Ensimmäistä kertaa tarkastajana lakeuksilla

Maatalouden tukivalvonta on tunteita herättävä kokonaisuus. Moni näkee valvonnan turhana byrokratiana ja kylillä kuulee kauhutarinoita sekä ankarista tarkastajista että aggressiivisista maatalousyrittäjistä. Urbaanilegendoja riittää yllin kyllin. Kun kesäkuussa Farmari-messuilla vietetyn päivän jälkeen sain puhelinsoiton Etelä-Pohjanmaan Maaseutuyksikön tuki -ja valvontayksikön tarkastuspäälliköltä Harri Väisäseltä, niin ilmassa oli odotusta ja jännitystä. Hän soitti kertoakseen, että minua odottaisi puolen vuoden määräaikainen virka peltopuolen tarkastajana.

Työ on ollut monella tapaa hedelmällistä ja on ollut täydellinen vastakohta stereotyyppisille ennakkoluuloille. Ensinnäkin tukivalvonnalla varmistetaan viljelijöiden yhdenmukainen kohtelu ja se että maataloustuet kohdistuvat oikein. Maatalousyrittäjät ovat ottaneet lähes poikkeuksetta minut ja tarkastajakollegani Tuomo Saarisen asiallisesti ja ystävällisesti vastaan.

IMG-20170831-WA0001

Tavanomaisesti työaamuna lähdimme vuokra-autolla jonnekin päin Etelä-Pohjanmaata yhdessä Tuomon kanssa. Tilalle mentäessä loimme meidän tarkastajien ja maatalousyrittäjän välille luottamuksellisen sekä välittömän ilmapiirin. Mielestäni positiivisen ilmapiirin luominen lähtee siitä, että ymmärtää maatalousyrittäjän näkökulman valvontaan: usein tilanne on kovasti mietityttänyt etukäteen ja itse valvonta voi olla kaikessa harvinaisuudessaan stressaava tilanne.

Päivä käynnistyi tilakeskuksessa paperitöiden laatimisella ja jatkui usein tunteja maastossa peltolohkoja valvoen. Nykyään peltovalvonnoissa käydään jokaisella lohkolla tarkastamassa vallitsevat olosuhteet. Usein maatalousyrittäjä hyppäsi meidän auton kyytiin ja kiersimme lohkot yhdessä. Maatalousyrittäjät ovat alansa ammattilaisia ja usein tarkastuksilla ei ollut juurikaan huomautettavaa. Päivän päätteeksi tehtiin tarkastuksen yhteenveto sekä kerrottiin tulevista toimenpiteistä, kuten mahdollisten karttakorjausten laatimisesta. Moni viljelijä kertoikin lopuksi yllättyneensä, kun tarkastajat olivat asiallisia ja jopa mukavia. Saimme aina välillä kuulla yllättävän positiivista palautetta toiminnastamme, joka tuntui aina yhtä mukavalta.

IMG-20170901-WA0000

Tarkastajana toimiessani olen saanut arvokasta oppia monesta asiasta. Tarkastajan työ on ollut vaativaa, koska valvontakäynnillä asiakastilanne jatkuu useita tunteja ja monilla maatiloilla eletään haasteellisia aikoja niin taloudellisesti kuin psyykkisestikin. Työssä substanssiosaamisen lisäksi tärkeintä oli kohdata maatalousyrittäjä ystävällisyydellä sekä kommunikoida avoimesti, reippaasti ja selvästi. Aito kiinnostus viljelijöiden työtä kohtaan kannatti tuoda esiin, sillä se osoitti paitsi arvostusta heitä kohtaan, niin se myös piti yllä mukavaa keskustelua kävellessämme pelloilla. Tarkastajana mieleeni palautui monia asioita peltoviljelystä, sillä en ollut hetkeen työskennellyt alkutuotannon parissa. Vastaan tuli täysin uusia asioita, kuten GPS-laitteen käyttäminen ja harvinaisen viljelykasvin, valkomesikkään näkeminen luonnossa. Vaikka maaseudun kehittämisestä minulla on vuosien kokemus, niin lukuisten viljelijöiden ja erilaisten tilojen näkeminen herätti taas paljon intoa ja ideoita kehittää maaseutua tulevaisuudessakin.

Tarkastajan työtä tehdään parityönä ja opin näkemään mitä erittäin tiivis tiimityöskentely parhaimmillaan on: saumatonta yhteistyötä, jossa onnistumisista nautitaan yhdessä ja työmurheet jaetaan toimistolle takaisin ajettaessa. Aidossa tiimityöskentelyssä tunnustetaan omat heikkoudet ja luotetaan molempien erilaisiin vahvuuksiin. Minä sain kokeneemmalta pariltani rutkasti perehdytystä esimerkiksi valvontakarttojen tulkitsemiseen ja toisaalta koen, että minun vahvuutenani oli laadukas kommunikointi viljelijän kanssa. Koko tarkastus -ja valvontayksikön yhteishenki oli hyvä ja aina löytyi tarvittaessa joku jolta pystyi kysymään neuvoa. Tällaisesta työstä ja työyhteisöstä on helppo pitää. Käytännön työtä tehdessä paljastui, että suuri osa viljelijöistä suhtautuu valvontoihin neutraalisti ja osa jopa piti niitä tarpeellisina. Yhteenvetona tarkastajan tehtävät ovat olleet antoisia, opettavaisia ja ihmisläheistä työtä.

 

Virve

 

Virve Rinnola
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maakuntiin siirtyvät valtion vesioikeudelliset luvat ja sopimukset

Vuorossa on kertomus maakuntauudistuksen, tämän erittäin suuren ja moneen asiaan vaikuttavan hallinnollisen mylläyksen, eräästä pienestä sivujuonteesta eli valtion hallinnassa olevien vesitaloudellisten hankkeiden siirrosta maakuntiin. Vaikka asia on mittakaavaltaan pieni verrattuna maakuntauudistuksen suuriin linjoihin, niin asia ei kuitenkaan ole vähäpätöinen, sillä näillä vesistöhankkeilla on suuri merkitys mm. vesistöjen säännöstelyssä ja tulvasuojelussa.

Asian ytimessä ovat keskenään hyvinkin erilaiset vesilain ja sen edeltäjien mukaiset vesitaloushankkeet, alkaen järvien laskuista päätyen tekojärvien rakentamiseen ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Näitä kaikkia hankkeita yhdistää se, että niiden alkuperäisenä luvanhaltijana on ollut jokin valtion laitos tai viranomainen, kuten esimerkiksi Vesihallitus, Ympäristökeskus tai TE-keskus sekä vanhemmissa luvissa esimerkiksi Maatalousministeriön asutusasiain osasto, Asutushallitus tai pelkästään Valtio. Nämä hankkeet on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella ja ovat aikaisempien organisaatiouudistusten myötä siirtyneet aina uuden valtion viranomaisen hallittavaksi niin, että mahdollisen useammankin välivaiheen jälkeen niiden luvanhaltija on tällä hetkellä joku ELY-keskus.

Tulevan maakuntauudistuksen myötä myös ELY-keskukset siirtyvät edeltäjiensä joukkoon osaksi Suomen hallintohistoriaa ja niiden tehtävät jaetaan Valtion lupa- ja valvontaviraston (LUOVA) sekä maakuntien kesken. Tästä seuraa kysymys siitä kuka on näiden vesilupien tuleva luvanhaltija. Näitä hankkeita koskevissa luvissa on hyvinkin merkittäviä kunnossapidon ja luonnontalouden velvoitteita esimerkiksi tulvasuojelun ja patoturvallisuuden kannalta, joten aina pitää olla taho, jolle nämä vastuut kuuluvat. Vesilupa on ikuinen eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Se ja sen velvoitteet ovatkin toistaiseksi voimassa olevia. Tämän takia vesiluvalla pitää aina olla luvanhaltija ja siksi asia onkin tärkeä.

Ratkaisuna on näiden hankkeiden, niitä koskevien lupien ja sopimusten siirtäminen valtiolta maakunnille. Mainitsin tässä ensimmäisen kerran sopimukset. Yleensähän oikeus hankkeen toteuttamiseen myönnetään luvalla, mutta joskus hanke on voitu toteuttaa pelkästään valtion ja maanomistajien välisen sopimuksen perusteella. Lisäksi monessa vesiluvalla perustetussa hankkeessa valtio on tehnyt sopimuksia esimerkiksi voimayhtiön kanssa vastuiden siirrosta yms. eli näissä hankkeissa ei pelkästään lupien perusteella pysy kartalla vastuiden jaosta eri tahojen kesken. Sopimukset muodostavat siis tärkeän lisän asiaan.

Oikeudellinen perusta siirtoon löytyy valmisteilla olevasta laista maakuntauudistuksen täytäntöönpanosta sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (tästä eteenpäin voimaanpanolaki). Käytännössä homma menee niin, että ELY-keskuksissa ympäri maan Maakunnat_hankkeetkootaan tiedot toimialueen hankkeista ja niitä koskevista voimassa olevista luvista sekä sopimuksista. Voimaanpanolain mukaan tulevissa maakuntavaaleissa valittava maakuntavaltuusto päättää alueensa lupien ja sopimusten siirtymisestä maakunnalle. Sitten kun kaikki maakunnat ovat tämän päätöksen tehneet, tapahtuu varsinainen siirto Valtioneuvoston asetuksella, jossa yksilöidään siirtyvät asiat ja vastaanottavat maakunnat.

 

Kuva: Maakuntiin siirtyvien hankkeiden määrä kpl (Luonnos, kpl määrät suuntaa antavia)

Keräämistyö hankkeiden sekä niitä koskevien lupien ja sopimusten suhteen on edelleen menossa ja sitä koordinoidaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Valtion hankkeita on vuosikymmenten saatossa toteutettu varsin paljon, vanhimpien ulottuessa 1900-luvun alkuun. Tärkeä osa keräämistyötä on myös samalla tehtävä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Vesistötyöt-tietojärjestelmän ns. VESTYn päivittäminen. Tarkoituksena on että kaikki asiaan kuuluva tieto digitoituineen lupineen saadaan tallennettua järjestelmään, jotta tieto olisi tulevaisuudessa kaikkien löydettävissä ja käyttökelpoisessa muodossa.

MauriKeranen.png

 

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kokeiluohjelmasta vauhtia sivuvirtojen hyödyntämiseen

Kärkihanke_suomi_lila

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä on edistetty Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta nyt puolentoista vuoden ajan. Tänä aikana noin kaksikymmentä hanketta on saanut tästä ohjelmasta myönteisen rahoituspäätöksen. Lähes saman verran on tehty myös kielteisiä rahoituspäätöksiä. Hankkeiden läpimenomahdollisuudet ovat tämän hetken tilastojen valossa vähän vajaassa puolessa. Tukea saaneet yritykset sijaitsevat eri puolella Suomea (kuva 1).

Mäntymäki_karttaMonipuolisia mahdollisuuksia

Usein minua pyydetään mainitsemaan esimerkkejä siitä, millaiset yritykset ja hankkeet ohjelmasta voivat saada rahoitusta. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että ravinteiden kierrätys on edelleen vieras termi monille. Yksinkertaisesta asiasta on lopulta kyse: tarkoituksena on edistää toimintaa, jonka kautta erilaisten eloperäisten biomassojen ja sivuvirtojen sisältämät arvokkaat ravinteet saadaan tehokkaasti hyödyksi esimerkiksi kierrätettyinä lannoitevalmisteina.

Tässä rahoitusvaihtoehdossa ei ole käytössä mitään toimialarajausta; kaikenlaiset suomalaiset pk-yritykset voivat rahoitusta hakea ja saada, jos kehittäminen vain liittyy biomassojen ravinteiden kierrätyksen edistämiseen. Hankerahoitusta on myönnetty kappalemääräisesti eniten pienille yrityksille, jopa ihan mikrokokoluokan yrityksille.

Rahoituspäätöksiä on tehty niin aloittaville kuin jo vuosikymmeniä toimineille yrityksille. Myönteisiä hankepäätöksiä on postitettu metalliyrityksestä maatilayrittäjään ja konsulttiyrityksestä tutkimuslaitokseen.  Rahoituksen saaminen on siis mahdollista muillekin kuin yrityksille, tietyin edellytyksin.

Pariinkymmeneen hankehakemukseen sisältyy jo monenlaista tekemistä ja hankkeiden kehittämisteemat vaihtelevat hankkeittain laajasti. Lannan kierrätykseen ja sen prosessointiin keskittyviä hankkeita on määrällisesti eniten, mutta myös muun muassa ruokomateriaalin hyödyntämiseen, levänkasvatuksen edistämiseen tai rehutuotteiden kehittämiseen tähtääviä hankkeita on käynnissä.  Pääsääntöisesti rahoitetuissa hankkeissa keskitytään hyvin käytännönläheiseen koetoimintaan, mikä on kokeiluohjelman tarkoituskin.

Esittelyvideoista tietoa ja inspiraatiota

Muutamasta rahoitetusta hankkeesta on tehty myös esittelyvideot. Videot katsomalla saat tarkempaa käsitystä, että mitä hankkeissa voidaan tehdä ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos aihe kiinnostaa ja kaipaat lisätietoja rahoitusmahdollisuuksista! Erityisesti logistiikkaan ja palvelukehitykseen liittyviä hankkeita ja toimijoita kaivataan ohjelmaan lisää.

BioKymppi Oy:n hankevideo

Pasrea Oy:n hankevideo

 

 

PaiviMantymaki

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Asiakas kasvupalvelujen keskiössä

Maakuntauudistuksessa valtaosa ELY-keskusten sekä TE-palvelun tehtävistä siirtyy uusien maakuntien järjestämisvastuulle vuonna 2020. Osana maakuntauudistusta toteutetaan laaja kasvupalvelu-uudistus, jossa nykyisistä työvoima- ja yrityspalveluista muodostetaan maakunnalliset kasvupalvelut. Kasvupalveluilla tuetaan työnhakijoita työuran eri vaiheissa sekä yrityksiä ja elinkeinoja niiden kehittämisessä.

Kasvupalvelu-uudistus on tavoitteiltaan kunnianhimoinen. Tavoitteena on edistää työllisyyttä, investointeja ja yrittäjyyttä sekä tehdä samalla palvelurakenteen uudistus. Maakunnan kasvupalveluissa maakunta toimii palvelujen järjestäjänä eli palvelujen tilaajana ja yhteen sovittajana. Maakunnan tehtävänä on selvittää erilaisten asiakasryhmien palvelutarpeet ja määritellä palvelut sekä päättää tuotantotavasta. Asiakas on siis palvelujen keskiössä. Palvelujen tuottajina voivat toimia julkinen sektori, yritykset sekä kolmas sektori, jotka tuottavat yhdessä uusia tehokkaita palveluita elinvoiman, kilpailukyvyn ja työllisyyden kehittämiseksi maakuntien tilaamana.

Kasvupalvelukeskustelussa on noussut esiin kuntien ja erityisesti suurten kaupunkien tavoite saada järjestämisvastuu kasvupalveluissa. Keskustelussa kuitenkin usein unohtuu, etteivät uudistuksen lakiesitykset rajoita kuntien nykyisiä elinkeinojen ja työllisyyden edistämistehtäviä, vaan kunnat toimivat jatkossakin yleisen toimivaltansa turvin elinvoimaisuutensa lisäämiseksi. Valmisteilla oleva uudistus antaakin hyvät mahdollisuudet maakunnan ja kuntien väliseen yhteistyöhön ja kehittämiseen, koska kunnat ja erityisesti suuremmat kaupungit panostavat merkittävästi elinvoimaa ja kilpailukykyä edistäviin toimenpiteisiin. Onkin tärkeää, että maakunnat ja kunnat suunnittelevat yhdessä alueen toimenpiteiden kokonaisuuden, jossa maakunnan kasvupalvelutehtävä ja kuntien elinvoimatehtävä tukevat ja täydentävät toisiaan.

ELY-keskusten yhteinen kanta on, että kasvupalvelujen järjestämisvastuuta ei tule jakaa maakuntien ja kuntien kesken, pois lukien pääkaupunkiseudun erillisratkaisu. Maakunnalle määritetty järjestämisvastuu antaa hyvän ja riittävän laajan pohjan kasvupalvelujen järjestämiselle sekä kytkennälle valtakunnallisiin kasvupalveluihin. Järjestämisvastuun mahdollinen jakaminen johtaisi sirpaleisiin ja alueellisesti eriarvoisiin yritys- ja työvoimapalveluihin sekä halvaannuttaisi työllisyys- ja elinkeinopolitiikan toimeenpanon. Päällekkäiset järjestelyt lisäisivät kustannuksia ja toisivat suuria haasteita sähköisten palvelujen ja asiakaslähtöisyyden kehittämiseen.

Kasvupalvelujen järjestämisvastuun jakaminen tai siirtäminen kunnille aiheuttaisi suurella todennäköisyydellä Aluekehittämis- ja kasvupalvelulain periaatteiden perusteellisen uudelleentarkastelun, minkä seurauksena maakuntauudistuksen aikataulu vaarantuisi. Tätä me emme halua, emmehän.

soininen_mika

 

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Asiakasosallisuus palvelujen kehittämisessä

Asiakasosallisuudessa palvelujen käyttäjät otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun. Asiakasosallisuus tarkoittaa, että asiakas osallistuu aktiivisesti palvelun suunnitteluun, järjestämiseen, tuottamiseen, kehittämiseen ja arviointiin.

Pari vuotta sitten minulla oli tarve vaihtaa auto uudempaan. Tutkin netistä paikallisten autoliikkeiden tarjontaa, bongasin kiinnostavat yksilöt listalleni ja lähdin koeajokierrokselle. Kävin neljässä liikkeessä, joissa oli vain kourallinen asiakkaita. Vain yhdessä liikkeessä sain palvelua erikseen sitä hakematta ja pyytämättä. Olettivatko muut kenties, että olen jonkun toisen asiakkaan seurassa huvikseni renkaita potkimassa? Tuossa yhdessä pienehkössä autoliikkeessä sain loistavaa palvelua iloisesti, innostuneesti, arvostavasti ja asiantuntemuksella.

Meillä kaikilla on tarve ja halua vaikuttaa palveluihin, joita käytämme. Oleellisinta lienee palvelun tuottajan kuulemisen taito. Kuullaanko ihmistä, palvelun käyttäjää oikeasti? Huomioidaanko kuullut asiat päätöksenteossa?


Kuva: Arja Veikkolainen /Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen Minun Suomeni -valokuvakisa

Nyt kun aluehallintoa uudistetaan (sote- ja maakuntauudistus) on eri palveluita käyttävien ihmisten kuuleminen todella tärkeää! Asiakkaita on toki aikaisemminkin otettu mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen eri tahoilla hyvin tuloksin. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa ja parannettavaa. Sote-palveluja ja tulevia kasvupalveluja kehitetään parhaillaan myös yhdessä. Esimerkiksi monialaisia työllistymistä edistäviä palveluja tarvitsevat ihmiset pääsevät mukaan kertomaan, miten he toivoisivat palvelut järjestettävän maakunnassa vuonna 2020. Arvokas tieto -hanke toimii tässä työssä apuna. Hankkeen päättymisen jälkeenkin maakunnassamme toivon mukaan on aitoja vaikuttamisen keinoja ja kanavia. Voidaan kehittää palveluja yhdessä siten, että samaan pöytään istuu asiakas, kokemusasiantuntija, ammattilainen ja päättäjä. Yhteiskehittämisessä jokaisen tieto on yhtä arvokas. Asiakaspalvelussa, asiakkaan kuulemisessa ja kohtaamisessa on mielestäni kaikkein tärkeintä nähdä asiakkaana oleva ihminen.

Miten siinä autonhankinnassa sitten kävi? Olisin valinnut auton liikkeestä, josta sain parhaan palvelun, ellen olisi löytänyt yhtä loistoyksilöä suoraan omistajalta. Myöhemmin tämä loistoyksilö tosin hyytyi eräälle tankkauspisteelle. Oli kiire erääseen työtilaisuuteen. Viereisellä tankilla oli herrasmies, joka tarjosi apuaan. Konepellin alle katsoessa totesi, että akku on lopussa. Yhteistyössä työnsimme auto sivuun ja hän tarjoutui viemään minut akkuliikkeeseen, jonne oli matkaa useampi kilometri. Liikkeessä kauppias lupasi ilmoittaa kun ovat käyneet hakemassa autoni ja akku on vaihdettu. Sain vielä kyydin työtilaisuuteenkin tankkauspisteen herrasmieheltä, joka osoittautui erään katsastusyrityksen omistajaksi. Arvaatte varmaan, ettei ole tarvinnut sen jälkeen miettiä missä autonsa katsastaa?

 


Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Avovesikausi on kalastotutkimuksen kiireisintä aikaa

Näin talven kynnyksellä, kesän ”ulkoruokintakauden” jälkeen – kuten ryhmäpäälliköllämme on tapana asia ilmaista – alkavat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Vanhan Vaasan toimipisteen työntekijöiden katseet nauliutumaan jälleen pikkuhiljaa vakaammin kohti syyshämärässä kelmeänä loistavaa tietokoneenruutua. Edessä on jälleen uusi pitkä talvi ennen seuraavan kesän työntäyteistä maastotyörupeamaa toimialueemme moni-ilmeisillä vesistöillä. Tässä kohtaa onkin hyvä hieman katsoa, mitä kuluneen kesän työtehtävät Pohjanmaan lakeuksilla tarjosivat.

Kuluneen vuoden 2017 maastotyöt starttasivat jo varsin hyvissä ajoin keväällä Kvarken Flada -hankkeeseen liittyvien kevätkutuisten kalojen rysäpyynnillä ja kutukalojen nousutarkkailulla. Kvarken Flada on kolmivuotinen Interreg-hanke, jossa ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lisäksi mukana Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Uumajan yliopisto sekä Västerbottenin lääninhallitus. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa Merenkurkun maankohouma-alueen erityislaatuisten pienvesien ­­- fladojen ja kluuvijärvien – monimuotoisuudesta sekä niiden tarjoamista ekosysteemipalveluista. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on mukana toteuttamassa hankkeen kalastotutkimuksia yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Keväinen rysäpyynti tarjosi saaliiksi kahdella tarkastellulla kohteella huomattavan määrän ahvenia, särkiä sekä haukia. Kevään ja kesän edetessä siirryttiin pikkuhiljaa seuraamaan kuoriutuneiden kalanpoikasten esiintymistä ja kasvua kohteissa erilaisten haavi- ja nuottapyyntimenetelmien avulla. Kesän kokemusten perusteella kalanpoikastiheydet näissä rannikon pienvesissä voivatkin olla varsin runsaita. Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa päästä seuraamaan kevään etenemistä ja kesän saapumista rannikolle, ja kokea, kuinka luonto hiljalleen heräilee uuteen kasvukauteensa.

Ryhmämme tärkeä jokakesäinen työllistäjä on tietysti myös alueemme mahtivirta Kyrönjoki. Heinäkuu tuo mukanaan pääosan vuosittain toteutettavista Kyrönjoen kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyvistä maastotehtävistä. Luvanhaltijana valtio on velvoitettu tarkkailemaan Kyrönjoen tulvasuojeluhankkeiden vaikutuksia mm. joen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin. Kesän mittaan joella tulikin jälleen vietettyä useita päiviä erilaisten pyydysten virittelyn ja kokemisen parissa. Mennyt kesä ei juurikaan rusketusta koekalastajan nahkaan tarjonnut, mutta hieman viileämmät sääolosuhteet sopivat kyllä raskaaseen työntekoon helteitä paremmin. Heinäkuu vierähti vauhdilla jokivarressa rapumertoja, koeverkkoja sekä poikasnuottaa liotellessa ja saalistakin kertyi odotetun laisesti. Rapumerrat ammottivat jälleen tyhjyyttään, mikä osoittaa Kyrönjoen rapukannan olevan edelleen rapuruton jäljiltä hyvin heikossa tilassa. Muuta pyydettävää Kyrönjoesta kyllä löytyy, ja joki tarjoaa varmasti osaavalle pyytäjälle ajoittain melko mukaviakin kalansaaliita. Joen kalakannat eivät viime vuosina ole joutuneet kärsimään alueemme vesille tyypillisistä happamuusongelmista, joten kalaston vahvistumiselle on ollut aiempaa paremmat edellytykset.

Elokuussa veneidemme keulat suunnattiin kohti järvivesiä. Loppukesä on verkkokoekalastusten aikaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) edellyttää, että pintavesien ekologista tilaa seurataan myös kalaston osalta, ja tähän seurantaan liittyen koekalastettiin tänä kesänä neljällä pohjalaisjärvellä. Koeverkotukset osoittivat jälleen pohjalaismaakuntien järvien kalaston monimuotoisuuden. Saimme uitella verkkojamme tälläkin kertaa kalastoltaan varsin erityyppisissä vesistöissä.

Syksyn edetessä maastotyöt keskittyivät pääasiassa sähkökoekalastuksiin. Sähkökoekalastuksia toteutettiin niin Kyrönjoen velvoitetarkkailuun kuin vesipuitedirektiiviinkin liittyen alueemme jokivesien virtapaikoilla. Sähkökoekalastuksessa veteen johdetaan sähkövirtaa, joka tainnuttaa kalat, jolloin ne on helppo haavia talteen jatkokäsittelyä varten. Saaliiksi saadut kalat vapautetaan tutkimusten ja mittausten jälkeen vahingoittumattomina takaisin kotivesistöönsä.

Maastokausi jatkuu vielä hetkisen syyskutuisten kalojen kutunousun tarkkailulla, mutta pian edessä on talvinen ”sisäruokintakausi”, jonka aikana koittaa kesän pyynneissä talteen otettujen näytteiden käsittely, tulosten tallentaminen ja analysointi sekä raportointi. Näin ne maastokauden työt vain pikkuhiljaa siirtyvät sisätiloihin, ennen kuin koittaa taas uusi mahdollisesti entistäkin saalisrikkaampi työvuosi 2018.

 

Riku Palo
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyllä minä niin aluksi mieleni kohotin ja sitten, kun asiaa pidemmälle mietin, niin pahoitin

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoo nettisivullaan, että maanteiden korjausvelan kasvu on pysäytetty. Liikennevirastokin kertoo kyselystä, jonka mukaan ammattiautoilijoiden mielestä tiet ovat nyt paremmassa kunnossa kuin vuonna 2015. Ja tämä silloin, kun korjausvelkarahaa on käytetty vasta vajaat puolet.  Minkähän laista ylistystä kuullaankaan, kun loputkin rahat on käytetty väylien hyväksi vuoden 2018 lopussa? Tämähän on hienoa, nyt tienpidossa voidaan alkaa levätä laakereilla, valtiokin voi laittaa verorahoja johonkin muuhun, ehkäpä tarpeellisempaan.

Kaikkihan tietävät mitä on väylien korjausvelka? Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin valtion teiden, ratojen ja vesiväylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon. Korjausvelka on tällä hetkellä 2,5 miljardia euroa.

Nykyinen hallitus päätti antaa tienpitoon lisärahoitusta vuosille 2016 – 2018 korjausvelan hoitoon 600 M€.

Satsaus on mielestäni ehdottoman tarpeellinen, sana ”lisä” taas mielestäni antaa väärän kuvan rahoituksen merkityksestä. Minun mielestäni tienpito/radanpito/vesiväylin pito on antanut muille valtion vastuulleen ottamille toiminnoille lainaa jo ainakin 15 vuotta. Teitä ei ole ollut aikoihin varaa korjata ohjeiden edellyttämällä rankkuudella. Teiden kunto ja palvelutaso eivät ole lähelläkään optimia (jossa tienpitäjän ja liikenteen yhteenlasketut kustannukset olisivat minimissä). Nyt hallitus teki päätöksen, että samalla kun se jatkuvasti lainaa väylänpidosta (noin 150 M€/v) niin se lyhentää tätä 2 500 M€ lainaa kolmen vuoden aikana 600 M€.  Pankkilainaa takaisin maksaessaan harva meistä velallisistakaan väittää lisärahoittavansa pankkia!

Toinen iloinen uutinen keväällä 2016 oli, että vuosina 2017 – 2019 hallitus antaa lisärahoitusta perusväylänpitoon 364 M€!

Sillä saadaan monta kauan odotettua keskisuurta liikenteen olosuhteita ja turvallisuutta parantavaa hanketta tehtyä. ELY-keskuksemme alueella toteutetaan kolme hanketta (Lapualla, Kurikassa ja Vaasassa). Valtion kustannusosuus näissä hankkeissa on liki puolet vauraiden kuntien vastatessa lopuista kustannuksista. Yhteistyössä saadaankin paremmin asioita hoidettua ja tehtyä molempien osapuolien tärkeiksi näkemiä hankkeita. Näitäkään hankkeita ei ilman lisärahoitusta olisi ELY-keskuksen rahoituksella pystytty toteuttamaan.

Vähemmälle toitotukselle on jäänyt se, että tämä lisärahoitus otettiin pois väylien kehittämishankkeista. Mikä se olikaan juttu peiton jatkamisesta?

Molemmissa edellä mainituissa LISÄ-raha ohjelmissa on hyvänä puolena se, että toteutettavaksi päässeet hankkeet on valittu hankejoukosta, jonka koostamiseen on Suomen elinkeinoelämä päässyt merkittävästi vaikuttamaan. Hankkeet eivät ole siis vain ”tievaltiolle” tärkeitä, vaan myös alueemme elinkeinoelämälle. Toteutukseen siis ei tullut välttämättä huonokuntoisimpia tieosuuksia, vaan pääasiassa elinkeinoelämän tärkeiksi katsomia huonokuntoisia väylän kohtia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lisärahan vaikutus ELY-keskuksen tavoitteeseen huonokuntoisten teiden vähentämiseen ole niin suuri kuin jos olisi päätetty parantaa vain huonokuntoisimpia teitä. Varmaan tavoitetta voisi hieman säätää ottamaan huomioon eri teiden huonokuntoisuuden vaikutusta yhteiskunnan toimintaan.

Kummankin lisärahaohjelman vaikutus on koko Suomen kannalta positiivinen. Viestintä em. rahalla saatavasta hyvästä tulee tuoda esille. Liikennevirasto onkin internettiin laittanut kartan, josta koko Suomen hankkeet on katsottavissa.

Sitten pessimistin loppusanat

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että neljän ”lihavan” vuoden jälkeen tulee laihat vuodet. Sopeutustoimien pitämiseksi hallitusohjelman liitteessä 6 sovitulla tasolla perusväylänpitoon kohdistetaan osana korvaavia säästötoimia yhteensä 95 milj. euron säästö v. 2018 – 2020. Tämä näkyy perustienpidossa merkittävästi jo vuonna 2019, kun korjausvelkaohjelman rahoitus on loppunut. Vuonna 2020 sitten lisärahaohjelman hankkeetkin ovat valmistuneet ja perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 35 M€:lla nykyperustasosta.  Silloin pitääkin jo miettiä täysin uudella tavalla mihin tienpidossa on varaa.  Pitäisi vaan jaksaa uskoa, että Suomen hallitus päättää taas uusista lisärahapaketeista ja tällä kertaa vapaasti tienpidon käyttöön.

Maakunnat tulevat tarvitsemaan digiloikkien lisäksi uusia ideoita saadessaan kontolleen vastuun maanteiden ylläpidosta ja liikenteen turvallisuudesta.

Vesa Leino
Tienpidon suunnittelu -yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus