Nuoret ja kesätyö: ”Spermanpurkittajasta työllisyysasiantuntijaksi ja kaikkea siltä väliltä”

Alakoulussa opettaja antoi kotitehtäväksi kysellä vanhempien ammateista ja niihin liittyvistä työtehtävistä. Vanhempani olivat silloisen keinosiemennysyhdistyksen palveluksessa – isä seminologina ja äiti laboratorioapulaisena. Päätin jo etukäteen jättää isäni kokonaan haastattelematta ja äidin luettelemista työtehtävistä jätin pois sperman purkittamisen, koska nolotti niitä koko luokalle ääneen luetella.

Tänä kesänä 15-vuotiaan tyttären ensimmäinen kesätyö ja kesän aikana eri palveluammateissa kohtaamani muut nuoret työntekijät saivat muistelemaan omia kesätyökokemuksia. Enpä arvannut alakoulun haastattelua tehdessä, että 14-vuotiaasta alkaen olisin äitini kesäloman sijaisena useampana kesänä.  Purkitusta, tiskausta, desinfiointia, siivousta, keittiötyötä, puutarhahommia ja toimistotöitä…

Kaikki kesätyöpaikkani eivät aina innostaneet, mutta kaikki työtehtävät opettivat tärkeitä työelämätaitoja. Nuorena työntekijänä ”aikuisten maailmassa” oppii sietämään stressiä ja epävarmuutta, kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Työuran aloittaminen ajoissa on myös osoitus vastuullisuudesta, mitä nuoren jokainen tuleva työnantaja arvostaa. Jokainen työ vie myös lähemmäksi sitä omaa unelmatyötä.

Vastuullinen työnantaja panostaa kesätyöntekijöiden perehdytykseen

Myös työnantajalla ja koko työyhteisöllä on suuri vastuu nuoren työntekijän työhön opastamisessa ja työn valvonnassa, etenkin jos hänellä ei ole vielä työhön tarvittavaa ammattitaitoa ja kokemusta. Perehdyttäminen tulisi toteuttaa erityisen hyvin, sillä se vähentää nuoren stressiä ja auttaa häntä pääsemään osaksi työyhteisöä. Myös työteho ja työn laatu paranevat, kun nuori tietää tehtävänsä ja vastuunsa.

Nuori hitsaaja tössään.

Netistä löytyy sivukaupalla eri ikäisten ihmisten kauheimpia kesätyökokemuksia. Niitä voi aiheuttaa esimies, työkaverit tai asiakkaat. Meillä aikuisilla on iso rooli siinä, millaiseksi nuorten ensimmäiset kesätyökokemukset muodostuvat. Otammeko nuoren mukaan tasavertaisena työyhteisön jäsenenä? Neuvommeko ja autammeko tarvittaessa? Ohjaammeko ja annammeko palautetta työstä suoriutumisesta? Olemmeko myös asiakkaina kärsivällisiä, kun kohtaamme työuraansa vasta aloittavan nuoren?

Nuorille olisi tärkeää saada positiivinen kuva työelämästä. Se kannustaa heitä opiskelemaan ja myös valmistumaan nopeammin. Positiivisten työelämäkokemusten siivittämänä yksitoikkoinenkin kesätyö voi tuntua mielekkäältä. Purkittaminenkin.

Kirjoittaja Sirpa Rintalan kuva

 

Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Miina Äkkijyrkkä ja Pelson vankilatila

Mitä yhteistä on Miina Äkkijyrkällä ja Pelson vankilan maatilalla?

Maa- ja metsätalousministeriö lähestyi ELY-keskusta ennen joulua ja tarjosi työhistoriani tähän mennessä erikoisinta tehtävää: avustaa ministeriötä Pelson vankilan maatilalla olevien arvokkaiden alkuperäiskarjojen, pohjoissuomen karjan eli lapinlehmien ja suomenlammas- sekä kainuunharmaskatraiden uudelleensijoittamisen järjestelyissä. Pelson vankilan maatila lopettaa toimintansa ja tilalla olevat karjat ovat toimineet osana kansallista geenivaraohjelmaa ns. elävänä geenipankkipopulaationa eli ovat eläingeenivarojen ja kyseessä olevien rotujen säilytyskarjoja. Harkinta-aika tehtävän vastaanottamiseen oli lyhyt, heti vuodenvaihteen jälkeen tulisi ilmoittaa otammeko tarjotun tehtävän vastaan.

Kuvassa lehmiä.Tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta omat tietoni alkuperäiskarjoista ja geenivaraohjelmasta olivat kovin vähäiset. Ajattelin, että ennen kuin vastaamme tarjoukseen, on etsittävä tietoa aiheesta ja selvitettävä tarkemmin minkälaisesta tehtävästä oikeastaan on kyse. Googlettamalla löytyi nopeasti Ylen uutisotsikoita, siitä, että suomalaista alkuperäiskarjaa uhkaa sukupuutto ja aikoinaan tehty Sukevan avovankilan maatilan lakkautus oli johtamassa suomalaisen nautakarjarodun, itäsuomenkarjan eli kyytön sukupuuttoon. Mieleeni tuli Miina Äkkijyrkkä ja muistelin, että olivatkos ne Miinan lehmät kyyttöjä vai lapinlehmiä?

Miina Äkkijyrkkä tunnetaan kuvanveistäjänä. Hänen taiteensa muistetaan värikkäistä nauta/lehmä aiheisia maalauksista sekä peltilehmäveistoksista. Taitelijatyönsä malleina Äkkijyrkällä on ollut sekä kyyttöjä että lapinlehmiä. Tietoa etsiessäni osui silmiini vanha Maaseudun tulevaisuuden juttu taiteilijan nautojen puuttuvista korvamerkeistä.  Helsingin hovioikeus oli tehnyt päätöksen, ettei taiteilija ollut saanut rangaistusta, vaikka oikeus totesi hänen syyllistyneen eläintunnistusjärjestelmälain rikkomiseen. Taiteilija oli vedonnut oikeudessa mm. perustuslain takaamaan taiteelliseen vapauteen: lehmät ovat hänen taiteellisen inspiraation kohde, eikä hän halunnut rikkoa eläinten korvia tunnistusmerkeillä.

Lapinlehmä

Pelson maatilalla on lapinlehmiä. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan lapinlehmä on nupo eli sarveton, väriltään yleensä valkoinen tai mustatäpläinen, korvat ja turpa ovat usein mustat tai ruskeat.  Vaalean värin on uskottu suojaavan eläintä hyttysten, mäkäräisten ja paarmojen pistoilta. On arveltu, että nupous on kehittynyt ehkä puolustuskeinona kylmyyttä vastaan, sillä sarvet haihduttavat lämpöä. Kun Lapin väestö evakuoitiin Ruotsiin syksyllä 1944 lähtivät myös lehmät evakkomatkalle.  Asukkaiden palatessa takaisin, kodit ja navetat oli poltettu. Ruotsista tuotiin takaisin monesti vain lehmät. Sonnit teurastettiin tai jätettiin Ruotsiin.  Lehmiä alettiin astuttaa ruskeilla länsisuomenkarjan sonneilla. Valkoisten lehmien jälkeläisistä tuli väriltään kyyttöjä. Lapinlehmä on kevytrakenteinen, pieni ja liikkuu ketterästi maastossa. Lehmä on luonteeltaan utelias ja avoin ja sitä on kuvattu myös kekseliääksi ja älykkääksi. Lapinlehmien omistajat mainitsevat lehmän olevan myös herkkätunteinen ja oman arvonsa tunteva eikä siedä huonoa kohtelua. Professori Juha Kantanen LUKE:sta on kertonut, että lapinlehmät tekevät mitä itse haluavat. Kovissa olosuhteissa soilla ja metsissä eläminen on voinut vaikuttaa niiden luonteeseen. Hyvin kohdeltuna lapinlehmä on erittäin ihmisrakas ja helposti lähestyttävä, minkä vuoksi niiden käyttö on yleistynyt lemmikkieläinpihoilla ja eläinavusteisissa hoivapalveluissa. Rotu luokitellaan edelleen uhanalaiseksi eikä sitä ole missään muualla kuin Suomessa. Pelson vankila on suurin lapinlehmän säilyttäjätila.

Kuvassa sekä lapinlehmiä että toisia Holstein-rodun lehmiä.

Kuvassa näkyy hyvin, miten taustalla oleva Holstein -lehmärotu on huomattavasti kookkaampi verrattuna lapinlehmään.

Aivan, siis Miina Äkkijyrkkä on suomalaisten perinteisten nautakarjojen puolustaja, ja Pelson vankilatila puolestaan on tehnyt arvokasta säilytys- ja kasvattajatyötä lapinlehmien kanssa.

Geenivaraohjelma

MMM julkaisu ”Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma (2018)” kertoo, että ohjelma kattaa viljelykasvien, kotieläinten, metsäpuiden ja kalojen geenivarat. Ohjelma ohjaa geenivarojen säilytystä ja kestävää käyttöä koskevaa toimintaa. Luonnonvarakeskus (LUKE) koordinoi geenivaraohjelman toimeenpanoa ja geenivarojen säilytys on hajautettu useille julkisille ja yksityisille toimijatahoille. Geenivarat ovat geneettistä ainesta, joka on, tai saattaa olla maa- ja elintarviketalouden kannalta arvokasta. Maa- ja metsätalouden geenivarat ovat osa luonnon biologista monimuotoisuutta ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä. Eläingeenivaroihin valituilla kotieläinlajeilla ja roduilla on myös tieteellistä merkitystä.

Kuvassa näkyvät kansalliset eläingeenivaramme eli kuvia erilaisista eläimistä.

Alkuperäisrotujen säilytystä tuetaan maatalouden ympäristötukiin kuuluvalla alkuperäisrotusopimuksilla. Tällä tukimuodolla on ollut positiivinen vaikutus alkuperäisrotujen eläinmääriin. Etelä-Pohjanmaalla näitä sopimuksia kyytöistä ja lapinlehmistä on voimassa kymmenellä tilalla ja sopimusten piiriin kuuluu yhteensä noin 80 eläintä.

Otetaan tehtävä vastaan…

Ministeriössä käydyn neuvottelun jälkeen lupauduimme avustamaan ministeriötä Pelson vankilatilan geenipankkikarjojen uudelleen sijoittamisessa.  Laadimme asiakirjaluonnoksen, jonka pohjalta MMM avasi huhtikuussa julkisen ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautumisella kartoitettiin kiinnostuneita kasvattajia turvaamaan ja säilyttämään vankilatilan lapinlehmän, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan geenipankkikarjoja. Uusi koti tai kodit oli ministeriön linjauksen mukaisesti löydyttävä Kainuun, Lapin tai Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueelta. Uuden kodin etsiminen on väistämätöntä, sillä Rikosseuraamuslaitoksen mukaan maatilatoiminta ei enää jatkossa ole osa laitoksen toimintaa.

Kuvassa maaseutuyksikön päällikkö Ritva Rintapukka silittää lammasta.

Pelson vankila tulee luovuttamaan geenipankkikarjat vastikkeetta uudelle kasvattajalle ja MMM sitoutuu korvaamaan eläinten siirtämisestä aiheutuvat ylimääräiset kulut sisältäen myös mahdollisesti tarvittavien eläinsuojien (navetta, lampola) rakentamisesta tai laajentamisesta aiheutuvat investointikustannukset. Mikäli ylläpitokustannukset ylittävät eläimistä saatavat tuotot, ministeriön tarkoituksena on esittää valtion talousarvioon määrärahaa tuotot ylittävien kohtuullisten kustannusten korvaamiseksi. Lapinlehmien maitotuotos on vain noin 5000 kg eikä elinikäistuotoksella päästä lähellekään satatonnareita. Toisaalta lapinlehmä tulee toimeen heikommalla ravinnolla, on vähäruokainen ja pystyy hyödyntämään mm. metsälaitumia. Suomenlampaan lihantuotanto-ominaisuudet eivät puolestaan yllä esim. Texel-lampaan tasolle ja villan markkinatilanne ei ole kummoinen.

Uudet kasvattajat puolestaan sitoutuvat säilyttämään kyseiset karjat ja tekemään yhteistyösopimuksen LUKE:n kanssa vähintään 10 vuoden ajaksi. Kyseessä on ns. In Vivo säilytyssopimus eli elävää eläinpopulaatiota koskeva sopimus. In Vivo – säilytys mahdollistaa eläinten taloudellisen hyödyntämisen.  Eläinten jalostuksessa ja säilytyksessä tulee ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta ja sekä lehmien että lampaiden on kuuluttava tuotosseurantaan. Eläimistä kerätään geneettistä materiaalia (alkioita, munasoluja ja siemennestettä) pakastettavaksi eläingeenivarojen pitkäaikaissäilytystä varten. Uusien kasvattajien on oltava kiinnostuneita jalostuksesta ja alkuperäisrotujen säilyttämisestä.

Kuvassa lampaita.

Vankilavierailu

Vierailimme Pelson vankilassa juhannuksen jälkeen. Halusimme nähdä karjat, minkä siirtämisoperaatioon osallistumme. Vankilan toiminnan yleisesittelyn ja toiminnan kehittämissuunnitelmien lisäksi pitkään tilanhoitajana toiminut Reijo Virkkunen kertoi Pelson vankilan syntyhistoriasta ja maatilan toiminnasta. Ensimmäinen lapinlehmä on aikoinaan tullut Pelsolle Jalasjärveltä. Pelso on ”puolisuljettu” vankila, missä vangeilla on työvelvoite osallistua puujalostus- metalli/korjaamo- sekä maatilatöihin.  Karjanhoitotehtävät ovat vapausasteensa vuoksi kaikkein halutuimpia. Eläimet toimivat ”terapeutteina” eikä niille ole väliä sillä, mikä on hoitajan tausta. Lapinlehmät olivat kertakaikkisen söpöjä ja osoittautuivat uteliaiksi ja kesyiksi. Pelson suomenlammaskatras on täysin puhdas ja katraasta löytyy kaikki värimuunnokset: valkoinen, ruskea ja musta. Lammaskatras oli laitumella selvästi varauksellisempi kuin lehmälauma, mutta löytyi sieltäkin muutama utelias, rapsutuksesta pitävä yksilö. Kainuunharmaslammasta ei saatu asettumaan kuvattavaksi. Mielenkiintoinen ja elämyksellinen vierailu Pelsolle!

Paljon halukkaita kasvattajia

Ennakkoilmoittautuminen herätti paljon kiinnostusta ja tuotti yhteensä 31 hakemusta ympäri Suomea. Ilmoittautuneista 12 oli kohdealueelta.

Nautakarjan, yhteensä 120 päätä, osalta jatkoneuvottelut lapinlehmien uudelleen sijoittamisesta tullaan käymään kolmen tahon kanssa. Suomenlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, yhteensä 681 uuhta ja karitsaa, osalta jatkotoimenpiteet ovat vielä kesken. On mahdollista, että geenipankkilammaskatraan sijoittamisesta avataan uusi ilmoittautumismenettely lomakauden jälkeen elokuussa, siten että kohdealue laajenee kattamaan koko Suomen.

Mielenkiintoista seurata geenipankkikarjojen matkaa uuteen kotiin!


Ritva Rintapukka
Yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mitä merkitsee hyvä työyhteisö?

Olen vuosia ihaillut äitini ”ompeluseuraporukan” ystävyyttä. Naiset ovat entisiä työkavereita työhallinnosta ja iältään reilusti yli seitsemänkymppisiä. Eläköitymisestä huolimatta, heidän yhteytensä on säilynyt tiiviinä. He tapaavat säännöllisesti kerran kuussa vuorotellen jokaisen kotona, syövät ja juovat kahvia, päivittävät kuulumisia, eikä kukaan taida enää ommellakaan tapaamisissa mitään. Ryhmässä täytyy olla jotain erikoisen hyvää ystävyyttä. Siihen sisältyy paljon hyviä yhteisiä muistoja työajoilta, mutta se on kuitenkin paljon enemmän kuin työtoveruutta.

Monesti olen toivonut, että olisipa minullakin sitten joskus tuollainen ystäväporukka ympärilläni. Kun työvuosia tässä on nyt karttunut, olen onnekseni huomannut, että sellainen korvaamattoman ihana naisporukka onkin ympärilläni. Olemme entisiä ja nykyisiä työkavereita, meitä voisi kutsua vaikka ”Liikenne Ladyiksi”.

Ryhmäkuva naisporukasta Riisitunturin kansallispuistossa.

Mistä elementeistä hyvä työyhteisö koostuu?

Ihmiset tekevät hyvän työyhteisön. Töissähän ei sinänsä aina välttämättä ole kivaa ja kaikki työtehtävät eivät välttämättä ole yhtä innostavia. Ja pitääkö ollakaan? Tärkeintä on, että vaikeistakin tilanteista selviää, saa apua ja sinua kuunnellaan. On hienoa, jos aamulla töihin meno tuntuu mukavalta, haasteet sellaisilta, että niistä selviää. Hyvän työyhteisön perusta on ihmisten arvostus työtään, muiden työtä, työkavereitaan ja itseään kohtaan. Arvostus on tärkeä pohja myös muille hyvän työyhteisön tärkeille asioille, kuten yhdenvertaisuudelle, tasa-arvon toteutumiselle ja oikeudenmukaisuudelle. Kun arvostat työtäsi ja muiden työtä sekä työtovereita ja työnantajaasi, käyttäydyt luultavasti työyhteisössä oikeudenmukaisesti.

Kuva suon ylityksestä pitkospuita pitkin.

Minulle rento ilmapiiri ja työn joustavuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kavahtaisin sellaista työilmapiiriä, jossa pitäisi koko ajan miettiä, että kuulunko porukkaan. Säännöt ja niiden noudattaminen helpottavat työarkea, mutta sääntöjä voidaan myös yhdessä muuttaa. Kun minä joustan, toivon työnantajankin tai esimiehen ja muun työyhteisön tarvittaessa vähän joustavan. Silloin työelämän ja muun elämän yhteen sovittaminen on mutkattomampaa. Kun työntekijä voi hyvin, hän on myös tehokas ja aikaansaava työyhteisön jäsen.

Hyvän työyhteisön perusarkeen kuuluvat hyvät huomenet ja muut ystävälliset sanat. Ovenkin voi avata ja kehua vaikka uutta paitaa. Hymykin voi pelastaa vaatekaapilla, jos työkaveri on nukkunut huonosti yönsä ja on siksi väsynyt. Työpäivän katkaisee mukavasti kahvit ja iloinen lounasseura. Hyvät työkaverit tietävät sinusta muutakin kuin työasiat, kahvilla puhutaan muustakin kuin työarjesta, vaikka myös paljon siitä.

Hyvässä työyhteisössä pysytään ja siihen sitoudutaan

Riisijoen ylitys.Hyvä ja toimiva työyhteisö on laadukkaan työn ja työssä pysymisen edellytys, siksi se on niin tärkeää työpaikoilla. Suomessa on tällä hetkellä jo tilanne, että työntekijöistä taistellaan tietyillä aloilla yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tuskin palkka on enää ainut tai edes tärkein vaikuttava tekijä, kun työntekijä valitsee kiinnostavaa työpaikkaa. Väittäisin, että vähän pehmeämmät arvot ohjaavat tulevaisuuden työmarkkinoita. Kauaa ei työntekijä viitsi nauttia palkasta, joka tulee kurjan työfiiliksen myötä, mutta saattaa pysyä pitkäänkin työpaikassa, jossa on hyvä fiilis ja kiva porukka. Työhyvinvointiin onkin panostettu monilla työpaikoilla ja se kyllä kannattaa.

Omaa työyhteisöä voi aina itsekin kehittää ja parantaa

Kuvassa värikäs puromaisema.Pohdin nykyään usein, mikä minua työssä motivoi? Mitä itse voisin tehdä työni ja työyhteisöni kehittämiseksi? Välillä turhaudun, kun monet asia tulevat ylhäältä pyydettynä ja joskus jopa annettuna ja aidosti työyhteisö ei voi niihin vaikuttaa. Toisaalta itsekin sorrun liian usein ongelmakeskeiseen ajatteluun ja vuorovaikutukseen, enkä pääse läheskään aina ratkaisukeskeiseen, vaikka sillä tavalla vaikuttaminen olisi tehokkaampaa. Totuus on, että jokainen meistä voi vaikuttaa, edes siihen yhteen yksittäiseen työpäivään tai yhteen ainoaan kohtaamiseen työpaikallaan. Tehdään edes siitä yhdessä vähän parempi. Haluaisin sanoa, että positiivisuuden kautta on aina parempi tapa, mutta ei se aina ole helppoa, kuten ei vuorovaikutus muutenkaan.

  Ryhmäkuva naisista Myllykosken kuohujen luona.

… entä sitten ne ”Liikenne Ladyt”?

Palatakseni vielä ”Liikenne Ladyihin”… mikä meitä sitten yhdistää? Olemme kaikki työskennelleet liikenneasioiden parissa joko Vaasan tiepiirissä ja/tai nykyisin ELY-keskuksessa. Meillä on siis jonkinlainen ammatillinen verkosto sen aiheen ympärillä, mutta tapaamisemme eivät yleensä keskity tieasioiden ympärille. Ne ovat virkistystä, kuulumisten vaihtoa, hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista…Tai kuten viimeisin reissumme, jonka teimme Rukan ympäristöön teemalla ”Lepoa ja Lenkkiä”. Sen pidennetyn viikonlopun aikana huiputimme niin Valtavaaran kuin Riisitunturinkin sekä kiersimme pienen karhunkierroksen ja ylitimme sen kuohuvat kosket yhdessä. Samalla reissulla maailma parani ison harppauksen. Jokaisen ammatilliset ja muut murheet olivat hetken syrjässä. Nautimme iloista ja jaoimme huoliakin, mutta lopputuloksena oli taas kerran lujittunut porukka, jonka yhteys säilyy toivottavasti läpi elämän. Ja kaikki odottavat jos seuraavaa reissua.

Kiitos naiset, että olette ja saan olla osa teitä!


Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Siltojen peruskorjaukset

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen maantiesillat

Uusien siltojen suunniteltu käyttöikä perustuu kantavien rakenteiden laatuvaatimusten mukaiseen rakentamiseen sekä säilyvyyden varmistavaan hyvään päivittäiseen kunnossapitoon ja ylläpitoon.

Vanhojen siltojen suunnitellun käyttöiän perusteena on käytetty yleisesti 50 vuotta. 1980–1990-luvuilla sillan suunnittelukäyttötavoitteeksi asetettiin 70 vuotta. Nykyään siltojen suunniteltu käyttöikä on betonisilloilla 100 vuotta. Puusiltojen käyttöiäksi on määritelty 100 vuotta. Tieverkolle rakennettavien teräksisten putkisiltojen käyttöikä on noin 50 vuotta, uusimpien putkien käyttöiäksi on määritetty jopa 100 vuotta. Aikaisemmin 1970-luvulla rakennettujen putkien käyttöiäksi määritettiin 30 vuotta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella on maantiesiltoja noin 1400 kpl, joista on vuosi- ja yleistarkastuksien perusteella luokiteltu huonoiksi 82 kpl. Huonokuntoiseksi luokiteltu silta on kuitenkin vielä tasoltaan liikenteen tarpeet tyydyttävä.

Edellisessä blogissani kerroin siltojen tarkastuksista. Siltojen kuntoluokitus ohjaa siltojen peruskorjausten ohjelmointia. Päätiestön sillat ovat etusijalla ja tietysti ohjelmointiin vaikuttaa keskeisesti rahoitus. Optimaalisin ajankohta sillan peruskorjaukselle on, kun sillan kuntoluokka on tyydyttävä, jolloin korjauksen hinta on huomattavasti pienempi kuin huonojen tai erittäin huonojen siltojen osalta.

Peruskorjaus

Betonisen sillan peruskorjaus määräytyy rakenneosien perusteella. Reunapalkin käyttöikä on suolarasituksessa 40 vuotta ja ilman suolarasitusta 50 vuotta. Sillan kannen vedeneristyksen käyttöikä vaihtelee eri pinnoitteella 30 – 40 vuotta. Joissain tapauksissa siltojen kannet laakeroidaan irti perustuksista, että sillan lämpölaajeneminen pääsee tapahtumaan vapaasti. Laakereiden käyttöikä vaihtelee eri laakereilla 50 vuodesta 70 vuoteen. Puusiltojen rakenneosista puukannen käyttöikä on kulutuksesta johtuen 20 – 25 vuotta.

Betonisiltojen korjaussuunnitelma perustuu erikoistarkastuksessa ilmenneisiin puutteisiin ja vaurioihin. Tyypillinen korjaussuunnitelma sisältää reunapalkin uusimisen lisäksi mahdollisen kannen piikkauksen rapautuneen betonin poistamiseksi sekä halkeamien injektoinnin. Reunapalkki poistetaan piikkaamalla, jonka jälkeen lisätään suunnittelijan määrittämät tartuntateräkset. Tämän jälkeen tehdään muotit raudoitukset sekä lopuksi valu.

Kuvassa näkyy Moksunjoen sillan (Ähtärissä) korjausta. Reunapalkki on poistettu ja lisätartunnat ovat vielä asentamatta. Kansi on avattu ja vesipiikattu.

Moksunjoen sillan (Ähtäri) reunapalkki on poistettu ja lisätartunnat ovat vielä asentamatta. Kansi on avattu ja vesipiikattu.

Kannesta otetaan vetokoe, jolla selvitetään betonin kunto. Lisäksi kannesta otetaan klodridinäyte mahdollisen suolan kulkeutumisesta betoniin. Betonisiltojen vahvistaminen on sitten oma lukunsa.

Puukantisten siltojen korjaukset ovat selväpiirteisimpiä. Liikenne joudutaan useasti katkaisemaan työn ajaksi. Kevyt liikenne yritetään yleensä järjestää.

Kansi on tehty joko pitkästä puusta tai se on elementtirakenteinen. Pitkästä tavarasta tehty kansilankutus on joko pitkittäinen tai poikittainen lankutus. Teräspalkkisissa silloissa kansilankutuksen alle asennetaan pelkat kuormituksen tasaamiseksi palkeille. Liimapuupalkkien päälle ei asenneta pelkkoja. Liimapuu-elementit ovat poikittain liimattuja n. 80cm leveitä. Kansilankkujen koko on usein 100 tai 150 x 50. Kannen vaihdon yhteydessä huolletaan teräspalkkien ylälaippa tai uusitaan palkit. Painorajoitetuissa kohteissa lisätään palkkeja tai ne uusitaan järeämmillä painorajoituksen poistamiseksi.

Kuvassa Göstasin sillan (Teerijärvi) kannen uusinta. Olemassa olevat palkit on huoltokäsitelty ja maalattu sekä siniset palkit (2 kpl keskellä) lisätty painorajoituksen poistamiseksi. Kansilankutuksen alle tulevien pelkkojen asennus on käynnissä.

Kuvassa Göstasin sillan (Teerijärvi) kannen uusinta. Olemassa olevat palkit on huoltokäsitelty ja maalattu sekä siniset palkit (2 kpl keskellä) lisätty painorajoituksen poistamiseksi. Kansilankutuksen alle tulevien pelkkojen asennus on käynnissä.

Huonokuntoiset putkisillat yleensä uusitaan. Korjausvaihtoehtona on putken puolipohjaus. Tätä menetelmää käytetään silloin, kun putki on syvällä tai tien päällyste on hyvä ja sitä ei haluta rikkoa. Lisäksi edellytyksenä on, ettei vanhan putken yläosassa ole ruostetta. Tällöin putken sisään ujutetaan putken alaosa, joka on noin 5 cm olemassa olevaa putken halkaisijaa pienempi. Ujutuksen jälkeen väli täytetään betonilla.

Kuvassa näkyy Mietaan (Kurikassa) putkisillan puolipohjaus.

Mietaan (Kurikka) putkisillan puolipohjaus.

Teräsristikkosiltojen korjaukset sisältävät teräsristikoiden hiekkapuhalluksen ja uusintamaalauksen. Lisäksi tulee laakerien huoltotyöt sekä maatukiin liittyvät toimenpiteet kuten halkeamien injektointi tai betonin piikkaus ja betonipinnoitus.

Tässä blogissani olen kertonut siltojen peruskorjauksista päällisin puolin. Tarkempi selostus olisi vaatinut jo pitemmän selostuksen.

Jukka Ylimäki
Siltainsinööri
ELY-keskus

 

Kiinni työelämään -hanke tukee yritysten rekrytointia sekä kuntien työllisyydenhoitoa ensi syksystä alkaen

Kuvassa ihmisiä tekemässä yhteistyötä.Maakunnan yritykset ovat nostaneet keskeisiksi ongelmiksi työvoiman saatavuuden, rekrytointihaasteet sekä Etelä-Pohjanmaan reuna-alueiden yritysten erityiset ongelmat saada osaavaa työvoimaa. On arvioitu, että pitkäaikaistyöttömistä noin 400 henkilöä olisi sellaisia, jotka räätälöidyillä TE-palveluilla ja oikeanlaisella polutuksella voisivat työllistyä alueemme yrityksiin. Pitkäaikaistyöttömien lisäksi TE-toimistossa haastavia ryhmiä ovat rakennetyöttömät ja ne nuoret, joilla on puutteellinen koulutus ja vähän työkokemusta.

Asiakasta tuetaan koko ajan matkalla kohti palkkatyösuhdetta

Kiinni työelämään on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallinnoima hanke, jonka tavoitteena on tukea asiakkaiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja kehittää kohderyhmän työllistymistä tukevaa verkosto- ja yritysyhteistyötä. Hankkeessa oleva asiakas kulkee aktiivisesti tuettuna hankepolkua pitkin kohti palkkatyösuhdetta. Hanke toimii tiiviissä yhteistyössä kuntien työllisyyspalvelujen, muun työllisyydenhoidon verkoston sekä alueen yritysten kanssa. Tavoitteena on kehittää hankkeessa työote, jossa asiakkaan kanssa tapahtuu koko ajan jotakin. Hankkeessa hyödynnetään palveluja järkevästi ja pitkäkestoisesti, mikä johtaa asiakkaan työllistymiseen.

Tukimuotojen yhdistämisellä kehitystä osaamiseen

Hankkeen toisena tavoitteena on etsiä työvoiman saamisesta ja rekrytointiongelmista kärsivien yritysten tarpeisiin sopivia työntekijöitä. Viimeisimmän PK-barometrin mukaan joka kymmenes eteläpohjalainen yritys pitää rekrytointiongelmia merkittävänä yrityksen kasvun esteenä. Tähän ongelmaan tulee vastata nopeasti. Hankkeessa keskitytään pääsääntöisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Uravalmennus, työvoimakoulutus, työkokeilu ja palkkatuki ovat asiakkaan hankepolulla ne keinot, joilla asiakkaan osaamista voidaan parantaa työnantajien tarpeita vastaavaksi. Näin madalletaan yrityksen kynnystä työllistää nuori tai pitkäaikaistyötön.

Hankkeessa kokeillaan myös Toppis-mallin tyyppistä käytäntöä, jossa yhdistetään työvoimakoulutusta ja palkkatukea vahvistaen asiakkaan ammatillista osaamista yrityksen osaamistarpeisiin vastaavaksi. Hankkeessa kehitetään myös sidosryhmäyhteistyötä sekä asiakas- että yritysyhteistyöhön liittyen. Hankkeen kokonaisvaltainen toiminta sekä kehittämispäivät tukevat yhteistyön tiivistämistä ja yhdessä kehittämistä.

Hankkeessa luodaan uusi konkreettinen työote ja toimintamalli niille työnhakijoille, jotka tarvitsevat ohjausta ja intensiivistä tukea työttömyydestä ja palveluista kohti avoimia työmarkkinoita. Nykyisellään palvelujärjestelmä saattaa vaikuttaa työnhakijan näkökulmasta pirstaleiselta ja palveluista palveluihin siirtymät epäjohdonmukaisilta – työmarkkinoille siirtymisen korkeasta kynnyksestä puhumattakaan. Räätälöidyillä ratkaisuilla ja työnhakijan potentiaaliin uskoen saadaan aikaan onnistumisia eli työllistymisiä palkkatöihin.

Kuntouttavan työtoiminnan piiristä avoimille työmarkkinoille

Hankkeessa syvennetään yhteistyötä työllisyydenhoidon verkostojen kanssa etenkin pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevien asiakkaiden osalta. Osa kuntouttavassa työtoiminnassa olevista henkilöistä on sellaisia, joilla olisi resursseja työllistyä avoimille työmarkkinoille, mutta nykykäytännöt eivät tue riittävästi heidän tavoitteellista etenemistään avoimien työmarkkinoiden suuntaan. Hankkeessa kehitetään uudenlaisia yhteistyön muotoja, joilla asiakkaiden polutus palkkatyösuhteeseen paranee.

Työnantajille tietoa TE-palvelujen mahdollisuuksista

Hankkeessa kehitettävällä uudenlaisella toimintatavalla vastataan alueen työnantajien osaavan työvoiman tarpeeseen. Näin mahdollistetaan yritysten kasvuedellytykset ja rekrytoinnit työvoimapulasta huolimatta.

Työnantajat eivät tunne riittävästi TE-palvelujen eri mahdollisuuksia, esimerkiksi palkkatukea. Hankkeessa käytetään useita TE-palveluja yritysten rekrytoinnin tukemiseksi. Hankkeessa kiinnitetään huomiota myös palveluista tiedottamiseen yrityksille sekä laajennetaan palkkatuen käyttöä henkilöstöpalveluyrityksiin.

ELY-keskus käynnistää kesän aikana kolmen hanketyöntekijän rekrytoinnin ja Kiinni työelämään -hanke aloittaa toimintansa syyskuussa.


Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Se on kesä nyt

Alkaa oleen taas se aika vuodesta, et tiestöllä on kaikenlaisia häiriötekijöitä mm. päällystystyöt, nuo liikenteen häiriköt, jotka kunnostavat teitä teille.Kuva päällystetyömaasta.

Nopeusrajoitukset parantavat turvallisuutta

Tietyömaa on aina turvallisuusriski tiellä työskenteleville ja liikkuville. Tietyömaiden turvallisuus paranee eniten nopeusrajoituksia noudattamalla. Hiljainen ajonopeus on tarpeen, jotta sekä auton kuljettajalla, että tietyömaalla työskentelevillä on aikaa reagoida erityistilanteisiin. Oman turvallisuutensa vuoksi ohi ajavan kannattaa hiljentää vauhtia myös, koska tietyömaiden ympäristö muuttuu alati.

Työmaiden nopeusrajoitukset

Tietyömaiden nopeusrajoitukset ovat autoilijan etu. Niiden ansiosta tietä ei tarvitse sulkea kokonaan tietöiden ajaksi, vaan toinen kaista voidaan pitää auki. Matkanteko on sujuvaa, kun tietyömaihin varautuu jo automatkaa suunnitellessaan. Työmaiden kohdalla on alennettuja nopeusrajoituksia, joita on noudatettava niin kauan kuin merkit ovat pystyssä.

Kuvassa on päällystetyömaan koneita ja saattoauto.

Kuva: Asfalttikallio – saattoauto päällystetyömaalla.

Saattoauto

Yksiajorataisilla vilkasliikenteisillä päällystyskohteilla (mm. valta- ja kantatiet) on käytössä saattoauto. Saattoauton avulla työmaan ohittaminen on turvallisempaa ja selkeämpää. Saattoauto myös varmistaa nopeusrajoitusten noudattamisen työkoneiden ja työntekijöiden kohdalla. Saattoauto noutaa sulkuaidalta autojonot mukaansa ja vetää autojonot työmaan ohi. Työmaan lopussa saattoauto ajaa pois edestä ja päästää autot jatkamaan matkaa. Saattoauton valotaululla annetaan ohjeita autoilijoille.

1.    Älä hikeenny jos päällystystyö osuu kohdallesi.
2.    Noudata työmaasta varoittavia liikennemerkkejä ja nopeusrajoituksia.
3.    Älä kettuile liikenteenohjaajalle, hän on syytön työmaahan.
4.    Aja koneiden ohi varovaisuutta noudattaen, vaikka koneet ovat isoja siellä on myös jalkaisin työskenteleviä. Jos osut jonon ensimmäiseksi eikä ole saattoautoa käytössä, sinä vastaat yleensä nopeudesta, jolla koneet ohitetaan sekä työntekijöiden ja itsesi turvallisuudesta.
5.    Turvallista matkaa.

Lue lisää päällysteistä tiedotteestamme.

Blogikirjoittajan Timo Kulmalan kuva.
Timo Kulmala
Projektipäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Yritysneuvojan päivä

Kaunis maaliskuun aamu, kirkas aurinko herättää aamu-unisemmankin. Aamupuuhissa mietin päivän kulkua. Olen ehtinyt edellispäivänä suunnitella reittini, pari sähköpostiakin tapaamisajan sopimiseksi, mutta muutoin menen oman aikataulun mukaan tuttuihin yrityksiin. Nyt jo tiedän, että tästä tulee hyvä päivä. Ensimmäinen pysäkkini sijaitsee Kuortaneen Mäyryssä. Matkan aikana ehdin miettiä tämän päivän viestiäni yrityksille. Uusien ideoiden näkökulmasta nämä ajomatkat ovat oikein tuottoisia. Auton lisäksi tarvitsen työssäni roppakaupalla rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta astuakseni päivittäin uusille maaperille tunnustelemaan, miten yrityksillä menee ja miten voisimme yritystä auttaa. Vaatii luottamuksellisen suhteen luomista ja hyviä kuuntelutaitoja pystyäkseen auttamaan yrityksiä heidän tarvitsemallaan tavalla.

Tie ja tiekyltti

Tänä aamuna ei kynnystä ole aloittaessani tutussa yrityksessä Kutepa Rubber Service Oy:llä. Yritys on erikoistunut metalli- ja muiden pintojen pinnoittamiseen. Lisäksi yritys hankki MS-Pinnoitus Oy konkurssipesän konekannan ja varastot viime syksynä ja näin toiminta laajeni maansiirto- ja työkonerenkaiden pinnoituksiin ja korjauksiin. Toimitusjohtaja Harri Alaviitala kertoo, että uusi toiminta on lähtenyt mukavasti käyntiin. Osa MS-Pinnoituksen henkilöstöstä siirtyi Kutepa Rubber Servicen palvelukseen, ja näin osaamista ja tietotaitoa on pystytty siirtämään Kuortaneelle sujuvasti. Kutepa Rubber Service Oy:lle löytyi viime syksynä uusi tekijä Jamin Palvelut Oy:ltä hankkimastamme Metallialan jatko- ja täydennyskoulutuksesta ja yritys työllisti uuden osaajan heti koulutuksen päätyttyä. Keskustelimme Harrin kanssa yleisesti työmarkkinatilanteesta ja kävimme läpi TE-palvelut, tämän kevään työllistämispalkkiota unohtamatta.

Keskusteluja yrityksen nykytilanteesta ja tulevista suunnitelmista

Seuraavaksi kurvaan Kuortaneen Teollisuuspalvelu Oy:lle, jossa tapaan toimitusjohtaja Juha Katteluksen, jonka kanssa käymmekin pitkään keskustelua yrityksen nykytilanteesta ja tulevista suunnitelmista. Yrityksessä on jatkuva pula ammattimiehistä. Vaikkakin kasvu on taittunut ja varovaisuutta on ilmassa, näyttää tämä vuosi suhteellisen hyvältä. Kutepa toimittaa materiaalinkäsittely- ja varastointijärjestelmät teollisuuden käyttöön. Yrityksessä tehdään myös osavalmistusta ja konepajatyötä, asennusta ja kunnossapitoa sekä kuljetuskaluston (SITE) valmistusta. Tällä hetkellä akuuteimmat tarpeet ovat autosähköasentajasta sekä alumiinihitsarista. Ottavat myös raskaskalustoasentajia, aina kun alan osaajia löytyy. Sovimme, että laitetaan paikat hakuun TE-palvelut.fi –sivuille ja selvittelen myös autosähköasentajan (raskaskonepuolen) täydennyskoulutusmahdollisuutta Osaajia yrityksiin -rekrykoulutuksessa mukana olevilta koulutuksen toteuttajilta.

Yrityksen kehittämispalvelut kiinnostavat

Palokatkosuunnittelua tekevä Insinööritoimisto Pasto on seuraava pysäkkini. Kati kertoo yrityksen kasvaneen 100% viime kuukausien aikana, kun yritykseen on palkattu ensimmäinen työntekijä. Samalla toimintaa on laajennettu myös savunpoistosuunnitteluun sekä palotekniseen suunnitteluun. Keskustelemme Yritysten Kehittämispalveluista ja Kati toteaakin, että voisi harkita ulkopuolisen asiantuntijan käyttöä, jotta saisi näkökulmia myös ”laatikon ulkopuolelta”. Kati on Kuortaneen Yrittäjät ry:n puheenjohtaja ja keskustelemme myös mahdollisesta vierailustani yrittäjien aamupalalla kertomassa ajankohtaisia terveisiä TE-palveluista. Sovimme palaavamme tähän viimeistään alkusyksystä.

Syödäkin pitää ja tänään päätän pysähtyä matkan varrella Pizza-kebab-burger Rozaan maukkaalle lounaalle. Lounaan lomassa vaihdamme Georgi Gerasimovin kanssa kuulumisia. Georgi muistelee Suomeen muuttoaan liki 15 vuotta sitten ja antaa kiitosta TE-palveluille alkutaipaleestaan. Nyt hän on toiminut yrittäjänä noin 12 vuotta. Työvoiman tarvetta ei yrityksessä tällä hetkellä ole, mutta Georgi haluaa tarjota työkokeilumahdollisuuden, jos jollakin työnhakijalla on sellainen tarve.

Seuraavaksi ajan Kuortaneen Leppälänkylään Pohjanmaan Erikoispurku Oy:lle. Aluksi keskustelen varatoimitusjohtaja Sami Vainion kanssa. Sami kertoo, että korjausrakentaminen näyttäisi lisääntyvän uudisrakentamisen hieman hiipuessa. Kevään mittaan yrityksen työvoiman tarpeet tulee lisääntymään ja tulevana kesänä on isoja työmaita myös Seinäjoella alkamassa. Osaavia purkutyöntekijöitä on haastava löytää, ja tämän takia olemmekin järjestäneet yrityksen kanssa rekrykoulutuksen, joka päättyi noin vuosi sitten. Kävimme läpi vaihtoehtoja uuden työvoiman hankintaan, kun toimitusjohtaja Ari Ämmälä saapui paikalle. Päätettiin laittaa Konemiehen/autokuskin ja Rakennusmestarin paikat tässä vaiheessa hakuun ainakin, kartoittavat tarkemmin purkumiesten tarvetta vielä ennen niiden paikkojen auki laittamista, palaamme niihin parin viikon päästä. Kehittämistarpeitakin yrityksessä olisi, lupaan heittää liidin ELY-keskuksen Kari Välimäelle. Pohjanmaan Erikoispurku Oy:n tytäryhtiö Peprec Oy on jätehuoltoyritys, joka toimii samalla tontilla. Toiminta on käynnistynyt vasta noin vuosi sitten, ja edelleen tehdään infraa. Puuta ja betonia tulee tällä hetkellä hyötykäyttöön ja yritys työllistää noin 4 henkilöä. Saan mukaani joulukuussa Facebookissa voittamani hienon Peprec-pipon.

Leppälänkylästä ajan sovittuun tapaamiseen Kuortaneen Urheiluopistolle toimitusjohtaja Jussi Töyrylää tapaamaan. Kuortaneen Urheiluopistolla on tällä hetkellä käynnissä historiansa suurimmat investoinnit; vuosien 2017-2022 aikana noin 20 miljoonaa euroa, joista Urheiluopiston osuus noin 16-17 miljoonaa euroa ja kunnan osuus 3-4-miljoona euroa. Palloiluhalli valmistuu tämän kevään aikana ja uuden telinevoimisteluhallin rakentaminen alkaa toukokuussa. Ravintolan laajentaminen on ensi keväänä tavoitteena ja uuden hotellin rakentaminen alkaa 2-3 vuoden sisällä. Kaikkiaan Kuortaneen Urheiluopisto työllistää 150 henkilötyövuotta, viime vuoden aikana maksettiin palkkaa jopa yli 500 henkilölle. Valmentajat löytyvät alan verkostojen kautta, mutta ravintola, joka työllistää tällä hetkellä 35 henkilöä ja siivoustoimiala, joka työllistää liki 10 henkilöä, tullee tulevaisuudessa kärsimään työvoimapulasta. Tällä hetkellä on vastaanottovirkailijan paikka haussa ja ravintola- ja siivoustyön paikat tulevat hakuun vielä kevään mittaan.

Hirsirakennus ja hirsityöntekijä

Saaren Hirsitalot, Hirsityöntekijä Niko Mäkipelto

Seuraavaksi ajan Saaren Hirsitalot Oy:n tapaamaan toimitusjohtajaa. Raimon kanssa ollaan tuttuja yritysneuvoja-urani alkupuolelta. Kohtaaminen oikeaan aikaan oikeassa paikassa johti ehdokashaun kautta työntekijän löytymiseen Raimolle. Niko Mäkipelto työskentelee edelleen yrityksessä. Viimeksi ovat työllistäneet viime kesänä oppisopimuksella uuden tekijän. Tällä hetkellä yrityksessä ei ole työvoiman tarvetta, mutta Raimon sanoin, hän tietää, kehen ottaa yhteyttä, jos tarvetta ilmenee.

Tämän päivän saldona kahdeksan miellyttävää kohtaamista kuortanelaisten yrittäjien Tyttö mainospipo päässään.kanssa. Hyviä keskusteluja, tiedon, näkemysten vaihtoa. Uskonpa, että kaikille jäi jotain uuttakin tapaamisista. Kotiin ajan täysin kuivalla tiellä auringon paistaessa edelleen. Jo kotimatkalla palailen pikkuhiljaa perheenäidin rooliin lasten soitellessa suunnitelmiaan. Peprec-pipo löytää uuden omistajan viskarilaisen päästä, jossa se pysyi illalla jopa Duudsonit Activity Parkin tempuissa. Kuten aamulla uumoilin, tästä tuli hyvä päivä.


Johanna Olsson
Asiantuntija, yrityspalvelut
Etelä-Pohjanmaan TE-toimisto