Miten liikenneväyliemme kunto saadaan kohennettua?

Hallitus on päättänyt satsata 600 miljoonaa euroa vuosina 2016 – 2018 infran korjausvelan kasvun pysäyttämiseen ja sen pienentämiseen. Vuoden 2015 lopussa korjausvelan suuruus oli 2,5 miljardia euroa ja se kasvoi 100 miljoonaa euroa vuodessa. Eli peruskoulun matematiikalla tämä tarkoittaa, että vuoden 2018 lopussa korjausvelan suuruus on enää ”vain” 2,2 miljardia euroa. Erittäin hieno satsaus hallitukselta, mutta mitä tapahtuu vuoden 2018 jälkeen? Periaatteessa pitäisi satsata liikenneväyliimme samanlaiset 200 miljoonaa euroa vuodessa ekstraa seuraavat 15 – 20 vuotta, jotta saadaan valtion infra kuntoon. Uskooko joku, että näin tapahtuu? Minä en.

paikkaapaikanpaalle_blogiin

 

 

 

 

 

 

 

Olen ollut infran kanssa tekemisissä 30 vuotta. Alkuvuosina 80-luvun loppupuolella parannettiin ja päällystettiin sorateitä joka vuosi melkein joka kunnassa. Samat tiet ovat nyt hajoamassa käsiin. Silloin oli varaa parantaa tieverkkoa, tänään ei ole varaa pitää teitä edes kohtuullisessa kunnossa.

Kuinka olemme tähän joutuneet? Valtio siirtyi kehysbudjetointiin vuosituhannen vaihteessa. Jokainen hallinnonala saa omat kehyksensä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala saa joka vuosi liian niukat kehykset. Ne eivät riitä edes olemassa olevan infran kunnossa pitämiseen. Käytännössä Valtiovarainministeriön virkamiehet päättävät, paljonko Suomi vuosittain satsaa infraan.

Tänä päivänä valtio myöntää perusväylänpitoon budjetissaan noin miljardi euroa vuodessa. Kaikki näkevät väyläverkkomme kunnosta, että se ei riitä. Pitäisi saada 20 % enemmän, jos haluamme pitää verkon kunnossa. Ja vielä enemmän jos haluamme hieman kehittää ja parantaa väyläverkkoa.

Olen vakuuttunut, että niin kauan kuin infran rahoitus tulee suoraan valtion budjetista, niin parannusta ei tule. Sen verran olen valtion budjetteja nähnyt. Tarvitaan joku uusi konsepti. Sellainen konsepti löytyy, ja LVM on rohkeasti lähtenyt selvittelemään sitä. Kyseessä on työnimellä ”Liikenneverkko Oyj” oleva ehdotus siitä, että perustetaan valtion omistama osakeyhtiö hallinnoimaan Suomen infraa, johon kuuluvat kaikki valtion maantiet, rautatiet ja vesiväylät.

soratievellia_kuva_blogiinYhtiön tehtävänä olisi kunnossapitää ja kehittää valtion väyläverkkoa. Väyläverkon käyttäjiltä kerättäisiin asiakasmaksuja, jotka rahoittaisivat yhtiön toimintaa. Maksuja pitäisi kerätä vuodessa jonkin verran enemmän, kuin mitä nyt valtion budjetista myönnetään perusväylänpitoon. Vastaavasti voisi liikenteen verotusta vähentää miljardilla eurolla vuodessa esimerkiksi laskemalla polttoaineveroa. Asiakasmaksujen tulisi olla kohtuullisia ja oikeudenmukaisia.

Jos tällä yhtiöllä olisi enemmän rahaa käytettävissä, kuin mitä nyt on perusväylänpitoon, se pystyisi paitsi kohentamaan väyläverkon kuntoa myös jopa satsaamaan infrainvestointeihin. Uskon, että meidän tienkäyttäjät suostuisivat maksamaan oikeudenmukaisen asiakasmaksun, jos tietävät, että raha menee lyhentämättömänä tieverkon kunnossapitoon ja kehittämiseen. Tänään veroja kerätään liikenteeltä useita miljardeja ja vain pieni osa palautetaan liikenteen hyväksi. Tämä on mielestäni hyvin epäoikeudenmukaista. Varsinkin kun näkee minkälaisella tieverkolla tienkäyttäjämme ajavat.

Kaikki tarkemmat yksityiskohdat yhtiön toiminnasta puuttuvat vielä, mutta perusajatuksena pidän tätä hyvin varteenotettavana vaihtoehtona nykyiseen systeemiin. Toivotan LVM:lle menestystä selvittelytyössään.

 ostergard_anders

 

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

**************************************************************************************************

Hur ska vi kunna förbättra trafikledernas skick?

Regeringen har beslutat att satsa 600 milj. € under åren 2016–2018 för att stoppa och minska reparationsskulden inom infran. I slutet av år 2015 var reparationsskulden 2,5 miljarder euro och ökade med 100 miljoner euro per år. Enligt grundskolsmatematik betyder detta att reparationsskulden är ”bara” 2,2 miljarder euro i slutet av år 2018. En mycket fin satsning av regeringen, men vad händer efter år 2018? I princip borde det satsas ytterligare 200 miljoner euro extra per år på våra trafikleder under de följande 15–20 åren för att sätta statens infrastruktur i skick. Är det någon som tror att det blir så? Inte jag.

Jag har haft med infra att göra i 30 år. I slutet av 80-talet förbättrades grusvägar och vägar fick ytbeläggning varje år i nästan varje kommun. Samma vägar håller nu på att falla sönder i bitar. På den tiden hade man råd att förbättra vägnätet, men i dag finns inga pengar att hålla vägarna i ens måttligt skick.

Hur har det blivit såhär? Staten övergick till rambudgetering vid millenieskiftet. Varje förvaltningsområde får sin egen budgetram. Kommunikationsministeriets förvaltningsområde får varje år för snäv budgetram som inte räcker till ens att hålla befintlig infra i skick. I praktiken beslutar finansministeriets tjänstemän hur mycket Finland varje år ska satsa på infra.

paikkaapaikanpaalle_blogiin

 

 

 

 

 

 

 

I dag beviljar staten ca en miljard euro per år för bastrafikledshållning i budgeten. Av skicket på våra trafikleder att döma kan alla se att det inte räcker till. Det borde ges 20 % mer om vi ska hålla vägnätet i skick. Och ännu mer om vi också vill utveckla och förbättra trafiklederna en aning.

Jag är övertygad om att så länge som finansieringen för infrastruktur kommer direkt från statsbudgeten, blir det inte bättre. Så många statsbudgetar har jag sett. Det behövs ett nytt koncept. Det finns ett sådant koncept och kommunikationsministeriet har modigt börjat utreda det. Det är frågan om ett förslag med arbetsnamnet Trafiknätet Abp, som handlar om att grunda ett statligt aktiebolag som förvaltar infrastrukturen i Finland, till vilken hör alla statliga landsvägar, järnvägar och vattenleder.

soratievellia_kuva_blogiinBolagets uppgift skulle vara att underhålla och utveckla statens trafikledsnät. Av dem som använder trafiklederna skulle det samlas in kundavgifter som finansierar bolagets verksamhet. Avgifterna som samlas in per år bör vara lite större än vad som nu beviljas för bastrafikledshållningen i statsbudgeten. På motsvarande sätt skulle trafikskatterna kunna sänkas med en miljard euro per år t.ex. genom att sänka bränsleskatten. Kundavgifterna bör vara skäliga och rättvisa.

Om detta bolag skulle ha mer pengar att tillgå än vad som nu finns för bastrafikledshållningen, skulle det utöver att förbättra trafikledsnätets skick även t.o.m. kunna satsa på investeringar i infrastruktur. Jag tror att väganvändarna skulle gå med på att betala en rättvis kundavgift om de vet att pengarna oförkortat går till att underhålla och utveckla vägnätet. I dag uppbärs flera miljarder i skatt av trafiken och endast en liten del återkommer trafiken till godo. Jag tycker att detta är mycket orättvist i synnerhet när man ser hur vägnätet som väganvändarna kör på ser ut.

Det saknas ännu noggrannare detaljer om bolagets verksamhet, men jag anser att grundidén är ett mycket beaktansvärt alternativ till nuvarande system. Jag önskar kommunikationsministeriet framgång i utredningsarbetet.

ostergard_anders

 

Anders Östergård
Direktör, trafik och infrastruktur
NTM-centralen i Södra Österbotten

 

Pitääkö aina olla kaukokatseinen?

Aika monesti vapaa-ajan ja loman suunnittelussa ajatukset suuntautuvat ulkomaille tai ainakin oman kotimaakunnan ulkopuolelle. Tavoitteena on yrittää löytää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, jolloin kohteen etsintä suuntautuu kuin automaattisesti vähän kauemmas. Parin viime viikon aikana olen taas kerran päässyt huomaamaan kuinka paljon tuota uutta ja ennen näkemätöntä on kuitenkin aivan lähellä ja helposti saavutettavissa.

Leader Road Trip

Suomen Leader-toiminta vietti hiljattain 20-vuotisjuhlaansa. Juhlaan liittyen Etelä-Pohjanmaan Leader-ryhmät järjestivät ”Vanhassa vara parempi -Road Trip” – kierrokset, joilla esiteltiin kehittämiskohteita, joita Leader-ryhmät ovat olleet tukemassa. Minulla oli mahdollisuus osallistua Leader Liiverin retkelle keskiviikkona 31.8. ja tutustua kehittämiskohteisiin Seinäjoella ja Ilmajoella. Uskomattoman komia oli Joupin kaksifooninkinen tupa pihapiireineen aivan kotinurkilla. Talon olemassaolon olen kyllä tiennyt, mutta en sen restauroitua ja vaikuttavaa kokonaisuutta. Historiallinen talo tarjoaa hienot puitteet erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Joupin taloon tutustumisen jälkeen suuntasimme Kitinojan perinnekylään. Tässä vaiheessa joutuu vielä käyttämään vähän mielikuvitusta 12 pohjalaistalon muodostamasta kylästä peltolakean äärellä, kun kaksi taloa on vasta valmiina. Mutta komia kokonaisuus siitä tulee.

wp_20160831_17_29_34_pro

Kitinojalta matka jatkui sitten Ylistaroon, Kriikun myllylle. Sen värikkään tarinan saimme kuulla perustajasuvun jäsenen Erkki Kriikun kertomana. Mylly on alkuperäisessä asussaan ja edelleen myös valmis alkuperäiseen tehtäväänsä eli jauhojen jauhamiseen. Ylistaron jälkeen linja-auto suunnisti Munakan ja Könnintien kautta takaisin Ilmajoelle. Siellä tutustuimme Kyrönjokivarressa sijaitseviin Kulttuurikeskus Herralaan ja sen naapurissa sijaitsevaan Rouvalaan, jossa toimii MLL Ilmajoki ry:n ylläpitämä lapsiperheiden kohtaamispaikka Perhetalo Aurinkoinen.

Merenkurkun maailmanperintökohde

wp_20150813_10_28_36_pro

Toinen lähiseututapahtumani kahden viikon aikana oli osallistuminen Merenkurkun maailmaperintökohteen 10-vuotisjuhlaan Mustasaaressa. Juhla oli hieno ja kertasi hyvin maailmaperintökohteen syntyhistorian ja merkittävyyden. Itse alueella ei käyty, mutta viimeisen vuoden aikana olen käynyt siellä neljä-viisi kertaa. Raippaluodossa olin toki käynyt aiemminkin ja monta kertaa lentänytkin alueen yläpuolella, mutta maailmanperintökohteen ainutlaatuisuus avautui minulle vasta viime kesänä, kun sain tilaisuuden viettää päivän Björköbyssä ja Valassaarilla. Tämän jälkeen olen käynyt alueella sekä perheen että vieraiden kanssa. Havaintona näiltä retkiltä voi todeta, että pääosa alueen kävijöistä oli ainakin näillä kerroilla ulkomaalaisia. Alueen 10-vuotisjuhlassa oli tilaisuus vaihtaa perintökohde-elämyskokemuksia myös vaasalaisten kanssa, jolloin totesimme yhdessä, ettei kohde ole kovin tuttu meille lähellä asuville. Eli lähialuemarkkinoinnin tehostamiselle olisi tässäkin tilausta.

Hyypänjokilaakson patikka

wp_20160910_11_29_16_pro

Hyypänjokilaakson patikka, joka oli minun kolmas lähiseututapahtumani, järjestettiin ensimmäisen kerran 10.9. lauantaina. Patikkareittiä kulttuurimaisemaan oli suunniteltu jo useita vuosia. 19 kilometrin reitti alkoi Katikasta, jonka jyrkkäreunainen kanjoni riittäisi jo yksinään päiväretken kohteeksi. Katikan jälkeen reitti kulki polveillen, vuorotellen laakson molempia reunoja, jolloin jalkaisin kulkien pääsi havaitsemaan laakson syvyyden. Saimme kuulla matkan aikana, että laakson pohjalla on maakerrosten alla ruhjevyöhyke, jossa kallioperä on täysin rikki ja koko laakso on syntynyt tuon ruhjeen ympärille luonnon kulutustyön tuloksena. Sumuisesta säästä huolimatta laakson peltomaisemat olivat hienot. Tähän peltomaisemaan mukavan kontrastin tarjosivat Katikan kanjonin ja jokivarren peikkomaiset metsämaisemat. Patikan järjestäjät kertoivat tavoitteenaan olevan järjestää patikka vuosittain toistuvana tapahtumana, joka minustakin olisi toivottavaa. Tämä Hyypänjokilaakson kokonaisuus täytyy kokea läheltä, auton ikkunasta laakson reunalta vaikutelma jää vaillinaiseksi.

Lyhyenä yhteenvetona voi todeta, että paljon lähikatveen elämyskohteita tarjoutui tarkasteltavaksi aivan kuin vahingossa kahden viikon aikana. Eli aina ei kannata olla kaukokatseinen, ainakaan elämyksiä etsiessä. Todettakoon vielä, että näiden mainittujen kohteiden kehittämistä on ELY-keskus tai sen edeltäjät olleet tavalla tai toisella edistämässä.

soininen_mika

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Todennäköisyydet – onko syytä pelätä ja onko viisasta varautua

Peruskysymys elämästä on, mihin sen käytämme. Eräs mielenkiintoinen näkökulma on, miksi suhtaudumme niin erilailla ympärillämme oleviin uhkiin ja niiden toteutumiseen. Koettu pelko ei ole rationaalista – ainakaan silloin kun ympärillä tapahtuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. No, kaikki tapahtumat eivät oikeastikaan ole helposti ennustettavissa – yllätyksen mahdollisuus onkin omaa olettamustamme paljon suurempi ja myös niiden seuraukset. Joihinkin asioihin on jo vanhastaan viisaasti varauduttu – kaikkihan me tunnemme viime kesänkin vaihtelevat säät. Ehkä yhä useampi meistä pakkasi kotimaassammekin matkalle aurinkolasit ja kumisaappaat samaan kassiin mukaan. Ja joskushan sää yllättää ihan myönteisesti – tosin sulkapallo ja purjehdus taitaa olla ristiriitaisia harrastuksia tuulten suhteen.

Youtubessa on mielenkiintoinen kooste kiinnostavista aiheista ns. TED – luennoista. Maailman tulevaisuuden ympäristönäkymiä voi klikata katsellen ja kuunnellen (tässä järjestyksessä) esimerkiksi Johan Rockströmin luentoa planeettamme kestokyvystä 9 eri ympäristömittarilla neljän suurpaineen alla. Tuosta nelikosta väestönkasvu, elinympäristöjen katoaminen ja ilman hiilidioksidipitoisuuden kasvu ovat tuttuja valintoja – sen sijaan neljäs on juuri tuo yllämainittu yllätyksellisyys. Siis kaatuuko ympäristö hallitsemattomaan tilaan – jopa peruuttamattomasti – esimerkiksi ilmaston ja säiden osalta.

pilvet_kristiinankaupunki_200414

  • Pilvissä yhdistyy kaotia ja järjestys, joka hetkessä häviää.

 

 

 

Muutoinkin eri tapahtumien todennäköisyys voi meissä olla arkitajunnan sokaisemaa. Kriisit ja ääri-ilmiöt ovatkin oikeasti yleisempiä kuin luullaan. Luonnontieteessäkin helposti ajatellaan asiat Gaussin kellokäyrän mukaisina. Talouden mannermitassa ei kukaan usko romahdukseen – ja sittenkin niin on tapahtunut. Ehkä joillekin on tuttu ns. Mustan Joutsenen ilmiö Nassim Talebin kirjoitusten mukaisesti – harvinaiset ja epätodennäköiset asiat voivat vaikuttaa merkittävästi niin luonnon kuin yhteiskunnan kehitykseen. Luonnon ilmiöt ovat hyvin usein vähemmän suoraviivaisia – esimerkkinä lintujen kannan vaihtelut, vieraiden ja tautien levittäytyminen tai vesistöjen leväkukintojen runsastuminen.

Asioille pitää ja kannattaa tehdä jotakin. Suomalaisessa kansankulttuurissa taitaa onnistumisten luettelu ja niistä oppiminen olla harvinaista. Kuitenkin, meillä on pääsääntöisesti turvallista juoda vettä, uida vedessä ja kalastaa vedestä. Metsiemme sienet ja peltojemme viljat ja vihannekset ovat hyvin syötäviä. Itämeressä on puhdistumisen merkkejä, suurjärvemme ovat palautumassa parempaan tilaan, happamat sateet ovat vähentyneet, monet myrkyt ovat käyttökiellossa. Haasteet ja ongelmathan me tiedämmekin – vaikka selaillen eri medioita. Mutta myös ulkona havaintoina luonnosta, mistä saammekin paljon yleisöhavaintoja ja palautetta. Kiitos siitä.

Koskenniemi_Esa_5304
Esa Koskenniemi
Luontoympäristöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maakuntauudistusta mutustellessa

Kun yrittää päästä jostain uudesta kärryille, tulee sitä yleensä mutusteltua tai uutta makua maisteltua. Joku on jopa nukkunut yön yli. Niin tuntuu tapahtuvan nyt myös tämän maakuntauudistuksen kanssa. Ensin on syytä asiaa hiukan sulatella ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä. Olemme siis jonkun suuren muutoksen edessä. Joku voisi sanoa, että jopa historiallisen muutoksen alussa.

Etelä-Pohjanmaa on käynnistänyt ripeästi maakuntauudistuksen alueellisen valmistelun. Valtiovarainministeriö pyysi toukokuussa maakuntien liitoja kutsumaan koolle uudistusta koskevat keskeiset organisaatiot ja käynnistämään esivalmisteluvaiheen. Näin myös on tapahtunut ja esivalmisteluvaihe on konkreettisesti käynnistynyt. Valmistelutyö tehdään hyvin pitkälti työryhmissä, joille on jaettu valmisteltavaksi hallituksen 5.4.2016 linjaamat maakunnille siirrettävät tehtävät. Etelä-Pohjanmaalla sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen valmistelu on käynnistynyt jo aikaisemmin sote-projektin toimesta.  Sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteena on toteuttaa maakuntien itsehallintoon perustuva palvelu- ja hallintojärjestelmä, jolla pystytään vastaamaan nykyistä selkeämmin ja yksinkertaisemmin ihmisten palvelutarpeisiin sekä vahvistamaan julkisen talouden kestävyyttä.

Img_0021m

Jostain syystä kaikissa uudistuksissa, oli sitten kyse lainsäädännön, palvelujärjestelmien tai hallinnon uudistamisesta, puhutaan aina selkeyttämisestä ja yksinkertaistamisesta. Tämä on aivan ymmärrettävä ja kannatettava tavoite. Kuinka sitten aina onnistutaan näissä tavoitteissa jää nähtäväksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä ELY-keskusten elinkeinovastuualueet ovat maakuntauudistuksen valmistelussa korostaneet toimintamallia, jossa alueet luovat tehokkaasti kasvua kansantalouteen. Suomessa eri alueiden vahvuudet ja kasvumahdollisuudet tulee kyetä hyödyntämään entistä tehokkaammin. Maakunnilla tulee olemaan merkittävä rooli aluekehityksen edistämisessä, yritysten kehityksen ja kasvun tukemisessa sekä työllisyyden edistämisessä. Näitä tavoitteita tukeakseen TEM on yhdistämässä TE-toimistojen työ- ja elinkeinopalvelut sekä ELY-keskusten yrityspalvelut julkiseksi kasvupalveluksi maakuntauudistuksen yhteydessä.

Julkisten kasvupalvelujen määrittely ja sisällön tuottaminen ovat vielä vaiheessa. Voisi olettaa, että kasvupalveluilla tuetaan elinkeinoelämän ja yritysten kasvuedellytyksiä, parannetaan työmarkkinoiden dynamiikka, jotta työ ja tekijät kohtaavat paremmin sekä edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä. Uskon, että julkinen kasvupalvelu sopii jatkossa erittäin hyvin omankin maakunnan tarpeisiin. Nyt ja tulevaisuudessa uusien kasvun edellytysten etsiminen ja luominen on erittäin tarpeellista. Rakennemuutosta tapahtuu kaiken aikaa ja osin kiihtyvällä tahdilla toimintaympäristössämme. Maakunnan keskeisiä voimavaroja ja toimijoita on mahdollista koota tulevassa maakuntauudistuksessa yhden hallinnon alle ja hyödyntää jo siitä syntyvää synergiaa.

Etelä-Pohjanmaa on kehittyvä, kasvava ihmisten ja yritysten maakunta! Tämä oli mutustelun lopputulos.

Aaltonen_Jari

Jari Aaltonen
Johtava asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella

Kolme kuukautta kestäneen harjoittelujakson viimeisenä työpäivänä voi pysähtyä hetkeksi miettimään oppimaansa sekä luoda katse kuluneeseen kesään. Työskentely Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ”Tehostettu tulviin varautuminen ja tulvatiedottaminen” – hankkeessa on ollut opettavainen kokemus, monestakin näkökulmasta. Kesän aikana olen onnistunut sekä kehittämään paikkatietoalan osaamistani monipuolisemmaksi että laajentamaan asiantuntemustani ympäristöalaa koskevien monisyisten kokonaisuuksien käsittelijänä. Opintoihin liittyvien tietojen ja taitojen karttumisen lisäksi nopeasti kuluneella harjoittelujaksolla on ollut myös toisenlainen, silmiä avaava vaikutus liittyen maamme maantieteelliseen kokonaiskuvaan ja kulttuurihistoriaan.

 

Maisemanvaihdos länsirannikon lakeuksille oli Tampere-Joensuu – väliä viime vuodet kuluttaneelle opiskelijalle yllättävän suuri. Tämä ei johtunut pelkästään venäjän kielen vaihtumisesta ruotsiin ruokakaupan käytävällä. Työskentely tulvatiedottamisen parissa on nimittäin laajentanut käsitystäni länsirannikon maankäytön historiasta, elinkeinorakenteen kehittymisestä, vesistöjen säännöstelystä ja siihen liittyvistä ympäristökonflikteista ja jopa alueen muuttoliikkeestä. Tehtäväni ovat kietoutuneet vahvasti Etelä- ja Keski-Pohjanmaan lukuisten tekojärvien ympärille. Samoin olen päässyt tutustumaan vesirakenteisiin yleisemmin: millaisten ratkaisujen avulla tuhansien järvien (ja jokien) maatamme on ajan saatossa muokattu tulvaturvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi erilaisten pengerrysten, patojen, putkien, rumpujen, siltojen ja muiden rakenteiden avulla. Myös vierailut alueen tekojärvillä sekä Vaasan vesilaitoksella ovat muokanneet kuvaani siitä, millainen merkitys virkistyskäyttöä ja tulvien vähentämistä tukevilla ratkaisuilla on ollut alueen ihmisten elämään, ja kuinka keskeisessä roolissa vesi-infrastruktuuri on päivittäisessä toiminnassamme.

IMG_0038

Pitkämön voimalaitos ja tekojärvi

Tulviminen sekä luonnontieteellisenä että yhteiskunnallisena ilmiönä on avautunut minulle aivan uudella tavalla: mistä alueelliset tulvat johtuvat ja kuinka niiden kanssa toimitaan? Elämme kuitenkin maassa, jossa luonnonkatastrofit ovat verrattain harvinaisia ja alueelliset erot topologiassa, lämpötiloissa, sademäärissä ja vyöhykkeisyydessä eivät ole suuren suuria, ainakaan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Siksi on ollut melko yllättävääkin oppia huomaamaan, kuinka vahvasti lähes vuosittain toistuvat tulvat ovat vaikuttaneet Pohjanmaan alueen kehittymiseen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tekojärvet tasaavat virtaamien vaihtelua sekä keväisin jäiden lähdön aikana, samoin kuin syyssateidenkin aikaan. Lisäksi vesivoimalat tuottavat merkittävän osan paikallisesta sähköstä. Useimmat tekojärvet on valjastettu ympärivuotiseen virkistyskäyttöön. Kääntöpuolena tulvat ovat aiheuttaneet vuosien saatossa huomattavia taloudellisia menetyksiä satovahinkojen ja rakennusvaurioiden muodossa. Nykypäivänä logistiset ongelmatilanteet kärjistyvät nopeasti jos kulkureitit ovat uhattuna. Tulvariskit ovat muun muassa lisänneet painoarvoa ennakoivaan rakentamiseen ja pelastustoimen suunnitteluun. Ne ovat olleet myös vahvan poliittisen keskustelun agendalla jo 1950-luvulta lähtien, jolloin vastakkainasettelua kuvaavan nimen ”tulvasota” saanut aikakausi alkoi Kyrönjoen rannoilta.

tulvatiedotusta varisten malliin_muokattu.jpg

Tulvien kanssa on ollut opittava elämään. Vaikka olen itse kotoisin kahden suuren järven väliin rakentuneesta kaupungista, tällainen ympäristösuhde ihmisen ja luonnon välillä oli minulle uutta ja erilaista. Muutenkin vahvasta kulttuurihistoriallisesta maineesta nauttiva Pohjanmaan alue ja siellä asuminen, vaikkakin Vaasan keskustassa, antoi minulle kesän aikana ajateltavaa puolin ja toisin. Vierailu länteen oli kaiken kaikkiaan virkistävä. Myös paikallisten lupsakka huumorintaju tuli tutuksi. Kun ensi viikolla istun viimeistä kertaa kultaisten peltomaisemien ohi ajavassa bussissa tai myöhemmin tarkastelen toista kansallismaisemaa Kolin huipulta Pohjois-Karjalassa, muistelen varmasti täällä vietettyä kesää lämmöllä. Omasta puolestani tahdon toivottaa hyvää ja tulvatonta jatkoa kaikille!

IMG_0115pieni

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tien päällä taas

Kesälomat alkavat olla aika monella takana ja syyslukukausi on alkamassa. Yksi oman kesäni kohokohdista oli ehdottomasti naapuritontilla järjestetty Provinssi ja varsinkin sen pääesiintyjän Rammsteinin veto. Ach ja, hier kommt die Sonne! Loppuloma menikin sitten hieman rauhallisemmin akkuja lataillessa puuhastellen mitä lie. Minulle hyvä loma on sellainen, jota suunnitellaan etukäteen mahdollisimman vähän. Tällä mittarilla vuosivapaani oli oikein onnistunut.

Mutta täällä ollaan taas ja koneisto käynnistyy pikkuhiljaa. Kunhan Seinäjoen toimipaikan suursiivoajat saavat urakkansa valmiiksi, virkamiehet palaavat väistöalueilta työpisteisiinsä ja nupit käännetään vanhasta muistista kaakkoon.

Lähikuukaudet näyttävät varsin mielenkiintoisilta ja työntäyteisiltä sekä makro- että mikrotasolla. ELY-keskusten L-vastuualueiden tulevaisuus ja tehtäväkenttä ovat tällä hetkellä yleensäkin perin jännittävässä vaiheessa. Isolla kirkolla aprikoidaan, missä ja miten tienpidon tehtävät, liikennejärjestelmätyö ja liikennelupahallinto voitaisiin tehokkaimmin hoitaa vuoden 2019 alusta. Maakuntahallinto on mainittu L-tehtävien sijoituspaikaksi, mutta sitä ei vielä tiedetä, miten muutos pannaan toimeen. Kauhean kauan asiaa ei auttaisi sommitella, sillä aikataulu on haastava, kuten viime vuosien uudistuksissa on tapana ollut.

sdr

Liikennelupayksikön ja ELY-keskusten taksitehtävissä toimivan henkilöstön tulevaisuuden askeleet merkataan liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemassa liikennekaaressa, jonka olisi tarkoitus muuttua laiksi jo ensi vuoden alussa. Tämä tavara-, joukko- ja taksilupahallinnon yhteen kokoava mahtihanke on tällä hetkellä jonkinlaisessa odotustilassa. Projektihan eteni lausuntokierrosvaiheeseen viime huhtikuussa ja hallituksen esitys oli tarkoitus jättää eduskunnalle jo ennen kesälomien alkua. Asetettu aikataulu ei ihan pitänyt ja esitys annettaneen vasta nyt syyskuun alussa. Lakihankkeesta annettiin kaikkiaan yli 240 lausuntoa eivätkä kaikki kannanotot olleet ylistäviä. Esityksen vaikuttavuuden arviointi nähtiin monin paikoin puutteelliseksi ja harmaan talouden lisääntymisen riskeihin ei kiinnitetty esityksessä juuri mitään huomiota. ELY-keskukset antoivat lakiesityksestä yhteisen lausuntonsa ja nämä samat puutteet pantiin merkille myös meillä. Toivottavasti nämä lausunnot myös huomioidaan jatkovalmistelussa, laista kun on kuitenkin tarkoitus saada oikeasti toimiva työkalu lupa- ja valvontatyöhön.

Julkisuudessa on saanut eniten palstatilaa liikennekaaren sisältämä muutos taksi- ja taksilupajärjestelmään. Lakiesitys purkaa käytännössä kokonaan nykyisen kuntakohtaisiin lupakiintiöihin ja mm. taksinkuljettajien ammattipätevyyteen perustuvan taksijärjestelmän. Sen sijaan esitetään erittäin kevyttä menettelyä, jossa taksiluvan saa jokainen oikeustoimikelpoinen, hyvämaineinen ja vakavarainen henkilö tai yritys. Luvanhaltijan tulee lisäksi sijoittautua Euroopan yhteisön alueelle. Taksilupaan nykyisin liittyvä liikennöinti- ja päivystysvelvoite lupaan merkityllä asemapaikalla poistetaan, samoin kuin enimmäishintoja koskeva sääntely. Toinen keskustelua herättänyt esitys on ns. pienimuotoisen toiminnan mahdollistaminen ilman liikennelupaa niille henkilö- ja/tai tavaraliikenteen toimijoille, joiden vuosittainen liikevaihto jää alle 10 000 euron. Ongelmaksi on tässä tunnistettu se, että mainittua liikevaihdon rajaa ei voida käytännössä valvoa lainkaan ja kehitys voi siten johtaa kaksien markkinoiden syntymiseen kuljetusalalla. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallituspuolueet eivät ole varsinkaan liikennekaaren taksiosuudesta ollenkaan samoilla linjoilla, joten hankkeen eteneminen esitetyssä aikataulussa voi olla aikamoinen haaste. Noinkohan liikennekaaresta tuleekin täysi liikenneympyrä?

Lupatehtävissä toimivaa henkilöstöä koskettaa myös läheisesti mainittuun esitykseen leivottu toimivallan siirto ELY-keskuksista Liikenteen Turvallisuusvirasto Trafille. Tämän siirron on tarkoitus tapahtua niin ikään ensi vuoden alkuun mennessä. Etelä-Pohjanmaan ELY on jo käynyt Trafin kanssa muutamia alustavia keskusteluja asiasta, mutta lähiviikkoina edetään neuvotteluihin, joissa paneudutaan syvemmin mm. liikennelupahenkilöstön siirron järjestelykysymyksiin ja lupaprosessien kehittämistarpeisiin. Kieltämättä lupahallinnon käytänteiden suunnittelua vaikeuttaa hieman se, ettemme vielä tarkalleen tiedä, millaisen muodon liikennekaari lopulta saa. Etenemme avoimin mielin ja notkeasti kaikkeen valmiina.

Pasi Hautalahti

Pasi Hautalahti
Lupapäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus