Suomessa riittää rahkasammalta. On esitetty, että Suomessa on heikkotuottoisia metsäojitettuja soita yli puoli miljoonaa hehtaaria, josta rahkasammalen korjuuseen soveltuvaa alaa olisi yli puolet. Samaan aikaan kun turvetuotanto on supistunut niin meillä kuin maailmallakin, on rahkasammalessa nähty potentiaalia korvaamaan kasvualustoissa käytettävää turvetta. Myös muita käyttömuotoja, kuten eriste- ja kuivikekäyttöä, on tutkittu ja tutkitaan.
Rahkasammalen korjuussa pyritään korjaamaan suon pinnassa olevaa elävää rahkasammalbiomassaa keskimäärin 30 senttimetrin syvyydeltä siten, että alueelle kasvaa jollakin aikavälillä uusi rahkasammalkasvusto. Näin ollen rahkasammalta olisi mahdollista korjata samalta alueelta uudestaan ja siten korjuu poikkeaa turvetuotannosta.
Sarvineva, Parkano. Tuore rahkasammalen korjuualue vuonna 2020. Kuva: Kimmo Syrjänen
Tarkasteltaessa kohteita, joilta rahkasammalen korjuu näyttäisi olevan taloudellisesti kannattavaa, asia muuttuu monimutkaisemmaksi. Rahkasammal kasvaa parhaiten niillä osilla suota, jossa vesitalous ei ole häiriintynyt liikaa. Tällaisilla kohteilla on muutakin arvoa kuin sieltä saatava rahkasammalbiomassa. Korjuuta onkin harjoitettu myös kohteissa, jotka Etelä-Suomen olosuhteissa ovat luontoarvoiltaan merkittäviä. Tämä on aiheuttanut keskustelua korjuun kestävyydestä.
Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ohjaa kaikkea turvemaiden käyttöä ojitusten vuoksi luonnontilansa menettäneille soille. Valtioneuvoston periaatepäätös ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova, joten se ei suoraan säätele rahkasammalen korjuuta.
Ympäristönsuojelulaki ohjaa turvetuotannon sijoittamista ja edellyttää turvetuotannolta ympäristölupaa pinta-alasta riippumatta. On kuitenkin katsottu, ettei ympäristönsuojelulakia sovelleta rahkasammalen korjuuseen, koska korjuussa poistetaan elävää rahkasammalbiomassaa. Näin ollen rahkasammalen korjuuseen riittää useimmiten maanomistajan lupa.
Hoikkasuolenneva, Kihniö. Rahkasammalen korjuualue noin neljä vuotta korjuun jälkeen. Kuva: Kimmo Syrjänen
Rahkasammalen ja muun lajiston palautumisesta korjuualueille ei ole juurikaan tutkimustietoa. Myös muista ympäristövaikutuksista tarvitaan pitkäaikaisseurantaa. Tämän vuoksi rahkasammalen korjuu tulisi kohdistaa luonnonarvoiltaan alhaisille soille. Parhaimmillaan korjuun yhteydessä voitaisiin tehdä ennallistamistoimia, jolloin parannettaisiin suoluonnon tilaa ainakin pitkällä aikavälillä.
Suomessakin voisi olla potentiaalia rahkasammalen viljelyssä. Meillä vapautuu nyt turvetuotannosta paljon pinta-alaa ja rahkasammalen viljely olisi monella tapaa hyvä turvetuotantoalueen jälkikäyttömuoto. Toivottavasti tästä saataisiin käytännön kokeiluja mahdollisimman pian. Esimerkiksi Saksassa tästä on pitkäaikaisia kokemuksia.
Näitä ja monia muita rahkasammaleeseen liittyviä kysymyksiä ratkotaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toteuttamassa ja ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa Rahkasammalen korjuun toimintaohjeet, menettelytavat ja seuranta Suomessa. Yhteistyössä alan toimijoiden, tutkijoiden ja viranomaisten kanssa pyritään löytämään kriteerit kestävälle rahkasammalen korjuulle ja toimintatavat, joilla kestävää korjuuta ohjataan ja valvotaan.
Ari Koski
Hankekoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 