Freshabit-harjoittelijan kesä

Kulunut kesä on sujunut Freshabit-harjoittelijan työtehtävissä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella Vaasassa. Jyväskylään ja Keski-Suomen vuoristoon tottuneelle vesistötieteiden opiskelijalle kesä Pohjanmaalla on tarjonnut paljon uuden oppimista, mieleenpainuvia kokemuksia ja hienoja elämyksiä. Merenrantamaisema ja suolaiselta maistuvat uimavedet, silmänkantamattomiin yltävät lakeat pellot sekä kaduilla ja kaupoissa kaikuva ruotsin kieli olivat sisämaan asukille aluksi lähes yhtä suuria ihmetyksen aiheita kuin uusi ja jännittävä työ.

Mutta hetkinen… mikä ihmeen Freshabit?

Freshabit LIFE IP (v. 2016–2022) on Suomen kaikkien aikojen suurin EU-rahoitteinen LIFE-hanke, jonka tavoitteina on vesistöjen tilan parantaminen sekä vedenalaisen luonnon kartoittaminen ja mallintaminen uusin keinoin. Freshabit toimii yhteensä kahdeksalla eri kohdealueella eri puolilla Suomea, ja Pohjanmaan jokien kohdealueeseen kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Freshabit oli minulle tuttu hanke jo tullessani töihin, sillä valmisteilla oleva gradutyöni on osa Saimaan Puruveden kohdealueen hanketta. Pohjanmaan joet olivat kuitenkin uusi ”aluevaltaus”, johon perehtyminen on tarjonnut paljon uutta.

Työssäni pidin erityisesti tehtävien monipuolisuudesta, sillä toimistolla istumisen lisäksi pääsin tekemään paljon maastotöitä. Kesän aikana sain uppoutua jokien ja purojen ihmeelliseen maailmaan sekä kumisaappaissa että kahluuhousuissa, ja lisäksi pääsin tutustumaan tutkimussukeltajien työpäivään Ähtävänjoella. Ehkä hienointa on kuitenkin ollut huomata, kuinka paljon hankkeessa on jo nyt saatu aikaan. Freshabit on tuonut paljon hyvää – yhteistyötä eri tahojen välillä, talkoita, luontokoulupäiviä ja tietenkin konkreettisia kunnostustoimenpiteitä kohdealueilla. En pysty tässä edes esittelemään kaikkia hankkeen puitteissa tehtyjä toimia, sillä tekstistä tulisi todella pitkä! Esittelen siis lyhyesti vain työt, joissa itse sain tavalla tai toisella olla mukana.

Purokunnostuksessa riittää työtä

Maa- ja metsätalouden myötä Pohjanmaan jokien latvapuroja on kuluneina vuosikymmeninä runsaasti perattu ja siistitty. Tämä on johtanut purojen eliöstön köyhtymiseen elinympäristön ja virtausolojen yksipuolistuessa. Lisäksi jokien kiintoaine- ja ravinnekuormitus on lisääntynyt, kun purojen pidätyskyvyn huonontuessa puroon päätynyt aines on päässyt virtaamaan vapaasti. Osana Freshabit-hanketta Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen alueella on toteutettu useita kunnostushankkeita, joissa puroihin on kaadettu luonnonpuuta oksineen ja lehtineen. Puuaines on hyvinvoivan puron perusedellytys – se monipuolistaa puron ekosysteemiä, tarjoaa pohjaeläimille suojaa ja ravintoa ja pidättää tehokkaasti ravinteita sekä hiekkaa.

Luonnonpuukunnostuksen vaikutusta purojen tilaan seurataan yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa toteutettavassa tutkimuksessa. Tutkimusta varten kävin hakemassa vesinäytteitä Lapväärtin-Isojoen sekä Karvianjoen vesistöalueiden purokunnostuskohteilta yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Näytteenottoreissu oli kesän ensimmäinen varsinainen maastotyöjakso, ja siksi hyvin jännittävä kokemus. Mutta oli siellä kivaa! Näimme matkalla useita monimuotoisia, kirkasvetisiä ja kauniita purokohteita sekä näitä ympäröivää lähes koskematonta metsäluontoa. Meno oli tosin välillä aika eläimellistä, suorastaan villiä. Eräällä näytepisteellä kohtasimme maamehiläisyhdyskunnan armottoman hyökkäyksen (siinä jäi näytteenotto hetkeksi kesken kipeästi sattuneesta syystä). Toisaalla häiritsin auringonpaisteessa loikoilevan kyyn päiväunia melkein astumalla raukan päälle. Niin, ja hyttysiä oli myös ihan kiitettävästi.

Valuma-aluesuunnittelulla tärkeää tietoa kohdealueista

Olennainen osa Freshabit-hanketta on kohdealueiden tilan kartoittaminen ja tiedonkeruu, sekä näiden perusteella hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen. Tähän liittyen työni oli kirjoittaa Lapväärtin-Isojoelle valuma-aluesuunnitelmaa. Suunnitelmaan keräsin taustatietoa mm. alueen pinta- ja pohjavesien tilasta, kuormituksesta ja valuma-alueen ominaisuuksista. Aihe on laaja ja paljon jäi yhä tehtävääkin – suunnitelman on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Valmistuessaan valuma-aluesuunnitelma tarjoaa kattavan tietopaketin Lapväärtin-Isojoen valuma-alueesta, vesien tilasta sekä suunnitelluista ja toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä alueella.

Kesällä olin myös mukana keräämässä aineistoa Lapväärtin-Isojoen pohjavesivaikutteisuutta tutkivaan diplomityöhön. Näissä elokuun maastotöissä pääsin hyvin konkreettisesti* tutustumaan jokeen sekä jokiympäristöön aina yläjuoksulta alajuoksulle asti, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus! Lapväärtin-Isojoki, johon olin jo koko alkukesän perehtynyt paperimuodossa toimistolla, hahmottui minulle aivan uudella tavalla päästessäni kunnolla paikan päälle näkemään ja kokemaan paikkoja.


(*Vaihtoehtoisesti voisi kai sanoa, että rämmittiin päivät pitkät kahluuhousuissa pitkin mutaista jokea, ja siellä joen varsilla oli aika paljon ryteikköä, nokkosia ja ötököitä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, että mitä nuo tuolla oikein puuhaavat. Meillä oli myös aika paljon mutkia matkassa mm. sairastuttuani kesken reissun. Mutta oli se silti kivaa!)

 

 

 

Freshabit ja raakut

Freshabit-hankkeen puitteissa on tehty paljon myös jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elvyttämiseksi. Tämä erittäin uhanalainen simpukkalaji esiintyy Etelä-Suomessa vain muutamissa joissa, ja Pohjanmaan Freshabit-kohdealueet kuuluvat näihin arvokkaisiin jokiin. Jäljellä olevat raakut ovat kuitenkin jo iäkkäitä ja huonokuntoisia, eikä lisääntyminen joessa onnistu. Osana Freshabit-hanketta raakkuja on viety Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle, jossa ne yritetään saada ”kylpylähoidon” avulla elpymään ja tuottamaan glokidiatoukkia. Toukat on tarkoitus jatkokasvattaa Norjassa ja lopulta pienet simpukat on tarkoitus palauttaa kotijokeensa. Haasteita kuitenkin riittää, sillä lisääntyminen ja kasvatus eivät välttämättä onnistu – puhumattakaan simpukoiden palauttamisesta jokeen, sillä raakulle soveltuvat elinympäristöt ovat ihmistoiminnan myötä lähes täysin tuhoutuneet.

Raakkujen eteen tehdään edelleen työtä myös kohdealueilla, ja työkesäni loppuhuipennuksena pääsin pariksi päiväksi kokeneiden tutkimussukeltajien matkaan Ähtävän raakkujoelle. Itse olen varsin tuore sukeltaja, joten reissu oli todella jännä kokemus (vaikka omat taitoni eivät vielä varsinaiseen sukellustyöhön riittäneetkään). Yli 30 vuotta samoissa joissa sukeltaneilla konkareilla oli tosin huonoja uutisia kerrottavanaan: jäljellä olevat populaatiot pienenevät vääjäämättä, eikä uusia pikkuraakkuja enää löydy. Jos Konneveden kylpyläloma ei tuota tulosta, raakut tulevat katoamaan Pohjanmaan joista seuraavien vuosikymmenten aikana.

Lopuksi…

Tätä kirjoittaessani kesä alkaa olla lopuillaan, ja kohta on taas aika palata Jyväskylään opiskeluhaasteiden pariin. Jään kuitenkin muistelemaan kulunutta kesää hyvillä mielin. Kesäni Freshabit-harjoittelijana tarjosi paljon jännittäviä työtehtäviä, uudenlaisia haasteita ja mukavia työkavereita. Ennen kaikkea sain kuitenkin mahdollisuuden työskennellä suuressa hankkeessa, jonka tavoitteena on puhtaampi ja monimuotoisempi vesiluonto. Erityisesti sukellusharrastus on opettanut minut arvostamaan vedenalaista maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Meillä on Suomessa paljon kauniita jokia ja järviä. On hienoa ajatella, että tämän kesän työpanokseni on ollut osa kokonaisuutta, jota tehdään vedenalaisen luontomme säilyttämiseksi.

Jaana Lahdenniemi
Harjoittelija, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyläinvestoinnissa tarvitaan talkoohenkeä

Etelä-Pohjanmaalla on satoja kyliä ja niissä aktiivista väkeä. Maa- ja metsätalous, teollisuus ja palveluelinkeinot antavat tuloa ja elämisen mahdollisuuksia kylien asukkaille. Yhteisiä kyläläisten investointeja toteutetaan edelleen Etelä-Pohjanmaalla ja sitähän on tehty EU:n Maaseuturahaston, Suomen valtion ja kuntien tuella ja rahoituksella jo 1990-luvun lopulta lähtien. Kyläinvestointeihin on käytetty Maaseuturahaston (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma) yleishyödyllisiin investointeihin varattua tukea. Nyt tällä ohjelmakaudella 2014  -2020 ELY-keskus kohdistaa E-P:llä 7,5 milj. euroa julkista tukea (EU:n ja valtion rahoitusta) kyläinvestointeihin ja muutaman miljoonan kylien kehittämishankkeisiin. Lisäksi alueen Leader-yhdistykset rahoittavat useilla miljoonilla euroilla kylien kehittämishankkeita ja yleishyödyllisiä investointeja. Yhteensä kylien kehittämiseen käytetään siis julkista rahoitusta reilusti yli 10 milj. euroa koko ohjelmakaudella.

Mikä on yleishyödyllinen investointi? Voitaisiin puhua paremminkin kyläinvestoinneista. Investointia voidaan tukea, jos siitä saatava hyöty ohjautuu alueen asukkaille ja muille toimijoille. Investoinnin kohteen tulee pääsääntöisesti olla alueen asukkaiden ja toimijoiden käytettävissä ja myös pysyvyyttäkin vaaditaan. Investointi voi olla esim. yhteiseen harrastukseen tarvittavan laitteen hankinta tai kylätalon rakennusinvestointi.

Jyrkän uudessa kesäteatterissa on pyörivä esiintymislava

Perusedellytyksenä on, että kylältä tai kunnasta löytyy sopiva yleishyödyllinen hakijataho, vaikkapa kyläyhdistys tai urheiluseura. Ja ilman yhdistyksen innokkaita vastuuhenkilöitä eivät asiat edisty edes hakemukseksi. Vastuuhenkilön ei tarvitse eikä pidäkään olla ”kylähullu”, mutta kuitenkin olisi oltava sopivasti ”urheiluhenkeä” ja riskinsietokykyä viedä hanke alusta loppuun. Talkootyöt ja talkooporukan kokoaminen tulee vastaan lähes aina rakennushankkeissa eli myös sosiaalista johtajuutta olisi hyvä vetäjällä olla.

Mitä sitten on investoitu kylillä?

Investointien kirjo on laaja; kylätalon remppa, ylipainehalli, latujen lumetusjärjestelmä, elektronisten ratalaitteiden hankinta ampumaharrastukseen, kyläseuran terassi, kaukalohanke, tanssisalin kunnostus, kesäteatteri, liikuntaleikkipuisto lapsille, hiekkatekonurmikenttä, eläkeläisten harrastustila jne.

Miksi kylillä investoidaan? Kyläläisillä on halua ylläpitää ja parantaa elämisen olosuhteita, toimintoja ja viihtyvyyttä kylillä, jotka usein ovat myös kaukana kuntien ja kaupunkien keskustojen palveluista. On huomattava, että myös E-P:llä sivukyliltä asukkaita on muuttanut keskusta-alueille ja kunnat ja kaupungit ovat liittyneet yhteen. Näin on syntynyt entisistä kuntien kirkonkylistä vireitä kaupunkien kyläkeskuksia. Yhteiset toimet luovat vireyttä kylällä. Usein yhteinen tekeminen johtaa ja liittyy myös elinkeinojen kehittymiseen ja työpaikkojen syntymiseen. Myös muut kuin kyläläiset käyttävät näitä yhteisiä palveluja, esim. kylällä olevalla tanssipaikalla voi käydä väkeä hyvinkin laajalta alueelta.

Kainaston nuorisoseurantalo on hyvässä kunnossa ja ”kovassa” käytössä.

ELY-keskuksella on vuoden 2018 loppupuolella ohjelmakauden tukirahaa jäljellä noin 600 000 euroa yhdistysten yleishyödyllisiin investointeihin. Uusia hakemuksia otetaan vastaan koko ajan. Menossa oleva hakemusten valintajakso päättyy lokakuun lopussa, jonka jälkeen arvioidaan saapuneet hakemukset. Myös Leader-ryhmistä kannattaa tiedustella tukimahdollisuuksia kylähankkeisiin ja investointeihin.

 

Tapio Sivula
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hellekesä – Suomi nauttii ja maapallo kärsii

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, kertoo vanha sananlasku. Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen – tuntuu, kuin olisi saanut ilmaisen etelänmatkan kolmeksi kuukaudeksi. Helle on hellinyt ja hiki on virrannut. Osuihan se kaikkien aikojen kesä myös näille leveyspiireille!

Suomessa ei hirmuhelteisiin olla totuttu. Harva kuitenkaan tulee ymmärtäneeksi katsoa sen hellesumun taakse ja miettiä, mikä näiden ihoa käristävien kelien taustalla on. Se sama syy, minkä vuoksi suihkussa ei pitäisi lotrata eikä lihaa saisi syödä. Lentäminenkin on lähes kielletty, ja muovin heittämisestä sekajätteeseen saa paheksuvia katseita. Niin, kukapa nyt haluaisi ajatella elämää ikävästi rajoittavaa ilmastonmuutosta, saati alkaa torjua sitä samalla kun makaa kolmenkympin lukemissa rantapyyhkeen päällä.

En sano, että lämpimistä keleistä ei saisi nauttia. Eihän se ilmastonmuutosta pysäytä, että uhmakkaasti kieltäytyy nauttimasta auringosta ja mieluummin istuu villaneule päällä kotona tukahtumassa. Arvostaisin kuitenkin kovasti, jos itsensä grillaamisen tai helteistä valittamisen sijaan hetken mietittäisiin myös, miten tähän pisteeseen on päädytty. Olisihan se kiva, jos luontoäiti olisi vain hyvää hyvyyttään suonut pohjolaan kivat kelit, eivätkä ne olisi merkki maapallon oireilusta.

Pahinta on huomata, miten ihmisten suuntautuminen ilmaston lämpenemiseen on vinksahtanut tämän kesän myötä. Ajatusmaailma tuntuu kääntyneen siihen, että globaalilla kasvihuoneilmiöllä ei ole niin väliä, tai sitä jopa kannatetaan vain siksi, että Suomeenkin saatiin vihdoin se kunnon kesä. Itsekin pidän lämmöstä ja rantakeleistä, mutta mieluummin otan tulevaisuuden suvia niillä kahdenkympin huonommalla puolella varustetulla lämpölukemilla kuin muutaman paahdekesän, lyhentäen samalla tulevien sukupolvien mahdollisuutta tallailla telluksella huoletta.

Mitä väliä ilmaston vaarallisella lämpenemisellä, kunhan Suomi on lämmin –asenteen sijaan kehottaisin edelleen kaikkia tarkkailemaan omaa hiilijalanjälkeä kriittisesti. Kun tiedostaa syyt poikkeuksellisen kuumuuden takana ja on valmis kantamaan itse oman pienen kortensa kekoon, voi paremmalla omatunnolla myös nauttia suomalaisia hellivästä lämpöaallosta niin kauan kuin sitä kestää.

 

Laura Helin
Viestintäharjoittelija

Minkä värinen on virkamies?

Olen kuluneen vuoden aikana saanut sisäpiirin paikalta seurata ELY-keskuksen virkamiesten toimintaa, ensin pro gradu –tutkielmassani ja nyt parin kuukauden ajan talossa korkeakouluharjoittelijana. Väitän todistaneeni näiden kuukausien aikana keskuksen virkamiehistössä muitakin kuin sitä kuuluisaa harmaan sävyä, joten annan nyt oman vastaukseni kysymykseen, minkä värinen on virkamies?

Harmaa. No tietysti. En tarkoita harmaudella henkilöiden persoonallisuuden väriä, vaan näyttäytymistä ulkopuolisille. Monien keskuksen virkamiesten työnkuvaan kuuluu esimerkiksi lupien myöntäminen, rahoituksen jakaminen, kilpailutusten järjestäminen jne. Pelkästään jo etiikka, mutta myös laki velvoittaa virkamiestä toimimaan tasapuolisesti kaikkia hakijoita ja kaikkia osapuolia kohtaan. Vaikka virkamies on toisinaan henkilökohtaisesti kontaktissa asiakkaiden kanssa, niin kaikkien päätösten on pohjauduttava siihen, mitä on mustana valkoisella. Tasapuolisuuden toteutuminen edellyttää virkamieheltä tietyssä määrin etäisyyttä ja harmaan sävyjen edustamista.

Vihreä. Ympäristöpuolella on hyvä toimia kestävien luontoarvojen mukaan, mutta nyt puhun vihertämisestä kateellisuuden vuoksi. Tilastollista tutkimusta tässä maassa tehdään jatkuvasti ja tulosten vertailu maakunnittain on arkipäivää. ELY-keskuksen virkamies on toimialueensa puolesta taisteleva sotilas, eikä   yksikään virkamies halua oman maakuntansa löytyvän taulukon alariviltä. Virkamies tuijottaa kateudesta vihreänä naapurin numeroita, ja sen jälkeen toteaa, että kyllä mekin noihin lukemiin kohta päästään!

Punainen. Ei poliittinen kanta, ei vaarasta varoittava valo, vaan neuvostoliittolainen jääkiekkojoukkue. Punakone. Kollegoista koostuva virkamiehistö kuljettaa hanketta maaliin ja projektia perille aikamoisella tehokkuudella ja ammattitaidolla. Roolitukset pelaavat ja yksilötaitoa löytyy, mutta ketjut ovat loppujen lopuksi ne kaikkein tärkeimmät tekijät. Ja jos mietityttää, että millä eväillä, mitä aineita on otettu, niin kyllä se Punakone pyörii kahvilla. Vahvalla kahvilla.

Valkoinen. Tabula rasa eli tyhjä taulu, vaikkakin virkamiehen kohdalla sopivampi vertaus olisi puhdas A4-paperiarkki. Uudistuminen ja muutos ovat tällä hetkellä valtiohallinnossa yleisempiä kuin hellepäivät heinäkuussa. Rakenteet muuttuvat ja samalla myös virkamiehen täytyy olla valmis muuttumaan. Virkamiehen täytyy puhtaan paperiarkin tavoin olla valmis vastaanottamaan uutta tekstiä ja uusia värejä.

Ruskea. Konkreettisesti. Kaikkien aikojen hellekesä on vaihtumassa syksyksi ja luonnon värimaailma muuttumassa keltaisen sekä oranssin kautta ruskeaksi. Ennen tätä ilmiötä on kuitenkin myös virkamies vaihtanut ulkoasua, ja palannut kesälomilta tavanomaista ruskettuneempana.

 

Mikko Kangas
Kesäharjoittelija