Maatilojen johtamis- ja talousosaamista, lämpöyrittäjyyttä ja green care toimintaa – monipuolista tukea maaseutuohjelmasta Etelä-Pohjanmaalle

Maaseuturahaston ensimmäisen kokonaisen toimeenpanovuoden jälkeen on ollut tarpeen pysähtyä tarkastelemaan kuinka alueellisessa maaseudun kehittämissuunnitelmassa asetetut painopisteet ovat lähteneet toteutumaan. Toteutuvatko painopisteiden tavoitteet ja mitä toimenpiteitä vielä tarvitaan? Tarkastelumme osoitti, että hanke- ja yritystuet ovat jakautuneet tasaisesti kehittämissuunnitelmamme painopisteisiin ja tukevat valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista. Oikeassa suunnassa olemme.

Kehittämisen teemoja

Ruokaprovinssin kehittämiseen on rahoitettu elintarvikeketjun kilpailukyvyn vahvistamiseen ja uudistamiseen liittyviä hankkeita. Niissä pyritään lisäämään maatilojen johtamis- ja talousosaamista ja huomioimaan työhyvinvointiin liittyviä asioita. Hankkeissa tähdätään myös eläinten hyvinvoinnin lisäämiseen ja lähiruoan käytön edistämiseen samoin kuin pyritään lisäämään tilojen välistä sekä viranomaisten ja elinkeinon välistä yhteistyötä. Digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat korostuneet uusina asioina hankkeissa.

Metsävarojen monipuolista hyödyntämistä edistetään mm. metsätalousyrittäjyyden ja metsätalouden kannattavuuden parantamiseen, metsäenergian käytön ja logistiikan edistämiseen ja sukupolven- ja omistajanvaihdosten edistämiseen tähtäävin hankkein. Myös puurakentamisen edistämiseen, lämpöyrittäjyyden kehittämiseen ja yhteismetsien pinta-alan lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä on meneillään.

Yrittäjyyden edistäminen maaseudulla – painopisteen suurimmat rahavirrat kohdistuvat suorien yritystukien kautta. Käynnissä on myös useampia yritysten yhteistyöhön pohjautuvia yritysryhmähankkeita erityisesti vientimarkkinoihin liittyen. Hankkeissa kehitetään myös uusia tapoja varmistaa käyttäjälähtöisyys ja asiakkaiden todennetut tarpeet tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa. Maakunnan perinteisten toimialojen rajapinnoille ja rinnalle aktivoidaan uusia avauksia mm. green care – yrittäjyyden edistämisen kautta.

Alueellisen vetovoiman kasvattamista edistetään sekä kehittämishankkeiden että yleishyödyllisten investointien kautta. Hankkeilla ja investoinneilla pyritään kylätoiminnan ja kylätoimijoiden aktivointiin ja sitouttamiseen sekä kyläläisten yhteistyön lisäämiseen: on liikunta- ja harrastuspaikkojen rakentamista, erilaisten kylä- ja kokoontumistilojen sekä kulttuuripaikkojen kunnostamiseen ja kehittämiseen tähtääviä hankkeita. Tehdään asioita yhdessä.

 Yritystuilla lähes 180 uutta työpaikkaa

Maaseuturahaston yritystukea ELY-keskus on myöntänyt ohjelmakaudella noin 6,3 miljoonaa euroa. Tuen myötävaikutuksella toteutetaan lähes 33 miljoonan euron investoinnit ja näiden vaikutuksesta odotetaan syntyvän lähes 180 uutta työpaikkaa maaseutuyrityksiin.

Tuesta suuri osa kohdistuu metalliteollisuuden investointeihin, mutta myös elintarvikkeiden jatkojalostukseen on tehty isoja investointeja. Muut investoinnit kohdistuvat esimerkiksi huonekaluvalmistukseen, kierrätykseen ja erilaisten palveluiden kehittämiseen.

Vaikuttavaa maaseudun kehittämistä 26.4.2017

Hankkeiden ja yritystukien vaikuttavuudesta ja tuloksista keskustellaan vilkkaasti. Uuden ohjelmakauden valmistelutyö käynnistynee alueilla jo ensi vuoden puolella. Hyvien esimerkkien esille tuominen on entistä tärkeämpää, että pystymme osoittamaan maaseuturahaston merkityksen alueellisessa kehittämistyössä.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan hankkeiden vaikuttavuudesta!

Vaikuttavaa maaseudun kehittämistä ohjelma (pdf)


Hanna Mäkimantila
Kehittämispäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Strängare krav för miljötillstånd?

I mars fick vi ta del av en intressant vattenvårdsnyhet från vårt västra grannland Sverige. Nyheten återgavs också av YLE senare i april och har väckt en del uppmärksamhet, åtminstone i vattenvårdskretsar. Nyheten gäller några större fiskodlingar vid Höga kusten och svenska Mark- och miljööverdomstolens avslag på deras miljötillståndsansökan som i praktiken betyder att dessa fiskodlingar avslutas i sin nuvarande form. Enligt beslutet ansågs de berörda fiskodlingarna påverka havets tillstånd negativt. Odlingarna ligger ca 100 km från Vasa på andra sidan Bottenhavet.

Beslutet har en koppling till förverkligandet av EU:s vattenramdirektiv och prejudikatet från EU-domstolen vid fallet vid floden Weser där en muddring hindrades med hänvisning till skrivelserna i direktivet. Enligt tolkningen av vattenramdirektivet får inga enskilda faktorer som beskriver vattnens tillstånd försämras. Den tolkningen har nu i alla fall två av varandra oberoende domstolar gjort.

I Finland, som i resten av EU, uppgör vi förvaltningsplaner och åtgärdsprogram för att lyfta fram de vatten som kräver åtgärder för att nå god status. I planerna presenteras grundligt vattnens tillstånd och hot samt de åtgärder som behövs för att nå god vattenstatus. Ett mål som är livsviktigt inte minst för många näringar som är beroende av rent vatten såsom fiske och en allt mer växande turism. I planerna definieras också undantag från miljömålen i de fall man anser att tidtabellen är omöjlig att nå. Det ursprungliga målåret i vattenvården var satt till 2015, ett år som vi redan passerat med många vatten ännu i tveksamt tillstånd. Vi lever alltså redan nu på undantagstid vad gäller de ursprungliga målen.

Vattnens tillstånd i de österbottniska landskapen är allt annat än god. Vi har övergödda vatten och utmaningar med sura sulfatjordar. Enligt domstolsutslagen ovan kunde det vara speciellt besvärligt att ompröva miljötillstånd om man utgår ifrån att vattenkvaliteten inte får ytterligare äventyras.

Tidigare har man ansett att vattendirektivet endast haft en allmänt styrande roll och dess juridiska betydelse har varit på många sätt oklar. Nu har man då istället i två olika fall tolkat att målen i direktivet är direkt bindande för näringsverksamhet. Detta betyder i praktiken att om en verksamhets direkta inverkan försämrar eller hotar vattnens tillstånd, eller vattnens återhämtning från tidigare belastning, så kan man inte bevilja miljötillstånd och verksamheten kan dömas att avslutas.

Så i våra grannländer. På vilket sätt kommer detta att beaktas i kommande miljötillstånd i Finland? Vi väntar med spänning.

 

Vincent Westberg
Specialplanerare
NTM-centralen i Södra Österbotten

 

Siltojen tarkastukset sekä rahoitusmuodot

”Ennen vanhaan ollessani tietyömailla töissä niin sillat yhdistivät teitä. Nyttemmin tiet yhdistävät siltoja.”

ELY-keskuksemme alueella on maantiesiltoja yleisillä teillä, vuodenvaihteen tilanteen mukaan, yhteensä 1408 kpl. Silloista on vajaa 800 kpl vesistösiltoja ja putkisiltoja on n.350 kpl. Silloista huonokuntoisia on 66kpl ja näistä erittäin huonoja 10kpl. Painorajoitettuja siltoja on 61 kpl. Rautatiesillat ovat Liikenneviraston hoidossa.

Sillat jakaantuvat maakunnittain; Etelä-Pohjanmaa 688kpl, joista putkisiltoja 198 kpl, Keski-Pohjanmaa 241kpl, joista putkisiltoja 43kpl ja Pohjanmaa 479 kpl, joista putkisiltoja 111 kpl.

Tarkastukset

Siltojen tarkastuksia ovat vuosi-, yleis-, ja erikoistarkastukset. Vuositarkastus tehdään vuosittain ja tarkastuksen suorittaa alueurakoitsijan koulutettu henkilö. Koulutuksen näille henkilöille antaa Liikennevirasto. Tarkastus on visuaalinen ja se suoritetaan kesäkuun ja heinäkuun aikana siltojen pesujen jälkeen. Tarkastuksessa ilmenneet korjattavat vauriot raportoidaan tilaajalle.

Sammalpuron putkisillan vauriokuva. Kuva: Siltaexpert

Yleistarkastus tehdään sillalle viidenvuoden kierrolla, jolloin tarkastettavia siltoja on vuosittain 200 – 300kpl. Yleistarkastuksen suorittaa Liikenneviraston akkreditoidut konsultit. Käytämme tänäkin vuonna Liikenneviraston puitesopimuskonsultteja.

Yleistarkastus on myös visuaalinen tarkastus, jossa sillan rakenneosien vauriot lasketaan yhteen, jolloin saadaan vauriopistesumma VPS. Vaurioiden määrän ja vakavuuden perusteella sillan kuntoluokka määräytyy. Tarkastajan antamia kuntoluokkia ovat; uuden veroinen, hyvä, välttävä, huono ja erittäin huono. Tarkastaja antaa myös korjattavan vaurion kiireellisyysluokan sekä kustannusarvion.

Sillan vaurioiden vakavuuden ja kuntoluokituksen sekä VPS:n mukaan ohjelmoidaan erikoistarkastukset. Erikoistarkastuksessa otetaan poranäytteet eri rakenneosista(betoni) ja tutkitaan betonin kunto ja kloridipitoisuus (suolattavat tiet) ja Karbonatisoitumissyvyyden mittaus sekä ohuthie- ja pintahie-mittaukset, joiden avulla selvitetään betonin mikrorakenne. Kannesta otetuista näytteistä selvitetään myös vedeneristyksen kunto.

Erikoistarkastuksen päätarkastajalta edellytetään voimassa olevaa Liikenneviraston sillantarkastajan pätevyyttä ja vähintään kahden vuoden kokemusta yleistarkastusten tekemisestä. Siltojen betonirakenteiden erikoistarkastusten päätarkastajalta vaaditaan lisäksi FISE Oy:n myöntämä Betonisiltojen a-vaativuusluokan kuntotutkijanpätevyys tai muu vastaava pätevyys.

Erikoistarkastus on pohjana sillan korjaussuunnittelulle tai apuna päätettäessä sillan korjauksesta tai uusimisesta.

Rahoitus

Vuosittainen perustienpitoraha silloille on pohjalaismaakunnissa 3,0M€. Lisäksi saatiin massat ja mitat rahoitusta, korjausvelkarahaa sekä suurten siltojen rahaa.

Massat- ja mitat -rahoitus on tarkoitettu painorajoitettujen siltojen korjauksiin. Tämä vuosi on viimeinen vuosi, kun tätä rahoitusta jaetaan, meidän osuus on tänä vuonna 2 M €. Tällä rahalla korjataan viisi kohdetta ja uusitaan yksi kohde sekä poistetaan painorajoitukset näiltä silloilta.

Korjausvelkarahoitusta saatiin kahdelle sillalle, Lassilan sillalle Evijärvellä, mikä toteutetaan Evijärvi-Ina hankkeen yhteydessä sekä Kolpin ylikulkusillalle.

Suurten siltojen rahoitus on tarkoitettu nimensäkin mukaan suurten siltojen korjauksiin, kun korjaus tai uusimiskustannus on ELY:lle suuri. Rahoitusosuus on 50 % ELY:n ja 50 % Liikenneviraston. Tätä rahoitusta saimme Lammassaaren ja Varassaaren silloille Luodon kuntaan seitsemän sillan tielle.

”Tienkäyttäjä ei huomaa sillan tärkeyttä ennen kuin se suljetaan liikenteeltä kokonaan tai osittain korjaustöiden vuoksi.”

Jukka Ylimäki
Siltaprojektipäällikkö
ELY-keskus

 

 

Kevättä rinnassa, ilmassa ja tien pinnassa

Lumet ovat sulamassa ja pienimmätkin tiet alkavat kuoriutua lumen ja jään alta auringon valoon. Piinaavat polanneurat sulavat pois, ja päällysteiden saamat vauriot tulevat esiin koko komeudessaan. Kevät on alkanut. Yksi kevään varma merkki on kelirikon alkaminen. Tien pinta tai syvemmällä olevat rakenteet pehmenevät niin paljon, että tiellä kulkeminen on hankalampaa. Joskus kulku voi kokonaan tyssätä, jos tilanne pääsee oikein pahaksi.

Tänä keväänä kelirikon ennustetaan olevan keskimääräistä vaikeampi Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja läntisimmän Etelä-Pohjanmaan alueella. Alkutalvella pohjaveden pinta oli korkealla, ja tierakenteisiin on päässyt muodostumaan jäätä. Kuitenkin viime viikolla kelit ovat enimmäkseen suosineet kelirikkoisia teitä: yöt ovat olleet pakkasen puolella ja päivät aurinkoisia ja tuulisia. Jos sama sää vallitsee jatkossakin, tien pinta kuivuu nopeammin ja etenkin pintakelirikon riski pienenee. Aukeilla paikoilla sorateiden pinnat saattavat jo olla osin kuiviakin, mutta metsäisillä osuuksilla voi löytyä vielä teitä, joissa tien pinta on jäässä. Toisin sanoen: kevään sää viime kädessä määrää, minkälainen kelirikkokevät tulee olemaan.


Sorateiden ennustettu suhteellinen kelirikkopituus, kevät 2017 (Ilmatieteenlaitoksen kelirikkomalli kuvan lähteenä)

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella pintakelirikko on suurin kelirikko-ongelma. Pintakelirikoksi kutsutaan soratien pintakerroksen pehmenemistä, jolloin tie muuttuu huonosti kantavaksi. Tien pinnassa oleva kosteus muuttaa tiepinnan pahimmillaan velliksi, ja liikenteen kulkeminen hankaloituu, jopa estyy. Keväällä kosteus on peräisin yleensä roudan sulamisvesistä. Ajan saatossa sorateitä on tehty erilaisista paikallisista materiaaleista, eikä ole ollenkaan tavatonta, että rakenteissa on routivaa materiaalia. Jos soratien pinnan alla oleva tierakenne on routivaa, ei pinnasta sulava vesi pääse kulkeutumaan pohjamaahan tai sivuojiin vaan jää pintakerroksiin pehmentämään pintaa. Pitkät tai rankat sadekaudet voivat myös aiheuttaa pintakelirikkoa mihin vuodenaikaan tahansa. Kosteat syksyt ja leudot talvet ovatkin lisänneet pintakelirikkoa ajallisesti.

Runkokelirikko on kelirikkotyypeistä vaikeampi. Tierakenteessa oleva hieno maa-aines imee vettä, kun routaantuminen on käynnissä. Tästä seuraa jäälinssien muodostuminen tien runkoon. Keväällä, kun nämä jäälinssit alkavat sulaa, tierakenteen vesipitoisuus kasvaa eikä tien rakenne kestä liikenteen kuormia, kuten normaalitilassa. Mitä enemmän raskasta liikennettä runkokelirikon kiusaamalla tieosuudella kulkee, sitä enemmän pumppautuu jäälinsseistä sulamisvettä yhdessä hienoaineksen kanssa tien pintaan. Asiaa voi miettiä myös hiekkalaatikkoperspektiivistä: mitä tapahtuu, kun lisätään märkään soramurskeeseen savea ja paljon vettä? Kuravelliä on seurauksena, luonnollisesti. Eikä liikennettä kantavaa kuravelliä ole vielä tullut vastaan ainakaan maanteillä. Siksi etenkin raskaan liikenteen jäljiltä jää runkokelirikkoiselle tielle pahoja uria ja epätasaisuuksia. Tie voi myös vaurioitua pahoin pysyvästi.

Kuvan lähde Sorateiden kunnossapito, Liikenneviraston ohjeita 1/2014.

Miten sitten saadaan liikenne kulkemaan, jos tie pehmenee lasten rakastamaksi kuravelliksi? Yksittäisiin pahimpiin kohtiin varaudutaan ajamaan nk. kelirikkomursketta, jossa hienoainesta ei juuri ole. Jokaisessa hoidon alueurakassa on varattu urakassa käytettäväksi jonkin verran tällaista mursketta. Karkealla murskeella saadaan pahimmin pehmenneitä kohtia liikennöitävään kuntoon. Toki painorajoituksia voidaan joutua asettamaan tästäkin huolimatta. Silloin voidaan sallia raskaammista ajoneuvoista tielle kulkemaan vain ne, joiden päivittäinen kulkeminen on jollain tavalla tärkeää, kuten maito- ja linja-autot, tai hälytysluontoiset ajot. Ajantasainen painorajoitustilanne löytyy Liikenneviraston Liikennetilanne -kartasta (http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/ .

Osassa Suomea on myös kokeilussa säädettävillä rengaspaineilla varustettuja puutavara-autoja. Painorajoitetulle tielle voidaan myöntää kulkulupa tällaiselle autolle, koska säädettävien rengaspaineiden ansiosta tie selviää huomattavasti vähemmin vaurioin tavalliseen puutavara-autoon verrattuna painon levitessä isommalle alalle. http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-lupakaytanto-helpottaa-puukuljetuksia-kelirikkoaikaan#.WNzNd8tMSkY .

Runkokelirikkoisilla teillä tilanne voi äityä niin pahaksi, ettei sinne raskaalla ajoneuvolla ole ollenkaan asiaa. Kun tierakenne on riittävästi hienoaineksen ja veden seoksen vallassa, voi jopa koko tie antaa periksi ajoneuvon alla.

Kelirikon lisäksi on myös muita liikennettä häiritseviä kevään merkkejä tiestöllä. Erilaisia routaheittoja, reikiä ja päällystehalkeamia löytyy suurella todennäköisyydellä. Osa vaurioista poistuu roudan sulamisen jälkeen, osa taas jää pysyväksi haitaksi ja korjausta odottamaan. Hiekoitushiekka alkaa myös näihin aikoihin häiritä pyöräilijöitä ja hengityselimistöltään herkimpiä. Hiekat tullaan harjaamaan kevään aikana pois ja se työ on jo aloitettu.

Lue lisää kelirikosta:

Painorajoituksista


Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus