Olipa kerran lounaalla…

Kuvassa ruokalautanen, jossa perunaa, lihaa ja salaattia. Kuvassa myös tekstiä, joka kertoo, että kaikki ruoka-aihekset ovat lähellä tuotettua.

Syödä pitää, siitä ei pääse ja pellolta se ruoka tulee. Usein sitä vaan syö, miettimättä sen kummemmin, mitä ruuan eteen on tehty. Otetaan vaikka se peruna. Isäntä Karijoella on laittanut aamulla saappaat jalkaansa ja lähtenyt hallille noutamaan perunannostokonetta. Matkalla hän kiroaa, kun märän pellon kantavuus on vähän ”com si com sa”, mutta sieltä ne nostettiin ja nyt ne ovat lautasella muusina. Peruna voisi tulla myös Keski-Euroopasta Pfalzin alueelta, jossa tuotetaan perunaa noin 4000 hehtaarilla, mutta kannatan ennemmin sitä karijokelaisen viljelijän perunaa siitä syystä, että tiedän, tai luulen tietäväni, miten täällä Suomessa asiat ovat ja miten niihin voin vaikuttaa kuluttajana. Tässä tapauksessa voin vaikuttaa myös viranomaisena ja pohtia, mitä pellon kuivatuksen varmistamiseksi voidaan tehdä.

Peltojen kuivatus kuntoon

Tarvitaan toimiva peruskuivatus, joka luo edellytykset toimivalle paikalliskuivatukselle. Ensin siis valtaojat kuntoon yhdessä alueen muiden maanomistajien kanssa ja sitten salaojitus, joka huolehtii peltolohkotasolla kuivatuksen onnistumisesta. Peruskuivatuksen vaatimaan yhteistyön järjestämiseen voi kysyä apuja kirjoittajalta, tai maankuivatuksen ja ojituksen verkkosivulta.

Synkkien pilvien alla peltomaisema, jossa vilja on alkanut kellastumaan.

Uusi hallitusohjelma ohjaa meitä ottamaan työssämme huomioon myös ilmastonmuutoksen ja siihen sopeutumisen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomme valtaojien peruskuivatussuunnittelijoille, maanomistajille ja ojaisännöitsijöille tietoa erilaisista ympäristön-, vesien- ja ilmastonsuojelun toimenpiteistä mm. uomien kunnossapitohankkeisiin. Samoin mietityttää se, onko tarvetta muuttaa lisää uomien mitoitusohjeistusta vastaamaan ilmaston muuttuneita olosuhteita, josta hyvänä esimerkkinä ovat viime vuosien aikana havaitut sään äärevöitymiset, kuten voimakkaat rankkasateet, pitkät kuivuusjaksot ja leudot talvet. Vuosien välinen vaihtelu monitodennäköisesti lisääntyy ja sitä myöden ennustettavuus heikkenee. Hyvää vesitietoa kaikille kiinnostuneille löytyy verkosta vesi.fi sivuilta.

Ruispellosta pieni kaistale jo puitu.

Takaisin perunapeltoon. Pelto on resurssi ja pellon kasvukunnosta huolehtiminen varmistaa viljelijälle parhaan mahdollisen tuoton. Näen, että se päivä on jo tulossa, kun viljelijä huomioi hyvänä vaihtoehtona tai itsestäänselvyytenä myös peltojen monimuotoisuuskaistat, valtaojien tulvatasanteet, tai pellonkäytön muutoksen ilmastoystävällisempään suuntaan. Uskon, että täällä Suomessa voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, miten ruokaa tuotetaan ja että suomalainen ruuantuottaja tekee itsekin valintoja kehittämällä tuotantoa ollaksemme maailman parhaimpia ruuantuottajamaita kaikilla mittareilla. Meillä on jo nyt tiloja, joilla näin tehdään ja joiden menestys perustuu juurikin tähän… Mitähän sitä huomenna söisi?

 

Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat vastuualue/Vesistöyksikkö
puh. 0295 028 016, 050 350 9328
outi.leppiniemi(at)ely-keskus.fi

 

1 thought on “Olipa kerran lounaalla…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.