Mitä uusi maakunta vaatii viestinnältä?

Kun uutta organisaatiota suunnitellaan ja valmistellaan, tulee itsestään selväksi miettiä myös organisaation viestintää. Mitä kaikkia päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä valmisteluaineistoa uusi organisaatioviestintä tarvitsee? Erityisen tärkeää on myös johdon sitoutuminen linjauksiin, kanaviin ja muutenkin aktiivisesti viestintään.

Jokaiseen maakuntaan tehdään maakuntastrategia. Monin paikoin sitä työtä jo aloitellaan. Myös arvotyötä on aloitettu eli millaisilla arvoilla maakunta toimii ja mihin se sitoutuu. Maakunnalla tulee varmasti olemaan myös visio ja tavoitteita eli joku käsitys siitä mitä olemme ja ketä varten toimimme ja millaiseksi haluamme tulla ja millä keinoin sinne päästään.

Näistä maakunnan perusasiakirjoista ja linjauksista tulee voida työstää aikanaan myös viestintästrategia. Lisäksi täytyy miettiä visiota ja tavoitteita eli miten viestintä pystyy niihin vastaamaan ja mitkä ovat viestinnän tavoitteet. On pohdittava viestinnän kohderyhmiä, sisäisiä ja ulkoisia viestintäkanavia sekä eri kanavien käyttötarkoitusta, toimituspolitiikkaa, ohjeistusta ja linjauksia. Myös viestinnän suunnittelu ja seurantamenetelmät on järjestettävä uuden organisaation näkökulmasta. On mietittävä myös viestintähenkilöstön työnjakoa ja järkeviä tehtävänkuvia. Näitä ja monia muitakin asioita on pohdittu ja tullaan kiihtyvällä tahdilla miettimään maakunta- ja sote -uudistuksen viestintäryhmissä ympäri Suomen.

Uuden suunnittelu on jännittävää ja motivoivaakin. Näiden konkreettisten asioiden suunnittelu ja listaaminen tuntuvat olevan ehkä niitä helpoimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse edes pohtia alusta asti, vaan voidaan ottaa käyttöön myös hyviä käytäntöjä maakuntaan sijoittuvien organisaatioiden nykyviestinnästä.

Sitten tuleekin ne vaikeammat tehtävät. Miten saada henkilöstö mukaan noudattamaan uutta viestintätapaa tai johtajat aktiivisiksi viestijöiksi? Miten saada monesta organisaatiosta tuleva henkilöstömme noudattamaan uuden organisaatiomme viestinnän linjauksia? Useilla heistä on monen edeltävän työpaikkansa vanhat totutut viestimisen tavat ja joillakin voi tähän päälle olla vielä myös asenne. Kaikki eivät näe viestintää tärkeäksi asiaksi, eikä uuden opettelu heitä kiinnosta. He eivät halua uhrata viestintään työaikaa, sillä muita töitä on aivan tarpeeksi. Moni näkee viestinnän erilliseksi työksi, ei osaksi omaa työtä.

Tässä uuden omaksumisessa ja vanhasta pois oppimisessa on johdolla erittäin tärkeä rooli. Esimiehet toimivat esimerkkinä, siksi heidät tulee saada ensimmäisenä omaksumaan uudet tavat ja ohjeet. Heidät pitää myös saada innostumaan viestinnästä ja näkemään se yhdeksi työnsä tärkeäksi osaksi. Tämän jälkeen heidän tulee sitoutua viemään uudistusta alaistensa keskuudessa eteenpäin. Tämä on erityisen tärkeää, kun uutta organisaatiota perustetaan.

Mitä esimiehet ja työntekijät voisivat nyt sitten tehdä, ennen kuin uudistus on todellisuutta? Ainakin he voisivat kiinnostua nykyisen organisaationsa  viestinnästä. He voisivat myös tehostaa omaan työhönsä liittyvää viestintää joko talon sisällä tai ulkoisille asiakkaille ja sidosryhmille. Esimiehet ja kaikki muutkin kiinnostuneet voisivat myös pyytää viestimiseen omasta organisaatiostaan tarvitsemaansa lisäkoulutusta, aloittaa ehkä ensimmäiset askeleensa vaikka jonkun some-kanavan käyttäjinä. On ok myöntää omat kehittymistarpeensa ja hakea lisäoppia viestintään. Väistämätöntä kuitenkin on se, että muuttuvassa työelämässä erilainen vuorovaikutusosaaminen on sellainen valttikortti, että sitä ei kannata jättää kenenkään käyttämättä. Ja sitähän se viestintä on – vuorovaikutusta.

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hankejuttukeikkojen satoa

Kesä alkaa kääntymään syksyksi ja kesäharjoittelijoiden työurakka alkaa olla ohi. On ollut ilo päivitellä muiden Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen harjoittelijoiden tekstejä tänne blogin puolelle ja lukea millaisia juttuja he ovat kesän aikana päässeet tekemään. Ehkä nyt on viestintäharjoittelijankin aika pohtia vähän millaisia ajatuksia kesä toi mukanaan.

Monenlaista on tapahtunut, mutta mielenkiintoisimpia hetkiä ovat olleet Uutisjyvät-uutiskirjeen juttupankkia varten tehdyt hankejuttureissut. Olemme käyneet maaseutuyksikön asiantuntijoiden ja jopa päällikön kanssa haastattelemassa eri hankekohteita, jonne on myönnetty ELYn maaseuturahastosta investointi- tai kehittämistukea. Maaseuturahastosta myönnetään toki myös paljon muitakin tukia ja niistä voi lukea lisää esimerkiksi tässä blogitekstissä.


Siistittyä rantaa Alavudella

Omat juttukeikkani ovat kuitenkin keskittyneet juuri investointi- ja kehittämistukiin, jotka keskittyvät kehittämishankkeisiin ja yleishyödyllisiin investointeihin.  Olen päässyt vierailemaan kohteissa ympäri Etelä-Pohjanmaan ja saanut huomata, miten monenlaiseen tukia on myönnetty. Olen käynyt tutustumassa uusittuihin rantoihin ja virkistysalueisiin Alavudella, porkkananviljelijän tiloihin Seinäjoella, sekä katsomassa kesäteatteriin rakennettua katsomokatosta Onnelan kesäteatterissa Alahärmässä. Pääsin myös vierailemaan Kauhavalla alumiinisia julkisivurakenteita valmistavan perheyritys Stroitel Oyn tiloissa sekä juttelemaan kahdesta eri kehittämishankkeesta, joista toinen keskittyy kansainvälisesti kilpailukykyisen sianlihantuotantoketjun tuottamiseen sikatiloilla ja toinen taas pyrkii hyödyntämään Lean-johtamisen periaatteita maatilan tuottavuuden parantamisessa. Tästä lisätietoja Lean-johtamisesta tilanäkökulmasta.
Kesäteatterin lavaa ja katsomoa Onnelassa.

Tyhjin käsin en ole koskaan jäänyt juttukeikkojen jälkeen, sillä paljon on jäänyt pohdittavaa myös kotimatkan ajaksi. Ajatuksia on herättänyt esimerkiksi se, miten talkootyö on esimerkiksi Alavudella ja Onnelassa mahdollistanut paljon hyvää. Onnelassa oltiin jo hankekonkareita ja he sanoivat, että aina on löytynyt talkooväkeä, sillä paikka on kyläläisille tärkeä. Alavudella nähtiin myös tuloksien tullessa näkyvimmiksi, miten paljon kaikki hyötyvät uudistetuista rannoista ja siistityistä ympäristöistä ja paikkakuntalaiset ovat myös lähteneet innolla mukaan hankkeen yhteydessä järjestettyihin tapahtumiin.

On ollut myös mielenkiintoista nähdä, miten päähänpiston seurauksena saattaa löytää itsensä täysipäiväisenä porkkananviljelijänä. Hienoa oli lisäksi kuulla, miten tilan isäntä suosi käytettyjen koneiden ostamista, sillä häneltä löytyi taitoa ja kiinnostusta koneiden korjaamiseen. Allekirjoittanut nosti myös hattua sille, että tilan porkkanat viedään aina itse suoraan kauppoihin ilman tukkujen välikäsiä.

Porkkanalajittelijan lajittelemia porkkanoita Kuusiston tilalla

Viestinnänalanopiskelijan herätti pohtimaan ajatus siitä, miten maatalousyrittäjäkin tarvitsee johtamistaitoja ja, miten yksinkertaisilla asioilla (esimerkiksi valkotaulu) voidaan kehittää työntekijöiden ja yrittäjän viestimistä keskenään. Tällaisia asioita on ollut mielenkiintoista päästä yhdistämään omaan koulutustaustaan ja siihen, miten tärkeää viestintä oikeasti on kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, sen toteuttamistavat täytyy vain pohtia tilannekohtaisesti sopiviksi.

Onnekseni juttukeikkoja on minulla edessä vielä syksyn aikana lisää, sillä kesäharjoittelusta on tulossa myös syksyharjoittelu.Mikäpä sen mukavampaa, kuin päästä kehittämään vielä lisää omia taitojaan mukavassa työympäristössä. Katsotaan mitä syksy tuo vielä tullessaan! Juttukeikkojen tekstejä julkaistaan Uutisjyvissä pitkin vuotta, kannattaa siis pysyä kuulolla sitä kautta, jos hankkeet kiinnostavat. Tästä pääset tutustumaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen julkaisemiin uutiskirjeisiin ja maaseutuyksikön Uutisjyvät-uutiskirjeisiin.

 

Emma Marttila
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Turvallisuutta suojateille – ja meille

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on herättänyt julkista keskustelua viime vuosina. Erityisesti suojateiden turvallisuus on niillä sattuneiden onnettomuuksien myötä kyseenalaistettu. ELY-keskukset pyrkivät osaltaan parantamaan maanteillä sijaitsevien suojateiden turvallisuutta, esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskus tiedotti kesäkuussa, että heidän alueeltaan poistetaan alueelle toteutetun suojatieselvityksen pohjalta joitakin suojateitä. Useat ELY-keskukset ovat Uudenmaan ELY-keskuksen tavoin laatineet viime vuosina selvityksen alueensa suojateistä ja kesätöideni pääasiallisena tehtävänä on ollut laatia vastaavanlainen suojateiden riskikartoitus EPO ELYn alueen maanteille. Suojateitä on EPO ELYn maanteillä yli 1000 ja näistä tarkastelussa oli 890.


Kuva: Liikenneturva

Suojatieselvitys on tehty urakka-alueittain. EPO ELYn alue on jaettu yhdeksään hoidon urakka-alueeseen, joille ELY-keskus on valinnut hoidon urakoitsijat kilpailuttamalla. Kukin alueurakoitsija vastaa alueelleen kuuluvien maanteiden kunnossapidosta. Siihen kuuluvia toimia ovat esimerkiksi talvihoito, päällysteiden paikkaus, tievarsien niitto, sekä liikennemerkkien pystytys ja niiden kunnosta huolehtiminen. Selvityksessä ovat mukana kaikki urakka-alueet lukuun ottamatta Alavuden urakka-aluetta. Tältä ollaan laatimassa erillistä suojatieselvitystä.

Tekemäni selvityksen taustalla on Liikenneviraston julkaisema ohje jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnitteluun. Siinä on määritetty edellytykset uuden suojatien toteuttamiselle ja ohjeistettu arvioimaan nykyisten suojateiden parantamistarve samojen edellytysten mukaisesti. Ohjeen mukaan esimerkiksi nopeusrajoitusalueelle 60 km/h ei tulisi rakentaa valo-ohjaamatonta suojatietä. Selvityksessä esimerkiksi tällaisia ohjeenvastaisia suojateitä havaittiin EPO ELYn alueella olevan n. 100 ja niitä pyritään tuomaan lähemmäs ohjeenmukaisuutta.

Selvityksessä laatimani suojateiden riskikartoitus on tehty laskemalla jokaiselle suojatielle priorisointi-indeksiksi kutsuttu lukuarvo, jonka suuruuteen vaikuttavat suojatieratkaisun (liikennevalot/ korotus/ keskisaareke/ pelkkä maalaus) lisäksi nopeusrajoitus, kokonaisliikennemäärä ja raskaan liikenteen määrä suojatien kohdalla sekä ylitysmatka, ts. suojatien pituus. Koulun, päiväkodin tai vanhusten hoitolaitoksen läheisyys nostaa lukuarvoa. Lisäksi lukuun vaikuttaa se, onko suojatie taajamassa vai sen ulkopuolella ja onko ko. suojatiellä sattunut jalankulku- tai pyöräonnettomuuksia. Riskikartoituksen pohjalta on tehty tarkempi tarkastelu vaarallisimmille suojateille eli niille, joiden priorisointi-indeksi on suurin. Näille on ehdotettu toimenpiteitä, jotka parantavat suojatien turvallisuutta. Lähtökohtaisesti turvallisuutta pyritään parantamaan kevyillä, kustannustehokkailla toimenpiteillä, jollaisia ovat muun muassa havainnepylväät suojatiemerkin varteen, nopeusrajoituksen alentaminen ja suojatien ylitysmatkan lyhentäminen esimerkiksi reunaviivoin. Uutena parantamistoimenpiteenä on joidenkin suojateiden merkkien varteen asennettu valo, joka alkaa vilkkua autoilijan suuntaan jalankulkijan lähtiessä ylittämään suojatietä. Suojatien poisto on mahdollinen, jos liikenneympäristö ei tue nopeusrajoituksen laskemista tai suojatien tarve on vähäinen.

Esimerkkejä toimenpide-ehdotuksista:

Kuva 1:  Parannettavaa: 1) Liian pitkät suojatiemaalaukset 2) Suojatiemerkki kaukana tien reunasta

Toimenpiteet: 1) Reunaviivamaalaukset (sin.), jolloin suojatiemaalauksista saadaan lyhyemmät 2) Suojatiemerkki lähemmäs tien reunaa.

Kuva 2: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus tieosalla 60 km/h

Toimenpiteet: 1) Nopeusrajoituksen alentaminen 50 km/h (taajamatyyppinen alue, useita tonttiliittymiä) 2) Havainnepylväät suojatiemerkkien varsiin parantamaan suojatien havaittavuutta.

Kuva 3: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus 60 km/h 2) Liian pitkä suojatie, myös linja-autopysäkin yli

Toimenpiteet: 1) Risteyksen toiselta puolelta alkavan nopeusrajoitusalueen 50 km/h jatkaminen suojatien toiselle puolelle 2) Linja-autopysäkin lyhentäminen reunaviivamaalauksin ja mahdollisesti erotussaarekkeen (kelt.) rakentaminen. Suojatiemaalauksen lyhentäminen 3) Havainnepylväät

Kuvat: Google maps

Suojatieselvityksen teko on ollut mielenkiintoista ja tarjonnut mukavasti haastetta sekä uutta oppia. Enpä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että suojatiemerkin ukon kävelysuunta on aina suojatien suuntaan. Joka tapauksessa kuitenkin oli ukon kävelysuunta kumpaan suuntaan tahansa, suojatie menettää merkityksensä, jos sen käyttö ei ole jalankulkijalle turvallista. Lopulta tekniset suojatieratkaisut eivät voi täysin taata tien turvallista ylittämistä vaan liikenteessä liikkujien asenteilla on ratkaiseva rooli suojateiden palauttamisessa nimensä veroisiksi.

YLEn uutinen Uudenmaan suojatieselvityksen pohjalta poistettavista suojateistä.

 

Venla Määttä
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ähtävänjoen korkeussuhteita selvittämässä

ELY-keskusten erilaisista tehtävistä ympäristöpuolen tulvasuojeluun liittyvä suunnittelutyö on varsinkin joenvarsilla asuvien ihmisten kannalta yksi merkittävimmistä. Kevätaikaan ajoittuvat sulamisvesitulvat aiheuttavat usein ongelmia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuualueen joissa. Vaikka lumen sulamisen seurauksena aiheutuvat tulvat ovat niitä yleisimpiä, voi ongelmia aiheutua myös muista vesistöön vaikuttavista tekijöistä. Näihin tekijöihin lukeutuvat hyydepadot, jotka usein aiheuttavat tulvaongelmia Evijärven alapuolisen Ähtävänjoen pääuomassa. Ähtävänjoki on hyydepatojen muodostumisen kannalta varsin otollinen kohde, ja siksi niiden purkaminen sen varrella vaatii erillisiä toimenpiteitä lähes joka talvi. Alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulvasuojelun parantamiseksi suoritettiin siksi tänä kesänä varsin kattavia korkeusmittauksia. ELY-keskuksen harjoittelijana pääsin itse tekemään tätä korkeuskartoitustyötä, jonka perusteella yritetään löytää suurimmassa tulvavaarassa olevat kiinteistöt.

Hyydepadoista

Hyydepadot itsessään eivät ehkä ole kovin yleisesti tunnettu ilmiö. Niiden muodostuminen jokiin vaatii varsin erityiset olosuhteet, minkä vuoksi niistä johtuvia tulvia ei nähdä kaikilla vesistöalueilla. Hyydettä syntyy yleensä alkutalvesta kovemmilla pakkasjaksoilla, ennen joen jääkannen rakentumista. Tällöin veden alijäähtymisen seurauksena siihen syntyy pieniä jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja uppoavat virtaavan veden turbulenssin ansiosta joen pohjaan. Jääkiteitä kerääntyy enemmän erityisesti joen matalampien koskiosuuksien kiviin ja mm. siltojen rakenteisiin. Tarpeeksi kasaannuttuaan ne muodostavat hyydettä, joka joen pohjaa tukkiessaan samalla pienentää sen poikkipinta-alaa. Tällöin joki patoutuu pohjastaan, ja sen pinta alkaa nousta, jolloin muodostuu niin sanottu hyydetulva. Hyydepadon muodostumiseen tarvitaan siis jonkun aikaa kestävä kovempi pakkasjakso, soveltuvia koskiosuuksia ja tarpeeksi suuri virtaama, joka lisää veden turbulenssia ja estää sen jääkannen muodostumisen. Koska Ähtävänjoki varsin usein kohtaa nämä vaatimukset, muodostuu siinä myös toistuvasti rakennuksia vaarantavia ja toimenpiteitä vaativia tulvia.

Mittauksista

Harjoittelijana kesällä tekemäni mittaustyö käsitti suuren osan Ähtävänjoen pääuomaa sen suualueelta Pedersören ja Evijärven kuntien välisen rajan lähistölle asti. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti joen useiden koskien yläjuoksun puoleiset asutetut alueet. Tietoa haluttiin mm. joen varrella sijaitsevien kiinteistöjen pihojen ja asuinrakennusten korkeuksista suhteessa joen vedenpintaan. Kerätyn mittaustiedon avulla voidaan arvioida paljonko vesi voi joessa nousta, ennen kuin kiinteistöjen rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Mittauksia tehtiin lisäksi myös asunrakennusten kellareista, jotka usein ovat matalan korkeustasonsa vuoksi erityisessä kastumisvaarassa. Samoin huomioitiin erilaiset kiinteistöiltä lähtevät, jokeen yhteydessä olevat kuivatus- ja jätevesiputket. Alueella pidempään asuneelta väestöltä sai usein myös hyödyllistä tietoa joen aiemmista tulvatilanteista. Vaikka Ähtävänjoki ja sen varren kylät olivat minulle ennestään vieraita, opin varsin nopeasti tuntemaan alueen maaston ja osin myös joen varrella asuvat ihmiset.

ELY-keskuksen harjoittelijana olen kokenut saavani hyödyllistä kokemusta tulevaisuuden varalle. Vaikka moni työhön liittyvä asia oli minulle vielä ennen kesän alkua vieras, tunnen sopeutuneeni paikkaan nyt varsin hyvin. Työssäni olen pitänyt erityisesti sen tuomasta tietynlaisesta vastuusta. Olen itse saanut suunnitella, miten ja missä järjestyksessä suoritan maastotyöni, ja olen itse vastuussa myös mittaustyön tulosten perusteella laatimastani raportista. Koska tekemääni työtä tullaan myöhemmin osin käyttämään Ähtävänjoen tarkemman tulvasuojelusuunnittelun perustana, koen sillä olevan myös paikallisia ihmisiä hyödyttävää käytännön merkitystä.

 

 

Jonas Ingves
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Varrella virran – eroosioriskejä ja haitallisia vieraslajeja kartoittamassa

Kuluvan kesän aikana on Kyrönjoen varrelta selvitetty joen rantojen eroosiopotentiaalia sekä kahden haitallisen vieraslajin, jättipalsamin ja jättiputken levinneisyyttä. Selvitystä varten on tietenkin tarpeen jalkautua maastoon keräämään havaintoja molemmista. Tätä työtä olemme päässeet tekemään kanootista käsin. Tärkeimmät työvälineet ovat olleet kanootin ja GPS-laitteen lisäksi omat silmämme. Kasa havaintolomakkeita on myös tullut täytettyä.

Kartoitus aloitettiin Jalasjoelta Pitkämön tekoaltaan lähistöltä, ja kattoi varsinaisen Kyrönjoen uoman aina Seinäjoen oikaisu-uomalle asti. Kartoitusalue jatkui Seinäjoelle päin koko oikaisu-uoman pituudelta ja Seinäjoen osalta vielä Sahanlammelle asti. Matkaa kertyi kaikkineen viitisenkymmentä kilometriä ja kartoituspäiviä yhteensä parin viikon verran.

Kyrönjoen eroosioriskien ja vieraslajien kartoitus on osa Kyrönjoki-yhteistyötä. Kartoituksen rahoitukseen osallistuvat Kyrönjokirahasto ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Kartoitustyötä ohjaavat Ilmajoen kunta ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Kartoituksia pyritään jatkamaan jokivarressa myös kesällä 2018.

Eroosiopotentiaalista

Eroosio sisältää kulutuksen, kuljetuksen ja kasautumisen. Alun perin kallioperästä rapautunut kiviaines lähtee liikkeelle veden, tuulen tai jäätikön mukana. Lopulta kivipartikkelia liikuttavan voiman ehtyessä kivipartikkeli laskeutuu ja kerrostuu.

Kyrönjoen varrella pääasiallinen eroosiotapa on veden vaikutus: Maaperässä oleviin tyhjiin tiloihin, huokosiin, tunkeutuva vesi lisää huokosilman painetta, joka tarpeeksi suureksi kasvaessaan irrottaa maa-ainesta. Tämä aines päätyy painovoiman vaikutuksesta jokeen, ja kerrostuu myöhemmin alavirtaan. Joessa suurin eroosiovoima kohdistuu suurimmassa virtausnopeudessa joen mutkien ulkokaariin, kun taas kerrostuminen tapahtuu hitaimmassa virtausnopeudessa mutkien sisäkaarissa. Tästä syystä joki mutkittelee eli meanderoi. Alavirtaan runsaasti kerrostuva materiaali kertoo lisääntyneestä eroosiosta ylävirrassa.

Eroosiopotentiaaliin vaikuttavat maaperän laadun lisäksi rinteiden kaltevuus, korkeuserot, sadanta, valunta, tuuli ja kasvipeite. Erityisesti Kyrönjoen rantojen eroosiopotentiaalia lisäävät joen itsensä rannoilleen ajan saatossa kasaama eroosioherkkä hienojakoinen sedimenttiaines, paikoin jyrkät rinteet, sekä maankäyttö. Ihmisen toiminta usein heikentää maaperän rakennetta altistaen maan eroosiolle. Esimerkiksi huolimattomassa ojitustoiminnassa saatetaan läjittää ainesta liian jyrkkärinteisesti ja liian lähelle jokea. Paljas ja löyhä materiaali on herkkää eroosiolle, joten se saattaa lähteä vyörymään jo pelkän rankkasateen mukana. Läjien päälle voikin olla syytä levittää multaa helpottamaan kasvillisuuden leviämistä. Ojitus kannattaa tehdä kevään sulamisvesien jälkeen, jotta alueelle ehtii kesän aikana kasvaa uutta kasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo maaperää, ja toivottavaa olisi, että joen rannassa kasvaisi esimerkiksi pajua, jota Kyrönjoen varrella paljon näkyykin.

Ihmisen toiminta saattaa toisaalta myös vähentää eroosiota. Eroosio on välttämätöntä elinkelpoisen ympäristön syntymiselle, ja ongelma eroosiosta tulee vasta, kun se haittaa ihmisen toimintaa. Sortumat, eli pienet maanvyörymät, vievät maata joen kuljetettavaksi. Eroosiota on mahdotonta kokonaan estää, mutta sen vaikutusta voidaan hidastaa. Kyrönjoella joen virtausnopeutta hidastavat padot mm. Koskenkorvan Pukarankoskella ja Ylistaron Malkakoskella.

Jättipalsami ja jättiputki

Jättipalsami on helppo tunnistaa kukinta-aikanaan heinä-syyskuussa, mutta tuottaa pientä päänvaivaa kartoittaa sen kasvupaikkoja kesäkuussa. Onneksi tuoreet taimet ovat yleensä ympäröivää kasvillisuutta vaaleampia ja erottuvat hyvin joelle asti. Lähempää jättipalsamin taimi on helppo tunnistaa, kun osaa katsoa oikeita tuntomerkkejä: alimmat sirkkalehdet, joita jättipalsamilla on kaksi kappaletta, ovat munuaisen tai sydämen muotoiset, ja pysyvät kiinni taimessa muutaman viikon ikään asti. Muut lehdet ovat tiheään sahalaitaisia ja niiden tyvessä on isot eritenystyt. Usein varsi ja lehtien reunat ovat hieman viininpunertavia. Jättipalsamin varsi on hyvin vesipitoinen, turpea ja aina ontto.

Jättipalsami valtaa hurjaa vauhtia alaa vesistöjen ja etenkin jokien rannoilla, missä se pysyy poissa useimpien ihmisten silmistä. Kosteat kasvupaikat ovat jättipalsamin mieleen, ja maalajeista sille kelpaa lähes mikä tahansa. Varjoakin se sietää kohtalaisesti, mutta rehottaa mieluiten aurinkoisella ja pusikoista vapailla rantaniityillä. Jättipalsami menestyy kasvupaikoilla, joilla tapahtuu: vuosittaiset kasvupaikan häiriötekijät, kuten vaikkapa Kyrönjoen tulvat, pitävät puuvartiset pusikot loitolla ja kasvupaikan suotuisana ja tarpeeksi avoimena jättipalsamille.

Jättipalsami on yksivuotinen kasvi, joka itää joka vuosi siemenestä. Se ei leviä juurakon avulla, joten lyhyen kasvukautensa aikana jättipalsamin juuret eivät ehdi kasvaa järin syvälle. Taimena se on helppo kitkeä samaan tapaan kuin rikkaruohot: koko kasvi lähtee maasta juurineen kevyesti varresta kiskomalla. Koska jättipalsami jatkaa kasvuaan vain siementen avulla, on sen torjunnassa tärkeintä estää uusien siementen synty. Jättipalsamin siemenet ovat lyhytikäisiä ja kasvi olisikin helppo hävittää paikallisesti vain muutaman kesän säännöllisellä kitkemisellä ja seurannalla. Seurantaa tarvitaan, sillä vaikka jättipalsami voi venyä lähes kahden metrin korkeuteen, kykenevät alle viidentoista sentin korkuisetkin yksilöt tuottamaan kukkia ja siemeniä. Niiton tai kitkennän jälkeen olisi hyvä kerätä kasvijäte pois kasvupaikalta ja huolehtia sen asianmukaisesta hävityksestä. Hävittämisen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jättipalsamin juuret saattavat päästä juurtumaan uudestaan maaperään. Jos torjuntatyöt on tehty vasta kukkimisen jälkeen, voivat siemenet jatkaa kypsymistään kitkemisen jälkeenkin. Liian moni jättipalsamin kasvupaikka onkin saanut alkunsa juuri puutarhajätteiden seasta.

Jättiputkia on tavattu Suomessa kolmea eri lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputkea. Yleensä näistä kolmesta puhutaan yhtenä ryhmänä, jättiputkina, sillä niiden kasvutapa ja ulkomuoto ovat keskenään niin samanlaiset, että niitä voi olla hyvinkin vaikea erottaa toisistaan.

Jättiputket ovat jättipalsamin tavoin puutarhakarkulaisia, ja saattavat suotuisilla kasvupaikoilla levitä laajoiksi yhden lajin kasvustoiksi. Ne syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja tehokkaasti. Monivuotisina kasveina niiden juurakko talvehtii, ja hävittämisessä tärkeintä on pitkäjänteinen niittäminen ennen kukkimista ja siementen muodostumista. Jättiputken siemenet ovat pitkäikäisiä, joten kasvupaikan seurantaa kannattaa tehdä usean kesän ajan. Uudet taimet kannattaa poistaa juurineen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Jättiputkista voi olla haittaa myös ihmiselle, sillä iholle joutuessaan niiden kasvineste yhdessä auringon ultraviolettisäteilyn kanssa aiheuttaa palovamman kaltaisia haavoja. Jättiputkien torjuntatöissä riittävät suojavarusteet ovat siis välttämättömät.

Jättipalsami, persianjättiputki, kaukasianjättiputki ja armenianjättiputki ovat haitallisia vieraslajeja koko EU:n alueella. Niiden maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty.

Havainnoista

Eroosiopotentiaalin kartoituksessa jo olemassa olevat aineistot, kuten laserkeilaus- ja maaperäaineistot, ovat suuremmassa roolissa, mutta maastossa keräsimme havaintoja sortumista. Sortumien tiheys ja koko kertoo paljon alueen eroosioherkkyydestä. Jalasjoen jyrkillä rinteillä sortumia oli runsaasti: lähes 500 metrin välein, kun taas muulla kartoitusalueella sortumia oli paljon harvemmassa.

Maastotöiden edetessä on käynyt selväksi, että jättipalsami on levinnyt kartoitusalueella koko Kyrönjoen pääuoman pituudelle. Suuri osa kasvustoista on kuitenkin pienialaisia, 5-20 neliömetrin kokoisia pusikoita, jotka olisi helppo hävittää paikallisesti. Kasvustojen määrä ja sijainti ovat kuitenkin ongelma: suurin osa havaituista kasvupaikoista on aivan jokirannassa keskellä pusikkoa, metsän tai jyrkän rinteen takana, eikä lähistölle johda mikään tie tai polku. Koska kasvupaikkoja on paljon, vaativat mahdolliset torjuntatyöt paljon henkilötyötunteja.

Jättiputkia emme Kyrönjoen varrella havainneet, mikä saattaa johtua siitä, että ne viihtyvät hieman kuivemmilla kasvupaikoilla kuin jättipalsami. Jättiputket ovat haastavia kartoitettavia, sillä ne kasvavat lopulliseen korkeuteensa vasta toisena tai kolmantena kesänään. Sitä ennen ne kasvattavat pelkät lehdet, joita rantapusikoiden seasta on vaikea havaita.

Kartoituksen aikana vastaan tuli muitakin vieraslajeja. Tienvarsilta tuttu, Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva komealupiini on toisinaan levinnyt joen penkereille. Myös karhunköynnös on villiintynyt ja vallannut itselleen alaa jokivarren pusikoista. Toisinaan mökkirannoissa tai takapihalla kasvaa joen rannalla suomentatarta, isotatarta tai japanintatarta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nämä kookkaat koristetattaret ovat Kyrönjoen varrella pysyneet melko hyvin puutarhoissa tai niiden laitamilla.

Haitallisia vieraslajeja helpommin hallittavissa oleva ongelma on harmittanut kartoittajia kesän aikana. Jokeen päätynyttä roskaa onnistuimme keräämään useamman kauppakassillisen verran. Useimmiten vastaan ui pulloja tai tölkkejä, jotka jäävät helposti veden pinnalle kellumaan. Joesta löytyi myös yllättävän paljon erikokoista styroksiroskaa, joten kehottaisimmekin kaikkia työssään tai vapaa-ajallaan styroksia kohtaavia ihmisiä erityiseen varovaisuuteen. Suurin osa vastaan kelluneista roskista ei varmasti ole päätynyt jokeen tarkoituksella, vaan on päässyt lennähtämään sinne tuulen mukana tai kulkeutunut tonteilta, tien varsilta ja ojista sade- ja sulamisvesien mukana jokeen. Tahdommekin muistuttaa, että vaikka Etelä-Pohjanmaalla ei mäkiä paljon ole, viettävät ne harvatkin yleensä yhteisiin vesistöihimme.

 

 

Laura Mattila
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

 

 

Juha Sihto
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus