Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella

Kolme kuukautta kestäneen harjoittelujakson viimeisenä työpäivänä voi pysähtyä hetkeksi miettimään oppimaansa sekä luoda katse kuluneeseen kesään. Työskentely Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ”Tehostettu tulviin varautuminen ja tulvatiedottaminen” – hankkeessa on ollut opettavainen kokemus, monestakin näkökulmasta. Kesän aikana olen onnistunut sekä kehittämään paikkatietoalan osaamistani monipuolisemmaksi että laajentamaan asiantuntemustani ympäristöalaa koskevien monisyisten kokonaisuuksien käsittelijänä. Opintoihin liittyvien tietojen ja taitojen karttumisen lisäksi nopeasti kuluneella harjoittelujaksolla on ollut myös toisenlainen, silmiä avaava vaikutus liittyen maamme maantieteelliseen kokonaiskuvaan ja kulttuurihistoriaan.

 

Maisemanvaihdos länsirannikon lakeuksille oli Tampere-Joensuu – väliä viime vuodet kuluttaneelle opiskelijalle yllättävän suuri. Tämä ei johtunut pelkästään venäjän kielen vaihtumisesta ruotsiin ruokakaupan käytävällä. Työskentely tulvatiedottamisen parissa on nimittäin laajentanut käsitystäni länsirannikon maankäytön historiasta, elinkeinorakenteen kehittymisestä, vesistöjen säännöstelystä ja siihen liittyvistä ympäristökonflikteista ja jopa alueen muuttoliikkeestä. Tehtäväni ovat kietoutuneet vahvasti Etelä- ja Keski-Pohjanmaan lukuisten tekojärvien ympärille. Samoin olen päässyt tutustumaan vesirakenteisiin yleisemmin: millaisten ratkaisujen avulla tuhansien järvien (ja jokien) maatamme on ajan saatossa muokattu tulvaturvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi erilaisten pengerrysten, patojen, putkien, rumpujen, siltojen ja muiden rakenteiden avulla. Myös vierailut alueen tekojärvillä sekä Vaasan vesilaitoksella ovat muokanneet kuvaani siitä, millainen merkitys virkistyskäyttöä ja tulvien vähentämistä tukevilla ratkaisuilla on ollut alueen ihmisten elämään, ja kuinka keskeisessä roolissa vesi-infrastruktuuri on päivittäisessä toiminnassamme.

IMG_0038

Pitkämön voimalaitos ja tekojärvi

Tulviminen sekä luonnontieteellisenä että yhteiskunnallisena ilmiönä on avautunut minulle aivan uudella tavalla: mistä alueelliset tulvat johtuvat ja kuinka niiden kanssa toimitaan? Elämme kuitenkin maassa, jossa luonnonkatastrofit ovat verrattain harvinaisia ja alueelliset erot topologiassa, lämpötiloissa, sademäärissä ja vyöhykkeisyydessä eivät ole suuren suuria, ainakaan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Siksi on ollut melko yllättävääkin oppia huomaamaan, kuinka vahvasti lähes vuosittain toistuvat tulvat ovat vaikuttaneet Pohjanmaan alueen kehittymiseen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tekojärvet tasaavat virtaamien vaihtelua sekä keväisin jäiden lähdön aikana, samoin kuin syyssateidenkin aikaan. Lisäksi vesivoimalat tuottavat merkittävän osan paikallisesta sähköstä. Useimmat tekojärvet on valjastettu ympärivuotiseen virkistyskäyttöön. Kääntöpuolena tulvat ovat aiheuttaneet vuosien saatossa huomattavia taloudellisia menetyksiä satovahinkojen ja rakennusvaurioiden muodossa. Nykypäivänä logistiset ongelmatilanteet kärjistyvät nopeasti jos kulkureitit ovat uhattuna. Tulvariskit ovat muun muassa lisänneet painoarvoa ennakoivaan rakentamiseen ja pelastustoimen suunnitteluun. Ne ovat olleet myös vahvan poliittisen keskustelun agendalla jo 1950-luvulta lähtien, jolloin vastakkainasettelua kuvaavan nimen ”tulvasota” saanut aikakausi alkoi Kyrönjoen rannoilta.

tulvatiedotusta varisten malliin_muokattu.jpg

Tulvien kanssa on ollut opittava elämään. Vaikka olen itse kotoisin kahden suuren järven väliin rakentuneesta kaupungista, tällainen ympäristösuhde ihmisen ja luonnon välillä oli minulle uutta ja erilaista. Muutenkin vahvasta kulttuurihistoriallisesta maineesta nauttiva Pohjanmaan alue ja siellä asuminen, vaikkakin Vaasan keskustassa, antoi minulle kesän aikana ajateltavaa puolin ja toisin. Vierailu länteen oli kaiken kaikkiaan virkistävä. Myös paikallisten lupsakka huumorintaju tuli tutuksi. Kun ensi viikolla istun viimeistä kertaa kultaisten peltomaisemien ohi ajavassa bussissa tai myöhemmin tarkastelen toista kansallismaisemaa Kolin huipulta Pohjois-Karjalassa, muistelen varmasti täällä vietettyä kesää lämmöllä. Omasta puolestani tahdon toivottaa hyvää ja tulvatonta jatkoa kaikille!

IMG_0115pieni

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tien päällä taas

Kesälomat alkavat olla aika monella takana ja syyslukukausi on alkamassa. Yksi oman kesäni kohokohdista oli ehdottomasti naapuritontilla järjestetty Provinssi ja varsinkin sen pääesiintyjän Rammsteinin veto. Ach ja, hier kommt die Sonne! Loppuloma menikin sitten hieman rauhallisemmin akkuja lataillessa puuhastellen mitä lie. Minulle hyvä loma on sellainen, jota suunnitellaan etukäteen mahdollisimman vähän. Tällä mittarilla vuosivapaani oli oikein onnistunut.

Mutta täällä ollaan taas ja koneisto käynnistyy pikkuhiljaa. Kunhan Seinäjoen toimipaikan suursiivoajat saavat urakkansa valmiiksi, virkamiehet palaavat väistöalueilta työpisteisiinsä ja nupit käännetään vanhasta muistista kaakkoon.

Lähikuukaudet näyttävät varsin mielenkiintoisilta ja työntäyteisiltä sekä makro- että mikrotasolla. ELY-keskusten L-vastuualueiden tulevaisuus ja tehtäväkenttä ovat tällä hetkellä yleensäkin perin jännittävässä vaiheessa. Isolla kirkolla aprikoidaan, missä ja miten tienpidon tehtävät, liikennejärjestelmätyö ja liikennelupahallinto voitaisiin tehokkaimmin hoitaa vuoden 2019 alusta. Maakuntahallinto on mainittu L-tehtävien sijoituspaikaksi, mutta sitä ei vielä tiedetä, miten muutos pannaan toimeen. Kauhean kauan asiaa ei auttaisi sommitella, sillä aikataulu on haastava, kuten viime vuosien uudistuksissa on tapana ollut.

sdr

Liikennelupayksikön ja ELY-keskusten taksitehtävissä toimivan henkilöstön tulevaisuuden askeleet merkataan liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemassa liikennekaaressa, jonka olisi tarkoitus muuttua laiksi jo ensi vuoden alussa. Tämä tavara-, joukko- ja taksilupahallinnon yhteen kokoava mahtihanke on tällä hetkellä jonkinlaisessa odotustilassa. Projektihan eteni lausuntokierrosvaiheeseen viime huhtikuussa ja hallituksen esitys oli tarkoitus jättää eduskunnalle jo ennen kesälomien alkua. Asetettu aikataulu ei ihan pitänyt ja esitys annettaneen vasta nyt syyskuun alussa. Lakihankkeesta annettiin kaikkiaan yli 240 lausuntoa eivätkä kaikki kannanotot olleet ylistäviä. Esityksen vaikuttavuuden arviointi nähtiin monin paikoin puutteelliseksi ja harmaan talouden lisääntymisen riskeihin ei kiinnitetty esityksessä juuri mitään huomiota. ELY-keskukset antoivat lakiesityksestä yhteisen lausuntonsa ja nämä samat puutteet pantiin merkille myös meillä. Toivottavasti nämä lausunnot myös huomioidaan jatkovalmistelussa, laista kun on kuitenkin tarkoitus saada oikeasti toimiva työkalu lupa- ja valvontatyöhön.

Julkisuudessa on saanut eniten palstatilaa liikennekaaren sisältämä muutos taksi- ja taksilupajärjestelmään. Lakiesitys purkaa käytännössä kokonaan nykyisen kuntakohtaisiin lupakiintiöihin ja mm. taksinkuljettajien ammattipätevyyteen perustuvan taksijärjestelmän. Sen sijaan esitetään erittäin kevyttä menettelyä, jossa taksiluvan saa jokainen oikeustoimikelpoinen, hyvämaineinen ja vakavarainen henkilö tai yritys. Luvanhaltijan tulee lisäksi sijoittautua Euroopan yhteisön alueelle. Taksilupaan nykyisin liittyvä liikennöinti- ja päivystysvelvoite lupaan merkityllä asemapaikalla poistetaan, samoin kuin enimmäishintoja koskeva sääntely. Toinen keskustelua herättänyt esitys on ns. pienimuotoisen toiminnan mahdollistaminen ilman liikennelupaa niille henkilö- ja/tai tavaraliikenteen toimijoille, joiden vuosittainen liikevaihto jää alle 10 000 euron. Ongelmaksi on tässä tunnistettu se, että mainittua liikevaihdon rajaa ei voida käytännössä valvoa lainkaan ja kehitys voi siten johtaa kaksien markkinoiden syntymiseen kuljetusalalla. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallituspuolueet eivät ole varsinkaan liikennekaaren taksiosuudesta ollenkaan samoilla linjoilla, joten hankkeen eteneminen esitetyssä aikataulussa voi olla aikamoinen haaste. Noinkohan liikennekaaresta tuleekin täysi liikenneympyrä?

Lupatehtävissä toimivaa henkilöstöä koskettaa myös läheisesti mainittuun esitykseen leivottu toimivallan siirto ELY-keskuksista Liikenteen Turvallisuusvirasto Trafille. Tämän siirron on tarkoitus tapahtua niin ikään ensi vuoden alkuun mennessä. Etelä-Pohjanmaan ELY on jo käynyt Trafin kanssa muutamia alustavia keskusteluja asiasta, mutta lähiviikkoina edetään neuvotteluihin, joissa paneudutaan syvemmin mm. liikennelupahenkilöstön siirron järjestelykysymyksiin ja lupaprosessien kehittämistarpeisiin. Kieltämättä lupahallinnon käytänteiden suunnittelua vaikeuttaa hieman se, ettemme vielä tarkalleen tiedä, millaisen muodon liikennekaari lopulta saa. Etenemme avoimin mielin ja notkeasti kaikkeen valmiina.

Pasi Hautalahti

Pasi Hautalahti
Lupapäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mustaa pintaa maanteille

Päällystetyöt ovat muiden tietöiden tapaan joka kesä tapetilla, niin mediassa kuin ihmisten huulilla. Monella on sanansa sanottavana kotipaikkakunnalla meneillään olevasta tietyömaasta, joka saattaa tuoda haasteita arkielämän liikkumiseen.

Päällystetöitä tehdään pääsääntöisesti toukokuusta syyskuun loppuun. Edellisen vuoden syksyllä mietityt kohteet on kilpailutettu ja urakoitsijat niihin ovat selvinneet joulu-helmikuussa. Kohteita saatetaan saada kesän aikana lisää, jos esimerkiksi jonkun jo valmistuneen urakan kustannukset ovatkin suunniteltua pienemmät.

tyomaa

Päällystystyömaa Alavudella.

Asfalttipinta kestää työmenetelmästä ja liikennemäärästä riippuen pääteillä 4-7 vuotta ja alemmalla tieverkolla 10–25 vuotta. Pääteitä ovat valta- ja kantatiet (tienumerot 1-99), alempaan tieverkkoon kuuluvat seutu- ja yhdystiet (tienumerot 100 – 19 999). Asfaltointimenetelmiä on käytössä useita ja käytettävä menetelmä riippuu mm. tien kunnosta ja liikennemäärästä sekä käytettävissä olevasta rahasta.

Suuri osa päällysteen kunnostamistöistä on pelkästään pinnan uusimista. Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella on tehty tänä kesänä uutta asfalttia mm. massa- ja remix-pintausmenetelmin. Massapintauksessa vanhan, kuluneen päällysteen päälle tehdään uusi pinta (MP) tai urautuneen päällysteen pinta jyrsitään ajourien pohjan tasoon asti ja kuumennetaan, jonka päälle levitetään uusi pinta (MPKJ). Remix-pintaus (REM) on periaatteeltaan sama, mutta osa poistetusta asfalttipinnasta uusiokäytetään sekoittamalla uuden asfalttimassan kanssa ennen levittämistä. Remix-menetelmän kalusto on pituudeltaan 100 metrin luokkaa, mikä rajoittaa menetelmän käyttöä etenkin taajamissa.

Uuden päällysteen valmistumisnopeus on 2-3,5km/työvuoro riippuen työmenetelmästä. Jos päällysteen pinta on kovasti reikiintynyt ja erittäin epätasainen, uuden pinnan lisäksi myös tiepohjan pintaa mahdollisesti muokataan.

Tänä kesänä Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueen kaikkiaan noin 6000 km:stä päällystettyjä teitä päällystetään 454 km eli vajaa 8 %. Tästä MPKJ-menetelmällä tehdään 130 km ja REM:llä 110 km. Pohjatöitä, esimerkiksi tien profiilin uusimista, tehdään 77 km matkalta. Loput kilometrit jakautuvat massapintauksen ja muiden menetelmien kesken. Kesän aikana kävin tutustumassa valtatien 66 päällystetyömaahan Alavudella, jossa käytettiin Remix-pintausmenetelmää.

_mg_5206m

Vanhan päällysteen kuumentamista ennen jyrsimistä ja uuden levittämistä.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kunnostuksessa raha näyttelee pääosaa. Rahaa on niukasti ja parantamisen tarpeessa olevista teistä voidaan kunnostaa vain kriittisimmät. Ensisijalla on liikenteellisesti oleellisin päätieverkko eli valta- ja kantatiet. Siihen kuuluvat tiet ovat valtakunnallisesti tärkeitä: niillä on paljon liikennettä ja niiden täytyy vastata hyvin raskaan liikenteen tarpeita. Näin ollen vähäliikenteiset seutu- ja yhdystiet jäävät odottamaan kunnostusta ja parempaa huomista, joskus pitkäänkin.

Kunnat harvemmin osallistuvat maantien kunnostuskustannuksiin, mutta ovat usein omien intressien kautta mukana investoinneissa. Kuntien rahoittamat investoinnit ovat pääasiassa tyypiltään soratien parantaminen päällystetyksi tieksi, uusi kevyen liikenteen väylä tai yli/alikulku, tasoliittymän parantaminen tai jopa eritasoliittymän tekeminen.

_mg_5227m

Tienkäyttäjien välinpitämätön suhtautuminen tietyömaiden alhaisempiin nopeusrajoituksiin ja siitä aiheutuva tiellä liikkujan ja siellä työskentelevän turvallisuuden vaarantuminen kuuluvat jokakesäisiin uutisaiheisiin. Liikenneviraston kesällä 2015 tekemä tutkimus tukee tosiasiaa: erittäin harva noudattaa rajoituksia. Lue lisää tästä.

Muistammehan ajaa varovasti ja nopeusrajoitusta noudattaen myös tietyömaiden kohdalla. Työmaat ovat meidän tienkäyttäjien parhaaksi.

Venla Määttä
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Elämää maaseudulla

Etelä-Pohjanmaata on tullut kierreltyä viimeisten lähes 10 vuoden ajan ristiin rastiin, kun olen käynyt maaseudulla toimivissa yrityksissä, maatiloilla, kylätaloilla, nuorisoseuroilla ja muiden investointitukea saaneiden yhdistysten ja toimijoiden luona. Kyse on maaseuturahastosta myönnettävistä tuista ja sen toteuttamiseen liittyvistä tarkastuskäynneistä. Olen saanut kuulla innostuneiden ihmisten tarinoita, mutta myös huolia ja murheita. Useinhan on niin, että vieraalle ihmiselle on helpompi purkaa mieltään. Tarkastajan kun pitäisi olla niin talous- ja lakiasioiden, rakentamisen, tekniikan, maatalouden kuin psykologiankin asiantuntija.

heinaseipaita_2016

Kun tukea hakenut henkilö tai taho on saanut myönteisen rahoituspäätöksen, ei raha siirry sillä vielä tilille. Voi olla, että tukea ei koskaan maksetakaan, jos investointi ei syystä tai toisesta toteudu tai joudutaan tekemään kielteinen maksupäätös. Tukipäätöksellä on varattu raha johonkin tiettyyn, ennalta hyväksyttyyn tarkoitukseen ja tukea voidaan maksaa vasta sitten, kun toteuttaminen alkaa ja kertyy kustannuksia. Kun investointi on valmis, käydään tilanne vielä pääsääntöisesti toteamassa paikan päällä. Elämme EU-aikaa ja tämän takia ei pelkät asiakirjojen esittämiset riitä. Tuen myöntämistä ja maksamista ohjaavat monenlaiset pykälät komission asetuksista kansallisiin lakiin, asetuksiin ja määräyksiin. Sana tarkastus herättää aina tunteita. Mutta kun hanke on toteutettu niin kuin on sovittu ja asiakirjat ovat kunnossa, ei tarkastuksen takia kannata yöuniaan menettää.

lehmat_navetassa_pieni

Yritykset eivät likikään aina sijaitse pääteiden varsilla. Perillä saattaa odottaa melkoinen yllätys, kun kapean tien varrella on viimeisen päälle rakennetut tai kunnostetut toimitilat. Yrittäjät jaksavat uskoa huomiseen, sillä Etelä-Pohjanmaa on ollut aina maksettujen euromäärien osalta kärkisijoilla muuhun maahan verrattuna. Maaseuturahaston rahaa on ollut meidän alueella tarjolla ja sitä on myös aktiivisesti haettu. Myös maatiloilla investoidaan yhä suurempiin hankkeisiin. Maatilojen määrät vähenevät vuosi vuodelta, mutta tilakoot kasvavat.

On ollut hienoa nähdä, kuinka uusi yrittäjä on halunnut esittää varauskalenteriaan, jossa ensin on merkintöjä vain yksittäisinä päivinä ja vähitellen kalenteri on ollut jo täyteen buukattu. Tarkastukseen sisältyy paikan päällä tehtävän käynnin lisäksi myös tilinpitoasiakirjojen tarkastus. Erään tilitoimiston johtaja sanoi joskus, että ilahtuu aina kun ELY-keskuksesta tulee tarkastaja käymään. Silloin tietää, että paikkakunnalla tapahtuu jotakin. Aina ei kaikilla kuitenkaan mene hyvin ja odottavan aika on pitkä.

Img_8525_pieni

Maalta syntyisin olevana pidän maaseudun elävänä pitämistä tärkeänä. Liian monet kylät autioituvat vähitellen, mutta onneksi on niitäkin kyliä, joihin on ollut muuttajia ja uuden kodin rakentajia. Huonokuntoisia kylätaloja ja seurantaloja on kunnostettu ja on rakennettu jopa kokonaan uusiakin. Kylän yhteishenki pysyy korkealla, kun on yhteisiä projekteja ja niiden avulla saadaan yhteisiä tiloja, joissa voi järjestää juhlia ja muita tapahtumia. Myös lukuisia muita liikuntaan ja vapaa-ajan käyttöön liittyviä investointeja on tehty Etelä-Pohjanmaalla innokkaasti.

Pitäkäämme maaseutu jatkossakin elävänä!

AnnePalokoski_blogi

 

 

 

Anne Palokoski
Maksatuspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus