Koronasta – mistä muustakaan

Etätyö, ihka uusi kokemus minulle. Työn tekeminen kotiolosuhteissa läppärin voimalla on sujunut kuitenkin paremmin kuin olisin odottanutkaan. Jos ei kiinnitetä huomiota ehkä himpun verran liika matalaan tuoliin työpöytään nähden, niin työskentely on kuitenkin sujunut vähintään välttävästi näinkin. Onneksi pian keksin lisätä sohvatyynyjä takapuolen alle korottamaan olemustani. Koska uskon ja toivon, että kyseinen ”pakkotilanne” kuitenkin päättyy lähitulevaisuudessa, en aio hankkia ergonomisempaa työtuolia. Enkä myöskään ole ajatellut jatkaa etätyötä koronatilanteen loputtua. Ergo pro pitää huolen epäergonomisen työasennon aiheuttamien haittojen lievittämisestä.

Yksikkömme viikottaiset virtuaalikahvipalaverit ovat olleet tervetullut extra yksinäisen puurtamisen lomassa. Työtovereiden kasvojen näkeminen ja kuulumiset sekä töihin liittyvien asioiden yhdessä läpikäyminen auttavat joutumiselta liian suureen erakoitumisen tuntemukseen. Tietääkseni näitä virtuaalikahvitteluja pidetään kautta työyhteisöjen laajastikin. Hyvä niin.

Henkilökohtaisesti tämä pakosti etätyössä oleminen ei ole minulle vielä osoittautunut mitenkään kovin epämieluisaksi tilaksi – ainakaan tähän saakka. Eipähän ole päivää tärvääntynyt siihenkään 5-15 minuuttiin (riippuen onko liikkeellä autolla vai pyörällä), joka olisi kulunut työmatkaan per sivu. Sujuvasti on voinut siirtyä aamupalapöydästä työpöydän ääreen tukka enemmän tai vähemmän pystyssä villasukat jalassa. Rahaakin on säästynyt, kun lounaan on voinut järjestää kaapista löytyvistä satunnaisista aineksista ja välipalat muodostaa tavallisista voileivistä. Jostakin luin, että extroverteille tilanne saattaa olla vaikeampaa sietää.

Myöskään kaupungin keskustaan en ole tuntenut tarvetta poiketa viikkokausiin. Vaate- ja kenkäkaupat ym. houkutukset ovat saaneet olla minulta rauhassa. Heräteostoksiin en ole antanut itselleni tilaisuutta. Lähicitymarket on riittänyt ruuan hakuun.

Ehkä on tähän hiljaiseen tyytyväisyyteen osaltaan ollut syynä myös verkalleen käynnissä oleva keittiöremontti. On ollut syytä pysyä oman tontin sisällä ja puuhastella irti revittyjen keittiökaappien ym. roinan lajittelussa.

Oli kuinka oli niin rajansa kaikella. Hartaasti toivon, että tämä menisi pian ohitse ja elomme palautuisi jonkinlaiseen tasaiseen arjen tapaiseen. Vaikka tuskin palautuu joka kohdiltaan enää entiselleen. Kunpa säästyisimme terveinä niin itse, lähipiirimme kuin työyhteisömmekin. Tapahtunut on kaikille ainutkertainen ja opimme tästä varmasti jotakin syvempää.

Joka tapauksessa ensi kesänä aion valloittaa uusia tuntureita. Oheinen kuva viime kesäiseltä Saana-tunturin valloitukselta.

 

Raija Siltanen
Maksatusasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.