Pelto-ojan pohjalla

Meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla maasto on niin kovin tasaista, että ylämäet eivät turhia rasita, maisema avautuu horisonttiin ja tasatyöntö on kova sana. Se tasaisuus sitten kostautuu, kun yritetään saada vesiä kulkemaan pois peltoalueilta.

Suomi kuivatettiin sotien jälkeen rakentamalla valtaojaverkosto ja niin sai kansa leipää pöytään. Valtaojien rakentaminen tehtiin aikoinaan lähes tykkänään lapiotyönä ja valtio jakoi lainaa sekä valvoi viime vuosituhannen loppupuolelle saakka niiden kunnossapitoa. Vasta aivan viime vuosina on valtaojien kaivu ja kunnossapito sysätty maanomistajille, joille asia usein tulee täydellisenä yllätyksenä.

 Viljelijän märkä pelto kertoo huonosta paikalliskuivatuksesta, mutta myös peruskuivatuksen puutteesta. Jotain tarttis teherä ja vaikeinta on usein se, että asian ratkaisemiseen tarvittaisiin myös muita valtaojan varrella viljeleviä maanomistajia. Yleisesti ottaen ei ikävä kyllä riitä, että pannaan takamarkilla oleva kaivinkone iskuun ja kuopaistaan siitä omasta kohdasta pahimmat pois, vaan pahimmillaan tai parhaimmillaan, kunnostettavaa valtaojaa on kilometritolkulla.

 ojakuva


”Valtaoja etsii kaivajaa ja silta rakentajaa”

 

 

 

Etelä-Pohjanmaalla on tuhansia vanhoja ja muutama uusikin ojitusyhteisö, joiden tehtäväksi on siunaantunut näiden valtaojien vesilain mukainen kunnossapito. Ojitusyhteisöön kuuluvat ne maanomistajat, jotka saavat kuivatuksesta hyötyä ja yhteisön toimitsijoiksi kutsutaan maanomistajia, jotka ovat valittu hoitamaan yhteisön asioita. Olen ollut mukana jo kymmenissä ojitusyhteisöiden kokouksissa ja nostan hatun korkealle kaikille hankkeissa mukana olleille maanomistajille.

Ojitusyhteisön toimitsijan rooli ei ole kovin hääppöinen. Varsinkin isoissa hankkeissa, joissa on mukana satoja maanomistajia, ei voi välttyä siltä, että ovesta sataa lunta tupaan keskellä kesää. Toimitsijan kuuluisi olla lähes yli-ihminen ja osata ratkoa tarvittaessa useamman sukupolven kestäneet riidat, sekä hallita suvereenisti vesilaki ja ojan kaivu.

Hankkeen toimitsijalta vaaditaan hyvien sosiaalisten taitojen lisäksi kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja hyvää oman alueen tuntemusta. Pienistä ei pidä pelästyä ja kaikki puhujanlahjat saa ottaa käyttöön. Kun sitten lopulta valtaoja toimii moitteetta ja kylän asiat on ruodittu kolmeen kertaan jokaisessa kokouksessa, toivoisin, että kaikki toimitsijat palkittaisiin vähintään kutsulla linnan juhliin – jälleen kerran on varmistettu se, että kansalla on leipää pöydässä. 

leppiemi_outi
Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Hulevesitulviin liittyvää varautumista ja tiedottamista kartoitetaan kyselytutkimuksen avulla

Kaikki kuvat: Lari Jaakkola

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus kartoittaa tänä kesänä hulevesitulviin liittyvää varautumista ja tiedottamista hankkeessaan ”Tehostettu tulviin varautuminen ja tulvatiedottaminen”. Hankkeeseen kuuluu kyselytutkimuksen tekeminen. Kysely lähetettiin kaikkiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuntiin viikolla 23. Kyselyn tuloksista tehdään heinä-elokuussa raportti, jossa käsitellään alueella sattuneita hulevesitulvia ja niihin liittyvän tiedottamisen riittävyyttä. Tiedottamista pyritään kehittämään kyselytulosten mukaan siten, että kunnat saisivat tarpeeksi tietoa hulevesitulvien riskeistä ja siitä, miten tulviin on mahdollista varautua. Syksyllä on tarkoitus myös järjestää hulevesiin liittyvä koulutustilaisuus ELY-keskuksen kunnille.

Rankkasateet täyttivät Vaasan Klemetinpuiston tulvavedellä toukokuussa 2016.

Rankkasateet täyttivät Vaasan Klemetinpuiston tulvavedellä toukokuussa 2016.

Hulevesitulvat ovat rankkojen sateiden synnyttämiä tulvia rakennetuilla alueilla. Hulevesitulvia syntyy rakennetuilla alueilla erityisesti siksi, että rakennettu maanpinta, kuten asfaltti, läpäisee sadevettä huonosti, minkä seurauksena katujen pintavalunta on voimakasta. Valuvat vedet kerääntyvät painanteisiin ja jäävät niihin aiheuttaen tulvimista. Kaupungeilla on erilaisia sateita voimistavia ominaisuuksia, joihin kuuluvat esimerkiksi tiivistymisytimien runsaus ilmakehässä. Tiivistymisytimet ovat ilmassa olevia hiukkasia, joiden ympärille ilmakehän vesi pääsee tiivistymään. Nämä hiukkaset ovat pakollisia sateen muodostumiselle, ja kaupungeissa hiukkasten suhteellisesti korkeampi määrä maaseutuun verrattuna lisää sateita. Myös vanhat ja riittämättömän pienet sadevesiviemärit pahentavat tulvaongelmia, kuten myös rakentaminen huonosti vettä imeyttävälle maaperälle, esim. savimaalle. Yleisesti ottaen kaupunkien ja taajamien tiivistyvä maankäyttö ja siitä johtuva viheralueiden väheneminen mm. täydennysrakentamisen kautta lisäävät hulevesitulvien riskiä.

: Sorsa löysi Klemetinpuiston tulvalammikosta uuden uimapaikan.

Sorsa löysi Klemetinpuiston tulvalammikosta uuden uimapaikan.

Rankimmat sateet syntyvät yleensä kesällä konvektiovirtauksissa, kun maanpinnan yläpuolella päivän aikana lämmennyt ilma kohoaa voimakkaasti ylöspäin tiivistyen sateeksi. Nämä sadekuurot esiintyvät ennalta-arvaamattomissa paikoissa ja vaihtelevan voimakkaina ja pituisina, joten hulevesitulvien tarkka ennustaminen on hyvin vaikeaa. Tästä huolimatta hulevesitulvien mahdollisia esiintymispaikkoja voidaan mallintaa ottamalla huomioon maanpinnan läpäisykyky, maaperän imeytyskyky sekä maanpinnan kaltevuus tietyssä sadetilanteessa. Näiden mallien avulla on mahdollista tunnistaa potentiaaliset riskialueet, ja antaa tietoa alueiden asukkaille ja yrittäjille tulviin varautumisesta ja omaisuuden suojaamisesta. Myös kaupunkisuunnittelun keinoin on mahdollista vaikuttaa tulvien suuruuteen. Ympäri maailmaa kaupungeissa on käytetty erilaisia kaupunkirakenteellisia ratkaisuja torjumaan hulevesitulvia. Tällaisia rakenteita ovat esim. vettä läpäisevät pinnoitteet, hulevesikourut ja tulvavesilammikot. Tämän lisäksi hulevesitulvia voi ehkäistä yksinkertaisesti jättämällä viheralueita rakentamatta.

Hulevesien poisjohtamista varten rakennettu kouru Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Hulevesien poisjohtamista varten rakennettu kouru Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Asfaltin tilalle asennettu soralla täytetty muovikenno päästää vettä läpi tavallista pinnoitetta paremmin Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Harvaan aseteltu laatoitus mahdollistaa hulevesien imeyttämisen Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Harvaan aseteltu laatoitus mahdollistaa hulevesien imeyttämisen Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Hulevesitulvat ovat vakava ongelma kaiken kokoisille kaupungeille. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden, kuten rankkasateiden, oletetaan voimistuvan, mikä puolestaan lisää myös hulevesitulvien todennäköisyyttä. Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana sattunut yksi erittäin merkittävä hulevesitulva, kun elokuussa 2007 Porin kaupunki kärsi monen tunnin rankkasateiden jälkeisestä tulvasta. Tulvan taloudelliset vahingot nousivat yli 20 miljoonaan euroon. Täysin oman kokoluokkansa hulevesitulva sattui Kööpenhaminassa heinäkuussa 2011, kun rankkasateiden tuomat vesimassat täyttivät kaupungin kadut ja liiketilat. Tämän tulvan taloudelliset vahingot olivat arvioiden mukaan lähes miljardi euroa. Onneksi hulevesitulviin voidaan kuitenkin varautua etukäteen. Erityisen tärkeätä on tunnistaa merkittävimmät riskikohteet ja pyrkiä joko pienentämään tulvien todennäköisyyttä kaupunkirakennetta muokkaamalla tai parantamalla valmiuksia varautua mahdollisiin tulviin tiedonjaon avulla.

lari_pieni

Lari Jaakkola
Harjoittelija, vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maatilojen omistus vaihtuu – vai vaihtuuko?

Maatiloilla tulee aina vääjäämättömästi vastaan jossain vaiheessa omistajanvaihdos. Tapahtuuko se hallitusti ja suunnitellusti vai jääkö asiat kuolinpesien hoidettavaksi? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen maaseutuyksikön alueella (18 kuntaa) on vuodesta 1995 vuoteen 2015 tilaluku vähentynyt 11 266:sta 5941 tilaan. Siis lähes puolet maatiloista on lopettanut ja joko myyneet tai vuokranneet peltonsa lähiseudun viljelijöille lisämaiksi. Vähentyminen on ollut noin 3 – 4 %:n vuosivauhtia ja sama suunta säilyy myös tulevaisuudessa.

Ohra 2_jh_pieni

Kaikilla tiloilla ei ole jatkajaa, eikä tarvitse ollakaan. On toisaalta hyvä, että päätoimiset viljelijät saavat tuotantoonsa lisämaita läheltä ja siten pirstoutunut tilusrakenne vähitellen palautuu takaisin paremmin viljeltäviksi kokonaisuuksiksi. Maatalouden rakennemuutoksen kourissa kannattavuudet eri tuotannonaloilla ovat heitelleet ja varsinkin aivan viimeisinä vuosina joillakin sektoreilla maatalouden yrittäjätulot pudonneet rajusti. Maatilojen tytöt ja pojat ovat nähneet vanhempiensa painiskelun lisääntyvän velan ja vähentyvien tulojen ristiaallokossa ja joutuvat samalla valitsemaan elämänsuuntaansa ja punnitsemaan eri vaihtoehtoaja – mitä minä elämältäni haluan? Olisiko sittenkin kaupungissa palkansaajana helpompaa kuin heittäytyä yrittäjyyden epävarmaan tulevaisuuteen? Vai haluanko tehdä itse, vastata tuloksista itse ja yrittää kehittää kotitilaani vielä paremmaksi viimeisimmän tiedon ja taidon avulla pelkäämättä vastoinkäymisiä?

Koko maataloussektorin perusedellytys on, että saamme jatkuvasti uusia yrittäjiä vastaamaan tulevaisuuden elintarvikehuollosta. Samalla oman maakuntamme isot elintarvikejalostajat saavat kotimaisia raaka-aineita lähistöltä lyhyiden kuljetusmatkojen päästä ja pystyvät pitämään tehtaansa toiminnassa. Olen pitänyt tilastoa vuodesta 2000 alkaen ja vuoteen 2015 saakka. Alueellamme 1223 maatilaa, ja tällä hetkellä toimivista maatiloista noin 20 % sekä keskimäärin 76 tilaa/vuosi, on vaihtanut omistajaa kyseisenä ajanjaksona yhteiskunnan tukemana. On muistettava, että arviolta noin puolet maatilojen omistajanvaihdoksista tapahtuu meidän tuen ulkopuolella. Ne eivät kirjaudu mihinkään tilastoihin. Ne ovat pienempiä kasvinviljelytiloja, joita viljellään oman toimen ohessa sivutoimisesti, mutta jotka kuitenkin halutaan pitää suvun omistuksessa. Aivan viime vuosina määrät ovat heitelleet rajusti, johtuen eläkelainsäädännössä tapahtuneista muutoksista. Tällä hetkellä luopumistuen voi saada 59-vuotiaana, ja vuodesta 2017 ikäraja nousee 60 vuoteen. Luopumiseläkelaki on voimassa vuoteen 2018, jonka jälkeen viljelijöitten sukupolvenvaihdosten tueksi ei ole enää omaa erityiseläkelakia.

Img_3176_pieni

Muutokset ovat aiheuttaneet osaluovutusten lisääntymisen. Vanhemmat luovuttavat osan, normaalisti puolet maatilasta jatkajalle ja tilaa jatketaan maatalousyhtymänä. Loput maatilasta luovutetaan vuosien tai vuosikymmenen päästä. Tämä vaihtoehto on käytössä varsinkin isommilla kotieläintiloilla, joissa vanhempien eläköitymiseen on vielä matkaa ja nuori polvi kärkkyy pääsemistään vastaamaan tilan kehittämisestä. Tilan tulosta voidaan jakaa useamman osapuolen kesken ja työvoimaa isoilla tiloilla aina tarvitaan. Järjestely vaatii sukupolvien välistä keskinäistä ymmärrystä ja sopuisuutta. Ajatuksien mennessä pahasti ristiin tilan kehittämisessä, toteamuksella ”meillä teherään niin kuin aina ennenkin on tämä homma tehty” tai edellisen sukupolven työn ja kokemuksien vähättely, saattaa johtaa ylitsepääsemättömiin seurauksiin, jossa jompikumpi osapuoli turhautuu ja tilan kehittäminen vaarantuu.

Maatila on yritysmuotona sikäli haasteellinen, että siinä sekoittuu työ ja vapaa-aika. Jos nait maanviljelijän, niin saat samaan pakettiin myös tietyn elämänmuodon, johon sisältyy useimmiten myös tiiviit sukulaisuussuhteet tilalla asuneisiin puolison lähisukulaisiin. Useimmiten huonot asumisjärjestelyt aiheuttavat kitkaa eri sukupolvien välillä. Asioitten nostaminen ns. pöydälle ja pääseminen hyvään kompromissiratkaisuun vaatii usein ulkopuolisen näkemystä asiaan.

ELY-keskuksen tehtävänä on tukea nuorta yrittäjää tuossa murrosvaiheessa. Yhdessä hyvien yhteistyökumppaneitten kanssa pyrimme jakamaan tietoa maatilan omistajuusvaihdoksiin liittyvissä ongelmissa. Siihen liittyy olennaisesti rahoituksen järjestely yhdessä pankkien kanssa, kuin myös tilan tulevaisuuden taloussuunnittelua, verosuunnittelua, eläkesuunnittelua ja perintösuunnittelua. Olenkin neuvonnassa pyrkinyt siihen että sukupolvenvaihdos maatiloilla tulee tehdä siten, ettei tilan kehittäminen tulevaisuudessa vaarannu jatkajan osalta liian isoilla kauppahinnoilla, mutta myös luopujien tulevaisuus tulee olla turvattu. Luopujilla tulee olla katto pään päälle ja jonkinlainen kuukausitulo. Maanviljelijöitten eläkkeet ovat vielä aika matalia. Maanviljelijä maksaa itse omaa eläkevakuutusmaksua tilan koon mukaisesti, jonka perusteella eläkkeet määräytyvät.

Sadonkorjuu traktorit_jh_pieni

Vaikka kustannusten nousu, satovahingot, kaupan vapautumiset halpuuttamisineen jne. ovat tuoneet erilaisia uhkakuvia, niin aina sitkeimmät selviytyvät. Paras millä nuori, omasta maatilastaan haaveileva ja maaseutuyrittäjyyteen uskova, voi tulevaisuuteen varautua, on koulutus. Uuden tiedon jatkumaton jano ja rohkeasti eri asiantuntijoitten käyttäminen tuo parhaan lopputuloksen, jolla selviää pahimpien karikoitten yli. Oman tiedon jatkuva päivittäminen vaatii aktiivisuutta ja sen vuoksi hyvän pohjakoulutuksen hankkiminen ennen sukupolvenvaihdosta on helpompaa kuin sen jälkeen. Monelle tuottaa vaikeuksia istua koulun penkkiä kuluttamassa, kun olisi muutakin tärkeää tekemistä, motiivi ei tahdo millään riittää. Hyvään koulutukseen panostaminen tulee aina takaisin maatilan parempina tuloksina ja myös talouslaskennan ja tulossuunnittelun parempana ymmärtämisenä. Tilanpidon jatkajan täytyy osata olla samalla toimitusjohtaja, lypsäjä, ruokkija, kyntäjä, kylväjä, kuski, korjaaja, siistijä, rakennusmies. Toki tänä päivänä osataan jo joitakin toimia ulkoistaa, ettei kaikkia yritetäkään tehdä itse. Maatilayrittäjyyden monipuolisuus tekeekin siitä hyvin mielenkiintoisen ammatin. Edelleen innokkaat nuoret kehittävät saatua tilaansa viljellen ja varjellen tulevaisuuteen uskoen, niin kuin isänsä ja esi-isänsä aikoinaan tekivät.

Mantykoski_Heikki

Heikki Mäntykoski
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuntien osallistuminen valtion maantiehankkeisiin

Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantienpidossa on viimeksi tarkistettu vuonna 2010. Nämä periaatteet on sovittu kuntaliiton ja Liikenneviraston kesken. Kustannusvastuun pääperiaatteiden mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista ja kunta kadunpidosta ja sen kustannuksista.

Noin 10 -20 vuotta sitten kustannusvastuun periaatteita pystyttiin noudattamaan kirjaimellisesti kummankin osapuolen huolehtiessa omista kustannuksistaan. Esimerkiksi uuden kevyen liikenteen väylän maantien varteen suunnitteli ja toteutti valtio kustannuksellaan ja kunnan rooliksi jäi vain pitää tiesuunnitelma nähtävillä ja antaa valmiista tiesuunnitelmasta lausunto.

kevyenliikenteenväylä

Vuosien saatossa valtion tienpidon rahoitustilanne heikkeni vähitellen ja rahoitusta jouduttiin vähentämään alueellisista investoinneista. Katsottiin että päivittäisestä maanteiden hoidosta tai päällysteiden ylläpidosta ei voida tinkiä, joten karsinta kohdistui investointeihin. Tarpeita tieinvestointeihin tuli kuitenkin koko ajan lisää ja monissa kunnissa oli paineita saada tieinvestointeja liikkeelle.

Valtion määrärahojen ja ostovoiman pienentyessä eräänä välivaiheena oli toteuttaa maantieinvestointeja valtion ja kunnan yhteisrahoituksella. Hankkeen toteutuksesta tehdään sopimus kunnan valtion kanssa. jonka molemmat osapuolet hyväksyvät tahoillaan. Yleensä hankkeita toteutettiin ”fifty-fifty” periaatteella, kuitenkin siten että valtio maksoi suunnittelun ja maanlunastuksen kokonaisuudessaan. Lisäksi valtion toimesta hoidettiin projektin läpivienti kilpailutuksineen. Näin tapahtui aina tämän vuosikymmenen alkuun saakka.

Valtion osallistumismahdollisuus investointeihin on kaventunut entisestään ja tänä päivänä valtio ei pysty osallistumaan investointihankkeisiin juuri ollenkaan. Edes tiesuunnittelua ei pystytä kustantamaan valtion taholta ja rakennushankkeen läpivientiin joudutaan palkkaamaan ulkopuolinen valvoja, jonka kustannukset ohjataan hankkeen rahoittajalle eli kunnalle. Maanlunastuskustannukset sentään maksetaan vielä valtion taholta ja tietenkin täytyy muistaa että valmistuneen maantieinvestoinnin tulevat hoito- ja ylläpitokustannukset tulevat yleensä valtion kontolle. Nämä viimeksi mainitut kustannukset saattavat olla merkittävin kustannuserä, vaikkakin ne jakautuvat usealle tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle.

tienkorjausKuten edellä on todettu, maantieinvestoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta tehdään sopimukset kunnan kanssa. Sopimuksessa määritetään hankkeen laajuus ja toteutusaika sekä muut yksityiskohdat rahoitusasioita unohtamatta. Pääsääntöisesti valtio tekee suunnittelu- ja toteutussopimuksia vain kunnan kanssa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle on kuitenkin tullut mahdollisuuksia kohdentaa tiehankkeille yksityistä rahoitusta. Tätä rahoitusta on tullut yksityisiltä henkilöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä sekä myös testamenttivaroja on ollut käytettävissä. Nämä edellä mainitut rahoituslähteet joudutaan ohjaamaan kuntaan, josta varat sitten tulee tiehankkeen käyttöön osana kunnan osuutta.

Vaikkakin valtio on jättäytynyt pois tieinvestointien maksajan roolista, monet kunnat ovat aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti toteuttamassa eri hankkeita. Erityisesti Alavus, Kauhava, Kristiinankaupunki, Närpiö ja Vaasa sekä Kuortane ovat toteuttamassa yhden tai useamman tiehankkeen kuluvana vuonna. Lisäksi tiesuunnittelu on käynnissä mm. Kokkolassa ja Maalahdessa.

Pientä päivänvaloa maantieinvestointeihin ja tienpitoon yleensä on tuomassa hallituksen päättämä 600 miljoonan euron korjausvelkapaketti sekä mahdollisesti tulossa oleva 364-ohjelma. Nämä eivät kuitenkaan kohdistu esimerkiksi kuntien kovasti kaipaamiin kevytväyläinvestointeihin. Näköpiirissä ei ole sellaista kehitystä että valtio palaisi toteuttamaan kevytväylähankkeita, vaan ne jäävät jatkossakin ulkopuolisen (kuntien) rahoituksen varaan. Valtion käytännöksi on muodostunut periaate ”hyötyjä maksaa”.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on tällä hetkellä noin 500 kevytväyläaloitetta, jotka odottavat rahoitusta ja toteutusta.

Voutilainen_Veijo

 

Veijo Voutilainen
Suunnittelupäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus