EU:n elpymisvarat tukemassa uusiutuvan energian investointeja  

Oletko kuullut jo maaseudun yrityksille suunnatuista elpymisvaroista? Elpymisvarat ovat herättäneet mukavasti kiinnostusta valtakunnallisesti sekä myös Etelä-Pohjanmaan yritysten keskuudessa. Kyselyjä on tullut kaikkien toimenpiteiden osalta, ja asiantuntijoina olemme saaneetkin mukavan lisän omaan työhömme, jolla pystymme osaltamme olla edesauttamassa alueen kehittymistä sekä toipumaan koronakriisin vaikutuksista.  

EU:n elpymisvaroilla pyritään erityisesti vaikuttamaan siihen, että investoinneilla olisi myönteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia kokonaiskestävyys huomioiden. Maaseudun yritystukien osalta elpymisvarat kohdennetaan uusiin tukikohteisiin

  • biokaasulaitoksiin 
  • uusiutuvan energian käyttöönottoon ja uuteen teknologiaan 
  • omistajanvaihdoksiin 

Tukea uusiutuvaan energiaan ja uuteen teknologiaan

Yritys voi saada tukea esimerkiksi uusiutuvan energian tai yrityksen tuotantoa tehostavan teknologian käyttöönottoon. Tällaisia investointeja ovat esimerkiksi aurinkopaneelien tai ilmalämpöpumppujen hankinnat tai uudet laitteet ja ohjelmistot, jotka parantavat energia- tai materiaalitehokkuutta. Maataloustuotteita jalostavat yritykset voivat saada tukea 35 % investoinnin kustannuksista, muut maaseudun mikro- ja pienyritykset 30 %. Elpymisvaroista rahoitetaan myös biokaasun tuotannon lisäämistä. Jos yritys rakentaa uuden biokaasuntuotantolaitoksen tai -yksikön, tukea voi saada 50 % investoinnin kustannuksista. 

Maaseudun yritystukia voidaan myöntää maaseutualueilla toimiville yrityksille. Yrittäjä voi tarkistaa maanmittauslaitoksen kartasta, sijaitseeko hänen yrityksensä tukikelpoisella alueella. 

Tukea omistajavaihdoksiin 

Investointien lisäksi elpymisrahoituksella vauhditetaan yrityksen omistajanvaihdoksia. Henkilö, joka valmistelee harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla sijaitsevan yrityksen hankintaa, voi saada omistajanvaihdoksen valmisteluun tarvittavaan asiantuntija-apuun 5 000–10 000 euroa. Kyseessä on uusi tukimuoto. 

Hakeminen ja neuvonta

ELY-keskuksesta saa lisätietoja tuesta ja tuen hakemisesta. ELY-keskuksen asiantuntijoihin on hyvä olla yhteydessä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Päätöksen rahoituksesta tekee alueen ELY-keskus.

Tuen haku jatkuu niin kauan kuin varoja on jäljellä, kuitenkin korkeintaan vuoden 2022 loppupuolelle saakka. Tukia haetaan Ruokaviraston Hyrrä-asiointipalvelun kautta.

Lisätietoa tuen tarkemmista ehdoista ja hakemisesta: 

Anna-Mari Heinonen
Asiantuntija, yritysrahoitus
Yrityspalvelukeskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ympäristövaikutusten arviointi ja kansalaisten vaikuttaminen

Näemme paikallisissa sanomalehdissä silloin tällöin ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) koskevan kuulutuksen. YVA-asiat ovat monille melko tuntemattomia ja kuulutus saattaa jäädä omaan arvoonsa ajatuksella, että se ei koske minua.

Ympäristövaikutusten arviointi voi olla sanahirviö, joka lannistaa helposti. Tai sitten se on sanapari, joka innostaa: vihdoinkin oikeaa tietoa! Katsantokanta voi riippua henkilöstä, asiasta, ajankohdasta ja asenteesta. Ympäristövaikutusten arviointimenettely kuulostaa vielä byrokraattisemmalta. ”Syvä huokaus” kuvastaa monien asennetta. Kauhea työ ja mitä hyötyä siitä sitten on? Projektit venyvät ja rahaa palaa. Mutta toisaalta kuuluu: ”Me haluamme, että hanke yvataan!” ”Tämä alue on meille arvokas, sen merkitys tulee selvittää!” Ja sitä se YVA parhaimmillaan on – arvokkaiden asioiden selvittämistä ja näkemysten yhteensovittamista.

Monet odottavat YVA-menettelyltä päätöstä, saako jotain tehdasta rakentaa tai tuulivoimaloita pystyttää. Halutaan selkeää vastausta – kyllä tai ei. Pettymys voikin olla suuri, kun totuus selviää, että menettelyssä ei tehdä päätöksiä. Mitä iloa siitä sitten on?

Miksi, mitä, miten?

Ensimmäinen laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä tuli voimaan 1994. Lähtökohtaisesti laki koskee isoja ja ympäristövaikutuksiltaan huomattavimpia hankkeita ja sen mukaan niiden merkittävät ympäristövaikutukset tulee arvioida erillisessä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että hankkeesta vastaava tekee ensin YVA-arviointiohjelman eli suunnitelman siitä, millä keinoilla vaikutukset arvioidaan. YVA-yhteysviranomaisena toimii kullakin alueella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristövastuualue, joka kuuluttaa YVA-ohjelman, pyytää siitä lausuntoja ja mielipiteitä ja antaa lopuksi saamiinsa kannanottoihin ja omaan käsitykseensä perustuvan lausunnon, jonka hankkeesta vastaavan tulee ottaa huomioon käynnistäessään varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin.

Kun ympäristövaikutukset on arvioitu, muodostaa hankevastaava niistä asiakirjan, joka on nimeltään arviointiselostus. Yhteysviranomainen kuulee arviointiselostuksesta samaan tapaan kuin YVA-ohjelmavaiheessa ja antaa siitä oman perustellun päätelmänsä. Ympäristövaikutusten arviointi tehdään Suomessa vuosittain muutamille kymmenille hankkeille; tyypillisiä hankkeita ovat tuulivoimapuistot, jätteenkäsittelylaitokset, kaivokset sekä isot teolliset laitokset ja eläinsuojat.

Kesäinen junaradan varrelta otettu kuva, jossa taustalla näkyy metsä ja metsän takana kolme suurta tuulivoimalaa.

Mikä on ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus?

YVA toimii lupamenettelyn taustatietona. Arviointimenettelyssä pyritään tunnistamaan hankkeiden merkittävät ympäristövaikutukset ja hankkeilla on kaksi tai useampia toteuttamisvaihtoehtoja, joiden vaikutuksia verrataan keskenään. Hankkeille ei saa myöntää lupaa ennen kuin arviointimenettely on tehty ja lupaviranomaisen käytettävissä on yhteysviranomaisen antama perusteltu päätelmä ympäristövaikutuksista. Arviointimenettelyssä ei kuitenkaan määrätä siitä, että mille toteuttamisvaihtoehdolle haetaan lupaa, päätösvalta siitä kuuluu aina hanketoimijalle.

YVA ohjaa hanketoimijoita päätöksenteossa. YVA antaa hanketoimijalle hankkeen eri toteuttamisvaihtoehdoista vertailutietoa, jonka perusteella voidaan esimerkiksi arvioida, mikä vaihtoehdoista on ympäristön kannalta toteuttamiskelpoisin ja millä on sen myötä parhaat mahdollisuudet saada myönteiset lupapäätökset.

YVA ja kansalaiset. YVA-menettelyssä kansalaisilla on täysin avoin osallistumisoikeus riippumatta siitä, onko jokin hanke omakohtaisesti koskettava vai kiinnostaako se muutoin vain yleisestä mielenkiinnosta. YVA-ohjelman ja YVA-selostuksen kuulutusaikana annetut kansalaisten mielipiteet tuovat monissa tapauksissa arviointiin sellaista paikallista tai ympäristöön liittyvää tietoa, jota viranomaisilla ei muutoin olisi. Lisäksi sellainen kansalainen, joka on lupamenettelyssä asianosaisena, voi hyödyntää YVA-menettelyssä kertynyttä tietoa valvoessaan omaa etuaan ja oikeuttaan. Väheksyä ei myöskään voi sitä valtavaa tietomäärää, joka sisältyy monisatasivuisiin YVA-menettelyn asiakirjoihin, ne tarjoavat lukijoilleen sekä ajantasaista että pitkälle tulevaisuuteen katsovaa visiota ympäristömme tilan kehittymisestä ja miltä ympäristömme näyttää tulevaisuudessa.

Kun seuraavan kerran näet YVA-kuulutuksen, pysähdy hetkeksi pohtimaan onko juuri sinulla nyt vaikuttamisen paikka!

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen YVA-tiimi
Päivi Kentala, Elina Venetjoki ja Jutta Lillberg-Puskala

Rantaleikeistä uhanalaisen luontotyypin ensiapuun

Hiekkarantojen hoitaminen on yksinkertaista. Huolehditaan, että alue saa olla rauhassa, jonka jälkeen tuuli ja maankohoaminen hoitavat loput. Periaatteessa näin, mutta ei valitettavasti käytännössä.  

Luonnontilaiset hiekkarannat ja niihin liittyvät dyynien eri kehitysvaiheet ovat Suomessa uhanalaisia. Hiekkarantojen uhanalaistumiseen on syynä muutos niiden käytössä; entisen laidunnuksen ja muutoin vähäisen käytön sijasta nykyään rannoille kohdistuu paikoin hyvinkin voimakasta virkistyskäyttöpainetta, joka aiheuttaa kasvillisuuteen vaurioita, josta seuraa hiekan siirtyminen uuteen paikkaan.  

Elinympäristöinä hiekkarannat ovat erityisiä ja ankaria. Niille on sopeutunut tietty, erikoistunut eliöstö, joista osa voi elää vain tietyssä dyynikehityssarjan vaiheessa olevassa elinympäristössä. Siksi uhanalaisten luontotyyppien suojelu on erityisen tärkeää; samalla kun säästetään erityinen luontokokonaisuus, suojellaan myös siihen liittyvä ainutlaatuinen kokoelma erilaisia kasvi-, eläin- ja sienilajeja.  

Luonnontilaiset hiekkarannat ja dyynit ovat harvinaisia 

Luonnontilaiset hiekkarannat ja puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit ovat Luonnonsuojelulain 29§:n mukaisesti suojeltuja luontotyyppejä.  

Viimeisimmässä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2018 on arvioitu vaarantuneiksi (luokka VU, IUCN¹) liikkuvat rantavehnädyynit, harmaat dyynit ja metsäiset dyynit. Erittäin uhanalaisiksi (luokka EN¹) on arvioitu Itämeren hiekkarannat, liikkuvat alkiovaiheen dyynit, ja dyynialueiden kosteat soistuneet painanteet. Variksenmarjadyynit ja deflaatiokentät ovat kaikista pahimman pinteessä, äärimmäisen uhanalaiset (luokka CR¹), joka on vakavin uhanalaisuusluokka ennen sukupuuttoa/häviämistä luonnosta. 

Hiekkaranta, jonka taustalla näkyy metsä. Kaksi dyyniä, joiden välissä menee polku. Vasemman dyynin päällä kasvaa koivu.
Polun dyyniin uurtama tuulipurto Storsandilla.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen suojellut hiekkarannat 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhteensä 15 eri tavoin suojeltua hiekkarantaa, joista kaksitoista on luonnonsuojelulain 29§ perusteella suojeltua hiekkaranta- ja dyynialuetta, joilla on kiellettyä kaikki toiminta, joka voi vaarantaa alueen luontoarvojen säilymisen. Nämä rannat sijaitsevat Uudenkaarlepyyn ja Pietarsaaren alueella, ja vastuu niiden säilymisestä on ELY-keskuksella.  

Aiemmin kohteiden seurantaan ja hoitoon on ollut vain niukasti resurssia, mutta Helmi-elinympäristöohjelma mahdollistaa nyt alueiden tilan kartoittamisen ja tarvittavan hoidon järjestämisen. Helmi-elinympäristöohjelma² on merkittävä satsaus Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi, sekä luonnon monimuotoisuudelle tärkeimpien avainelinympäristöjen kunnostamiseksi. Helmi-ohjelma on maanomistajille täysin ilmainen ja vapaaehtoisuuteen perustuva. 

Ojituksen aiheuttamaa rehevöitymistä Storsandilla.

Hiekkarantojen hoito 

Neljälle hiekkarannalle (2 Uudessakaarlepyyssä ja 2 Pietarsaaressa) on nyt Helmi-rahoituksen turvin tilattu kartoitus ja hoitosuunnitelman laadinta, joiden pohjalta lähestyttiin alueen maanomistajia tarkempia kohdekohtaisia toimenpiteitä esitellen ja niihin lupaa pyytäen. Näillä hiekkarannoilla havaitut hoitotarpeet vaihtelevat liiasta kulumisesta johtuvan kasvipeitteen häviämisen torjunnasta liiallisen puustottumisen estämiseen.   

Kasvipeitteen liiallista kulumista pyritään estämään ohjaamalla rannan käyttöä sen kulutusta kestävimmille osille (esim. vesirajaan), ohjeistamalla käyttäjiä alueen suojelusta ja uhanalaisuudesta, sekä estämällä asiaton moottoriajoneuvoilla alueella liikkuminen. Varsinkin maastoajelu aiheuttaa nopeasti jopa peruuttamattomia vaurioita dyynille. 

Liialliseen puustottumiseen puututaan, sekä metsuritöinä että maanomistajien omasta toimesta. ELY-keskus ohjaa poistettavien puiden valintaa, ja hoitotoimin pyritään palauttamaan dyyneille luonnollinen vähäpuustoinen maisema. Hiekkarantojen hoidosta voit lukea lisää Suomen Ympäristökeskuksen vuonna 2014 julkaisemasta Hiekkarantojen hoito-oppaasta³. 

Hiekkarantojen puustottuminen ja kasvillisuuden liiallinen kuluminen on yleinen ongelma hiekkarannoillamme johtuen yleisestä yhteiskuntamuutoksesta. Ennen karjan laitumina toimineet alueet kasvavat nyt umpeen, ja toisaalta satunnaista häiriötä sietävät ruohovartiset eivät kestä intensiivistä uimarantakäyttöä.  

Tämän lisäksi rantaluonnolle haastetta aiheuttaa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät sään ääri-ilmiöt, jotka voivat aiheuttaa nopeitakin muutoksia dyyneissä, sekä lisääntynyt rehevöitymistä aiheuttava hapan sadanta, lumipeitteisen ajan väheneminen talvella ja tulevaisuudessa nouseva merenpinta kaikki aiheuttavat omat ongelmansa. 

Toimintamme tavoitteena ja keskiössä on yhteisen luontomme hoito ja suojelu, jotta siitä voisivat nauttia myös tulevat sukupolvet. 

Hiekkaranta, jossa on paljon puustoa, kuten koivuja ja mäntyjä, sekä muuta kasvillisuutta.
Liiallista puustottumista Tisskarssandenilla.

Viitteet:  

1) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161233 

2) Helmi-elinympäristöohjelma: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Helmiohjelma?f=EtelaPohjanmaan_ELYkeskus 

3) Itämeren hiekkarantojen ja dyynien hoito – Vård av Östersjöns sandstränder och dyner – Ryttäri et al 2014: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135521 

Jussi-Tapio Roininen 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
ELY-keskus

POSKI eli pohjavesien suojelun ja maa-ainesten oton yhteensovittaminen 

Maankamaran eli maa- ja kallioperän ainekset ovat uusiutumaton luonnonvara. Kalliomurske-, sora- ja hiekka-aineksia hyödynnetään kuitenkin jatkuvasti erilaisiin rakennushankkeisiin, kuten esimerkiksi pohja- ja tierakenteisiin sekä betonin tuottamiseen. Suomessa maa-aineksia arvioidaan käytettävän vuosittain 130–150 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on asukasmäärään suhteutettuna EU:n suurimpia lukuja. Maa-ainesten ottamisella on aina monia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. Ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin, sekä maisemakuvaan (kuva 1). Soran ja hiekan ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden esiintymisympäristöön. Kallion ottotoiminnasta, kiviainesten käsittelystä ja liikenteen järjestämisestä taas aiheutuu lähes väistämättä melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Maa- ja kallioainesten ottoa säätelevätkin useat lait ja asetukset sekä suositukset, joiden avulla ottotoimintaa pyritään ohjaamaan hallitusti sekä vähentämään siitä aiheutuvia haittoja ympäristölle ja luonnolle. 

Isoja hiekkakasoja kesäisessä maisemassa metsän keskellä. Sininen taivas ja muutamia pilviä.
Kuva 1. Hiekka-aineksen ottoalue Kauhavalla (Juha Kinnunen; EcoChange Oy). 

Suomessa ottotoiminnan kestävän suunnittelun ja alueellisen ohjaamisen avuksi on kehitetty vuodesta 1994 asti toiminut POSKI-hanke eli pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Tämä maakunnallisina erillishankkeina toteutettu tutkimus- ja kehittämistyö on tähdännyt ajantasaisen tiedon tuottamiseen paitsi kiviaines- ja vesihuollon tarpeista, niin myös hyödynnettävissä olevista luonnonmateriaaleista sekä niitä korvaavista materiaaleista. 

Mikä POSKI-hanke?

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen POSKI-hanke laadittiin vuosina 1994–1997. Tuolloin koottiin perustiedot sora- ja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, pohjavesialueiden ominaisuuksista, alueiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä niiden käyttökelpoisuudesta vedenhankintaan ja kiviainestoimintaan. 1990-luvulla tehdyn selvityksen jälkeen maakuntien maankäytössä voidaan katsoa tapahtuneen monia alueellisia ja paikallisia muutoksia, kuten uusien suojelualueiden perustaminen, kaavoitus, asuin- ja vapaa-ajan rakennuskannassa tapahtuneet muutokset ja viimeisimpänä huomattavampana kokonaisuutena uusien pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja rajaustarkistukset Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Syksyllä 2020 päätettiinkin käynnistää yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittojen kanssa POSKI-hankkeen päivitystyö, jossa POSKI-aineisto päivitettäisiin tähän päivään. 

Päivitystyö käynnistyi toden teolla keväällä 2021, jolloin vanhat maa- ja kiviainesten täysin tai osittain soveltuviksi katsotut aluerajaukset käytiin systemaattisesti läpi poissulkevan analyysin avulla. Poissulkevan analyysin tarkoituksena oli löytää sellaiset alueet, joiden kohdalla maa- tai kalliokiviaineksen otto ei olisi ristiriidassa luonnonsuojelullisten tai muiden maankäyttöä rajoittavien tekijöiden kanssa (taulukko 1). Työvaiheessa käytettiin apuna useita eri paikkatietoaineistoja. Poissulkuvaiheen jälkeen jäljelle jääneille alueille teetettiin tarkemmat maisema- ja luontoinventoinnit, jonka aikana alueet käytiin katsomassa maastossa tarkemmin niillä mahdollisesti esiintyvien arvokkaiden luontoarvojen havainnoimiseksi. Lisäksi maastokartoituksen yhteydessä inventoitiin alueilla mahdollisesti esiintyviä erityisiä maisema-arvoja. 

Hankkeen luontoselvityksiä jatketaan edelleen vuonna 2022, ja lisäksi kartoitetaan uusia mahdollisia POSKI-alueita olemassa olevan geologisen aineiston avulla. Näiden rinnalla selvitetään tarkemmin maakuntien kiviaineshuollon nykytilaa ja tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti. Oleellinen osa selvitystyötä on myös luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien käyttötilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet korvata näillä kiertotalousmateriaaleilla neitseellisen luonnonkiviaineksen käyttöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-päivityshankkeen on kokonaisuudessaan tarkoitus valmistua vuonna 2023, ja jo sitä ennen hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää seuraavien maakuntakaavojen suunnitteluprosesseissa. 

Taulukko 1. POSKI-hankkeen maa- ja kalliokivialueiden luokittelun pääperiaatteet. 

Lisätietoja maa-ainesten ottamistoiminnasta ja kestävästä käytöstä: Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (Ympäristöministeriön julkaisu). 

Tietoja muiden alueiden POSKI-hankkeista: Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) (Suomen ympäristökeskuksen websivut).  

Olli-Matti Kärnä 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
Ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualue
Luonnonsuojeluyksikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Uusia ratkaisuja ravinteiden kierrätykseen

Toinen ohjelmakausi menossa 

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toista kautta on nyt toteutettu vajaa 1½ vuotta. Ohjelman tavoitteena on edistää ravinnepitoisten biomassojen prosessointia, jotta niistä saadaan ravinteet talteen ja uudelleen kiertoon. Ohjelmasta on mahdollista hakea tukea tutkimus- kehittämis- ja innovaatiohankkeisiin sekä investointeihin. Kyseessä on valtakunnallinen ohjelma ja rahoitus on pääasiassa tarkoitettu pk-yrityksille. Mitään rajausta toimialaan ei ole, vaan rahoitusta voi saada, kunhan kehittäminen tai investointi edistää ravinnekiertoa. 

Perustavoitteena ohjelmalla on, että se tarjoaa ravinnekiertoon keskittyville yrityksille mahdollisuuden kehitykseen, tutkimukseen ja pilotointiin, jotta yritysten tarjoamat palvelut ja tuotteet olisivat uskottavia ja testattuja. Nimensä mukaisesti kokeiluohjelma tarjoaa rahoituskanavan ja mahdollisuuden kokeiluille, jotka ovat uusia ja innovatiivisia. Hankkeiden tulokset eivät siis aina voi olla täysin ennakoitavissa. 

Toisen ohjelmakauden ensimmäiset hankepäätökset tehtiin lokakuun lopulla 2020 ja tähän mennessä on tehty myönteinen tukipäätös 24:lle tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeelle sekä neljälle investointihankkeelle. Tukea niihin on sidottu yhteensä 6,68 miljoonaa euroa. Hakemuksia on tullut yhteensä 66 kappaletta, joten tieto rahoitusmuodosta on saavuttanut hanketoimijat, vaikka koronapandemian vuoksi kaikki seminaarit ja muut live-kontaktit on peruttu. 

Kuvituskuva, jossa käsi on avoinna ja siinä kasvaa piirretty kasvi.

Sparraaja hanketoimijoiden tukena

Kokeiluohjelman rinnalla on syksyn aikana aloittanut erillinen Maatalouden ravinteet ja energia käyttöön -hanke (MARIKA). Sitä toteuttaa ProAgria Keskusten Liitto ja sen päätarkoitus on tiedottaa ravinnekiertoon ja biokaasun tuotantoon liittyvistä asioista sekä auttaa yrittäjiä löytämään oikea rahoitusvaihtoehto ja sparrata heitä hankesuunnitelmien laatimisessa. Ravinnekiertoon ja biokaasun tuotantoon liittyvien toimijoiden kenttä on hyvin hajanainen ja MARIKA-hankkeella pyritään luomaan todellista yhteistoimintaa eri yritysten ja yhteisöjen välillä. Yhdessä pyrimme aktivoimaan toimijoita, jotta uudet kehitysideat pääsisivät esille.

Neljä lehmää laitumella joen varressa.

Mielenkiintoisia innovaatioita ympäri Suomea

Suomessa muodostuu vuosittain suuret määrät erilaisia ravinnepitoisia orgaanisia lietteitä, jätteitä ja sivuvirtoja, joiden ravinteita päätyy edelleen päästöinä ympäristöön. Näistä sivuvirroista jalostettavien kiertoravinteiden merkitys on tänä syksynä noussut erityisesti esille, kun mineraalilannoitteiden hinnat ovat nousseet jopa 50 % verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Ravinteiden kierrätyksen tehostamiseksi tarvitaan siis lisää tekijöitä ja yhteistyötä eri toimijoiden ja hallinnonalojen kesken. Jäteperäisten ravinteiden hyödyntämiseen liittyy myös riskejä, sillä jätemateriaalit voivat sisältää erilaisia haitta-aineita. Tietoa tarvitaan myös sivuvirtojen ja jätemateriaalien koostumuksesta, jotta kiertolannoitteet ovat turvallisia käyttää.

Työssäni olen päässyt tutustumaan todella mielenkiintoiseen ravinnekierrätyksen maailmaan, jossa uusia innovaatioita syntyy jatkuvasti. Kuluvalla ohjelmakaudella on  myönnetty tukea 28 tärkeälle hankkeelle, joissa yritetään löytää keinoja erotella, jalostaa tai hyödyntää  erilaisten sivuvirtojen ravinteita. Hankkeiden teemat vaihtelevat suuresti. Niitä ovat esimerkiksi turpeen korvaaminen kasvualustana ja kuivikkeena, järviruo’on keräys ja prosessointi, taajama-alueiden tallien hevosten lannan käsittely sekä erilaisten menetelmien testaus, joilla biokaasutuksen sivuvirtoja voidaan jalostaa ravinnetuotteiksi.

Puhtaamman ympäristön ohella uusilla ravinnekierrätyksen ratkaisuilla luodaan myös uutta liiketoimintaa. Sekä kierrätyslannoitteilla että niiden jalostamiseen liittyvällä teknologialla on kysyntää kansainvälisiä markkinoita myöden.

Oheisella videolla Mikko Rahkola kertoo, kuinka LAB Ammattikorkeakoulun Sarjavalmisteinen maatilakokoluokan ravinnekierrätyslaitoskonsepti -hankkeessa kehitetään ravinnekierrätystä.

Anja Norja
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus