Asiakasosallisuus palvelujen kehittämisessä

Asiakasosallisuudessa palvelujen käyttäjät otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun. Asiakasosallisuus tarkoittaa, että asiakas osallistuu aktiivisesti palvelun suunnitteluun, järjestämiseen, tuottamiseen, kehittämiseen ja arviointiin.

Pari vuotta sitten minulla oli tarve vaihtaa auto uudempaan. Tutkin netistä paikallisten autoliikkeiden tarjontaa, bongasin kiinnostavat yksilöt listalleni ja lähdin koeajokierrokselle. Kävin neljässä liikkeessä, joissa oli vain kourallinen asiakkaita. Vain yhdessä liikkeessä sain palvelua erikseen sitä hakematta ja pyytämättä. Olettivatko muut kenties, että olen jonkun toisen asiakkaan seurassa huvikseni renkaita potkimassa? Tuossa yhdessä pienehkössä autoliikkeessä sain loistavaa palvelua iloisesti, innostuneesti, arvostavasti ja asiantuntemuksella.

Meillä kaikilla on tarve ja halua vaikuttaa palveluihin, joita käytämme. Oleellisinta lienee palvelun tuottajan kuulemisen taito. Kuullaanko ihmistä, palvelun käyttäjää oikeasti? Huomioidaanko kuullut asiat päätöksenteossa?


Kuva: Arja Veikkolainen /Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen Minun Suomeni -valokuvakisa

Nyt kun aluehallintoa uudistetaan (sote- ja maakuntauudistus) on eri palveluita käyttävien ihmisten kuuleminen todella tärkeää! Asiakkaita on toki aikaisemminkin otettu mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen eri tahoilla hyvin tuloksin. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa ja parannettavaa. Sote-palveluja ja tulevia kasvupalveluja kehitetään parhaillaan myös yhdessä. Esimerkiksi monialaisia työllistymistä edistäviä palveluja tarvitsevat ihmiset pääsevät mukaan kertomaan, miten he toivoisivat palvelut järjestettävän maakunnassa vuonna 2020. Arvokas tieto -hanke toimii tässä työssä apuna. Hankkeen päättymisen jälkeenkin maakunnassamme toivon mukaan on aitoja vaikuttamisen keinoja ja kanavia. Voidaan kehittää palveluja yhdessä siten, että samaan pöytään istuu asiakas, kokemusasiantuntija, ammattilainen ja päättäjä. Yhteiskehittämisessä jokaisen tieto on yhtä arvokas. Asiakaspalvelussa, asiakkaan kuulemisessa ja kohtaamisessa on mielestäni kaikkein tärkeintä nähdä asiakkaana oleva ihminen.

Miten siinä autonhankinnassa sitten kävi? Olisin valinnut auton liikkeestä, josta sain parhaan palvelun, ellen olisi löytänyt yhtä loistoyksilöä suoraan omistajalta. Myöhemmin tämä loistoyksilö tosin hyytyi eräälle tankkauspisteelle. Oli kiire erääseen työtilaisuuteen. Viereisellä tankilla oli herrasmies, joka tarjosi apuaan. Konepellin alle katsoessa totesi, että akku on lopussa. Yhteistyössä työnsimme auto sivuun ja hän tarjoutui viemään minut akkuliikkeeseen, jonne oli matkaa useampi kilometri. Liikkeessä kauppias lupasi ilmoittaa kun ovat käyneet hakemassa autoni ja akku on vaihdettu. Sain vielä kyydin työtilaisuuteenkin tankkauspisteen herrasmieheltä, joka osoittautui erään katsastusyrityksen omistajaksi. Arvaatte varmaan, ettei ole tarvinnut sen jälkeen miettiä missä autonsa katsastaa?

 


Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Avovesikausi on kalastotutkimuksen kiireisintä aikaa

Näin talven kynnyksellä, kesän ”ulkoruokintakauden” jälkeen – kuten ryhmäpäälliköllämme on tapana asia ilmaista – alkavat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Vanhan Vaasan toimipisteen työntekijöiden katseet nauliutumaan jälleen pikkuhiljaa vakaammin kohti syyshämärässä kelmeänä loistavaa tietokoneenruutua. Edessä on jälleen uusi pitkä talvi ennen seuraavan kesän työntäyteistä maastotyörupeamaa toimialueemme moni-ilmeisillä vesistöillä. Tässä kohtaa onkin hyvä hieman katsoa, mitä kuluneen kesän työtehtävät Pohjanmaan lakeuksilla tarjosivat.

Kuluneen vuoden 2017 maastotyöt starttasivat jo varsin hyvissä ajoin keväällä Kvarken Flada -hankkeeseen liittyvien kevätkutuisten kalojen rysäpyynnillä ja kutukalojen nousutarkkailulla. Kvarken Flada on kolmivuotinen Interreg-hanke, jossa ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lisäksi mukana Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Uumajan yliopisto sekä Västerbottenin lääninhallitus. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa Merenkurkun maankohouma-alueen erityislaatuisten pienvesien ­­- fladojen ja kluuvijärvien – monimuotoisuudesta sekä niiden tarjoamista ekosysteemipalveluista. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on mukana toteuttamassa hankkeen kalastotutkimuksia yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Keväinen rysäpyynti tarjosi saaliiksi kahdella tarkastellulla kohteella huomattavan määrän ahvenia, särkiä sekä haukia. Kevään ja kesän edetessä siirryttiin pikkuhiljaa seuraamaan kuoriutuneiden kalanpoikasten esiintymistä ja kasvua kohteissa erilaisten haavi- ja nuottapyyntimenetelmien avulla. Kesän kokemusten perusteella kalanpoikastiheydet näissä rannikon pienvesissä voivatkin olla varsin runsaita. Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa päästä seuraamaan kevään etenemistä ja kesän saapumista rannikolle, ja kokea, kuinka luonto hiljalleen heräilee uuteen kasvukauteensa.

Ryhmämme tärkeä jokakesäinen työllistäjä on tietysti myös alueemme mahtivirta Kyrönjoki. Heinäkuu tuo mukanaan pääosan vuosittain toteutettavista Kyrönjoen kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun liittyvistä maastotehtävistä. Luvanhaltijana valtio on velvoitettu tarkkailemaan Kyrönjoen tulvasuojeluhankkeiden vaikutuksia mm. joen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin. Kesän mittaan joella tulikin jälleen vietettyä useita päiviä erilaisten pyydysten virittelyn ja kokemisen parissa. Mennyt kesä ei juurikaan rusketusta koekalastajan nahkaan tarjonnut, mutta hieman viileämmät sääolosuhteet sopivat kyllä raskaaseen työntekoon helteitä paremmin. Heinäkuu vierähti vauhdilla jokivarressa rapumertoja, koeverkkoja sekä poikasnuottaa liotellessa ja saalistakin kertyi odotetun laisesti. Rapumerrat ammottivat jälleen tyhjyyttään, mikä osoittaa Kyrönjoen rapukannan olevan edelleen rapuruton jäljiltä hyvin heikossa tilassa. Muuta pyydettävää Kyrönjoesta kyllä löytyy, ja joki tarjoaa varmasti osaavalle pyytäjälle ajoittain melko mukaviakin kalansaaliita. Joen kalakannat eivät viime vuosina ole joutuneet kärsimään alueemme vesille tyypillisistä happamuusongelmista, joten kalaston vahvistumiselle on ollut aiempaa paremmat edellytykset.

Elokuussa veneidemme keulat suunnattiin kohti järvivesiä. Loppukesä on verkkokoekalastusten aikaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD) edellyttää, että pintavesien ekologista tilaa seurataan myös kalaston osalta, ja tähän seurantaan liittyen koekalastettiin tänä kesänä neljällä pohjalaisjärvellä. Koeverkotukset osoittivat jälleen pohjalaismaakuntien järvien kalaston monimuotoisuuden. Saimme uitella verkkojamme tälläkin kertaa kalastoltaan varsin erityyppisissä vesistöissä.

Syksyn edetessä maastotyöt keskittyivät pääasiassa sähkökoekalastuksiin. Sähkökoekalastuksia toteutettiin niin Kyrönjoen velvoitetarkkailuun kuin vesipuitedirektiiviinkin liittyen alueemme jokivesien virtapaikoilla. Sähkökoekalastuksessa veteen johdetaan sähkövirtaa, joka tainnuttaa kalat, jolloin ne on helppo haavia talteen jatkokäsittelyä varten. Saaliiksi saadut kalat vapautetaan tutkimusten ja mittausten jälkeen vahingoittumattomina takaisin kotivesistöönsä.

Maastokausi jatkuu vielä hetkisen syyskutuisten kalojen kutunousun tarkkailulla, mutta pian edessä on talvinen ”sisäruokintakausi”, jonka aikana koittaa kesän pyynneissä talteen otettujen näytteiden käsittely, tulosten tallentaminen ja analysointi sekä raportointi. Näin ne maastokauden työt vain pikkuhiljaa siirtyvät sisätiloihin, ennen kuin koittaa taas uusi mahdollisesti entistäkin saalisrikkaampi työvuosi 2018.

 

Riku Palo
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyllä minä niin aluksi mieleni kohotin ja sitten, kun asiaa pidemmälle mietin, niin pahoitin

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoo nettisivullaan, että maanteiden korjausvelan kasvu on pysäytetty. Liikennevirastokin kertoo kyselystä, jonka mukaan ammattiautoilijoiden mielestä tiet ovat nyt paremmassa kunnossa kuin vuonna 2015. Ja tämä silloin, kun korjausvelkarahaa on käytetty vasta vajaat puolet.  Minkähän laista ylistystä kuullaankaan, kun loputkin rahat on käytetty väylien hyväksi vuoden 2018 lopussa? Tämähän on hienoa, nyt tienpidossa voidaan alkaa levätä laakereilla, valtiokin voi laittaa verorahoja johonkin muuhun, ehkäpä tarpeellisempaan.

Kaikkihan tietävät mitä on väylien korjausvelka? Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin valtion teiden, ratojen ja vesiväylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon. Korjausvelka on tällä hetkellä 2,5 miljardia euroa.

Nykyinen hallitus päätti antaa tienpitoon lisärahoitusta vuosille 2016 – 2018 korjausvelan hoitoon 600 M€.

Satsaus on mielestäni ehdottoman tarpeellinen, sana ”lisä” taas mielestäni antaa väärän kuvan rahoituksen merkityksestä. Minun mielestäni tienpito/radanpito/vesiväylin pito on antanut muille valtion vastuulleen ottamille toiminnoille lainaa jo ainakin 15 vuotta. Teitä ei ole ollut aikoihin varaa korjata ohjeiden edellyttämällä rankkuudella. Teiden kunto ja palvelutaso eivät ole lähelläkään optimia (jossa tienpitäjän ja liikenteen yhteenlasketut kustannukset olisivat minimissä). Nyt hallitus teki päätöksen, että samalla kun se jatkuvasti lainaa väylänpidosta (noin 150 M€/v) niin se lyhentää tätä 2 500 M€ lainaa kolmen vuoden aikana 600 M€.  Pankkilainaa takaisin maksaessaan harva meistä velallisistakaan väittää lisärahoittavansa pankkia!

Toinen iloinen uutinen keväällä 2016 oli, että vuosina 2017 – 2019 hallitus antaa lisärahoitusta perusväylänpitoon 364 M€!

Sillä saadaan monta kauan odotettua keskisuurta liikenteen olosuhteita ja turvallisuutta parantavaa hanketta tehtyä. ELY-keskuksemme alueella toteutetaan kolme hanketta (Lapualla, Kurikassa ja Vaasassa). Valtion kustannusosuus näissä hankkeissa on liki puolet vauraiden kuntien vastatessa lopuista kustannuksista. Yhteistyössä saadaankin paremmin asioita hoidettua ja tehtyä molempien osapuolien tärkeiksi näkemiä hankkeita. Näitäkään hankkeita ei ilman lisärahoitusta olisi ELY-keskuksen rahoituksella pystytty toteuttamaan.

Vähemmälle toitotukselle on jäänyt se, että tämä lisärahoitus otettiin pois väylien kehittämishankkeista. Mikä se olikaan juttu peiton jatkamisesta?

Molemmissa edellä mainituissa LISÄ-raha ohjelmissa on hyvänä puolena se, että toteutettavaksi päässeet hankkeet on valittu hankejoukosta, jonka koostamiseen on Suomen elinkeinoelämä päässyt merkittävästi vaikuttamaan. Hankkeet eivät ole siis vain ”tievaltiolle” tärkeitä, vaan myös alueemme elinkeinoelämälle. Toteutukseen siis ei tullut välttämättä huonokuntoisimpia tieosuuksia, vaan pääasiassa elinkeinoelämän tärkeiksi katsomia huonokuntoisia väylän kohtia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lisärahan vaikutus ELY-keskuksen tavoitteeseen huonokuntoisten teiden vähentämiseen ole niin suuri kuin jos olisi päätetty parantaa vain huonokuntoisimpia teitä. Varmaan tavoitetta voisi hieman säätää ottamaan huomioon eri teiden huonokuntoisuuden vaikutusta yhteiskunnan toimintaan.

Kummankin lisärahaohjelman vaikutus on koko Suomen kannalta positiivinen. Viestintä em. rahalla saatavasta hyvästä tulee tuoda esille. Liikennevirasto onkin internettiin laittanut kartan, josta koko Suomen hankkeet on katsottavissa.

Sitten pessimistin loppusanat

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että neljän ”lihavan” vuoden jälkeen tulee laihat vuodet. Sopeutustoimien pitämiseksi hallitusohjelman liitteessä 6 sovitulla tasolla perusväylänpitoon kohdistetaan osana korvaavia säästötoimia yhteensä 95 milj. euron säästö v. 2018 – 2020. Tämä näkyy perustienpidossa merkittävästi jo vuonna 2019, kun korjausvelkaohjelman rahoitus on loppunut. Vuonna 2020 sitten lisärahaohjelman hankkeetkin ovat valmistuneet ja perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 35 M€:lla nykyperustasosta.  Silloin pitääkin jo miettiä täysin uudella tavalla mihin tienpidossa on varaa.  Pitäisi vaan jaksaa uskoa, että Suomen hallitus päättää taas uusista lisärahapaketeista ja tällä kertaa vapaasti tienpidon käyttöön.

Maakunnat tulevat tarvitsemaan digiloikkien lisäksi uusia ideoita saadessaan kontolleen vastuun maanteiden ylläpidosta ja liikenteen turvallisuudesta.

Vesa Leino
Tienpidon suunnittelu -yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskus kuntien kanssa vuoropuhelussa kaavoitus- ja rakentamisasioissa

Muuttuva toimintaympäristö

Vuoden 2020 alusta maakuntauudistuksen myötä muuttuvat viranomaiset ja viranomaisyhteistyö kaavoitus- ja rakentamisasioissa: keskeisiä viranomaisia ovat silloin kunta, maakunta, valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova) ja Liikennevirasto. Lainsäädäntö on vielä keskeneräistä ja toiminnan suunnittelu on vasta aloitusvaiheessa.

Maankäyttö- ja rakennuslakia on muutettu 1.5.2017 (21.4.2017/230) lukien merkittävästi jo ennen perustettavien maakuntien toiminnan alkamista. Muutos merkitsee kunnan päätösvallan lisääntymistä ja mahdollisuutta paremmin arvioida maankäytön suunnittelutarvetta kunnan olosuhteiden perusteella. ELY-keskuksen tehtävänä on edistää kuntien kaavoituksen ja rakennustoimen järjestämistä.

 Kehittämiskeskustelut

Tämä mittava hallinnon ja MRL:n muutos oli runkona ELY-keskuksen ja kuntien välisissä juuri päättyneissä kehittämiskeskusteluissa. Esillä oli useita tärkeitä asiakokonaisuuksia:

  • maakunnan alueidenkäytön tehtävät
  • kuntien näkemykset maakuntauudistukseen
  • yleiskaavoituksen laajenevat käyttömahdollisuudet
  • kylien ranta-alueiden kaavoitus
  • maaseutuyritystä varten tarpeellinen rakentaminen
  • kaupan sijainnin ohjauksen väljeneminen

Kehittämiskeskustelun keskeisempiä tuloksia on viranomaisten yhteistyön edistyminen. Oma kokemukseni on, että tässä onnistuttiinkin hyvin. Kunnat, maakunnan liitot ja ELY-keskus saivat hyviä taustatietoja toimintansa kehittämistä varten.

Kuntien näkemyksiä

Maakuntauudistus

Kunnissa SOTE-asiat ovat vieneet paljon aikaa, maakuntauudistus sen sijaan on jäänyt etäisemmäksi. Pienempien kuntien taholta oltiin jonkin verran huolissaan siitä, miten niiden ääni tulee kuuluviin maakuntien päättävissä elimissä. Myös huoli liikenneverkon yhtenäisyyden ylläpidosta tuotiin esille. Maaseudun kylien ja niiden palveluiden kehittäminen nostettiin samoin esille. Kuntapuheenvuoroissa pidettiin myös valvonnan roolia MRL:n mukaisissa asioissa epäselvänä.

MRL:n muutoksesta

Yleisesti kunnat pitivät muutosta hyvänä. Tuotiin esille se, että muutos sisältää pitkälti niitä periaatteita ja suosituksia, joihin alueella aikaisemmin toteutetussa Maaseudun kaavoituskäytäntöjen kehittäminen –hankkeessa jo päädyttiin.

Muutamat kunnat olivat ehtineet arvioida, miten kaavoituksen ja rakentamisen uusia ohjausvälineitä voidaan kunnassa hyödyntää. Kun MRL:n muutos oli ollut voimassa vasta muutaman kuukauden, ei useassa kunnassa kuitenkaan oltu vielä ehditty näin pitkälle. Tahtoa tähän jatkossa oli selvästi olemassa.

Laajentuneet mahdollisuudet yleiskaavan käyttämiseen rakentamisen suoraan ohjaamiseen (suoraan rakennuslupapäätöksellä ilman asemakaavaa tai suunnittelutarveratkaisua) koettiin hyödyllisenä ja kuntien olosuhteet aikaisempaa paremmin huomioivana. Samoin kylien ranta-alueiden kaavoituksen edellytysten helpottuminen nähtiin parantavan kylien kehittämistä.

Maaseutuyritykseen kuuluvan maa- ja metsätalouden harjoittamista varten tarpeellisen rakennuksen rakentaminen suoraan rakennusluvalla (ilman suunnittelutarveratkaisua) oli monessa kunnassa pohdinnassa. Kun säännökseen lisättiin eduskuntakäsittelyssä myös liitännäiselinkeinot, koettiin soveltamisessa epävarmuutta.

Seuraavat askeleet

Maakuntauudistuksen valmistelu jatkuu ja maakunnan alueidenkäytön tehtävien arvioinnissa halutaan jatkossakin tarkkaan kuunnella pohjalaismaakuntien kuntien odotuksia. Maakunnan liittojen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen taholta tehtiin kunnille laaja kysely maakunnan alueidenkäyttötehtävistä. Vastauksia saatiin runsaasti, kiitokset niistä. Mahdollista on, että kuntien odotuksia vielä selvitetään tarkennetulla kyselyllä.

ELY-keskus tukee MRL:n muutoksen toteuttamista. Toteuttamisessa toki on kaavoituksen ja rakentamisen toimijoilla haastetta. Hyvällä yhteistyöllä ja riittävällä resurssoinnilla näihin tehtäviin uusia mahdollisuuksia avautuu.

 

 

Matti Rantala
Alueidenkäytön ryhmäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Peruskuivatushankkeet siirtyvät digiaikaan

Olen Nico Karlström ja kerron tässä blogitekstissä harjoitteluuni kuuluvista työtehtävistä. Aloitin ELY-keskuksella Vaasan vesistöyksikössä kesäkuun toisella viikolla. Tehtävänäni on Keski-Pohjanmaan peruskuivatushankkeiden sähköistäminen ja vanhojen ojakarttojen digitoiminen muiden paikkatietoaineistojen kanssa käytettäviksi.

Suomen pelloista pääosa on ojitettu jo ennen 1970-lukua. Tämän myötä vanhoja ojituksia koskevat asiakirjat ovat perinteisesti paperisessa muodossa ja tällaisen vanhan uoman vaatiessa kunnossapitoa tai peruskorjausta, löytyy ELY-keskuksen arkistoista tietoa hankkeen ojitusyhtiöstä ja suunnitelmista. Näitä arkistoituja kansioita ja hankkeiden tietoja on ruvettu viemään digitaaliseen muotoon muun muassa työnteon helpottamiseksi arkistojen ja ELY-keskuksen kuivatusasiantuntijoiden työpisteiden sijaitessa ympäri maakuntaa. Materiaalien ollessa sähköisessä muodossa ovat asiakirjat myös nopeammin käytettävissä, paremmassa tallessa ja esimerkiksi ojitusyhtiön aktivoituessa helpommin saatavilla.

Käytännössä minun työtehtäväni lähtevät liikkeelle siitä, että etsin hankkeen kansioista sen tärkeimmät asiakirjat, pituusleikkaukset sekä kaikki kartat ja skannaan ne sähköiseen muotoon. Tämän jälkeen lisään hankkeen perus- ja sijaintitiedot sekä kartan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Vesistötyöt-tietojärjestelmään. Kun tämä on tehty, piirrän kohteen suunnitelmakarttojen mukaiset hyötyalueet paikkatieto-ohjelmisto ArcMap:iin.

Piirtämisessä käytän apuna karttojen lisäksi mm. kiinteistöalueiden rajoja, uomaverkoston viivoja sekä korkeuskäyriä. Hankkeen alueen maankäytön tai kiinteistörajojen muutokset tuovat piirtämiseen ajoittain omat haasteensa rajan tarkkuuden kanssa.

Harjoitteluni pituus oli alun perin kolme kuukautta ja päästyäni vauhtiin Kokkolan arkiston kanssa, jatkettiin sopimustani puolen vuoden mittaiseksi. Vaikka arkistoa ei ole koolla pilattu, niin siellä riittää kyllä tekemistä, mutta tarkoitus olisi saada koko arkisto käytyä läpi ennen harjoitteluni päättymistä!

 

 

Nico Karlström
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus