Painottaen ja voimakkaasti korostaen

Kelloja on taas kerran ruuvattu kesäaikaan ja kuluvalla viikolla kukin toivottavasti toipuu tästä siirtymästä ja sen myötä seuranneista lieveilmiöistä. Kesäaikaan siirtymisen byrokratiasta halutaan eroon. Kansalaisaloite.fi -sivustolle jätetty asiaa koskeva esitys on kerännyt jo yli 37 000 allekirjoitusta. Vajaat 13 tonnia puuttuu siis vielä, jotta Suomen pysyvä siirtyminen Keski-Euroopan aikavyöhykkeelle etenee lakialoitteeksi saakka. Mikäpäs siinä, eurooppalaistumassahan on myös suomalainen juomakulttuuri, jos alkoholilain viimeisimmistä uudistuksista voi mitään päätellä. Klara vappen.

Sitten muihin norminpurun uutisiin.

Liikenteen lupien sääntelyviidakon karsintasavotta on edennyt uittovaiheeseen. Liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli ministeriön tekemää lakiesitystä pitkään ja hartaasti aina viime vuoden syyskuusta alkaen. Kuluneen vajaan puolen vuoden aikana valiokunnassa vierailikin poikkeuksellisen suuri määrä eri alan asiantuntijoita kertomassa näkemyksiään. Lain nimi muuttui lopulta esitetystä liikennekaaresta laiksi liikenteen palveluista, mutta mitä muuta muuttui?

Viime perjantaina julkistetun valiokunnan mietinnön luettua voi todeta, ettei esitettyjen pykälien sanamuotoihin puututtu mitenkään mullistavalla otteella. Valiokunta käytti sen sijaan huomattavan paljon mustetta muutamien yksityiskohtien avaamiseen ja perustelemiseen. Ei voi kieltää, etteikö tähän olisi ollut tarvetta. Todella paljon yksityiskohtia jätettiin mahdollisesti tulevan alemman asteisen sääntelyn varaan – säädettäväksi esimerkiksi valtioneuvoston asetuksella tai Trafin antamalla viranomaismääräyksellä.

 

Taksiliikenteen sääntelyn muuttaminen on ottanut odotetusti suurimman valokeilan uuden lain valmistelussa. Taksien ja ylipäänsä koko henkilöliikenteen kuviot ovat puhuttaneet paitsi ministeriössä myös valiokunnassa selvästi eniten. Mediakin on antanut eniten palstatilaa juuri taksiuudistuksille, joista on myös erinäisillä keskustelufoorumeilla poikinut monenlaista palautetta. Suurimmat huolet ovat liittyneet taksien saatavuuden turvaamiseen jatkossa, kun asemapaikkasääntelystä ja päivystysvelvoitteesta luovutaan. Toisena esiin on noussut kysymys taksipalvelujen hintojen mahdollisesta noususta, kun taksien säännellystä enimmäistaksasta luovutaan.

Uuden lain perusteluissa ongelmakohdat tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta niiden ei koeta olevan mitenkään ylitsepääsemättömiä. Valiokunta korostaa mietinnössään, että taksipalvelujen saatavuutta on tarkoin seurattava ja tarvittaessa puututtava lainsäädännöllisin keinoin mahdollisten ongelmien korjaamiseksi. Toisekseen valiokunta korostaa, että taksiliikennettä suorittavan ajoneuvon pitää olla asiakkaan tunnistettavissa. Valiokunta myös painottaa, että taksiliikenteen harjoittaja on vastuussa siitä, että kuljettajalla on tarvittava osaaminen. Vielä valiokunta korostaa voimakkaasti Trafin lain noudattamista koskevan valvontatehtävän merkitystä. Viraston on valiokunnan mukaan välttämätöntä järjestää valvonta siten, että se käyttää valvontaresurssit tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Jos laki todella on niin kuin se luetaan, valiokunnan retoriikka voi olla vaarassa jäädä takapenkille lain käytännön soveltamisessa.

Lupahenkilöstön ja -toimivallan sekä tehtävien siirtymisvalmistelu Trafiin alkaa toden teolla siinä vaiheessa, kun eduskunta vahvistaa uuden lain. Jo sitä ennen siirrymme Trafin kanssa työpajatyöskentelymoodiin suunnittelemaan uuden lupahallinnon prosesseja ja ohjeistuksia yksi kerrallaan. Laki tulee voimaan toki vasta ensi vuoden heinäkuun alussa, mutta asioiden huolellinen valmistelu ottaa aina aikansa. Eiköhän tästä vielä jotain kehkeydy.


Pasi Hautalahti
Lupapäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ravinteiden kierrätys kiinnostaa

Nopea startti ohjelmalle ja siitä eteenpäin

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toteutusta on nyt takana kymmenisen kuukautta. Ohjelman käynnistyminen lähti lennokkaasti liikenteeseen. Kun ohjelman taustalla oleva asetus saatiin lopulta vahvistettua, niin siitä jo parin viikon päästä oli ensimmäinen hankehaku täydessä käynnissä. Ohjelman käynnistymisestä on päästy eteenpäin ja nyt on jo kolme hakemuskierrosta toteutettu.

Miten ohjelma on otettu vastaan?

Hakemuksia on saapunut ihan kivasti. Määrällisesti puhutaan 30 hakemuksesta, yhteydenottoja yrityksiltä on tullut vielä enemmän. Hakemusmäärään saa mielestäni olla tyytyväinen, kun ajattelee ohjelman suhteellisen rajattua teemaa. Ihan kaikkia Suomen yrityksiä ei ravinnekierrätys kosketa läheisesti, vaikka se toki mielenkiintoinen ja tärkeä aihepiiri onkin.

Ohjelman valtakunnallisuudessakin on onnistuttu hyvin. Hakemuksia on saatu ympäri maan Helsingistä Ouluun ja Punkalaitumelta Kiteelle. Ilman aktiivista tiedotusta ja markkinointia hakemuksia tuskin olisi saatu näin laajalta alueelta. Tästä kiitos kuuluu myös ohjelman yhteistyökumppanina toimivalle Luonnonvarakeskukselle.

Ohjelman taustalla on ajatus siitä, että tarjotaan pienille ja keskisuurille yrityksille pilotointi- ja referenssimahdollisuuksia, jotta yritysten kehittämät palvelut ja tuotteet olisivat uskottavia ja testattuja myös potentiaalisten asiakkaiden mielestä. Tämä ajatus tuntuu lyöneen läpi hakijoissa, sillä lähes kaikki rahoitetut hankkeet sisältävät hyvin käytännönläheistä kehittämis- ja koetoimintaa. Hakijoiden usko omaan hankkeeseen ja sen tuloksellisuuteen on kova. Useammassa hakemuksessa on tuotu esille Suomen markkinoiden valloittamistavoitteita, mutta hyvin pian on tarkoitus kolkutella kansainvälisiä markkinoita. Toivottavasti tässä onnistutaan ja Suomea saadaan taas maailmankartalle. Tämä jää nähtäväksi.

Kai jotain parannettavaakin?

Ohjelma mahdollistaa mm. palvelukehityksen ravinnekierrätykseen liittyen. Tähän aihepiiriin selkeästi liittyvää hakemusta ei ole vielä jätetty käsittelyyn. Onko ajateltavissa niin, että ohjelman kohderyhmänä olevat, usein maatalouskytkentäiset, pienet yritykset eivät vielä hahmota itseänsä palveluntarjoajan roolissa? Ehkäpä näin. Tämän näkökulman edistämisessä on vielä tehtävää.

Ohjelma pitää sisällään myös mahdollisuuden rahoittaa innovaatiotoimintaa, joka liittyy prosessien ja organisoitumisen kehittämiseen. Tätä hanketyyppiä ei ole osattu tässä ohjelmassa vielä hyödyntää. Toki prosessien kehittämiseen liittyvää tekemistä sisältyy jo nyt rahoitettuihin hankkeisiinkin, mutta ei ehkä vaadittavalla innovaatio-otteella, jotta kyseiseistä hanketyyppiä olisi voitu käyttää. Toisaalta rajan vetäminen, vaikkapa tutkimus- ja kehittämishankkeen, innovaatiohankkeen ja prosesseihin ja organisointiin liittyvän innovaatiohankkeen välille, on välillä haastavaa. Usein hankkeiden sisällöt ovat vähän lukijan näkökulmasta kiinni. Samaa tekemistä voi toisaalta ajatella osin tutkimus- ja kehittämishankkeeseen sopivaksi tekemiseksi, toisaalta ehkä innovaatiohankkeeksi.

Millä mielin eteenpäin?

Kokonaisuutena ohjelman vajaasta ensimmäisestä vuodesta on jäänyt hyvä mieli. Hankkeiden rahoittamiseen liittyvät perusprosessit, kuten asiakasneuvonta, hakemusten arviointi ja päätösten valmistelu ovat nyt muutamaan kertaan testattuja ja niiden sujuvoittamiseen voidaan jatkossa panostaa.

Hankkeita on saatu käyntiin ja hanketoteutukset ovat vauhdissa. Maksatusprosessin toiminnasta ei ole vielä kokemusta tämän ohjelman osalta. Sen käynnistyminen on seuraava jännittävä steppi ohjelman toimeenpanon näkökulmasta. Uskon senkin vaiheen sujuvan mallikkaasti.

Ohjelman markkinointia tulee jatkaa aktiivisesti. Vaikka hakemuksia on tähän saakka saatu mukavasti sisälle, välillä mielessä on kuitenkin huoli seuraavasta hakemuskierroksesta. Entäpä jos ohjelma lakkaa yhtäkkiä kiinnostamasta? Tähän auttaa toivottavasti, markkinoinnin ja ohjelman esilläolon lisäksi, esimerkit rahoitetuista hankkeista ja niiden toivottavasti hyvät tulokset. Odotukset hankkeille ovat korkealla.

Lisätietoa hankkeen kotisivuilta.

Kuvat: Mikko Rahtola / Luke

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjavesi, iso-P

Pohjavesi. Sitä on piilossa lähes kaikkialla jalkojemme alla olevassa maa-  ja kallioperässä. Näemme Pohjavedestä parhaiten vilauksia silloin, kun se purkautuu maanpinnalle lähteinä, mutta Sitä purkautuu maan uumenista myös muualle, kuten soihin, puroihin, jokiin ja järviin.

Suomessa suurin osa käyttämästämme talousvedestä on Pohjavettä. Pohjanmaalla, Vaasan kaupungissa, on käytössä ns. pintavesilaitos, jossa puhdistetaan Kyrönjoen vettä talousvedeksi. Sinäkin siis käytät Pohjavettä päivittäin. Kun avaat hanan keittääksesi pannullisen kahvia, käyt suihkussa tai peset pyykkiä. Jopa silloin, kun vedät vessan. Tuleeko Pohjavesi siis hanasta? Jossain hanan ja putkiverkoston ”toisessa päässä” sijaitsee kaivo. Se voi olla omalla pihamaallasi, tai jossain hyvinkin kaukana – Pohjavesialueella.

Pohjavesialue on tuhansia vuosia sitten jääkauden tuloksena kerrostunut maaperän muodostuma – yleensä harju, jossa maalajit ovat sopivan karkeita siihen, että sade- ja sulamisvedet imeytyvät hyvin, ja samalla maakerrosten paksuus on niin suuri, että Pohjavettä muodostuu runsaasti, ja sitä jää niin sanotusti varastoon tähän pohjavesimuodostumaan, eli akviferiin. Pohjavesimuodostuman tulee myös olla pinta-alaltaan riittävän suuri, jotta Pohjavettä riittää useamman talouden käyttöön. Joillain alueilla myös kallioperän ruhjeisiin ja rakoihin voi varastoitua suurempia määriä Pohjavettä. Näiltä vedenhankintaa varten tärkeiksi luokitelluilta 1-luokan pohjavesialueilta otetaan vettä kylien ja kaupunkien veden tarvetta varten.

Koska meidän tulee varautua kasvaviin ihmisjoukkoihin, ja ennakoida erilaisia onnettomuus- ja kriisitilanteita, on Suomessa kartoitettu myös vedenhankintaan soveltuvia 2-luokan pohjavesialueita. Ne ovat samanlaisia maaperän muodostumia kuin vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet, ne vain eivät juuri tällä hetkellä ole vedenottokäytössä, esimerkiksi hankalamman sijaintinsa takia. Vuonna 2015 voimaan tulleen vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muutoksen myötä saimme Suomeen uuden pohjavesialueluokan: E niin kuin Ekosysteemi. Tämä E-merkintä voi olla lisätietona myös 1- ja 2-luokan pohjavesialueissa. Näillä alueilla sijaitsee tunnettu luonnonsuojelualue, tai metsä- tai vesilain mukaan suojeltu lähde, ja niiden pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen pohjaveden vaikutuksesta. Tällaisella alueella yleensä piilossa olevan Pohjaveden vaikutus siis näkyy selvemmin niillä esiintyvien kasvi- ja eläinlajien takia.

Pohjavettä, ja erityisesti pohjavesialueita suojellaan ympäristönsuojelu- ja vesilaissa olevilla määräyksillä. Pohjaveden pilaamiskielto koskee kaikkea maaperässämme olevaa pohjavettä. Vedenhankintakäytössä olevan pohjaveden määrää ei myöskään saa vähentää. Näiden määräysten noudattamista valvovat ympäristöviranomaiset ELY-keskuksissa ja kunnissa. Koska pohjavesialueilla maaperä soveltuu hyvin myös rakentamiseen, ja rakentamiseen parhaiten soveltuvat ainekset sijaitsevat usein pohjavesialueilla, aiheutamme toimillamme useita riskejä Pohjavedelle. Lista on pitkä, mutta esimerkiksi jätevedet, öljyt ja torjunta-aineet kaikki sisältävät Pohjavettä pilaavia aineita tai bakteereita. Näiden aineiden joutuminen kaivoon saattaa tehdä vedestä juomakelvotonta pidemmäksikin aikaa. Laajojen alueiden päällystäminen vähentää muodostuvan pohjaveden määrää. Pohjaveden määrää voi vähentää myös ojan kaivaminen, mikä saattaa aiheuttaa purkauman, josta pohjavesi pääsee pakoon varastostaan.

Työni on suojella Pohjavettä, yhtä arvokkaimmista luonnonvaroistamme. Samalla työni on suojella Sinunkin oikeuttasi puhtaaseen juomaveteen. Harva pääsee pröystäilemään sillä, että huuhtoo kultaakin kalliimpaa ainetta pöntöstä alas – joka päivä.


 

Maiju Ikonen
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulvasuojelua Kyrönjoen yläosan ja Lapuanjoen pengerrysalueilla

Todennäköisyys suuriin kevättulviin näyttäisi tällä hetkellä melko pieneltä vähälumisen talven jälkeen. Suoritettujen jäämittausten perusteella jäät ovat melko vahvoja. Ennusteiden mukaan näin, mutta luonto saattaa kuitenkin yllättää ja esimerkiksi suuret pitkään jatkuvat sateet saattaisivat muuttaa tilanteen.

Kyrönjoen yläosan pengerrysalueet on suojattu laskennallista 1/20 vuodessa tapahtuvaa tulvaa vastaan. Rakenteet Kyrönjoen yläosalla sijoittuvat noin 30 km matkalle Ilmajoelta Hanhikoskelle saakka. Joen molemminpuolista pengertä on 25 km, joka on pääosin viljeltävää. Osassa pengerharjaa sijaitsee tie.

Pengeralueen kuivanapidosta huolehtii kaikkiaan 22 pumppaamoa, joista kolme on saneerattu lähiaikoina. Alueiden kuivanapito hoidetaan pääsääntöisesti pumppaamalla ja ns. vapaavirtausta pengeralueilta jokeen ei ole kuin Malkakosken padon alapuolisella osuudella. Pumppuja on Kyrönjoen pumppaamoissa yhteensä 79 kpl, joiden teho vaihtelee 4,7 kW – 100 kW. Pumppaamoiden käyttö ja valvonta suoritetaan suurelta osin etäyhteyden kautta ja häiriötilanteiden hälytykset tulevat matkapuhelimeen. Rakenteiden ylläpito ja huolto vaati kuitenkin säännöllistä paikalla käyntiä.

Kyrönjoen suurin pumppaamo, Seinänsuu, on saneerattu v. 2015. Seinänsuun pumppausteho n. 8000 l/s

Tulvaluukkuja Kyrönjoen yläosalla on kaikkiaan 7 kpl. Röyskölän ja Ionojan tulvaluukut ovat etäohjattavia. Tulvaluukuista pystytään juoksuttamaan vettä pengerrysalueelle tilanteessa, jossa Kyrönjoen vedenpinta uhkaa nousta määrätyn tulvarajan yläpuolelle. Esimerkiksi Ionojan tulvaluukun suunniteltu purkausteho on n. 50 m³/s, ja sen käytön vaatima sähköenergia saadaan ekologisesti aurinkopaneeleista ja pienestä tuulivoimalasta.

Alueella on myös runsas 20 km eristysojia, joissa monessa on molemminpuoliset penkereet. Ojien ylläpito vaatii mm. määrävälein suoritettavaa perkauskaivua ja raivausta. Jokavuotinen niittoala Kyrönjoen yläosalla on yli 60 ha. Niittoalueeseen kuuluvat pengerharjat ja 15 km matkalla sijaitsevat penkereen ja jokiäyrään välillä sijaitsevat 20 m leveät välikaistat.

 

 

 

 

 

Könnin eristysojan kunnossapitoa

Mainitsemisen arvoinen rakenne on tietenkin ”Kyrönjoen helmi”, eli Malkakosken pato ympäröivine viheralueineen. Paikkaan tutustuja voi tiirailla lintuja lintutornista ja paistaa eväsmakkarat laavulla.


Malkakosken pato

Lapuanjoen pengerrysalueiden rakenteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Kyrönjoen yläosalla. Pengerrysalueet sijoittuvat Poutun padosta noin 16,5 km alavirtaan.

ELY-keskus kunnossapitää jokipenkereitä, eristysojia ja kolmea tulvaluukkua. Osa rakenteiden ylläpidosta on liitetty Lapuan alueurakkaan v. 2015 – 2020. Pengerrysalueen 8 pumppaamoa ovat pengerrysyhtiöiden hoidossa. Pumppaamoista 4 kpl on saneerattu viime vuosien aikana.

 

Juhani Huhtamäki
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Korjausvelkarahoilla parannetaan maakuntien tieverkkoa, Lapua saa sujuvammat liittymät valtatielle

Korjausvelka on ollut tuttu sana tienpidossa jo pitkään. Asiasta on keskusteltu ja ongelma tunnistettu, mutta tienpidon rahoituksen alimitoitusta ei ole saatu korjattua, vaan usein ns. pehmeät arvot ovat ajaneet infrarakentamisen edelle. Perusväylänpidosta ei juuri ole leikattu, mutta kustannusten noustua eri syistä johtuen, ei rahoitusta myöskään ole lisätty. Tämän vuoksi väylien ylläpito- ja investointihankkeiden määrä on vähentynyt rajusti, koska teiden päivittäinen hoito on vienyt kustannusnousun myötä vuosi vuodelta enemmän rahaa. Tämän vuoksi on esimerkiksi ylläpidon toimesta tehtävät päällystyskilometrit vähentyneet rajusti. Lisäksi investointien rakennushankkeet ovat käytännössä olleet nollassa lukuun ottamatta kuntien rahoittamia hankkeita ja niin sanottuja kehittämishankkeita, jotka ovat valtion budjetissa erikseen nimettyjä isoja investointihankkeita.

Korjausvelan määrän on arvioitu olevan tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa ja saavuttavan nykyrahoituksella 3 miljardin rajan vuonna 2021 ja 4 miljardia noin vuosina 2028 – 2029. Sadan miljoonan vuosittainen lisärahoitus nykytilanteeseen pitäisi korjausvelan nykytasolla, mutta parannusta ei tulisi. Sen sijaan 300 miljoonaa vuodessa poistaisi korjausvelan noin kymmenessä vuodessa kokonaan. Pysyvä ratkaisu rahoitustason nostoon tarvittaisiin. Liikenneministeriön paljon hyvää sisältänyt selvitys kaatui jo lähtötelineisiin. Toivottavasti ratkaisu kuitenkin jossain vaiheessa löytyy sillä nyt pintarakenteeseen investoitu euro tulee moninkertaisena takaisin, koska se pidentää myös päällysteen alla olevien rakenteiden elinikää.

_mg_5196m

Nykyinen hallitus on ottanut korjausvelan taittamisen hallitusohjelmaansa. Hallitus on kohdentanut korjausvelkakohteisiin kautta maan 600 miljoonan euron lisärahoituksen sekä uudelleen kohdentanut uusien hankkeiden (kehittämishankkeet) rahoitusta perusväylänpitoon ja yksityisteihin 364 miljoonaa euroa. Yhteensä siis panostus on 964 miljoonaa, joten kyse on merkittävästä asiasta. Tämä on näkynyt jo viime kesänä päällystyskohteiden määrässä. Rahoitusta käytetään toki myös vesiväyliin ja rataverkkoon, tieverkon osuuden ollessa noin 568 miljoonaa euroa. Tiehankkeita tällä rahoituksella saadaan valtakunnallisesti toteutettua 215 kappaletta. Niistä 28 sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, osuuden rahoituspoteista ollessa noin 35 miljoonaa euroa. Tuo summa ei enää kuulostakaan niin suurelta, kun ELY-keskuksemme alueella on ylläpidettävää tieverkkoa 8675 km ja 1408 siltaa. Hyvä alku se kuitenkin on!

Rahoituspaketit tulivat tarpeeseen, mutta tällä hetkellä ne ovat aiheuttaneet ruuhkaa suunnittelutoimistoissa ympäri Suomen. Töitä on paiskittu ja suunnitelmien aikataulut ovat venyneet. Monessa hankkeessa on vielä laadittu maantielain mukainen tiesuunnitelma, joka vie oman aikansa, hallinnollisine käsittelyineen, eli käytännössä minimissään vuoden.

kovero_kartta

Hankkeiden suunnitelmien valmistuttua on usein tilanne, että aikataulujen tiukkuuden vuoksi ne on laitettava kiireesti urakkalaskentaan. Kun hankkeita on paljon johtaa se väistämättä myös urakoitsijoiden osalta siihen, että käytettävissä olevat resurssit ovat tiukoilla ja urakkahinnoilla on tätä myötä taipumus nousta. Tämän vuoksi olisikin hyvä, että investointien taso olisi vuodesta toiseen samalla tasolla, jolloin resursseja voitaisiin käyttää tasaisesti ja vältyttäisiin myös työntekijäpulalta, joka on yksi suurimpia tulevaisuuden uhkia erityisesti rakentamisen puolella. Pitkäaikainen, pysyvä ja kustannustason nousun huomioiva ratkaisu olisi siis tarpeen. Joka tapauksessa on todettava, että lisärahoitus on hyvä asia. Infra-alan yritykset toivottavasti ottavat haasteen vastaan.

Lapuan Koveron ja Honkimäen liittymät valtatiellä 19 mukana 364 -paketissa

Lapualla erityisesti Koveron liittymä on ollut jo pitkään tapetilla. Hankkeen lainvoimainen tiesuunnitelma onkin tehty jo noin 15 vuotta sitten ja sen suunnitelman pohjalta on nyt laadittu rakentamista varten rakennussuunnitelmaa. Rahoitus varmistuikin viime hetkellä sillä vuonna 2008 hyväksytty tiesuunnitelma olisi vanhentunut, jos rahoitusta ei nyt olisi saatu.

Lapuan Koveron ja Honkimäen liittymät valtatiellä 19, saivat rahoitusta niin sanotusta 364 -paketista.  Koveron liittymä on yksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vilkkaimmin liikennöidyistä liittymistä. Noin 10 000 ajoneuvoa ajaa keskimäärin liittymässä, vuoden jokaisena päivänä. Tästä noin 10 % on raskasta liikennettä. Liittymä on tasoliittymä ja niin sanottu nelihaaraliittymä, jollaisia ei ole saanut suunnitella liikenneturvallisuussyistä valtakunnan tieverkolle enää pitkiin aikoihin. Ongelmana tällaisissa liittymissä on lähinnä liikennevirtaan pääseminen vasemmalle käännyttäessä ja kun vielä pitää väistää vastaantulijoitakin, kolisee viisinumeroisilla liikennemäärillä melko usein. Honkimäen liittymässä on jo eritaso, mutta vain yhdellä rampilla, jossa vasemmalle kääntyvä liikenne aiheuttaa vaaratilanteita. Honkimäen eritasoliittymä sijaitsee valtatien 19 ja kantatien 66 risteyksessä.

cof

Lapuan liittymien rakentamiseen on myönnetty valtion rahoitusta 4.8 miljoonaa euroa. Lisäksi Lapuan kaupunki osallistuu 20 % tai maksimissaan 950 000 euron osuudella Koveron liittymän rakentamiseen.

Koveroon rakennetaan eritasoliittymä, jolloin nykyinen valtatie 19 kulkee nykyisellä paikallaan ja nykyisessä korkeudessa, muiden suuntien liittyessä siihen ramppien liittymis- ja erkanemiskaistojen kautta. Valtatielle rakennetaan silta, joka mahdollistaa valtatien alittavan yhteyden Huhtalantieltä Vasunmäentielle. Näin saadaan aikaan sujuvat liittymiset ja erkanemiset valtatielle ja valtatien pääsuunnan sujuvuus paranee, kun ajonopeus voidaan nostaa 80 km/h:ssa. Honkimäkeen rakennetaan uusi ramppi eritasoliittymän länsipuolelle sekä parannetaan nykyistä siten, että molempiin ramppeihin saadaan turvalliset ja riittävän pituiset liittymis- ja erkanemiskaistat. Näillä toimenpiteillä valtatien 19 liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta parannetaan oleellisesti. Lisäksi alueen meluntorjuntaa parannetaan ja näin myös asukkaiden asumisviihtyvyys paranee.

Lapuan osaltakin suunnittelussa on kestänyt hieman ennakoitua pidempään, rakennussuunnitelmien ollessa tätä kirjoitettaessa vielä kesken. Urakkalaskentaan liittymät pitää saada kuitenkin hyvin pian, sillä rahoitus on myönnetty vuosille 2017 ja 2018.

Työn aikana tullaan häiritsemään liikennettä varmasti, sillä mm. sillan rakentamisen ajaksi täytyy valtatielle rakentaa kiertotiejärjestelyjä. Kuitenkin on tarkoituksena toteuttaa liikennejärjestelyt mahdollisimman hyvin ja ennen kaikkea selkeästi sekä laadukkaasti. Myös kevyenliikenteen turvallisuus työn aikana pyritään hoitamaan laadukkaasti. Uskon, että lopputulos on tässäkin hankkeessa rakentamisen aiheuttaman haitan arvoinen ja 2018 syksyllä työmaan kalusto on kaikilta osin siirretty muihin kohteisiin.

Lue lisää korjausvelkahankkeista

ponsimaa_janne

 

Janne Ponsimaa
Projektipäällikkö
ELY-keskus

Nordiskt miljösamarbete

Som en aningen udda kuriositet kan nämnas att det från NTM-centralen i Södra Österbotten även utförs nordiskt miljösamarbete i form av Nordiska Ministerrådets arbetsgrupp för miljö och ekonomi (MEG), som koordineras från Vasa. MEG:s huvudmål är att bidra till skapandet av en ekonomisk utveckling som bygger på hållbara produktions- och konsumtionsmönster, så att miljöbelastning och ekonomisk tillväxt inte kopplas samman. Målsättningen är att bidra till att samhällsutvecklingen styrs baserad på en aktiv och koordinerad miljö-, finans-, närings-, forsknings- och innovationspolitik samt att en stadigt ökande resurseffektivitet, reducerad miljöbelastning och ökad välfärd inom naturens toleransgränser kan uppnås.

20161101 Nordiska rådets session i Köpenhamn 2016. Foto: Magnus Fröderberg/norden.org

20161101 Nordiska rådets session i Köpenhamn 2016. Foto: Magnus Fröderberg/norden.org

Det nordiska samarbetet strävar till att dela goda erfarenheter och exempel mellan regionerna. Trots att man inom Norden har såväl olika förvaltningsstruktur, miljö som varierande samhälls- och produktionsmönster, så är man eniga om att man genom att samarbeta kan både spara resurser och förbättra resultaten jämfört med om varje land eller region agerar enskilt. Det nordiska miljösamarbetet har varit framgångsrikt på många fronter och har genom att i olika forum tala med en röst fått mycket större inflytande än vart land för sig skulle åstadkommit.

De nordiska miljöarbetsgrupperna jobbar med att ta fram ny, eller sammanställa redan existerande, kunskap, fakta och andra underlag för att beslutsfattare skall kunna ta väl underbyggda beslut om olika miljöärenden. MEG, som är en tvärsektoriell arbetsgrupp, med medlemmar från såväl miljö- som finanssektorn, har som främsta målgrupper beslutsfattare som jobbar inom EU, OECD och nationella myndigheter. För att nå brett ut till dessa målgrupper framställer gruppen sina rapporter på engelska, med sammanfattningar på ett skandinaviskt språk. Alla rapporter som tas fram är gratis att ladda ner från Ministerrådets hemsida www.norden.org/meg

organic-waste

MEG har under senaste år jobbat med policyutvecklingen på tre områden: ekonomiska styrmedel i miljöpolitiken, arbetet kring grön ekonomi samt betalning och förvaltning av ekosystemtjänster som sina fokusområden. Nedan presenteras ett litet axplock av initiativ som gruppen jobbar med för tillfället.

I Norden har såväl det politiska som näringslivssamhället i allt större grad börjat ta till sig konceptet om cirkulär ekonomi som en nyckel till att säkra en miljömässigt och ekonomiskt hållbar framtid. Genom att föra in ”end-of-life”-produkter och material igen i värdekedjan kan man undvika både miljö- och ekonomiska kostnader för onödig utvinning av råvaror som minskar miljöbelastning och ekonomiska utgifter i samband med bortskaffande av avfall. Stigande priser på råvaror, konsumenternas krav på miljövänligare produkter och nya tekniska möjligheter driver också jakten på ökad resurseffektivitet längs värdekedjan. För att lyckas med detta så jobbar man mycket med identifiering och avlägsnande av formella och informella hinder som begränsar användningen av t.ex. avfall som en resurs. Branscher som genomlysts är t.ex. textil, mat, byggnad och elektronik för att nämna några.

Gröna ekonomier är ett ständigt aktuellt tema och inom vilket mycket har åstadkommits de senaste åren när man börjat ställa större krav vid mera miljöanpassade offentliga upphandlingar, vilket är ett viktigt sätt att uppnå reducerad miljöpåverkan från både konsumtion och produktion. Offentliga upphandlingar är en viktig drivkraft vid övergång till en grönare ekonomi i takt med att volymen av statliga ramkontrakt på upphandling av varor och tjänster med betydande miljöpåverkan förväntas öka. De offentliga upphandlingarnas volym ger inflytande på marknaden, och upphandlingar med ambitiösa miljökrav kan vara en drivkraft för grön innovation och skapa en dominoeffekt, vilken samtidigt kan leda till minskad miljöpåverkan och skapa nya jobb och exportmöjligheter.

MEG har för närvarande även ett pågående projekt där man ser över nya kriterier för Svanen-miljömärkning av gröna fonder och obligationer. Utbudet av ”gröna fonder” växer kontinuerligt, men det har ofta saknats en systematisk oberoende kontroll av tredje part om deras innehåll. Den nordiska miljömärkningen Svanen har setts kunna fungera som oberoende och pålitlig tredje part och för vilken man nu tar fram kriterier för miljö / sociala / governance (ESG)-krav, som skall kunna erbjuda fondförvaltare möjlighet att ansöka om Svanen-miljömärkning av enskilda fonder från år 2017.

nmr-logo-sv

Ekosystemtjänster är ett koncept som vunnit mark inom miljöförvaltningen de senaste åren och som i allt större grad börjar tas i bruk i olika sammanhang. Ekosystemtjänster kan kort beskrivas som de funktioner hos ekosystem som direkt eller indirekt gynnar människor, det vill säga upprätthåller eller förbättrar människors välmående och livsvillkor. Olika arbetsgrupper inom Nordiska Ministerrådet har under de senaste åren sett över vilka tjänster som olika ekosystem (hav, kust, sjöar, skog, landskap m.fl.) bidrar med och man är nu i gång med att sammanställa dessa resultat i en kort och illustrativ policy-note främst riktad till beslutsfattare och andra målgrupper. Inom NTM-centralen jobbar även Botnia-Atlantica-projekten SeaGIS2.0 och VIMLA med att identifiera de ekosystemtjänster som finns här i Kvarkenregionen.

Jobbet som nordisk miljökoordinator är både intressant och lärorikt och man får en överblick över de olika miljöproblem och -intressen som olika regioner i Norden arbetar med. Trots mångfacetterade utmaningar och intressen som länderna och de självstyrande områdena har att beakta, så brukar man ofta ganska enkelt nå konsensus inom arbetsgrupperna om projektinnehåll och insatsområden för kommande år. Regel är att man vid mötena talar sitt eget språk, så för koordinatorn som är sekreterare vid mötena så är nog språkörat satt på test under mötena och nattflyget hem till Vasa igen känns som avkoppling när instruktionerna enbart ges på tre språk.

Länkar till mera information:

Miljö- och ekonomigruppen: www.norden.org/meg

Publikationer: http://www.norden.org/sv/publikationer

perus_jens_5835

Jens Perus
Koordinator
NMR-MEG NTM-centralen i Södra Österbotten

 

 

Jäisiä teitä ja tonneittain hiekkaa

Kuluva talvi on tuonut vähän lunta, mutta sitäkin enemmän liukkautta tullessaan. Lämpötilan sahatessa nollan celsiusasteen molemmin puolin tiet ovat muuttuneet lukuisia kertoja liukkaiksi ja vaatineet paljon työtä. Hiekoitushiekkaa onkin kulunut ennätystahtiin. Tästä huolimatta alempaa tieverkkoa on moitittu liukkaaksi ympäri Suomen.

hiekoitettutie

Tienkäyttäjällä voi olla toiveena saman nopeustason säilyttäminen vuodenajasta huolimatta, mutta Suomessa on neljä vuodenaikaa, eikä talvihoidolla voida vaatia kesää talven keskelle. Vain vilkasliikenteisimmillä pääteillä pyritään siihen, että talvisään normaalitilanteissa pystytään käyttämään nopeusrajoitusten mukaisia nopeuksia. Muilla pääteillä edellytetään kuljettajaa ottamaan talviaika enemmän huomioon, ja tarkastelemaan ajonopeuttansa tarkemmin: talvisään normaalitilanteessa on hyväksyttävää, että liukkautta saattaa esiintyä ajoittain. Alemman tieverkon vilkkaimmilla teillä (II-hoitoluokka) perusolettamus on kohtuullinen talvikeli. Normaalissa talvisäässä tiet ovat liukkaan tuntuisia, ja ajoaika todennäköisesti pidentyy. Muilla teillä (III-hoitoluokka) tavoitteena on välttävä talvikeli, joka tarkoittaa väistämättä alempaa ajonopeutta, joskus myös tuntuvaa vauhdin alentamista. Yleensä tällaisella tieverkolla on myös voimassa yleisnopeusrajoitus 80 km/h. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ajoneuvon kuljettajalla on entistä suurempi vastuu noudattaa olosuhteisiin sopivaa alempaa tilannenopeutta, vaikka sitä ei ole liikennemerkein osoitettukaan. Kesäkelilläkään ei ole takeita siitä, että näillä pienillä, mutkaisilla teillä voisi ajaa turvallisesti 80 km/h nopeutta.

tieliikennelaki_su

Laatuvaatimusten ja ihmisten havainnoiman liukkauden välillä on eroa. Alempiasteisella tieverkolla on luonnollisesti alhaisemmat kitkavaatimukset kuin vilkasliikenteisillä pääteillä, joilla vaaditaan pitävämpää pintaa. II- ja III-talvihoitoluokan teillä aloitetaan pidemmät linjahiekoitukset, kun kitka-arvon 0,20 ennustetaan alittuvan. Kuitenkin tienkäyttäjästä voi tuntua tie liukkaalta myös kitka-arvon ollessa 0,20 – 0,24, vaikka se laatuvaatimusten mukaan onkin tyydyttävä talvikeli.

kitka_taulukko

Pääasiassa II- ja III-hoitoluokan teillä liukkautta torjutaan karhentamalla tien pintaa sekä hiekoittamalla. Säännöllistä hiekoitusta edellytetään erityisten ongelmakohteiden, kuten hankalien mäkien, mutkien ja liittymien kohdilla. Toimenpidettä kutsutaan pistehiekoitukseksi, ja työ on tehtävä viivyttelemättä ilman toimenpideaikaa. Sen sijaan pidempien tiejaksojen hiekoituksella, linjahiekoituksella, on toimenpideaikana II-hoitoluokassa 6 tuntia ja III-hoitoluokassa 8 h. Koska toimenpideajat ovat kovin pitkät, voi tienkäyttäjästä tuntua, ettei tietä hoideta ollenkaan. Silti työ voidaan linjahiekoituksen osalta tehdä ihan ajallaan, kun toimenpideaika huomioidaan.

Menneinä vuosikymmeninä talvet olivat yleensä vakaampia: pitkät pakkasjaksot ja pysyvä lumipeite talvella pitivät myös tiet samassa kunnossa päivästä toiseen. Viime vuosina talvihoidon painopiste on siirtynyt enemmän lumen auraamisesta liukkaudentorjuntaan. Lämpötilan noustessa tai laskiessa 0 °C jommallekummalle puolelle, voi tulla tarve liukkaudentorjuntaan, vuodenajasta ja muista olosuhteista riippuen. Karkeasti liukkaudentorjuntatarvetta voi tarkkailla jäätymispisteen alituksen määrillä, eli kuinka monta kertaa lämpötila laskee 0 °C alapuolelle talvikuukausien aikana. Joulukuussa 2016 oli jäätymispisteen alituksia enemmän kuin vuosien 1981 – 2010 perusteella laskettuun maksimimäärään verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti joulukuu oli teiden talvihoidon kannalta poikkeuksellisen hankala. Seurauksena tästä on ollut mm. se, että osassa hoitourakoita on käytetty jo vuodenvaihteeseen mennessä enemmän hiekkaa kuin muina vuosina koko talvikaudella.

Toimenpiteiden oikea-aikaisuus ennakoinnin tärkeys korostunut

Vaihtelevat kelit ja muuttuva ilmasto tekevät kelien kehittymisen seurannasta ja tien päällä tehtävistä kelien tarkastuksista entistä tärkeämpiä. Myös pieniä paikallisia sääilmiöitä, joita ei näy tutkissa, on esiintynyt. Niiden vaikutuksesta tieverkon liikennöitävyyteen ei saada tietoa tutkakuvista, vaan paikan päältä. Myös reaaliaikaista kuvamateriaalia tuotetaan joidenkin ELY-keskusten alueella eri konsepteilla, ja jossain vaiheessa tämä saapunee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseenkin. Kelin muutoskohdissa urakoitsijan tulee olla valppaana, jotta tarvittavat toimenpiteet tehtäisiin oikeaan aikaan. Tämän talven aikana onkin korostunut ennakoinnin ja oikea-aikaisuuden tärkeys. Kiitettävästi ennakointi- ja seurantatyössä on onnistuttukin monin paikoin, kun olosuhteet otetaan huomioon. Niillä tieosuuksilla, missä toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa ja ennakoiden, onkin ollut pidempiaikaisia ongelmia tien hoidon tasossa. Ajoissa tehty työ säästää myös urakoitsijan euroja.

talvihoidon_ajoitustaulukko

Lue lisää talvihoitoluokista

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitokartta

 

granqvist_elina_6_2016-003

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

**********************************************************************************************

Isiga vägar och tonvis med sand

Under innevarande vinter har det kommit lite snö, men däremot varit desto mer halt. Temperaturen har sågat fram och tillbaka på båda sidorna av nollstrecket och vägarna har otaliga gånger blivit hala och fordrat mycket arbete. Det har gått åt rekordartade mängder sandningsand. Trots detta har det klagats på att det lägre vägnätet är halt runt om i Finland.

hiekoitettutie

Väganvändarna kanske önskar att de kunde hålla samma hastighetsnivå oberoende av årstid, men i Finland har vi fyra årstider och med vinterväghållning kan man inte kräva att det är sommar mitt i vintern. Endast på de livligast trafikerade huvudvägarna strävar man efter att det i normalt vinterväder är möjligt att hålla den hastighet som hastighetsbegränsningarna påbjuder. På andra huvudvägar förutsätts att föraren tar vintern mer i beaktande och iakttar noggrannare körhastighet: i normalt vinterväder är det godtagbart att det tidvis är halt. På de livligast trafikerade vägarna i det lägre vägnätet (vinterunderhållsklass II) är utgångspunkten ett skäligt vinterväglag. I normalt vinterväder känns vägarna hala och körtiden blir sannolikt längre. På övriga vägar (vinterunderhållsklass III) är målet försvarligt vinterväglag, ibland också kännbar hastighetssänkning. Hastighetsbegränsningen på 80 km/h gäller i allmänhet i detta vägnät. I praktiken betyder det att fordonsföraren har allt större ansvar att följa en lägre situationshastighet, som är lämplig för förhållandena, trots att hastigheten inte påbjuds med trafikmärken. Inte ens i sommarföre finns det garantier för att man kan köra tryggt i 80 km/h på dessa små, krokiga vägar.

tieliikennelaki_ru

Det är skillnad mellan kvalitetskraven och halkan som människorna observerar. I det lägre vägnätet är friktionskraven naturligtvis lägre än på livligt trafikerade huvudvägar, där det krävs bättre väggrepp. På vägar i vinterunderhållsklassen II och III inleds sandning av längre linjesträckor när man förutspår att friktionsvärdet 0,20 underskrids. Väganvändaren kan dock tycka att vägen känns hal även när friktionsvärdet är 0,20–0,24, trots att det är tillfredsställande vinterväglag enligt kvalitetskraven.

kitka_taulukkoru

På vägar i vinterunderhållsklasserna I och II bekämpas halkan huvudsakligen genom att ytan på vägen görs grov och genom att sanda. Regelbunden sandning förutsätts på särskilda problemställen såsom besvärliga backar, kurvor och i anslutningar. Åtgärden kallas för punktsandning och arbetet bör utföras utan dröjsmål och åtgärdstid. Däremot har sandning och sandning av linjesträckor på längre vägavsnitt åtgärdstider, som är 6 timmar i vinterunderhållsklass II och 8 h i vinterunderhålsklass III. Eftersom åtgärdstiderna är mycket långa, kan väganvändare tycka att vägarna inte sköts alls. Arbetet med att sanda linjesträckor utförs kanske ändå i tid när man tar hänsyn till åtgärdstiden.

Förr var vintrarna vanligtvis stabilare: långa köldperioder och bestående snötäcke på vintern höll även vägarna i samma skick från en dag till en annan. Under de senaste åren har vinterväghållningens tyngdpunkt förflyttats från snöplogning till halkbekämpning. När temperaturen stiger eller sjunker på någondera sidan av 0 °C, kan det finnas behov av halkbekämpning oberoende av årstid och andra förhållanden. Behovet av halkbekämpning kan grovt undersökas enligt antalet gånger fryspunkten har underskridits, dvs. hur många gånger har temperaturen sjunkit under 0 °C under vintermånaderna. I december 2016 underskreds fryspunkten fler gånger jämfört med det beräknade maximala antalet gånger under åren 1981–2010. I praktiken betyder detta att i synnerhet december var exceptionellt besvärlig med avsikt på vinterväghållningen av vägarna. Bl.a. i en del av underhållsentreprenaderna har som en följd av detta använts mer sand före årsskiftet än andra år under hela vinterperioden.

Vikten av att förutspå åtgärder i rätt tid framhävs

Varierande väglag och klimatförändringen innebär att det blir allt viktigare att följa upp hur väglaget utvecklas och att väglaget på vägarna kontrolleras. Det har även förekommit små, lokala väderleksfenomen, som inte syns på radarn. Information om hur dessa fenomen påverkar vägarnas trafikerbarhet finns inte i radarbilderna, utan på plats. I vissa NTM-centralers områden framställs bildmaterial i realtid med olika koncept och i något skede kommer sannolikt även NTM-centralen i Södra Österbotten att använda sig av samma. När väglaget förändras, bör entreprenören vara vaksam så att nödvändiga åtgärder sätts in vid rätt tidpunkt. I vinter har vikten av framförhållning och åtgärder i rätt tid framhävts. På många ställen har framförhållningen och uppföljningen lyckats utmärkt med beaktande av förhållandena. På vägavsnitt där åtgärder inte har vidtagits i tid och utan framförhållning, har det också förekommit långvarigare problem ifråga om väghållningens nivå. Arbetet som utförs i tid sparar också entreprenörens pengar.

talvihoidon_ajoitustaulukkoru
Teiden talvihoito – menetelmätieto (Tiehallinto 2001, på finska)

Läs mer om vinterunderhållsklasserna

NTM-centralen i Södra Österbottens underhållskarta

Elina Granqvist Väghållningsplanerare NTM-centralen i Södra Österbotten