Larsmo skärgård – en pärla bland vårdbiotoperna i Österbotten

Under sommarens vårdbiotopsinventeringar har vi inventerat skärgårdsbetena i Larsmo skärgård. Larsmo skärgård är speciell ur ett vårdbiotopsperspektiv med tanke på att det inom ett relativt litet område finns många betade holmar, vilket är speciellt till och med på en nationell nivå. De flesta av de betade holmarna ingår i Natura 2000-nätverket med några finns även utanför.

Bete ute i skärgården var något som tidigare var allmänt förekommande i vårt land. Att föra ut djur på bete i skärgården underlättade jordbrukarnas vardag på flera sätt, ute i skärgården var hotet av stora rovdjur mindre och behovet av övervakning och att bygga gärdsgårdar var mindre än på fastlandet. Idag är det främst fårbete som bedrivs i skärgården, men förut förde man även ut nötkreatur till de yttre delarna av skärgården.

Nuförtiden är det främst får som betar på skärgårdsobjekt. Fåren är oftast ganska skygga men ibland är de nyfikna och vill vara med under inventeringarna.

De betade holmarna i Larsmo är varierande. Det bedrivs fårbete på allt från små och flacka holmar till stora och steniga skogbeklädda öar. De flesta av holmarna betades fram till 1950-1960-talet efter vilket de flesta stått orörda under årtionden. De första öarna återtogs i betesbruk på 1990-talet medan några av holmarna återtogs i betesbruk först för några år sedan.

Strandängar som inte betats på länge och på vilka betet återupptagits nyligen är ofta ännu igenvuxna av vass. Bland vassen finns ändå strandängsvegetation som med tiden tar över vassen om betet fortsätter.

På strandängar som betats under längre tider har vassen nästintill försvunnit helt.

Flacka holmar har ofta relativt breda strandängar längs stränderna. Strandängarna är till största delen av lågvuxen typ med gräs-, starr- och tågväxter men ställvis finns även strandängar som domineras av säv-arter eller högstarrar. Strandängarna har ofta stort inslag av ängsväxter.  På strandängarna kan det även finnas så kallade saltskonor (saltfrätor) på vilka endast de mest salttåliga växtarterna kan växa.

En saltskona är ett område med hög salthalt i marken – på dessa kan endast de mest salttåliga växterna växa.

Områden som betats under en längre tid är lågvuxna vilket är gynnsamt för strandängsväxter.

På de allra flesta holmarna finns även betade skogsområden som är väldigt varierande mellan holmarna. På flacka holmar där skogen ännu är ung är skogsbetena inte särskilt representativa och markvegetationen är till stor del skral. På holmar där skogen hunnit utvecklas längre är markvegetationen mera typisk med stort inslag av gräs och ängsväxter ifall betet fortgått länge. På holmar där det varit långt betesuppehåll och betet återupptagits nyligen är trädbeståndet fint med äldre lövträd men markvegetationen består då av skogsris.

Skogsbeten som har betats under långa tider tenderar att domineras av gräs och ängsörter. Skogsbeten kännetecknas också av att det bildas ljusa öppningar i trädskiktet vilket ökar ängsväxternas andel bland markvegetationen. På bilden syns även blottat berg vilket bidrar till torrare områden vilket ytterligare ökar mångfalden. De ljusa grästuvorna som syns på bilden är stagg (Nardus stricta) som är en betesgynnad art.

Ifall det varit ett långt betesuppehåll på holmen har skogsriset hunnit ta över helt och hållet och ängsväxternas andel är då försvinnande liten. Trädskiktet med äldre ganska glest belägna träd tyder på tidigare betesanvändning.

Växtligheten på de betade holmarna varierar från att vara nästintill i naturtillstånd till att representera vårdbiotops. På lågvuxna strandängar hittas allmänt betesgynnande arter såsom ärtstarr (Carex flava), kärrvial (Lathryus palustris), slåtterblomma (Parnassia palustris) och ormtunga (Ophioglossum vulgatum) medan man på strändernas övre delar ställvis kan hitta knutnarv (Sagina nodosa) och stagg (Nardus stricta). I saltskonor kan man på några ställen hitta den akut hotade arten glasört (Salicornia perennans)

Ormtunga (Opiglossum vulgatum) är en allmän art på betade stränder i Larsmo skärgård.

Glasörten (Salicornia perennans) är en akut hotad växt som kan finnas i saltskonor. Förutom glasört syns här även saltnarv (Spergularia salina).

Efter denna sommar är man extra tacksam för sina arbetsuppgifter som ger en chansen att få uppleva och se fina ställen som man aldrig annars skulle ha sett. Under inventeringarna kommer man även i kontakt med mycket folk som berättar om hur attityden hos lokalbefolkningen ändrat med tiden från skepticism till en vilja att få får till grannar till sin villatomt, eftersom fåren håller området snyggt och fritt från vass. Folks förändrade inställning till bete och statens satsningar på naturens mångfald gör att framtiden för vårdbiotoper ser ljus ut!

 

Robin Sjöblom
Planerare
NTM-centralen i Södra Österbotten

Toteuttajana soidensuojelussa

Kirjoitan elämäni ensimmäistä blogia ja valitsin toteuttajan näkökulman. Olen ollut toteuttajana aiemminkin entisellä työurallani Maanmittauslaitoksessa, missä olin yhtäjaksoisesti 20 vuotta. Siellä olin viimeiset vuodet peltotilusjärjestelijänä tilusjärjestelyprosessissa. Olen vähitellen huomannut, ettei nykyinen tehtäväni soidensuojelun toteuttajana poikkea mitenkään merkittävästi aiemmista kokemuksista tilusjärjestelijänä. Se on aivan sitä samaa ihmisten kanssa toimimista; sopimista ja neuvottelemista kaikkia osapuolia kunnioittaen. On ihan virkistävää heittää insinöörin viitta välillä pois ja kaivaa se vanha luonnontieteilijä esille.

Järvineva Kannuksessa on yksi työn alla olevista kohteista.

Tehtäväni soidensuojelun toteuttajana HELMI-ohjelmassa tarkoittaa sitä, että yritän hankkia mahdollisimman hyviä ja luonnontilaisia tai luonnontilaisten kaltaisia soidensuojelun täydennysehdotukseen kuuluvia soita. Tällaisia kohteita löytyy Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueelta 68 kappaletta ja yhteensä n. 16 000 ha. Edustettuina kohdejoukossa ovat muun muassa maankohoamisrannikon suot, erilaiset keidassuot sekä pohjoisen vivahteen antavat aapasuot. Lisäksi toteutetaan alueellisesti ja lajistollisesti tärkeitä kohteita. Menneinä vuosikymmeninä turhia suo-ojituksia tehtiin kymmeniä tuhansia hehtaareita, jos ei enemmänkin. Ne lienevät usein olleet ns. työllistämistöitä. Ojitusten avulla vähäravinteisista soista yritettiin saada esimerkiksi tuottavia metsätalousmaita, usein epäonnistuen. Tällöin ne eivät enää toimineet kummassakaan ominaisuudessa kunnolla.

On jo pitkään tiedetty, että suot ovat tärkeitä hiilen varastoja ja hiilinieluja, ja näin ne hillitsevät ilmastonmuutosta. Suot myös säätelevät ja tasaavat vesien virtauksia, mikä vaikuttaa merkittävästi vesistöjen tilaan. Tulvariskit pienevät ja vesistöjen rehevöityminen pienenee. Suot ovat myös perinteisten luonnonantimien ja voimakkaiden elämysten tuottajia sekä luonnon monimuotoisuuden vaalijoita kasvillisuuden ja eläimistön osalta.

Tällä hetkellä korona tuo näihin töihin haasteita, niin kuin varmasti kaikkien muidenkin. Isommat yleisötilaisuudet ovat olleet rajoitettuja, joten olemme joutuneet miettimään uusia keinoja kohdekohtaisessa markkinoinnissa. Meillä on eri maakunnista prioriteettikohteita, joihin paneudumme erityisesti. Ne ovat valtakunnallisesti merkittäviksi arvioituja kohteita. Tämän vuoden tavoitteet ovat suuret eli n. 700 ha, mutta onneksi Pohjanmaan alueella on tarjontaa eli soita runsaasti.

Kirjoittaja kesälomareissullaan luonnonsuojelualueella Puruvedellä.

Jari Nykänen
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Uusi valtakunnallinen vesienhallinnan erikoistumistehtävä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksiin

Uuden valtakunnallisen erikoistumistehtävän tavoitteena on edistää ilmastokestävää alueiden erityisolosuhteet huomioivaa maa- ja metsätalouden vesitaloutta ja kehittää vesienhallintaan liittyvää yhteistyötä maa- ja metsätaloussektorien välille. Erikoistumistehtävää hoitavat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa johtava vesitalousasiantuntija Eeva Nuotio (maatalouden vesitalous) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa johtava vesitalousasiantuntija Anne-Mari Rytkönen (metsätalouden vesitalous).

Hallitusohjelman tavoitteita toteuttamassa

Pelto- ja metsätalouden vesitalouteen liittyvässä erikoistumistehtävässä koordinoidaan hallitusohjelman tavoitetta ”pienennetään maa- ja metsätalouden vesistövaikutuksia ja edistetään tulvasuojelua sekä peltojen vesienhallintaa”. Hallitusohjelman toimeenpanon tueksi maa- ja metsätalousministeriö julkaisi 4.5.2020 Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä (maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2020:6). Suuntaviivoissa painotettiin mm. valuma-aluekohtaista vesitalouden suunnittelua ja uusien toimintatapojen, kuten luonnonmukaisten vesienhallintamenetelmien ja vesien viivyttämisen edistämistä sekä tiedonkulun ja yhteistyön tärkeyttä. Nämä suuntaviivat antavat hyvän kehyksen uuden erikoistumistehtävän toteuttamiselle.

Rakennusvaiheessa oleva kaksitasouoma. Kuva: Outi Leppiniemi

Valuma-alueella vähennetään kuormitusta ja edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista

Erikoistumistehtävässä painotetaan niin peltojen kuin metsäalueiden vesitaloustoimenpiteitä kuormituksen vähentämisessä ja valuma-aluesuunnittelussa. Koko valuma-alueen huomioivassa vesienhallinnan suunnittelussa pystytään parantamaan maan kasvukuntoa, maatalouden tuotantoedellytyksiä ja samalla tehostamaan vesiensuojelua sekä vähentämään sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia ongelmia. Valuma-alueen erilaisilla vesienhallintajärjestelmillä säädellään valumavesien määriä. Esimerkiksi vettä viivyttävillä toimenpiteillä yläjuoksun metsäisillä alueilla, vähennetään alajuoksun peltojen tulvasuojelutarpeita. Valuma-alueelta muodostuvaa ravinnekuormitusta voidaan vähentää toteuttamalla luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoin monihyötyisiä kosteikkoja ja kaksitasouomia. Luonnonmukaisella vesirakentamisella pyritään jäljittelemään samanlaisia ympäristöjä, joita luonnontilaisissa vesistöissä syntyy veden virtauksen seurauksena, mikä lisää alueen luonnon monimuotoisuutta ja maisema-arvoja.

Verkostolla voimaa vesienhallintaan

Erikoistumistehtävän tavoitteena on perustaa valtakunnallinen vesitalouteen liittyvä verkosto. Verkoston avulla voidaan lisätä yhteydenpitoa alan tutkimuslaitoksien kanssa ja edistää uuden tutkimustiedon ja hyvien käytäntöjen välittämistä eri toimijoille, maanomistajille, suunnittelijoille ja viranomaisille. Verkostolla on mahdollisuus edistää toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta ja löytää näin yhteisiä näkemyksiä ja toimintamalleja, miten tavoitteisiin päästään.

Rakennusvaiheessa oleva kosteikko. Kuva: Outi Leppiniemi

Avustushaku – tukea toimenpiteisiin

Hallitusohjelman toimeenpanoa varten maa- ja metsätalousministeriö avaa syksyllä määräaikaisen avustushaun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustushaun yhteydessä. Harkinnanvaraisten avustusten tavoitteena on edistää kestävää vesienhallintaa maa- ja metsätalousalueilla, tukea valuma-aluetasoista vesitalouden suunnittelua ja toteutusta sekä vähentää vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Uudella avustushaulla etsitään koko Suomesta innovatiivisia valuma-alueen vesienhallintaan liittyviä hankkeita, jotka toimisivat erinomaisina alueellisina esimerkkeinä eri toimijoille ja edistäisivät kestävää maa- ja metsätalouden vesienhallintaa. Lue lisää hausta (ely-keskus.fi)

 

Eeva Nuotio
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Finland och Sverige hjälps åt i kampen mot invasiva främmande växter

Ett av de största hoten mot naturens mångfald är invasiva främmande arter. Genom Interreg Botnia-Atlantica-projektet INSPECT, försöker vi lägga grunden till bekämpningsarbetet på båda sidorna om Kvarken. NTM-centralen i Södra Österbotten fungerar som samordnande stödmottagare och våra övriga samarbetspartners i Finland är Forststyrelsen, Vasa stad och Pro Agria Etelä-Pohjanmaa. Länsstyrelsen i Västerbottens län leder projektet i Sverige och Umeå kommun deltar också. INSPECT arbetar med målarterna jättebalsamin och vresros, men slutresultatet hoppas vi att ska kunna implementeras också i bekämpandet av andra invasiva främmande arter.

Målet i projektet är inte enbart att inom projektets ramar bekämpa så många skadliga växtbestånd som möjligt, utan en stor del av projektet är testning av metoder samt att kommunicera och aktivera ytterligare aktörer. INSPECT arbetar både med att optimera befintliga metoder och testa nya. Vi testar bland annat många mekaniska behandlingar som behövs i vårt klimat, vad minsta möjliga mängden gift är, om miljövänligare kemikalier är effektiva, om värmebekämpning är en bra metod, om bete fungerar och hur olika material påverkar täckningsmetoden.

Vi undersöker inte bara bekämpningsmetoder utan kommunikation har också en stor betydelse i arbetet. INSPECT försöker utreda hur man på bästa sätt kan nå ut till allmänheten, kommuner och föreningar för att aktivera samhället i arbetet mot invasiva främmande arter. Detta sker genom sociala medier, hemsidor, pressmeddelanden, deltaganden i mässor och marknader (om pandemin tillåter). Genom kommunikationsarbete ordnas talkon och individuella markägare uppmuntras till bekämpningsarbete och erbjuds hjälp. I slutändan ska detta ge oss en helhetsbild om hur kommunikation kan hjälpa i arbetet att organisera arbetskraft och vilka sorters bekämpningsarbete som fungerar.

 

 

INSPECT pågår fram tills år 2022, men vår vision är att grunden vi lägger ska göra så att arbetet fortsätter. Vi ska ta fram handlingsplaner för de olika målarterna som ska kunna användas i arbetet mot andra invasivaväxter och med hjälp av vår information ska olika parter i samhället kunna arbeta vidare.

 

 

Följ och stöd vårt arbete på vår hemsida: www.ely-keskus.fi/INSPECT eller www.ntm-centralen.fi/INSPECT, på Instagram: inspect_invasivespecies och Facebook: Inspect, Invasive species eradication and controll.

 

Claes Björkholm
Projektkoordinator
NTM-centralen i Södra Österbotten

Mitä tapahtuu vieraslajitalkoissa?

Välillä vieraslajien torjuntatalkoita järjestäessään törmää kysymykseen ”Mitä näissä talkoissa siis käytännössä tehdään?”

Sana ”torjunta” talkoiden yhteydessä hämää joskus ajattelemaan, että talkoissa käytettäisiin torjunta-aineita. Yleensä talkoissa torjutaan haitallisia vieraslajeja kuitenkin ihan muilla menetelmillä.

Tapa, jolla vieraslajeja torjutaan, riippuu torjuttavasta lajista, kasvuston koosta ja kasvuvaiheesta. Useimmiten talkoovoimin torjutaan jättipalsamia, sillä sen myrkyttömyys ja olemattomat juuret tekevät siitä helpon torjuttavan. Lisäksi tulokset ovat usein heti nähtävissä ja jo muutaman vuoden säännöllisellä torjuntatyöllä saadaan kasvustoja hävitettyä!

Talkoolaisia jättipalsamin kimpussa joen varrella.

Jättipalsamin torjuntatalkoot Kauhavalla.

Talkoolainen lähes häviää korkeaan jättipalsamikasvustoon Lapualla.

Jättipalsamitalkoissa liikutaan maastossa kitkien jättipalsamia maasta juurineen ja laitetaan kitketyt kasvit mukana kulkevaan jätesäkkiin. Jätesäkin tullessa liian painavaksi (mikä tapahtuu yllättävän nopeasti!) raahataan säkit niiden jättöpisteelle ja käydään taas uudestaan jättipalsamin kimppuun. Jos alueella on suuri jättipalsamikasvusto, voidaan sitä niittää viikatteella samaan aikaan kun toisaalla kitketään.

Talkoolaiset ovat kasanneet yhteen kasaan suuren määrän kitkettyjä kasveja sisältäviä jätesäkkejä.

Lapuan jättipalsamitalkoiden saalis.

Toinen talkoiden kohteeksi päässyt laji on usein komealupiini. Komealupiinitalkoissa voidaan kitkeä maasta juurineen nuoret kasvit, kaivaa maasta juurineen jo isommatkin yksilöt, niittää kaikki kasvit ennen siementämistä tai leikata kukassa olevat kukkavarret sekä jo siemeniä tehneet kukkavarret pois ja näin estää siementen leviämistä. Jos kasvusto on pieni, kaikkein tehokkainta on kitkeä kasvit jo nuorena. Jos taas kasvusto on suuri, paras torjuntakeino on niittää kasvusto säännöllisesti matalaksi ennen kuin se ehtii tehdä siemeniä. Lupiinin siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa jopa kymmeniä vuosia, joten tärkein ase lupiinia vastaan on sinnikkyys!

Talkoolaisia kitkemässä komealupiinia.

Alavuden komealupiinin torjuntatalkoissa poistettiin lupiinin kukkavarret laajalta alueelta siementen leviämisen estämiseksi. Kukkavarret täyttivät lähes sata jätesäkillistä!

Tänä kesänä Lapuanjoen alueella on talkoiltu niin jättipalsamia kuin komealupiiniakin vastaan. Vieraslajeihin liittyvää tiedotusta ja torjuntaa ELY-keskuksen puolelta tehdään nyt Lapuanjoen varrella ensimmäistä kertaa, mutta tietoisuus vieraslajeista ja into ryhtyä torjuntatöihin on ollut alusta asti vahva! Hyvä talkoohenki on näkynyt aktiivisissa osallistujissa ja positiivisissa kommenteissa. Nokkoset, sääsket, sade tai paiste eivät mikään ole saaneet talkooväkeä lannistumaan. Talkoisiin osallistuneiden kanssa puhuttaessa esiin on usein noussut toive talkoiden jatkuvuudesta, talkoot siis nähdään hyödyllisinä.

Vieraslajin poistamisen jälkeen alkuperäinen kaunis kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.

Lisää tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi

Toivottavasti nähdään talkoissa!

 

Eveliina Lampinen
Harjoittelija
Lapuanjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus