Rannoille rakennetaan

Kesämökillä taitaa olla meille suomalaisille aivan erityinen merkitys. Se on tärkeä pako- ja piilopaikka, johon voidaan välillä hypätä irti arjen hyrisevästä oravanpyörästä. Monille kesämökkipaikkaan liittyy ehkä nostalgisia lapsuudenmuistojakin. Voidaan välillä ikään kuin palata hetkeksi siihen ”vanhaan hyvään aikaan” voimia keräämään. Taidammekin olla Suomessa etuoikeutetussa asemassa, sillä esimerkiksi tiheään asutussa Keski-Euroopassa ei ole vastaavanlaisia mahdollisuuksia omalle leppoisalle kesänviettopaikalle. Naapurimaassamme Ruotsissakin rantarakentamista säädellään Suomea tiukemmin.

mökki2

Rantoja rakennetaan ja on rakennettu Suomessa aina ahkerasti. Vuoden 2013 tilanteessa rakennettuja kesämökkejä lasketaan olevan yli 500 000. Vapaa-ajan asunnot keskittyvät Järvi-Suomeen, meren rannikkoalueille ja Lapin matkailukeskuksiin. Lomarakentamisesta on aikavälillä 2003 – 2013 noin 85 – 90% sijoittunut rannoille ja noin 90% rantarakentamisesta perustuu nykyisin kaavoitukseen – ei siis poikkeamislupamenettelyihin. Pohjalaismaakunnissa lomarakentaminen on runsasta niissä kunnissa, joissa vesistöjä on paljon. Rantarakentamisen suuren määrän on tietenkin mahdollistanut Suomen vesistöjen pitkä rantaviiva – Itämeren sekä tuhansien järvien ansiosta ja Pohjalaislakeuksilla on tietenkin vielä pitkät jokivarret. Toki puhdas luonto on ratkaisevan tärkeä ja houkutteleva peruste siihen, miksi mökki ylipäätään halutaan rakentaa.

Maankäyttö- ja rakennuslaki muuttuu

Muutosten aikaa elämme monellakin saralla. Varmasti useimpien on vaikeaa edes pysyä kärryillä siitä, kuinka monelta syrjältä ja kantilta omaa toimintaympäristöä muutellaan. Muutokset ovat lähtökohtaisesti hallinnollisia ja vaikutusten realisoituminen arkielämään aina tulee pienellä viiveellä. Ja niin on nyt vaihtumassa esimerkiksi rantojen rakentamisesta päättävä viranomainenkin. Sipilän hallitusohjelman mukaisesti rakentamista ohjaavaa lainsäädäntöä muutetaan siten, että mm. rakentamisen lupamenettelyitä sujuvoitetaan. Esimerkiksi rantarakentamisen poikkeamislupamenettelyä muutetaan. Vuodesta 2010 eteenpäin kaavoittamattoman ranta-alueen rakentamisen poikkeamislupia ovat käsitelleet ELY-keskukset ja sitä ennen alueelliset ympäristökeskukset ja lääninhallitukset. Mutta 1.4.2016 lukien Maankäyttö- ja rakennuslaki muuttuu siten, että rantarakentamisen luvat käsitelläänkin kunnan lupaviranomaisten toimesta. Näin rakentamisen poikkeamislupia ei tarvitse enää jatkossa hakea valtion lupaviranomaiselta eli ELY-keskuksilta. Itse asiassa, kaikki poikkeamislupia edellyttävä rakentaminen hoidetaankin jatkossa kunnan lupaviranomaisen luukun kautta. Kunnan lupaviranomaisen työmäärä jonkin verran lisääntyy, mutta etuna tulevat olemaan lupamenettelyyn liittyvät kustannussäästöt ja ehkä käsittelyn nopeutuminen. Lisäksi lupamenettelyä saadaan selkeytettyä siltä osin, ettei enää tarvitse tehdä laintulkintaa kulloinkin vireillä olevan lupa-asian toimivaltaisesta viranomaisesta. Näin ainakin yksi menettelyvirhemahdollisuus saadaan karsittua ja siten myös mahdollisia hallintovalituksiakin. ELY-keskukset hoitavat jatkossa poikkeamislupamenettelyyn liittyviä seuranta-, ohjaus- ja valvontatoimia ja ovat tarvittaessa muutoinkin aktiivisessa vuorovaikutuksessa kunnan lupaviranomaisten kanssa.

Lupaedellytykset säilyvät ennallaan

Vaikka rakentamisen poikkeamislupaa käsittelevä viranomainen vaihtuukin, ei luvan myöntämisen edellytyksiä silti ole muutettu. Perustan kriteereille, joilla rakentamisen poikkeamislupia myönnetään, ovat muodostaneet aikojen saatossa laki sekä hallinto- ja oikeuskäytäntö. Perustan rakentamisen yleisistä edellytyksistä ovat luoneet erityisesti rakentamista ohjaavien ministeriöiden ohjeistukset sekä Hallinto- ja Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisut. On siis todennäköistä, että jos joskus olet jo saanut rantarakentamisestasi hylkäävän poikkeamislupapäätöksen eivätkä olosuhteet suunnitellulla rakennuspaikalla ole muuttuneet, ei luvan myöntämisen edellytyksiä taida edelleenkään olla olemassa. Useimmiten hylkäävät päätökset ovat nimittäin perustuneet rantojen jo toteutuneeseen liian tiheään rakentamiseen (rakennuspaikkojen lukumäärään), paikan rakennuskelvottomuuteen (esim. tulvan, sortuman tai vyörymän vaaran vuoksi) tai johonkin erityiseen lailla suojeltuun luonnon arvoon, joka häviäisi rakentamisen seurauksena.

Onneksi rantojen yleiskaavoitus etenee kunnissa vauhdilla. Yleiskaavoilla pystytään suunnittelemaan esimerkiksi kokonaisten järvien ranta-alueiden rakentamismahdollisuudet ja –oikeudet, jolloin rantarakentamisen poikkeamislupamenettelyiden tarve vähenee merkittävästi. ELY-keskus kannustaakin kuntia laatimaan rakentamista ohjaavia oikeusvaikutteisia yleiskaavoja sellaisten vesistöjen ranta-alueille, joille kohdistuu suurta mielenkiintoa rakentamiselle. Kattavilla yleiskaavoilla saadaan turvattua maanomistajien tasapuolista kohtelua, kohdistettua rakentamista siihen sopiville alueille sekä turvattua tärkeitä luonnonarvoja ja varmistettua myös rakentamattomana säilytettävän ranta-alueen määrää. Kaikilla nimittäin ei ole mahdollisuutta omaan mökkipaikkaan, joten on tärkeää, että kaikilla on kuitenkin jokamiehen oikeuksiin perustuva mahdollisuus retkeilyyn ja virkistäytymiseen ranta-alueilla.

mokkikuva

ELY-keskuksen puolesta, ja allekirjoittanut rakentamisen poikkeamislupa-asioita noin 10 vuotta hoitaneena, kiitämme lämpimästi kaikkia asiakkaitamme ja kuntien viranomaisia hyvästä yhteistyöstä rakentamisen poikkeamislupa-asioissa! Jatkakaamme hyvää yhteistyötä! ELY-keskus auttaa ja neuvoo edelleen rakentamiskysymyksissä.

Lämmintä kesämökkikautta odotellessa,

Katajisto_Juha_5207

Juha Katajisto
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kehittämishankkeiden valintamenettely

Uuden ohjelmakauden myötä maaseuturahaston kehittämishankkeiden rahoitusvalinnassa on siirrytty valintamenettelyyn, jossa noudatetaan valtakunnallisia valintakriteerejä.

Viime vuoden puolella oli kaksi valintajaksoa ja juuri nyt on meneillään ohjelmakauden kolmas hankkeiden valintamenettely. Helmikuusta lähtien olemme voineet myös tehdä tukipäätöksiä hankkeisiin.

 Valinta_2

Saapuneet hankehakemukset jaetaan hanke-esittelijöille ja kukin tekee pohjaesityksen hankkeen pisteytyksestä. Yhteisessä valintamenettelykokouksessa käymme lävitse jokaisen hankkeen ja siihen valmistellun pisteytysesityksen kohta kohdalta. Hankkeen lopullinen pistemäärä vahvistetaan yhteisen keskustelun pohjalta. Näin varmistumme siitä, että jokainen hanke pisteytetään samaa asteikkoa käyttäen.

Pisteytyksen jälkeen hankkeet laitetaan pisteiden mukaiseen paremmuusjärjestykseen, jonka jälkeen laskemme kuinka monelle hankkeelle rahoitusta kulloisellakin valintajaksolla riittää.

Hankkeiden valintajaksot tarkoittavat tuen hakijoille sitä, että heidän tulee valmistella hankeideansa aikaisempaa valmiimmaksi suunnitelmaksi pärjätäkseen rahoitusvalinnassa muiden hankehakemusten joukossa.

ELY-keskuksen näkökulmasta hankkeiden valintamenettelyssä pystymme aikaisempaa paremmin poimimaan parhaat hankeideat rahoitukseen. Hyvin mietityt, tavoitteiltaan selkeät, toimenpiteiltään konkreettiset ja realistiset sekä kustannustehokkaat hankkeet menestyvät valinnassa. Hankevalinnassa kiinnitetään myös huomiota hankkeen tarvelähtöisyyteen, kohderyhmän sitoutuneisuuteen sekä erityisesti hankkeen tulosten esille tuomiseen. Hankkeiden uutuusarvo on myös tärkeää: askel seuraavalle rappuselle tulisi aina olla tavoitteena.

Hankkeiden valintakriteerit ovat hieman uudistuneet ja ne otetaan käyttöön 1.3.2016 alkaneelta valintajaksolta. Käykää tutustumassa uusiin valintakriteereihin ELY-keskuksen tai Maaseutuviraston nettisivuilla. Hankkeiden kustannustehokkuus sekä hankkeiden laatu ja vaikuttavuus nousevat selkeämmin esiin uusissa valintakriteereissä.

Toukokuun ja lokakuun lopussa ovat tämän vuoden seuraavat hankkeiden valintajaksot. Odotamme uusia hankeideoitanne!

HMM

 

Hanna Mäkimantila
Kehittämispäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

tulvatpohjanmaa-tunnus_WEB

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m3/s (30.4.1922).

Tulvakuvasarja_AUTO_final_556x278px

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m3/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.suojaa_omaisuutesi_tulvalta

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

Rautio_Liisa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Projekten ger möjligheter – samverkan och vattenvård i praktiken

De allmänna målen för vattenvårds- och havsvårdsförvaltningen är att skydda, förbättra och återställa vattnen och Östersjön så att ytvattnens och grundvattnens eller Östersjöns status inte försämras samt att deras status är åtminstone god” Så står det i Lagen om vattenvårds- och havsvårdsförvaltningen (1299/20004). På detta följer en 9 punkter lång lista på NTM-centralernas uppgifter: karakterisering och klassificering av vattnen, utredningar över mänsklig inverkan och ekonomi, insamlande av information om skyddsområden och vattentäkter, bereda övervakningsprogram, förvaltningsplan och åtgärdsprogram, samt fullgöra andra uppgifter som ålagts av miljöministeriet och jord- och skogsbruksministeriet… Långa planeringsprocesser, många möten och diskussioner, styrt och Byråkratiskt… Jo!

Purokunnostus_Kökmokanal_Anna_Källberg

 

 

 

 

 

Bild: Anna Källberg

 

Men sist och slutligen är målsättning ganska enkel och klar; våra ytvatten (åar, sjöar och kustvatten) skall vara i sådant skick att många olika arter av fisk trivs och kan ätas utan begränsningar och inga algblomningar förorsakade av övergödning förekommer. För grundvattnens del gäller det att se till att vattenkvaliteten är sådan att vattnet kan användas som hushållsvatten ifall det behövs och att reserverna inte minskar.

Pintaa_syvemmälle_Lotta_Haldin
Bild: Charlotte Haldin

NTM-centralens roll som myndighet är ganska låst till planeringen och de lagstadgade uppgifterna i arbetet för att uppnå målen, speciellt i dessa tider med begränsade resurser. Förverkligande av åtgärder faller på andra. Genom projekt finns det möjlighet att genom extern finansiering, vanligen via EU, att även jobba med dessa saker i praktiken. Inom Södra Österbottens NTM-central har vi en lång historia av projektverksamhet. Listan med projekt som vi varit delaktiga i har genom åren blivit ganska lång. I mitt minne dyker projekt som ”God miljö för Larsmo-Öjasjön”, ”Lappajärvi-Life”, ”CATERMASS” och ”BEFCASS”, ”SeaGIS”, ”Lapuanjoen tila ja kunnostus” förutom de projekt som jag själv varit involverad i ”Rinnande vatten i Kvarken-RIVI”, ”Förlivskraftiga småvatten i Kvarkenregionen-FLISIK” + diverse andra projekt som vi via projekten samarbetat med.Copyrigth_FLISIK_Död ved
Bild: FLISIK-projekt

Det som stått på agendan har varit praktiskt arbete med att stensätta rensade bäckar, leda tillbaka vattnet till utdikade myrar, minska belastningen av näringsämnen, fasta partiklar, surhet och metaller genom olika former av vattenskyddsåtgärder. Hälsosam omväxling i ett annars mycket pappersdominerat arbete.

Mycket av projektens verksamhet är också informationsspridning, diskussion med allmänheten, skogsägare och näringsidkare. En viktig del är också att lära sig helt nya saker eller att se gamla saker från en ny sida, förstå hur andra fungerar, tänker och hurudan deras verklighet ter sig. Och jag tänker inte förringa nätverkandet i detta arbete; Du lär känna folk med specialkunskap, vet vem du skall kontakta då du söker svar. Det leder ofta till nya lösningar på gamla problem, eller utmaningar som man väl numera hellre skall tala om. Tillsammans kommer man ofta på nya lösningar som fungerar!

Tiedonvaihto_Lettokeidas_Vincent_Westberg
Bild: Vincent Westberg

Förhoppningsvis leder allt detta till att fisk och fiskarnas mat småkrypen i framtiden trivs bättre i våra vatten. Även människorna mår bättre, trivs och fröjdas invid vatten där man kan simma och, fiska eller bara njuta av vyerna och vattenskvalpet.

Fortsättning följer med projektet VIMLA- Vatten och Människan i Landskapet (mera information på kommande så småningom på adressen: vimlavatten.org)

Maensivu_Merja_5972

 

Charlotte Haldin
Överinspektör
NTM-centralen i Södra Österbotten

Luomua läheltä ja kaukaa

Kulunut vuosi toi muutoksia tehtäviin ja nyt on 50 v. ”vihreä” tarkastaja seurannut luomuasioita aikaisempaa lähemmin. Monia uusia näkökulmia ja etenkin pieniä yksityiskohtia tuli vastaan. Luomutuotannon asiantuntijan titteli kuitenkin – pakko myöntää – jäi vielä kaukaiseksi haaveeksi.

Jos kuitenkin menneen vuoden luomuasiat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, olisi valinta kirkkaana mielessä. Luomutuotannossa kaikkein parhaiten yhdistyvät tuottajan ja kuluttajan intressit sanan jäljitettävyys kohdalla. Tässä kohtaa kaikki ovat voittajia.

Yhä useampi kuluttaja haluaa tunnistaa käyttämänsä ravinnon alkuperän. Missä, milloin ja miten ruokapöytään hankittu elintarvike on tuotettu? Asia olisi ollut edeltäville sukupolville suorastaan outo – olihan heille ruuan tuottaja tuttu tai ainakin joku kauppiaan tuntema henkilö.

Luomutuotannolla on loistava mahdollisuus olla ajan hermolla. Jokainen Suomessa tuotettu luomuerä on jäljitettävissä. Kaikesta korjatusta sadosta on kirjanpito, tieto siitä missä siilossa vilja on varastoitu – kenelle, milloin ja miten paljon siitä on markkinoitu. Luomutiloilla vuosittain tehtävät tuotantotarkastukset ovat oiva vakuus kuluttajalle – ulkopuolinen todistus tuotteen aitoudesta, joka seuraa tuotetta läpi jalostuksen ja kaupan aina kuluttajan pöytään saakka.

_MG_8542

Tuottajille ja muille toimijoille asiaan liittyvät kirjanpidot ovat lisätyö, joka kannattaa tässä muuttuvassa maailmassa tehdä positiivisin mielin. Suorin vertauskuva voisi olla tilanne, jossa polkupyöräkaupan jälkeen täytetään takuutodistusta – jokainen kirjaus tuotantoeristä on merkintä ”takuukorttiin” kuluttajalle koituvasta lisäarvosta. Luomutarkastajien kirjaukset tilakohtaisessa pöytäkirjassa ovat dokumenttina, kun ELY-keskus antaa tuottajalle asiakirjaselvityksen eli luvan markkinoida tuotteitaan luomutuotteina. Luonnonmukaisessa tuotannossa tämä asiakirjaselvitys on siis monien muiden seikkojen lisäksi vakuus siitä, että tuotteen jäljitettävyys on kunnossa.

Viimeaikoina myös tavanomaisen tuotannon puolella on haettu lisäarvoa jäljitettävyydestä. Saattaa olla, että tämä nimenomainen – vaikkakin vain yksi luomutuotannon erityisominaisuus olisi käyttökelpoinen kaikelle suomalaiselle elintarviketuotannolle. Lyhyt jäljitettävä ketju pellolta pöytään voittaa maailmojen ääristä laivatun ylijäämäerän monin eri tavoin.

IMG_3171

Otsikon viimeiseen sanaan sisältyvää ideaa voisi hahmottaa käytetyn auton myynti-ilmoituksen avulla. Jos ilmoituksessa tarjotaan ajoneuvoa, jolla on ollut useita omistajia – tai vastaavasti viereisessä ilmoituksessa lyhyt tieto ”ensimmäinen omistaja myy”.

Mielestäni kaiken kotimaisen tuotannon voi rinnastaa tuohon jälkimmäiseen – ensimmäinen omistaja myy. Kotimaisessa Luomutuotannossa on lisäksi mukana asiantuntevan luomutarkastajan ja EVIRA:n myöntämä sertifikaatti – varmistettu tuotantotapa ja varmistettu jäljitettävyys.

Perämäki_Ari

 

Ari Perämäki
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kannattako valtion vesirakenteita omistaa?

Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt valtion vesirakennusomaisuuden kokoamista yhden tahon vastuulle ja esittänyt täksi tahoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusta. Ajatuksena on eriyttää vesilain mukaisiin lupiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet eli lupien hallinnointi ja rakenteiden omistajuus toisistaan.

Millaisesta omaisuudesta sitten on kysymys? Valtiolla on parikymmentä tekojärveä ja laajoja tulvapengerryksiä pitkin jokivarsia lähinnä Pohjanmaalla. Omaisuudeksi katsotaan kuitenkin vain itse rakenteet. Varsinaisia patoja on viitisen kymmentä, penkereitä ja kanavia kumpiakin noin 400 kilometriä. Teknisempiä rakenteita ovat pumppaamot ja säännöstelyluukut ja niihin liittyvä mittaus- ja säätötekniikka. Näitä on noin 250 kpl. Lisäksi valtion vesirakennusomaisuuteen kuuluu myös pohjapatoja, siltoja, teitä ja kuivatusojia.

Kalajarvi2

Valtio omistaa itse rakenteet ja lupien kautta niiden käyttöön kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Sen sijaan valtio pääsääntöisesti ei omista rakenteiden alla olevaa maapohjaa. Vesilain mukaisissa lupapäätöksissä valtiolle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus veden ja rakenteiden alle jääneisiin alueeseen, mutta vain kyseiseen tarkoitukseen. Muilta osin omistus on kiinteistön alkuperäisellä omistajalla. Tilanne on tältä osin erilainen kuin esimerkiksi Liikenneviraston omistaman tieomaisuuden kohdalla, missä myös maapohja kuuluu tienpitäjälle. Patojen, pumppaamojen ja luukkujen omistajuuteen kuuluu selvää materiaalia, mutta kanavan omistamiseen kuuluu oikeastaan vain oikeus ja velvollisuus pitää uoma auki.

kalajarvi

Valtion vesirakennusomaisuudella on kirjanpidollinen 200 – 300 milj. euron tasearvo. Eräs vesiomaisuuden hoidon periaate olisi pyrkiä luovuttamaan omaisuutta siihen kuuluvine velvoitteineen hyödynsaajille. Sellaisten hyödynsaajien löytäminen, jotka voisivat vaikka korvauksetta vastaanottaa valtion vesirakennusomaisuutta, ei kuitenkaan oikein tahdo löytyä. Tästä voisi päätellä, että omaisuuden reaaliarvo on nolla tai jopa negatiivinen. Lähinnä tulvasuojelua, mutta myös muita yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja parantamaan tarkoitetuille rakenteille on harvoin sellaista hyödynsaajaa, joka pysyvästi ottaisi rakenteet hoitoonsa. Valtion vesirakenteista valtaosa jäänee pysyvästi yhteiskunnan huolehdittavaksi.

vesirakenteet_muokattu

Miksi sitten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ottaisi tällaisen riesan, minkä reaaliarvo on olematon ja kysymyksessä on oikeastaan kunnossapitovelvoitteiden hoito? Valtio varaa vuosittain 7-8 milj. euroa vesirakenteidensa käyttöön, kunnossapitoon ja perusparannuksiin ja tämän oletetaan jatkuvan. Valtion vesirakennusomaisuudesta puolet on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. ELY-keskusten henkilöstön vähentyessä olemme onnistuneet säilyttämään vesirakenteiden käyttöön ja kunnossapitoon liittyvää osaamista. Meiltä löytyy rakennuttamisen ja kilpailutuksen asiantuntemuksen lisäksi erityisosaamista mm. maarakentamisessa, kone- ja laitetekniikassa sekä sähkö- ja säätötekniikassa. Ammatillisen osaamisen ja resurssien ohella vielä tärkeämpi tekijä on henkilöstön aito halu ja kiinnostus hoitaa vesirakennusomaisuutta hyvin. Tämä into on tullut noteeratuksi myös alueemme ulkopuolella. Näin ollen on ollut helppoa ja luontevaa vastata myöntävästi tarjottuun haasteeseen.

Rantala_Aulis

Aulis Rantala
Johtaja, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus