Koko perheen vesi- ja metsäluontotapahtumat järjestetään Isojoella ja Mustasaaressa 1.10.2017

 Lähteissä, puroissa ja soissa kuhisee elämää. Vesistöjen ja kalojen, simpukoiden ja muiden lajien tilaa parannetaan kunnostuksilla mm. FRESHABIT LIFE IP-, VIMLA- ja Kvarken Flada-hankkeissa. Lisäksi valuma-aluetoimilla on tavoitteena parantaa vedenlaatua. METSO-luonnonsuojeluohjelman avulla voidaan vielä rauhoittaa arvokkaita metsä- ja taimenpuroalueita.

Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset järjestävät yhdessä FRESHABIT LIFE IP-, VIMLA – ja Kvarken Flada-hankkeiden kanssa koko perheen vesi- ja metsäluontotapahtumat sunnuntaina 1.10. Tapahtumissa on tarkoitus tutustua metsään, pienvesiin ja vesiluontoon. Halukkaat pääsevät esimerkiksi kurkistamaan vesikiikareilla puron pinnan alle ja ihmettelemään vedenalaista elämää ja kasveja.

Lauhanvuoren kansallispuisto (Lauhansarvi ja Lohiluoma), Isojoki

Aamupäivällä klo 10.00 alkaen Lauhansarvessa ja sen lähialueilla järjestetään perheen pienimmille ja kaikille muillekin halukkaille luontoseikkailu, jossa tutustutaan mm. puron vedenalaiseen luontoon.

Klo 12.00 lähtee liikkeelle vesivaellus. Vesivaellus suuntautuu Lauhanvuoren kansallispuiston alueelta lähtevälle Lohiluomalle ja kävelyn aikana keskustellaan puroista, lähteistä ja soista sekä niiden arvoista ja kunnostamisesta. Tapahtuman aikana järjestetään sähkökalastusnäytös ja tutustutaan puron pohjaeläimistöön sekä luonnonhoitohankkeisiin. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri järjestää myös Lohiluomalla samana viikonloppuna purokunnostustalkoot, johon pääsee vesivaelluksella tutustumaan. Vesivaelluksen pituus on noin 1 km ja mukaan kannattaa varata säänmukainen varustus ja vedenpitävät jalkineet.

Sommarö fort, Södra Vallgrund, Mustasaari

Tule tutustumaan metsään, pienvesiin ja vesiluontoon asiantuntijoiden opastuksella klo 12–15. Vaella Sommarön linnoitusalueen luontopolkua omaan tahtiin. Luontopolulla on mahdollisuus keskustella ja saada lisätietoa metsä- ja vesiluonnosta. Tutustu vesistön ja metsän lajeihin ja niiden hyötyihin. Luontopolku on noin 1,5 km pitkä ja sopii lapsiperheille, mutta ei lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi.

Lisäksi on mahdollisuus kokeilla veden happamuuden mittaamista metsäojassa ja merenrannassa. Esittelemme myös kuvauskopterin käyttöä kartoituksessa, maaperäprofiilien näytteenottoa ja vesinäytteenottoa.

Käytännön järjestelyistä

Ota mukaasi omat eväät ja säänmukainen varustus. Vesikouluun varaamme mukaan haaveja, vesikiikareita ja ämpäreitä. Lauhansarvessa on myös tarjolla lasten tapahtuman jälkeen makkaran grillausta ja mehua. Tarkemmat tiedot löytyy www.vimlavatten.org sekä Freshabit Pohjanmaan jokien verkkosivulta: www.ymparisto.fi/freshabit-pohjanmaa sekä Twitter-sivuilta @FHPohjanmaa.

Lauhavuoren tapahtuma facebook-sivuilla

Sommarön tapahtuma facebook-sivuilla

 


 

Vesitalousasiantuntija Erika Raitalampi, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hankekoordinaattori Anna Bonde, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus


 

 

 

***************************************************************************************************

 

Vatten- och skogsdag för hela familjen i Korsholm och i Storå 1.10.2017

I källor, bäckar och flador vimlar det av liv. Vattendragens, fiskarnas och andra arters tillstånd förbättras med olika åtgärder bl.a. i projekten FRESHABIT LIFE IP och VIMLA. Projektet Kvarken Flada fokuserar på flador längs kusten i Västerbotten och Österbotten. Inom ramen för METSO, en handlingsplan för den biologiska mångfalden, kan områden med värdefulla skogs- och öringsbäckar fredas.

NTM-centralerna i Södra Österbotten och Egentliga Finland ordnar tillsammans med projekten FRESHABIT LIFE IP-, VIMLA- och Kvarken Flada en vatten- och skogsdag för hela familjen på söndag 1.10. Under evenemangen är bekantar vi oss med skogen, småvatten och vattennaturen. Bland annat finns chans att förundras över vattendragens djur och växter med hjälp av vattenkikare.

 

Sommarö fort, Södra Vallgrund, Mustasaari

Kom med oss och bekanta er med skogen, småvatten och vattenmiljön med sakkunniga som guider kl. 12–15. Vandra i egen takt längs naturstigen vid Sommarö fort. Längs stigen finns möjlighet att diskutera och få reda på mer om skogs- och vattenmiljön. Bekanta dig med vilka arter som finns i vattendragen och skogen och vad har vi för nytta av dem. Naturstigen är ca 1,5 km lång och lämpar sig för barnfamiljer, men inte med barnvagn.

Prova på att mäta vattnets surhet i skogsdike och vid havsstranden. Vi förevisar också kartläggning med drönare, provtagning av jordmånsprofiler och vattenprovtagning.

Lauhanvuori nationalpark (Lauhansarvi och Lohiluoma), Storå

På förmiddagen med början kl. 10 ordnas vid Lauhansarvi och i dess närhet ett naturäventyr där vi bl.a. bekantar oss med undervattensmiljön i en bäck. Äventyret passar såväl för de yngsta i familjen som för de lite äldre.

Klockan 12 startar en vattenvandring. Vandringen riktar sig till Lohiluoma, vars källflöden finns i Lauhanvuori nationalpark. Under vandringen diskuteras bäckar, källor och myrar samt deras värden och iståndsättning. Under evenemanget ordnas en uppvisning av elfiske och dessutom bekantar vi oss med bottendjur och naturvårdsprojekt i bäckar. Samma veckoslut ordnar också Finlands naturskyddsförbund Österbottens distrikt ett talko för iståndsättning av bäcken i Lohiluoma som vi stiftar bekantskap med under vandringen. Vattenvandringen är ca 1 km lång, utrustningen som fordras är vädertåliga kläder och vattentäta skor.

 

Praktiska arrangemang

Ta med egen utflyktsmat och kläder enligt väder. Vi har med oss vattenkikare, provtagningsutrustning och ämbar. Vi bjuder på grillkorv och kaffe/saft. Mer information finns på www.vimlavatten.org och webbplatsen för Freshabit Österbottens åar: www.ymparisto.fi/freshabit-pohjanmaa samt på Twitter-kontot @FHPohjanmaa.

 

Evenemangen i Facebook:

Sommarö

Lauhavuori

 

Projektkoordinator Anna Bonde, NTM-centralen i Södra Österbotten

Vattenhushållsexpert Erika Raitalampi, NTM-centralen i Södra Österbotten

Uusia kansainvälistymismalleja etsimässä

Seuraavaksi täällä blogin puolella hieman kuulumisia Team Finlandista. Vuoden 2017 Team Finland -päivä järjestettiin 24.8. Helsingissä ja tilaisuus keräsi yhteensä n. 900 vientikaupan kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevaa osallistujaa. Suurin osa oli yritysedustajia. Päivän perusteella voisi todeta, että Team Finlandin kuulumiset ovat pienen tauon jälkeen jälleen positiivisia. Viennin saralta on kevään ja kesän aikana saatu hyviä uutisia. Muitakin rohkaisevia merkkejä on ilmassa näin syksyn kunniaksi. Yhteinen toive on, että Team Finland-verkoston toiminta muuttuisi entistä konkreettisemmaksi ja entistä helpommin lähestyttäväksi, erityisesti yritysten näkökulmasta. Digitalisaatio ja toimintaympäristöjen muutos haastavat myös etsimään uusia malleja kansainvälistymiseen. Muuttuvan maailman asettamiin haasteisiin on tarkoitus vastata myös tällä Team Finland-toiminnalla.

Jokaiseen maakuntaan on nimetty nyt Team Finland-koordinaattorit. Tämä on yksi konkreettinen askel helpommin lähestyttävän Team Finland-verkostotoiminnan suuntaan. Team Finland-koordinaattorin tehtävänä on edustaa alueellaan verkoston toimijoita, eli kaikkia valtiorahoitteisia kansainvälistymispalveluiden tarjoajia, sekä koordinoida yleisesti alueen Team Finland-aktiviteetteja. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että koordinaattorin tehtävänä on auttaa eteenpäin viennistä ja kansainvälistymisestä kiinnostuneita yrityksiä sparraamalla, innostamalla, aktivoimalla, linkittämällä ja tukemalla.

Jokaisen maakunnan Team Finland-koordinaattorilla on varmasti hieman omanlaisensa työnkuva ja painopistealueet. Tästä huolimatta kaikkien yhteisenä tavoitteena on vastata valtakunnalliseen viennin tuplaamishaasteeseen. Koordinaattorin rooli tässä on linkittää tehokkaasti yritykset, palveluntarjoajat sekä eri rahoitusmahdollisuudet, siten, että asiakas saa ikään kuin yhdeltä luukulta koko paketin. Koordinaattori myös haastaa samalla yrityksiä miettimään kokonaisuuksia ja omaan kansainvälistymiseen liittyviä tavoitteita. Pyrkimyksenä on löytää jokaiselle yritykselle oma sopiva kansainvälistymismalli.

Team Finland-koordinaattorin tehtävänä on myös rakentaa verkostoja, joista alueen yritykset hyötyvät. Jos yritys tarvitsee apua vaikkapa ovien avaukseen uusilla markkinoilla tai etsii jostain tietystä kohdemaasta sopivia kontakteja, voi koordinaattori olla tässäkin avuksi. Maailmalla Team Finland -verkostoa edustaa yli 80 paikallista tiimiä ja koordinaattori tuo tämän verkoston maakunnissa lähemmäksi yrityksiä.

Täällä Etelä-Pohjanmaalla koordinaattorin roolissa painottuu aktivoiva työskentely yritysrajapinnassa. Koordinaattori voi selvitellä hyvin erityyppisiä vientiin liittyviä asioita; pieniä ja suuria. Hyvin konkreettinen osa tehtävää on myös markkinamahdollisuuksien välittäminen suoraan yrityksille. Koordinaattorit saavat liidejä maailmalta ja välittävät näitä eteenpäin sopiville yrityksille.

Vaikka Etelä-Pohjanmaa ei ehkä vientitilastoissa keikukaan kärjessä, on täällä viennin ja kansainvälistymisen näkökulmasta positiivisia tulevaisuuden näkymiä. Eri puolilla maakuntaa tapahtuu tällä hetkellä paljon, niin Seinäjoen seudulla, Järvi-Pohjanmaalla, Suupohjassa kuin Kuusiokunnissakin. Muutamina esimerkkeinä tästä hyvästä maakunnallisesta vireestä ovat vahva kehitys elintarvikealalla, alueen perinteikkään maatalouskoneteollisuuden klusteroituminen, rakennus- ja metalliteollisuuden volyymien kasvu sekä mainio alihankintateollisuus. Näiden lisäksi koko maakunnassa on matkailualalla valtavasti potentiaalia kasvaa myös kansainvälisesti. Muun muassa näitä hankkeita ja kokonaisuuksia jalostamme eteenpäin myös Team Finland-verkostossa. Etsimme aina myös uutta kasvua ja ideoimme tietenkin koko maakuntaa hyödyttäviä projekteja sekä sparraamme uusien mielenkiintoisten avauksien tiimoilta. Verkostosta löytyy laajaa osaamista niin rahoituksen, koulutuksen, innovaatioiden kuin markkinoidenkin osalta ja tätä kaikkea kannattaa hyödyntää, kun etsitään väylää kohti vientiä.

Lue myös uutinen TF-koordinaattorin työtehtävistä.

Riikka Ylikangas
Team Finland-koordinaattori
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelu vei tulvariskikohteiden kartoittajaksi

Nimeni on Mikko Heinonen ja tässä blogitekstissä aion avata hieman sitä, millaisten tehtävien parissa harjoittelujaksoni ELY-keskuksella on kesän ajan edennyt. Aloitin työt kesäkuun puolenvälin tienoilla Vaasan vesistöyksikössä, ja tehtäväni oli kartoittaa tulvariskikohteita sekä Närpiönjoelta että myöhemmin myös Kyrönjoen suistoalueella. Työpaikka olikin vanha tuttu jo viime kesältä, joten pääsin suoraan kiinni työn luonteeseen ilman sen kummempaa tutustumisjaksoa.

Aikataulutuksellisista syistä olen keskittynyt kesäkuukasien ajan pääsääntöisesti Närpiönjoen tulvariskikartoituksen tekemiseen. Lähes 80-kilometrinen Närpiönjoen pääuoma on yksi Pohjanmaan pisimmistä joista, ja useamman tiheän asutuskeskittymän  (Närpiö, Ylimarkku, Pirttikylä, Jurva) kautta virtaavana se on myös yksi tulvavaaralle alttiimmista jokiympäristöistä maakunnassa. Närpiönjoella on koettu niin historiallisesti kuin viime vuosinakin useita rakennuskantaa ja ihmisiä uhkaavia tulvatilanteita, esimerkkeinä vuosien 2012 ja 2014 suuret syystulvat. Vuoden 2012 lokakuussa Pohjanmaalla saadut erittäin runsaat sateet ja niistä aiheutuneet tulvat johtivat lopulta yli 20 ihmisen evakuoimiseen sekä lähes sadan asuinrakennuksen tulvavahinkoihin.

Tulvariskikartoituksen valmistelu perustuu kartoitetulta tulvariskialueelta ennalta tehtyihin tulvavaarakarttoihin. Närpiönjoen alue ei lukeudu Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2011 nimeämiin merkittäviin tulvariskialueisiin, mutta johtuen alueen varrella sijaitsevista asutuskeskittymistä (pääasiassa Närpiön taajama), se on nimetty muuksi tulvariskialueeksi ja sitä kautta on noussut tarve riskikartoituksen tekemiselle. Tulvavaarakartat perustuvat tulvariskialueelta tehtyyn hydrauliseen mallinnukseen, jonka tuloksena saadaan tulvan leviämistä kuvaavat vedenpinnan korkeudet eri toistuvuuksille. Toistuvuudet taas on tapana esittää prosentuaalisina esiintymistodennäköisyyksinä, esimerkiksi merkintä 1/20a viittaa keskimäärin kerran 20 vuodessa esiintyvään tulvaan, jonka vuotuinen todennäköisyys on 5 %. Tulvavaarakartat oli valmisteltu tilaustyönä etukäteen, joten pääsin suoraan kiinni itse riskikohteiden etsintään.

Työtä tehdään pääosin paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Riskikartoituksen tekeminen edellyttää itse analyysien lisäksi mm. alueella sijaitsevien kohteiden kokonaisvaltaista kartoitusta ja luokittelua, tunnuslukujen laskentaa, aineistojen mahdollista päivittämistä sekä yhteydenpitoa alueen kuntiin, palveluntarjoajiin ja viranomaisiin. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet on määrätty laissa, ja tätä kautta kohteiden luokitus niiden toiminnan perusteella on tarkkaa puuhaa. Huomioon tulee ottaa erikseen niin asukkaiden turvallisuus, rakennukset, ihmisten terveys, välttämättömyyspalveluiden turvaaminen, ympäristön tilan suojelu kuin kulttuuriperinnön vaaliminenkin. Työtä ohjaavat taustalla useat erilaiset direktiivit ja lait, joskaan niiden soveltaminen ei varsinaisesti ole ollut osana työtäni. Urakkaa ovat helpottaneet useat käytössä olevat tietokannat, milloin pohjavesikaivojen sijainneista ja milloin taas Natura 2000 – suojelualueista. Juuri monipuolisuus ja tietojen yhdisteleminen ovat tehneet työstä mielenkiintoista ja paikoin haastavaa. Arvokasta apua olen saanut työkavereiden lisäksi myös esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen henkilökunnalta.

Syyskuun alkaessa kartoitus alkaa olla analyysien osalta melko valmis, ja tästä eteenpäin hommat jatkuvat raportin naputtelulla sekä kohteiden viemisellä internetin tulvatietojärjestelmään. Kyseessä on Google maps – tyyppinen avoin kansalaisille osoitettu karttasovellus, jonka kautta kartoituksen tuloksia on helppo tarkastella monessa eri mittakaavassa. Myös tässä on oiva esimerkki paikkatiedon roolin nousemisesta keskeisempään osaan viranomaisten ja kansalaisten välisessä tiedottamisessa. Paikkaan liittyvän tiedon määrän kasvaessa ja erilaisten netti- ja puhelinsovellusten yleistyessä näen itse suuret mahdollisuudet kehittää käsillä olevan valtavan tietomäärän tehokkaampaa analysointia ja sitä kautta muokata hallintopalveluita ihmisille yhä hyödyllisemmiksi. Tulvan kaltaisessa kriisitilanteessa on lisäksi tärkeää päästä nopeasti ja tehokkaasti kiinni tärkeimpään informaatioon. Uusien palveluiden kehittämisestä hyötyvät kaikki maanviljelijästä metsänomistajaan ja yksityisyrittäjästä pelastustoimen ammattilaisiin.

Projektini on ollut mielenkiintoinen ja odotan innolla pääseväni käsiksi toiseen tutkimusalueeseen, joka tulee olemaan hieman erilainen. Käsillä olevan datan perusteella historia puhuu puolestaan, ja voinenkin todeta, että yllämainitulla tulvahistorialla on tosiaankin ollut merkittävää vaikutusta Närpiönjoen alueen rakentamisessa ja kehittämisessä. Paikkatiedon avulla tätä prosessia saadaan tulevaisuudessa tehostettua entisestään.

Hyvää syksyn alkua!

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö

 

 

Mitä uusi maakunta vaatii viestinnältä?

Kun uutta organisaatiota suunnitellaan ja valmistellaan, tulee itsestään selväksi miettiä myös organisaation viestintää. Mitä kaikkia päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä valmisteluaineistoa uusi organisaatioviestintä tarvitsee? Erityisen tärkeää on myös johdon sitoutuminen linjauksiin, kanaviin ja muutenkin aktiivisesti viestintään.

Jokaiseen maakuntaan tehdään maakuntastrategia. Monin paikoin sitä työtä jo aloitellaan. Myös arvotyötä on aloitettu eli millaisilla arvoilla maakunta toimii ja mihin se sitoutuu. Maakunnalla tulee varmasti olemaan myös visio ja tavoitteita eli joku käsitys siitä mitä olemme ja ketä varten toimimme ja millaiseksi haluamme tulla ja millä keinoin sinne päästään.

Näistä maakunnan perusasiakirjoista ja linjauksista tulee voida työstää aikanaan myös viestintästrategia. Lisäksi täytyy miettiä visiota ja tavoitteita eli miten viestintä pystyy niihin vastaamaan ja mitkä ovat viestinnän tavoitteet. On pohdittava viestinnän kohderyhmiä, sisäisiä ja ulkoisia viestintäkanavia sekä eri kanavien käyttötarkoitusta, toimituspolitiikkaa, ohjeistusta ja linjauksia. Myös viestinnän suunnittelu ja seurantamenetelmät on järjestettävä uuden organisaation näkökulmasta. On mietittävä myös viestintähenkilöstön työnjakoa ja järkeviä tehtävänkuvia. Näitä ja monia muitakin asioita on pohdittu ja tullaan kiihtyvällä tahdilla miettimään maakunta- ja sote -uudistuksen viestintäryhmissä ympäri Suomen.

Uuden suunnittelu on jännittävää ja motivoivaakin. Näiden konkreettisten asioiden suunnittelu ja listaaminen tuntuvat olevan ehkä niitä helpoimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse edes pohtia alusta asti, vaan voidaan ottaa käyttöön myös hyviä käytäntöjä maakuntaan sijoittuvien organisaatioiden nykyviestinnästä.

Sitten tuleekin ne vaikeammat tehtävät. Miten saada henkilöstö mukaan noudattamaan uutta viestintätapaa tai johtajat aktiivisiksi viestijöiksi? Miten saada monesta organisaatiosta tuleva henkilöstömme noudattamaan uuden organisaatiomme viestinnän linjauksia? Useilla heistä on monen edeltävän työpaikkansa vanhat totutut viestimisen tavat ja joillakin voi tähän päälle olla vielä myös asenne. Kaikki eivät näe viestintää tärkeäksi asiaksi, eikä uuden opettelu heitä kiinnosta. He eivät halua uhrata viestintään työaikaa, sillä muita töitä on aivan tarpeeksi. Moni näkee viestinnän erilliseksi työksi, ei osaksi omaa työtä.

Tässä uuden omaksumisessa ja vanhasta pois oppimisessa on johdolla erittäin tärkeä rooli. Esimiehet toimivat esimerkkinä, siksi heidät tulee saada ensimmäisenä omaksumaan uudet tavat ja ohjeet. Heidät pitää myös saada innostumaan viestinnästä ja näkemään se yhdeksi työnsä tärkeäksi osaksi. Tämän jälkeen heidän tulee sitoutua viemään uudistusta alaistensa keskuudessa eteenpäin. Tämä on erityisen tärkeää, kun uutta organisaatiota perustetaan.

Mitä esimiehet ja työntekijät voisivat nyt sitten tehdä, ennen kuin uudistus on todellisuutta? Ainakin he voisivat kiinnostua nykyisen organisaationsa  viestinnästä. He voisivat myös tehostaa omaan työhönsä liittyvää viestintää joko talon sisällä tai ulkoisille asiakkaille ja sidosryhmille. Esimiehet ja kaikki muutkin kiinnostuneet voisivat myös pyytää viestimiseen omasta organisaatiostaan tarvitsemaansa lisäkoulutusta, aloittaa ehkä ensimmäiset askeleensa vaikka jonkun some-kanavan käyttäjinä. On ok myöntää omat kehittymistarpeensa ja hakea lisäoppia viestintään. Väistämätöntä kuitenkin on se, että muuttuvassa työelämässä erilainen vuorovaikutusosaaminen on sellainen valttikortti, että sitä ei kannata jättää kenenkään käyttämättä. Ja sitähän se viestintä on – vuorovaikutusta.

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hankejuttukeikkojen satoa

Kesä alkaa kääntymään syksyksi ja kesäharjoittelijoiden työurakka alkaa olla ohi. On ollut ilo päivitellä muiden Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen harjoittelijoiden tekstejä tänne blogin puolelle ja lukea millaisia juttuja he ovat kesän aikana päässeet tekemään. Ehkä nyt on viestintäharjoittelijankin aika pohtia vähän millaisia ajatuksia kesä toi mukanaan.

Monenlaista on tapahtunut, mutta mielenkiintoisimpia hetkiä ovat olleet Uutisjyvät-uutiskirjeen juttupankkia varten tehdyt hankejuttureissut. Olemme käyneet maaseutuyksikön asiantuntijoiden ja jopa päällikön kanssa haastattelemassa eri hankekohteita, jonne on myönnetty ELYn maaseuturahastosta investointi- tai kehittämistukea. Maaseuturahastosta myönnetään toki myös paljon muitakin tukia ja niistä voi lukea lisää esimerkiksi tässä blogitekstissä.


Siistittyä rantaa Alavudella

Omat juttukeikkani ovat kuitenkin keskittyneet juuri investointi- ja kehittämistukiin, jotka keskittyvät kehittämishankkeisiin ja yleishyödyllisiin investointeihin.  Olen päässyt vierailemaan kohteissa ympäri Etelä-Pohjanmaan ja saanut huomata, miten monenlaiseen tukia on myönnetty. Olen käynyt tutustumassa uusittuihin rantoihin ja virkistysalueisiin Alavudella, porkkananviljelijän tiloihin Seinäjoella, sekä katsomassa kesäteatteriin rakennettua katsomokatosta Onnelan kesäteatterissa Alahärmässä. Pääsin myös vierailemaan Kauhavalla alumiinisia julkisivurakenteita valmistavan perheyritys Stroitel Oyn tiloissa sekä juttelemaan kahdesta eri kehittämishankkeesta, joista toinen keskittyy kansainvälisesti kilpailukykyisen sianlihantuotantoketjun tuottamiseen sikatiloilla ja toinen taas pyrkii hyödyntämään Lean-johtamisen periaatteita maatilan tuottavuuden parantamisessa. Tästä lisätietoja Lean-johtamisesta tilanäkökulmasta.
Kesäteatterin lavaa ja katsomoa Onnelassa.

Tyhjin käsin en ole koskaan jäänyt juttukeikkojen jälkeen, sillä paljon on jäänyt pohdittavaa myös kotimatkan ajaksi. Ajatuksia on herättänyt esimerkiksi se, miten talkootyö on esimerkiksi Alavudella ja Onnelassa mahdollistanut paljon hyvää. Onnelassa oltiin jo hankekonkareita ja he sanoivat, että aina on löytynyt talkooväkeä, sillä paikka on kyläläisille tärkeä. Alavudella nähtiin myös tuloksien tullessa näkyvimmiksi, miten paljon kaikki hyötyvät uudistetuista rannoista ja siistityistä ympäristöistä ja paikkakuntalaiset ovat myös lähteneet innolla mukaan hankkeen yhteydessä järjestettyihin tapahtumiin.

On ollut myös mielenkiintoista nähdä, miten päähänpiston seurauksena saattaa löytää itsensä täysipäiväisenä porkkananviljelijänä. Hienoa oli lisäksi kuulla, miten tilan isäntä suosi käytettyjen koneiden ostamista, sillä häneltä löytyi taitoa ja kiinnostusta koneiden korjaamiseen. Allekirjoittanut nosti myös hattua sille, että tilan porkkanat viedään aina itse suoraan kauppoihin ilman tukkujen välikäsiä.

Porkkanalajittelijan lajittelemia porkkanoita Kuusiston tilalla

Viestinnänalanopiskelijan herätti pohtimaan ajatus siitä, miten maatalousyrittäjäkin tarvitsee johtamistaitoja ja, miten yksinkertaisilla asioilla (esimerkiksi valkotaulu) voidaan kehittää työntekijöiden ja yrittäjän viestimistä keskenään. Tällaisia asioita on ollut mielenkiintoista päästä yhdistämään omaan koulutustaustaan ja siihen, miten tärkeää viestintä oikeasti on kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, sen toteuttamistavat täytyy vain pohtia tilannekohtaisesti sopiviksi.

Onnekseni juttukeikkoja on minulla edessä vielä syksyn aikana lisää, sillä kesäharjoittelusta on tulossa myös syksyharjoittelu.Mikäpä sen mukavampaa, kuin päästä kehittämään vielä lisää omia taitojaan mukavassa työympäristössä. Katsotaan mitä syksy tuo vielä tullessaan! Juttukeikkojen tekstejä julkaistaan Uutisjyvissä pitkin vuotta, kannattaa siis pysyä kuulolla sitä kautta, jos hankkeet kiinnostavat. Tästä pääset tutustumaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen julkaisemiin uutiskirjeisiin ja maaseutuyksikön Uutisjyvät-uutiskirjeisiin.

 

Emma Marttila
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Turvallisuutta suojateille – ja meille

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on herättänyt julkista keskustelua viime vuosina. Erityisesti suojateiden turvallisuus on niillä sattuneiden onnettomuuksien myötä kyseenalaistettu. ELY-keskukset pyrkivät osaltaan parantamaan maanteillä sijaitsevien suojateiden turvallisuutta, esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskus tiedotti kesäkuussa, että heidän alueeltaan poistetaan alueelle toteutetun suojatieselvityksen pohjalta joitakin suojateitä. Useat ELY-keskukset ovat Uudenmaan ELY-keskuksen tavoin laatineet viime vuosina selvityksen alueensa suojateistä ja kesätöideni pääasiallisena tehtävänä on ollut laatia vastaavanlainen suojateiden riskikartoitus EPO ELYn alueen maanteille. Suojateitä on EPO ELYn maanteillä yli 1000 ja näistä tarkastelussa oli 890.


Kuva: Liikenneturva

Suojatieselvitys on tehty urakka-alueittain. EPO ELYn alue on jaettu yhdeksään hoidon urakka-alueeseen, joille ELY-keskus on valinnut hoidon urakoitsijat kilpailuttamalla. Kukin alueurakoitsija vastaa alueelleen kuuluvien maanteiden kunnossapidosta. Siihen kuuluvia toimia ovat esimerkiksi talvihoito, päällysteiden paikkaus, tievarsien niitto, sekä liikennemerkkien pystytys ja niiden kunnosta huolehtiminen. Selvityksessä ovat mukana kaikki urakka-alueet lukuun ottamatta Alavuden urakka-aluetta. Tältä ollaan laatimassa erillistä suojatieselvitystä.

Tekemäni selvityksen taustalla on Liikenneviraston julkaisema ohje jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnitteluun. Siinä on määritetty edellytykset uuden suojatien toteuttamiselle ja ohjeistettu arvioimaan nykyisten suojateiden parantamistarve samojen edellytysten mukaisesti. Ohjeen mukaan esimerkiksi nopeusrajoitusalueelle 60 km/h ei tulisi rakentaa valo-ohjaamatonta suojatietä. Selvityksessä esimerkiksi tällaisia ohjeenvastaisia suojateitä havaittiin EPO ELYn alueella olevan n. 100 ja niitä pyritään tuomaan lähemmäs ohjeenmukaisuutta.

Selvityksessä laatimani suojateiden riskikartoitus on tehty laskemalla jokaiselle suojatielle priorisointi-indeksiksi kutsuttu lukuarvo, jonka suuruuteen vaikuttavat suojatieratkaisun (liikennevalot/ korotus/ keskisaareke/ pelkkä maalaus) lisäksi nopeusrajoitus, kokonaisliikennemäärä ja raskaan liikenteen määrä suojatien kohdalla sekä ylitysmatka, ts. suojatien pituus. Koulun, päiväkodin tai vanhusten hoitolaitoksen läheisyys nostaa lukuarvoa. Lisäksi lukuun vaikuttaa se, onko suojatie taajamassa vai sen ulkopuolella ja onko ko. suojatiellä sattunut jalankulku- tai pyöräonnettomuuksia. Riskikartoituksen pohjalta on tehty tarkempi tarkastelu vaarallisimmille suojateille eli niille, joiden priorisointi-indeksi on suurin. Näille on ehdotettu toimenpiteitä, jotka parantavat suojatien turvallisuutta. Lähtökohtaisesti turvallisuutta pyritään parantamaan kevyillä, kustannustehokkailla toimenpiteillä, jollaisia ovat muun muassa havainnepylväät suojatiemerkin varteen, nopeusrajoituksen alentaminen ja suojatien ylitysmatkan lyhentäminen esimerkiksi reunaviivoin. Uutena parantamistoimenpiteenä on joidenkin suojateiden merkkien varteen asennettu valo, joka alkaa vilkkua autoilijan suuntaan jalankulkijan lähtiessä ylittämään suojatietä. Suojatien poisto on mahdollinen, jos liikenneympäristö ei tue nopeusrajoituksen laskemista tai suojatien tarve on vähäinen.

Esimerkkejä toimenpide-ehdotuksista:

Kuva 1:  Parannettavaa: 1) Liian pitkät suojatiemaalaukset 2) Suojatiemerkki kaukana tien reunasta

Toimenpiteet: 1) Reunaviivamaalaukset (sin.), jolloin suojatiemaalauksista saadaan lyhyemmät 2) Suojatiemerkki lähemmäs tien reunaa.

Kuva 2: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus tieosalla 60 km/h

Toimenpiteet: 1) Nopeusrajoituksen alentaminen 50 km/h (taajamatyyppinen alue, useita tonttiliittymiä) 2) Havainnepylväät suojatiemerkkien varsiin parantamaan suojatien havaittavuutta.

Kuva 3: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus 60 km/h 2) Liian pitkä suojatie, myös linja-autopysäkin yli

Toimenpiteet: 1) Risteyksen toiselta puolelta alkavan nopeusrajoitusalueen 50 km/h jatkaminen suojatien toiselle puolelle 2) Linja-autopysäkin lyhentäminen reunaviivamaalauksin ja mahdollisesti erotussaarekkeen (kelt.) rakentaminen. Suojatiemaalauksen lyhentäminen 3) Havainnepylväät

Kuvat: Google maps

Suojatieselvityksen teko on ollut mielenkiintoista ja tarjonnut mukavasti haastetta sekä uutta oppia. Enpä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että suojatiemerkin ukon kävelysuunta on aina suojatien suuntaan. Joka tapauksessa kuitenkin oli ukon kävelysuunta kumpaan suuntaan tahansa, suojatie menettää merkityksensä, jos sen käyttö ei ole jalankulkijalle turvallista. Lopulta tekniset suojatieratkaisut eivät voi täysin taata tien turvallista ylittämistä vaan liikenteessä liikkujien asenteilla on ratkaiseva rooli suojateiden palauttamisessa nimensä veroisiksi.

YLEn uutinen Uudenmaan suojatieselvityksen pohjalta poistettavista suojateistä.

 

Venla Määttä
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ähtävänjoen korkeussuhteita selvittämässä

ELY-keskusten erilaisista tehtävistä ympäristöpuolen tulvasuojeluun liittyvä suunnittelutyö on varsinkin joenvarsilla asuvien ihmisten kannalta yksi merkittävimmistä. Kevätaikaan ajoittuvat sulamisvesitulvat aiheuttavat usein ongelmia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuualueen joissa. Vaikka lumen sulamisen seurauksena aiheutuvat tulvat ovat niitä yleisimpiä, voi ongelmia aiheutua myös muista vesistöön vaikuttavista tekijöistä. Näihin tekijöihin lukeutuvat hyydepadot, jotka usein aiheuttavat tulvaongelmia Evijärven alapuolisen Ähtävänjoen pääuomassa. Ähtävänjoki on hyydepatojen muodostumisen kannalta varsin otollinen kohde, ja siksi niiden purkaminen sen varrella vaatii erillisiä toimenpiteitä lähes joka talvi. Alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulvasuojelun parantamiseksi suoritettiin siksi tänä kesänä varsin kattavia korkeusmittauksia. ELY-keskuksen harjoittelijana pääsin itse tekemään tätä korkeuskartoitustyötä, jonka perusteella yritetään löytää suurimmassa tulvavaarassa olevat kiinteistöt.

Hyydepadoista

Hyydepadot itsessään eivät ehkä ole kovin yleisesti tunnettu ilmiö. Niiden muodostuminen jokiin vaatii varsin erityiset olosuhteet, minkä vuoksi niistä johtuvia tulvia ei nähdä kaikilla vesistöalueilla. Hyydettä syntyy yleensä alkutalvesta kovemmilla pakkasjaksoilla, ennen joen jääkannen rakentumista. Tällöin veden alijäähtymisen seurauksena siihen syntyy pieniä jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja uppoavat virtaavan veden turbulenssin ansiosta joen pohjaan. Jääkiteitä kerääntyy enemmän erityisesti joen matalampien koskiosuuksien kiviin ja mm. siltojen rakenteisiin. Tarpeeksi kasaannuttuaan ne muodostavat hyydettä, joka joen pohjaa tukkiessaan samalla pienentää sen poikkipinta-alaa. Tällöin joki patoutuu pohjastaan, ja sen pinta alkaa nousta, jolloin muodostuu niin sanottu hyydetulva. Hyydepadon muodostumiseen tarvitaan siis jonkun aikaa kestävä kovempi pakkasjakso, soveltuvia koskiosuuksia ja tarpeeksi suuri virtaama, joka lisää veden turbulenssia ja estää sen jääkannen muodostumisen. Koska Ähtävänjoki varsin usein kohtaa nämä vaatimukset, muodostuu siinä myös toistuvasti rakennuksia vaarantavia ja toimenpiteitä vaativia tulvia.

Mittauksista

Harjoittelijana kesällä tekemäni mittaustyö käsitti suuren osan Ähtävänjoen pääuomaa sen suualueelta Pedersören ja Evijärven kuntien välisen rajan lähistölle asti. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti joen useiden koskien yläjuoksun puoleiset asutetut alueet. Tietoa haluttiin mm. joen varrella sijaitsevien kiinteistöjen pihojen ja asuinrakennusten korkeuksista suhteessa joen vedenpintaan. Kerätyn mittaustiedon avulla voidaan arvioida paljonko vesi voi joessa nousta, ennen kuin kiinteistöjen rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Mittauksia tehtiin lisäksi myös asunrakennusten kellareista, jotka usein ovat matalan korkeustasonsa vuoksi erityisessä kastumisvaarassa. Samoin huomioitiin erilaiset kiinteistöiltä lähtevät, jokeen yhteydessä olevat kuivatus- ja jätevesiputket. Alueella pidempään asuneelta väestöltä sai usein myös hyödyllistä tietoa joen aiemmista tulvatilanteista. Vaikka Ähtävänjoki ja sen varren kylät olivat minulle ennestään vieraita, opin varsin nopeasti tuntemaan alueen maaston ja osin myös joen varrella asuvat ihmiset.

ELY-keskuksen harjoittelijana olen kokenut saavani hyödyllistä kokemusta tulevaisuuden varalle. Vaikka moni työhön liittyvä asia oli minulle vielä ennen kesän alkua vieras, tunnen sopeutuneeni paikkaan nyt varsin hyvin. Työssäni olen pitänyt erityisesti sen tuomasta tietynlaisesta vastuusta. Olen itse saanut suunnitella, miten ja missä järjestyksessä suoritan maastotyöni, ja olen itse vastuussa myös mittaustyön tulosten perusteella laatimastani raportista. Koska tekemääni työtä tullaan myöhemmin osin käyttämään Ähtävänjoen tarkemman tulvasuojelusuunnittelun perustana, koen sillä olevan myös paikallisia ihmisiä hyödyttävää käytännön merkitystä.

 

 

Jonas Ingves
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus