Työnvälitys avautuu markkinoille

asiakaspalvelu_aula_05_web ”Nykyiset TE-toimistot lakkautetaan, ja uudet maakunnat ostavat palvelut markkinoilta.” Näin uutisoi Helsingin Sanomat 13.11.2016. Jos nyt ei jollakin ihan aamukahvi mennyt väärään kurkkuun, niin varmaan uutisointi laittoi miettimään muutoksen merkitystä. Työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimistot) palvelut siirtyvät maakuntahallintoon 1.1.2019 alkaen.

Sipilän hallitus on tehnyt muutamia tulevaan maakuntahallintoon liittyviä linjauksia TE-palveluiden osalta. Linjauksissa todetaan, että TE-palveluissa hyödynnetään järjestäjä-tuottaja -mallia. Maakunnat pääsääntöisesti sopivat TE-palveluiden tuottamisesta laissa säädetyt kriteerit täyttävien kuntien, yksityisten tai kolmannen sektorin tuottajien kanssa. Työvoimapalveluiden tehostaminen toteutetaan laajentamalla yksityisten toimijoiden roolia palvelutuotannossa. Tällä luodaan pohjaa maakuntauudistuksen yhteydessä kasvupalveluksi integroitavalle yritys- ja TE-palvelujärjestelmälle ja siirtymiselle monituottajamalliin palvelutuotannossa.

Tällä hetkellä uudistuksen perusperiaate on markkinalähtöisyys eli tuottajien lähteminen samalta viivalta. Silloin palveluja tuottaisi julkisomisteinen yritys, yksityinen yritys ja yhdistys. Maakunta tuottaisi palveluja itse omana toimintana ja yhtiöitettynä vain silloin, kun todetaan markkinapuute eli suomeksi sanottuna alueella ei löydy palvelujen tuottajia. Maakunnan viranomaistehtäviksi jäisi vain merkittävän julkisen vallan käyttö.

asiakaspalvelu_aula_08_webMuutosta on perusteltu mm. sillä, että talouden ja työmarkkinoiden muutosvauhti pakottaa julkiset palvelujärjestelmät uudistumaan radikaalisti. Työmarkkinat, toimintaympäristö ja asiakkaiden palvelutarpeet ovat muuttuneet, joten nykyistä TE-toimistojen palvelumallia on varmaan syytä arvioida. TE-toimistojen henkilöstö on myös voimakkaasti vähentynyt viime vuosina.

Työvoimapalvelut ovat olleet vuosikymmenten saatossa hyvin usein muutosten pyörteissä. Pyrkimykset työttömyyden alentamiseen ja työllistymisen edistämiseen puhututtavat aina olkoon sitten lasku- kuin korkeasuhdanne. Jos jonkinlaista työllistämismallia ja -kokeilua on vuosien varrella polkaistu käyntiin. TE-toimistojen toimintaa kritisoidaan usein asioista, jotka tosiasiallisesti liittyvät työttömyysturvan saamisedellytyksiin. Täytyy muistaa, että tältä osin TE-toimiston virkamiehet toimeenpanevat vallitsevaa lainsäädäntöä. Työttömyysturvalaki säätelee yksityiskohtaisesti työttömyysturvan saamisedellytyksiä.

Maakuntauudistus ei tule muuttamaan asiakkaiden palvelutarpeita. Uudistus tavoittelee asiakaslähtöisempiä, vähemmän normitettuja ja vaikuttavia palveluja asiakkaiden erilaisiin palvelutarpeisiin. Alueellisten erityispiirteiden ja toimintaympäristön huomioon ottaminen parantuu, koska päätöksenteko tulee maakuntiin palvelujen järjestämisvelvoitteen kautta. Maakuntalakiluonnoksen perusteella järjestämisvastuussa olevan on selvitettävä mitä palveluja maakunnassa tai alueella tarvitaan ja miten ne toteutetaan. Alueen menestymisen ja kehittymisen kannalta jatkossakin lienee tärkeää se, että osaavaa työvoimaa on saatavilla ja rakenteellinen työttömyys ei halvaannuta työmarkkinoita.

asiakaspalvelu_info_02_webMaakuntahallinto avaa uusia mahdollisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa olevien palvelujen kehittämiseen. Tulevien vuosien yksi haasteellisimmista ongelmista tulee olemaan voimakkaasti kasvaneen pitkäaikaistyöttömyyden kasvun pysäyttäminen. Pitkittynyt työttömyys tuo tarpeen yhteensovittaa asiakaslähtöisiä terveys-, sosiaali- ja työvoimapalveluja. Sosiaali- ja terveysuudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja. Pitkään työttömänä olleiden osalta palvelujen integraatio avaa erilaisia mahdollisuuksia palvelujen järjestämiseen. Ja siitäkin tulevaisuudessa vastaa maakuntahallinto.

Julkiselle taloudelle koituu selvää säästöä, jos työttömien työttömyysjaksot lyhenevät. Kun palvelut avataan markkinoille, niin se tulee lisäämään asiakkaiden valinnan mahdollisuuksia ja tuo toivottavasti uusia palveluinnovaatioita. Asiakkaat hakeutuvat sellaisten tuottajien palveluihin, joista on hyviä tuloksia. Todennäköisesti palvelun järjestäjä, maakunta, maksaakin palvelun tuottajalle pääosin tuloksista, työllistymisratkaisuista, jolloin vaikuttavuus ja kustannustehokkuus ovat hankintojen peruskriteereitä. Palvelumarkkinat rakentunevat eri alueilla eri tahdissa, joten jonkinlaiset siirtymäajat ovat tarpeen.

Aaltonen_Jari

Jari Aaltonen
Johtava asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kasvun kultajyviä maaseudun yrityksissä

Postiin kolahtanut Uutisjyvät–lehden maaseutuyrittäjyyden teemanumero yllätti postitiivisesti monet lukijat ja saatu palaute myös tekijänsä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus lähti tekemään lehteä tarjolla olevien yritysrahoitusten saamiseksi entistä paremmin hyötykäyttöön. Lehteen haluttiin helppolukuiseen ja houkuttelevaan muotoon maaseudun yritysten kasvutarinoita. Esimerkit siitä, miten julkinen tuki ja rahoitus ovat auttaneet kehittymisen polulla, auttaa toivottavasti myös muita vastaavassa tilanteessa olevia yrityksiä kääntymään ELY-keskuksen puoleen.uutisjyva_kansi

Tarinat osoittavat, että maaseudun yritykset ovat vahvasti mukana synnyttämässä talouden kasvua, erityisesti tämä näkyy Etelä-Pohjanmaalla, jossa on kohtalaisen paljon kasvunvaraa omaavia yrityksiä. Talouden kasvun avaintekijöistä puhuttaessa maaseudun yrityksiä mainitaan kuitenkin harvakseltaan, vaikka maaseutu on yritysten kehitysympäristönä ja kansainvälistymisen lähtökohtana oivallinen. Miksi maaseutu ei meinaa sopia samaan kuvaan kovan kasvun ja kansainvälistymisen kanssa?

Uudet ideat ja innovaatiot syntyvät usein arkipäivän työn äärellä, porukassa juttelemalla ja ideoita heittelemällä. Yleisesti on tiedossa, että kasvu tehdään pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Sitä ei puolestaan tiedetä, että suurin osa näistä yrityksistä sijaitsee maaseudulla, jota on koko Suomesta 95 prosenttia. Etelä-Pohjanmaasta vain Seinäjoen ydinkeskusta rajataan maaseutualueen ulkopuolelle. Maaseutuyrittäjyys ei ole myöskään pelkästään maataloutta, vaikka merkittävä osa sitä onkin. Maatalousyrittäjänä pärjääminen edellyttää toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja merkittäviä investointeja.

Mittaamattoman arvokkaita kasvun kultajyviä löytyy maaseudun yrityksistä ja yrittäjistä, joilla luovuus, intohimo ja rohkeus kukoistavat. Tuotteita ja palveluíta tehdään asiakkaille, mennään laatu edellä omaa erityisosaamista käyttäen. Monen tavoitteissa siintää kansainväliset markkinat. Maaseudun yritysten kehitys vaikuttaa koko alueeseen, yhteistyössä maakuntarajoja ylitetään sujuvasti.

ELY-keskuksen asiantuntijat kannustavat yrityksiä kehittämään toimintaansa. Asiantuntijat etsivät yhdessä ratkaisuja yrityksen haasteisiin, työtä tehdään ihmiseltä ihmiselle. Palvelua, apua ja rohkaisua on saatavilla, aina kannattaa kysyä. Julkisen rahoituksen hakeminen mielletään helposti byrokraattiseksi, mutta kun homma on hoidettu, on helppo todeta, että sehän sujui hyvin.

Maaseutu on mahdollisuuksien maa, missä kasvun kultajyvät löytyvät yrityksistä, yrittäjistä ja ihmisistä. Tartutaan mahdollisuuksiin, kun niitä on tarjolla.

Uutisjyvät lehti 2016, maaseutuyrittäjyyden teemanumerosta (pdf)

Maaseutuverkosto on tänä vuonna vienyt maaseudun yrittäjyyden sanomaa eteenpäin Mahdollisuuksien maa-kampanjan avulla. Lue siitä lisää:
http://www.mahdollisuuksienmaa.fi

nikkarituija
Tuija Nikkari
Maaseutuohjelman kehittämisasiantuntija ja tiedottaja, toimii asiantuntijana hanketuissa ja yritysryhmähankkeissa
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Oikeusturvan hinta

Hallinto-oikeuksiin saapuneiden valitusten määrä on uutisen mukaan romahtanut tietyissä asiaryhmissä. Tämä oli varsin odotettua, sillä tuomioistuinten oikeudenkäynti- ja hakemusmaksuja korotettiin 1.1.2016 lukien yleisesti 50 – 500 euroa. Markkinaoikeudessa ja työtuomioistuimessa korotukset olivat vielä huomattavasti suurempia. Oikeudenkäyntimaksut nousivat hallinto-oikeuksissa 97 eurosta 250 euroon ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 244 eurosta 500 euroon. Aiemmin ilmaiseksi käsiteltävistä asioista muuttuivat maksullisiksi muun muassa verotusta ja julkisia maksuja, kuten pysäköintivirhe- ja terveyskeskusmaksuja, koskevat valitukset.

lakikirja2

Valitusmahdollisuus viranomaispäätöksistä on asianosaisen oikeusturvan kannalta keskeinen periaate. Käsittelymaksujen korotus lähemmäs asioiden käsittelystä aiheutuvia kustannuksia korottaa kuitenkin muutoksenhakukynnystä oikeudellisesti epävarmoissa ja taloudellisilta intresseiltään vähäisissä asioissa. Tätä lienee tavoiteltukin, jotta tuomioistuinten resursseja saataisiin kohdistettua merkittävämpinä pidettyihin juttuihin. Maksujen korotuksen lisäksi tuomioistuinten juttumääriä on pyritty rajoittamaan muun muassa laajentamalle oikaisuvaatimuksen käyttöä uusiin asiaryhmiin. Tällöin hallintoviranomaisen ratkaisuun tyytymätön saa valittaa hallinto-oikeuteen vasta sen jälkeen, kun on ensin vaatinut viranomaiselta oikaisua.

Oikaisuvaatimus esitetään normaalisti päätöksen tehneelle viranomaisella, mutta esimerkiksi kuntien yhteistoiminta-alueiden maaseutuelinkeinoviranomaisten antamiin viljelijätukipäätöksiin oikaisua haetaan alueen ELY-keskukselta. Oikaisuvaatimukset ovat laajasti maksuttomia, mutta esimerkiksi edellä mainitusta maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksestä tehdystä oikaisuvaatimuksesta peritään valtion maksuperustelain nojalla säädetty 80 euron suuruinen käsittelymaksu. Jos päätöstä muutetaan oikaisua vaativan eduksi, maksua ei kuitenkaan peritä.

Oikaisuvaatimuksen käsittelevä hallintoviranomainen tutkii onko aikaisempi hallintopäätös oikaisuvaatimuksessa esitetyllä tavalla virheellinen. Jos aikaisempi päätös todetaan virheelliseksi, päätös kumotaan ja asia ratkaistaan uudelleen tai palautetaan alkuperäisen päätöksen tehneelle viranomaiselle uudelleen ratkaistavaksi. Mikäli oikaisuvaatimusta ei hyväksytä ja aikaisempi päätös jätetään voimaan, on oikaisuvaatimuksen hakijalla mahdollisuus valittaa oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä hallinto-oikeuteen päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaisesti. lakikirja1

Oikaisuvaatimusmenettelyssä korjataan ensisijaisesti päätöksissä olevia asiavirheitä. Laintulkintakysymyksiin oikaisuvaatimuksiin annettavilla päätöksillä ei juuri puututa, sillä oikaisuvaatimuksia käsiteltäessä noudatetaan pitkälti samoja ohjeita ja käytäntöjä, jotka ovat olleet käytössä jo alkuperäisen päätöksen käsittelyssä. Sen sijaan hallintotuomioistuin voi valitusta käsitellessään puuttua myös laintulkintakysymyksiin. Yksittäiseen valitukseen annettu hallintotuomioistuimen päätös voi ohjata viranomaisten tulevia päätöksiä, jos päätöksellä todetaan jokin aiempi viranomaisen laintulkinta virheelliseksi.

Jälkikäteistä oikeusturvaa tärkeämpää on kuitenkin huolehtia ennaltaehkäisevästä oikeusturvasta, johon kuuluvat menettelytavat ja -periaatteet, joita viranomaiset asioita käsitellessään noudattavat. Muutoksenhaun tarve vähenee, kun hallintomenettely on laadukasta ja hallintopäätökset perustellaan selkeästi. Vaikutuksiltaan negatiivisetkin päätökset on helpompi ymmärtää, jos päätöksen perusteluissa pystytään kertomaan, miten määrättyyn lopputulokseen on päädytty. Kustannustehokkainta oikeusturvaa myös asianosaiselle ovat selkeät ja kerralla oikein tehdyt hallintopäätökset.

ruotsalainen_jani

Jani Ruotsalainen
Lakimies
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Surt möter sött och salt

Surt möter sött och salt är rubriken som beskriver projektet VIMLA – Vatten och Människan i Landskapet. Projektet handlar inte om en smakupplevelse utan istället är det fråga om små vattendrag som mynnar ut längs kusten. Det salta representerar kustvattnen och sött representerar inlandsvatten som sjöar och åar. I Österbotten finns rikligt av sura sulfatjordar som avger surt vatten då de dräneras. Ibland är åvattnet så surt att också åmynningen och havet påverkas av det sura vattnet. Det här är sådant som ingår i VIMLA-projektet, där tio organisationer i Sverige och Finland samarbetar för att få fram nytt data och utveckla lösningar för att förbättra tillståndet i de små vattendragen längs kusten.

Samarbete över gränsen

Faktum är att sura sulfatjordar också påträffas på andra sidan Kvarken. Universiteten Åbo Akademi och Linnéuniversitetet samarbetar med Geologiska forskningscentralen och Sveriges geologiska undersökning, kring kartläggning och riskbedömning av sura sulfatjordar i Österbotten och Västerbotten. Kartläggningarna sker i första hand på projektets modellområden Toby å och Hertsångerälven. Målet är att få likartade och funktionella riskkartor för områdena på bägge sidor om Kvarken.

laihianjoki-yleiskartta

Toby å är ett modellområde, där sura sulfatjordar kartläggs och modellösningar testas.

wp_20160603_14_10_18_pro      sohlenius

Kartläggning av sura sulfatjordar i Toby ås och Hertsångerälvens områden.
Foto: Anton Boman och Gustav Sohlenius

Målet är vattendrag i balans

Då sulfatjordar grävs upp och utsätts för luft, sker en rad kemiska reaktioner som leder till att surt vatten och giftiga tungmetaller rinner ut i våra vattendrag! Det här gäller all slags markbearbetning, men projektets modellösningar berör i första hand jordbruk och skogsbruk. Lösningar och åtgärder behövs för att minska de negativa effekterna, såsom fiskdöd och utarmning av fisk- och bottendjursbeståndet i våra åar och åmynningar. Exempel på modellösningar är olika slags våtmarker och dammkonstruktioner. Målet är att sprida kunskap om åtgärder, som håller grundvattennivån så jämn som möjligt och därmed minskar risken för syresättning av sulfatjordarna. Det positiva med åtgärderna som ingår i projektet är att de samtidigt, om de genomförs i tillräckligt stor utsträckning, bidrar till att minska översvämningsrisken i området. I VIMLA medverkar Finlands skogscentral, Forststyrelsen och Skogsstyrelsen kring åtgärder och hänsyn i skogsbruket. Naturresursinstitutet LUKE står för sakkunskapen inom jordbruk och genomför tester på försöksfälten på Söderfjärden.

20160609_105224

Våtmarker och dammar är ett sätt att förbättra vattenkvaliteten och minska översvämningsrisker. Foto: Lotta Haldin.

Vilken nytta har vi av vattendrag i balans?

En viktig sak är kontakten mellan målgruppen, dvs. markägarna i området, och projektets forskare och myndigheter. Tack vare lokala jordbrukare och skogsägare får projektet värdefull feedback, samtidigt som förståelsen och miljöhänsynen ökar. Ett sätt att behandla de här frågorna är att prata om vad naturen ger oss. Vad kan vi göra för att öka värdet på de tjänster som naturen erbjuder oss? Alla vill ju ha fiskrika, rena vattendrag, men det är inte alltid så lätt att förstå sammanhangen mellan våra handlingar och deras effekter på vattenekosystemets tjänster. Vad händer om diken rensas i ett stort skogsområde? Det här leder i värsta fall till att värdefull odlingsmark översvämmas och fiskdöd i vattendraget. Samtidigt är ju också skogens virke en viktig ekosystemtjänst.

Möten i fält

Istället för att endast göra upp planer och strategier, är det bra att också arrangera tillfällen då alla tillsammans får möjlighet att träffas och diskutera konkreta exempel. Samtalen och idéerna flyter bra då man samlas därute en fin höstdag. Det kan vara ett besök vid ett skogsdike eller på en åker där en två meter djup grop visar jordmånens skiktning.

wp_20160721_08_30_41_pro
Försöksfälten på Söderfjärden. Foto: Anna Bonde.

flarken_elfiske
Elfiske förevisas på fältträff i Robertsfors, Sverige. Foto: Lars Berggren.

img_3637
Marken ”rostar” då sulfatjorden utsätts för luft. Foto: Anna Bonde

NTM-centralen och Länsstyrelsen Västerbotten ansvarar bl.a. för koordineringen och informationen i projektet. VIMLA-projektets webbsida finns på vimlavatten.org. Projektet pågår till 2018 och finansieras av EU-programmet Botnia Atlantica och Österbottens förbund. Den totala budgeten är drygt 2 071 000 euro, varav NTM-centralens andel är 368 000 euro. NTM-centralen är samordnande projektpartner.

logo_rgb_svefi  intrerreg-ba-sv-rgb

bonde_anna_pieni

Anna Bonde
Projektkoordinator
NTM-centralen i Södra Österbotten

 

Liikenneonnettomuuksien tutkinta

Liikenneonnettomuuksien tutkinta on yhteiskunnallisesti tärkeää toimintaa, josta on säädetty lailla. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maasto- liikenneonnettomuudet. Niiden torjuminen on keskeistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta. Lisäksi lautakunnat tutkivat projektiluonteisesti sekä vakaviin loukkaantumisiin että aineellisiin vahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tiettyjen erityiskysymysten selvittämiseksi. Onnettomuuksia tutkitaan kaikkiaan noin 350 – 400 vuosittain. Tutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Onnettomuustutkinnassa ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.

img_2626

 

 

 

 

 

 

Onnettomuustietoinstituutti (OTI) koordinoi tutkijalautakuntatyötä, mutta ei puutu lautakuntien riippumattomaan työskentelyyn. OTI huolehtii myös lautakuntien koulutuksesta, tutkinnan tulosten käytöstä ja tietopalvelusta. Liikenneonnettomuuksien tutkintaa ohjaa liikenne- ja viestintäministeriön asettama liikenneonnettomuuksien tutkinnan neuvottelukunta.

Tutkijalautakunnat Suomessa

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat hoitavat tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnan käytännössä. Tutkijalautakunnissa on edustettuna asiantuntijoita poliisista, lääketieteen, ajoneuvotekniikan, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta sekä tarpeen mukaan muita erityisasiantuntijoita.

Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 300 jäsentä. Lautakuntien rajat noudattavat pääosin nykyisiä maakuntarajoja. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on siis kolme tutkijalautakuntaa, joissa on joka lautakunnassa mukana kaksi liikenneteknistä jäsentä ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelta. Lautakunnat ovat itsenäisiä ja riippumattomia selvittäessään liikenne- onnettomuuksien syitä ja tehdessään turvallisuuden parannusehdotuksia. Tutkijalautakuntien jäsenet toimivat virkavastuulla ja heillä on vaitiolovelvollisuus.

Tutkijalautakuntien tehtävät

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tehtävänä on selvittää onnettomuuteen johtaneet tekijät ja tehdä tarvittavat esitykset liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Kerättyä aineistoa käytetään liikenneturvallisuustyössä, viranomaistyössä, kansainvälisessä yhteistyössä ja viestinnässä. Lautakunnat eivät selvitä onnettomuuksien syyllisyys- tai korvauskysymyksiä.

dscn0464

Tutkinta käytännössä

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat saavat tiedon onnettomuudesta joko hätäkeskuksesta tai poliisilta. Lautakunta pyrkii aloittamaan tutkinnan onnettomuuspaikalla välittömästi. Tutkijalautakunnan jäsenellä on oikeus tehdä tutkimuksia onnettomuuspaikalla, tarkastaa ajoneuvoja ja saada tietoja muun muassa viranomaisrekistereistä onnettomuuden taustatekijöiden selvittämiseksi.

Onnettomuudesta tutkitaan sen

  • kulku,
  • riskitekijät,
  • seuraukset ja
  • olosuhteet.

Tutkinta noudattaa kirjallisesti kuvattua tutkintamenetelmää ja siinä käytetään vakiolomakkeita. Tasalaatuinen ja kattavasti kerätty aineisto antaa mahdollisuuden hyödyntää sitä mahdollisimman tarkasti. Tutkintamenetelmään on sisällytetty myös kansainvälisiä standardeja. Tutkimuksen osalta osallistutaan eräisiin EU:n tukemiin tutkimushankkeisiin.

Tutkinnan tulokset

Tutkijalautakunta laatii tutkintaselostuksen, joka sisältää muun muassa kuvauksen onnettomuuden kulusta, siihen johtaneista tekijöistä, onnettomuuden seurauksista sekä tutkijalautakunnan ehdottamat turvallisuuden parannusehdotukset.

Tutkintaselostuksessa ei ilmaista onnettomuuden tai siinä osallisena olleiden henkilöiden tai ajoneuvojen tunnistetietoja. Valmistuttuaan tutkintaselostus on julkinen asiakirja. Muut tutkinnan yhteydessä kertyneet tutkinta-asiakirjat ovat salassa pidettäviä. OTI arkistoi tutkintaselostukset ja niihin liittyvät asiakirjat.

OTI kokoaa onnettomuusaineiston onnettomuustietorekisteriksi ja siitä julkaistaan vuosittain:

  • yhteenvetoraportti kuolemaan johtaneista onnettomuuksista
  • ennakkoraportti kuolemaan johtaneista alkoholionnettomuuksista
  • ennakkoraportti kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kolme kertaa vuodessa.

Raportit ovat luettavissa täällä.

Onnettomuustietorekisterin tietoja voidaan luovuttaa käytettäväksi tieteelliseen ja tilastolliseen tutkimukseen sekä viranomaisten tarpeisiin. Tunnistamattomia tai summattuja tietoja käytetään myös muuhun liikenneturvallisuustyöhön.

kjell_lind

 

Kjell Lind
Liikenneturvallisuussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Työllisyyden hoito on yhteispeliä!

Syyskuun työllisyyskatsauksen mukaan työttömyys on maakunnassamme edelleen laskusuunnassa (-5,8%). Meillä EP:llä usko tulevaan on tuoreen PK-yritysbarometrin mukaan maltillista. PK-yritysten rooli työllistäjinä on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa. Myös tänä vuonna suurin osa uusista työpaikoista syntyy kasvuyrityksiin. Yrittäjät ovatkin entistä keskeisemmässä roolissa luomassa työtä ja hyvinvointia Etelä-Pohjanmaalle.

Samaan aikaan, kun työttömyys laskee niin pitkäaikaistyöttömyys kasvaa. Yhä useampi henkilö on ollut yli vuoden työttömänä. Mukana joukossa on yhä enemmän myös korkeakoulututkinnon omaavia henkilöitä. Työttömyys näkyy erityisesti myös Etelä-Pohjanmaan kuntien kukkarossa. Syyskuussa 2016 eteläpohjalaiset kunnat maksoivat Kelalle 742 934 euroa rahoitusosuutta työmarkkinatuesta. Suurimmat maksajat olivat Seinäjoki, Kurikka ja Lapua. Kunnat joutuvat maksamaan puolet työmarkkinatuesta sen jälkeen, kun kunnassa asuva työtön on saanut työmarkkinatukea työttömyyden perusteella yli 300 päivää. Lisäksi kunnan maksuosuus nousee 70 prosenttiin siinä vaiheessa, kun henkilö on saanut työmarkkinatukea tuhat päivää.

Jo nyt kunnat pohtivat yhdessä asiakkaan ja TE-toimiston kanssa mahdollisuuksia työmarkkinatukea saavien henkilöiden tilanteen parantamiseksi. Maakuntauudistuksen myötä kuntien rooli työllisyyden hoidossa tulee entisestään kasvamaan, koska vuonna 2019 aloittavissa maakunnissa palvelun tuottajina ovat yksityiset ja julkisomisteiset yritykset sekä kolmas sektori! Vuoden 2017 keväällä aloittavat kuntien työvoima- ja yrityspalvelujen alueelliset kokeilut pohtivatkin uusia työllistämisen keinoja yhteistyössä työhallinnon, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa.

jobELY-keskuksella on käytettävänään yli 15 miljoonan euron määräraha, jolla työnhakijoiden työllistymistä voidaan helpottaa. Tästä rahasta käytetään TE-toimiston myöntämään palkkatukeen ja starttirahaan noin 7 miljoonaa euroa. Työnhakijoiden osaamista ja työnhakuvalmiuksia kehitetään lisäksi noin 8 miljoonalla eurolla.
Pari viikkoa sitten hallitus jätti eduskunnalle esityksen työttömyysturvalain, julkisen työvoima- ja yrityspalvelulain ja työsopimuslain muuttamisesta. Esityksen mukaan työttömän henkilön saamasta työttömyysturvasta voitaisiin jatkossa rahoittaa starttiraha, palkkatuki ja liikkuvuusavustus. Tavoitteena on, että palveluja olisi jatkossakin joustavasti saatavilla ja ne tukisivat polkuja avoimille työmarkkinoille ja yrittäjäksi ryhtymistä.

Hallitus ehdottaa myös rekrytointikokeilua, jossa työnantaja voisi ottaa henkilön lyhytaikaiseen (max 1 kuukausi) työkokeiluun ja sen aikana arvioida työnhakijan soveltuvuutta kyseiseen tehtävään ennen työsopimuksen tekemistä. Työkokeilu perustuisi työnhakijan vapaaehtoisuuteen. Tavoitteena on edistää työttömien työllistymistä ja alentaa työnantajien kynnystä palkata työttömiä.

Jos lakiesitykset tulevat voimaan aloittaa TE-toimisto myös vuonna 2017 entistä tiiviimmän yhteydenpidon työnhakijoihin. Tiivis yhteydenpito vähintään kolmen kuukauden välein palvelisi TE-toimiston perustehtävää eli työnvälitystä. Avoinna olevat työpaikat täyttyisivät nopeammin ja työnhakija pääsisi kiinni työelämään. Työnhakijoiden velvollisuuksia tiukennettaisiin myös. Jatkossa olisi entistä suurempi velvollisuus hakea ja ottaa vastaan työtä sekä parantaa omia työllistymismahdollisuuksia esim. valmennusten ja työvoimakoulutuksen avulla.

Jotain eteläpohjalaisesta työllisyyden hoidon yhteispelistä kertoo se, että meillä työttömien osuus työvoimasta on ollut jo pitkään maan toiseksi alhaisin ollen tällä hetkellä 9,5%.

Lue myös, mitä Etelä-Pohjanmaalla tehdään nuorisotakuun hyväksi eri tahojen yhteistyönä.

sirparintala

Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin

Miten valtiosta on tullut vesirakenteiden omistaja?
Valtio omistaa erilaisten lupien  ja sopimusten perusteella monenlaisia vesistörakenteita. Rakenteisiin liittyviä lupia on useita satoja ja sopimuksia vielä monin verroin enemmän. Suurin osa valtion vesistörakenteista on ELY-keskusten hallinnassa, mutta  toisaalta Metsähallitus omistaa esimerkiksi vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. ELY-keskusten hallintaan vesistörakenteet ovat tulleet maa-ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamien  yleishyödyllisten hankkeiden kautta. Rakenteet siirrettiin Helsingistä alueiden hallintaan 1990-luvun puolivälissä.

maapadon-esittelya

Kivi-ja Levalammen tekojärven maapatoa ja suotovesien automaattista tarkkailua esitellään maa-ja metsätalousministeriön edustajille.

 

 

Millaisia vesistörakenteita  ELY-keskukset omistavat?
Valtion omistuslistalta löytyy mm. tekojärvien penkereitä, säännöstelypatoja ja niiden automatiikkaa, tulvaluukkuja, kanavia, pengerrysalueiden pumppaamoja ja monenlaisia mittausasemia. Valtio ei yleensä omista rakenteiden alla olevaa maa- tai vesialuetta, vaan vain varsinaisen rakenteen. Valtiolla on luvan haltijana velvollisuus pitää rakenteet kunnossa, ellei kunnossapitoa ole siirretty rakenteista hyötyä saavalle taholle, kuten voimayhtiölle tai kunnalle.

seinasuun-pumppaamo

 

Seinänsuun pumppaamo on  yksi suurimmista valtion vastuulla oleva kuivatusvesien pumppaamoista.

 

 

 

Missä valtion vesirakenteet sijaitsevat?
Maakunnittain tarkastellen valtion vesirakenneomaisuuden arvo on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on  1960 – 1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy useita vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

maapadotpumppaamot

ELY-keskuksista siirtyy vuoden 2019 alussa maakuntien vastuulle  noin 40 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, 85 kuivatusvesien pumppaamoa, yli 200 pohjapatoa sekä runsaasti muita vesistörakenteita.

Valtion vesistörakenteiden omistajuus keskitetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle
Maa-ja metsätalousministeriö on tehnyt syyskuun lopulla päätöksen, jolla valtion vesirakenteet ja hydrologiset havaintoasemat siirretään muista ELY-keskuksista syksyn aikana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Maa- ja metsätalousministeriön rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Ympäristöministeriön puolella vastaava siirto on valmisteilla ja siirtyvät kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen.

kalatie

 

Kalatalousasiantuntijat tutustuvat Perhonjoen vesistörakenteisiin kuuluvaan kalatiehen.

 


Mitä keskittäminen tarkoittaa?

Rakenteiden omistajuuden keskittämisellä pyritään yhtenäistämään vesistörakenteiden ylläpitoa ja valmistautumaan tulevaan maakuntauudistukseen. Tämän ja ensi vuoden tavoitteena on saattaa rakenteita koskevat rekisteritiedot ajan tasalle. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon ohjelmoinnista: yhdessä muiden ELY-keskusten kanssa suunnitellaan, miten vesistörakenteiden rahoitus (keskimäärin 5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehditaan tarvittavien toimenpiteiden kilpailuttamisesta. Erityisesti pyritään lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin?
Vuoden 2019 alusta lähtien vesistörakenteista huolehtiminen tulee kuulumaan maakunnille eli tulevaisuudessa puhummekin maakuntien vesistörakenteista. Lähikuukausina ratkaistaan, miten vesistörakenteiden omistajuus, rakenteiden ylläpito, rakenteisiin liittyvät velvoitteet (mm. kalaistutukset) ja lupapäätösten hallinta tullaan maakunnissa hoitamaan. Resurssit eivät riitä siihen, että maakuntien vesistöomaisuutta hoidettaisiin jokaisessa maakunnassa, joten maakuntien joustavaa yhteistyötä tarvitaan, jotta vanhenevat vesistörakenteet voidaan pitää turvallisessa kunnossa.

rautioliismaria
Liisa Maria Rautio
Vesistöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus