Jos Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisemat eivät olleet jo ennestään tuttuja tälle syntyperäiselle eteläpohjalaiselle, niin tämän kesän jälkeen ne ovat sitä ihan varmasti. Tuulen kallistamat ladot ja avarat peltomaisemat vain vilahtelevat ohitseni, kun matkani käy kohti yhä uusia 2-luokan pohjavesialueita. Minä sekä urhea maastoautoni olemme varmasti jo tuttu näky pitkin Etelä-Pohjanmaan lakeuksia, Evijärveltä aina Isojoelle asti. Heti aamuvarhaisella jostain isompien teiden vilinästä ilmestyy pienille kärrypoluille eksyneen näköinen ELY-keskuksen auto, epäilyttävän hiljaa ajellen ja satunnaisesti pysähdellen. Hyvällä tuurilla voi nähdä neonkeltaiseen sadetakkiin verhoutuneen hahmon, joka yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, katoaa syvälle metsien uumeniin.
Tällainen epäilyttävä toiminta on normaali osa pohjavesiharjoittelijan maastotyöpäivää, jonka aikana etsitään erilaisista maastoista hyvin vaihtelevan näköisiä pohjavesiputkia ja kaivoja erehtymätöntä suuntavaistoa ja harjaantunutta haukankatsetta hyödyntäen. Nämä samaiset havaintoputket ja kaivot ovatkin välillä todella hyvin miljööseensä maastoutuneita, ja siksi päätön pyöriminen havaintopisteen ympärillä onkin tuttua pohjavesiharjoittelijalle.
Havaintoputkia ja kaivoja on sähköisten aineistojen perusteella vaihtelevia määriä eri 2-luokan pohjavesialueilla. Juuri näiden putkien ja kaivojen tarkistaminen maastossa on tämän kesän päätehtäväni pohjavesiharjoittelijana. Havaintoputkien ja kaivojen löytymisestä raportoidaan tiedot eteenpäin, jotta tulevaisuudessa olisi kattavampi käsitys siitä, mitkä näistä vielä maastosta löytyvät. Todellisuudessa suurin osa etsimistäni havaintoputkista on aikojen saatossa otettu pois syystä tai toisesta, ja tämän huomaa, kun havaintopisteen ympärillä ei näy minkään sorttista putkea maassa eikä puussa. Hyvän tuurin osuessa kohdalle, voi kartalla olevan havaintopisteen läheisyydestä löytää alla olevien kuvien mukaisia hyväkuntoisia putkia, jotka kertovat harhailujen tällä kertaa tuottaneen tulosta.
Havaintoputkelle onnistuneesti päädyttyäni, mittaan putken korkeuden maanpinnalta, ulko- ja sisähalkaisijan, sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden korkeuden itse putkesta. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu putken kunnosta johtuen, mutta kaikesta huolimatta putkesta kuin putkesta tulee kirjattua aina joitain tietoja ylös.
Heikkokuntoisista putkista osa voi olla jo hiukan enemmän elämää nähneitä, osasta on jäljellä vain muutaman sentin pituinen pätkä ja joskus jokin ötökkä on voinut päästä muuraamaan putkessa olevan lukon niin taidokkaasti, että pohjaveden korkeuden mittaaminen on saanut jäädä seuraavaan kertaan. Alle on kerätty esimerkkikollaasi muutamasta vastaan tulleesta suosikistani.
Edellä esitettyjen havaintoputkien etsinnän ohella, työnkuvaani kuuluvat myös pohjavesialueille sijoittuvien kaivojen etsiminen ja kuvaaminen maastosta. Etsittävien kaivojen lukumäärä on vain murto-osa metsästettävien havaintoputkien määrästä, joten niitä on helppo tarkastaa putkien jahtaamisen ohessa. Putkien kanssa samaan tapaan myös kaivojen iät vaihtelevat merkittävästi, ja osa onkin maisemoitunut jo erittäin hyvin taustaansa.
Vaikka työni on ollut pääasiassa itsenäistä ajelua ympäri Etelä-Pohjanmaata, on ollut ilahduttavaa huomata, että jokaisessa kohteessa on ollut motivoitunut työporukka jo minua odottamassa. Ahkerimmat työkaverini, Aedes communis (metsähyttynen) ja Chrysops relictus (sokkopaarma), ovat välillä pakottaneet minunkin työtahtini vähän turhan nopeaksi, ja työ on samalla täyttänyt myös kaikki hyötyliikunnan kriteerit. Työn ohessa on kuitenkin saanut todistaa niin kauniita ja erilaisia maisemia, että kutiavat pistoksetkin ovat nopeasti unohtuneet näkymiä ihaillessa. Tällaisina hetkinä oma työympäristö on tuntunut suorastaan luksukselta.
Anniina Hallasuo
Harjoittelija
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 