Metsäojitus – hoidathan paperiasiat ensin kuntoon!

Pohjalaismaakunnissa on perinteisesti kuivattu maita niitä ojittamalla. Erityisen aktiivista ojitustoiminta oli sotien jälkeen 50-luvulla, kun puuta tarvittiin teollisuuden, ja maata peltoviljelyn, käyttöön. Viime vuosina kuivatustoiminta on jälleen vilkastunut, varsinkin soistuneilla alueilla on tarvetta saada metsää kasvamaan enemmän ja nopeammin. Suurin osa ojitushankkeista on ennestään ojitettujen alueiden kunnostusojituksia, mutta viime aikoina on ojitussuunnitelmia laadittu enemmän myös luonnontilaisille soille. Samaan aikaan turpeen polton väheneminen ja Euroopan tilanne, Venäjän hakesaatavuuden heikentyessä, ovat vaikuttaneet Suomessa energiapuun käytön nopeaan kasvuun, mikä on lisännyt hakkuiden määrää. Tilanne saattaa vaikuttaa lähikuukausina myös ojitushankkeiden lisääntymiseen.

Kuivatusvesien mukana huuhtoutuu kiintoainetta, humusta ja happamilla alueilla myös raskasmetalleja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat suuremmat ja pitkäkestoisemmat kuin mitä aiemmin on arvioitu. Pohjanmaan alueella, Perämereen laskevilla ojitetuilla alueilla, vaikutukset ovat isoimmat, samoin Kainuun maakunnassa, jossa vaikutukset kohdistuvat järvivesistöihin. Näillä alueilla tulisi ojitushankkeiden vesiensuojelu suunnitella huolella. Metsäojitukset lisäävät myös haitallisia ilmastovaikutuksia, varsinkin turvemailla. Näistä on saatavilla vielä varsin vähän tutkimustietoa.

Ojituksen hyödyt ja haitat tulee tarkkaan miettiä

Ojituksesta saatava hyöty tulisi ottaa huomioon niin, että ojitukset olisi kohdennettava ensisijaisesti metsäalueille, joilla hehtaarikohtainen puun kasvu hyötyy kuivatuksesta merkittävästi. Ennestään ojittamattomien tai aikanaan ojitettujen, osin jo luonnontilaisten soiden ojittamista tulisi välttää. Puuston kasvu ei näillä alueilla hyödy kuivatustoimenpiteistä, päinvastoin ojitukset kuormittavat humuksellaan paitsi vesistöjä, vapauttavat ilmaan maahan sitoutunutta hiiltä ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen latvaosille sijoittuessaan ne myös lisäävät tulvariskejä. Ojitussuunnitelmien vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten lietekuopilla, laskeutusaltailla sekä pintavalutuskentillä, on ratkaisevaa merkitystä ojitusten aiheuttamien vesistövaikutusten vähentämisessä. Myös ojitusajankohdalla ja ojitussyvyyksillä voidaan vähentää kuormitusta.

Ojitus on ilmoituksenvaraista toimintaa

Ojitus on ollut vesilain nojalla ilmoituksenvaraista toimintaa jo vuodesta 2011. Ilmoitusvelvollisuus saattaa kuitenkin olla metsänomistajalle yhä tuntematon käsite. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on aina tehtävä ilmoitus alueelliselle ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ojitukseksi katsotaan myös kunnostusojitukset. Vähäisenä ojituksena pidetään esimerkiksi pienehkön metsäkappaleen ojitusta, rakennuspaikan kuivattamista ja siinä ojan tekemistä omalle maalle, vähäisen peltolohkon ojittamista tai peltolohkon täydennysojittamista tai salaojitusta. Happamilla sulfaattimailla ja pohjavesialueilla tehtävät ojitukset ovat aina ilmoituksenvaraisia. Myös ojitusmätästykset saattavat vaatia ilmoituksen.

Ilmoituksen saatuaan ELY-keskus tarkistaa tarvittavat tiedot, pyytää mahdollisesti lisätietoja ja arvioi hankkeen vesilain mukaisen luvan tarpeen. Mikäli kyseessä on esimerkiksi laaja ojitus, alapuolinen vesistö on heikossa tilassa tai se on erityisen herkkä vesistö, kalataloudellisesti arvokas tai ojitusalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla voi lupakynnys ylittyä. Tällöin hankkeesta vastaavan on haettava ojitukselle lupaa aluehallintovirastosta. Suurimmassa osassa ilmoituksia lupaa ei tarvita, vaan ELY-keskus antaa ilmoituksesta lausunnon. Hankkeeseen ei voida ryhtyä ennen kuin 60 vrk ilmoituksen tai sen täydennyksen jättöajasta on kulunut.

Hyvin laadittu metsätaloussuunnitelma ohjaa kokonaisvaltaisesti metsien tilakohtaista käyttöä ja hoitoa sekä myös ojituksia. Metsätaloussuunnitelmaa toteuttava ja asiantuntevasti vesiensuojelutoimenpiteet huomioiva hankekohtainen ojitussuunnitelma nopeuttaa myös asian eli ojitusilmoituksen käsittelyä ELY-keskuksessa.

Lue lisää:

• Maankuivatuksesta ja ojituksesta (www.ymparisto.fi)
• Ojituksesta ilmoittaminen (www.suomi.fi)

Anne Polso
Vesien ja maatalouden ympäristönsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskukset 10 vuotta – miltä kulunut vuosikymmen on näyttänyt ympäristövastuualueen johtajan silmin?

Aulis Rantala on toiminut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajana keväästä 2010 ja hän on näin ollen seurannut toimintaa tiiviisti. Nyt vuosikymmenen vaihtumisen myötä eli vuoden 2020 alusta, Auliksen runsaat 40 vuotta jatkunut työura valtiolla päättyy suunnitellulla ja odotetulla tavalla eläköitymisen myötä.

Aulis Rantalalla on pitkä kokemus ympäristöpuolelta hänen tultuaan vuonna 1979 Vaasan vesipiiriin töihin. Sittemmin organisaatiouudistusten myötä työnantaja muuttui Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiriksi, Keski-Pohjanmaan ympäristökeskukseksi ja Länsi-Suomen ympäristökeskukseksi ja lopulta ympäristökeskukset sisällytettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi. Aulis oli mukana lähes koko tämän ajan diplomi-insinöörin ja vanhemman insinöörin nimikkeillä, kunnes hän 1990-luvun loppupuolella siirtyi vetämään ympäristönsuojeluyksikköä ympäristönsuojelupäällikkönä. Ennen ELY-keskusten syntyä Aulis oli viisivuotisen kauden hallinto-oikeustuomarina Vaasan hallinto-oikeudessa, josta hän sitten tuli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajaksi 1.4.2010.

ELY-keskusten 10-vuotisen taipaleen kunniaksi pyysimme Aulista kertomaan hieman omia näkemyksiään ELY-keskusten perustamisesta, toiminnasta, kehityksestä ja tulevaisuudesta sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan.

ELY-keskukset täyttävät 10 vuotta ensi vuonna, minkälaiseksi virastoksi ELY-keskus on mielestäsi kehittynyt?

Perustamisvaiheessa vallitsi henkilöstön keskuudessa pelon ilmapiiri, koska ihmiset pelkäsivät, että joutuvat muuttamaan toimipaikkasijoittelun mukaisesti. Alueille perustettiin kuitenkin useita toimipaikkoja, ja henkilöstö sijoittui niihin luontaisesti asumispaikkakuntansa mukaan.

ELY-keskukset muodostettiin laittamalla tietyt hallinnonalat samaan virastoon. Näillä hallinnonaloilla oli monia ei-yhteisiä asioita ja vain vähän yhteisiä asioita. Näistä aloista syntyneet vastuualueet ovat pysyneet melko lailla erillään, mutta siitä huolimatta ELY-keskuksesta on kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut monipuolinen ja ammattitaitoinen asiantuntijavirasto. Maakuntauudistuksen valmistelu toi toimintaan lisätehtäviä perustehtävien ohella, mutta uudistuksen kaaduttua ELY-keskuksen toiminta jatkuu näillä näkymin organisatorisesti muuttumattomana ainakin tämän hallituskauden ajan.

Maakuntaprosessi vaikutti organisaation ainakin siten, että yhteistyö maakuntaliittojen kanssa vahvistui. Myös yhteistyö ELY-keskusten ja aluehallintoviraston välillä vahvistui, samoin yhteistyö ELY-keskusten välillä.

Henkilöstö on kokenut vuosikymmenen aikana monia muutoksia, joten maakuntauudistuksessa odotettaviin muutoksiin henkilöstö suhtautui melko rauhallisesti. Tässä muutoksessa tehtävät olisivat kuitenkin pääsääntöisesti pysyneet, vaikkakin organisaatio olisi muuttunut. Uudistusprosessi toki lisäsi monella työmäärää erilaisten suunnittelu- ja työkokousten vuoksi.

Miten ELY-keskuksen Y-vastuualueen toiminta on muuttunut vuosien varrella? Hyvää ja huonoa?

Kymmenen vuoden aikana varsinaisessa substanssitoiminnassa ei ole paljon muuttunut, vaan se on jatkunut vakaana. Eli yhteisessä tekemisessä ei ole kovinkaan paljon muuttunut. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue hoitaa edelleen valtion viranomaisen perustehtäviä. ELY-keskuksen edistämistehtäviä on kuitenkin supistettu vuosien saatossa. Nyt tähän on osin tulossa muutosta, kun luonnonsuojeluun ja vesienhoitoon on myönnetty lisärahoitusta lähivuosille.

Työskentelytavat ovat muuttuneet paljonkin. Enää työ ei ole toimipaikkasidottua ja etätyömahdollisuudet ovat hyvät. Lisäksi on otettu käyttöön uutta toimistotekniikkaa ja uusia monitoimitiloja on saatu käyttöömme, mikä on myös muuttanut ihmisten tapoja työskennellä. Myös matkustaminen on vähentynyt uuden tekniikan myötä.

Minkälaista on ollut johtaa EPO ELYn Y-vastuualuetta, henkilökohtaiset haasteet ja onnistumiset?

Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoiset, ja ovat monipuolisesti kattaneet alueemme kolme maakuntaa. Olen oppinut tuntemaan maakunnat ja sidosryhmät hyvin. Vesistötehtävät ovat olleet tutuimpia, mutta johtajana olen saanut perehtyä moneen uuteen asiaan talon asiantuntijoiden avulla. Asiantuntijavirasto tarvitsee eri alojen osaajia ja juuri yhteistyö eri sektorien asiantuntijoiden kanssa on ollut työssä parasta. Johtajan tehtävä on myös tarjonnut erinomaisen näköalapaikan alueen elinkeinoelämän toimintaan.

Onnistumisiin kuuluu myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kokemus ja osaaminen kolmella eri paikkakunnalla toimimisesta, tätä kokemusta olisi mahdollista jakaa myös muille. Maantieteelliset rajat eivät tehtävissä juurikaan vaikuta, pikemminkin monipaikkaisuus helpottaa päivittäistä toimintaa.

Mieleenpainuvat tapaamiset 10 vuoden ajalta?

Montakin tulee mieleen, mutta ylipäänsä yhteydet erilaisiin ihmisiin alueemme maakunnissa ovat rikastuttaneet työtä. Jos yhden yksittäisen esimerkin mainitsisin: kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Etelä-Pohjanmaan keskeiset päättäjät oli kutsuttu Seinäjoelle tutustumaan kansallispuistoaloitteeseen. Kesken maastossa tapahtuneen esittelyn paikalliset ”häjyt” kurvasivat metsuripuvuissa ruosteisella Corollalla ihmisten keskelle ja huusivat ensimmäiseksi: ”Maharattako tietää, notta kenen mailla oikein ollahan?” Järjestäjille tuli häiriköijistä jo pieni paniikki, mutta Hannele käveli suoraan miesten luo ja rupesi juttelemaan heidän kanssaan. Tilanne oli 5-10 minuutissa ohi. Myöhemmin Hannele kertoi konfliktista myös Helsingissä. Vaikutti siltä, että hän suorastaan nautti tapauksesta.

