Maanteiden huomioiminen kaavoituksessa

Kaavoitus on kuntien ja maakunnan liittojen lakisääteinen tehtävä, jota ohjaavat valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet sekä maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL). Maakuntien liitot laativat maakuntakaavoja ja kunnat suunnittelevat omaa maankäyttöään yleis- ja asemakaavoituksen kautta. Maantieverkon liikennesuunnittelu kuuluu puolestaan alueelliselle tienpitoviranomaiselle eli paikalliselle ELY-keskukselle. Liikenteen suunnittelulle ei ole samalla tavalla yhtä omaa lakia, joka sitä ohjaisi, vaan ohjaavia lakeja on monta, kuten esimerkiksi MRL, maantielaki, joukkoliikennelaki ja ratalaki. Maankäytön suunnittelun ja liikennejärjestelmäsuunnittelun tulisi kulkea yhtäaikaisesti käsi kädessä. Ilman maankäyttöä ei ole liikennettä, ja ilman liikennettä ei ole maankäyttöä. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan suuresti siihen minne ihmisten matkat suuntautuvat ja mitä liikennemuotoja voidaan käyttää sekä kuinka paljon näitä matkoja tehdään.

Mitä asioita kaavoituksessa tulisi sitten huomioida, kun tarkastellaan liikennekysymyksiä? Keskeisiä asioita ovat liikenneturvallisuus, liikenteen toimivuus, muutokset liikennemäärissä ja elinympäristön laadussa. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan kulkutapajakaumaan eli mikä liikennemuoto valitaan matkantekoon esimerkiksi henkilöauto vai joukkoliikenne. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan merkittävästi myös liikenteen suuntautumiseen sekä liikennemääriin. Se miten ja minne eri tomintoja sijoitetaan, vaikuttaa myös jo olemassa olevan liikenneverkon sujuvuuden ja turvallisuuden säilyttämiseen sekä parantamismahdollisuuksiin.

HANNA_KAUPPILA_Liikennejärjestelmä_Ja_kaavoitus_piirroskuva

Kaavoituksen yhteydessä on hyvä selvittää kaavan liikenteelliset vaikutukset. Mikäli kaava-alue on laaja tai kaavaan on sijoitettu paljon liikennettä aiheuttavaa maankäyttöä, esimerkiksi kaupallisia palveluja, on usein tarpeen tehdä erillinen liikenteellinen selvitys. Selvityksessä esitetään liikenteen nykytilanne ja tarkastellaan kaavoitettavien toimintojen aiheuttamia vaikutuksia liikenteeseen ja arvioidaan onko tarpeen tehdä tieverkolle joitain toimenpiteitä, jotta liikenne olisi sujuvaa ja turvallista myös, kun kaava-alue on rakentunut. Usein on myös tarpeen tarkastella laajempaa kokonaisuutta kuin pelkkää kaava-aluetta, sillä liikenne ei useinkaan ala eikä lopu kaava-alueiden rajoilla. ELY-keskuksen tehtävä on valvoa, että erityisesti pitkänmatkainen liikennöinti on turvallista ja sujuvaa ja että liikenneolosuhteet ovat yhtäläiset eri puolilla Suomea. Maanteiden varrelle, etenkin vilkkaasti liikennöityjen väylien varrelle, kaavoitettaessa on myös muistettava huomioida maantieliikenteen melualue. Kaavoituksen yhteydessä tulee tällöin tehdä meluselvitys, josta nähdään kuinka laajalle maantieliikenteestä aiheutuva melu leviää. Melualueelle ei tulisikaan kaavoittaa melulle herkkiä toimintoja, kuten esimerkiksi uutta asumista, ilman meluntorjuntatoimenpiteitä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus toimii paikallisena tienpitoviranomaisena Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella. ELY-keskus ohjaa kuntia kaavoituksessa ja tekeekin tiivistä yhteistyötä alueen kuntien kanssa maankäytön suunnitteluun liittyvissä asioissa. Tehtävämme on huolehtia siitä, että kaikilla on turvallista liikkua tieverkolla ja että matkanteko on sujuvaa. Yhteistyöllä sekä tiensuunnittelun ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisella taataakin se, että matkanteko maantieverkolla on sujuvaa ja turvallista myös maankäytön muuttuessa tai laajentuessa.

 

Kauppila_Hanna_5604

 

 


Hanna Kauppila
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Syö maakunnan menu – autat viljelijää investoimaan ja tuottamaan lähiruokaa.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelijät ovat erittäin hyvin hyödyntäneet maatalouden investointitukia. E-P:n ELY-keskuksen rakenneyksikkö on myöntänyt ohjelmakauden 2014-2020 aikana tähän menneessä n.155 milj. eur maatalouden kehittämiseen avustuksina ja korkotukiluottoina, josta viimeisen vuoden aikana myönnettiin n. 47,7 milj.eur! Usko yrittäjyyteen on edelleen kova. Maakuntaan on investoitu uusia karjatalousrakennuksia, peruskorjattu vanhoja, rakennettu kasvihuoneita ja kuivaajia, salaojitettu peltoja, vaihdettu isännyyksiä, otettu käyttöön kotimaista energiaa, hyödynnetty aurinkovoimaa ja biokaasunkin hyödyntäminen alkaa orastaa.

lehmat

Maatalousyrittäjät, joiksi nykyään maanviljelijöitä on alettu kutsua monen miljoonan euron investointiensa vuoksi, ovat halunneet kehittyä – siis Etelä-Pohjanmaalla kuljetaan maan kärkijoukoissa. Tuotantoteknologiaan, eläinten hyvinvointiin ja tehokkaisiin tuotantoketjuihin on haluttu panostaa ja se auttaa viljelijöitä pärjäämään kiristyneessä kilpailussa, jossa tuotantopanoksien hinnat ovat nousseet ja tuotteen hinnat laskeneet kauppojen ankaran hintakilpailutuksen seurauksena. Maakunnassamme on ollut tekemisen meininki ja se näkyy vireänä maaseutuna, hoidettuina peltona ja rakennuksina. Positiivinen vire ruokkii kehityksen kulkua ympärilleen. Nämä tehdyt investoinnit maatalouteen ovat mahdollistaneet voimakkaan jalostustoiminnan keskittymisen E-P:lle. Kun syöt Seinäjoella kirnuttua voita, Nurmossa leikattua lihaa, Jalasjärvellä kypsytettyä herkkujuustoa, Ilmajoella tehtyä makkaraa, Kauhajoella palvattua leikettä, Teuvalla poimittua salaattia, Soukallajoella kypsytettyä kurkkua, Munakassa tuotettua porkkanaa, Karijoella nostettua perunaa ja vielä oman paikallisleipomon leipää, niin olet mukana tukemassa koko ruokaketjua Etelä-Pohjanmaalla.

Ruoka-ala työllistää E-P:llä n. 20 % koko maakunnan työllisyydestä ja maatalouden välitön vaikutus 10,9 %  (KnuuttilaM&Vatanen E 2017 LUKE-raportti). Siis ei ole aivan sama mitä syöt ja missä tuotettua. Ruoka- ja ostokäyttäytymisemme heijastuu ympärillemme hyvin monin eri tavoin – joko vahvistaen tai heikentäen.

Porkkanat

Vaikka maatalouden tulokehitys on ollut heikkoa ja varsinkin viime kesän vaihtelevat sääolosuhteet koittelivat joitakin viljelijöitä hyvin kaltoin, niin siitä huolimatta myös tämän vuoden investointihakemuksien euromääräinen taso ennustaa ainakin yhtä vilkasta vuotta kuin aiempikin. Maatalousyrittäjyydessä korostuu hyvän ammattitaidon merkitys, jossa vastuiden ja yrityskokojen kasvaessa pystytään kestämään myös markkinaheilahtelujen ja sääolosuhteiden aiheuttamaa epävarmuutta.

Tuotekehitys ja uutuuksien kehittäminen liittyvät olennaisesti eteläpohjalaiseen ruoantuotantoon. FoodWest oli mukana kehittämässä härkäpapuvalmistetta, josta saatiin uutuustuote markkinoille 2016. Markkinat olivat jo valmiita odottamaan kotimaisia kasvisproteiinivalmisteita, sillä nyhtökauratuote oli lanseerattu hieman aiemmin. Sen tuotanto ei pystynyt vastaamaan kysyntään ja siten kauhavalainen härkäpaputuote sai lentävän lähdön. Viimeisin tuoteuutuus elintarviketuotannossa lienee Juustoportin ilmoitus kauramaidon purkittamisen aloittamisesta. Hyvin samaan aikaan Valio ilmoitti vastaavasta toimesta. Kauramaito sinällään on jo aiemmin markkinoilla ollut tuote, mutta kaupan hyllyt ovat olleet pääasiassa ulkomaisen tuotannon valtaamia. Odotan mielenkiinnolla mitä kotimaisesta sirkkatuotannosta ja sen jalostuksesta alkaa kuulua. Sen jälkeen kun sirkkojen käyttöön elintarvikkeena näytettiin vihreää valoa alkaa siritys kuulua monessa tuotantohallista – sama siritys varmaan kuuluu myös tuotekehittelijöiden aivoituksissa – mihin eri käyttötarkoitukseen sirkkaproteiinia voisikaan laittaa.

 

Mäntykoski_Heikki
Heikki Mäntykoksi
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Vägen till översvämningsskydd i Kimo å

I augusti 2004 drabbades områden i dåvarande Oravais och Vörå kommuner av kraftiga översvämningar till följd av extrem nederbörd. Till följd av översvämningen drabbades bostäder och industribyggnader av vattenskador, vägförbindelser gick av och jordbruket led av betydande skördeskador. Totalt uppskattades skadorna till 1-2 miljoner euro.

050804_Kimonjoen_tulvat_117.jpg

Kimo å som sträcker sig från Röykas- och Keskisträsket till Kvarken har en längd på 18,2 kilometer, fallhöjd på 35 meter och en sjöprocent på 2,2 och är en av få åar i Österbotten där det finns möjlighet till reglering av högvattenståndet genom utjämning av toppflöden. Det är sannolikt därför som vanliga vårflöden hittills inte orsakat betydande översvämningsproblem och kanske det även är därför som Kimo å tidigare inte innefattats av någon underhållspliktig grundtorrläggning.

Efter översvämningen 2004 påbörjades ganska omgående ett planeringsarbete för att minska framtida översvämningsrisker i Kimo å. En styrgrupp med representanter för aktörer vid Kimo å bildades och en översiktsplan för hanteringen av översvämningsrisker beställdes av planeringsbyrå Aluetekniikka Oy. Finansiärer av planeringen var Västra Finlands miljöcentral (nuvarande Närings-, trafik- och miljöcentralen i Södra Österbotten) och Oravais kommun. Planen färdigställdes 2009 och de föreslagna åtgärderna beräknades kosta 2 miljoner euro. Projektet gick efter det i stå på grund av bland annat finansieringsfrågor.

Våren 2016 fick jag i uppgift att väcka upp arbetet med hanteringen av översvämningsrisker i Kimo å. Under de sju år som gått efter att planen blev klar hade endast åtgärden med att förbättra flödet vid Ånäs stenbro utförts. Efter ett informationsmöte i Kimo UF väcktes styrgruppsarbetet åter till liv. Under styrgruppsarbetets gång har flera röster höjts för att minska flödestopparna genom kvarhållande av vatten högre upp på avrinningsområdet. Åtgärder av detta slag fungerar i förebyggande syfte men är tyvärr vanligtvis mycket svåra att utföra eftersom de kräver stora arealer med våtmarker för att ge en synbar effekt. I dagsläget lever en uppfattning om att Röykas- och Keskisträsket är ett hot mot Kimo å, men i själva verket är dessa avrinningsområdets största resurs. Genom en effektiverad reglering av dessa sjöar kunde lagringsutrymmet förstoras under den tid som översvämningshotet är som störst. Åtgärden är även listad i översiktsplanen från 2009 och den är en bra utgångspunkt för nästa översvämningsåtgärd i Kimo å. De största utmaningarna inom ett eventuellt sådant projekt är att bibehålla medelvattenståndet i sjöarna för rekreation samt att reda ut åns urgamla regleringsrättigheter.

Baserat på de diskussioner som fördes beslöts det att en dikning av Kimo å borde prioriteras. Eftersom behovet av dikningen är störst på en sträcka av Kimo å som saknar dikningsplan och dikningen kommer att påverka vattennivån i Kimo å, stod det tidigt klart att projektet behöver en vattenrättslig tillståndplan som ska godkännas av Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland. Tillståndsplanen beställdes våren 2017 av Oravais och Kimo byars skifteslags samfälligheter och som övriga finansiärer stod Vörå kommun, KWH Mirka och NTM-centralen i Södra Österbotten. Under planeringens gång har styrgruppen varit aktiv med att kommentera innehållet i planen och för närvarande inväntas den slutgiltiga planen.

För att kunna trygga underhållet av Kimo å i framtiden beslöts även att en kostnadsfördelning som baserar sig på områdets nyttotagare uppgörs. Dessa nyttotagare bildar en vattenrättslig sammanslutning, vilket är en hittills relativt oprövad modell, som möjliggörs i och med den nya vattenlagen som trädde i kraft år 2012. För att projektet skall kunna förverkligas krävs det att 50 % av nyttoområdets markägare med en röst vardera godkänner planen som en grund för bildandet av den vattenrättsliga sammanslutningen och efter det kan planen sändas in till regionförvaltningsverket. Tillståndsprövningen förväntas pågå i ett år, vilket innebär att förverkligandet kan påbörjas tidigast år 2019.

Mer information:

Preliminär bedömning av översvämningsriskerna i Kimo ås och Vörå ås avrinningsområden (pdf)

Preliminära bedömningar av översvämningsrisker i NTM-centralen i Södra Österbottens område (miljo.fi)

petter_bloggbild

 
Petter Höglund
Vattenhushållningsexpert
NTM Centralen i Sörda Österbotten

Flödesmätning under is

ADCP instrument

Istäcket på våra vattendrag inverkar på sambandet mellan vattenståndet (cm) och vattenföringen (m3/s) vid mätstationerna för vattenföring. Vattenföringen bestäms av en avbördningskurva som görs upp på basen av flödesmätningar vid olika vattenstånd. En avbördningskurva visar sambandet mellan vattenstånd och vattenföring för en sektion i ett vattendrag. Vattenföringen kan användas bl.a. för hydrologiska prognoser, t.ex. översvämningar, för samhällsplanering, forskning för att förstå klimatförändringar och för att beräkna näringsbelastningen i vattendrag som grund för förbättring vattenkvaliteten.

Isen på vattendragen vid mätstationerna bildar en uppdämning, som i sin tur vid direkt avläsning ur avbördningskurvan ger en för stor vattenföring. För att bedöma vattenföringen under is görs en isreduktion, som till en del består av direkta flödesmätningar.

Flödesmätning Kyro älv Skatila

Flödesmätningarna görs antingen med ett ADCP ( Acoustic Doppler Current Profiler ) mätinstrument, ett sorts avancerat ”ekolod”. Instrumentet mäter hastigheten på partiklar i vattnet samtidigt som den mäter djupet i vattendraget. Mätningarna görs också med en traditionell flygel. En flygel är ett instrument för mätning av strömhastighet i ett vattendrag. Man strävar till att göra 1-2 mätningar per vattenföringsstation och vinter.

Flödesmätningar görs i huvudsak som manuellt arbete av två personer. Svag is, issörja under isen och sträng köld begränsar möjligheten att utföra mätningar.

Mätning med flygel under is

 

 

Hoglund_Ulf_5538

Ulf Höglund
Vattenhushållningsexpert
NTM-centralen i Södra Österbotten

Miksi tie oli liukas?

Edellisen viikon torstai (25.1.) oli poikkeuksellisen hankala ajo-olosuhteiltaan. Tämä on herättänyt paljon kritiikkiä maanteiden talvihoitoa kohtaan, sekä laatuvaatimuksia että urakoitsijoiden toimintaa kohtaan. ELY-keskuksen osalta halutaan vielä palata päivän tapahtumiin, jotta väärinkäsityksiä ei jäisi tämän tapahtumarikkaan päivän osalta kenellekään.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä satoi lunta, jota jouduttiin auraamaan paikoin jopa kolmeen kertaan pois tiestöltä. Yön aikana myöskin lämpötila nousi nopeasti pakkaselta reilusti plusasteiden puolelle, paikoin lauhtuminen saattoi olla jopa parinkymmenen asteen luokkaa. Samanaikaisesti lumisade muuttui vesisateeksi. Iso ongelma vesisateesta muodostui juuri tuon äkillisen lämpötilamuutoksen vuoksi. Teiden pintojen lämpötilat pysyivät pitkään reilusti pakkasen puolella vesisateen aikana, alueesta riippuen -4 – -7°C. Tästä seurasi se, että taivaalta tullut vesi jäätyi teiden pintaan ja aiheutti poikkeuksellisen huonon ajokelin.

Ennakoinnin puutetta on julkisuudessa nostettu ongelmaksi kyseisen päivän osalta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Urakoitsijakunta oli tehnyt tauotta töitä yöllisen lumisateen auraamiseksi ja sen jälkeen on heti siirrytty liukkaudentorjunnan pariin. Suolausta ja hiekoitusta on tehty jo yön aikana. Paikoin ennakkosuolaukset onnistuivat pääteillä. Joillakin osuuksilla yön suolaus ei vaikuttanut toivotulla tavalla, ja vesisade huuhtoi suolan pois tieltä. Tienpinnan kylmyyden vuoksi suolan pois huuhtonut sadevesi jäädytti tien pinnan nopeasti, ja suolauksia jouduttiin tekemään uudelleen. Myös yöllä ennakkoon hiekoitetuilta osuuksilta sadevesi huuhtoi hiekkaa pois.

Pääteiden osalta ajokeli pysyi monin paikoin kuitenkin kohtuullisena, jopa hyvänä. Suurimmat ongelmat olivat alemman hoitoluokan maanteillä, sekä tiellä liikennöiville että kunnossapitourakoitsijoille. Poikkeukselliset olosuhteet hankaloittivat ja hidastivat myös kunnossapitoajoneuvojen kulkemista alemmalla tieverkolla. Jonkin verran ojaan ajoja tapahtui myös hiekoitustyötä tehneille, tämä puolestaan viivästytti hiekoitustyön kulkua. Useita hiekoituslaitteita meni myös epäkuntoon, osassa tapauksista syynä on pitkäaikainen, yhtämittainen laitteen käyttö. Toki hiekoitinta pitää myös välillä täyttää, eli oma aikansa menee myös hiekkatäydennyksen hakemiseen. Lukemattomia kuormia hiekkaa on kuitenkin tämän yhden päivän aikana tiestölle viety.

Kaikki hoitourakoissa oleva kalusto on ollut liikkeellä iltayöstä jopa seuraavaan iltaan asti. Myös varakalusto on ollut käytössä. Hoitourakoihin mitoitetaan kalustomäärät hoitoluokkien mukaan. Tämä kalustomäärämitoitus ei ole riittävä poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten viime viikon torstaina. Suurempi varakaluston määrä tai lyhemmät kunnossapitoreitit tarkoittaisivat suurempia kustannuksia. Nykyinen taso on se, mihin valtion suomat rahat tällä hetkellä riittävät. Alemmalla tieverkolla toimenpideajat ovat myös pidemmät kuin vilkasliikenteisillä teillä, II-hoitoluokalla linjahiekoituksen osalta 6 tuntia ja III-hoitoluokalla 8 tuntia. Toimenpideajalla on myös suora vaikutus kunnossapitoreittien pituuteen. Vaikka työtä on tehty ennakoiden, on vähäliikenteisemmän tieverkon hiekoittajalla pidempi matka ajettavanaan. Monesti hiekoituksia hoidetaan lisäksi tavallisella traktorilla, joka ei kuitenkaan ole paras kunnossapitoajoneuvo hankaliin ajo-olosuhteisiin.

Jatkossa tulee miettiä sitä, pitäisikö tienkäyttäjiä selvemmin varoittaa kulkemasta tiestöllä, kun vastaavanlaisia poikkeuksellisia kelejä esiintyy. Muualla päin Suomea poliisi jopa sulki muutamia teitä, kunnes ne saatiin taas ajettavaan kuntoon. Myös Ruotsin puolelle luvattu voimakas lumipyry on aiheuttanut sen, että mm. koulujen kerrotaan olevan tulevien huonojen ajo-olosuhteiden takia kiinni ja ihmisiä on kehotettu välttämään autoilemista. Koska talven ilmasto on muuttumassa yhä oikukkaammaksi, lienee paikallaan yhä terävämmin kehottaa ihmisiä välttämään autolla ajoa päivänä, jolloin liikkumisessa on erityisen suuria haasteita sään vuoksi.

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus