Mittausta yläilmoista – dronejen käyttö vesivaratehtävissä

Monille dronet ovat varmasti tuttuja taivaalla pörrääviä kapistuksia, joilla voi ottaa valokuvia sekä videokuvaa yläilmoista. Dronejen eli RPAS-laitteiden (Remotely Piloted Aircraft System, kauko-ohjattavien ilma-alusjärjestelmien) käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosina sekä harraste- että ammattikäytössä. Uusia käyttösovelluksia kehitetään jatkuvasti ja niitä löytyy joka lähtöön defibrillaattoreita kuljettavista ensiapudroneista lähtien. RPAS-tekniikka soveltuu etenkin ympäristön havainnointiin, sillä yläilmoissa lentävä laite kartoittaa laajojakin alueita nopeasti ja yksityiskohtaisesti. Ympäristön muutokset ovat helposti havaittavissa eri ajankohtina otetuista ilmakuvista.

Drone-laite ilmassa ja taustalla näkyy pitkä rakennus.

Kokoluokaltaan pieniä, kilon tai pari painavia droneja on saatavilla suoraan kaupan hyllyltä. Näiden kuluttajatason laitteiden varustus on yleensä vakio; droneen on integroitu videota ja tarkkojakin valokuvia tuottava kamera. Entäpä jos kameran tilalle vaihdetaan toisenlainen mittalaite? Markkinoilla on tarjolla myös kustomoitavia droneja, joihin voidaan painorajoitusten puitteissa asentaa erilaisia lisälaitteita eri käyttötarpeiden mukaan. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä olemme selvittämässä, miten tällaista ammattitason kustomoitavaa RPAS-laitetta voidaan hyödyntää vesivaratehtävissä.

Droneja käyttävät mittaus- ja kartoitusmenetelmät voidaan jaotella yleisesti toimiviksi todetuiksi sekä sellaisiksi, jotka vaativat vielä lisätutkimusta ja kehittämistä luotettavien mittaustulosten saamiseksi. Perinteisillä kameroilla otettuja ilmakuvia on vesivaratehtävissä käytetty muun muassa tulvien seurannassa ja tilannekuvien luomisessa. Jokirantojen ilmakuvauksella voidaan kartoittaa muun muassa rantojen eroosio-ongelmia tai haitallisten vieraslajikasvien leviämistä. RPAS-toiminnassa on yleisesti käytössä perinteisten kameroiden lisäksi myös lämpökamerat, multi- ja hyperspektrikamerat sekä laserkeilaimet.

Lähikuva drone-laitteesta, joka on asfaltin päällä maassa.

Laserkeilaamalla tuotetaan tarkkoja digitaalisia maastomalleja, joita voidaan vesivaratehtävissä käyttää esimerkiksi maapatojen muodonmuutosten mittaamiseen. Maastomalleja voidaan tuottaa myös valokuvista niin kutsuttujen fotogrammetriaohjelmistojen avulla, kunhan valokuvilla on tarkka sijaintitieto. Sijaintitiedon riittämätön tarkkuus saattaa rajoittaa RPAS-tekniikoiden hyödyntämistä. Ammattitason kartoitusdroneissa paikannusjärjestelmiin on kuitenkin kiinnitetty erityistä huomiota, ja nykypäivän tekniikkaa hyödyntämällä tarkan ja luotettavan datan keruu on jo mahdollista.

Ilmasta otettu kuva maapadosta ja sen takana näkyvästä vesistöstä.

Euroopan komissio on tänä vuonna julkaissut koko EU:n kattavat drone-asetukset, joita ryhdytään pääsääntöisesti soveltamaan 1.7.2020 alkaen (Traficomin uutinen aiheesta>>). Uusissa asetuksissa RPAS-toimintaa on luokiteltu ja säädelty käyttötarkoituksen sekä operoinnin vaativuuden mukaisesti. Uudet asetukset tuovat selkeyttä RPAS-toimintaan ja luovat vakaan pohjan myös uusien tekniikoiden kehitykselle.

Kehittämistarpeita RPAS-toiminnassa ja -sovelluksissa löytyykin vielä paljon, onhan kyseessä varsin uusi tekniikka. Vesivaratehtäviin ja hydrologiseen seurantaan kuuluu esimerkiksi vesistöjen virtaamien sekä lumen vesiarvon mittaaminen. Miten droneja pystytään hyödyntämään näissä mittaustehtävissä? Siinä riittää vielä selviteltävää erilaisia mittalaitteita kokeilemalla.

Varmaa kuitenkin on, että dronejen käyttö kartoitus- ja mittaustehtävissä nopeuttaa ja helpottaa maastotöitä sekä antaa uusia näkökulmia ympäristön tarkkailuun. Ne myös mahdollistavat turvallisen työskentelyn vaikeakulkuisessa tai vaarallisessa maastossa. Erilaisia mittalaitteita kehitetään jatkuvasti pienemmiksi ja kevyemmiksi, jolloin myös dronet pystyvät niitä lennättämään. Uusien RPAS-tekniikoiden kehityksessä vain taivas on siis rajana – tai ainakin se ensi vuonna voimaan tuleva 120 metrin suurin sallittu lentokorkeus.

Lisätietoa dronen lennättämisestä: https://www.droneinfo.fi/fi

 

Katriina Keto
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

AI, AI ja OI -timanttista yrityspalvelujen viestinnän palvelumuotoilua

Palvelumuotoilu on viime aikoina kehittämisessä paljon käytetty taikasana, jota on alettu hyödyntää myös viestinnän kehittämisessä. Kohderyhmän tavoittaminen ja tarpeisiin vastaaminen on kaivannut jo kauan uutta lähestymistapaa.  Miksi tarpeiden kartoituksesta huolimatta viesti ei kolahda? Miksi viesti ei mene perille? Miksi seminaari ei innosta osallistumaan? Onko käynyt niin, että palvelu on rakennettu vain omista lähtökohdista, eikä asiakkaan oikeista tarpeista. Asiakkaan näkökulmasta katsominen tuo ratkaisuja, jotka auttavat molempia tavoitteiden pääsemiseen.

Omat ajatukseni palvelumuotoilun hyödyntämisestä viestinnän kehittämisessä ovat syntyneet opiskellessani palvelumuotoilua ja työssäni ELY-keskuksen yritysviestinnässä. ELY-keskuksessa on kipuiltu pitkään yrityspalvelujen pirstaloitumisen takia. Haluamme yritysten löytävän ja hyödyntävän paremmin tarjolla olevaa julkista tukea kehittymiseen ja kasvuun. Tarvitaan helposti löydettävää ja vaikuttavampaa yhteistä viestintää, jonka yritys kokee kiinnostavaksi ja hyödylliseksi.

Asiakas, ihminen ytimessä

Palvelumuotoilun ytimessä on asiakas ihmisenä, se tekee siitä niin timanttisen kehittämisen menetelmän. Sen avulla lisätään eri keinoin ymmärrystä kohderyhmän tarpeista ja arjen toiminnasta, mikä auttaa muotoilemaan viestintää osuvammaksi. Kehittämistä tehdään yhdessä asiantuntijoiden ja asiakkaiden kanssa, puhutaan yhteiskehittämisestä. Ei ole mitään kasvotonta organisaatiota tai tahoa, vaan palvelut pelaavat ihmiseltä ihmiselle.

AI = Asiantuntija = ihminen
AI = Asiakas = ihminen
OI = Organisaatio = ihmiset

Kuvitettu kuva tikkataulusta, jossa on nuoli taulun keskellä.

Asiakaslähtöisyyden toteuttamiseksi tarvitaan keinoja selvittää tarvetta, ymmärtää odotuksia ja toteuttaa ratkaisuja asiakasymmärryksen perusteella. Jotta tämä onnistuisi, tulee kulttuurin, arvojen, asenteiden, rakenteiden ja toimintamallien perustua asiakkaan ympärille.

Yhteiskehittäminen

Asiakkailta ja käyttäjiltä pitää kysyä mitä he haluavat, mutta se ei yksistään riitä, jos halutaan parempaa kuin ongelmakohtien paikkaamista.  Pitää osata kuvitella aivan uusien ratkaisujen mahdollisuuksia asiakkaan tarpeisiin, jalostaa niitä yhdessä ja rohkeutta kokeilla uutta. Viestintää parannetaan helposti erilaisia kanavia käyttöön ottamalla, mutta kanava sinänsä ei ole ratkaisu, vaan eräänlainen yhteisen oppimisen matka.

Piirros timantista, jossa kerrotaan viestinnän palvelumuotoilun elementeistä.

Timanttista muotoilua

Palvelumuotoilussa käytetyn tuplatimantti-menetelmän idea on kehitystyön aikana hioutuvassa kahdessa timantissa. Ensimmäisen timantin kohdalla tutkitaan ratkaistavaa ongelmaa asiakasymmärryksen kautta. Toiseen timanttiin päästään, kun ymmärrys on kiteytetty, siihen ideoidaan ja hiotaan ratkaisua. Mallin hyöty on siinä, että tehdään ensin kokeiluja, joissa asiakkaat pääsevät testaamaan, palautteen perusteella hiotaan lisää ja sitten vasta viedään käytäntöön. Visuaalisuus kuuluu palvelumuotoilun työkalupakkiin, se auttaa löytämään yhteistä näkemystä. Ei turvauduta oletukseen siitä mitä me asiantuntijoina kuvittelemme asiakkaiden tarvitsevan. Viestinnässä voi säästyä tuloksettomalta työltä, kun ollaan mukana sellaisissa kanavissa ja foorumeilla, jotka palvelevat aidosti yrityksiä. Tuplatimanttimallin kehitti alkujaan British Design Council.

Itse uskon palvelumuotoilun lähestymistapaan tuottaa asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa viestintää. Innolla odotan, että pääsemme pian yhdessä hiomaan viestinnän timantteja!

Tuija Nikkari
viestintäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Jos kiinnostuit, lue lisää palvelumuotoilusta:
Tuulaniemi Juha, Palvelumuotoilu, Talentum 2013
Koivisto, Mikko; Säynäjäkangas, Johanna; Forsberg, Sofia, Palvelumuotoilun bisneskirja, Alma Talent 2019

Tuplatimantin alkulähde:

https://connect.innovateuk.org/documents/3338201/3753639/Design+methods+for+developing+services.pdf

 

Kun vesi tulee hanasta ja vessanpönttö vetää

Otamme juomavetemme joko pinta- tai pohjavedestä, joka puhdistetaan ja johdetaan koteihin juomavesiverkostoa pitkin. Kodeissa vesi nuhraantuu ja likaantunut vesi kerätään viemäriverkostoa pitkin jätevedenpuhdistamolle puhdistettavaksi. Puhdistettu vesi johdetaan takaisin vesistöön ja meriin, jossa se on jälleen osa kiertokulkua.
Ihminen ottaa vesilasiin vettä hanasta.
Vedenpuhdistuksen tarkoituksena on taata kaikille suomalaisille puhdasta vettä käyttöönsä sekä juoma- että talousvedeksi. Suomalaiset käyttävätkin puhdasta vettä hyvin paljon, yli 155 litraa päivässä ja suomalainen vesi on maailmanlaajuisestikin erittäin puhdasta. Hyvin toimivasta vesihuollostamme on siksi helppo puhua myös kansainvälisillä areenoilla: pullovesi ei ole tarpeen, kun hanasta saa parempaa.

Puhtaan veden tuotantokustannukset ovat keskimäärin 1,08€/m3 (vesi.fi). Tämä vastaa määrältään 2000 kaupasta ostettua puolen litran vesipulloa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan hanavesi on selkeästi parempaa eikä pakatun veden juomiselle ole mitään terveydellistä perustetta.

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys

Suomessa on kuitenkin koettu tilanteita, joissa pullotettu vesi on ollut korvaamatonta. Esimerkiksi Äänekosken, Porvoon ja Nokian vesikriisit ovat osoittaneet, että pullovedet voivat nousta arvoon arvaamattomaan.

Kuva lehtileikkeistä, joissa kerrotaan Suomessa olleista vesikriiseistä.

Inhimillisten vahinkojen lisäksi verkostojen ikä tuo vesihuoltolaitoksille lähitulevaisuudessa uuden, ison haasteen. Suomen vesihuollossa ollaankin pian uudessa vaiheessa, jossa verkostojen saneerauksista tulee vähitellen kaikkien laitosten arkipäivää.  Kun vesijohtoverkostojen rakenteet ja eri osat vanhenevat, tarvitaan keinoja arvioida verkoston kuntoa ja saneeraustarvetta sekä varautumista erilaisiin vesihuollon häiriöihin. Suomessa vesijohtoverkoista 6-prosenttia on erittäin huonossa kunnossa (ROTI19). Tästä huolimatta Suomessa on Euroopan paras hanaveden laatu.

Kuva viemäriverkoston sisältä ja vesiputken sisältä.Kuvassa työmies seisoo kuopassa, jossa on kaivettu esiin vesijohtojen liittymäkohta.  

Häiriötilanteisiin varautuminen

ELY-keskuksissa on noussut yhtenä tärkeänä painopisteenä vesihuollon strategiassa kuntien ja vesihuoltolaitosten yhteistyö ja häiriötilanteisiin varautuminen. Suomessa on vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia n. 1100 kappaletta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen kolmen maakunnan alueella näitä laitoksia on 160 kappaletta.
Suuresta laitosmäärästä huolimatta varautuminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on hyvässä tilassa. 160 laitoksesta yli 90% on laatinut ajan tasalla olevan häiriötilannesuunnitelman. Asukasluvulta tämä vastaa yli 96% kolmen maakunnan alueen asukkaista.

Graafinen ympyräkuva häiriötilannesuunnitelmien tilanteesta Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Tavoitteena hallittu muutos, ei ongelmien kautta

Kunnan tehtävä on varmistaa, että sen alueella on toimivat talous- ja jätevesipalvelut. Vesihuollon haasteet eivät kuitenkaan ratkea vain panostamalla saneerauksiin tai laatimalla viranomaisen pyynnöstä paremmat häiriötilannesuunnitelmat, vaan siihen tarvitaan alan kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on, että vesihuoltokentällä voisi olla suurempi rooli esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä, kiertotalouden edistämisessä ja digitalisaation hyödyntämisessä.

Jos toimimme oikein, jätevesikään ei ole enää jatkossa kustannus, vaan resurssi, joka sisältää vettä, ravinteita ja energiaa. Erilaiset kokeiluhankkeet, innovatiiviset hankinnat ja yhteistyön lisääminen luovat mahdollisuuksia alalle ja turvaavat samalla myös oman vesihuoltomme toimintakyvyn.

Piirroskuva, joka kertoo siitä, että wc-pönttöön saa laittaa vain wc-paperia ja kaikki muut roskat kuuluvat wc:n roskakoriin.
Jokainen voi omalla toiminnallaan myös arjessa vaikuttaa viemäriverkostojen ja puhdistamoiden toimintaan ja näin myös vesistöjen tilaan.
Ethän laita vessanpönttöön mitään sinne kuulumatonta?

 

 


Sirpa Lindroos
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Nico Karlström
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hiilensidonnallako maatilat ilmastonmuutosta vastaan?

Ilmastonmuutos ja hiilensidonta, siinä sanapari, jonka kuulee nykyään erittäin usein, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Ilmastonmuutoksen tuomat seuraukset tuovat tuskaa maanviljelijälle siinä missä kuluttajallekin. Ovathan viljelijä ja kuluttaja liitossa keskenään, ilman toista ei olisi toista. Maatilalla viljelijän reaktio asiaa kohtaan voi olla niin täystyrmäys, kuin utelias mielenkiinto. Hiilensidonta, miten minun maatilani voisi toteuttaa sitä tulevaisuudessa?

Usein epäluuloa asiaa kohtaan saattaa helposti aiheuttaa usko siihen, ettei tiedä tarpeeksi ilmastonmuutoksesta ja hiilensidonnasta. Silloin se voi muodostaa esteen sille, miksei itse toteuta ilmastotoimia. Myös tiukka taloustilanne saattaa estää toimenpiteiden toteuttamisen, vaikka halua ja tietoa niiden toteuttamiseen olisikin. Hiilensidonnasta on ollut ja on käynnissä monia tutkimuksia ja hankkeita, joten tulevaisuudessakin tietoa on saatavilla useista eri lähteistä.

Peltomaisema, jossa nurmikkoa ja viljaa.

 

Mikä hiilensidonta?

Hiilensidonnassa hiilidioksidi poistuu ilmasta ja varastoituu maaperään kasvien yhteyttämisen kautta. Yhteyttämisessä kasvit käyttävät osan hiilestä omaan kasvuunsa ja osan ne kuljettavat juuriensa kautta maaperään pieneliöiden käyttöön.

Nyt taidamme elää aikaa, jolloin on annettava tilaa uusille ajatuksille ja työtavoille. Peltojen pitäminen ympärivuotisesti kasvipeitteisinä vaatii uudenlaista suhtautumista perinteisiin maanmuokkauksen tapoihin. Voihan olla, ettei tulevaisuudessa syksyisin näe mustia kynnöspeltoja lainkaan. Onhan hiiltä sitovan viljelyn pääosassa hyvinvoiva kasvi. Eli mitä perusteellisemmin pellot ovat kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ilmastonmuutoksen lisäksi viljelijät saattavat ryhtyä niin sanotuiksi hiiliviljelijöiksi mm. ympäristön monimuotoisuuden heikkenemisen ja maaperästä karkaavien ravinteiden vuoksi. Hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä kun saa parannettua satomääriä sekä maaperän viljelyominaisuuksia, ja samalla viljelyn kannattavuus paranee. Hiiliviljelyä voi halutessaan toteuttaa, vaikka kasvattamalla osalla pelloista nurmea ja lisäämällä työskentelytapoihin esim. kasvinvuorottelun, muokkauksen vähentämisen tai suorakylvön. Ympäristökorvaus taas tarjoaa ympäristötoimiksi tällä hetkellä mm. kasvipeitteisyyttä, valumavesien käsittelyä, ravinteiden kierrätystä ja peltoluonnon monimuotoisuutta.

Sänkipellolta on viljat jo puitu.

Se millaisia ympäristötoimia tulevan ohjelmakauden CAP-suunnitelma tarjoaa, on vielä epävarmaa. Vaikka maatalousmaan hiilensidonta on yksi maatalouden avainkeinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä, on kuitenkin muistettava, että viljelijöiden päätehtävänä on tuottaa ruokaa.


Essi Kiili
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus