Kevään kelirikkokausi on jälleen alkanut

Maaliskuun lopun sekä huhtikuun alun talviset kelit viivästyttivät kevään kelirikkokauden alkamista. Nyt säätila on kuitenkin alkanut lämmetä ja pintakelirikkoa on alkanut esiintyä jo laajemmin alueemme soratiestöllä. Kelirikko etenee tyypillisesti myös tänäkin keväänä alkaen rannikolta sisämaata kohti.

Kevään sää on yksittäinen merkittävin tekijä, joka vaikuttaa kelirikon muodostumiseen. Tuuliset ja aurinkoiset säät auttavat tierakenteen kuivumista. Myös yöpakkaset kuivattavat tienpintoja. Vesi- ja räntäsateet puolestaan pahentavat tilannetta, sillä vesi ei usein pääse poistumaan tieltä pientareella olevan lumen ja jään takia.

Liejuinen soratie kuvattuna läheltä tien pintaa.

Kun soratien sulaminen alkaa keväällä, ensimmäisenä sulaa tien pintakerros ja tämän vaikutuksena siinä voi esiintyä liejuuntumista ja pehmeyttä. Tätä kutsutaan pintakelirikoksi. Sulaminen etenee vaiheittain. Mikäli syvemmälle tierakenteeseen on päässyt jäätymään vettä ja mikäli vesi ei pääse haihtumaan tierakenteesta, voi syntyä runkokelirikkoa, joka aiheuttaa merkittävää haittaa liikenteelle. Runkokelirikon esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin pintakelirikon.

Hiekkatiellä näkyy pintakelirikkoa eli tien pinta on liejuinen.

Pintakelirikko on hyvin tuttu näky pohjalaissorateillä keväisin sekä syksyisin sateiden aikaan. Ilmastonmuutoksen myötä pintakelirikkoa voi esiintyä jopa talvikuukausina pitkinä leutoina ajanjaksoina etenkin vesisateiden seurauksena.

Pahimpia kelirikkokohtia pystytään vuosittain korjaamaan kesäisin tierakenteiden kuivuttua nykyisen rahoituksen puitteissa noin 10 km matkalla koko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Sorateitä on yhteensä 2600 kilometriä, joten korjattavia kohteita riittää jatkossakin.

Kelirikosta varoittavia liikennemerkkejä on pystytetty alueen soratiestölle, sekä kelirikkomurskeita on ajettu paikoittain

Kelirikon hoito aiheuttaa haasteita tienpitäjälle ja siitä pyritään varoittamaan tienkäyttäjiä liikennemerkein. Kelirikkoa voidaan hoitaa ainoastaan ajamalla kelirikkomursketta pahiten pehmenneisiin tieosuuksiin, sekä kevyesti lanaamalla tien pintaa. Kelirikon pehmentämillä soratieosuuksilla normaalit soratien pintakunnon laatuvaatimukset eivät ole voimassa, vaan tiet pyritään pitämään liikennöitävässä kunnossa. Viimeisenä toimenpiteenä voidaan kelirikon vuoksi joutua asettamaan tielle painorajoitus.

Tiehöylä tekee kevään muokkaustöitä soratiestöllä.

Tulevien viikkojen säät näyttävät joudutaanko asettamaan tiestölle tämän kevään aikana painorajoituksia kelirikosta johtuen. Toivomme aurinkoisten ja tuulisten kevätsäiden jatkuvan, jotta kelirikosta selvittäisiin vähäisillä tienhoidollisilla toimenpiteillä. Kelirikon vuoksi painorajoituksia tiestölle ei ole toistaiseksi pohjalaismaakunnissa jouduttu asettamaan (tilanne 12.4.2022).

Alla olevasta linkistä pääset seuraamaan ajankohtaista painorajoitusten tilannetta tiestöllä, sekä muita liikennetietoja:
Painorajoitusten tilanne kartalla, Fintraffic (liikennetilanne.fintraffic.fi)

– Painorajoitusten ajankohtaisen tilanteen näet valitsemalla oikealta pudotusvalikosta ”painorajoitukset”

Liikenteen asiakaspalvelun palauteväylä (www.palautevayla.fi/aspa) on ensisijainen palauteväylä tienkuntoon liittyvissä asioissa. Ilmoita liikennettä vaarantavista ongelmista suoraan Tieliikennekeskuksen Tienkäyttäjän linjalle numeroon 0200 2100 (24/7).

Blogikirjoittajan kuva,

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus,
liikenne ja infrastruktuuri

Mietteitä väylien rahoituksesta ja investointien vaikuttavuudesta

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2023-2030 on parhaillaan lausuntokierroksella www.lausuntopalvelu.fi -palvelussa 2.5.2022 saakka. Perusväylänpidon määrärahat nousevat esiin useissa uutisissa. On ajankohtaista pohtia julkisten investointien merkitystä meille kaikille.

Julkisen sektorin menokehys sisältää sekä julkisen kulutuksen että julkiset investoinnit. Menoja tulisi pystyä leikkaamaan ja investointeja kasvattamaan. Julkisen sektorin kannattaa tehdä kustannustehokkuuden (hyötykustannussuhde H/K) kannalta hyviä investointeja velkarahallakin.

Talvisena ja kirkkaana päivänä 2 työvaatteisiin pukeutunutta miestä työmaalla kuvattuna.

Julkisilla menoilla ja investoinneilla on ulkoisvaikutus. Julkisten menojen kasvu siirtyy tulojen kasvuna yhteiskunnalle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille. Tämä kasvattaa yksityistä kulutusta, joka puolestaan synnyttää lisää tulojen kasvua rahan kiertokulun vuoksi. Syntyy kerroinprosessi, joka saa aikaan kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (BKT) kasvun. Menoista julkisen kulutuksen ulkoisvaikutus on kertoimeltaan alle ykkösen, joten BKT ei kasva samassa suhteessa kuin menot lisääntyvät. Kannattavilla investoinneilla kerroinvaikutus on yli ykkösen. Se tarkoittaa, että tuottava investointi kasvattaa BKT:ta ja myös verokertymää enemmän kuin investoinnin menot ovat. Eli investoinnista aiheutunut tulolisäys itsessään maksaa investoinnin takaisin, joten se kannattaisi tehdä vaikkapa velkarahalla. Ja näin myös yrityspuoli toimii, otetaan lainaa, investoidaan, kasvatetaan liikevaihtoa jne.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä lainataakan kasvaessa, mutta on se kuitenkin loogista: lainarahaa pitäisi käyttää omien tulojen kasvattamiseen, ei niinkään tuottamattomaan kulutukseen. Tärkeämpää kuin absoluuttinen valtionvelan määrä on velan suhde BKT:hen. Kustannustehokas investointi kasvattaa BKT:ta enemmän kuin lainasummaa, mutta kulutukseen ohjattu raha taas kasvattaa lainasummaa enemmän kuin BKT:ta.

Talvinen kuva siltatyömaalta. Kuvassa kaivinkone kuljettaa puutavaraa työmaalla.

Julkisten investointien vaikutukset ulottuvat laajemmalle talouteen, kuin mitä pelkät investoinnin suorat vaikutukset ovat. Näistä julkisista investoinneista esimerkkinä toimii vaikkapa meidän tieinvestointimme. Yksityiset investoinnit eivät voi yksin vastata kansantalouden kehittymisestä, sillä vapaat markkinat eivät meillä tuota kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria. Yritykset tarvitsevat omien investointiensa lisäksi infrastruktuuri-investointeja; katuja, viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja telekaapeleita, jne. Talouskasvun edellytyksenä olevien investointien tulisi jakaantua julkiselle ja yksityiselle esimerkiksi noin 20%/80% -suhteessa. Suhde riippuu valtion talouden kehitysasteesta. Leikkaamalla omasta julkisen sektorin 20% osuudestamme vaikeutamme yksityissektorin 80% osuuden kehitystä.

Kustannustehokkailla investoinneilla on vaikutusta talouteen myös aluetasolla. Valtiotason lisäksi myös alueiden kehityksessä nähdään samanlaiset tulojen kasvun mahdollistamat hyvinvoinnin lisääntymisen vaikutukset, ja reaaliansioiden kasvu kohdistuu myös yksityisille ihmisille.

Kesäinen kuva nelikaistaiselta tieltä ja taustalla näkyy bensa-asema ja tiellä kulkee autoja.

Kokonaistuotannon yhtenä oleellisena osatekijänä on pääomakannan määrä. Pääomakanta tarkoittaa esim. rakennuksia, tuotantolaitoksia, koneita, infrastruktuuria, jne. Pääomakannan kuluessa sitä pitää ylläpitää jatkuvilla korjaus- ja korvausinvestoinneilla. Tienpitäjän näkökulmasta tätä pääomakantaa on meidän yhteinen maantieverkko rakenteineen ja laitteineen. Tieverkon kunnon rapistuminen, kasvava korjausvelka ja viivästyneet investoinnit hidastavat omalta osaltaan kokonaistuotannon kasvua ja sitä kautta heikentävät elintason nousun edellytyksiä.  

Kun julkinen sektori panostaa infrastruktuuriin ja luo sitä kautta edellytyksiä yksityisille investoinneille, niin kansantalous kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Tästä vaurastumisesta hyötyy koko yhteiskunta.

Blogikirjoittaja kuvattuna tiehankkeen työmaalla.

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Liikenne ja infrastruktuuri
ELY-keskus

Tuumasta toimeen, yrittäjyysvalmennuksesta eväät yrittäjyyteen

Työ on iso osa elämäämme, ja yksi muoto ansaita on lähteä yrittäjäksi. Yrittäjyyden sanotaan tuovan mukanaan muun muassa vapautta valita ja tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Se, että yrittäjyys kiinnostaa yhä useampaa, näkyy myös eri tilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan 9 515 yritystä aloitti toimintansa vuoden 2021 heinä−syyskuussa. Aloittaneita yrityksiä oli 1,1 prosenttia enemmän kuin vuoden 2020 vastaavana ajanjaksona.  

Vapauden mukana tulee myös vastuuta. Yrittäjänä toimiminen ei ole aina helppoa, eteen voi tulla yllättäviäkin asioita. Joku on aikoinaan sanonut, että yrittäjänä toimiminen on kuin moniottelua. Oman erityisosaamisen lisäksi on hyvä olla vähintäänkin tietoinen monesta yrittäjyyteen liittyvästä asiasta. Miten sitten päästä alkuun, kun tuntuu, että omaa ideaa haluaa lähteä viemään eteenpäin? Usein uuteen yritykseen liittyvä ajatus voi olla hyvinkin selkeä, mutta sen paperille kirjoittaminen ja liiketoimintasuunnitelman laatiminen, puhumattakaan kannattavuuslaskelmista, voi ollakin sitten toinen juttu. Hyvä valmistautuminen ja pyrkimys ennakointiin ovat erityisen tärkeää jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Vaikka tietenkään kaikkeen ei voi millään valmistua uusi yrittäjäkään. 

Neuvottelupöydän ääressä kaksi naista keskustelevat ja pöydällä on auki myös tietokone.

”Halu ryhtyä yrittäjäksi sai minut hakeutumaan koulutukseen” 

Näin kirjoitti eräs valmennukseen osallistunut, ja lisäsi vielä, että hän on häikäistynyt siitä, että sai näin hyvän koulutuksen maksuttomana. Etelä-Pohjanmaan TE-Palveluiden yrittäjyysvalmennus tarjoaa hyvät eväät yrittäjyyteen. Työnhakija-asiakkaille maksutonta yritysvalmennusta TE-Palveluille tuottaa Valmennus-Majakka. 

Valmennuksessa saat tietoa ja tukea yritys- ja liikeideasi hahmottamiseen sekä konkreettisen liiketoimintasuunnitelman laatimiseen. Eli juuri sellaista tietoa ja osaamista, mitä yrittäjänä tulet tarvitsemaan. Sillä ei ole niinkään väliä, oletko suunnitelmissasi vasta alkumetreillä vai jo edennyt hieman pidemmälle toteaa Valmennus-Majakan valmentaja Seppo Laukkanen. Seppo kertoo, että valmennus voi auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja liikeideaa, sekä tuoda varmuutta yrityksen talousasioiden hoitamiseen. Valmennuksen aikana selvitetään sitä, onko liikeideassa edellytyksiä jatkuvaan, kannattavaan liiketoimintaan.   

Valmennuksen päätavoitteena on se, että valmennuksesta saa ammattitaitoa yrittäjänä toimimiseen. ”Yrittäjyys on tekemällä oppimista, mutta se on monesti helpompaa, kun on perustiedot hanskassa”, toteaa Seppo Laukkanen. Ja näinhän se on, siksi koulutuksen sisällössä pureudutaan tärkeimpiin asiakokonaisuuksiin yrityksen perustamisesta, talouteen ja kannattavuuteen, sekä vero-, että lakiasioista liiketoimintasuunnitelman laatimiseen. On hyvä myös huomioida, että mikäli olet hakenut/aiot hakea starttirahaa ja sinulle suositellaan yrittäjyysvalmennusta, niin kyseinen valmennus täyttää starttirahan yrittäjäkoulutusvaatimuksen.  

Kaksi naista ja yksi mies ovat kokoontuneet pöydän ääreen keskustelemaan ja kuvassa näkyy iloinen tunnelma.

Yrittäjän palvelut ”samalta luukulta”

Valmennuksen kautta voit myös verkostoitua ja saada tietoa niistä toimijoista, joihin sinun on hyvä tutustua yrittäjänä toimiessasi. Me TE-Palveluiden yritysneuvojat olemme yksi taho, joihin kannattaa olla yhteydessä jo hyvissä ajoin, ainakin, mikäli suunnitelmissasi on hakea starttirahaa toimeentulosi tukemiseksi.  

Valmennusten ja neuvonnan lisäksi Etelä-Pohjamaalla on tarjolla useita muitakin alkavalle yrittäjälle suunnattuja palveluja ja rahoituksia, joten myös näihin kannattaa tutustua tarkemmin. Yrityspalvelukeskuksemme keskeisenä tehtävänä on tukea kaikissa vaiheissa olevia yrittäjiä, joten älä epäröi ottaa yhteyttä. Yhteystietomme löytyvät Yrityspalvelukeskuksen sivuilta (www.ely-keskus.fi).

Lähteet ja lisätietoa:

Blogikirjoittajan kasvokuva.

Hanna Kangastie
Asiantuntija, yrityspalvelut
Etelä-Pohjanmaan TE-palvelut

Metsäojitus – hoidathan paperiasiat ensin kuntoon!

Pohjalaismaakunnissa on perinteisesti kuivattu maita niitä ojittamalla. Erityisen aktiivista ojitustoiminta oli sotien jälkeen 50-luvulla, kun puuta tarvittiin teollisuuden, ja maata peltoviljelyn, käyttöön. Viime vuosina kuivatustoiminta on jälleen vilkastunut, varsinkin soistuneilla alueilla on tarvetta saada metsää kasvamaan enemmän ja nopeammin. Suurin osa ojitushankkeista on ennestään ojitettujen alueiden kunnostusojituksia, mutta viime aikoina on ojitussuunnitelmia laadittu enemmän myös luonnontilaisille soille. Samaan aikaan turpeen polton väheneminen ja Euroopan tilanne, Venäjän hakesaatavuuden heikentyessä, ovat vaikuttaneet Suomessa energiapuun käytön nopeaan kasvuun, mikä on lisännyt hakkuiden määrää. Tilanne saattaa vaikuttaa lähikuukausina myös ojitushankkeiden lisääntymiseen.

Kuivatusvesien mukana huuhtoutuu kiintoainetta, humusta ja happamilla alueilla myös raskasmetalleja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat suuremmat ja pitkäkestoisemmat kuin mitä aiemmin on arvioitu. Pohjanmaan alueella, Perämereen laskevilla ojitetuilla alueilla, vaikutukset ovat isoimmat, samoin Kainuun maakunnassa, jossa vaikutukset kohdistuvat järvivesistöihin. Näillä alueilla tulisi ojitushankkeiden vesiensuojelu suunnitella huolella. Metsäojitukset lisäävät myös haitallisia ilmastovaikutuksia, varsinkin turvemailla. Näistä on saatavilla vielä varsin vähän tutkimustietoa.

Kirkkaana talvipäivänä ojituskuva.

Ojituksen hyödyt ja haitat tulee tarkkaan miettiä

Ojituksesta saatava hyöty tulisi ottaa huomioon niin, että ojitukset olisi kohdennettava ensisijaisesti metsäalueille, joilla hehtaarikohtainen puun kasvu hyötyy kuivatuksesta merkittävästi. Ennestään ojittamattomien tai aikanaan ojitettujen, osin jo luonnontilaisten soiden ojittamista tulisi välttää. Puuston kasvu ei näillä alueilla hyödy kuivatustoimenpiteistä, päinvastoin ojitukset kuormittavat humuksellaan paitsi vesistöjä, vapauttavat ilmaan maahan sitoutunutta hiiltä ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen latvaosille sijoittuessaan ne myös lisäävät tulvariskejä. Ojitussuunnitelmien vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten lietekuopilla, laskeutusaltailla sekä pintavalutuskentillä, on ratkaisevaa merkitystä ojitusten aiheuttamien vesistövaikutusten vähentämisessä. Myös ojitusajankohdalla ja ojitussyvyyksillä voidaan vähentää kuormitusta.

Suolle tehty oja, jossa vähän vettä.

Ojitus on ilmoituksenvaraista toimintaa

Ojitus on ollut vesilain nojalla ilmoituksenvaraista toimintaa jo vuodesta 2011. Ilmoitusvelvollisuus saattaa kuitenkin olla metsänomistajalle yhä tuntematon käsite. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on aina tehtävä ilmoitus alueelliselle ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ojitukseksi katsotaan myös kunnostusojitukset. Vähäisenä ojituksena pidetään esimerkiksi pienehkön metsäkappaleen ojitusta, rakennuspaikan kuivattamista ja siinä ojan tekemistä omalle maalle, vähäisen peltolohkon ojittamista tai peltolohkon täydennysojittamista tai salaojitusta. Happamilla sulfaattimailla ja pohjavesialueilla tehtävät ojitukset ovat aina ilmoituksenvaraisia. Myös ojitusmätästykset saattavat vaatia ilmoituksen.

Sumuisen päivän kuva ojituksesta.

Ilmoituksen saatuaan ELY-keskus tarkistaa tarvittavat tiedot, pyytää mahdollisesti lisätietoja ja arvioi hankkeen vesilain mukaisen luvan tarpeen. Mikäli kyseessä on esimerkiksi laaja ojitus, alapuolinen vesistö on heikossa tilassa tai se on erityisen herkkä vesistö, kalataloudellisesti arvokas tai ojitusalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla voi lupakynnys ylittyä. Tällöin hankkeesta vastaavan on haettava ojitukselle lupaa aluehallintovirastosta. Suurimmassa osassa ilmoituksia lupaa ei tarvita, vaan ELY-keskus antaa ilmoituksesta lausunnon. Hankkeeseen ei voida ryhtyä ennen kuin 60 vrk ilmoituksen tai sen täydennyksen jättöajasta on kulunut.

Hyvin laadittu metsätaloussuunnitelma ohjaa kokonaisvaltaisesti metsien tilakohtaista käyttöä ja hoitoa sekä myös ojituksia. Metsätaloussuunnitelmaa toteuttava ja asiantuntevasti vesiensuojelutoimenpiteet huomioiva hankekohtainen ojitussuunnitelma nopeuttaa myös asian eli ojitusilmoituksen käsittelyä ELY-keskuksessa.

Lue lisää:

Anne Polso
Vesien ja maatalouden ympäristönsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmissa varaudutaan tulvien vaikutuksiin nyt ja tulevaisuudessa 

Pohjanmaan lakeudet tunnetaan tulvistaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tulvia on koettu mm. Ähtävänjoella, Kimonjoella ja Vöyrinjoella, Lapuanjoella, Kyrönjoella, Maalahdenjoella, Närpiönjoella ja Lapväärtin-Isojoella. Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja rakennuksille ja omaisuudelle, liikenne- ja sähköverkolle sekä ympäristölle. Vakavimmissa tulvatilanteissa on myös turvauduttu ihmisten ja tuotantoeläinten evakuointiin tulva-alueilta.   

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sää- ja vesioloihin liittyviä ääritilanteita (Lue lisää: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä | Vesi.fi). Pohjalaismaakunnissa tulisi varautua rankkasadetulvien yleistymiseen ja tulvien vuodenaikaisrytmin muutoksiin. Perinteisten kevättulvien ennustetaan pienenevän ja toisaalta talviaikaisten tulvien yleistyvän. Myös hyydetulvien ennustetaan lisääntyvän leutojen talvien seurauksena. Merenkurkun alueella maankohoaminen vähentää vielä vuosisadan puolivälissäkin merenpinnan nousun ennustettuja vaikutuksia merivesitulviin.  

Hyydettä joessa.
Hyydettä.

Viidellä alueella on merkittävä tulvariski 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee viisi EU:n tulvadirektiivin mukaan määriteltyä merkittävää vesistöjen tulvariskialuetta: Lapua (Lapuanjoki), Ilmajoki – Seinäjoki ja Ylistaro – Koivulahti (Kyrönjoki), Laihia – Tuovila– Runsor (Laihianjoki) sekä Lapväärtti (Lapväärtin-Isojoki).  Näiden lisäksi Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsee yhteensä 11 muuta tulvariskialuetta, joilla tehdään myös suunnittelua ja toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Pohjalaismaakuntien tulvariskialueisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.vesi.fi/tulvat-pohjalaismaakunnissa/. Suuri osa alueemme vesistöistä on tulvakartoitettu ja tulvakartat löytyvät kootusti osoitteesta www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

Merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille on laadittu alueellisessa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmat kokoavat yhteen perustietoa vesistöalueesta, sen tulvariskeistä ja vahinkoarvoista. Mukana on myös vesistöalueen tulvaryhmän asettamat tavoitteet ja toimenpiteet alueen tulvariskien vähentämiseksi. Lisäksi hallintasuunnitelmassa kuvataan, miten osallistaminen ja tiedottaminen on varmistettu hallintasuunnitelman laatimisvaiheessa. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt 22.12.2021 Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027. Kaikki Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät verkosta osoitteesta www.vesi.fi/trh (Alueelliset tulvariskisisällöt > Pohjanmaa tai Etelä-Pohjanmaa).  

Kyrönjoella vesi virtaa voimakkaasti ja näkyy vielä myös jäätä.
Kyrönjoki.

Toimenpiteillä edistetään sopeutumista ja varautumista ilmastonmuutokseen

Kaikissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa keskeisiksi toimenpiteisiksi on tunnistettu ennakoiva suunnittelu, kuten tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa sekä tulvaennusteiden ja -kartoitusten kehittäminen ja ennakkovaroitusjärjestelmät. Lisäksi tärkeänä pidetään kuntien, asukkaiden ja muiden toimijoiden omatoimista varautumista tulvatilanteisiin ja yhteistyön kehittämistä tulvatilanteita varten. Kaikkien näiden toimenpiteiden arvioidaan myös helpottavan sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vesistöissä, joissa on säännösteltyjä järviä, säännöstelykäytäntöjä muuttamalla voidaan varautua perinteisten kevättulvien lisäksi ympärivuotisiin tulviin. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä, kuten vesien pienimuotoisella pidättämisellä, katsotaan laajassa mittakaavassa olevan tärkeä merkitys tulvahuippujen pienenemiselle herkästi tulvivilla alueilla. Pienimuotoisen pidättämisen keinoja ovat esimerkiksi kosteikot, tulva-altaat sekä metsä- ja maatalouden vesiensuojelurakenteet. Näiden toimenpiteiden arvioidaan myös parantavan vesien tilaa ja lisäävän luonnon monimuotoisuutta.  

Tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteena on, että ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu vaaraa ja että yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat suojassa erittäin harvinaisenkin tulvan sattuessa. Toimenpiteiden toteutuminen edellyttää jokilaaksojen asukkaiden, toiminnanharjoittajien, kuntien, pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja tulvakeskuksen panosta.  

Tien päälle on tullut vettä lakeusmaisemassa eli tie on poikki.
Tie poikki tulvan vuoksi.

Planerna för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen omfattar översvämningsverkningar både nu och i framtiden 

De österbottniska slätterna är kända för sina översvämningar och under de senaste tio åren har översvämningar inträffat bland annat längs Esse å, Vörå och Kimo å, Lappo å, Kyro älv, Malax å, Närpes å och Lappfjärds å. Översvämningarna har orsakat skador på byggnader och annan egendom, väg- och elnätet samt miljön. Vid de värsta översvämningarna har man också varit tvungen att evakuera människor och produktionsdjur från de översvämningsdrabbade områdena.   

Enligt prognoserna kommer klimatförändringen att leda till att extremt väder ökar (läs mer i bloggen (på finska) på vatten.fi: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä). I de österbottniska landskapen bör man förbereda sig på det oftare förekommer översvämningar som beror på störtregn och på att det sker förändringar i årstidsrytmen för översvämningar. De traditionella vårflödena beräknas bli mindre, men å andra sidan beräknas översvämningar vintertid bli vanligare. Enligt prognoserna kommer även översvämningar på grund av kravis att öka som en följd av de milda vintrarna. I Kvarkenområdet motverkar landhöjningen ännu fram till mitten av århundradet de konsekvenser som en stigande havsnivå har på översvämningar från havet.  

På fem områden är översvämningsrisken betydande 

På NTM-centralen i Södra Österbottens område finns fem områden som har angetts ha betydande risk för översvämningar enligt EU:s översvämningsdirektiv: Lappo (Lappo å), Ilmajoki–Seinäjoki och Ylistaro–Kvevlax (Kyro älv), Laihela–Toby–Runsor (Laihela-Toby å) samt Lappfjärd (Lappfjärds å).   Utöver dessa finns det totalt 11 andra områden med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen. Även för dessa områden finns planer och åtgärder för att minska översvämningsrisken. Mer information om områdena med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen finns på https://www.vesi.fi/sv/oversvamningar-i-landskapen-i-osterbotten/. En stor del av vattendragen i vårt område har översvämningskarterats och översvämningskartorna hittas samlade på adressen www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

På områden med betydande översvämningsrisk har det i form av regionalt samarbete utarbetats planer för hanteringen av översvämningsrisker. Hanteringsplanerna samlar grundläggande uppgifter om avrinningsområdet, dess översvämningsrisker och uppskattningar av skadorna. Planerna inkluderar även de mål som ställts av översvämningsgruppen och åtgärderna för att minska översvämningsriskerna. Utöver det beskrivs hur deltagande och information om utarbetandet av planerna har genomförts. Jord- och skogsbruksministeriet har 22.12.2021 godkänt planerna för hantering av översvämningsrisker i Lappo ås, Kyro älvs, Toby-Laihela ås och Lappfjärds ås avrinningsområden för åren 2022–2027. Alla planer för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen finns på webben: https://www.vesi.fi/sv/hantering-av-oversvamningsrisker/.  

Jään sahauskone sahaa joen jäätä.
Jäiden sahausta.

Åtgärderna främjar anpassningen till och beredskapen inför klimatförändringen

I alla hanteringsplaner har identifierats att förhandsplanering är en central åtgärd, bland annat hur översvämningar beaktas i planeringen av markanvändningen och hur översvämningsprognoser och -karteringar kan utvecklas, liksom även varningssystem. Dessutom anses det vara viktigt att kommuner, invånare och andra aktörer har egen beredskap inför översvämningar och att samarbetet mellan olika parter utvecklas för att kunna hantera översvämningssituationer. Alla dessa åtgärder anses också underlätta anpassningen till klimatförändringen. I vattendrag där det finns reglerade sjöar, är det möjligt att förbereda sig för såväl vårflöden som stora flöden andra tider på året genom att justera regleringspraxis.  Åtgärder som görs i avrinningsområdet, till exempel genom att i liten skala kvarhålla vatten, kan ha en avsevärd betydelse i större omfattning när det är frågan om att skära ner flödestoppar i översvämningskänsliga områden. Olika sätt att kvarhålla flödesvatten i liten skala är till exempel våtmarker, flödesbassänger och konstruktioner för vattenskydd inom jord- och skogsbruket. Dessa åtgärder bedöms också förbättra vattnens status och öka naturens mångfald.  

Målet med planeringen av hantering av översvämningsrisker är att se till att människors hälsa och säkerhet inte är i fara och att verksamheter som är viktiga för samhället är skyddade även om en mycket sällsynt översvämning skulle inträffa. Genomförandet av åtgärderna förutsätter insatser från ådalarnas invånare, verksamhetsutövare, kommuner, räddningsverk samt regionala myndigheter och Översvämningscentret.  

Blogin kirjoittajan Erika Saarenpään kuva.

Erika Saarenpää
Vesitalousasiantuntija,
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Vattenhushållningsexpert,
NTM-centralen i Södra Österbotten