittää pystytäänkö energiakustannuksissa säästämään kyseisellä mallilla sekä muut vaikutukset esim. liikenneturvallisuuteen ja tien liikennöitävyyteen myös kevyen liikenteen osalta.

Kohteesta tehdään ammattikorkeakoulun päättötyö, jossa edellä mainittuja asioita selvitetään. Päättötyöhön ja pilottivaiheeseen liittyviä tutkimuksia on tarkoitus tehdä vuoden 2017 loppuun saakka.

Miten älykäs valaistus sitten toimii?

Kun tiellä ei ole liikennettä, voidaan valaistus pitää himmettynä 10, 30 tai 50 % maksimitehosta. Liiketunnistimien havaitessa ajoneuvon, valaistusteho nostetaan ajoneuvon edellä 50, 75 tai 100 %:n noin 200 metrin matkalla (n. 4 valaisinpylvään matkalla). Ajoneuvon ohittaessa valaisinpylvään, valaistusteho lasketaan pienellä viiveellä takaisin valittuun himmennystasoon, mikäli muuta liikennettä ei ole tulossa.

Älykkään valaistuksen toimintaa tullaan testaamaan n. 4-6 kpl seurantajakson aikana, joista yhden jakson pituus on kuukausi.

Seurantajakson aikana valaistuksen himmennysarvoina (ensimmäinen arvo vastaa tilannetta, kun ei ole liikennettä) ja liikennemäärien raja-arvoina käytetään:

10/50 %, kun liikennemäärä on L < 50 ajoneuvoa/h,

30/75 %, kun liikennemäärä on 50 ≤ L ≤ 150 ajoneuvoa/h,

50/100 %, kun liikennemäärä on L > 150 ajoneuvoa/h.

 

 

Ohjausjärjestelmän kannattavuutta tutkitaan tarkastelemalla seurantajaksojen toteutunutta energiakulutusta ja vertaamalla sitä ns. normaalin tievalaistuksen (yö himmennys käytössä) vastaavaan energian kulutukseen. Nykyään maanteillä on käytössä lähinnä hiljaisen liikenteen yön tunteina käytetty kiinteä valaistuksen tehon puolittaminen, joka toimii vain aikaperusteisesti. Tällä uudella systeemillä voidaan himmennystaso laskea jopa 10 %:n maksimivalaistuksesta, mutta sen sijaan palvella saapuvaa ajoneuvoa järjestämällä sille turvallinen tievalaistus.

Pilottivaiheen aikana on tarkoitus myös tutkia tien pinnan ja sen ympäristöolosuhteiden vaikutus tarvittavaan valaistuksen määrään esim. luminen ympäristö jne. Työssä tutkitaan tarjolla olevien säätietojen hyödyntämistä tievalaistuksen ohjauksessa. Esim. lumiset olosuhteet pystyttäisiin huomioimaan tievalaistuksen ohjauksessa käyttämällä ns. lumisten olosuhteiden kerrointa (esim. 0,75 tai 0,5 eli valaistusta voidaan vähentää). Tievalaistusta ei kuitenkaan himmennetä alle 10 %.


Älykkään valaistuksen tunnistimia voidaan käyttää hyväksi myös liikennemäärälaskennassa. Liiketunnistimille on tällöin määriteltävä sopiva suoja-aika, joka pystyy parhaiten erottelemaan ajoneuvot.

Seurantajaksojen aikana ohjausjärjestelmän liikennemääräarvoja verrataan LAM-pisteen (liikenteen automaattinen mittausasema) liikennemääräarvoihin, että saadaan selvitettyä laskennan tarkkuus.

 

 

Pilottivaiheessa testataan autoilijoiden, jalankulkijoiden sekä pyöräilijöiden liiketunnistusta.

  • Miten ajoneuvojen kuljettajat kokevat luminanssi-muutokseen perustuvan tievalaistuksen ohjauksen toimivuuden?
  • Miten liiketunnistuksella toimivan tievalaistuksen sopeutumisalueet tulee määritellä suorilla tieosuuksilla ja liittymissä?

Toimivuutta tullaan osaksi tutkimaan koehenkilöiden haastatteluiden avulla.

  • Miten ohjausjärjestelmän toimivuus tulee varmistaa liiketunnistusyksiköiden vioittuessa ja miten ohjausjärjestelmän kunnossapito tulee määritellä?

Lisäksi työssä kartoitetaan tilaajien ja kunnossapitourakoitsijoiden toiveet sekä tavoitteet liiketunnistukseen perustuvalle tievalaistuksen ohjaukselle.

Kokeilun aikana saadun tiedon perusteella tullaan ohjaustapoja varmasti vielä muuttamaan. Myös toimintavarmuutta ja -tapoja tullaan pilotin aikana kehittämään. Pilottihankkeen luonteesta johtuen alueella saattaa olla häiriöitä valaistuksen toimivuudessa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on tievalaistusta yhteensä n. 2300 km, joista valtion omistuksessa on noin 1000 km. Valaistuksen energiakustannukset valtion osalta ovat n. 1,9 M€ vuodessa.

Kari Palo
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus