Terveiset Hämeenlinnasta!

Et ehkä tiennyt, että täällä kaukana Hämeessä istuu yksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen työntekijä?

Alkujaan olen tullut Hämeen ELY-keskukseen jo vuonna 2013 tekemään peruskuivatushankkeiden tallentamista, sen jälkeen olin hetken aikaa myös patoturvallisuustehtävissä ja luomassa patoturvallisuuden tietojärjestelmää. Pienen tauon ja postin jakamisen jälkeen hyppäsin takaisin vuonna 2017 Hämeen ELY-keskukseen suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmaa, jolla saataisiin peruskuivatushankkeet näkymään karttaohjelmissa viivamaisena täällä Hämeessä. Tällöin oli jo selvää, että muissakin ELY-keskuksissa on samanlainen toive. Viivamaisella esitystavalla hankkeiden tarkastelu helpottuisi. Pääosin vanhoja hankkeita on digitoitu Vesistötyö -tietojärjestelmään pisteenä niin, että ojituksen nollapaalu on laitettu osoittamaan hankkeen paikkaa. Tämä on koettu usein riittämättömäksi, sillä pelkän pisteen näkyminen ei kerro kuinka laajasta alueesta on todellisuudessa kyse. Hankkeet voivat olla pitkiä ja niissä saattaa olla laajoja hyötyalueita ja useita kuivatuskuntia, kaukana ensimmäisestä nollapaalusta. Tällöin Hämeessä vasta aloitettiin hankkeiden digitointi viivana, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa viivamaisena oli digitoitu jo pitkään, mutta yhtenäistä ohjetta näihin digitointeihin ei ollut olemassa.

Viiva kertoo enemmän kuin piste

 

Hämeestä siirryin sitten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen jatkamaan tämän asian ratkaisemista ja luomaan digitointiohjetta, jota voitaisiin käyttää valtakunnallisesti. Samalla toteutin myös selvityksen vanhojen peruskuivatushankkeiden digitoinnista ja vesiyhteisörekisterin tarpeesta ELY-keskuksissa. Tällä selvityksellä kartoitettiin eri ELY-keskuksissa jo tehtyä digitointityötä ja toiveita sen kehittämiselle. Kesällä siirryin hetkeksi Kainuun ELY-keskuksen digitoimaan tulvapenkereitä ja maapatoja kartoille ja syksyllä palasin takaisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Nyt tarkoituksena on saattaa digitointiohje ja selvitys loppuun.

Valtakunnallisen ohjeen luomisen haasteita

Hankalaksi valtakunnallisen ohjeen tekemisen on tehnyt se että, eri ELY-keskuksissa on erilaisia toiveita. Hämeessä on aina toivottu ojaviivan näkymistä kartalla, kun taas Etelä-Pohjanmaalla on koettu hyötyalueen näkyminen tärkeäksi. Tähän lisäksi kaikkien muiden ELY-keskusten toiveet! Työssäni on ollut haastavaa ottaa kaikkien toiveet ja mielipiteet huomioon. Toisaalta olen oppinut kyseenalaistamaan omia ratkaisujani sekä huomannut, että yhteen sovittamalla kaikkien osapuolten hyvät ideat, voidaan toteuttaa loistava idea.

Toiveenani on, että viimein kaikki ELY-keskukset saisivat digitointiohjeen, jolla nämä vanhat hankkeet saadaan toiveiden mukaan näkyviin Vesistötyö -tietojärjestelmään ja Karpaloon. Joskus tulevaisuudessa ehkä jopa näkyviin julkisesti kaikille niin että, jokainen maanomistaja pääsisi itse tarkistamaan kuuluuko hän vesiyhteisöön ja mikä yhteisön toiminta-alue on.

Valtakunnallinen työ onnistuu tekniikan avulla

Kummallisinta tässä pomppiessani eri ELY-keskusteen välissä on ehkä se, että olen koko ajan istunut täällä Hämeenlinnassa, tuttujen työkavereiden ympäröimänä tietäen, että osa työkavereistani istuu jossain aivan muualla. ”No, tämä on tätä nykyaikaa.” Skype, Yammeri, sähköposti, Taimi ja kaikki tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet työntekemisen kaukaa käsin.  

Teea Niskanen
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Y niin kuin yleiskaavaselvitys

Kaavoja tarvitaan esimerkiksi ompeluun tai matemaattisten ongelmien ratkaisuun. Itselläni on peruskouluaikana suoritettu ompelukoneajokortti ja tiedän, että kaavan hametta tai vaikkapa paitaa varten voi piirtää esimerkiksi voipaperia hyödyntäen. Kaavoja tarvitaan myös esimerkiksi matemaattisten ongelmien ratkaisuun. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen kuitenkin ompelukoneajokortilla todistettujen taitojen, voipaperikaavojen ja matemaattisten laskukaavojen sijaan työskennellyt yleiskaavojen parissa.

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma ja sillä ratkaistaan kunnan tulevan ja tavoitellun kehityksen periaatteita. Yleiskaavalla ohjataan alueen yhdyskunnan eri toimintoja, niiden sijoittumista ja yhteensovittamista, kuten asutuksen, työpaikkojen, palvelujen ja virkistysalueiden. Sen tavoitevuosi asetetaan useiden vuosien päähän ja se toimii ohjenuorana yksityiskohtaisemman asemakaavoituksen laatimiseksi.

Toukokuun alussa aloitin korkeakouluharjoittelun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa alueidenkäytön ryhmässä. Alueiden käyttöön ja rakentamiseen liittyen ELY-keskuksen tehtävänä on edistää kuntien alueidenkäytön suunnittelua ja sen rakennustoimen edistämistä. ELY-keskus toteuttaa edistämistehtäväänsä antamalla kuntien kaavoja koskevia lausuntoja sekä käymällä niiden kanssa kaavaneuvotteluja.

Oma työtehtävänäni oli toteuttaa yleiskaavaselvitys Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan kuntien yleiskaavatilanteesta. Tavoitteena selvityksessä on tuoda esille yleiskaavoituksen tilanne, sen ajantasaisuus ja helpottaa tulevaisuuden yleiskaavatarpeen arviointia alueilla. Selvityksessä käsitellään pääasiassa oikeusvaikutuksellisia yleiskaavoja, mutta mukana on myös merkittäviä strategisesti ohjaavia yleiskaavoja, joilla ei ole oikeusvaikutusta. Tästä päästäänkin siihen, että yleiskaava on joustava kaavamuoto ja sen ohjausvaikutus voi olla hyvinkin yleispiirteinen, mutta se voidaan laatia toisaalta myös tarkaksi ja suoraan rakentamista ohjaavaksi. Esimerkiksi tuulivoimayleiskaavat ovat pääasiallisesti laadittu oikeusvaikutteisena niin, että ne ohjaavat suoraan rakentamista alueellaan.

Selvityksessä tarkastellaan yleiskaavoja, niiden luonnetta, kaavamääräyksiä sekä aluetta, jolle yleiskaava on laadittu. Yleiskaava voikin koskea koko kuntaa tai vain sen tiettyä aluetta, jolloin se on laadittu osayleiskaavana. Yleiskaavoista selvityksessä nostettiin esiin ja tarkasteltiin myös alueiden erityispiirteitä, kuten kulttuuriympäristöjä, erityisiä luonto- ja ympäristöarvoja sekä tulva-alueita. Nämä tekijät vaikuttavat yleiskaavan laadintaan merkittävästi, sillä ne vaikuttavat rakentamiseen ja muuhun toimintaan alueellaan.

Selvityksessä käytetty tieto ja aineistot ovat pääasiallisesti koottu sähköisesti hyödyntäen erilaisia tietokantoja. Osaa tietoja kysyttiin myös suoraan kuntien kaavoituksesta vastaavilta henkilöiltä. Kuntien kaavoituksesta vastaavat henkilöt saivat listan kerätyistä yleiskaavoista, jotta niitä oli mahdollista katsoa läpi ja huomauttaa esimerkiksi puutteista tai mahdollisista lisäyksistä, jos sellaisia ilmeni. Tämän lisäksi selvitykseen oli mahdollista koota yksityiskohtaisempaa tietoa rantayleiskaavoista. Tarkemmat kysymykset koskivat rantaviivan pituutta ja rakennuspaikkoja alueella. Koska selvityksessä käsiteltävä tietomäärä oli suuri ja aika rajallinen, kuntien antamista vastauksista oli merkittävä hyöty.

Tässä lyhykäisyydessään tiivistelmä harjoittelustani Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Tiedon tuottamisen lisäksi sain itse tietoa, opin uutta ja ennen kaikkea kehityin. Voisi kai sanoa, että nyt on yleiskaava-ajokortti suoritettuna sekä hyvät eväät seuraavaa työnsarkaa, nimittäin gradua varten.

Syksyisin terveisin


Camilla Pihlman
Harjoittelija, Alueidenkäytön ryhmä
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Kohtaamisia

Elämä on syntymähetkestä lähtien täynnä erilaisia kohtaamisia. Niihin mahtuu iloisia yllätyksiä, odotettuja tapaamisia, mutta myös epämiellyttäviä törmäyksiä, joiden olisi toivonut jäävän kokematta.

Tänä aikana, kun kohtaamiset siirtyvät nopeutuvalla tahdilla tapahtuviksi digitaalisesti, toivoisi kuitenkin kaikilla säilyvän sosiaalisten taitojen perusteet, jotta toisen ihmisen kohtaaminen henkilökohtaisesti silmästä silmään ei käy ylivoimaiseksi.

Usein näkee nuorisoa kokoontuneena yhteen ja kaikilla on kännykät kädessä. Ilmeistä päätellen siinä viestitellään toinen toisilleen tai ryhmässä, koska naurunpyrskähdykset ovat samanaikaisia. Kohtaamiset voivat olla näin samanaikaisesti kahdella tasolla. Tämä tuntuu niin hassulta tällaisesta henkilöstä, joka yrittää vielä edes toisella kädellä roikkua kehityksen kelkassa, mutta huomaa monen asian menneen jo niin sanotusti ohi tässä sähköisessä some-maailmassa.

Tulevaisuudessa yhä useampaa asiakaspalvelutehtävää hoitaa tekoälyllä varustettu robotti. On kuitenkin selvää, että aivan kaikkiin tehtäviin ei älykkäinkään robotti tule sopimaan. Ihmisen tunneälyn korvaajaksi niistä ei ole.

Miten sujuvat aidot ihmisten kohtaamiset?

Aidot ihmisten kohtaamiset kuuluvat kuitenkin vielä monen ammattiryhmän arkipäivään ja niihin liittyy monenlaisia haasteita.

Tarkastajien työssä haasteita luovat jo peruslähtökohdat. Tarkastukset tehdään tilallisten kotirauhan piirissä.

Peltopuolella tarkastuksista voidaan ilmoittaa etukäteen, mutta eläinvalvonnassa tarkastuksia tehdään suurelta osin etukäteen ilmoittamatta. Tämä herättää usein hämmennystä; olisivatko tarkastajat menneet eläinsuojiin tarkastusta tekemään, vaikka ketään ei olisi ollut kotona. Vastaus on ehdottomasti ei. Ellei ketään tavoiteta kotoa, tarkastajat joko tulevat myöhemmin uudelleen tai ottavat yhteyttä puhelimitse tarkastuksesta ilmoittamalla. 

Lähtökohtana täytyy aina yrittää ajatella, miten itse kokisin tilanteen, jos minun kotirauhani piiriin tultaisiin katsomaan, miten olen työni tehnyt. Jo pelkästään työpaikalle tulo herättäisi monenlaisia tunteita, eikä varmastikaan kovin myönteisiä. Saatikka jos työ on kotirauhan piirissä.

Me emme voi koskaan tietää, mitä kenenkin elämässä juuri sillä hetkellä on meneillään, kun yllätyksenä etukäteen ilmoittamatta ajamme pihaan. Elämään kuuluvia tapahtumia riittää meille kaikille niin hyvässä kuin pahassa. Voi olla järkyttäviä läheisten menetyksiä, eroja, monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta myös juhlaa tai juuri sillä hetkellä juhlien järjestämistä. Myös kylvö-, rehunteko- ja puinti-ajat ovat sellaisia, jotka eläinpuolen tarkastuksissa mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon. Mutta valitettavasti tarkastettavia tiloja on alueellamme paljon, joten väistämättä näidenkin aikaan yllätyskäynti voi osua kohdalle.

Vastoinkäymisiin liittyvät myös vuosien erilaiset olosuhteet; viime vuonna ongelmana olivat jatkuvat sateet ja märkyys, tänä vuonna taas sateiden vähyys ja kuivuus. Kohtaamisissa näitä erilaisia tapahtumia voi olla sydämellä niin tilan väellä kuin tarkastajalla itselläänkin. Onneksi kuitenkin ylivoimaisissa tapauksissa voimme ottaa tilanteita huomioon ja saada tarkastuksen edes alkuun ja saattaa se sitten loppuun myöhemmin. 

Jos tarkastuksesta on etukäteen ilmoitettu ja sovittu on kellonaika, jolloin tilalle tullaan, niistä pidetään ehdottomasti kiinni. Joskus on käynyt niin, että tarkastajilla on autoon tullut matkan hetkeksi pysäyttävä rengasrikko, mutta silloin tilalle on heti ilmoitettu viivästymisestä.

Tarkastukset herättävät tunteita

Jo pelkästään tarkastuksesta ilmoittaminen aiheuttaa tilalla monenlaisia tunteita. Elävästi muistan vieläkin EU:n liittymisen alkuajoilta tapauksen, jossa tilalle oli etukäteen ilmoitettu peltovalvonnasta. Saman päivän iltapäivällä isäntä soitti, että voisikohan tarkastajat sittenkin tulla heti huomenna, että tarvitsisi valvoa vain yksi yö jännittäen tulevaa tapahtumaa useamman yön sijasta. Nyt kun tarkastustoimintaa on tehty jo yli kaksikymmentä vuotta, se alkaa olla tutumpaa ja systeemiin kuuluvaa. Mutta silti tällaistenkin tunteiden heräämisen muistaminen on tärkeää, sillä joillakin tiloilla ei olla käyty vielä koskaan ja toisilla taas useammankin kerran.

Jos valvonnasta ilmoitetaan etukäteen, on puhelimessa tapahtuva ensikontakti tärkeä. Tiloilla käydään pääsääntöisesti tarkastajapareittain sujuvan käynnin varmistamiseksi ja aina toinen tilalle tulossa olevista tarkastajista hoitaa ilmoittamisen. Toivottavasti puhelun aikana hälvenee pahin jännitys tulevasta.

Etukäteen ilmoittamattomat tarkastukset ovat suuri haaste tarkastajille. Useammalla tilalla on sanottu, että ensimmäiset kaksi- kolme sekuntia ratkaisevat suuresti sen, kuinka tarkastus tulee sujumaan. Usein sanotaan, että asenne ratkaisee. Asenne näkyy monelle jo ilmeistä, eleistä ja kuulemamme mukaan kävelytyylistäkin, ennen kuin ehditään edes tervehtiä ja esittäytyä. Myös etukäteen kuullut kertomukset toisilta tilallisilta heille tehdyistä tarkastuksista saattavat aiheuttaa ennakkoasenteita, joita on ehkä vaikea muuttaa. Toisaalta tarkastajat ymmärtävät, että tarkastuksen ensihetket voivat olla säikähdyksestä johtuen melko voimakkainkin sanakääntein sävyttyneitä, mutta lähes aina tarkastuksen edetessä on tilanne rauhoittunut. Aika usein kuulemme, että tapahtuma ei ollutkaan niin kamala kuin ensi alkuun oli ajatellut. Mikä voi olla tarkastajille suurempi kiitos, kuin se, että hankalahkonkin alun jälkeen tilalla on todettu, että saatte kyllä tulla toistekin.

Suuren haasteen tekee myös se tosiasia, minkä tilalliset usein esittävät kysymyksenä:
”Mitä tämä teidän käyntinne tulee maksamaan minulle?” Mahdollisista seuraamuksista voi aiheutua suurikin rahallinen menetys. Yhdenkin päivän virhe rekisteri-ilmoituksissa tekee kohtuuttomalta tuntuvia seuraamuksia maksettaviin tukiin ja tämä taas aiheuttaa itselle arvoristiriita-tilanteen; oli oma mielipide mikä tahansa näistä, työ on kuitenkin tehtävä voimassa olevien säädösten ja ohjeiden mukaan.

Jos käy niin, että tarkastuksessa on tehty huomioita, joista aiheutuu tilalle seuraamuksia, pitäisi pystyä kertomaan seuraamuksia aiheuttaneet asiat ymmärrettävästi ja varoa ”kapula-kielen” käyttämistä. Varsinkin jos näkemykset puutteista ovat eriävät, olisi ehdottoman tärkeää tuoda kaikki asiaan vaikuttavat seikat ymmärrettävästi esiin. Tällaisissa tapauksissa ovat valvontatilanteissa otetut valokuvat ehdottoman tärkeitä tilan oikeusturvankin kannalta.

Palaute on tervetullutta

Tarkastuksen kuluessa usein huomaa, että tilallisilla olisi paljonkin juteltavaa; kommentteja ja huomioita. Harmittaa joskus, ettemme voi välttämättä keskittyä näihin niin paljoa kuin haluaisimme. Keskittyminen kohdistuu omaan perustehtävän tekemiseen ja yritykseen rajata käynti lyhimpään mahdolliseen aikaan, että häiritsisimme mahdollisimman vähän tilan töitä.

Tarkastajat ovat kuitenkin usein se ainut kanava, jolle voi suullisesti antaa suoraa palautetta ja kertoa kokemuksiaan. Palautteet ovatkin aina tervetulleita, sillä kehitystä parempaan ei voi tapahtua ilman niitä. Voihan olla, että tarkastajat ovat urautuneet joihinkin rutiineihin tarkastusten kulussa, mitkä saattavat tilallisista tuntua huonolta. Mutta palautteen ansiosta niitä voi muuttaa, jos mahdollista.

Alueellamme tehdään perus- ja jälkitarkastukset mukaan lukien vuosittain lähes sata eläinvalvontakäyntiä tiloille. Näissä valtaosassa kohtaaminen sujuu onnistuneesti ja hyvässä hengessä.

Esimerkkinä kohtaamisten moninaisuudesta ja herkkyydestä käynee tilanne, jossa oltiin muutama vuosi sitten. Viikonloppuna oli ollut läheisen ystäväni hautajaiset ja maanantaina lähdettiin tarkastuksia tekemään. Suru puristi vielä kurkkua, mutta itsensä oli vain pakotettava keskittymään perustehtävän suorittamiseen. Etukäteen ilmoittamaton käynti jännittää aina, mutta tilanne sai jännityksen vielä kiristämään otettaan. Heti ensimmäisessä paikassa isäntä olikin kotosalla ja pihapiirissä, joten tarkastus saatiin käyntiin. Harmittelin mielessäni, kuinka epäonnistuin tunteiden järjestykseen saamisessa ja oma työn tekeminen tuntui kankealta.

Siinä sitten isäntä alkoi kertoa, että hän oli usein jännittänyt koska ensimmäinen tarkastuskerta osuisi hänen kohdalleen. Ja nyt kun se sattui, sattui se huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan, koska heillä oli ollut juuri viikonloppuna lähisukulaisen hautajaiset ja ajatukset vielä niissä. Hän lisäsi vielä, että varmaankaan te tarkastajat ette jännitä mitään käyntiä, kun on vuosien rutiini takana.

Saman kaltainen kokemus samaan aikaan sai aikaan sen kuuluisan ”saman taajuuden” löytymisen. Ymmärrys toisen tilanteen huomioon ottamisessa toimi tässä kaksisuuntaisesti ja helpotti tarkastuksen suorittamista jännityksen hälvenemisen myötä. Sanonnan siitä, että emme voi tietää toisen elämästä mitään, ellemme kulje hänen kengissään päivän matkaa, soisi aina muistettavan. Jokaisessa kohtaamisessa.

 
Arja Veikkolainen
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Maaseutuyksikkö

 

 

Kadonneen vieraslajin metsästys ja eroosion ihmeellinen maailma

Tehtävänä urhealla vieraslajikartoittajalla on valloittaa valtoimenaan virtaava Kyrönjoki ja löytää sen jylhillä rannoilla piileskelet vieraslajit. Vaatetuksenaan hänellä on fedora-mallinen hattu, nahkatakki ja vyöllä roikkuva ruoska. Kartoittaja tiesi tehtävän olevan vaikea, mutta sen onnistuminen toisi mainetta ja kunniaa paikallisten asukkaiden keskuudessa…

…Todellisuudessa istuin hiljalleen lipuvassa kanootissa, jossa aurinko poltti ihoa ja paarmat kiusasivat jatkuvalla syötöllä. Päässäni oli liian suuri hellehattu ja nihkeä t-paita oli liimaantunut selkääni. Edessäni oleva työpari höpötti jo kymmenettä kertaa eroosion ihmeellisestä maailmasta ja siitä, kuinka saven pylväsmäinen muoto rannassa oli muodostunut. Katselin samalla uhkaavasti hupenevaa aurinkorasvapurkkia ja mietin, ettei kartoituksen tuloksista taida sittenkään seurata mainetta ja kunniaa. Tiesin kuitenkin, että saamamme tulokset olisivat tärkeitä Kyrönjoen kannalta ja niistä olisi hyötyä myös alueen asukkaille.

Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa

Teimme viime kesänä Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa, joista suurin osa oli jättipalsamia. Jättipalsamia löytyi käytännössä joka puolelta, ja lopulta ne vilisivät silmissä jopa nukkumaan mennessä. Tiheimmät kasvustot löytyivät avoimilta alueilta, kuten sähkölinjojen alta tai rannoilta, joista rantapuusto oli poistettu. Tällaiset alueet ovat omiaan toimimaan tehokkaina siementen levittäjinä joen alapuolisille osuuksille, sillä yksittäinen kasvi voi parhaimmillaan tuottaa jopa 4000 siementä. Siemenet leviävät hyvin jokiekosysteemeissä. Ne voivat levitä virran mukana sedimentissä tai kuivina kellumalla, jopa 5 km päähän. Kyrönjoen tulvat kuljettavat siemeniä vielä pidempiä matkoja alavirtaan sekä nostavat siemenet korkeammalle joenpenkalle. Ei ihme, että useat rantojen omistajat kokevat torjuntatyöt turhauttavana, jokakeväisten uusien siementen vuoksi. Torjuntatyötä ei pidä kuitenkaan lopettaa, sillä jättipalsami leviää ainoastaan siemenistä ja jokainen poistettu kasvi vähentää joen alapuolisten osuuksien siemenpainetta. Lisäksi on hyvä muistaa, että jättipalsamilla on heikosti maata sitovat juuret, joten ne lisäävät suurina kasvustoina joen penkereiden eroosiota. Tilanne voi vaikutta epätoivoiselta, mutta laji on mahdollista hävittää tai paikallista esiintymistä vähentää suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä työllä. Norsuakaan ei syödä kerralla, vaan pala palalta.

Tuttu näky Kyrönjoella, jossa jättipalsami on vallannut alaa.

Myös jättiputkikasvustoa löytyi

Kyrönjoelta löytyi yhteensä kahdeksan jättiputkikasvustoa, joista yksi oli persianjättiputkea ja muut kaukasianjättiputkea. Viisi kasvustoa sijaitsi suoraan joenrannalla. Yksittäinen kasvi tuottaa keskimäärin 20 000 siementä, mutta voi tuottaa jopa 100 000 siementä. Suurin osa siemenistä on yleensä itämiskykyisiä. Siementen leviäminen voi tapahtua voimakkaan tuulen avulla, erityisesti talvella hangen päällä. Virtavesien läheisyydessä leviäminen tapahtuu virran mukana. Siemenet voivat levitä myös eläinten turkkiin kiinnittyneinä ja kulkuvälineiden renkaisiin tarttuneina. Jättiputki on ovela kasviksi, sillä siemen voi odotella maaperän siemenpankissa jopa 5 vuotta. Se voi tarvittaessa siirtää kukintoaan peräti 12 vuotta epäedullisissa olosuhteissa. Jättiputki kukkii yleensä 3–5 vuoden ikäisenä, jonka jälkeen se kuolee, poikkeuksena monivuotinen persianjättiputki. Lajin torjunta on haastavaa, sillä jättiputkilla on suuri siementuotanto ja leviämiskyky sekä sen kasvineste aiheuttaa ihovauriota auringonvalossa.

Jokainen jättiputkikasvusto on merkittävä riski Kyrönjoelle ja sen asukkaille. Vaikka kartoituksen yhteydessä suurin osa löydettyjen kasvien kukinnoista leikattiin ja kerättiin talteen, niin kasvustot ovat edelleen elinvoimaisia sekä sisältävät todennäköisesti runsaan siemenpankin. Kartoituksen avulla saatiin paikannettua nykyiset kasvustot ja niiden laajuudet. Saatujen tietojen perusteella on hyvä lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan tehokkaita keinoja jättiputkien poistamiseksi Kyrönjoelta. Torjunta on tärkeää aloittaa mahdollisimman pian, sillä alkuvaiheessa tehdyn torjuntatyön työmäärä ja kustannukset ovat käytännössä murto-osa verrattuna tilanteeseen, jossa kasvustot ovat päässeet leviämään laajalle. Myös rantojen läheisyydessä olevien maanomistajien on hyvä seurata tilannetta ja tarvittaessa ryhtyä torjuntatoimiin. Kukapa haluaisin nähdä tulevaisuudessa Kyrönjoen rannalla tiheitä jättiputkimetsiä, jonka läpi ei uskalla mennä ilman suojavaatteita.

Laajempi jättiputkikasvusto Kyrönjoen varrella.

Eroosiokartoituksessa 51 eri tasoista sortumaa

Kartoituksessa havainnoitiin joen rantojen eroosiota, joka oli syntynyt pääasiassa veden vaikutuksesta. Veden kuljetuskyky riippuu virtauksen nopeudesta ja aineksen raekoosta. Varsinkin joen ulkokaarissa sekä koskipaikoissa, joissa veden virtaus on nopeinta, tapahtuu eroosiota, kun taas joen sisäkaariin kasautuu kiintoainesta. Kartoituksessa havaittiin yhteensä 51 eri tasoista sortumaa, joista suurimmat sijaitsivat Malkakosken ja Uhrikosken välisellä osuudella.

Kartoituksen aikana vedenpinta oli merkittävästi alempana kuivan kesän vuoksi. Tällä oli kaksi merkittävää vaikutusta. Ensinnäkin koski- ja nivapaikkoja oli turha yrittää ylittää kanootilla, vaan kanootin sai nykiä kivikon läpi hampaat irvessä. Toiseksi joesta oli paljastunut runsaasti eri tasoisia rantojen syöpymiä. Paikoitellen vesi oli kovertanut rantoja niin paljon, että tulevaisuudessa osa havaituista rannoista tulee romahtamaan. Kyrönjoella vallitsevana maalajina on savi, joka kestää kuluttavia voimia suhteellisen hyvin. Seuraavaksi eniten on liejuista hienorakeista maata ja hienojakoisia maalajeja, jotka ovat herkkiä eroosiolle. Alueella oli myös paljon jyrkkiä, lähes pystysuoria rinteitä, joka on omiaan lisäämään eroosiota.

Syöpymää, joka on paljastunut veden pinnan laskiessa. Virtaava vesi on irrottanut ja vienyt mukanaan maa-ainesta. Syöpymän yläpuolella oleva maa-aines alkaa paikoitellen painua alaspäin.

Eroosion voimakkuus riippuu monista tekijöistä, kuten maalajista, ilmastosta, kasvillisuudesta ja pinnanmuodoista. Vaikka rantojen eroosio on luonnollista joille, niin ihmisen toimet voivat lisätä sitä. Kartoituksessa nähtiinkin liian usein rantoja, joista oli kaikki kasvillisuus poistettu ja maa oli jätetty mullokselle. Kasvillisuus esimerkiksi suojaa maaperää lisäämällä veden imeytymistä maahan, hidastamalla pintavaluntaa ja suojaamalla maaperää pintavalunnan vaikutuksilta ja sadepisarojen voimalta. Lisäksi syväjuuriset kasvit sitovat ja tukevat maaperää, monirunkoiset kasvit pidättävät maa-ainesta ja matalat kasvit suojaavat maanpintaa. Jos kasvillisuutta halutaan rajoittaa tai jos kasvillisuus ei riitä hidastamaan eroosiota, voidaan rantoja suojata kivillä ja varmistamalla, että rannat ovat riittävän loivia.

Ei tarvitse olla Indiana Jones tehdäkseen pieniä sankaritekoja Kyrönjoen puolesta. Jokainen voi päätöksillään ja teoillaan vaikuttaa millaisessa kunnossa haluamme jatkossa jokemme pitää.

Mukavaa syksyä

Marko Takala
vieraslajikartoittaja, myös eroosiokartoittaja Vaulan puolesta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Kesän vieraslajikuulumiset

Vieraslajeihin ja eroosioriskeihin liittyvä työ on jatkunut tänä kesänä kolmen harjoittelijan voimin. Vieraslajeja ja eroosiota kartoittaa kahden hengen miehistö Kyrönjoen varrella Seinäjoella ja Isossakyrössä. Kartoitustyö jatkui koko kesän ja tuloksia on odotettavissa lähiaikoina, jolloin ollaan taas hiukan lähempänä ymmärrystä siitä, kuinka laajoja vieraslajiongelmat todellisuudessa ovat Kyrönjoella. Tämän kesän työ on jatkoa viime vuoden kartoitukselle, jolloin jättiputkea ja jättipalsamia kartoitettiin Kurikassa, Ilmajoella ja Seinäjoella. Viime kesän kartoituksessa kävi ilmi, että jättipalsamiongelmat ovat paikoitellen valtavia ja samaa linjaa jatkavat myös tämän kesän tähänastiset havainnot. Tämän kesän kartoitusalueella jokivarresta on myös bongattu jättiputkea, mitä ei viime vuonna näkynyt. Uutena asiana on ollut vieraslajitiedottaminen, jota allekirjoittanut (Meri) voi ylpeänä kertoa hoitaneensa viime kuukausien aikana. Tämän kaltaista tiedotustyötä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa tämän asian puitteissa ja kesä onkin ollut hakemista ja asioiden kokeilua. Paljon on opittu ja jos nyt saisin palata alkuun, tekisin monia asioita toisin. Toiveissa on, että saman kaltaista työtä voitaisiin tehdä myös ensi kesänä ja silloin kehittää sitä entisestään. Kesä on kulunut nopeasti ja tässä blogissa haluan nyt nostaa esiin niitä asioita, joihin olen itse törmännyt toistuvasti viime kuukausina.

20180719_125047

Vieraslajitiedottamisen puitteissa on osallistuttu kesätapahtumiin, sometettu ja järjestetty yleisölle avoimia jättipalsamin torjuntatalkoita.

Mikä on vieraslaji?

Tiedottajana olen uskaltautunut ulos ihanan ilmastoidusta toimistosta ja jalkautunut erilaisiin kesätapahtumiin, jossa ihmisillä on ollut mahdollisuus kysyä ja keskustella vieraslajeista. Vieraslajit ovat nyt kovinkin trendikkäitä ja monien huulilla, ehkäpä siksi, että niille on annettu huomattava määrä palstatilaa monissa medioissa. Kuitenkin tuntuu, että on syytä palata perusteisiin, sillä välillä vieraslaji termiä kuuluu käytettävän väärin. Elikkä, vieraslaji on laji, joka on levinnyt uusille alueille ihmisen avustamana. Termiä ei pidä sekoittaa tulokaslajiin. Tulokaslajit ovat lajeja, jotka ovat saapuneet Suomeen omin avuin. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, eivätkä kaikki haitalliset lajit ole vieraslajeja.

Oman kokemukseni perusteella vieraskasvilajit ovat suurimmalle osalle ihmisistä ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä on hyvä asia. Ongelmien laajuutta on kuitenkin vaikea tuoda ilmi kyllin tehokkaasti. Minulle itsellenikin on vasta tämän harjoittelun myötä valjennut, kuinka suuresta ongelmasta todella on kyse. Viime vuoden kartoituksen tuloksia katsoessa näkee, kuinka jokivarteen on merkattu kilometrien pituisia jatkuvia jättipalsamikasvustoja. Yksi vieraslaji on siis vallannut pitkiä pätkiä jokipengertä ja häätänyt kotimaiset kasvit muualle kasvamaan. Se oman takapihan jättipalsamikasvusto saattaa näyttää pieneltä ja harmittomalta, eikä tunnu siltä, että siitä voisi todella olla uhkaa luonnon monimuotoisuudelle, mutta jostain ne kilometrien mittaisetkin kasvustot ovat alkaneet.

Erityishuomiona haluaisin kirjoittaa lupiinista, joka on jo niin tuttu näky teiden pientareilla, ettei sitä meinaa vieraslajiksi muistaakaan. ”Mutta kun se on niin kaunis”, on usein kuultu kommentti lupiinista, eikä tuota käy kiistäminen. Mutta kyllä myös suomalaiset ketokukat ovat kauniita katsella, jos niitä enää missään pääsee näkemään. Ulkonäöstä viis, sillä kaikkihan tietävät, että sisäinen kauneus on se, joka todella merkitsee. Kaikessa kauneudessaan lupiini ei kuulu Suomen luontoon ja sillä on tapana hävittää kotimaiset lajit tieltään, sekä samalla rehevöittää kasvupaikkaansa sitomalla juurinystyröillään ilmasta typpeä maahan. Kasvien lisäksi lupiinilla on negatiivinen vaikutus päiväperhosiin, sillä se ei kelpaa niiden ravinnoksi.

lupiini

Pohjois- Amerikasta kotoisin olevaa lupiinia saa ihme kyllä vieläkin ostaa puutarhakaupoista, vaikka se vieraslajina aiheuttaa ongelmia erityisesti teiden varsilla.

Kesä ei ole sujunut täysin ongelmitta. Kartoittajia ovat koetelleet kuumat helteet. Kun istuu kanootissa keskellä jokea ei pääse auringon paahteelta piiloon ja aurinkorasvaa on paras muistaa lisätä tai voi käydä köpelösti. Kuivuuden takia madaltunut veden pinta on paljastanut enemmän eroosion merkkejä kuin tavallisesti pääsee näkemään. Eroosio kuuluu luontaisena osana jokiekosysteemin toimintaan, mutta ihminen voi vaikuttaa siihen. Esimerkiksi maankäytön muutokset tai rantakasvillisuuden muuttuminen, vaikkapa jättipalsamin leviäminen alueelle, voivat altistaa rannat eroosiolle ja lisätä kiintoaineksen päätymistä veteen. Vieraslajihavaintoja on tehty runsaasti, erityisesti jättipalsamista, mutta myös jättiputkea ja muita vieraskasveja on osunut kartoittajien kiikariin. Varsinaisten kartoitus kohteiden lisäksi joesta on bongattu (ja talteen kerätty) sinne kuulumatonta roskaa.

Kyrönjoen vieraslaji- ja eroosiokartoitus jatkuu jo toista kesää ja tänä kesänä kartoittajat ovat tehneet runsaasti havaintoja molemmista.

Tiedotustyössä helle ei ole muuten vaivannut, mutta se tuntuu karkottaneen potentiaalisen talkoovälin sisätiloihin. Olen järjestänyt useita jättipalsamin kitkemistalkoita, mutta yleisölle avoimissa talkoissa osallistujamäärät ovat jääneet muutamaan innokkaaseen kitkijään. Ei siis mikään menestys. Kuitenkin juuri tämä yksittäisten ihmisten aktivoiminen on avainasemassa taistelussa vieraskasveja vastaan. Iloisia onnistumisiakin on nähty. Ilmajoen talkoissa oli paikalla varsin vähän väkeä, mutta viime viikolla kävin talkoopaikalla uudestaan ja yllätyin, sillä jättipalsamia oli puronvarresta hävinnyt pitkältä matkalta. Kävi ilmi, että talkoot olivat innostaneet puron läheisyydessä asuvia jatkamaan torjuntatyötä. Tämä jos mikä lämmitti mieltä ja kertoi, että sillä työllä mitä ELY-keskus tekee, on merkitystä ja taistelu vieraslajeja vastaan kannattaa.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

Toivoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vieraslajiharjoittelijat
Meri, Marko ja Vaula