Sähköautot yleistyvät autokannassa

Liikenteen sähköistyminen ja sähköautot ovat aiheita, jotka tuntuvat herättävän voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Sähköautoihin liittyen ihmisillä on usein myös paljon virheellistä tai vanhentunutta tietoa, joka voi vaikuttaa niiden luomiin mielikuviin. Käyn tässä blogissa karkealla tasolla läpi liikenteen sähköistymisen nykytilannetta ja tämän hetken sähköautokannan ominaisuuksia pyrkien oikaisemaan ainakin joitain virheellisiä käsityksiä. Blogissa käsittelen vain täyssähköautoja ja siten hybridit ja muut vaihtoehtoiset käyttövoimat jätetään tarkastelun ulkopuolelle.

Sähköautot ovat viime vuosina nousseet keskusteluun erityisesti sen vuoksi, että niiden avulla voidaan vähentää liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja muita palamisreaktiossa syntyviä lähipäästöjä. Suomessa onkin määritelty tavoitteeksi vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä noin 50 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tieliikenne synnyttää liikenteen päästöistä 94 %, joista 54 % syntyy henkilöautoliikenteestä. Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa ja siihen liittyvässä fossiilittoman liikenteen tiekartassa autokannan sähköistyminen onkin nähty yhdeksi keskeisistä keinoista päästöjen vähentämisessä ja siten autokannan sähköistymiselle on luotu kovia odotuksia. Mutta millaisia nykyajan sähköautot sitten ovat, ja millaiset tarpeet niillä voi tyydyttää?

Sähköautojen kantama, eli range

Yllättävän yleinen harhaluulo vaikuttaisi olevan, että sähköautojen kantama olisi yhdellä lautauksella vain kymmeniä kilometrejä. Todellisuudessa lähes kaikilla nykyisillä sähköautoilla kantama on useita satoja kilometrejä yhdellä latauksella. Sähköautojen kantama ilmoitetaan usein WLTP-mittaustavan mukaisesti. Nykyisissä sähköautoissa tyypillinen WLTP-mittauksen mukainen kantama yhdellä latauksella on noin 300-700 km.

On kuitenkin syytä huomioida, että WLTP-mittaustapa ei aina kerro koko totuutta kantamasta ja todellisuudessa kantama voi poiketa jonkin verran ilmoitetusta lukemasta. Esimerkisi Tesla Model 3 Long range sähköauton WLTP-kantama on 614 km, mutta EV-database sivuston mukaan todellinen kantama vaihtelee 355–710 km välillä riippuen sääolosuhteista ja ajoympäristöstä. Lyhimmillään sähköautojen kantama on kylmällä säällä moottoritieajossa ja vastaavasti pisimmillään kantama on lämpimällä kelillä kaupunkiajossa. Vastaavasti edullisemmasta hintaluokasta esimerkiksi Volkswagen ID.3 Pro sähköauton WLTP-kantama on 426 km ja EV-database sivuston mukaan todellinen kantama vaihtelee 250–520 km välillä. EV-database (ev-database.org) on sivusto, jonne on kerätty perustietoa markkinoilla jo olevista ja lähiaikoina tulevista sähköautomalleista. Sivustolla voi vertailla kattavasti eri valmistajien ja sähköautomallien teknisiä tietoja. Sivustolla olevat tiedot vaikuttaisivat luotettavilta, joskaan blogitekstin kirjoittajalla ei ole tarkemmin tietoa sivuston toiminnasta ja tietolähteistä, joten sivustolla olevat tiedot kannattaa aina varmistaa valmistajien omista esitteistä ennen ostopäätöstä.

Lähikuva sähköauton latausasemasta. Asema on väriltään kirkkaan pinkki ja siihen on kiinnitetty kaksi latausjohtoa. Aseman etupuolella on kaksi oranssia metallitolppaa suojana.
Sähköautoa voi ladata esimerkiksi kotona tai työpaikalla tavallisesta suko-pistorasiasta, kunhan sen kunto ja liitännät ovat sopivat pitkäaikaista lataamista varten. Toinen vaihtoehto on hyödyntää julkisia latauspisteitä, joissa latausteho on usein hieman korkeampi.

Lataaminen ja energiatehokkuus

Sähköautojen lataamisen ytimen muodostaa kotilataaminen tai auton lataaminen esimerkiksi työpaikalla. Myös kotilataamiseen liittyy yleinen harhaluulo, että koteihin tulisi asentaa useita tuhansia euroja maksava latauslaitteisto. Todellisuudessa valtaosalle ihmisistä riittää kotona ns. hidaslataus, johon riittää edullisimmillaan tavallinen 8A virralla toimiva suko-pistorasia. Pistorasian kunto ja liitännät kannattaa kuitenkin tarkistuttaa ja tarvittaessa vaihdattaa ammattilaisella, sillä erityisesti vanhemmat pistorasiat eivät välttämättä kestä pitkäaikaista jatkuvaa lataamista. Usein jo muutaman satasen investointi riittää kuitenkin siihen, että sähköautoa voi ladata turvallisesti kotioloissa.

Käytännössä 8A virta tarkoittaa, että auton akkuja ladataan 1,8 kW teholla. Tällöin kotilatauksessa saadaan hidaslatauksellakin ladattua energiaa yön (~10 tuntia) aikana 18 kWh. Kuinka paljon tämä sitten on kilometreinä? Yleensä sähköautojen kulutuksesta käytetään perusarvoa 20 kWh / 100 km. Todellisuudessa sähkönkulutus on usein jonkin verran tätä arvoa pienempi, mutta on kuitenkin hyvin riippuvainen mm. ajotavasta, sääolosuhteista ja lataushäviöistä, joten käytetään tässä esimerkissä oletusta 20 kWh / 100 km kulutuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yön aikana sähköautoon on mahdollista ladata lähes 100 km ajoa vastaava määrä energiaa jo pelkällä suko-pistorasiasta tapahtuvalla hidaslatauksella. Ja panostamalla hieman enemmän kotilatauslaitteeseen, voidaan latausteho nostaa moninkertaiseksi.

Kun tämä suhteutetaan siihen, että keskimäärin Suomessa autoilla ajetaan noin 50 km päivässä, voidaan todeta jo pelkän kotona tapahtuvan hidaslataamisen riittävän monille. Aina kotilataaminen ei kuitenkaan ole mahdollista tai esimerkiksi matkan pituuden vuoksi riittävää. Tällöin sähköautoja tulee ladata julkisilla latauspisteillä. Julkisia latauspisteitä ja niissä saatavilla olevia lataustehoja voi tarkastella esimerkiksi latauskartta.fi-sivustolta. Parhaimmillaan julkisissa latauspisteissä päästään nykyisin jo satojen kilowattien lataustehoon, joskin suurin osa nykyisistä latureista tukee pienempiä lataustehoja. Esimerkinomaisesti 100 kW keskimääräinen latausteho ja sähköauton 20 kWh / 100 km kulutus tarkoittavat, että tunnissa sähköautoon voidaan ladata energiaa noin 500 km ajomatkan edestä.

Vaikka sähköautojen lataamisen perustana on usein kotilataaminen tai työpaikalla lataaminen, on sähköautoilu mahdollista myös pelkästään julkisia latauspisteitä hyödyntämällä. Kotilataamisen mahdollisuutta kannattaa kuitenkin kartoittaa, sillä se tekee sähköautoilusta huomattavasti vaivattomampaa suhteessa pelkästään julkisen latausverkon varassa olemiseen. Tampereen teknillisellä yliopistolla tehdyn tutkimuksen (sciencedirect.com) mukaan valtaosa suomalaisten tekemistä matkoista olisikin tehtävissä sähköautolla pelkällä kotilatausmahdollisuudella ilman julkisia latauspisteitä.

Sähköautot ovat myös merkittävästi energiatehokkaampia kuin perinteiset polttomoottoriautot, vaikka sähköautot ovatkin akuston vuoksi keskimäärin jonkin verran painavampia kuin vastaavan kokoiset polttomoottoriautot. Esimerkiksi 5 l / 100 km kuluttava dieselauto kuluttaa energiaa noin 50 kWh / 100 km ja 8 l / 100 km kuluttava bensiiniauto kuluttaa noin 72 kWh / 100 km. Kun huomioidaan, että usein sähköauton kulutus on alle 20 kWh / 100 km, voidaan sähköautojen todeta olevan moninkertaisesti energiatehokkaampia kuin perinteisten polttomoottoriautojen.

Lähikuva latauksessa olevasta mustasta autosta. Taustalla näkyy parkkihallin betoninen seinä sekä seinään kiinnitetty latausasema.
Sähköautojen latauspisteitä löytyy nykyisin kattavasti eri puolilta Suomea. Parhaimmillaan latauspisteiden teho voi olla jopa satoja kilowatteja, jolloin autoon voidaan ladata energiaa vartissa jopa satojen kilometrien ajomatkan edestä. Sähköautoilu voi siis olla mahdollista jopa ainoastaan julkisia latauspisteitä hyödyntämällä.

Sähköautoilun kustannukset

Sähköautot ovat edelleen hankintahinnaltaan jonkin verran kalliimpia kuin vastaavan tasoiset polttomoottoriautot, joskin on arvioitu, että muutaman vuoden kuluttua valmistuskustannukset voisivat olla samalla tasolla. Sähköautoilun ajokustannukset ovat kuitenkin hyvin edulliset suhteessa polttomoottoriautoihin ja lisäksi valtion tarjoamat hankintatuet ja veroedut tekevät sähköautoilla ajamisesta selvästi edullisempaa kuin polttomoottoriautoilla ajamisesta. Sähköautojen ja polttomoottoriautojen kustannuksia voi vertailla kätevästi Suomen Ilmastopaneelin tuottaman laskentatyökalun avulla (ilmastopaneeli.fi).

Esimerkinomaisesti 35 000 € maksavan polttomoottoriauton ja 50 000 € maksavan sähköauton elinkaarikustannukset ovat samalla tasolla kymmenen vuoden aikajaksolla, kun autoilla ajetaan noin 15 000 km vuodessa. Ja mitä enemmän sähköautolla ajaa, sen edullisemmaksi se muuttuu suhteessa polttomoottoriautoon. Nykyisillä hankintahinnan eroilla onkin jo usein taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto ostaa hieman kalliimpi sähköauto, sillä sen elinkaarikustannukset ovat pienemmät kuin polttomoottoriautolla. On kuitenkin huomioitava, että laskelmat kuvastavat nykytilannetta ja muutokset esimerkiksi polttoaineen hinnassa tai autojen verokohtelussa voivat muuttaa tilannetta tulevaisuudessa.

Nykyisin sähköautojen hankintahinnat ovat vielä pääosin melko korkeita, koska autokannan sähköistäminen on pääsääntöisesti alkanut ”premium-luokan” autoista. On kuitenkin huomioitava, että edullisempiakin sähköautoja on jo tullut markkinoille ja halvimmillaan uuden sähköauton voi saada Suomessakin alle 20 000 eurolla. Lisäksi uusia sähköautomalleja tulee jatkuvasti markkinoille ja vastaavasti käytettyjen sähköautojen markkina on kasvussa, minkä vuoksi sähköautot todennäköisesti yleistyvät tulevina vuosina kaikissa hintaluokissa.

Soveltuvuus ihmisille

Nykyiset sähköautot soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta jo valtaosalle ihmisistä. Sähköautoilijat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä tekemäänsä valintaan, ja huomionarvoista onkin, että kyselyiden mukaan valtaosa sähköauton ostaneista ei edes harkitse siirtymistä takaisin polttomoottoriautoihin. On kuitenkin huomioitava, että ihan kaikille sähköautoa ei vielä ole järkevin valinta. Mikäli henkilö ajaa hyvin usein sähköauton kantamaa pidempiä matkoja, ei sähköauto välttämättä ole optimaalinen ratkaisu. Vastaavasti mikäli henkilöllä ei ole mahdollisuutta säännölliseen lataamiseen esimerkiksi kotona, työpaikalla tai muuten lähellä tyypillistä elinympäristöä, ja ajokilometrejä kertyy paljon vuodessa, ei sähköauto välttämättä ole soveliain ratkaisu. Toisaalta, mikäli pitkät matkat rajoittuvat muutamaan kertaan vuodessa, ei niiden taittaminen nykyistä julkista latausverkostoa ja pikalatausasemia hyödyntämällä ole mikään ongelma, eli yksittäisiä pitkiä matkoja ei kannata pitää perusteena sähköautojen hylkäämiselle.

Erityisesti vanhemmilla tai pienemmillä sähköautoilla ei ole usein vetomassaa, mutta nykyisin yhä useammilla uusilla sähköautoilla on myös vetomassa. Parhaimmillaan sähköautoilla voi vetää jo lähes 2000 kilon kuormaa, joskin keskimäärin vetomassa on selvästi pienempi.

Yhteenvetona todettakoon, että sähköautoa mietittäessä kannattaa tutustua niiden todellisiin ominaisuuksin sekä kartoittaa omia tarpeita ja punnita vaihtoehtoja sitä kautta. Vaikka sähköautot eivät vielä sovellu kaikille tai kaikkiin käyttötarkoituksiin, ovat ne jo useimmille erinomainen vaihtoehto. Kannustankin kaikkia uutta autoa etsiviä harkitsemaan ja koeajamaan myös sähköautoja ennen hankintapäätöksen tekemistä.

Timo Liljamo
Johtava liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Monimuotoinen Laihianjokilaakso

Maantie halkoo peltomaisemaa. Tuttu näky Pohjanmaalla. Laihianjokivarren kylistä löytyy valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä vanhoine kivisiltoineen, mutta joen valuma-alueella on myös rikasta ja monipuolista luontoa. Metsissä näkyy maankohoamisrannikon vaikutuksia. Seudulta löytyy lehtomaisia kankaita, soistumia, soita ja monenlaisia pienvesiä. Ruovikkoinen jokisuisto on linnuille tärkeä alue.

Kivinen silta kirkkaan vihreän ruohoalueen takana.

Jokiluonnon vuodenaikojen vaihtelut houkuttelevat ihmisiä liikkumaan ja hakeutumaan lähiluontoon. Alueella on törmätty rauhoitettuihin lajeihin, kuten saukkoon. Myös eliöstön monimuotoisuus ja veden laatu paranevat joen yläjuoksulla. Tiesitkö, että Laihianjoella elää myös rapu, joka syödessään pohjaan vajonneita kasveja ja raatoja on hyödyksi puhdistaessaan joen pohjaa?

Veden varassa oleva maa-alue.

Laihianjoen haasteet

Peltoalueet leimaavat valtaosaa jokilaaksosta. Alueelle tyypilliset happamat sulfaattimaat ovat erittäin viljavia ja siksi suosittuja viljelysmaita. Sulfaattimaista kerrotaan lisää muun muassa keväällä julkaistussa tiedotteessa (sttinfo.fi). Laihianjoki kuuluu Pohjanmaan pieniin jokiin, joiden ekologia ja kemiallinen tila kärsivät happamuudesta ja rehevyydestä. Peltojen kuivatusvesien mukana jokeen huuhtoutuu happamuuden ja ravinteiden lisäksi haitallisia metalleja.

Koska Laihianjoki sijaitsee tasaisella ja vähäjärvisellä seudulla, se on myös altis tulville. Soiden ja metsien ojitukset ovat entisestään lisänneet tulvien riskiä, kun vesi ei enää viivy näillä alueilla. Jotta suuriin tulviin osataan varautua, tulvavaarassa olevia rakennuksia selvitetään tänä kesänä. Rakennusten kastumisen lisäksi tulvavesi lisää esimerkiksi eroosiota ja kiintoainekuormaa. Myös tulvariskien kartoituksesta on hiljattain julkaistu tiedote (sttinfo.fi).

Lähes koknaan veden peittämä suuri ja avoin peltoalue. Vain etualalla maaperä näkyvissä.

Ilmastonmuutos voi entisestään äärevöittää vesistöoloja. Uusia haasteita syntyy puuttuvasta roudasta tai lumettomuudesta. Maa- ja metsätaloudessa on kokeiltava uusia menetelmiä esimerkiksi niin, että lisätään kasvipeitteisyyttä tai rakennetaan vettä säännösteleviä rakenteita, jotka hidastavat virtaamia ja vähentävät pintavaluntaa.

Joen tilaa parannetaan ensisijaisesti vähentämällä happamuutta. Tämä auttaa kalastoa palautumaan. Lisäksi on pienennettävä ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Tarvitaan elinympäristöjen kunnostuksia ja esimerkiksi kalojen liikkumista ja lisääntymistä helpottavia toimia. Vesienhoidollisia toimenpiteitä on toteutettava erilaisilla yhteishankkeilla.

Luonnon keskellä virtaava joki.

Osallistu Laihianjoen tulevaisuuden parantamiseen!

Asutko tai vietätkö aikaasi Laihianjoen alueella? Tai toimitko alueella työn puolesta? Oletko kiinnostunut pohtimaan Laihianjoen tulevaisuutta? Järjestämme syksyllä työpajan, jossa katsotaan Laihianjoen tulevaisuutta ekosysteemipalveluiden näkökulmasta. Työpajassa käsitellään siis joen tarjoamia hyötyjä ihmisille sekä sitä, miltä näiden hyötyjen tulevaisuus näyttää, ja kuinka erilaisia hyötyjä voidaan sovittaan yhteen.

Virkistys, kalastus, puhdas vesi, hiilen sidonta, ravinteiden kierto, metsien kasvu, peltojen viljavuus, metsästys, maisema… Mitä sinä arvostat? Jos haluat osallistua keskusteluun ja edistää sinulle tärkeiden asioiden säilymistä, voit jo alustavasti ilmoittaa kiinnostuksestasi Webropol-lomakkeella ja näin varmistaa, että saat tietoa tapahtumasta, kun ajankohta ja toteutusmuoto varmistuvat. Työpaja on osa EU-rahoitettua KLIVA-hanketta, jossa etsitään virikkeitä maaseutuelinkeinojen kestävyyteen muuttuvassa ilmastossa. Lisätietoa löydät hankkeen verkkosivuilta (fikliva.org).

Mari Lappalainen

hankekoordinaattori, KLIVA-hanke

Tuulesta myllyt kasvavat

Hyvää Euroopan ja maailman Tuulipäivää Sinulle, arvoisa lukija! Kestävän kehityksen juhlapäiväkalenterin mukaan 15.6. on Euroopan ja maailman Tuulipäivä (Global Wind Day). Tätä kirjoittaessani parhaatkaan sääprofeetat tai tekoälysuperkvanttitietokoneet eivät kuitenkaan vielä mitenkään pystyneet ennustamaan kuinka kovaa tänäänkin taas tuulee. Toivottavasti tuulen lisäksi edes aurinko paistaisi ja olisi yli 10 astetta mittarissa (plussaa). Ja Suomessahan hyvin tuulee. Kotikaupungissani Vaasassa ainakin pyöräillessä on aina vastatuuli, on sitten menossa töihin tai illalla tulossa töistä kotiin – kummallista. Sääennusteissahan ei koskaan luvata vastatuulta. Nykyisin tuuli ei kuitenkaan enää vain viilennä kulkijaa tai aiheuta pyöräillessä reisiin poltetta, vaan se kattaa jo 12 % Suomen sähköntuotannosta – siis vaikkapa lämpöä ja valoa kotiin. Vuonna 2018 oltiin vielä 7 %:n paikkeilla.

Suomessa tuulee lähes poikkeuksetta

Tosiasiassa Suomi-neidon pitkän sorjassa varressa jossakin aina tuulee. Keskitalven kireät pakkasjaksot laajoine korkeapainealueineen tekevät tähän joskus poikkeuksen, mutta kovat pakkastalvet alkavat olla ilmastonmuutoksen myötä yhä harvinaisempia. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan aikavälillä 2006–2020 on myrskypäiviä (tuuli vähintään 21 m/s) ollut vaihteluvälillä 15–44 päivää/vuosi. Tuo suurin lukema, peräti 44 myrskypäivää, on vuodelta 2020, jolloin puhkuivat osuvasti Tuuli, Liisa, Päivö ja Aila -myrskyt. Helsingin Harmajan säämittausasemalla Etelä-Suomessa on vuosina 1992–2018 on vuodessa ollut keskimäärin 147 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s. Vuosina 1994–2018 on Länsi-Suomessakin Korsnäsin Bredskäretin sääasemalla ollut vuosittain keskimäärin 100 päivää, jolloin on tuullut vähintään 10 m/s.

Teollisen kokoluokan tuulivoimala vaatii 3–4 m/s tuulta käynnistyäkseen ja vasta 25 m/s alkaa olla sille rakenteellisesti liikaa. Yleisesti voidaan todeta, että merenrannikot ja Pohjois-Suomen tunturialueet ovat Suomen tuulisimpia alueita. Ei olekaan yllättävää, että tuulivoimarakentamisen painopistealueet ovat juuri Länsi- ja Pohjois-Suomen maa-alueilla lähellä rannikkoa tai aivan pohjoisessa korkeammilla vaara-alueilla.

Tuulivoimarakentamisen kehitys on vasta alussa

Vuoden 2020 lopulla Suomessa oli toiminnassa 821 tuulivoimalaa, joista 11 sijaitsi merellä. Näillä voimaloilla pystyttiin siis kattamaan jo 12 % (n. 8 Twh) Suomen sähköntuotannosta. Ennusteen mukaan vuoden 2024 tilanteessa voimaloita olisi tuotannossa noin 5000 MW:n edestä, mikä on noin 100 % enemmän kuin vuonna 2020. Kymmenen vuoden kuluessa pelkästään tuulivoimalla saatetaan kattaa jopa yli 80 % Suomen sähköntuotannosta. Tuulivoimarakentaminen tekee siis edelleen kiihtyvällä tahdilla tuloaan. Mitään muuta vastaavaa yhtä nopeasti perustettavaa ja kustannustehokasta uusiutuvan energian tuotantomuotoa ei ole näköpiirissä (fuusioreaktoreita odotellessa).

Uutena rakentamisalueena ovat Suomessa vähitellen avautumassa myös merialueet jopa aluevesien ulkopuolella valtion talousvyöhykkeellä. Osaltaan tätä kehitystä vauhdittaa sopivien maa-alueiden täyttyminen voimalahankkeista vähitellen. Merialueiden hyödyntämisen suurimpana kynnyksenä ovat 2–3 kertaiset rakentamiskustannukset maa-alueille rakentamiseen verrattuna. Lisäksi tuulivoimaloiden päälle voimalla rynnistävät talviset ahtojäävallit aiheuttavat päänvaivaa rakentamisen suunnittelusta vastaaville insinööreille. Sähkönsiirron runkoverkostokin (voimajohtoinfra) tarvitsee uusia rönsyjään ennen merialueelle rakentamista.

Tuulivoimatekniikka kehittyy kovaa vauhtia

Nopeasti kehittyvä tuulivoimatekniikka on kuitenkin merkittävällä tavalla parantanut voimaloiden tuottotehoja. Tuulivoimalan nimellisteholla tarkoitetaan voimalan sähköntuotantotehoa sille kaikkein suotuisimmissa tuuliolosuhteissa. Voimalakohtainen tuotantoteho voi luonnollisesti vaihdella suuresti vallitsevan tuulen keskinopeudesta riippuen. Jopa 14 MW:n nimellistehoisia voimaloita löytyy jo markkinoilta, mikä voi oleellisesti madaltaa rakentamisen kannattavuuskynnystä. Toistaiseksi Porin Tahkoluodon voimalahanke (11 voimalaa, nimellistehot 4,2 MW/voimala) on Suomessa merkittävin jo toteutunut merituulivoima-alue. Eri vaiheissaan vireillä olevia merituulivoimatuotantohankkeita on laskettu vuoden 2020 tilanteessa olevan 9 kappaletta. Merkittäviä uusia merituulivoimahankkeita ovat esim. Porin Tahkoluodon laajennus (40–45 voimalaa, nimellistehot 11–16 MW/voimala) ja Korsnäsissä Metsähallituksen kehitteillä oleva merituulivoima-alue (70 voimalaa, nimellistehot 15–20 MW/voimala). Myös Ahvenanmaan merialueille on suunnitteilla noin 1000 km2:n alueelle jopa 500 voimalaa, joiden nimellistehot olisivat 14 MW/voimala. Ahvenanmaan voimaloiden kokonaistuotanto voisi tulevaisuudessa olla jopa 30 Twh/a, mikä vastaisi jopa noin 45 % koko Suomen energiantuotannosta vuonna 2019. Ruotsistakin uutisoitiin Gävlen merialueelle suunnitteilla olevasta Eystrasaltin merituulivoimahankkeesta, jolla yksistään katettaisiin 10 % (13,5 Twh) koko Ruotsin sähköntuotannosta. Merkillepantavaa näissä jättimäisissä suunnitelmissa on, että ne sijoittuisivat kauas rannikosta, eli melko syville vesialueille.

Tuulivoimaneuvonnasta apua tuulivoimarakentamiseen

Allekirjoittanut hoitaa valtakunnallista tuulivoimaneuvontaa, mikä palveluna sijoitettiin vuoden 2020 kesäkuusta alkaen Vaasaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hoidettavaksi. Neuvonnasta voi kuka tahansa kysyä mitä tahansa tuulivoimarakentamiseen liittyen https://www.ymparisto.fi/tuulivoimaneuvonta.

Kuluneen vuoden aikana eniten kysymyksiä ja huolta on tullut voimaloiden mahdollisista meluhaitoista, kuten infraäänestä. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän tutkimuksen tulosten perusteella tuulivoimaloiden infraäänien ja mahdollisen oireilun välistä yhteyttä ei voitu todentaa. Kaavoituksessa tuulivoimalat on myös sijoitettava niin etäälle asutuksesta, että tuulivoimarakentamisen ulkomeluasetuksessa annettu yöaikainen 40 dB:n meluraja ei ylity. Myös luonnonympäristölle koituvista haitoista, kuten metsien pirstaloitumisesta ja ns. hiljaisten erämaisten alueiden muuttumisesta teollisiksi energiantuotannon alueiksi, ollaan yleisesti huolestuneita. Luonnonympäristön virkistyskäyttöarvotkin on huomioitava tarkasti tuulivoimarakentamista suunniteltaessa. Tuulivoima-alueiden maanomistajat ovat kyselleet vastuunjaoista, mikäli tuulivoimatoimija menekin konkurssiin, eikä hoida enää vuokrasopimuksilla maanomistajan mailla olevia voimaloita. Erilaisilla ennalta vaadittavilla vakuusrahastoilla näitäkin riskejä pystyttäisiin paremmin hallitsemaan.

Vastuu on keskiössä kestävän tuulivoiman rakentamisessa

Tuulivoiman täyteinen elinympäristö on lähitulevaisuuden tosiasia, sillä ilmastonmuutoksen hillinnässä hyvät neuvot ovat kalliita, ja sekä nopeat että tehokkaat konstit ovat vähissä. Mutta yhteen suuntaan hyvää tekemällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa yhtä paljon, tai jopa enemmän, haittaa toisella suunnalla. Kompromisseja joudutaan silti tekemään niin erilaisten ihmisen intressien kuin luonnonympäristön omien tarpeidenkin kesken. Onneksi meillä on varsin toimiva kaavoitusjärjestelmä ja siihen yhdistetty tehokas ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA). Keskeistä näissä maankäytön suunnitteluun ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvissä menettelyissä on, että kaikki asianosaiset saavat vaikuttaa sekä saavat tietoa siitä mitä heidän elinympäristöönsä olisi tulossa. Hallintomme pitää olla läpinäkyvää ja luotettavaa, jotta usko hyvään demokraattiseen päätöksentekoon säilyy sekä laadukas, viihtyisä ja ekologisestikin kestävä elinympäristömme turvataan.

Suomen lainsäädännössä on annettu raamit ja reunaehdot, joita on tuulivoimarakentamisessakin noudatettava. Huolellisesti läpiviedyt menettelyt eri prosesseissa ovat tärkeitä, jotta tasapaino kaikkien tarpeiden ja arvojen puolesta saadaan ylläpidettyä. Oikopoluille ei pidä kaikesta kiireestä tai juoksevista kustannuksista huolimatta hairahtua. Suurta vastuuta kantavat tuulivoimahankkeiden suunnitelmien laatijat ja selvitysten tekijät. Lisäksi kuntien päätöksiä valmistelevat viranhaltijoilla sekä luottamusmiehillä on erityinen vastuu päättävissä elimissä, joiden käsissä tuulivoiman ja erilaisten arvojen yhteensovittaminen lopulta ratkaistaan. Tämä annettakoon muistutuksena 13.6. äänestetyille uusillekin kuntapäättäjille. Hyvin hyvää tehdään!

Olkoon tämä Tuulipäivä Sinulle myötätuulinen ja aurinkoinen! Hyvää kesää kaikille!


Juha Katajisto

Johtava asiantuntija

Valtakunnallinen tuulivoimaneuvonta

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ottanut ilmastohaasteen vastaan!

Nykyään on lähes mahdotonta välttyä kuulemasta tai lukemasta ilmastonmuutoksesta, sen hillinnästä ja muutokseen sopeutumisesta. Aihe on lähes päivittäin esillä mediassa, ja hallitus on asettanut Suomelle kunnianhimoiset tavoitteet: Hallitusohjelman tavoitteiden mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Oheisessa kuvassa on yksinkertaistetusti esitetty ilmastonmuutokseen oleellisesti liittyvä hiilen kiertokulku maapallolla.

Kaavio hiilen kiertokulusta maapallolla.
Hiilen kiertokulku maapallolla. (luke.fi)

Mikä sitten on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueen kasvihuonekaasupäästöjen tilanne? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat. Alla olevassa kuvassa on esitetty vuoden 2019 päästötilanne Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaalla 12,2 tCO2e, Keski-Pohjanmaalla 11,7 tCO2e ja Pohjanmaalla 8,4 tCO2e. Lisää aineistoa kuntien ja maakuntien kasvihuonekaasupäästöistä löytyy osoitteesta http://www.hiilineutraali.fi.

Kaavio Etelä-Pohjanmaan alueen vuoden 2019 päästöistä. Kategoriat suurimmasta pienimpään: maatalous, tieliikenne, kaukolämpö, muu lämmitys, työkoneet, öljylämmitys, kulutussähkö, jätteiden käsittely, sähkölämmitys, raideliikenne, teollisuus, vesiliikenne, F-kaasut
Kasvihuonekaasupäästöt Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2019. Suurimmat maakuntien päästölähteet ovat maatalous, energia (lämmitys) ja liikenne. Lisäksi päästökauppaan kuuluva teollisuus tuottaa osassa maakunnista runsaasti päästöjä. (SYKE)

Ilmastonmuutoksen hillintä on tasapainottelua päästöjen ja hiilinielujen välillä

Ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi huomioida myös hiilinielut ja -varastot, kuten esimerkiksi metsien kasvillisuus. Hiilineutraalius edellyttää sekä päästöjen vähentämistä että hiiltä sitovien nielujen vahvistamista.

Kaavio Suomen kasvihuonekaasupäästöjen ja hiilinielujen suhteesta.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut ennakkotiedon mukaan jaksolle 1990–2018 (Mt CO2-ekv.). Nollan yläpuolella näkyvät kasvihuonekaasupäästöt. Nollan alapuolella näkyy hiilinielun koko. Nielu syntyy LULUCF-sektorista (maankäyttö, maakäytön muutokset ja metsätalous), joka sisältää kuusi maankäyttöluokkaa (metsämaa, viljelysmaa, ruohikkomaat, kosteikot, rakennettu maa ja muu maankäyttö) sekä puutuotteet. (stat.fi)

ELY-keskuksen rooli ilmastotyössä

Minkälaista ilmastotyötä ELY-keskus sitten tekee? ELY-keskuksella on monta roolia asiantuntijana, tiedonvälittäjänä sekä mahdollistajana esimerkiksi päästöjä vähentävien uusien ratkaisujen ja teknologioiden kautta. ELY-keskuksen tavoitteet tulevat ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen yhteisen AVI-ELY-strategian kautta, jossa hiilineutraali Suomi 2035 on läpileikkaavasti ELY-keskuksen toimintaa ohjaava teema. ELY-keskusten avuksi on Pirkanmaan ELY-keskuksen johdolla laadittu ns. ilmastotiekartta, jonka avulla käydään ELY-tehtävien ilmastorajapinnat eli kehittämiskohteet läpi. Tiekarttatyössä on saatu muodostettua kattava kokonaisuus ympäristöministeriön hallinnonalan ilmastonmuutoksen hillintään sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ilmastonmuutoksen sopeuttamiseen liittyvistä tehtävistä.

Kehittämiskohteiden vaikuttavuuksia on tiekarttatyössä arvioitu mm. päästöjen ja ELY-keskuksen ohjauskeinojen kautta. Jatkotyönä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus tulee valitsemaan ilmastotyön kannalta keskeisimmät tehtävät ja miettimään, miten tehtäviä mahdollisesti voisi tehdä vieläkin paremmin ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen huomioiden Osa ELY-keskuksen ilmastorajapintaan liittyvistä tehtävistä, voivat vaatia muutoksia toimintatapoihin, jotka taas edellyttävät uusia ohjeita tai jopa lakimuutoksia. Uusin hieno edistysaskel on määräaikainen metsitystuki, jota kohdennetaan mm. käytöstä poistuvien turvetuotantoalueiden metsittämiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että ilmastotyö on nyt aloitettu myös Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Olemme myös saaneet huomata, kuinka paljon ja pitkään mm. ilmastonmuutokseen liittyvää sopeutumistyötä on ELY-keskuksissa jo tehty!

Konkreettisina esimerkkeinä ELY-keskusten virkatehtäviin jo sisältyvistä ilmastotehtävistä ovat mm. ympäristövastuualueen hoitamat ympäristövaikutusten arviointi- eli YVA-menettelyt, maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaiset tehtävät, tulvariskien hallintaan ja vesiensuojeluun liittyvät tehtävät sekä liikennejärjestelmiin liittyvät tehtävät. ELY-keskusten E-vastuualueen (elinkeinot, työvoima ja osaaminen) tehtävistä rakennerahoituksen osalta taas on seurattu kuluvalla ohjelmakaudella rahoitettujen toimien vähähiilisyystavoitteita. Tulevalla rakennerahoituskaudella yhtenä viidestä pääteemasta tulee olemaan vihreämpi, vähähiilinen Eurooppa. Lisäksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) rahoitusta suunnataan lieventämään ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia, erityisesti turpeen käytön vähentämisestä aiheutuvien negatiivisten vaikutusten vähentämiseen. Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineen läpileikkaavana tavoitteena on vihreän ja digitaalisen siirtymän vahvistaminen. Maaseuturahaston osalta on jo kuluvalla ohjelmakaudella rahoitettu lukuisia kehittämis- ja investointihankkeita, joissa on edistetty mm. bioenergian hyödyntämistä, kiertotaloutta, resurssitehokkuutta, turvemaiden ilmastoystävällistä käyttöä maa- ja metsätaloudessa, maatilojen biokaasulaitoksia sekä aurinkoenergian hyödyntämistä maatiloilla. Lisäksi on edistetty peltojen vesitaloutta peruskuivatuksen ja säätösalaojitusten kautta. Tällä hetkellä ELY-keskusten maaseutuyksiköt valmistelevat tulevan ohjelmakauden alueellisia maaseudun kehittämisohjelmia. Maaseuturahaston CAP-valmistelussa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ovat vahvasti mukana.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus haastaa toimialueensa kunnat mukaan ilmastotyöhön esimerkiksi liittymällä Hinku-verkostoon! Seinäjokihan on jo Hinku-kunta ja Kokkolakin taitaa harkita haasteen ottamista vastaan. Kunnat voivat myös tehdä yhdessä ilmastotyötä, tästä hienoja esimerkkejä ovat Pietarsaaren seutu ja Kestävät Kunnat Etelä-Pohjanmaalla.

Niina Pirttiniemi

Ilmastokoordinaattori

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulvatkin vaativat harjoittelua

Tulvariskien hallinnan suunnitelmiin on sisällytetty yhtenä toimenpiteenä suurtulvaharjoituksen järjestäminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Tähän toimenpiteeseen vastaamaan ryhdyttiin alkusyksyllä 2019 suunnitella laajaa pohjalaismaakuntien suurtulvaharjoitusta vuodelle 2020. Suunnitteluryhmässä oli alueen pelastuslaitosten, kuntien, Tulvakeskuksen/Suomen ympäristökeskuksen ja ELY-keskuksen edustajia. Harjoitus suunniteltiin kokonaisuudeksi, jossa maaliskuussa 2020 pidettäisiin puolen päivän työpaja ja marraskuussa 2020 koko päivän suurtulvaharjoitus. Näiden kahden lähipäivän välissä olisi lisäksi välitehtävä.

Työpajapäivän sisältö oli jo pitkälle valmis, kun yhteiskunnallinen tilanne yhtäkkiä muuttui, valmiuslaki otettiin käyttöön ja kokoontumiset kiellettiin. Tämän seurauksena työpajapäivän ajankohtaa siirrettiin syyskuun alkuun, ”kun kokoontumiset taas ovat mahdollisia”. Myöhemmin keväällä, kun pandemia ei osoittanut laantumisen merkkejä, suunnitteluryhmässä päätettiin järjestää syyskuun työpajapäivä etätilaisuutena.

Monien muutosten ja osallistujien toiveiden pohjalta harjoituskokonaisuus päätettiin muodostaa uudelleen ja lopulta työskentely jakaantui kolmelle päivälle: puolen päivän työpaja 8. syyskuuta, puolen päivän koulutus tulvatilannetyökaluista 10. marraskuuta ja koko päivän suurtulvaharjoitus 16. maaliskuuta 2021. Kaikkiaan harjoituksen eri vaiheisiin osallistui lähes 150 henkilöä, joista varsinaiseen harjoituspäivään harjoittelijana lähes sata.

Ensimmäisessä työpajassa rasteilla käsiteltiin mm. viestintää, johtamista, vastuunjakoa ja organisaatioiden resilienssiä. Toinen harjoituspäivä keskittyi erilaisten tulvatilanteessa käytettävien ohjelmien, aineistojen, järjestelmien ja palveluiden ominaisuuksiin ja käyttöön.

Varsinaista harjoituspäivää varten osallistujat jaettiin noin 10 henkilön toimialakohtaisiin ryhmiin. Tavoitteena oli tarkastella suurtulvan eri vaiheiden (varautuminen, operatiivinen ja jälkitoimet) vaikutusta toimialan tehtäviin. Rasteilla pyrittiin löytämään yhdessä ratkaisuja ja kehitysehdotuksia organisaatioiden toimintaan tulvan aikana. Harjoituksen tulvantilannekuvaus toteutettiin Tulvakeskuksen harjoituksen jokaista vaihetta varten tuottamilla TVV (Tulvakeskuksen vesitilanne viranomaisille) -harjoitusennusteilla.

Kaavio tulvaharjoituksen rasteista. Vaiheina varautuminen, tulvatilanne ja jälkitoimet.

Harjoituksessa hyödynnettiin Lapissa vuonna 2019 pidetyn suurtulvaharjoituksen (ROI2019) kokemuksia ja siellä tuotettuja aineistoja. Halusimme myös kokeilla, voisiko niitä soveltaa pohjalaismaakunnissa. Jouduimme kuitenkin toteamaan, että Lapin käytäntöjä ei voida suoraan käyttää meidän alueellamme. Lapin vesistöjen tulvien ennustettavuus ja varautumiseen käytettävissä oleva aika on merkittävästi pidempi kuin Pohjanmaan vähäjärvisissä joissa, joiden tulvat voivat nousta jo muutamassa päivässä. Koska varautumisaika on Pohjanmaalla lyhyt, nousi harjoituksessa esiin toimintatapojen selkeys, yhteystietojen ajantasaisuus sekä yhteisen tilannekuvan merkitys.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta tulvien ennustettavuus heikkenee ja äkilliset rankkasadetulvat yleistyvät. Sen vuoksi varautumiseen ja yhteydenpitoon eri toimijoiden välillä tulee olla entistäkin paremmat valmiudet. Harjoituksessa saatiin käytännön kokemusta Teamsin käytön mahdollisuuksista eri organisaatioiden välisessä tiedon vaihdossa. Harjoitusta varten perustetun Teams-ryhmän käyttöä jatketaan myös tulevaisuudessa jakamalla siellä tulviin liittyviä aineistoa, ylläpitämällä yhteistä tilannekuvaa ja antamalla tarvittaessa ennakkovaroituksia. Virtuaalinen alusta mahdollistaa tilannekuvan luomisen laajalla toiminta-alueella ilman paikkaan sitomista.

Tekstikaavio tulvatilannekuvan luomisesta ja ylläpitämisestä toimialalla.

Kehittämiskohteina työpajoista nousivat esiin mm. tulvatilanneportaalin käyttö, tulviin varautumisen omavalvontalomake, viestintä- ja vastuunjakomatriisien ylläpito, tulvatilanne-toimintakortit sekä tulvariskikohteiden ja tulvavahinkojen dokumentointi.

Harjoitus itsessään valaisi erinomaisesti sitä tosiasiaa, että tulvat ja tulvantorjunta ovat vain pieni osa muita tehtäviä eri organisaatioissa. Moniosainen harjoitus on auttanut ymmärtämään, minkälaisia rooleja eri organisaatioilla voi olla tulvan aikana ja sen jälkeen.

Suuri veden vallassa oleva alue, jonka keskellä kulkee maantie ja junarata.
Tuovilan tulvajärvet maalis-huhtikuun vaihteessa 2021

Harjoituksen palaute oli myönteistä ja rakentavaa. Oli ilo huomata, että harjoitus koettiin tarpeelliseksi ja että siitä oli syntynyt oivalluksia ja kehitysideoita eri organisaatioihin. Lisäksi esitettiin toiveita järjestää pienempiä paikallisia, kohdekohtaisia harjoituksia, joissa voitaisiin harjoitella juuri oman alueen yhteistoimintaa ja yhteydenpitoa. Tämä voisi olla hyvä tapa toteuttaa harjoituksia tulevalla tulvariskien hallinnan suunnittelun kaudella. Varautuminen on tärkeää ja on syytä ylläpitää valmiutta ja rutiineja, jotta tositilanteessa toiminta olisi mahdollisimman sujuvaa.

Kim Klemola
Ryhmäpäällikkö, säännöstely- ja patoturvallisuusryhmä

Satu-Mikaela Burman
Kielenkääntäjä