Linja-autopysäkkikatosten kunto puhuttaa pohjalaismaakunnissa

Pohjalaismaakuntien teiden varsilla olevat linja-autopysäkkien katokset ovat, sekä ELY-keskuksen, että kuntien ylläpitämiä. Katosten uusiminen ja korjaaminen kuuluvat lähtökohtaisesti tienpitäjälle, joka vastaa tien ylläpito- ja hoitotoimista. Mikäli kunta on rakentanut katoksen valtion maantielle omalla kustannuksellaan, voi hoitovastuu olla määritetty valtion ja kunnan kesken erillisellä sopimuksella.

ELY-keskuksen hallinnoimat tiet näkyvät kätevästi esimerkiksi Väylän tienumerokartasta (www.vayla.fi).

ELY-keskusten hoito-ja ylläpitovastuulla olevien bussipysäkkien katosten välittömistä korjaustoimista vastaavat maanteiden hoitourakoitsijat. He myös huolehtivat tarvittaessa katosten mahdollisista siirtämisistä uusille pysäkeille. Pääosin uusista katostarpeista pyritään huolehtimaan siten, että kyytiin nousijoiden määrän muuttuessa käyttämättömänä oleva katos siirretään paikkaan, jossa on tarve uudelle katokselle. Määrärahojen niukkuuden vuoksi uusia linja-autopysäkkikatoksia rakennetaan ELY-keskusten toimesta vain yksittäisissä tapauksissa.

Lähtökohtaisesti kunta vastaa koulumatkaliikennettä koskevasta katosten lisäämisestä, kun taas ELY-keskus vastaa kauko- ja seudullista liikennettä varten lisättävien pysäkkien katoksista silloin, kun pysäkiltä on vähintään 30 nousijaa päivässä. Uusien pysäkkikatosten lisäämistarpeesta tulee olla yhteydessä kuntaan, joka tekee tarvittaessa hakemuksen ELY-keskukselle katosten lisäämisestä.

Ilkivalta sekä tiesuola hajottavat linja-autopysäkkikatoksia ennenaikaisesti

Valitettavasti bussipysäkkikatokset joutuvat usein ilkivallan kohteeksi, ja toisinaan katoksia tuhotaan jopa korjauskelvottomaan kuntoon. Hyvin usein tekijöitä ei saada kiinni ja lasku joudutaan maksamaan perusväylänpidon rahoituksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vähemmän päällystetiekilometrejä maantieverkolle.

Lasinen sivuseinä on hajoitettu linja-autopysäkin katoksesta.
Kuva 1. Ylistarossa Pelmaan liittymän kohdalla linja-autopysäkki katoksesta on hajotettu sivulasi. 

Valta- ja kantateiden varrella tiesuolan käytön on huomattu romuttavan puurakenteisia katoksia, jopa puolet nopeammin kuin metalli- ja peltirunkoisia. Sijaintipaikasta riippuen tavanomaisen metallirunkoisen katoksen käyttöikä on noin 30 vuotta.

Huonoon kuntoon mennyt bussipysäkin puinen sinipunaisen värinen katos.
Kuva 2.  Kuvassa pysäkkikatos, joka on vaurioitunut suolauksen rasituksen takia valtatien 3 varrella Jalasjärvellä.

Mikäli havaitset maantieverkolla katoksessa korjaustarvetta tai kaatuneen katoksen, ensisijainen kanava kertoa siitä on Liikenteen asiakaspalvelun palauteväylä. Sen kautta tehty ilmoitus tai kysely tavoittaa hoitourakoitsijan tai palautteeseen vastaavan tahon.

Anna palautetta katoksiin liittyen palauteväylän kautta (https://liikenne.palautevayla.fi/feedback).

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Tienpidon suunnittelu

Marko Kantanen
Johtava tienpidon asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Tienpidon suunnittelu

Ideasta se lähtee – yrittäjyys nimittäin! 

Ennen ideaa on usein yksi toive; se voi olla toive vaurastumisesta, joskin yhä useammin toiveena on vapaus. Siis yrittämisen vapaus – toive päättää itse missä, milloin, millä tavoin työskentelee ja halu tehdä itselleen merkityksellistä työtä.

Lähes poikkeuksetta asiakkaat ovat meihin yritysneuvojiin yhteyksissä siinä vaiheessa, kun visio omasta yrityksestä on jo melko pitkällä. Toiveet ovat hahmottuneet ideaksi ja idea jalostunut liikeideaksi. Kun liikeidea puetaan kirjalliseen muotoon, tuotoksena on liiketoimintasuunnitelma eli tuttavallisesti LTS. Joskus sattuu niinkin että LTS on kirkkaana yrittäjäkandidaatin korvien välissä, jolloin suosittelemme saattamaan sen päivänvaloon. Kirjallinen työ saattaa olla pakkopullaa, mutta siihen kannattaa paneutua huolella, sillä LTS:ää leipoessa suunnitelmat terävöittyvät entisestään. Puolivahingossa tuleekin sitten järkeiltyä yksityiskohtia, joita ei ole aiemmin tullut miettineeksi. Pakkopulla saattaakin sisältää enemmän rusinoita uunista ulos tullessaan, kuin alun perin oli uskallettu ajatellakaan. Liiketoimintasuunnitelma palveleekin ennen kaikkea yrittäjää itseään. Tarpeellinen se on myös haettaessa esim. rahoitusta perustettavalle yritykselle tai starttirahaa.

Ihmisiä juttelemassa toimistotilassa pöydän ääressä.
Yrittäjyydestä kiinnostuneille on monenlaisia palveluita tarjolla.

Miten sitten aloittaisin?

Miten toimia silloin, jos löytyy kiinnostuksen kipinä yrittäjyyttä kohtaan, mutta ei ideaa saatikka “älteeässää”? Kyllä, yritysneuvonnan palvelut ovat silloinkin käytettävissä. Kipinähän voi myöhemmin yltyä poltteeksi, jolloin on hyvä, jos takataskussa on jo tietoa yrittäjyyteen liittyvistä palveluista. Yrittäjyys voi konkretisoitua myöhemmin, vaikkapa kiinnostavan myynnissä oleva yrityksen kautta. Jos etsit ostettavaa yritystä tai olet kiinnostunut esim. franchising-yrittäjyydestä, tutustu TE-palveluista löytyviin avoimiin työpaikkoihin. Sieltä löytyy nimittäin myös yrittäjäpaikkoja! Samaten kannattaa tutkia netistä löytyvät kauppapaikat ja ketjuyrittäjyyttä käsittelevät sivustot.

Kevytyrittäjyyttä, sivutoimiyrittäjyyttä vai mitä?

Ja eipä ole olemassa niin kevyttä yrittäjyyttä, etteikö sen tiimoilla voisi yritysneuvojan pakeille hakeutua. Julkisuudessa kevytyrittäjyys on kovasti framilla, sen sijaan lainsäädäntömme ei kevytyrittäjyys-käsitettä tunne. Tärkeää on hahmottaa, onko tarkoitus toimia kevytyrittäjänä, joka laskuttaa asiakasta ja nostaa oman palkkansa laskutuspalvelufirman kautta, vai onko ajatuksena sittenkin perustaa oma yritys? Viimeksi mainitussa mallissa kysymys on lähinnä kirjanpidon ja laskutuksen ulkoistamisesta. Tapauskohtaista on, kumpi sopii harjoitettavaksi aiotun toiminnan luonteeseen paremmin. Valitseepa sitten niin tai näin, kevytyrittäjältäkin vaaditaan niin substanssiosaamista, kuin markkinointi-, myynti- ja neuvottelutaitojakin – yrittäjyysosaamista unohtamatta. Sivutoimiyrittäjyys on tällä hetkellä nosteessa, tämä liittyy vallitsevaan hyvään työllisyystilanteeseen. Sivutoimiyrittäjyyttä käynnistettäessä saattaa kevytyrittäjyys olla yksi vaihtoehto. Kevytyrittäjyys voi soveltua hyvin myös opiskelun ja yrittäjyyden yhdistämiseen tai keikkaluonteisten palveluiden tarjoamiseen.

Kaksi henkilöä keskustelee ja heillä on puhelimet esillä, josta he katsovat jotain.
Oma Yritys-Suomi -palvelussa voi testata omaa liikeideaansa.

Aloittavalle yrittäjälle tarjolla monipuolisia palveluita

Aloittaville yrittäjille on tarjolla runsaasti palveluita. Yritysneuvonnassa kartoitetaan asiakkaan lähtötilanne, sisältäen valmiudet yrittäjyyteen sekä suunnitellun yritystoiminnan luonne ja laajuus. Onko osaaminen kunnossa, entäpä yrittäjävalmiudet, taloudelliset riskit, aikataulutus, lupa-asiat, tuotantotilat ja -välineet, kilpailutilanne jne.?

Oma Yritys-Suomi -palvelusta löytyy aloittavalle yrittäjälle suunnattuja palveluja, joiden avulla voit testata liikeideasi toimivuuden ja soveltuvuutesi yrittäjäksi. Samasta paikasta löytyy myös liiketoimintasuunnitelmapohja.  

Palvelupolku yrittäjyyteen on kullakin omanlaisensa, joko hyvinkin suoraviivainen tai hieman mutkaisempi. Yrittäjyysneuvontaa tarjoamme kaikille aiheesta kiinnostuneille maksuttomasti ja luottamuksellisesti. Tarvittaessa ohjaamme asiakkaan yhteistyökumppaneidemme palvelujen ääreen. Ihan jokainen yrittäjyydestä kiinnostunut on tervetullut kuulolle aloittaville yrittäjille tarkoitettuihin info-tilaisuuksiin. Osa aloittavien yrittäjien palveluista on TE-palveluiden asiakkaille tarkoitettuja työllistymistä edistyviä palveluita, joihin lukeutuvat yrittäjän työkokeilu ja yrittäjyysvalmennukset. Työttömyysturvan piirissä olevien henkilöiden on nykyään mahdollista startata yritystoiminta liikkeelle ns. neljän kuukauden yrittäjyyskokeilun avulla. Starttiraha on jo melko hyvin tunnettu palvelu. Sen kohderyhmä on laaja, käsittäen esimerkiksi työstä yrittäjäksi lähtevät, kuin myös työttömät henkilötkin.

Matka ideasta kukoistavaksi yritykseksi vaatii huolellista suunnittelua ja poltetta yrittäjyyttä kohtaan. Liikeideaa kannattaa hioa ja saatavilla olevat palvelut hyödyntää niin, että yritystoiminnan käynnistyessä yrittäjä pystyy keskittymään oleelliseen eli toiveensa toteuttamiseen. 

Onko sinulla idea tai kipinä? Ota rohkeasti yhteyttä! 
Lisää tietoa löydät myös yrityspalvelukeskuksen verkkosivuilta. (ely-keskus.fi)

Anu Havuluoto
Yritysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan Työ- ja elinkeinotoimisto
Yrityspalvelukeskus Etelä-Pohjanmaa

Mistä löytyy tulvahyllyjä? 

Sellaisten uomien varsilta, joihin on rakennettu kaksitasouomaa. Tulvahyllyyn voi törmätä myös yleisemmällä termillä, tulvatasanne, tai myös toisinaan käytettävällä termillä, tulvaterassi. Kyseessä on siis kaksitasouomaan kuuluva rakenne (kuva alla). Koska kaksitasouoman termi ei ole vielä täysin vakiintunut, saatat sen tilalla kuulla puhuttavan myös kaksitaso-ojasta, eritasouomasta tai eritasokosteikosta.

Piirroskuva uoman rakenteesta. Uoman rakenne on kuvattu poikkileikkauksena. Tulvatasanteen kaksitasouoma on kuvattu niin, että uoman molemmilla puolilla on edellä kuvattu tasanne. Molemmat tasanteet ovat kasvillisuuden peitossa.
Kaksitasouoma on nimensäkin mukaan kahteen tasoon rakennettu uoma. Alempana vesi virtaa alivesiuomassa ja keskivedenkorkeutta korkeammalle kaivettavalle tulvatasanteelle vesi nousee tulva-aikoina. Kuva: Pinja Kasvio

Toisaalta tulvahyllyjä löytyy myös sieltä, minne uoman viereen on luontaisesti syntynyt tulvatasanne – luonnonoloissa lähes kaikkia virtavesiä ympäröi tulvatasanne. Sopivissa olosuhteissa tulvatasanteita muodostuu siis luonnostaan jokien ja purojen ympärille tulvan kuljettaman kiintoaineen laskeutuessa uoman varrelle.

Kaksitasouomat osana luonnonmukaista vesirakentamista 

Kaksitaosuoman rakenne perustuu siis luonnontilaisten uomien rakenteeseen ja toimintaan. Kaksitasouomat lukeutuvatkin luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiin, eli toimenpiteisiin, joilla tavoitellaan luonnontilan ja maisema-arvojen säilyttämistä tai palauttamista. Uomien luonnontilaisuutta ja luonnontilaisen kaltaiseksi muuttuneiden uomien suojelua korostetaan vuonna 2012 voimaan tulleessa vesilaissa. Suomessa uomia – jokia, puroja ja erityisesti ihmisen kaivamia ojia – on valtava määrä maa- ja metsätalousalueilla. Näin ollen myös maa- ja metsätalousministeriön Maa- ja metsätalouden Vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä -julkaisussa (julkaisut.valtioneuvosto.fi) on tavoitteeksi asetettu se, että vesirakentamisen lähtökohtana on luonnonmukaisuus.

Jotta luonnonmukainen vesirakentaminen ja kuivatus onnistuisivat kestävällä tavalla, tulee valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus sovittaa yhteen vesienhoitoon, tulva- ja kuivuusriskien hallintaan sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden kesken. Samalla voidaan ottaa paremmin huomioon eri maankäyttösektorien tarpeet ja haasteet.

Kaksitaosuomat Suomessa 

Kuluneen kesän aikana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella on harjoittelijatyönä kartoitettu jo rakennettuja kaksitasouomia. Lisäksi haastatteluiden avulla kerättiin kokemuksia muun muassa niiden toimivuudesta, haasteista ja ylläpidosta. Kaikkiaan kaksitaosuomia löytyi 27, ja lisäksi juuri kuluvan syksyn tai tulevan vuoden aikana on suunnitteilla rakentaa kourallinen kohteita.

Vaikka kaksitaosuomien rakentaminen painottuu maa- ja metsätalouden vesienhallintaan ja -suojeluun, soveltuvat kaksitasouomat myös taajama-alueiden kuivatuksen ja tulvasuojelun tavoitteisiin. Tämä kävi ilmi myös kartoituksen saaliista, sillä kohteita löytyi sekä taajamista että maa- ja metsätalousalueilta. Kartoituksessa kävi myös ilmi, että rakentamisen taustalla on monia erilaisia tavoitteita, muun muassa tulvasuojelusta kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseen sekä biodiversiteetin lisäämiseen ja maisema-arvon säilyttämiseen tai palauttamiseen.

Kaksitasouomista julkaistiin malliverkosto 

Läntisen Suomen alueella kartoitetuista kaksitaosuomista valittiin kuusi esimerkkikohdetta malliverkostoon, joka julkaistaan ELY-keskuksen Näkymiä-sarjassa nimellä Luonnonmukaisen vesirakentamisen malliverkosto – kaksitasouomat Länsi-Suomessa. Julkaisussa avataan tarkemmin kaksitaosuoman toimintaperiaatetta ja kuvataan kuusi malliverkostokohdetta. Lopussa kerrotaan anonyymisti kokemuksia kaksitasouomista: millaisia hyötyjä ja haasteita maanomistajat, kaksitasouomien suunnittelijat ja hankkeiden vetäjät ovat todenneet sekä millaisiin paikkoihin heidän kokemuksensa perusteella kaksitasouomat soveltuvat. Julkaisu tulee Doria-palveluun (doria.fi) lokakuun 2021 aikana sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kaksitasouomien malliverkostokohteet läntisen Suomen alueella

Malliverkoston tavoitteena on lisätä tietoisuutta luonnonmukaisesta vesirakentamisesta ja kaksitasouomista osana menetelmiä. Ehkäpä maanomistajat sen avulla tunnistavat omilla maillaan samanlaisia ongelmakohtia, joita mallikohteiden tapauksissa on esitelty. Tai ehkäpä laajempaa valuma-aluesuunnitelmaa toteuttava taho perehtyy kaksitasouoman rakenteeseen osana valuma-aluelähtöistä vesienhallintaa ja -suojelua. Malliverkostossa kuvatuilla kohteilla pyritään nostamaan esiin myös esimerkiksi sitä, että maatalousalueiden kuivatuksen tavoitteet ja vesiensuojelun tavoitteet eivät poissulje toisiaan.

Lisää kaksitasouomista klikkauksen päässä

Kesän aikana tuotettiin myös jos jonkinlaista viestintämateriaalia kaksitaosuomista. Aiheesta kirjoitettiin jo aiemmin heinäkuussa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogiin (etelapohjanmaanely.wordpress.com), silloin näkökulmana oli kaksitaosuoman ekosysteemipalvelut. Yhteistyössä Kliva-hankkeen kanssa tehtiin podcast-jakso (anchor.fm). Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta löytyvistä kaksitaosuomista tuotettiin videot: Kaksitasouoma Kruunupyyn Viitavesibäckenillä (youtube.com) sekä Kaksitasouoma Evijärven Mansikkapellolla (youtube.com). Lisäksi aiheesta tullaan julkaisemaan teksti Vesivisio 2050 -blogissa (vesivisio2050.fi).

Kohti kestävämpää vesienhallintaa 

Miten luonnonmukaisia ratkaisuja voitaisiin tulevaisuudessa edistää? Voitaisiinko esimerkiksi tulvatasanne lukea osaksi suojakaistaa, joka tekisi kaksitasouomien perustamisesta houkuttelevampaa vähentämällä viljelypinta-alan menetykseen liittyviä taloudellisia menetyksiä? Ei-tuotannollisen investointituen ehtoja keventämällä kyseistä tukea voitaisiin hyödyntää hankkeissa, joihin ei haeta peruskuivatusavustusta.

Vaikka luonnonmukaiset kaksitasouomat eivät sovellu kaikkialle, ne kannatta ottaa osaksi vesienhallinnan työkalupakkia. Kaksitasouomista saatavat hyödyt ovat moninaisia: vähennetään vesistökuormitusta, sopeudutaan ilmastonmuutokseen ja lisätään luonnon monimuotoisuutta. Siksi toivoisikin, että tämäntyyppisten kestävien menetelmien käyttö valtavirtaistuisi ja olisi luonteva osa kuivatusvesien hallintaa niin maa- ja metsätaloudessa kuin taajamien hulevesienkin hallinnassa.

Tämä luonnonmukaisten kaksitasouomien läntiselle alueelle tehty malliverkosto mahdollistaa myös eri tahojen kokemusten vaihdon. Lisäksi tarvitaan lisää tilatason kehittämishankkeita, jotka mahdollistavat käytännön ratkaisujen kokeilemisen ja vertaisoppimisen. Näiden lisäksi tarvitaan tutkimusta, kokeiluja hyvistä käytännöistä ja tiedon vaihtoa tutkijoiden ja viljelijöiden välille.

Lisää luettavaa aiheesta 

Katri Ollila
Harjoittelija
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Eeva Nuotio
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maataloushallinnossa mukana viljelijöitä palvelemassa viidellä eri vuosikymmenellä 

Astuessani sisään Nurmon kunnantaloon kesällä -83 olin nuori Hyvinkään maatalousopistosta juuri valmistunut agrologi. Paikka oli tullut auki edellisen viranhaltijan eläköidyttyäni, ja niin ura Nurmon-Seinäjoen maataloussihteerinä alkoi. Maataloussihteerien kautta kulkivat tuolloin oikeastaan kaikki maataloushallintoon kuuluvat hakemukset. Byrokratia oli huipussaan. Asiakas kävi henkilökohtaisesti maataloussihteerin juttusilla kysymässä, saisiko navettaan rahoitusta, tai pääsisikö jo luopumaan tilastaan seuraavalle sukupolvelle. Maataloussihteerin puoleen käännyttiin oikeastaan kaikkiin maataloushallintoa koskevissa asioissa. Katsoin ensin ns. ”Tuiskun raamatusta” ohjeet, ja sen jälkeen asiakkaan kanssa alettiin täyttää hakemusta. Kun asiakas oli toimittanut tarvittavat liitteet, esittelin asian maatalouslautakunnan kokouksessa, joita pidettiin n. kerran kuukaudessa sekä Nurmossa että Seinäjoella, molemmissa kunnissa oli omat lautakunnat. Lautakunnan kokouksen jälkeen valmistelin hakemuksen loppuun ja toimitin sen maatalouspiiriin. Piiristä vielä moni asia jouduttiin toimittamaan maatilahallitukseen vahvistettavaksi, jotta saatiin lopullinen sinetti asialle. Aikaa ja vaivaa kului huomattavasti enemmän nykykäytäntöihin nähden. Tavallisella kirjoituskoneella täytettiin pöytäkirjat, ja usein kuului ”eiku” jolloin korjausliuskaa tarvittiin apuna virheellisen lyönnin muuttamiseksi asiakirjaan. 

Maataloussihteerin työt koostuivat monesta osasta 

Oleellinen osa maataloussihteerin työstä kului pinta-alalisähakemusten käsittelyyn. Pinta-alalisäjärjestelmä oli jatkumoa sotien jälkeen luodulle väkilannoitteiden hinnanalennusjärjestelmälle. Silloin osa maatalousväestön tulokorotuksista sovittiin suunnattavaksi alentamaan lannoitteiden hintoja, jotta voitaisiin estää elintarvikkeiden hintojen korotukset ja siitä seuraavat palkankorotusvaatimukset. Pinta-alalisän myöntämiseen vaikuttivat viljellyn pellon pinta-ala, karjan koko ja viljelijän tulot. Pinta-alalisä oli suurimmillaan 7–15 peltohehtaarin tiloilla ja lakkasi 30 ha suuremmilta tiloilta. Siten sillä oli oma sosiaalipoliittinen vaikutus pientilojen tukemisessa. Pinta-alalisää maksettiin porrastetusti tukialuevyöhykkeittäin etelästä pohjoiseen, pohjoissuomeen maksettiin suurimmat tuet. Pinta-alalisäjärjestelmä lakkasi Suomen liittyessä EU:hun.

Maataloussihteeri vastasi myös hirvi- ja sato- ja tulvavahinkojen arvioinneista sekä hukkakauratarkastusten tekemisestä. Varsinkin 80-luvun puolivälissä hirvivahinkoja kertyi runsaasti. Tulvavahingot olivat harvinaisia, mutta 1984 tulvat aiheuttivat heinäsadon kastumisia latoihin ja muutamia rakennusvahinkoja.

Kiintiöt ja rajoitukset ohjailivat maataloutta 

80-luvulla maataloussihteerin työtä hallitsivat erilaiset kiintiöt ja rajoitukset. Suomen täytyi huolehtia ylimääräisestä ruoasta viemällä se maailmanmarkkinahintaan ulkomaille. Koska ulkomaille vienti oli kallista, pyrittiin rajoituksilla huolehtimaan siitä, ettei ylijäämiä kovin paljon syntyisi. Luotiin mm. maitokiintiöjärjestelmät ja sikaluvat sekä erilaiset tuotannon vähentämissopimukset. Maitokiintiöt otettiin Suomessa käyttöön 1984 hillitsemään maidon ylituotantoa. Maitokiintiöjärjestelmästä luovuttiin Suomessa maalis-huhtikuun vaihteessa 2015.

Kiintiöjärjestelmästä tuli hallinnollisesti raskas, koska siihen liittyivät kiintiöiden siirto ja myyntimahdollisuus viljelijöiden kesken sekä tietyin ehdoin hallinnosta myönnettävät lisäkiintiöt nuorille tuottajille ja uudisrakentajille. Monesti uudisrakentajat joutuivatkin ostamaan kalliilla hinnalla vapailta markkinoilta kiintiötä saadakseen uudisrakennukseen riittävästi rahoitettavia lehmäpaikkoja. Lypsylehmien navettojen rakentamisinvestointeja tuettaessa avustus ja korkotukilaina kohdistuivat vain siihen paikkamäärään saakka, mihin viljelijällä oli laskennallinen kiintiöoikeus. Parhaimpina aikoina 80-luvun loppupuolella myönnettiin maidon lisäkiintiöitä nuorille tuottajille ja tehtiin maidon tuotannon vähentämissopimuksia ns. maitobonuksia.

Pellonvarauslaki oli Suomessa toteutettu maatalouden ylituotannon leikkaamiseen tähtäävä vuonna 1969 voimaan tullut laki. Lain johdosta maatilan omistaja saattoi tehdä valtion kanssa pellonvaraussopimuksen, jossa hän sitoutui jättämään pellot viljelemättä. Vaikka uusia sopimuksia ei enää tehty vuoden 1974 jälkeen, pakettipeltojen vaikutus heijastui vielä 2000-luvulle saakka. Samoin eläkejärjestelmään luotu luopumiseläkemalli, jossa eläkkeen sai jättämällä pellot viljelemättä, ellei tilalla ollut jatkajaa. Vasta viime vuosina näiden järjestelmien seurauksina viljelysalueiden keskellä sijaitsevista hoitamatta jääneistä pelloista suurin osa on saatu otettua uudelleen käyttöön, elleivät ne ole täysin metsittyneet.   

Peltojen osalta rajoitukset huipentuivat vuoden 1992 alussa peltojen raivaamiskieltoon. Silloin kaikki kynnelle kykenevät raivasivat vimmatusti peltoja vuoden 1991 aikana. Varsinkin turvetuotannosta poistuneita suoalueita kunnostettiin urakalla pelloiksi, jotka ovat nyt muodostuneet maatalouden aiheuttamien päästöjen silmätikuiksi 

Maataloushallinto on vuosikymmenten saatossa kokenut valtavia muutoksia aina kiintiöiden seurauksista järjestelmämuutosten tuomiin sähköisiin hakemuksiin. 

Euroopan Unionin tuomat uudet tuulet 

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin 1995 koko maataloustukijärjestelmä luotiin uusiksi, ja kuntien maataloussihteerit olivat etulinjassa neuvomassa ja auttamassa viljelijöitä sopeutumaan tukien hakemisessa. Kaikille viljelijöille oli saatava käyttöön 1:10 000 kartta-aineisto, johon tukikelpoiset pellot oli merkittävä ja pelloille saatava kirjattua jokin järkevä pinta-ala. Lisäksi tuotevarastot oli inventoitava vuosien 1994 ja 1995 vaiheessa, ja työssä olivat apuna myös maatalouslautakuntien jäsenet. Ensimmäinen tukihakuun keväällä 1995 valmistauduttiin pitämällä lukuisia neuvontatilaisuuksia eri puolella pitäjää. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Kaikki oli kaikille uutta – niin virkamiehille kuin viljelijöillekin. Rytäkästä selvittiin kaikella kunnialla ja kovan urakoinnin päätteeksi saatiin ensimmäiset tukimaksatukset hoidettua. Varsinaisen tukihakemuksien rinnalla luotiin erityisympäristötukia, joista parhain oli happamille sulfaattimaille myönnetty peltojen kalkitustuki, jota maksettiin viiden vuoden ajan. Se on ollut merkittävimpiä tukia kautta aikojen. Ne, jotka asian huomasivat, saivat tilansa peltojen pH-arvot kuntoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

 Euroopan Unioniin liittyminen oli monelle viljelijälle osin pelottavaa. Tuotteiden hintojen oli sopeuduttava maailmanmarkkinoihin, ja uskottiin ettei tukijärjestelmä korvaa tulotason laskua. Kirjanpidon lisääntyminen niin pelto- kuin karjataloudessakin aiheuttivat harmia, ja moni alkoi miettiä koko tuotannon lopettamista. Ne, jotka uskalsivat ostaa peltoa EU:hun liittymisen jälkeen, tekivät hyvän tilin, koska maausko horjui tuolloin monella tilalla. Maataloussihteerin työtä oli myös kuunnella viljelijöitä heidän monissa murheissaan ja auttaa niin paljon kuin oli mahdollista. Kynnys virkamiehen luo piti olla matala tai suorastaan huomaamaton.

Maataloussihteerin työstä tukien käsittelyyn  

Seinäjoen kaupungin omistuksessa oli uudessa ”maa- ja metsätalossa” Huhtalantie 2:ssa neljä huonetta. Sinne tietenkin maataloussihteerin oli helppo kerran viikossa siirtyä palvelemaan seinäjokisia viljelijöitä. Samassa kerroksessa oli Seinäjoen maatalouspiiri, jonne oli luontevaa poiketa välillä ”piirin” väkeä tervehtimässä. Jonain heikkona hetkenä tuli mainittua silloiselle piiripäällikkö Ängeslevälle, että voisin tehdä välillä töitä myös piirin väen kanssa. 1990-luvun loppupuolella EU:n rahahanojen käyttöä oli osattu jo paremmin hyödyntää, ja maaseudun pienyrityksiä perustettiin maatilojen yhteyteen. Tähän työhön tarvittiin apukäsiä, ja niin Sakari kutsui minut tilapäispestiin maaseudun pienyritystukien käsittelyyn ja samalla seuraamaan joitakin hankkeita. Kunnan myönnettyä v. 1998 kahden vuoden virkavapauden siirryin maaliskuussa 1998 ”piiriin”, josta en enää kuntaan palannut saatuani vakituisen pestin vuoden 2000 alusta investointi- ja aloitustukien käsittelyssä. Uuteen työpaikkaan oli helppo solahtaa tuntiessaan henkilökunnan jo pitkältä ajalta entuudestaan. Viihdyin alusta alkaen mainiosti ja koin helpottavana olla osana samaa työtä tekevää työyhteisöä. Kunnan maataloussihteerin työ oli yksinäistä puurtamista, ja siihen verrattuna piirissä työtä helpotti kollegojen apu ja tuki, jota oli helposti saatavilla.

Työpaikan nimike on muuttunut matkan varrella useasti. Seinäjoen maatalouspiirin maataloustoimisto- nimike oli vuoteen 1987 saakka. Seinäjoen maatalouspiiri 88–90, Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri 91–92, Etelä-Pohjanmaan maaseutuelinkeinopiiri 93–97. Työvoima- ja elinkeinokeskukset perustettiin 1.9.1997 ja vuoden 2010 alusta ELY-keskukset aloittivat toimintansa. 

Maataloushankkeiden ja investointien ihmeellinen maailma 

1990-luvun loppu kului sukkelaan erilaisiin pienyrityshankkeitten aloittamisia tutkiessa ja tukiessa. Kirjo oli laaja pienen käsityöläisyrityksen tiimoilta miljoonainvestointiin metalliteollisuudessa. Samalla oma maailmankuva avartui siitä moninaisuudesta, mitä maaseudulla voidaan tehdä. Kaikki ideat eivät kantaneet vuosikymmeniä kestävälle yrittäjyydelle, mutta usein joukosta putkahti esiin ns. ”helmiä”, jotka kasvoivat ajan mittaan pienyritystuen ulkopuolelle tarjotessaan työtä laajemmalle henkilöstölle. Hankemaailma oli tullut kunnissa tutuiksi, ja joka seutukuntaan viriteltiin kilvan erilaisia kehittämishankkeita. Varsinkin erilaiset kylähankkeet tulivat tutuiksi käydessäni eri ohjausryhmien kokouksessa ja hankkeiden järjestämillä tutustumiskäynneillä.

2000-luvun vaihteessa nuorten viljelijöiden aloitustukihakemusten käsittely siirtyi vastuulleni edeltäjäni jäädessä eläkkeelle. Uusien yrittäjien tukeminen oli mieluisaa huomatessani, kuinka innokkaasti nuoret lähtivät kehittämään tilojaan. Neuvontajärjestön kanssa luotiin tiedotukseen malli, jossa eri seutukunnissa kierrettiin vuoden alkupuolella yhdessä eläkeasiamiehen ja neuvonta-asiantuntijan kanssa. Pankit olivat alusta pitäen mukana aktiivisesti. Malli toimi erittäin hyvin aina koronapandemiaan saakka. Samoin kävin eri maatalousoppilaitoksissa luennoimassa aloitus- ja investointituista. Tiedottamisen merkitys on kaikkien tukimuotojen osalta ensiarvoisen tärkeää. Koko Etelä-Pohjanmaan sukupolvenvaihdosten vaihtuvuus onkin saatu 2000-luvun alusta lukien n. 27 %:iin tukihakemustilalukumäärään verrattuna. Iso osa pientiloista vaihtaa omistaja ilman aloitustukea. Siten todellisten omistajavaihdosten lukumäärä on huomattavasti suurempi. Sain toimia ELY-keskusten edustajana luopumisasiain seurantatyöryhmässä Melassa yhdessä MTK:n, MMM:n ja Maaseutuviraston henkilöiden kanssa vuodesta 2003 aina vuoden 2018 loppuun saakka. Seurantatyöryhmä tarjosi mainion näköalapaikan sukupolvenvaihdosten seuraamiseen koko valtakunnan tasolla ja samalla sain luoda pitkät henkilökohtaiset suhteet muiden virastojen vastaaviin toimijoihin, josta oli hyötyä myös uusien asioiden kehitystyössä.

Investointihalukkuus Etelä-Pohjanmaalla oli 2000-luvulle tultaessa vireää ja hakemusmäärät kasvoivat isoiksi. Pelkästään lisämaanostolainoja saatettiin tehdä saman verran kuin nykyään koko vuoden kaikkien hakemusten määrä yhteensä. Hakemusten käsittelyn sujuvoittamiseksi päätettiin tehdä alle 100 000 euron hakemukset pelkästään käsittelijän allekirjoituksella, ja yli meneviin haettiin piiripäällikön allekirjoitus. Massaa vyörytettiin liukuhihnalta ja käsittelijöiden määrää lisättiin. Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri oli jo silloin investointimäärien kärjessä Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Sama kilpa suurimmasta investoijasta on vuosittain jatkunut tähän päivään saakka sekä kappalemäärien että eurojen näkökulmasta. Hakemusten käsittely on kangerrellut aina ohjelmakausien vaihtuessa, ja välillä on asetettu hakukieltoja, jotka patosivat investointeja odottamaan uuden kauden aukeamista. 

Maataloushallinnon parissa luotu pitkä ura on tarjonnut Heikki Mäntykoskelle kattavan katsauksen alan historiasta. Vaikka etätyö on osaltaan tuonut mukanaan haasteita, jää Mäntykoski muistelemaan uraansa lämmöllä. 

Järjestelmäuudistukset muuttivat hakemusten käsittelyn 

Seuraava isompi uudistus koettiin nykyisen ohjelmakauden alussa 2015 vuoden aikana. Hakemusten käsittelyssä siirryttiin nykyiseen Hyrrä-järjestelmään, jossa sain olla mukana Maaseutuviraston kehittäessä järjestelmää toimintakuntoon. Useasti Timo-Jaakko Joensuu tuli kadun yli luokseni, ja yhdessä kokeilemme, joko järjestelmä saataisiin myös viranomaispäässä toimimaan käytännössä, eikä vain teoriassa. Syksyllä 2015 Ritva pääsi painamaan enteriä hyväksyessään ensimmäisen Hyrrä-päätöksen, ja niin uusi järjestelmä saatiin vihdoin alkukangertelujen kautta käyttöön. Järjestelmästä on kehittynyt vuosien mittaan kelpo työkalu. Sähköisten hakemusten määrä on saatu nousemaan, ja viljelijät ovat oppineet käyttämään hakumahdollisuutta omalta tietokoneelta. Isojen käsiarkistojen selailu jäi historiaan, mikä oli viranomaispäässä iso helpotus.

Ura maatalouden hallinnon parissa on antanut paljon 

 Työ viljelijöiden hyväksi eteläpohjalaisen maaseudun kehittämisessä yhdessä rahalaitosten, neuvontajärjestöjen ja jalostuslaitosten kanssa on ollut todella antoisaa. Olen saanut nähdä maaseudun kehittymisen muutaman kymmenen lehmän maitotiloista isoihin robottilypsyisiin tuotantoyksiköihin. Sama kehitystä on ollut joka tuotantohaarassa, ja normaali käsitys perheviljelmän isännästä on muuttunut ison osakeyhtiön toimitusjohtajaksi. Olen yrittänyt pitää esillä koulutuksen merkittävyyttä uusien isäntien tarttuessa traktorin rattiin. Uuden tietotaidon omaksuminen on vielä tärkeämpää tulevaisuudessa yksikkökokojen kasvaessa ja taloudellisen kannattavuusajattelun korostuessa.

Koronapandemia työnsi meidät kotiin etätöihin naputtelemaan koneitamme ylhäiseen yksinäisyyteen. Etätyö oli osaltani hyvin mullistavaa, koska olin vuosikymmenet tottunut tulemaan fyysisesti työpaikalle ja olemaan työkavereiden kanssa yhdessä ratkomassa työtehtäviä ja virkistymään kahvi- ja ruokatauoilla. Vaikka oli helppoa jäädä kotiin, työntää aamupuurolautanen sivuun ja avata läppäri sekä puhelin, niin jotain samalla menetettiin. Yhteisöllisyys kärsi pahan kolauksen. Teamsit eivät korvanneet sitä välitöntä vuorovaikutusta, mitä oma toimistoyhteisö ennen tarjosi. Toivottavasti koronan helpottamisen jälkeen voitaisiin palata ainakin osittain johonkin sellaiseen välimuotomalliin, joissa myös yhteisöllisyys pääsisi kehittymään. Kuitenkin olemme osa yhteisöä, jolla on sama päämäärä. Meidän osaltamme eteläpohjalaisen maaseudun kehittäminen. Yksin kukaan ei pärjää ja aina tarvitsee muiden apua ja tukea. On ollut antoisaa tutustua lähityökavereihin ihmisinä, ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluhetkiä jään kaipaamaan. En niinkään hakemuspinoja tai deadlineja.

Suunnistaessani iloisin mielin kohti uusia seikkailuja toivottelen lämpimin ajatuksin ELY:n väelle, maakunnan viljelijöille ja viljelijöitten asioita hoitaville yhteistyökumppaneille jaksamista omilla työsaroillaan.

Lomien kautta eläkkeelle jäävänä Heikki Mäntykoski 

Heikki Mäntykoski
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Oppisopimuksella tuotetaan räätälöityä osaamista työpaikoille

Kohti oppisopimusta -pilotti starttasi kuluvan vuoden toukokuun alussa. Tunnelmat olivat korkealla, ja pilotin aihe, oppisopimuksen tunnettuuden parantaminen ja uusien oppisopimusten syntymisen helpottaminen, mitä mielenkiintoisin. Tätä kirjoittaessani pilottiaikaa on kulunut neljä ja puoli kuukautta. Mikä on tilanne nyt? Minkälaisia havaintoja ja oivalluksia oppisopimuksen tiimoilta on tässä ajassa tehty? 

Ensimmäinen havainto ei ole yllättävä; oppisopimus koulutusmahdollisuutena tunnetaan. Sen historia on noin 400 vuoden mittainen, joten ei ihme, että konsepti on tuttu. Sen uudistuneet toteuttamisen muodot ovat kuitenkin melko vieraita niin opiskelemaan haluaville kuin työnantajille, jotka voisivat oppisopimuspaikan kiinnostuneelle tarjota.  

Opintokokonaisuuden koostamiseen on monia vaihtoehtoja

Nykyään oppisopimus voi kestää muutamasta viikosta muutamaan vuoteen – oppisopimuksella kun voidaan suorittaa yksittäisiä tutkinnon osia tai vaikka koko tutkinto. Oppisopimuksella pystytään räätälöimään yritysten tarpeisiin sopivia osaajia, sillä tutkinnon osia voidaan valita eri tutkinnoista. Näin voidaan toteuttaa monipuolinen osaamiskokonaisuus aivan kuin irtokarkkeja valikoiden – yksi tuota, kaksi tuota toista ja neljä tutkinnon osaa tuota kolmatta tutkintoa. Valinnan varaa löytyy 42:n ammatillisen perustutkinnon, 64:n ammattitutkinnon ja 55:n erikoisammattitutkinnon joukosta.  

Yrittäjät ja muut työnantajat tuntevat parhaiten oman organisaationsa osaajatarpeet, mutta haasteena tuntuu olevan juuri sopivien, kyseiseen työhön motivoituneiden tekijöiden löytäminen. Hyvässä työllisyystilanteessa valmiit osaajat ovat pitkälti jo työntouhussa. Useilla työnhakijoilla on tarve lisätä ammatillista osaamistaan työllistyäkseen, mutta he eivät vielä ole varmoja mikä olisi se oma ala ja tehtävä.  

Oppisopimuksen avulla pystytään räätälöimään kunkin yrityksen tarpeisiin soveltuvia osaajia. Koulutus voidaan koostaa yksittäisistä tutkinnon osista, joiden avulla muodostetaan monipuolinen osamiskokonaisuus.

Kohti oppisopimusta -pilotti auttaa hahmottamaan mahdollisuuksia

Tässä kohtaa Kohti oppisopimusta –pilotti ja muut TE-palvelut voivat olla avuksi. Uravalmennusten ja ammatinvalinnan ohjauksen lisäksi on tarjolla Kohti oppisopimusta -valmennus, jossa työstetään omaa alavalintaa ja käydään läpi maakunnan ajankohtaisia työllistymismahdollisuuksia. Jos vaikka sattuisi, että se omalta tuntuva työ löytyisi tästä läheltä, ja siihen voisi kouluttautua oppisopimuksen kautta. Ensimmäinen valmennus starttasi 14.9. ja tartuimme mielenkiinnolla haasteeseen ensimmäisen ryhmän kanssa.  

Kohti oppisopimusta -pilotissa opiskelemaan haluavalle on tarjolla kaikki ammatilliset alat, mutta erityisen hienoa olisi löytää oppisopimusopiskelija niihin useisiin maakunnan yrityksiin, joissa olisi oppisopimuksen jälkeen työtä tarjolla. Kuinka se parhaiten onnistuisi? Mikä lisäisi vetovoimaa tekijäpulasta kärsiviin yrityksiin? Tunnettuus on yksi perusasia. On vaikea haluta töihin yritykseen, jota ei tunne eikä tiedä. Tunnettuuden lisäämiseksi haluamme haastaa paikalliset mediat mukaan tekemään juttuja työvoimapulasta kärsivien alojen yrityksistä. Lisäksi yritysten oma viestintä olisi hyvä valjastaa resurssien mukaan kertomaan yrityksen ja alan uusista tuulista sekä siitä millaista alan työ nykyään on.  

Kohti oppisopimusta -valmennuksessa on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan tehdä yritysvierailuja, joiden tavoitteena on eri aloihin tutustuminen. Yrittäjät ja työnantajat voivat itsekin vinkata meille, jos haluavat päästä kertomaan omasta työstään ja yrityksestä työnantajana. Tällaisia vierailuja voidaan toteuttaa fyysisen tapaamisen vaihtoehtona myös Teams -yhteyden kautta. Näin esittäytyminen voidaan halutessa nauhoittaa ja katsoa vaikka useammankin ryhmän kanssa yrityksen luvalla.  

Tavoitteista oppisopimuksiin 

Kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen ”Mikä tilanne on nyt?” voin kertoa, että ilosanomaa oppisopimuksen mahdollisuuksista on viety kiitettävästi eteenpäin. Tietoa on jaettu niin omassa organisaatiossamme kuin työllistämisen verkostossa toimiville. On pidetty infoja, kirjoitettu TE-palvelujen ja yrityspalvelukeskuksen uutiskirjeisiin, Nuorisotakuu -blogiin ja hyödynnetty monipuolisesti somekanavia. Oppilaitosten kanssa teemme tiivistä yhteistyötä etsiessämme tarvittavia tutkintoja tai niiden osia. Oppisopimuksesta kiinnostuneita henkilöasiakkaita on valistettu ja tuettu oppisopimuspaikan löytämisessä. Samoin olemme yhteyksissä yrityksiin ja työnantajiin sekä pohdimme mahdollisuuksia löytää ja kouluttaa osaajia. Kaikki tämä työ on alkanut tuottaa jo tulosta. Oppisopimuksia on syntynyt ja niitä on tekeillä.  

Työ ei kuitenkaan ole vielä tehty. Kohti oppisopimusta -pilotti kestää 2022 vuoden loppuun asti. Kokeilemme ja kehitämme oppisopimukseen liittyvää palvelua matalan kynnyksen palveluksi niin työnantajille kuin osaamisen kehittämistä tarvitseville. Kaikki hyvien tapojen, tietosuojan ja lakien mukaiset keinot ovat toivottavia pyrkiessämme auttamaan potentiaalisia tekijöitä ja tarvitsevia työnantajia kohtaamaan. Eikö vain? 

Oppisopimukseen liittyvissä asioissa voitte olla yhteyksissä meihin pilotin työntekijöihin

  • Anja Anttila, oppisopimuskoordinaattori p. 0295 046 567 
  • Riikka Ilves, uraohjaaja p. 0295 046 064 

Ennakkotietona mainittakoon viikolla 40 vietettävä valtakunnallinen oppisopimusviikko. Sen tiimoilla aiheesta tullaan viestimään lisää. Seuratkaa siis kanavia! 

Antoisaa syksyä! 

Anja Anttila
Oppisopimuskoordinaattori
Yrityspalvelukeskus