Normipäivä

Kiire. Mulla on taas kova kiire. Mitä ihmettä nämä kaikki autoilijat matelevat? Liikennevalot ovat jo vaihtuneet vihreiksi aikoja sitten, mutta autojono vaan seisoo. Skype-palaveri hankintatoiminnan strategisen johtamisen tiimoilta on alkamassa ja mä olen vasta tässä. Juoksen rappuset ylös ja avaan koneen. Tietokone avautuu hitaasti ja Skype-yhteys ei tietenkään pelitä. Ei muuta kuin uusi yritys. No nyt pääsin mukaan. Tässä vaiheessa tosin huomaan, että Nepton-Työteho-järjestelmän leimaus on jäänyt tekemättä. Enkä ole muistanut eilen kohdistaa työtunteja, hyväksyä poissaoloja, lomia, laskuja tai mitään muutakaan. Työpäivä ei näytä lähtevän tehokkaasti liikkeelle.

Skype-palaverin aikana ehdin myös silmäillä sähköposteja: Niitä on taas kertynyt vino pino. Työlistalleni näyttää taas kertyvän yhä useampia ja useampia tehtäviä. Seuraavaan livepalaveriin kiiruhtaessani joudun ottamaan juoksuaskelia pitkällä käytävällä. Täytyy vain toivoa, ettei kukaan työkavereista satu astumaan käytävälle juuri samaan aikaan: Ei ole kiva joutua sananmukaisesti törmäyskurssille kollegan kanssa. Tämä on vasta päivän toinen palaveri, joten tästä selvitään heittämällä.

Iltapäivällä iskee todellisuus vasten kasvoja. En ole taaskaan ehtinyt aamukahville tai edes iltapäiväkahville. Ja itse asiassa kaikki kahvitunnit tällä viikolla ovat jääneet välistä. Iltapäivälle on pari palaveriakin sovittuna. Sähköpostitkin pitäisi taas ehtiä katsastamaan ja vastata soittopyyntöihin. Vielä on tehokasta työaikaa jäljellä, joten jaksaa jaksaa. Muutama päätöskin pitää vielä ehtiä valmistella. Onneksi virka-aika on pian päättymässä, niin on aikaa pysähtyä tekemään näitä muitakin töitä.

Lainsäädännön eli normien toimeenpanossa pätevät samat lainsalaisuudet kuin virkamiehen työpäivän kuluessakin. Joskus uudistusten eteenpäin meno tuntuu venyvän ja vanuvan. Vaikka lainsäädännön vihreät valot ovat jo syttyneet, ei lakien käytäntöön saattaminen tapahdu kuin ajan kanssa. Joskus pitää myös malttaa mielensä ja odottaa uudistuksia rauhassa. Tehdyt päätökset ja ratkaisut käytännössä kertovat kuinka ja miten soveltamisohjeet ovat tosielämässä toimineet. Lainsäädännön muutokset on omaksuttava nopeasti ja sisäistettävä annetut toimintaohjeet viivytyksettä.

Virkamiehen tehtävissä näkyy ainainen ja jatkuva kiire. Elämme melkoisessa oravanpyörässä  informaatiotulvan keskellä. Virkamiesten riittämättömyyden tunne ei ota laantuakseen, tekemättömien töiden määrä kasvaa ja väki vain vähenee. Haastava yhtälö.

Välillä on myös hyvä pitää ruokataukoja; tai ainakin kahvitaukoja. Kiireen keskellä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaa ja toiminnan kehittämistä.  Erilaiset näkemykset toiminnan kehittämisestä ovat työyhteisön rikkaus, eikä törmäyskursseiltakaan aina vältytä. Kahvitunnit ovat myös erinomainen tapa nollata ajatuksia hyvässä seurassa. Huumori on työyhteisön voimavara. Asioita kannattaa joskus tarkastella erilaisesta perspektiivistä.

Virallinen työaika on jo päättynyt aikoja sitten, kun kiiruhdan tietokoneeni ja papereideni kanssa kotiin. Kotijoukkojen kysyessä työpäiväni kulusta, vastaan vain totutusti, että ”Normipäivä”. Näillä mennään.

 

Marjut Leppänen
Yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kuvat: Pixabay

ELY-keskuksen järjestämät joukkoliikennepalvelut

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on joukkoliikenteen toimivaltainen viranomainen Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueella. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tehnyt joukkoliikenteen järjestämistapapäätöksen, jonka perustana on markkinaehtoisesti syntyvät liikennepalvelut. Tämän lisäksi ELY-keskus hankkii kilpailuttamalla ne täydentävät, tarpeelliset palvelut, jotka eivät markkinaehtoisesti toteudu.

Markkinaehtoisesti tuotetut joukkoliikennepalvelut kattavat ELY-keskuksen toimivalta-alueella noin puolet joukkoliikenneteen kokonaistarjonnasta. Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan kaupungit ovat myös joukkoliikenteen toimivaltaisia viranomaisia ja he hankkivat itse oman alueensa joukkoliikennepalvelut. Markkinaehtoinen liikenne jakaantuu kahteen selkeään liikennekokonaisuuteen, pitkämatkaiseen kuntakeskusten väliseen bussiliikenteeseen sekä kuntien sisäiseen koululaisliikenteeseen.

ELY-keskus ostaa puolet alueensa joukkoliikennetarjonnasta

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hankkii kilpailuttamalla markkinaehtoista täydentävän joukkoliikenteen eli noin puolet toimivalta-alueensa joukkoliikennetarjonnasta. ELY-keskuksen hankintakokonaisuus kattaa noin 390 bussivuoroa, joilla liikennöidään vuositasolla noin 3,4 miljoonaa kilometriä. ELY-keskuksen vuoroilla tehdään yli miljoona matkaa vuosittain. Sopimukset ovat tällä hetkellä kaksivuotisia sisältäen mahdollisuuden sopimusten jatkamiseen optioilla. ELY-keskuksen seuraava kilpailuttamisprosessi ajoittuu vuoden 2019 alkupuolelle ja koskee noin 1/3 tästä liikennekokonaisuudesta.

3,3 M€ vuosittain joukkoliikennepalvelujen ostoihin

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus käyttää noin 3,3 M€ vuositasolla joukkoliikennepalvelujen hankkimiseen. Tämän lisäksi ELY-keskus myöntää valtionavustuksia kunnille joukkoliikennepalvelujensa hankkimiseen.

ELY-keskuksen joukkoliikennehankinnat perustuvat kuntien kanssa yhteistyössä tehtyyn joukkoliikenteen palvelutasomääritykseen. ELY-keskuksen hankkiman avoimen joukkoliikenteen runko rakentuu vuoroille, joita käyttävät pääasiassa kuntien koululaiset. Myös työssäkävijöiden ja opiskelijoiden liikkumistarve on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon. Niukkojen määrärahojen tehokas kohdentaminen on haastavaa, varsinkin haja-asutusalueilla missä matkustajavirrat ovat ohuita. Liikkumispalveluiden on kehityttävä monimuotoisimmiksi, jotta ne vastaisivat paremmin tämän päivän käyttäjien liikkumistarpeisiin ja siten pystyisivät kilpailemaan yksityisautoilun kanssa. Tähän olemme pyrkineet löytämään uusia toimintamalleja, kuten kutsuohjattavat palvelulinjat, jotka toimivat mm. kuntien asiointiyhteyksinä.

Vuoden 2019 alusta voimaan tulleen palvelutasomäärityksen eräänä painopistealueena on kaupunkiseutujen joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen. Tavoitteena on parantaa etenkin pendelöijien ja opiskelijoiden mahdollisuuksia julkisilla liikkumiseen.

Teknologiat kehittyvät

Yhteiskunta muuttuu ja teknologiat kehittyvät. Joukkoliikenteenkin pitää pystyä hyödyntämään uusia digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia, joilla matkustaminen saataisiin mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi. Jo usean vuoden ajan on kehitetty uudenlaisia liikkumispalveluja, jotka ovat reiteiltään ja aikatauluiltaan nykyistä joustavampia. Palvelulinjat, matkaketjut ja kutsuliikenne ovat jo nykyaikaa. Uusi digitekniikka mahdollistaa vielä kehittyneempien liikkumismuotojen hyödyntämisen. Reittioppaat mahdollistavat reaaliaikaisen aikataulun ja reitin löytämisen ja seuraamisen. Uudet lippu- ja maksujärjestelmät helpottavat matkan maksamisessa.

Yhteistyötä ja yhteishankintoja kuntien kanssa

Nykyistä palvelutasoa ei ELY-keskus pysty yksin tarjoamaan, vaan se saadaan aikaan yhteistyössä kuntien kanssa. Kunnat ovat mukana alueensa palvelutason määrittelytyössä ja sitä kautta pääsevät vaikuttamaan sen tasoon ja siitä syntyvään kustannustasoon. Yhteistyötä tehdään joukkoliikennepalvelujen suunnittelussa, hankinnoissa ja rahoituksessa. Yhteistyötä tehdään myös eri hallintokuntien kuljetusten yhteensovittamisessa sekä suljettujen yhteiskunnan kustantamien kuljetusten avaamisessa. Näin voidaan luoda jopa aivan uusia liikkumismahdollisuuksia haja-asutusalueella, missä säännöllistä reittipohjaista joukkoliikennetarjontaa on suhteellisen niukasti tarjolla.

 

Rauno Matintupa
Joukkoliikennevastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Blogi lomailee pyhien aikana

Käynnistimme tämän asiantuntijablogin syksyllä 2015. Sillä on nyt siis reilun kolmen vuoden elämä. Ja olen siitä NIIN YLPEÄ.

Blogin perustaminen lähti siitä ajatuksesta, että harva tuntee ELY-keskusta kovinkaan hyvin, puhumattakaan meidän laajasta tehtäväkentästämme. Laaja ja monipuolinen tehtäväkenttä tarkoittaa tietenkin sitä, että meillä työskentelee hyvin erilaisissa asiantuntijatehtävissä hyvin erilaisia osaajia.

Välillä minä blogin julkaisijanakin olen hämmästynyt. Olen ollut iloinen hyvistä kirjoittajista, joita blogin myötä on talostamme paljastunut. Mutta olen ollut myös ilahtunut siitä, miten mielenkiintoisia aiheita olemme voineet blogin kautta nostaa esiin ja kaikkien tietoisuuteen.

Mistä sitten tämä blogi kertoo?

Blogimme kertoo osaamisesta ja laajasta tehtäväkentästä. Meillä on neuvottu akkujen ja muun ongelmajätteen keräämisen luvista. On kerrottu myös, miten kaloja merkataan T-ankkurilla. Totta kai on pureuduttu ajankohtaisiin tienpidon asioihin ja maaseutuhallinnon kiemuroihin, työllisyys- ja koulutusasioita unohtamatta. Kaikkia aihepiirejä ei voi tähän luetella, mutta tilaamalla blogin ja tutkimalla menneitä kirjoituksia pääsette kärryille ELY-keskuksen maailmasta ja työnteosta.

Mistä blogille kirjoittajia?

Miten sinä saat organisaatiostanne kirjoittajia ja blogitekstejä? Tätä minulta tiedustellaan säännöllisesti. Kiitos kuuluukin työyhteisöllemme ja johdolle, joka ymmärsi ja tuki blogi-ajatusta alusta asti. Kirjoittajia on alun jälkeen ollut vuosi vuodelta helpompi houkutella.  Olen ottanut tavaksi kertoa blogitilastoja aina välillä esimiehille, johdolle ja henkilöstöinfoissa. Annan kiitosta ja nostan esiin onnistumisia. Kehun ja arvostan aidosti kirjoittajia. Tänään hurrasin avokonttorissamme ihan ääneen. Sillä loppuvuodesta alkoi näyttää siltä, että tämän vuoden  osalta 20 000 näyttökertaa alkaa olla lähellä, mutta mahtaako kuitenkaan ylittyä. No olihan se ylittynyt, ihan huomaamattani! En ole vertaillut blogiamme muihin blogeihin, vaan olen vertaillut oman blogimme tilastoja vuosi vuodelta ja ollut tyytyväinen kunnon parannukseen aina edellisvuodesta.

Nyt kuitenkin blogi hiljentyy pyhien viettoon ja palaamme uusin aihein ensi vuonna. Tule sinäkin mukaan!


Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Aloitetaanko totutella tulevaan!?

Jos haluamme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupenemisen, monimuotoisuutta olisi säästettävä kaikkialla ja myös lisättävä. Tämä koskee niitä luonnonresursseja, joita taloudellisesti hyödynnämme; metsiä, maatalousalueita sekä lähiympäristöä. Maaseutuohjelmaan tarvitaan keinoja, joilla lisätään näiden alueiden luonnon monimuotoisuutta. Nyt tarvitaan mielikuvitusta, innovaatioita ja asiantuntemusta! Ei tarvitse muuttaa koko kulttuuri-identiteettiä ja kääntyä ”vihreäksi”, meillä on perinteemme ja emme halua laittaa heti koko identiteettiämme uusiksi, mutta olemme sopeutuvaisia. Pitäisi löytää luontoa säästäviä vaihtoehtoja, jotka säästäisivät myös kustannuksia tai uhraus olisi niin pieni, että se kannattaisi tehdä pitkällä tähtäyksellä, totutella tulevaan!

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi muuttaa niin, että tehostamisen sijaan se kannustaisi maataloutta maapallon kannalta kestävämmäksi. Esimerkiksi! Tuotetaan ruoka sekatiloilla tai tilojen välisessä yhteistyössä, joissa viljellään vuoroviljelyllä yksivuotisia kasveja ja monivuotisia nurmikasveja. Vuoroviljelyssä eri kasvilajit vuorottelevat ja eläimet ja pellot hyötyvät toisistaan. Tämä vähentää riippuvuutta lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista sekä parantaa maaperää että monimuotoisuutta. Halpa teollinen ruoka on halpaa vain kaupassa, mutta ei enää ympäristökustannusten jälkeen. Suomessa useasti ruokakasviksi kylvetty sato menee rehuksi luonnonolojemme vuoksi. Maaseudun tulee sopeutua ja varautua sekä samalla olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Vain siten saadaan turvattua kotimainen ruuantuotanto.

Kuluttaja tekee valintoja ja edellyttää kotimaan tuotannolta. Pitäisi kuluttaa terveellisesti, luontoa suojellen, ilmastoystävällisesti sekä ihmis- ja eläinten oikeuksia kunnioittaen. Pitäisikö luopua lihasta vai olla vain pihi ja syödä lautanen tyhjäksi? Ihmiset eivät pysty syömään nurmea, mutta lehmät pystyvät. Märehtijät muuntavat ruohon lihaksi ja maitotuotteiksi, joilla ihmiset voivat herkutella. Märehtijöiden pitää saada laiduntaa ulkona ja syödä nurmea. Laiduntamalla on mahdollista ylläpitää luontotyyppejä, jotka ovat uhattuja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan laidunneta siten, että se tukisi luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljelyssä on tämän lisäksi sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka edistävät hiilen sitoutumista maaperään. Esimerkiksi; ravinteiden kierrätys, biologinen typensidonta ja viljelykierto. Maan kasvukunnosta ja multavuudesta huolehtiminen edistää myös maan hiilensidontakykyä. Tällainen pelto kestää myös paremmin sään ääri-ilmiöitä.

Se miten maataloudessa menee, näkyy elintarvikkeiden hintojen lisäksi myös teiden varsilla, kylissä ja peltoaukeilla. Maatalous ja maaseutu tuottavat ruuan ohella myös maisemaa. Vaikka maatilojen lukumäärä on EU:n aikana puoliintunut, niin tuotantoala on pysynyt saman suuruisena. Suurin muutos peltomaisemassa on miltä pellot näyttävät ja mitä kasveja niillä viljellään. Kuitenkin edelleen vain maan viljely kykenee tuottamaan ne piirteet, joiden perusteella tunnistamme alueen maaseuduksi. Suomen verrattain pienialaisia peltolohkoja reunustavat monimuotoisuutta ylläpitävät pientareet ja metsänreunat. Maatilakoon kasvu vähentää pienipiirteistä maisemaa, agraari-idyllin heinäseipäät korvautuvat valkoisilla muovipaaleilla ja luonnonlaitumet rehualoilla tai luonnonhoitopeltonurmilla. Saman tyyppiset asiat on myös kaupungeissa, kun varaudutaan ilmaston muutoksen vaikutuksiin ja panostetaan luonnon monimuotoisuuteen. Nämä panostukset vaikuttavat hulevesiin, tulviin ja edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia sekä terveyttä. Tämä edellyttää kasvien kasvua ja niiden tarvitsemien kasvuolosuhteiden huomioimista. Ei riitä jonkin kasvin käyttö ylijäämä alueelle, vaan kasvien kasvu, veden ja ravinteiden kierto sekä maan hoitaminen kytkeytyvät yhteen.

Viljelijän toimenkuva on laajentumassa ruuan tuottajasta maaseudun ja maapallon hoitajaksi. Suomessa on jo olemassa maataloustuottajia, joiden päätyönä on luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sekä alkuperäisrotuisten eläinten geenien säilyttäminen. Tavallinen viljelijä on myös huolissaan ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta, mutta ei voi laittaa koko ajatusmaailmaansa ja valitsemaansa tuotantosuuntaa uusiksi. He valitsevat mahdollisuuksien mukaan ympäristötoimia, kuten kasvipeitteisyys, valumavesien käsittely, ravinteiden kierrätys ja peltoluonnon monimuotoisuus. Ehjiin monivuotisten kasvien pientareisiin on koulutuksissa kannustettu koko EU:n ajan, mutta vieläkin niissä on puutteita. Puutteet ovat vesiensuojelullisia ja eivät myöskään edistä luonnon monimuotoisuutta!

Kestävää elämäntapaa voi toteuttaa sekä kaupungissa että maalla! Tämä edellyttää tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista, oman osuuden ymmärtämisestä ja valmiutta löytää uusia toimintamalleja niin omaan elämään kuin esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiselle.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma – kokemuksia uuden rahoitusohjelman toimeenpanosta

Todella suuret kiitokset tiedosta ja avustanne. Ilman erinomaista ohjaustanne ja kommenttejanne, tilanne olisi voinut olla toinen”. Näihin asiakkaalta saamiini sanoihin voi kiteyttää koko Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toimeenpanon.

Kaksi ja puoli vuotta sain olla mukana toteuttamassa uutta rahoitusohjelmaa sen käynnistymisestä lähtien, toteutukseen ja päättymiseen saakka. Tänä aikana myönteisen rahoituspäätöksen saaneita hanketoteuttajia on noin 45. Ilman hyvää yhteistyötä eri osapuolten kesken, ei varmasti olisi saatu näin laajasti edistettyä kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä.

Kokeiluohjelma on nimensä mukaisesti kokeilu, jossa uuden rahoitusohjelman lisäksi toteutui täysin uudenalainen yhteistyömalli kahden eri organisaation kesken. Tehtäviä oli jaettu siten, että ELY-keskus hallinnoi hankerahojen myöntämistä ja käyttöä ja Luken tehtävänä oli ohjata yrityksiä tarjolla olevan rahoituksen piiriin sekä edistää vaikuttavien hankesisältöjen rakentumista.

Käytännössä yhteistyö tarkoitti Luken ja ELY:n välistä tiivistä keskusteluyhteyttä, kun yhdessä pohdimme, että miten ja mihin suuntaan jonkun tietyn hankehakijan kehittämisideaa tulisi viedä, jotta saisimme rahoituskelpoisen ja asioita edistävän hankeen aikaiseksi. Koska kyse on valtakunnallisesta ohjelmasta, tarvittiin myös laajaa ohjelman markkinointia erilaisille kohderyhmille. Tässä onnistuimme mielestäni hyvin, koska markkinointia tehtiin monipuolisesti molempien organisaatioiden toimesta. Yksin en varmasti olisi tavoittanut näin isoa kuulijakuntaa ohjelmalle ja lukelaisen sanoin ”ravinteiden kierrätyksen ilosanomalle”.

Minä ja lukelaiset kollegat Mikko Rahtola ja Anna Toppari Okra-maatalousnäyttelyssä 2018.

Ohjausta ja kommentointia; sitä on tarvittu! Tämä rahoitusohjelma on suunnattu erityisesti pk-yrityksille. Usein hankehakijoina ovat olleet jopa ihan mikroyritykset. Näillä toimijoilla ei välttämättä ole ollut aiempaa hanketoteuttamiskokemusta tai siihen liittyvää osaamista. Siksi hankeideoita on monesti jouduttu ”jumppaamaan” useampaan kertaan, että idea on saatu paperille ja paperit ojennukseen. Yhteistyö yritysten kanssa on kuitenkin ollut mielestäni antoisaa. On aina mielenkiintoista oppia tuntemaan uusia yrityksiä ja niiden taustalla olevia ihmisiä. Minulle henkilökohtaisesti yksi tämän ohjelman kiinnostavimmista asioista onkin ollut ohjelman valtakunnallisuus ja se, että olen päässyt tutustumaan Etelä-Pohjanmaan ulkopuolisiin toimijoihin. Ohjausta on tarvittu laajasti myös sen takia, että ohjelman sisällöt ja rakenne eivät ole niitä yksinkertaisimpia. Yhdessä yritysten kanssa on kuitenkin selvitty ja uusia hankepäätöksiä olen saanut lähettää eri puolille Suomea.

Tukea kehittämiskustannuksiin

Ohjelman tarkoituksena on mahdollistaa yritysten kiertotalousliiketoiminnan kehittäminen ja siinä kehityksessä eteenpäin meno. Kehittäminenhän ei ikinä ole ilmaista ja yrityksille on syntynyt tämän vuoksi kustannuksia. Näihin kehittämiskustannuksiin tukea on ohjelmasta myönnetty, ja jotta maksut yrityksille voidaan suorittaa, tulee kustannusten kohtuullisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistaa ennen maksun toimeenpanoa. Emmehän halua käyttää meidän veronmaksajien rahoja hutiloiden! Tätä asiaa ELY:ssä on hoitanut Raija Siltanen, ohjelman maksaja.

Kun kyseessä on lyhyt kansallinen kokeiluohjelma, ohjelman taustalla ei ole mitään Hyrrä- tai Eura-järjestelmää, jolla maksuhakemusten tekeminen ja käsittely olisi jotenkin ohjattua ja helppoa. Kokeiluohjelman maksuhakemusten käsittely on vaatinut ELY:n maksajalta mm. joustavuutta, tarkkuutta ja uusien toimintatapojen oppimista. Yhdessä Raijan kanssa olemme monet kerrat pohtineet, että mitenkäs vaikkapa kilpailutus- tai hankinta-asiat tulisi käsitellä niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Hanketoteuttaja saisi rahansa ja olisi tyytyväinen, mutta myös me ELY:n työntekijät voisimme olla tyytyväisiä ratkaisuihimme. Asiat on pyritty ratkomaan yksi kerrallaan ja kaikkia tyydyttävällä tavalla, sääntöjä tietysti aina noudattaen. Yksikään maksu ei olisi lähtenyt maksuun ilman Raijan työpanosta. Kiitos siitä!

Kaiken kaikkiaan kokemukseni ohjelman toteuttamisesta ovat positiiviset ja kiitos tästä kokemuksesta lähtee kaikille mukana olleille. Toivottavasti myönteistä palautetta yritysrintamalta saanut työ jatkuu jossakin muodossa myös tämän ohjelman jälkeen.

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maakuntaa etsimässä

Suomen hallinto käsittää valtion toimielimiä ja sen hallintojärjestelmää, kuntien    itsehallintoa, riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muuta itsehallintoa, kuten kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallintoa. Vielä tänään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja maakuntien liittojen päätösten valmistelussa alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat toisensa. Maakunta kuuluu yhden aluehallintoviraston toimialueeseen, joko yksin tai yhdessä toisten maakuntien kanssa. Työantajani Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueelle sijoittuu kolme maakuntaa, joita ovat Pohjanmaan- , Keski-Pohjanmaan- sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitot.

Minulta kysyttiin, voisitko kirjoittaa muutaman sanan aiheesta maakunta? Saman tien ajatustani hiersi rajaus ”muutamalla sanalla”. Pyynnön esittäjä, kuten moni meistä (Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta) ”elyläisistä”, toimii oman työnsä ohessa asiantuntijana tulevan maakuntahallinnon sisältörakenteen valmistelussa. En tiedä, miten kirjoittaa muutamalla sanalla aiheesta maakunta, ja onko se mahdollista, kun tulee varautua tulevaan. Tai ehkä sittenkin suuntaamalla katse maakunnan menneisyyteen ymmärrämme paremmin myös sen tulevaisuuden sanoja säästellen.

Keskiajan linnaläänit

Nykyisten maakuntien taustalla ovat keskiaikaiset linnaläänit. Nämä Suomen historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa (Kastelholman linnalääni), Varsinais-Suomi (Turun linnalääni), Satakunta (Kokemäen kartanon linnalääni), Uusimaa (Raaseporin ja Porvoon linnaläänit), Karjala (Viipurin linnalääni), Häme (Hämeenlinnan linnalääni), Pohjanmaa (Korsholman linnalääni) ja Savo (Savonlinnan linnalääni).

Vuonna 1634 linnanläänit muutettiin lääneiksi. Tuolloin maakuntanimiä käytettiin läänien niminä ja läänien aluerajat säilyivät lähes samoina. Vuonna 1776 kuningas Kustaa III:n toimeenpanema lääniuudistus lopullisesti erotti läänit alueellisesti maakunnista. Läänien ja maakuntien vaakunoiden kuvat säilyivät muuttumattomina. Vasta 1800-luvulla maakuntahallinto muuttui paikallisuutta korostavaksi ja sitä vahvistavaksi hallintorakenteeksi.

Paikallisuuden korostus on tärkeää nykyisessä maakunta-ajattelussa, jossa halutaan tunnistaa omat maakunnalliset ominaispiirteet, jotka mahdollistavat alueen asukkaille paikallisuuteen tukeutuvan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun. Maakuntauudistus lisää nykyisten maakuntien itsenäistä päätäntä- ja toimenpanovaltaa, lieneekö tämä katse keskiaikaan. Nykyisen ja tulevan maakunnan ideologinen maakunta-ajattelu pohjautuu selkeästi maamme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen kauteen.

Kansallisromantiikka

Vuonna 1809 liitettäessä Suomi osaksi Venäjän keisarikuntaa kansallinen herääminen korosti maakuntien maisemallisia ja suomalaisuuden erityispiirteitä. Autonomisesta asemastamme huolimatta mm. hallintoon kohdistuvat venäläistämistoimet ajoivat etsimään ja korostamaan maailmalle ja itsellemme Suomen yhtenäistä ja monimuotoista kulttuuria. Tietoisuutta monimuotoisesta ja yhtenäisestä suomalaisuudesta vahvisti mm. Sakari Topeliuksen Maamme kirja. Maamme kirjan historiallisiin maakuntiin perustuvat maisemalliset sekä maakuntien asukkaiden yhtenäisten luonteenpiirteiden yleistykset (heimokuvakset) olivat keskeisessä asemassa maakunnan ominaispiirteitä määritettäessä. Yliopiston maakuntajakoa noudattava osakuntalaitos on tutustuttanut ja tutustuttaa opiskelijat maakuntajakoon. Aiemmin 1900-luvulla sillä on pyritty vahvasti herättämään osakuntalaisissa maakunta-ajattelua ja kotiseutuhenkeä. Maakuntahengen kasvaessa, mutta erityisesti taloudellisista ja liikenteellisistä syistä alettiin 1920-luvulta lähtien perustaa maahamme maakuntaliittoja.

Seutukaavaliitot

Suomen taloudellinen kasvu ja sen seurannaisvaikutukset aiheuttivat 1960-luvulla paineita maakuntien maankäytölle. Vaateita aluesuunnittelulle aiheuttivat voimakas ja laaja ihmisten maaltamuutto kasvukeskuksiin, kaupunkielämään liittyvien elämänarvojen suosio ja liikennemäärien kasvu. Muutosten seurauksena 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erillisiä seutukaavaliittoja. Seutukaavaliittojen toiminta-alueiden rajat saattoivat poiketa maakunta-alueen rajoista. Seutukaavaliiton perustamisesta ja seutukaavoitustehtävistä säädettiin vuonna 1959 voimaan tulleessa rakennuslaissa. Tämän lakisääteisen kuntayhtymän tehtävänä oli toimeenpanna aluesuunnittelua. Suomessa aluesuunnittelun katsotaan alkaneen jo vuonna 1942 Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmasta. Käsitteen seutuasemakaava esitti I. O. Meurman vuonna 1946 kirjassaan Asemakaavaoppi. Vuonna 1963 Sisäasiainministeriö antoi koko maata koskevan seutukaavan laatimismääräyksen. Seutukaavaliitot valmistivat vuoteen 1993 saakka kuntaa laajempaa aluesuunnittelua sekä lakisääteistä aluekaavoitusta kuntien kaavoitusta ohjaamaan.

Maakunta nyt ja sen muutos

Suomen paikallishallinnon uudistuksessa aiemmat seutukaavaliitot sekä maakuntaliitot yhdistettiin nykyisiksi maakuntien liitoiksi. Samassa yhteydessä seutukaavaliittojen tuottamat seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi.

Nykymaakunnat ovat joko historiallisten maakuntien pienempiä osia tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista, koska ennen vuotta 1994 maakunnilla ei ollut selvää hallinnollista merkitystä, eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä. Maakuntien virallistamisen yhteydessä mm. Etelä-Pohjanmaan maakunnasta erosi Pohjanmaan maakunta, ja suuri osa tuolloin Keski-Pohjanmaan maakunnaksi mielletystä alueesta liittyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Nykyisistä Suomen 19 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto (Kainuussa mallia kokeiltiin 2004–2012). Muissa maakunnissa kuten Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Etelä-Savo, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Uusimaa maakunnan liiton ylin päättävä elin on jäsenkuntien kunnanvaltuustojen nimittämä maakuntavaltuusto.

Nykyisten maakuntien tärkeimpiä tehtäviä on vastata oman maakuntansa kehittämisestä ja maakuntakaavoituksesta. Maakunta- ja sote-uudistuksessa uudet maakunnat perustetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Nykyisille 18 maakunnalle siirretään uusia tehtäviä, uudistetaan sosiaali- ja terveyshuollon rakenne, palvelut ja rahoitus. Maakunnille siirtyy tehtäviä Ely-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntienliitosta ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Näin julkinen hallinto painotetaan kolmelle itsenäiselle päätöstasolle valtio, maakunta ja kunta.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos on edeltänyt käynnissä olevaa maakuntien aseman muutosta. Merkittävä lakimuutos maakuntien päätösvalmisteluun aiheutuu, kun ympäristöministeriö ei vuodesta 2016 lähtien ole vahvistanut maakuntakaavoja. Jos muutoksella ei aivan edistetä, niin ainakin sillä korostetaan kuntien ja maakunnan liittojen keskinäistä yhteyttä ja tehtävää maankäytön suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maankäytön ohjauksen, nykyisin edistämisen, tehtävä on edeltävien vuosien maakäyttö- ja rakennuslakiin tehtyjen muutosten perusteella painottumassa yleiskaavoitukseen.

Maamme kunnilta kaavoitus- ja rakennustoimen hoito edellyttää mm. maankäytönsuunnittelun ja lainsäädännön asiantuntemusta. Asian käsittely ei saa vaarantua kunnan virkakoneiston virkamiesten vähäisyydestä, kokemattomuudesta, ei myöskään kunnan koosta, sijainnista tai kunnan taloustilanteesta johtuen. Samat vaatimukset tulee täyttyä uudessa itsenäisessä maakuntahallinnossa. Tämän toteutumista odotellessa voivat niin pienet kuin suuret kunnat pyynnöin hyödyntää maankäyttö- ja rakennusasioissa valtion ohjausta ja neuvontaa.

(Piirroskuvat Haraldin omaa tuotantoa.)

 

Harald Zschauer
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Uutta tiedonsiirtotekniikkaa vedenkorkeuden mittaukseen ja vanhojen mittaustapojen kertausta

Tavallisin keino vedenkorkeuden havaitsemiseen on vesistöön asennettu vedenkorkeusasteikko. Se kiinnitetään liikkumattomaan perustaan, kuten kallioon, isoon kiveen tai betonisiltaan. Aikoinaan tyydyttiin vedenkorkeuden havaitsemiseen kerran päivässä. Vedenkorkeuden mittaus voidaan tehdä myös vesistön pohjaan asennetun pohjapaalun avulla. Jos vedenkorkeudet vaihtelivat nopeasti ja vaihteluista haluttiin enemmän tietoa, perustettiin piirtävä vedenkorkeuslaitteisto: limnigrafi. Se tarvitsi erillisen kaivon, josta oli yhteys vesistöön. Limnigrafin paperille piirtyi käyrää vedenkorkeuden muutoksista vesistöön yhdistetyssä kaivossa kelluvan uimurin liikkeiden mukaan. Niiden käyriltä laskettiin vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot. Limnigrafit muuttivat havaintotiheyden viikottaiseksi ja niiltä saatiin jatkuvaa tietoa.

 

Limnigrafi

Tekniikka kehittyy

Reaaliaikaisen vedenkorkeustiedon tarve ja digitaalitekniikan kehittyminen vauhdittivat 1980-luvun puolivälissä automaattisten laitteiden tuloa. Laitteistot oli pääasiallisesti varustettu paineanturilla. Nykyisin suurin osa havaintopaikoista on varustettu jatkuvatoimisilla automaattimittareilla, joiden mittausväli on minuutista tuntiin, keskiarvot lasketaan usealla laitteella 15 minuutin välein. Tiedonsiirto on tunneittain tai osalla päivittäin. Laitteet toimivat verkkovirralla, akulla, aurinkopaneelilla tai paristoilla havaintoaseman sijainnista riippuen. Tiedonsiirto ensimmäisissä laitteissa toimi kiinteän puhelinlinjan kautta. Tekstiviestit, näppäinpuhelimet, GSM-data ja GPRS ovat nykyisin jo koeteltua tekniikkaa. Markkinoille tulee jatkuvasti uusia laitteistoja.

Pintavesiloggeri.

Kirjava laitevalikoima vaatii monta eri tiedonsiirto-ohjelmaa. Automaattiasemien ja piirtureiden välimuotona on edelleen käytössä tiedontallentimia, jotka keräävät vedenkorkeuden mittaustietoa anturista. Tiedot käydään purkamassa tallentimelta ja siirretään tietokantaan. Uutena tapana kerätä tietoa maastosta on LoRaWan-verkko, mikä on uusia IoT-ratkaisuja (Internet of Things).

 

 

 


Mitä ihmeen LoRa-laitteita?

LoRa-laitteet ovat vähän virtaa kuluttavia. Niissä mittausantureiden tuottamaa dataa siirretään langattomasti kohtuullisen kantaman päähän. Tarvitaan kuitenkin tiedon vastaanottolaitteita. Antureiden asentamiseen ei vaadita suuria kaapelointeja, vaan ne ovat kevyitä ja yksinkertaisia asentaa paikalleen. Antureiden akku kestää useita vuosia. Laitteet käyttävät 868 MHz:n taajuutta ja Digita Oy tarjoaa palveluna tiedon keruuta verkossaan. Heidän tarkoituksenaan on rakentaa koko valtakunnan kattava tiedonsiirtoverkko olemassa olevia mastoja hyväksi käyttäen. Tällä hetkellä suuret asutuskeskukset ovat hyvin katettu. Alla olevassa kartassa on esitetty Digita Oy:n LoRaWan verkon peittokartta (sisäkuuluvuus tummempi ja ulkokuuluvuus vaaleampi sininen). Teleoperaattoreilla on omia IoT-ratkaisujaan ja esimerkiksi suuremmat yhteisöt, kuten kaupungit ja teollisuuslaitokset tai asiaan perehtyneet harrastajat voivat perustaa oman LoRaan perustuvan tiedonkeruuverkon mittareidensa lukemista varten.

LoRa -laitteiden kattavuus Pohjalaismaakunnissa.

Etuna aikaisempiin automaattimittareihin LoRa-lähettimissä on niiden halpuus: riippuen mitattavista suureista yhden suureen laitteistot maksavat 200-800 €, kun perinteisemmät automaattimittarit maksavat 2000-3000 €. Pärjätään myös ilman suurta akkua, sisäinen pieni akku kestää monta vuotta. Puutteena on, että laitteissa ei ole sisäistä muistia: ne mittaavat ja lähettävät tiedon eteenpäin. Laitevalmistajat ovat monessa tapauksessa Start up-yrityksiä ja kehitystä tapahtuu nopeasti. Tätä kuvaa myös se, että manuaaleja ei juurikaan ole tuotteista saatavilla.

LoRa.

 

Risto Mäkinen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, vesistöyksikkö