Rasvaa kuntakaavoituksen rattaisiin

ELY-keskuksen tehtävä kuntien kaavahankkeiden valvojana on keventynyt viimeisimpien MRL-muutosten myötä. Lausuntoasioissa painopiste on siirtynyt maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävien asioiden näkökulmaan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ELY-keskuksen tehtävien määrittelyssä on kuitenkin säilynyt lause ”Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus edistää kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä.” Mitä tuo edistäminen tarkalleen ottaen on, sitä eivät lait ja asetukset kerro. Maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä lainsäätäjän ajatus tuosta MRL:iin kirjatusta edistämistehtävästä oli asiantuntija-apu, ajankohtaiskoulutus, ennakollinen viranomaisyhteistyö ja kaavoitustoimen kehittämishankkeet.

Perinteistä edistämistehtävän täyttämiseksi tulkittavaa ELY-keskuksen toimintaa ovat vuosittaiset kehityskeskustelut kuntien ja viranomaisten välillä sekä ELY:n järjestämät rakennetun ympäristön neuvottelupäivät. Molempien avulla on mahdollista välittää tietoa uusimmista lakimuutoksista, kehityshankkeista, valtakunnallisista suosituksista ja oikeustapauksista. Niissä liikutaan kuitenkin yleisellä tasolla menemättä kuntakohtaisiin pullonkauloihin.

Kunnissa maankäytön suunnittelu on arkipäivää, ja monet asiat sujuvat varmasti rutiinilla. Toisaalta kutistuvissa kunnissa resurssit pienenevät, hartiat kapenevat ja työpaikkojen houkuttelevuus osaajien keskuudessa kevenee sitä mukaa kun väki vähenee. Lääkkeitä tähän tulisi etsiä aktiivisesti esimerkiksi tiiviimmästä kunta- ja viranomaisyhteistyöstä. ELY-keskuksessakin on asiantuntijoita, joiden osaamista ja työpanosta voisi hyödyntää enemmänkin, mikäli kunnat näkevät tämän tarpeelliseksi ja mielekkääksi.

Kunnat odottavat ELY-keskukselta uutta tietoa

Maakunnan kuntien tarpeita ja toiveita on pyritty selvittämään kyselyn avulla. Reilun tusinan vastauksen perusteella selvästi tärkeimmäksi maakunnan järjestämän yhteistyön muodoksi nousi informaation välittäminen. Sen koki melko tai erittäin tarpeelliseksi 100% vastaajista! Kaavoittajien ja rakennusvalvontojen keskustelutilaisuuksia sekä (yleis-)kaavojen viranomaisneuvotteluja pidettiin myös melko tarpeellisina. Annetuista vaihtoehdoista hännän huipuksi tarpeellisuudessa päätyi MRL:n mukaiset kehityskeskustelut.

Kuva tehdystä kyselystä kertoo maakunann järjestämän yhteystyön tarpeellisuudesta eri yhteistyömuodoissa.

Etelä-Pohjanmaan kunnat näyttäisivät tekevän varsin vähän yhteistyötä alueiden käytön suunnittelussa. Maankäytön kysymykset ovat usein paikallisia ja ne halutaan ratkaista paikallisesti. Arkista työtä haittaavia pullonkauloja voi kuitenkin olla, joten teknisellä ja resurssitasolla yhteistyö kuntien välillä sekä kuntien, ELY:n ja maakuntaliiton välillä voisi tukea maankäytön suunnitteluprosessien sujuvuutta. Etelä-Pohjanmaan liitto on edistänyt kuntien, ELY-keskuksen ja maakuntaliiton alueidenkäytön työntekijöiden verkostoitumista järjestämällä kahtena vuonna yhteisen opintomatkan. Tästä soisi päästävän vielä pidemmälle käytännönläheiseen yhteistyöhön ja resurssien jakamiseen edellyttäen, että kunnat näkevät yhteistyön mielekkääksi.

Avuksi osaamisyhteistyö ja tekniset keskustelut

Edellä tulkitun kyselyn tulosten sekä omien kuntakaavoittajan kokemuksieni pohjalta nousee visio kuntiin, maakuntaliittoihin ja ELY-keskukseen hajaantuneen osaamisen tehokkaammasta hyödyntämisestä tiiviimmän yhteistyön avulla. Voisiko ELY edistää kuntakaavoitusta esimerkiksi auttamalla kuntien alueidenkäytön asiantuntijoita pysymään kartalla vaikkapa julkisten paikkatietopalveluiden ja tietolähteiden tarjonnassa? Prosessiin ja sitä sujuvoittavaan tietopohjaan – mukaan lukien MRL-tulkinnat – keskittyvien kuntakohtaisten keskustelujen avulla ELY-keskuksen ylitarkastajat voisivat osaltaan auttaa uusimman tiedon ja osaamisen leviämistä kaikkiin kuntiin. Samalla voitaisiin keskustella alueidenkäytölle asetettujen valtakunnallisten tavoitteiden huomioimisesta kuntien maankäytössä, kuntien itsemääräämisoikeutta loukkaamatta.


Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen työharjoittelu pähkinänkuoressa

Talven taittuessa ovat avautuneet myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten harjoittelijahaut.

Kaikki vastuualueet ja johdon tuki ovat tänäkin vuonna tarjoamassa, pitkälle toistakymmentä harjoittelupaikkaa Aarresaaren- ja Valtiolle.fi sivuston kautta. Osa harjoittelupaikoista tarjotaan yhteistyössä mm. Seinäjoen kaupungin maataloustoimen kanssa.

Moni ammattiin valmistuva onkin vuosittain tarttunut tähän mahdollisuuteen saada opiskelussa tarvittavaa työharjoittelua ja hankkia samalla arvokasta työkokemusta.

Harjoittelun sisältö

Meille on kunnia-asia, että harjoittelijat saavat tehdä ”oikeita töitä”.  Tarjoamme harjoittelijoille tehtäviä, joissa he voivat aidosti soveltaa opintojaan ja hankkia käytännön työn kautta jatko-opiskelua ja työllistymistä tukevia taitoja. Harjoittelijoille tarjottavissa tehtävissä huomioidaan eri koulutusasteet ja opiskelun etenemisvaihe, jolloin tarjottava tehtävä ja harjoittelijan opiskeluvaihe ja mahdollinen työkokemus voidaan huomioida. Huolellisella etukäteissuunnittelulla pyritäänkin takaamaan harjoittelun onnistuminen.

Toisinaan voimme myös tarjota harjoittelujakson jälkeen mahdollisuutta lopputyön tekemiseen. Tästä syystä harjoittelijan kannattaa rohkeasti ottaa asia puheeksi esimiehensä kanssa.

Palkkaus

Harjoittelun lisäbonuksena on harjoitteluajalta saatu palkka, joka on mukava lisä muuten niin tiukkaan opiskelijabudjettiin. Palkkauksessa noudatamme yleisiä valtionhallinnon harjoittelijoiden palkkataulukoita, joissa otetaan huomioon koulutusaste, opiskelujen etenemisvaihe ja mahdollinen aikaisempi kokemus ko. tehtävistä. Eli, riippumatta mihin valtionhallinnon virastoon pääsee harjoitteluun, palkkaehdot ovat samat.

Perehdyttäminen

Harjoittelijoille järjestettävän valtakunnallisen perehdyttämistilaisuuden lisäksi pidetään omia perehdyttämistilaisuuksia ja nimetään työtehtäviin perehdyttämisestä vastaava.

 

Perehdyttäminen ei ole vain yksipuolista, joten harjoittelijoita rohkaistaan aktiivisesti itse selvittämään ja kyseenalaistamaan asioita. Harvinaista ei ole, että harjoittelijoiden ”uusin silmin” esiin tuoma käytännön ongelma, tai työskentelytavan kyseenalaistaminen onkin muuttanut työskentelytapoja meillä.

Työpaikkaedut

Harjoittelijoille tarjotaan samat työpaikkaedut kuin muillekin. Työantajan tukema lounas, kulttuuri- ja liikuntaetu (EPassi), työterveyshuollon palvelut ja liukuvan työajan käyttömahdollisuus kuuluvat myös harjoittelijalle. Työssä tarvittavat työvälineet, kuten läppärit ja puhelimet hankitaan myös harjoittelujakson ajaksi.

Harjoittelujakson vaikutus työllistymiseen

Harjoittelijoille tehdyissä lähtöhaastatteluissa erityistä kiitosta on saanut mielekkäät työt ja hyvä työyhteisö. Apua on aina saanut tarvittaessa, kynnys kysymyksiin on matala ja harjoittelijat ovat kokeneet kuuluvansa työyhteisöön tasavertaisena jäsenenä. Tästä syystä moni onkin toivonut työllistymistä meille jatkossakin.

Valtionhallinnon rekrytoinnit ovat hyvin maltillisia, mutta mahdollisuus palkata määräaikaista henkilöä avautuu toisinaan. Tuota kautta monelle harjoittelijalle on auennut meille pidempi työmahdollisuus. Esimerkiksi maaseutuyksikössä on yli puolen kymmentä entistä harjoittelijaa eri tehtävissä.

ELY-keskuksen harjoittelu/määräaikainen työsopimus on myös kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Toisinaan matka meiltä onkin jatkunut muihin valtion virastoihin, tai yksityisiin työpaikkoihin (esim. konsultit). Eli, meiltä saatu harjoittelu- tai määräaikainen työkokemus on vaikuttanut valintaan positiivisesti.

Harjoittelujakson onnistuminen parhaimmillaan

Onnistunut, hyvin suunniteltu ja toteutettu harjoittelujakso palvelee niin harjoittelijaa, kuin meitäkin. Kumpikin voittaa.

Harjoittelija saa tarvitsemaansa työkokemusta, pystyy hyödyntää opiskelutietojaan ja hankkii tarvittavia työelämätaitoja. Me puolestamme saamme uusien työtovereiden myötä apua työtehtäviin ja kaupan päälle uusia, raikkaita ajatuksia ja ideoita.


Merja Luhtala
Johtava henkilöstöasiantuntija
Rekrytointitiimi
Keha-keskus

(Keha-keskus on ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintopalveluja tuottava virasto)

 

Mietteitä maataloudesta

Olen jollakin lailla ollut tekemisissä maatalouden kanssa lähes koko ikäni. Synnyin ja kasvoin savolaisella maitotilalla, tein töitä navetassa ja pelloilla heti kun kykenin ja polkimille yletyin. Jossakin vaiheessa kuitenkin kyllästyin lannan hajuun ja tein päätöksen, että mikä ammatti tahansa on ok, kunhan sillä ei ole mitään tekemistä maatalouden kanssa. Elämä kaupungissa tuntui trendikkäältä.

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten iski keväällä halu saada taas multaa kynsien alle. Kaipuu maalle kasvoi ja jätin biokemian opinnot kesken. Päätin vaihtaa maisemia ja sormi kartalla osui Etelä-Pohjanmaalle, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Aloitin ummikko-savolaisena agrologiopinnot Ilmajoella ja sillä reissulla olen vieläkin.

Opintojen jälkeen jatkoimme mieheni kanssa maitotilan pitoa. Elämä eteni vauhdikkaasti, lapset kasvoivat ja tilaa laajennettiin. Halusin vielä lisää haastetta ja tilanpidon ohella siirryin töihin neuvontajärjestöön talousasiantuntijaksi. Sitä kesti aikansa ja nyt olen päätynyt töihin maaseutuhallintoon, rahoituksen asiantuntijaksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen.

Maataloudessa tapahtunut suuri muutos 1990-luvuta tähän päivään

Olen siis nähnyt maatalouden murrosta ja kehittymistä kolmessa eri roolissa: yrittäjänä sekä asiantuntijana neuvontajärjestössä ja nyt valtion hallinnossa. Kun aloitimme tilanpidon ja maidontuotannon vuonna 1993, keskilehmäluku tilaa kohti oli n. 12 lehmää ja vuonna 2017 lähes 44 lehmää/tila ja nousussa koko ajan. Tilat ovat kasvaneet rajusti koko EU-ajan. Muistan opiskeluaikoina osallistuneeni johonkin seminaariin, jossa silloinen Maatilahallituksen pääjohtaja Kalevi Hemilä ennusti, että maatilojen lukumäärä putoaa 40 000 – 50 000 tilaan. Sitä ennustetta pidin silloin yliarvioituna, mutta oikeassa hän oli. Vuonna 2017 oli n. 48 500 maatilaa, mikä on yli 50 % vähemmän kuin vuonna 1995 ja samalla tilojen keskikoko on kasvanut yli kaksinkertaiseksi, ollen tällä hetkellä liki 50 hehtaaria/tila.

Tilakoon kasvu on tuonut uusia haasteita maatilayrittäjille. Huomion painopiste on pitkään ollut tuotannossa ja substanssiosaamisessa, mutta talousosaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti. Yhä suurempi rooli on myös johtamistaidoilla ja organisointikyvyllä. Strategisella tasolla on kyettävä luomaan selkeä visio ja hahmottamaan toiminnan tavoitteet. Operatiivisella tasolla on sitten pystyttävä toteuttamaan ne asettamansa tavoitteet. Ittellisten isäntien on osattava nykyisin myös verkostoitua sekä opeteltava usein toistellut englanninkieliset termit management ja benchmarking.

Maatalouden kannattavuudesta

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon maatalouden kannattavuudesta. LUKE:n tuoreen arvion mukaan vuonna 2018 maatalouden kannattavuus oli heikoin koko 2000-luvulla. Syynä tähän on pääasiassa erittäin huono ja vaihteleva sato, mutta myös jatkuva tuotantopanosten hintojen nousu. Yrittäjätuloa jäi keskimäärin 7 200 €/tila, mikä on 40% vähemmän kuin edellisvuonna. Vähintään puolet viljelijöistä eivät saa korvausta työlleen ja omalle pääomalleen. Siitä huolimatta osa viljelijöistä pärjää hyvin ja yli puolet on vastannut tutkimuksessa näkevänsä tilansa kannattavuuden lähitulevaisuudessa melko hyvänä tai hyvänä. Olennaista olisi nyt varmaan ottaa selvää, miten hyvin pärjäävät oikein toimivat ja mitä he tekevät toisin. Toivonkin, että menestymistarinoita ja onnistumisia nostetaan jatkossa entistä enemmän esille, jotta saadaan uusia ja innokkaita nuoria mukaan ruokabisnekseen.

Keskustelu maatalouden tulevaisuudesta on paikoin hyvinkin synkkää, täällä Etelä-Pohjanmaalla riittää kuitenkin innokkuutta tilojen kehittämiseen. Viime vuonna ELY-keskus myönsi rakennetukia yli 70 miljoonaa euroa avustuksina ja korkotukilainoina ja tahti tuntuu jatkuvan tänä vuonna lähes yhtä kiivaana. Tammikuussa päättyneelle ensimmäiselle hakukierrokselle tuli n. 100 investointitukihakemusta ja 13 nuoren viljelijän aloitustukihakemusta. Näillä investoinneilla pohjalaiset tilat turvaavat kotimaista elintarviketuotantoa.

Vaikka ajat ovat haastavia, niin toivon, että kaikki maatalouden parissa ja ympärillä työskentelevät muistavat pitää huolta myös oman päänsä pääomasta:

”50% onnellisuudestasi on luonnon määräämää,
10% ympäristön tuomaa ja
40% on omissa käsissäsi”.

 


Anja Norja
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mihin sitä liikennemäärätietoa tarvitaan?

Tie- ja liikenneasioissa liikennemäärä on avainsana. Liikenteen ammattilaiset toistelevat sitä perustellessaan tien hoidon tasoa tai valittuja parantamistoimenpiteitä. Myös tavalliset tienkäyttäjät ovat vuosien kuluessa oppineet perustelemaan vaatimuksiaan tien suurilla liikennemäärillä.

Liikennemäärällä onkin suuri merkitys jo ihan uuden tien suunnittelusta lähtien. Laadimme ennusteita suunnitellun tien liikennemääristä yleensä 30 vuoden päähän. Liikennemäärän ja tien toiminnallisen luokan (valta-, kanta-, seutu- tai yhdystie) perusteella määräytyy esimerkiksi uuden tien geometria ja käytettävät liittymätyypit. Tänä vuonna uutena asiana tuli voimaan LVM:n asetus maanteiden ja rautateiden pääväylistä (runkoverkoista). Yksi tärkeimmistä kriteereistä pääväylien määrittelyssä oli tien kokonaisliikennemäärä ja raskaiden ajoneuvojen liikennemäärä.

Ruuhkaa Vaasan yhdystiellä kiertoliittymässä

Kuva: Mikko Käkelä

Tien hoitoon vaikuttavat toiminnallinen luokka ja liikennemäärä

Tien hoidon tasoon vaikuttaa tien toiminnallisen luokan lisäksi tien liikennemäärä. Ehkä selvimmin tämä näkyy talvella, kun pikkutiellä hoidon toimenpiteet tuntuvat viipyvän ja ajo-olosuhteet ovat joskus hyvinkin haastavat. Teiden hoitoluokitusta ollaan parhaillaan muuttamassa siten, että erityisesti talvihoidon tasoa korotetaan vähäliikenteisemmällä tieverkolla. Raskaan liikenteen määrä otetaan entistä tarkemmin huomioon tien hoitoluokkaa määriteltäessä. Valitettavasti teiden hoidon parantamiseen käytettävä lisäraha otetaan pois tienpäällystysrahoista. Vuosittaiset tienpäällystyspituudet jäävät siis yhä kauemmaksi siitä tasosta, joka vaadittaisiin teiden päällysteiden nykykunnon säilyttämiseksi.

Vähäliikenteiset tiet kannattaa hoitaa sorateinä. Liikennemäärän kasvaessa useihin satoihin autoihin vuorokaudessa tulee mietittäväksi tien päällystäminen. Vilkasliikenteisen soratien hoito tulee nimittäin ajan mittaan kalliiksi.

Yksityisteillä liikennelaskentoja ei yleensä tehdä, vaan liikennetiedot perustuvat yleensä tiekunnan ilmoituksiin ja tienvarren asutuksen ja/tai läpikulkuliikenteen määrään. Valtiokin voi suorittaa liikennelaskentaa yksityistiellä. Esimerkiksi, jos tarkoituksena on ottaa yksityistie valtion ylläpitämäksi maantieksi. Valtio voi tietyin edellytyksin myöntää järjestäytyneelle yksityistiekunnalle parantamisavustuksia. Avustuksia mietittäessä tien kuntoa täytyy suhteuttaa tien liikennemääriin.

Talvikuva, hiljainen tie

Liikennemääriä mitataan säännöllisesti

Teiden liikennemääriä lasketaan jatkuvasti tietyllä kierrolla suorittamalla yleistä liikennelaskentaa. Joka vuosi ei lasketa kaikkia teitä ja pikkuteillä liikennelaskentojen välillä on useita vuosia. Välivuosien liikennemäärätiedot lasketaan (interpoloidaan) liikenteen kasvukertoimien avulla. Kasvukertoimet vaihtelevat tieluokasta ja tien sijainnista riippuen. Pääteillä suoritetaan myös jatkuvaa liikennelaskentaa liikenteen automaattisten mittauspisteiden (LAM) kohdilla.

Olen seurannut pohjalaismaakuntien pääteiden liikennemäärien kehitystä LAM-pisteiden liikennemäärätietojen avulla vuodesta 1995. Pääteiden kokonaisliikennemäärät ovat tänä aikana kasvaneet keskimäärin 40 % ja raskaan liikenteen määrä 36 %. Samaan aikaan raskaan liikenteen massat ja mitat ovat jatkuvasti kasvaneet. Kuitenkin käytössä oleva tieverkko on suurelta osin sama kuin 20 vuotta sitten.

Lisätietoa: Liikennemääräkartat (eri valinnoilla, voit tutkia eri liikennemääriä tarkemmin)

Lue myös aiempi blogi tiestön telematiikasta.

 

Jarmo Salo
Yksikön päällikkö, Liikennejärjestelmäyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus