Oikeus hyvään ympäristöön

Moniko meistä muistaa, että oikeus hyvään ympäristöön on Suomessa perusoikeus, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin aivan samalla painoarvolla kuin vaikkapa äänioikeus tai kotirauhan suoja.

Kentalan_juttuun1

Hyvä ympäristö on perusoikeutena verraten uusi, se on kirjattu ensimmäisen kerran lainsäädäntöömme Suomen hallitusmuodossa vuonna 1993 yhtä aikaa muutamien muiden uusien perusoikeuksien kanssa ja sittemmin vuoden 2000 alusta lukien perustuslakien kokonaisuudistuksen yhteydessä Suomen perustuslain 20 §:ään seuraavasti:

Vastuu ympäristöstä. Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Kentalan_juttuun2

Ympäristöperusoikeuden toteutumiselle annetaan puitteet muulla lainsäädännöllä, joka ohjaa, miten erilaisia toimintoja voidaan ympäristön ehdoilla harjoittaa ja määrää viranomaisten toimivallan kussakin asiassa. Ympäristölainsäädännön keskeisiä lakeja ovat mm. luonnonsuojelulaki, vesienhoitolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki ja ympäristönsuojelulaki, joiden toteutumisen seuranta kuuluu ELY-keskuksille ja kuntien viranomaisille. Vastuu ympäristöstä on jaettu niin, että se ei ole pelkästään viranomaisten velvoite, vaan jokaisen tulee omalla toiminnallaan pyrkiä turvaamaan ympäristön hyvinvointi. Joudumme hakemaan esim. rakennuslupia ja ympäristölupia ja  noudattamaan niissä määrättyjä lupaehtoja. Meitä on kielletty heittämästä roskia ympäristöön ja pilaamasta pohjavesiä tai muutakaan ympäristöä.

Oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja oikeus hakea muutosta tehtyihin päätöksiin ovat keskeisiä asioita ympäristöperusoikeuden toteutumisessa. Ympäristöhallinnon tulevia lainuudistuksia ajatellen on viime aikoina väännetty kättä siitä, että pitäisikö tai saisiko viranomaisella olla oikeus valittaa toisen viranomaisen päätöksestä. Nykyisellään valitusoikeus on melko laaja ja monien mielestä se pitäisi poistaa kokonaan tai ainakin sitä pitäisi rajoittaa. Yhtäältä on katsottu, että  valitusoikeuden myötä viranomaiset tekevät kaksinkertaista työtä ja yhteiskunnan varoja uhrataan kalliisiin oikeuskäsittelyihin samalla, kun elinkeinonharjoittajat joutuvat vuosikausia odottelemaan toiminnalleen tärkeiden päätösten lainvoimaisiksi tuloa.

Toisaalta on katsottu, että koska viranomaiset eivät pääsääntöisesti voi itse oikaista omia päätöksiään, tulisi olla joku taho,  joka ajaa ympäristön ääntä ja voi hakea muutosta virheellisiin päätöksiin. Varsin painava valitusoikeutta puoltava peruste on myös ollut se, että haitankärsijät eivät aina uskalla tai heillä ei kaikissa tapauksissa ole riittävää osaamista tai taloudellisia edellytyksiä valitusten tekemiseen kimurenteissa ympäristöasioissa. Moraalisesti oikeaa vastausta kysymykseen tuskin löytyy; oikea vastaus on se, mikä kulloinkin löytyy lainsäädännöstä. Varmasti valitusoikeuden laajuus on tarpeen ottaa kriittisen tarkastelun alle, mutta ei ehkä kuitenkaan täysin poistaa. Kuka silloin toimisi kansalaisille kuuluvan ympäristöperusoikeuden ja ympäristön asianajajana?

Päivi Kentala
Ympäristönsuojelupäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maalaismaisemaa , onko sitä enää?

Aina vain suurempaa, enemmän ja nopeammin. Kiire on tullut myös maaseudulle. Maatilojen koot kasvavat ja peltojen pinta-alat ja eläinmäärät lisääntyvät. Tuotantoa pitää saada kasvatettua, suuremmille koneille on tarvetta. Luonnonniityt ja laitumet ovat metsittyneet ja perinteisestä laidunnuksesta ja niitosta riippuvaiset kasvit ja eläinlajit vähentyneet. Maatilat ovat jo suuria yrityksiä.

Voisiko vielä nähdä hevosen pellolla auran edessä tai vetämässä heinäkärryä? Väkeä vauvasta vaariin heinätöissä eväskoreineen, on kesä ja kärpäset.

Tähän näkyyn sopii hyvin perinnebiotoopit. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia. Niillä on oma monipuolinen kasvisto ja eläimistö. 1950-luvulla esimerkiksi niittyjä on ollut jäljellä yli 280 000 hehtaaria, kun 1990-luvun perinnemaisemainvestoinnissa löydettiin enää yhteispinta-alaltaan noin 19 000 hehtaaria arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta.

kuva_leenan_blogiin

Jos ei nyt ihan hevoskärryihin palata, niin ilokseni huomaan, että kiinnostus ei-tuotannollisten investointitukien perinnebiotooppeihin ja ympäristösopimuksiin on lisääntynyt. Nykypäivän hektisessä maailmassa tarvitaan jotain rauhoittavaa, kiireetöntä maisemaa.

 ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän miten onnellinen onkaan hän joka maalla saa asustaa.”

Lue lisää aiheesta

 Leena.Rinta-Jaskari
Leena Rinta-Jaskari
Maksatustarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

ELY-keskus ei tee kaikkea itse – apuna puitesopimuskonsultit

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue on kilpailuttanut puitesopimuskonsultit. Kilpailutusprosessi alkoi HILMA-ilmoituksella lokakuussa ja päättyi sopimusten allekirjoitukseen neljän puitesopimuskonsultin kanssa huhtikuussa. Puitesopimustoimijoihin ei ilmoittautunut ulkomaisia toimijoita, vaikka kyseessä oli EU:n kynnysarvon ylittänyt hanke. Kilpailuun ilmoittautuneilla toimijoilla oli jo toimipisteitä Suomessa. Tällä puitesopimustoimittajien kilpailutuksella mahdollistetaan pienempien toimeksiantojen tilaaminen ilman kilpailutusta. ELY – keskuksille on asetettu tuottavuustavoitteita ja hankintojen kilpailutusprosessin on arvioitu tuovan merkittäviä henkilötyövuosisäästöjä.

Puitesopimusmenettely on ollut käytössä jo valtakunnallisesti ELY-keskuksissa yleis-, tie- ja rakennussuunnitelmissa sekä pienempien rakennushankkeiden kilpailutuksissa. Nyt menettelyä on laajennettu koskemaan myös esisuunnitteluvaiheeseen.

Puitesopimustoimijat on valittu painottaen laatuarviointia, jotta ELY-keskus saisi tilauksillaan markkinoilta mahdollisimman laadukkaita suunnitelmia ja selvityksiä. Puitesopimustoimittajille annettiin mahdollisuus käyttää myös alikonsultteja tai muodostaa työyhteenliittymiä, jotta myös pienemmät toimittajat pystyisivät tarjoamaan riittävän monipuolista osaamista ELY-keskuksen tarjouspyynnössä lueteltuihin eri osaamisalueiden tehtäviin. Erikseen nimetyille osaamisalueille ELY-keskus pyysi konsulttia nimeämään vastuuhenkilöt ja näille varahenkilöt. Tällä pyritään varmistamaan resurssien saatavuutta ja toisaalta estämään henkilöiden vaihtamista, kenties vähemmän kokeneisiin, siinä vaiheessa, kun varsinainen suunnittelutyö alkaa.

karttakuva

Puitesopimus on tehty vuosille 2016 – 2018, jona aikana voidaan antaa yksittäiset toimeksiannot suoraan puitesopimuskonsulteille. Vuoden 2019 osalta on lisäksi käytettävissä optiomahdollisuus. Laajemmat esisuunnitelmiin liittyvät toimeksiannot voidaan vaihtoehtoisesti myös kilpailuttaa ns. minikilpailuna neljän valitun puitetoimittajan kesken. Näin varmistetaan resurssien riittävyys, töiden aikataulussa pysyminen ja tarjousten hintatason pysyminen järkevänä.

Tällä puitesopimuksella voidaan hankkia liikennejärjestelmään ja tienpidon suunnitteluun liittyviä suunnitelmia ja selvityksiä sekä niihin liittyviä asiantuntijapalveluita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurin toimialueella. Tehtävät voivat olla liikennejärjestelmän, liikenneturvallisuuden, joukkoliikenteen, ympäristöasioiden, maankäytön, tienpidon ohjelmoinnin sekä tulevaisuuden liikennepalveluiden selvittämiseen, suunnitteluun ja kehittämiseen liittyviä asioita.

Puitesopimusten voimassaoloaikana yksittäisten toimeksiantojen rahoittajina voivat olla ELY-keskuksen lisäksi alueen kunnat, maakunnan liitot sekä muut yhteistyökumppanit.

Puitesopimuskonsulttien käyttö mahdollistaa pienemien toimeksiantojen teettämisen ilman jokaisen työn erillistä kilpailutusprosessia.

Esimerkkinä puitesopimuskonsultilla teetetystä toimeksiannosta on Alahärmän tieverkkosuunnitelma.

Eeva

Eeva Kopposela
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Mikä ihmeen tiestön telematiikka?

Taannoin Tiehallinnon liikenteen hallinnan toimintalinjoissa toiminnan pääpainoksi linjattiin liikenteen hallinnan peruspalveluiden tuottaminen ja niiden vaatiman ajantasaisen seurannan kehittäminen.

Laadukkaan liikennetiedottamisen avulla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta, vähentää liikenteen ruuhkautumista ja lisätä matkustusmukavuutta. Tarve ajantasaiselle liikennetiedolle on kasvanut voimakkaasti erilaisten telemaattisten laitteiden ja järjestelmien yleistyessä ja lisääntyessä.

Telematiikkaselvityksessämme vuonna 2001 kartoitettiin valta- ja kantatieverkon liikenteen turvallisuuden, sujuvuuden sekä kelin ongelmakohteet, joissa ongelmien vähentämisessä voitaisiin hyödyntää liikenteen hallinnan toimintoja ja telematiikkaa. Selvityksen päivitys tehtiin vuonna 2009. Telematiikka käsitteenä tarkoittaa lähinnä tienvarsiteknologiaa. Se taas pitää sisällään mm. tiesääasemat, kelikamerat, liikenteen automaattiset mittauspisteet (LAM), nopeusnäyttötaulut ja muuttuvat liikennemerkit sekä nopeuden automaattiset valvontakamerat. Nykyään myös reittiopastusinfotaulut, tunneleiden infotaulut ja muu uusteknologia on kasvamassa.

Liikennekeskus

Tiesääasemat antavat liikennekeskuksille ja sitä kautta medialle ja tienkäyttäjille informaatiota tiestön kelin tilasta. Tällaisia tietoja ovat mm. tuuli- ja lämpötiedot, sateen ja tienpinnan olomuototiedot sekä kitka lukemat). Näitä info-tietoja tukee kelikameraverkko, jolloin voidaan havainnollistaa tien olomuotoa.

Road Weather Station RWS200

Road Weather Station RWS200

 

Liikenteen automaattiset mittauspisteet eli LAM:it, keräävät liikenteen ajoneuvotietoja eli liikennemääriä, ajoneuvoluokkia ja – nopeuksia.

Muuttuvat merkit mm. nopeusrajoitusmerkit täydentävät liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta. Ne toimivat joko keli- ja liikennesuoriteohjauksella tai ruuhka-aikana kello-ohjauksella.

 

 

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueella on vuodesta 2002 alettu rakentaa tätä verkostoa teittemme varsille. Tällä hetkellä tienvarsilla lähinnä valta- ja kantateillä on teknologiaa alueellamme seuraavasti (suluissa määrä valtakunnassa):

  • tiesääasemia 40 kpl (n. 350 kpl),
  • LAM 49 kpl (runsas 400 kpl),
  • kelikameroita 50 kpl (n. 600 kpl sis. tunnelikamerat),
  • nopeuden valvontapisteitä n. 90 kpl (lähes 900 kpl) sekä
  • lukuisa määrä muuttuvia merkkejä (mm. Raippaluodon sillalla molemmin puolin).

Lisäksi todettakoon, että Raippaluodon sillalla on käytössä valtakunnan ainoa automaattinen liukkauden torjunta- järjestelmä eli sillalla on 54 kpl suutinta upotettuna tien pintaan, jota ohjataan Turun liikennekeskuksesta.

Telematiikkaverkkomme on jotakuinkin näin ollen kattava, mutta rahaa tullaan tarvitsemaan kuitenkin jatkossakin lähinnä korvausinvestointeihin. Kokonaisuudessaan satsauksia valtakunnassa on tehty useita kymmeniä miljoonia euroja. Näiden laitteiden ylläpito vaatii myös oman osansa. Huoltourakkojen kilpailutuksesta keskitetysti vastaa Liikennetelematiikkayksikkö Valtti, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonne myös itse annan työpanostani.

Virta_Reijo_5426

Reijo Virta
Asiantuntija, telematiikka
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus