Missä se tietyömaan valvoja taas on ollut? Tietyömaan laaduntuotannon ohjaaminen

 

DSC_0519

Missä on valvonta, kysellään lehtien palstoilla, kun tien päällä on epäonnistuneita liikennejärjestelyjä, puutteellista pintakuntoa työmaalla tai esimerkiksi työn jäljessä on toivomisen varaa. Tässä seuraa ainakin vastaus siihen miten tienrakennustyömaalla ohjataan laadun tuottamista. Katsotaan löydetäänkö valvojaa.

Kysymys perustuu muistikuviin ja mielikuviin ajasta, jolloin henkilöstömäärämme oli monikymmenkertainen nykyiseen nähden. Valvonta oli työtapoihin, materiaaleihin ja rakenteisiin kohdistuvaa jatkuvaa konkreettista mittaamista ja tarkkailua rakennuspaikalla.

Nykyään maanteiden rakennus- ja parantamishankkeet toteutetaan alan yrityksiltä hankittavina urakoina laatuvastuurakentamisen (LVR) periaatteilla, joiden mukaan rakentajana toimiva yritys vastaa ensisijaisesti itse laadun tuottamisesta, valvonnasta ja raportoinnista laatusuunnitelman mukaisesti. Rakennuttaja määrittelee joko toiminnalliset vaatimukset tai rakenteiden ja materiaalien laatuvaatimukset. Työmenetelmiä, koneita ja laitteita koskevia sitovia vaatimuksia ei tavallisesti anneta, koska rakennuttaja on kiinnostunut syntyvätkö urakan avulla ne vaikutukset ja lopputuotteet, jotka urakalle on asetettu. LVR-urakassa valvotaan urakoitsijan laadunhallinnan toimivuutta sekä laatuvaatimusten ja muiden urakkaehtojen toteutumista.

ELY-keskusten tiehankkeissa laaduntuottoa ja hyvää lopputuotetta tavoitellaan ensisijaisesti ohjaamalla urakoitsijan toimintaa laadukkaaksi ennakoivalla laadunhallinnan menettelyllä. Tällä pyritään vähentämään ja poistamaan tuotannon aikaisia virheitä ja riskitekijöitä jo etukäteen. Ennakolta torjutun virheen laadunhallintakustannukset ovat merkittävästi pienemmät kuin virheellisen tuotteen korjaaminen tai uudelleen rakentaminen urakan loppuvaiheessa. Ennakoivalla laadunhallinnalla pyritään varmistamaan rakennuttajan, urakoitsijan ja meidän asiakkaidemme, tienkäyttäjien, etu tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Laadunhallinnan toimet painottuvat ennen työsuoritusta tehtäviin varmistuksiin ja suunnitelmiin. Alla muutama esimerkki laadunhallinnan ennakoinneista. Lisää laadunhallinnan toimia löytyy tästä liitteestä.

Laadunhallinnan toimet. (pdf 43,4kt)

Taulukkoa

Urakoitsijalta vaaditaan rakennusaikainen vakuus töiden tekemisen varmistamiseksi. Urakalla tehdyille rakenteille asetetaan myös takuuaikavaatimus, joka vaihtelee rakenteittain pääsääntöisesti yhden ja viiden vuoden välillä. Urakoitsija joutuu toimittamaan rakennuttajalle rahoituslaitoksen antaman vakuuden takuuaikaisia vastuita varten. Urakoiden päätyttyä takuuaikana pidetään välitarkastuksia ja lopulta koko takuuajan päättyessä vielä takuun lopputarkastus. Eikä urakoitsijan vastuu rakenteista pääty aina vielä siihenkään, sillä virheellisellä toteutuksella tulee vastattavaksi vielä takuun jälkeen jatkuva tuotevastuu.

Laihia

James Reasonin reikäjuustomallin mukaan suojaavia ja varmistavia toimintoja (”juustonsiivuja”) päällekkäin asetellessa joskus niissä kaikissa reikä osuu siltikin kohdakkain toisten kerrosten reikien kanssa. Näin voi käydä minkä tahansa asian kanssa. Tällöin kaikista ennakoivista ja suojaavista toimista huolimatta jotain laatupoikkeamia pääsee aika-ajoin tapahtumaan. Se tilanne ei ole kenenkään etujen mukaista. Laadukas toiminta tuotannossa, ympäristöasioissa, työturvallisuudessa, liikenneturvallisuudessa ja liikenteen sujuvuudessa tulee olla rakennuttajan ja urakoitsijan yhteinen tavoite.

Perttu_Ari

 

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maatalous MAKU matkalta…

Maakuntauudistuksen juna kulkee vääjäämättä eteenpäin, vaikka tuntuu, että olisi tarve välillä pysähtyä kaikilla asemilla ja hengähtää. Se ei ole mahdollista, sillä eri valmistelukokonaisuuksien junat ja raiteet kulkevat samaan aikaan kohti määränpäätä. On pysyttävä raiteilla, että tuo määränpää, uusi yhteinen Etelä-Pohjanmaa saavutetaan 1.1.2020.

Aikataulussa pysyminen ei ole kiinni pelkästään oman maakunnan valmistelukokonaisuuden toimivuudesta. Helsingin pääteaseman täytyy toimia ja tehdä päätöksiä mahdollistaen sen, että junat voivat kulkea ilman suurempia routaheittoja ja mutkia. Mutkaisella raiteella matkan teko on epämukavaa. Kuoppia on ollut ja tulee olemaan vielä kierrettävänä ja haasteita ratkaistavana.  Vähäinenkin epävarmuutta luova huojunta raiteilla horjuttaa valmistelua ja uskoa siihen, että määränpää saavutetaan. Perille on saavuttava aikataulussa ja hyvin valmistautuneena- ei kuitenkaan levänneenä, sillä siihen ei jäljellä oleva valmisteluaika anna mahdollisuutta.

Nimetön suunn.malliMaatalouspalvelujuna on kulkenut matkaansa kuin toimintavarma dieselveturi täynnä työnsä osaavia ja kokeneita asiantuntijoita. Kuntien asemilta poimittiin asiantuntijat kyytiin jo hyvissä ajoin ja palveluiden suunnittelumatkaa on taivallettu yhdessä. On päästy yhteisymmärrykseen siitä, minkälaiset viljelijätukipalvelut tarvitaan ja miten ne järjestetään. On valmisteltu esitys siitä, kuinka monta asemaa tarvitaan palveluja tarjoamaan, että viljelijöiden asiointimatka asemalle olisi kohtuullinen. Suurin osa asiakkaistamme on päätynyt sähköiseen lippuun. On hahmoteltu myös sitä, montako veturihenkilöä tarvitaan, että juna kulkee sujuvasti ja laadukkaasti palvellen ja tukimaksut saadaan oikein ja ajallaan tuen hakijoille. Viljelijätukivaunu kuljettaa kyydissään Etelä-Pohjanmaalle vuosittain yli 200 miljoonan euron rahasäkkiä kotimaiselle ruuantuotannolle välttämättömiä ja alueemme maatalouden kilpailukyvyn turvaavia euroja.  Ruokaketjua ei alueellamme ole, ellei ole mahdollisuutta elinkelpoisen maatalouden harjoittamiseen. Maatalousvaltaisella alueella tällä rahasäkillä on merkittävä vaikutus myös alueen kunnille ja elinkeinoelämälle laajemminkin.

Veturihenkilöiden lisäksi on tärkeää, että asiantuntijajoukko on valmis matkustamaan sekä taivaltamaan maakuntamatkaa avoimin mielin ja muuttuvin menetelmin. Maaseutuviraston – ja ennen pääteaseman saavuttamista aloittavan – Ruokaviraston vaatimukset toiminnalle tiedetään, ne ovat asiantuntijajoukolle aivan peruskauraa. Odotamme toki, että matkan varrelle ilmestyvä, uusi Ruokavirastoristeysasema tarkastelee kaikki toimintonsa läpi, niin että turhat mutkat raiteellamme oikaistaan.

Matkan varrelle on Etelä-Pohjanmaalla osunut useita varsin perusteellisia EU tason matkalipun tarkastajia. Toimintaamme on tarkastettu, läpivalaistu ja pyöritelty siinä määrin, että veturinkuljettajana voin vakuuttaa koko maakuntakonsernille- me osaamme tämän, suuria puutteita ei toiminnasta löydy. Kerran opittu ei minnekään organisaatiomuutoksissa katoa.

Tukivalvontavaunu on liitetty mukaan lähes nykyisessä muodossaan. Sen toiminta ja resurssit on pystyttävä turvaamaan, sillä siitä riippuu saadaanko maksut tuen saajille ajallaan. Matkustajiksi on poimittu myös eläinlääkinnän-, -suojelun ja -valvonnan asiantuntijoita aluehallintovirastosta ja kuntien ympäristöterveydenhuollosta. Kovinkaan pakkanen ei nujerra kasvituholaisia, eläin- eikä kasvitauteja, jotka seuraavat matkaamme varjon tavoin. Siksi vaunussa on mukana myös erikoistuneita asiantuntijoita parantamassa eläinten hyvinvointia, turvaamassa korkealaatuisen ruuan tuottamista ja maa- ja elintarviketuotannon tuotantokyvyn kasvua. Vaunu on yksikerroksinen, yhteisiä toimintamalleja valmistellaan parhaillaan.

Maatalouslomituksen vaunu seisoo vielä malttamattomana asemalla ja odottaa liittämislupaa ja muitakin matkan teon välttämättömiä reunaehtoja Helsingin pääteasemalta. Lomitusvaunua kuitenkin lämmitetään ja varustellaan jo. Se on valmis asiantuntijoineen matkan tekoon heti, kun löytyy oikea raide. Tämä vaunu on kaksikerroksinen- lomituksen järjestäminen ja tuottaminen ovat eri kerroksissa.

Heinäkuuhun mennessä odotamme Helsingin pääteaseman ratkaisuja: jatkuuko matka, hidastuuko matkan teko vai onko tehtävä U–käännös ja palattava takaisin lähtöasemalle.

 

Ritva Rintapukka
Maaseutuyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Uusi E-P
Maatalous, rahoitus- ja kehittämispalvelut -vastuuvalmistelija

Mitä ne pohjavesialueet oikein ovat?

PohjavesialuekylttiPohjavettä muodostuu, kun sadevesi tai lumen sulamisvesi imeytyy maahan. Vesi valuu pikku hiljaa painovoiman vaikutuksesta maassa alaspäin. Hiljalleen vesi täyttää kaikki maarakeiden väliset huokoset ja kallioperän raot. Muodostaessaan yhtenäisen vesimassan enemmän tai vähemmän tiivistä pohjaa vasten vesi alkaa maan sisällä valua maarakeiden väleissä kohti maastollisesti alimpia kohtia. On erityisen tärkeää ymmärtää, että pohjavettä on maaperässä kaikkialla ja sen hidas valunta ylläpitää jokien ja purojen virtaamaa erityisesti kuivina aikoina.

Mitä ne pohjavesialueet sitten ovat? Miksi puhutaan pohjavesialueista, jos pohjavettä on joka paikassa maaperässä?

Suomen maankamara on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Meillä on ikivanha kallioperä, jota verhoaa hyvin nuori maaperä. Kallioperä on kovaa ja tiivistä. Kallioperän kivilajeissa ei ole avoimia huokosia, joihin vesi voisi imeytyä. Kallioperässä vesi kerääntyy ja liikkuu pääasiassa vain siihen rapautumisen myötä syntyneissä raoissa.

Kallioperän päällä on irtonaisten maalajien muodostama kerros. Se on muinaisten jäätiköiden taakseen jättämää. Useat jäätiköitymiset ovat raastaneet kallioperäämme ja kerrostaneet siitä irronneen kiviaineksen erilaisiksi maaperämuodostumiksi. Vettä imeytyy vaihtelevia määriä erilaisilla nopeuksilla eri maalajeihin. Parhaiten vesi imeytyy karkearakeisiin maalajeihin, kuten soraan ja hiekkaan. Imeytyminen on sen sijaan hidasta siltti- ja savimaalajeihin. Moreeniin vesi imeytyy vaihtelevammin.

Kasalankangas

Pohjavettä on siis kaikkialla, mutta parhaita pohjavesialueita ovat sora- ja hiekkamuodostumat. Sadevesi imeytyy niihin tehokkaasti muodostaen runsaasti helposti pumpattavissa olevaa pohjavettä. Missä meillä on tällaisia alueita?

Soraa ja hiekkaa on kerrostunut jääkauden aikana ja erityisesti sen loppuvaiheessa, kun jäätikön sulamisvedet kerääntyivät jään alla suuriksi uomiksi. Niiden sijainti näkyy nykyisin harjuina. Virtaava vesi kerrosti uoman pohjalle pyöristyneitä kiviä, soraa ja hiekkaa. Harjut ovat siis entisten jäätikköjokien pohjia.

Pohjanmaa_maaperakartta

Yllä oleva karttakuva on ote Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemasta Suomen maaperäkartasta. Tummanvihreällä värillä on merkitty harjut ja soraa ja hiekkaa sisältävät muodostumat. Ne sijaitsevat Pohjanmaan rannikkoalueella luode-kaakko -suuntaisina. Rantavoimien siirtelemät hiekat ja sorat on merkitty oranssilla. Moreeni on merkitty vaalean ja tumman ruskealla ja turvekerrostumat harmaalla. Kalliomaat näkyvät punaisina. Sinisellä värillä kuvataan hienorakeisia maalajeja kuten savi ja siltti.

Harjut ja muut karkearakeisia maalajeja sisältävät muodostumat ovat parhaita pohjavesialueita, joista voimme saada suurelle ihmisjoukolle talousvettä. Tällaisia on Suomen pinta-alasta kuitenkin vain noin 5 %. Etelä-Pohjanmaan erikoisuus ovat savi- ja silttikerrostumien alla piileskelevät hiekat ja sorat. Niitä löytyy mm. Kurikasta.

Pohjavesialueita on Suomessa luokiteltu ja rajattu jo 1970-luvulta asti. Kartoitus perustui hallinnon käytäntöihin aina vuoteen 2015 asti, jolloin luokitus ja alueiden rajaaminen tuli lakisääteiseksi. ELY-keskukset vastaavat tästä työstä. Koko Suomessa on parhaillaan käynnissä pohjavesialueiden luokituksen ja rajaamisen tarkistamistyö. Pohjavesialueet luokitellaan tärkeisiin (luokka 1) ja muihin vedenhankintaan soveltuviin (luokka 2). Samalla selvitetään pohjavedestä suoraan riippuvaiset arvokkaat luontoympäristöt, joita ovat esimerkiksi lähteet ja tihkupinnat. Jos tällaisia luonnontilaisia pohjavedestä suoraan riippuvaisia suojeltuja ekosysteemejä löytyy pohjavesialueiden liepeiltä, saa pohjavesialue vielä lisämerkinnän E.

Pohjavesialueita on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella noin 460 kpl ja niiden osuus on vain 3,7 % maakuntiemme pinta-alasta.

 

Kirjoittaja

 

Anne Petäjä-Ronkainen
Hydrogeologi
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vesitalousisännöintiä? Ojaisäntä, järvi-isäntä ja kosteikkoisäntä

DSC_0096

Ehkä sitä jotakin osaisi kysyttäessä vastata, mitä tieisännän tehtäviin kuuluu – ainakin tämä järjestää kokoukset, tekee yksiköintilaskennan, jolla jaetaan tienpidosta syntyneet kustannukset, sekä hoitaa laskutuksen. Entäs se taloyhtiön isännöitsijä – luottohenkilö, joka huolehtii mm. taloyhtiön hallinnollisista asioista. Toki tehtävät eroavat toisistaan, mutta oleellisinta on se, että isännöitsijä hoitaa yleensä kokonaisvaltaisesti tien tai talon asiat. Mutta miksi ihmeessä ojalla, järvellä tai kosteikolla pitää olla isäntä?

Suomi ojitettiin sotien jälkeen, jotta saatiin pellot kuiviksi ja vilja kasvamaan. Valtaojaverkostoa rakennettiin satojatuhansia kilometrejä ja valtio oli tiiviisti mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Näin oli vielä muutamia vuosia sitten, mutta sitten kaikki muuttui. Valtio, joka myös valvoi ojien kunnossapitoa aivan viime vuosiin saakka, jätti kaiken maanomistajille. Suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito kuuluvatkin nyt niille, jotka asuvat valtaojan varrella ja joiden pellot hyötyvät kuivatuksesta. Surkeinta tässä on se, että vain harvoilla maanomistajilla on minkäänlaista kokemusta tai tietoa siitä, miten monien valtaojien kipeästi tarvitsema kunnossapitohanke pitäisi tai kannattaisi viedä läpi. Ei ole tietoa ojitusyhteisön aktivoimisesta jälleen toimintakykyiseksi, ei urakoitsijan kilpailuttamisesta eikä urakkasopimuksen solmimisesta. Myöskään kustannusosittelun päivitys tai avustusten hakeminen ei kuulosta ollenkaan helpolta.20180220_121307

Siksi tarvitaan ojaisäntää, että olisi joku, jolla olisi nämä taidot näpeissään, niin kuin on vaikka tieisännillä. Koko Suomessa ei taida tällä hetkellä olla kuin kolme tai vähemmän ojitusisännöintiä ammatikseen tekevää ja siksi me täällä Etelä-Pohjanmaalla, missä meillä on eniten kunnostusta kaipaavia valtaojia, olemme tarttuneet tähän asiaan. Tänä vuonna on tarkoitus aloittaa ojitusisännöintioppaan kokoaminen ja olla tiiviisti mukana järjestämässä Koulutuskeskus Sedun kanssa valtakunnallista ojitusisännöintikoulutusta tänne meidän alueelle, Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen.

20170209_114737

Eikä tässä vielä kaikki. On tarvetta myös isännöitsijälle, joka hallitsee järven kunnostushankkeen läpiviennin ja isännöitsijälle, joka osaa lukea kosteikkosuunnitelmaa ja ohjeistaa urakoitsijaa kaivussa. Toiveena on, että myös näissä vesitaloushankkeissa tarvittava isännöintiosaaminen löytyy tulevaisuudessa oppaasta sekä tulevasta koulutuksesta. Kun suunnittelu on nyt alkanut, otamme mielellämme vastaan kaikki hulluimmatkin ideat alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Tavoitteena on löytää ja kouluttaa toimijoita, jotka tekevät monipuolista isännöintiä joko päätoimisesti tai muun työn ohella tarvittaessa jokaisella ojalla, järvellä ja kosteikolla.

Alla vielä tutustumisen arvoisia linkkejä hyviin verkkosivuihin ja oppaisiin, jotka liittyvät ojiin, järviin ja kosteikkoihin.

 

Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

outi.leppiniemi@ely-keskus.fi

 

Ymparisto.fi-verkkopalvelusta löytyy paljon tietoa ojituksesta sekä monta hyvää opasta:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesien_kaytto/Maankuivatus_ja_ojitus

Vesistökunnostusverkoston sivuille on koottu kattavasti tietoa:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesistokunnostusverkosto

Kosteikoista löytyy tietoa mm. täältä:
https://kosteikko.fi/