Jäikö mielestäsi jotain tekemättä, jotain sellaista, jota olisit vielä halunnut saada aikaan ennen eläköitymistä?

Minusta substanssiasiat ovat hyvässä mallissa. Toki maailmahan ei ikinä tule valmiiksi, joten varmasti aina löytyy kehitettävää. Olo on kuitenkin luottavainen siitä, kuinka ELY:n osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö jatkaa asioiden kanssa mutkattomasti eteenpäin. Tuntuu hyvältä, että uusiakin painotuksia on tulossa, kuten ilmastoasiat ja luonnonsuojelun edistämisen HELMI-ohjelma.

Talouskysymyksissä on haasteita, aiemmin pienemmissä virastoissa oli helpompi saada kattava kokonaiskuva taloudellisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä. Kuitenkin taloudella on ratkaiseva merkitys jo ihan henkilöstöresurssien kannalta.

Terveisiä Y-vastuualueen henkilöstölle?

ELY-keskus on vahva alueellinen toimija, jolla on vahva toimivalta, vaikka olemme ministeriöiden suorassa ohjauksessa. ELY-keskukset saavat itse päättää rahojen käytöstä ja hankkeiden hallinnasta. Tehtävät ja tekeminen jatkuvat ja toivon henkilöstölle onnea ja menestystä tulevaisuudessa. ELY on asiantuntijavirasto ja kun asiantuntija osaa työnsä, menestyy hyvin.

Haluan myös lämpimästi kiittää elyläisiä vuosien ja joidenkin kohdalla vuosikymmenten hyvästä, mukavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä.

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen entistä johtajaa haastattelivat Satu-Mikaela Burman ja Åsa Teir-Bäckström

Miksi Lappajärven pinta on näin alhaalla?

Lappajärven rantaviiva pakeni kesän, syksyn ja vielä alkutalvenkin aikana kauaksi tavanomaisesta etenkin matalilla rannoilla. Moottoriveneiden potkurit saivat kesällä osumia pohjakiviin ja rikkoutuivat. Mahakin osui pohjaan perinteisessä uimapaikassa. Osa laitureista seisoo lähes kuivalla maalla. Kuka on syyllinen? Riittääkö kaloille happea? Kuka juoksuttaa vettä pois järvestä, vaikka pinta on valmiiksi liian alhaalla? Voimayhtiötkö tekevät sähköä virkistyskäyttäjien kustannuksella? Viljelijätkö vaativat ja lisää viljelyalaa rantamailta? Vai ELY-keskuksen virkamiehetkö huolimattomuuttaan unohtivat padot auki kesälomien ajaksi ja koko syksyksi?

Vähäiset sateet ja kesän 2018 helle

Tavanomaista kevättä seurasi erittäin vähäsateinen toukokuu, mikä sai Lappajärven vedenpinnan laskuun jo kesäkuussa. Heinäkuun sademäärät jäivät Etelä-Pohjanmaalla selvästi alle puoleen keskimääräisestä. Heinäkuun puolivälistä alkoi poikkeuksellisen pitkä ja lämmin hellejakso, jonka aikana vesipinnat jatkoivat laskemistaan ja virtaamat olivat monin paikoin ennätysalhaisia. Pelkästään haihdunta riitti laskemaan järvien vedenpintoja jopa sentin verran yhden hellepäivän aikana. Myös loppuvuoden sademäärät olivat keskimääräistä pienempiä ja sateet imeytyivät kuivaan maaperään eivätkä juuri näkyneet vesistöissä.

       

Lappajärven pinta on nyt tammikuun puolivälissä noin 40 cm tämän ajankohdan keskimääräistä alempana eli tasolla N₆₀ +69,16 m (vanhan korkeusjärjestelmän mukaan 168,27 m). Heinäkuun lopulla vedenpinta oli tasolla N₆₀ +69,62 m, joka oli noin 20 cm ajankohdan keskimääräistä alempi. Lappajärvi ei ole yksin veden puutteessa. Esimerkiksi Lapuanjoella Hirvijärven tekojärven pinta on nyt yli metrin ajankohdan keskimääräistä alempana. Tämä on alempana kuin kertaakaan aikaisemmin Hirvijärven historiassa tähän aikaan vuodesta. Kuortaneenjärven vedenpinta on puolestaan puoli metriä ajankohdan tavanomaista alhaisemmalla tasolla.

2000-luvulla Lappajärvellä on ollut vuotta 2018 kuivempi kesä ja syksy vain vuonna 2006, jolloin vedenpinta oli heinäkuun lopulla 10 cm alempana kuin viime kesänä vastaavana ajankohtana. Lokakuun lopulla vedenpinta oli vuonna 2006 samalla tasolla kuin 2018, mutta marraskuun sateet nostivat tuolloin loppuvuoden vedenpintaa.

Kansanpadosta uuteen säännöstelylupaan

1970-luvulla Lappajärven pinta oli alhaalla monena vuonna. Kesällä 1978 vedenpinta oli heinäkuun lopussa 48 cm ja elokuun lopussa 40 cm alempi kuin vastaavina ajankohtina kesällä 2018. Vedenpinta oli alhainen koko seuraavan talvenkin. Lappajärveläiset rakensivat toukokuun alussa 1979 kansanpadon Niskan sillan alle estääkseen pinnan alenemisen. Tämä käynnisti prosessin, jossa Lappajärven ja Evijärven säännöstelyä muutettiin. Kansanpadon jälkeinen säännöstelylupa myönnettiin vuonna 1991 ja Lappajärveä säännöstellään nykyisin tämän luvan määräysten mukaisesti.

Lappajärven säännöstelylupaa muutettaessa otettiin lupapäätöksessä huomioon useita vesistön käyttömuotoja ja intressitahoja. Virkistyskäyttö sai aiempaa enemmän painoarvoa. Lisäksi huomioitiin myös Lappajärven ja Evijärven alapuolinen Ähtävänjoki. Pietarsaaren kaupunki ottaa kaiken raakavetensä Ähtävänjoesta. Joen suuhun on padottu 1960-luvulla merestä Luodon-Öjanjärvi makeavesiallas, josta Pietarsaaren ja Kokkolan teollisuusyritykset saavat tarvitsemansa veden. Välijoessa on yksi vesivesivoimalaitos ja Ähtävänjoessa kahdeksan. Viime kesänä kaksi voimalaitosta oli pitkään poissa käytöstä pienen virtaaman vuoksi, kun Lappajärven alapuolisesta Evijärvestä juoksutettiin Ähtäväjokeen pitkään minimiä eli 4 m³/s.

Lappajärven säännöstelyluvan haltija on valtio eli nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, joka ohjaa Lappajärven säännöstelyä. Lappajärvestä pois juoksevan veden määrää säädetään Halkosaaressa sijaitsevalla Niskan säännöstelypadolla ja Hanhikosken voimalaitoksella. Kun vedenpinnan korkeus alittaa tason N₆₀ +69,39 m, säännöstely tapahtuu voimalaitoksella, koska vedenpinta on silloin samalla tasolla Hanhikoskelle asti. Käytännössä säännöstely tapahtuu niin, että ELY-keskuksesta ilmoitetaan Välijoessa sijaitsevalle Hanhikosken voimalaitokselle, montako kuutiota vettä se saa juoksuttaa turbiiniensa läpi. Voimalaitoksen omistaa nykyään Esse Elektro-Kraft Ab.

Lappajärven säännöstelyluvassa on ns. tavoitevyöhyke eli korkeusväli, jolla järven pinta pyritään pitämään kunakin ajankohtana. Luvassa määrätään juoksutusmäärät, jotka kullakin vedenkorkeudella tulee juoksuttaa. Lappajärvestä on juoksutettu kesäkuusta 2018 lähtien säännöstelyluvan mukaisesti 4-6 m³/s. Juoksutettavan minimivirtaaman määrä vaihtelee säännöstelyluvassa vedenkorkeuden ja ajankohdan perusteella. Minimijuoksutuksesta huolimatta vedenpinta laski heinäkuun loppupuolella tavoitevyöhykkeen alapuolelle. Juoksutus on jatkunut syyskuun alusta lähtien ajankohdan miniminä eli 6 m³/s.  Lappajärven yläpuolella Alajärven pinta oli kesällä pitkään poikkeuksellisen alhaalla, alempana kuin koskaan aiemmin kesäaikaan. Alajärvestäkin on juoksutettu minimivirtaamaa lähes koko kesän ja syksyn ajan. Lisävettä ei ole Lappajärveen Alajärvestä tai mistään muualta saatavilla, jos sitä ei ole taivaalta tule.

Lappajärven tämän hetken vedenkorkeuskaaviosta http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/47/l470311001y/wqfi.html voidaan nähdä, että nyt tammikuun 2019 puolivälissä vedenpinta on noin 10 cm ajankohdan tavoitevyöhykkeen alapuolella. Vuosien 1975–2017 keskimääräiseen tammikuun puolivälin tasoon on nyt matkaa 40 cm. Tavanomaisina syksyinä sataa yleensä niin paljon, että Lappajärven pinta on alkutalvesta selvästi tavoitevyöhykkeen yläpuolella.

Lappajärven vedenkorkeudet ja ongelmat vaihtelevat

Lappajärvellä vuosien väliset vedenkorkeuden erot ovat olleet viime vuosina suuria. Nyt on kärsitty veden vähyydestä, mutta 2015 ja 2016 vesipinta oli keväällä ja kesällä pitkään reilusti yli tavoitevyöhykkeen. Kevätkylvöjä ei saatu tehtyä 2015 laajoilla ranta-alueilla ennen juhannusta ja matalalle rakennetut rantasaunat uhkasivat kastua. Myös loppusyksyn sateet olivat noina vuosina niin runsaita, että oli vaikeuksia juoksuttaa Ähtävänjokeen vettä niin paljon kuin olisi ollut tarvetta. Ähtävänjoki tulvi monin paikoin ja myöhemmin pakkasten saapuessa joella oli runsaasti hyydeongelmia. Koskipaikoilla alijäähtyneen veden muodostama hyyde esti virtausta ja nosti vesipintaa, joka uhkasi jokivarren rakennuksia. Vuoden 2018 kuivuuden ja helteiden seurauksena ollaan nyt puolestaan jo tammikuussa tasolla mille Lappajärvi lasketaan tavanomaisesti keväällä ennen lumien sulamista.

Jos saamme Ähtävänjoen vesistöalueelle talven ja kevään aikana normaalia enemmän lunta ja vettä, niin sulamiskausi nostaa Lappajärven vedenpinnan kesään mennessä tavoitevyöhykkeelle. Tällä hetkellä lumen vesiarvo Lappajärven valuma-alueella noin 40 mm, kun se keskimäärin tähän aikaan tammikuussa on ollut 50 mm. Jos sademäärät jäävät selvästi normaalia pienemmiksi, niin vaarana on, että Lappajärvi on tavoitevyöhykkeen alapuolella pahimmillaan koko alkaneen vuoden. ELY-keskus valmistelee poikkeamisluvan hakemista aluehallintovirastolta Lappajärven helmi-maaliskuun juoksutusmäärien pienentämiseksi tilapäisesti kuivuusriskin vähentämiseksi. Tällaisia poikkeamislupia on vähälumisina talvina anottu ja saatu mm. Perhonjoen tekojärville ja Alajärvellä sijaitsevalle Kätkänjärvelle, jotta kuivuushaittoja on voitu vähentää.

Lappajärven alhainen veden pinta johtuu ensisijaisesti siis viime kesän ja syksyn kuivuudesta ja helteistä. Sääolosuhteiden lisäksi Lappajärven vedenkorkeuksiin vaikuttaa säännöstelylupa ja sen noudattaminen. ELY-keskus on noudattanut vuodelta 1991 peräisin olevaa säännöstelylupaa, eikä säännöstelyluukkuja ole vahingossa jätetty auki. Ongelma ei johdu luvan noudattamisesta tai vesivoimantuotannosta, vaan muuttuneista olosuhteista ja ilmastonmuutoksesta. Kuivuusriskeihin valmistautuminen on vielä melko uutta pohjalaisvesistöjen säännöstelyluvissa.

Koska Lappajärvessä on nyt vähemmän vettä kuin tavanomaisena talvena, se vaikuttaa myös järven happivarastoon. Lappajärvellä vaikutus on kuitenkin pienempi kuin matalissa järvissä. Jos jääpeitteinen aika kuitenkin on pitkä ja virtaamat pieniä, järven syvänteiden happitilanne on keväällä normaalia heikompi. Järven pohjalta liikkeelle lähtevät ravinteet sekoittuvat pienempään vesimäärään, mikä voi lisätä levätuotantoa tulevana kesäkautena.

 

Katja Haukilehto
Johtava vesitalousasiantuntija
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Liisa Maria Rautio
Yksikön päällikkö
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus mukana maakuntauudistuksessa

Odottelemme pian lausunnolle luonnosta maakuntalaista, josta hallituksen tulisi antaa esityksensä eduskunnalle vielä tämän vuoden marraskuussa. Suunnitelman mukaan maakuntalaki astuu voimaan 1.7.2017 ja maakuntavaalit järjestetään tammikuussa 2018. Maakuntavaltuustot ja -hallitukset järjestyvät keväällä 2018 ja aloittavat maakuntastrategian laadinnan ja avainhenkilöiden valinnan. Täydellä voimalla maakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2019.

Huhtikuun kehysriihen yhteydessä hallitus linjasi maakuntien tehtävät, joita on yhteensä 22. Iso osa näistä tehtävistä rakentuu nykyisten ELY-keskusten tehtävien varaan, sillä pääosa ELY-keskusten tehtävistä siirtyy maakunnille. ELY-keskuksen Elinkeinot-vastuualueen tehtävät siirtyvät maakunnille lähes kokonaan, samoin kuin ELY-keskuksen ohjauksessa olevien TE-toimistojen tehtävien järjestämisvastuu. Ympäristö-vastuualueen tehtävät jaetaan maakuntien ja uudistettavan valtakunnallisen aluehallintoviraston kesken. Liikenne-vastuualueen tehtävien lopullinen kohtalo odottaa Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämän yhtiöittämisselvityksen lopputulosta. Maakuntiin siirtyvät lisäksi maakuntaliittojen ja pelastuslaitosten tehtävät, eräitä kuntien ja aluehallintovirastojen tehtäviä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.

Valtionvarainministeriö on 4.5.2016 asettanut valtakunnalliset työryhmät uudistuksen valmistelua varten, ja näiden työryhmien työ on alkanut välittömästi. Työryhmien työ toimii pohjana alueelliselle valmistelulle, joka on käynnistynyt valtakunnan eri alueilla eri tavoin ja eri tahdissa. Jotkut tulevista maakunnista ovat työssään jo pitkälle järjestäytyneitä, jotkut taas vielä lähes lähtökuopissa. Toivottavaa on, että valtakunnallisten työryhmien työn ja maakuntalain luonnoksen myötä maakuntien valmistelu riittävässä määrin yhdenmukaistuu ja osallistaa uudistuksen osapuolet tasapuolisesti. Erittäin tärkeää on sekä valtakunnallisen että maakunnallisen valmistelun integrointi pidempään käynnissä olleeseen SOTE-uudistukseen. Näiden kahden valmistelun yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää yhteistä maakuntaa rakennettaessa.

Myös pohjalaismaakunnissa on lähdetty liikkeelle hieman eri tahdissa ja eri tavoin. Pohjanmaalla tapahtuvaan valmisteluun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on osallistunut Ympäristö- ja Liikenne-vastuualueidensa puitteissa, ja samoin valmistaudumme olemaan mukana Keski-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla valmistelua on tehty Etelä-Pohjanmaan liiton ja ELY-keskuksen yhteistyönä siten, että mukaan on sitoutettu myös muut organisaatiot, joiden tehtäviä tulevaan maakuntaan siirtyy. Valmistelun johtoryhmä koostuu organisaatioiden luottamus- ja virkamiesjohdosta. Valmisteluryhmään ja työryhmiin pyritään puolestaan kokoamaan osallistuvien organisaatioiden paras asiantuntemus. Myös henkilöstöjärjestöt ja sidosryhmät otetaan mukaan. Edellytykset hyvälle yhteistyölle on luotu ja aloitus näyttää lupaavalta.

Aluehallintouudistuksen tavoitteena on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Selkeän työnjaon lisäksi uudistuksella pyritään hallintorakenteiden yksinkertaistamiseen ja byrokratian vähentämiseen. Näitä periaatteita noudattamalla ja asiakaslähtöisyys huomioimalla on mahdollisuus tehdä alueiden kehittämisestä entistä kustannustehokkaampaa ja tuloksellisempaa. Pidetään nämä periaatteet johtotähtenä ja luodaan ennakkoluulottomasti uusi maakunta.

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

****************************************************************************************************

NTM-centralen i Södra Österbotten deltar i landskapsreformen

För tillfället väntar vi på att utkastet till landskapslag ska komma på remiss. Regeringen har för avsikt att ge sin proposition till riksdagen i november i år. Enligt planerna träder landskapslagen i kraft 1.7.2017 och landskapsval ordnas i januari 2018. Landskapsfullmäktige och landskapsstyrelserna organiserar sig våren 2018 och påbörjar arbetet med att göra upp en landskapsstrategi samt väljer nyckelpersoner. Landskapen inleder verksamheten till fullo 1.1.2019.

I samband med budgetrian i april drog regeringen upp riktlinjerna för landskapens uppgifter, som är totalt 22 till antalet. En stor del av dessa uppgifter byggs upp av NTM-centralernas uppgifter, eftersom största delen av NTM-centralernas uppgifter överförs till landskapen. Uppgifterna som NTM-centralens ansvarsområde för näringar, arbetskraft och kompetens sköter överförs nästan i sin helhet till landskapen. Detsamma gäller också ansvaret för att organisera TE-byråernas uppgifter, som styrs av NTM-centralerna. Ansvarsområdet för miljö och naturresursers uppgifter delas upp mellan landskapen och det riksomfattande regionförvaltningsverket, som kommer att förnyas. Det slutliga avgörandet om ansvarsområdet för trafik och infrastrukturs uppgifter väntar på slutresultatet av kommunikationsministeriets bolagiseringsutredning. Till landskapen överförs utöver landskapsförbundens och räddningsverkens uppgifter även vissa kommuners och regionförvaltningsverks uppgifter samt ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna.

Finansministeriet har 4.5.2016 tillsatt riksomfattande arbetsgrupper för att bereda reformen och arbetet i grupperna har börjat omedelbart. Arbetsgruppernas arbete ligger till grund för den regionala beredningen, som har startat på olika håll i landet på olika sätt och i olika takt. Vissa av de framtida landskapen är redan långt i organiseringen, medan andra knappt ligger i startgroparna. Det är önskvärt att beredningen i landskapen i tillräcklig utsträckning förenhetligas i och med de riksomfattande arbetsgruppernas arbete och utkastet till landskapslag och gör reformens parter delaktiga på ett jämlikt sätt. Det är synnerligen viktigt att såväl den riksomfattande beredningen som landskapsberedningen integreras med social- och hälsovårdsreformen som har pågått en längre tid. Det är mycket viktigt att beredningen av dessa två helheter förenas när det gemensamma landskapet byggs upp.

Även i de österbottniska landskapen har beredningen börjat i lite olika takt och på olika sätt. NTM-centralen i Södra Österbotten har deltagit i beredningen i Österbotten inom ramen för ansvarsområdena för miljö och naturresurser samt trafik och infrastruktur och vi är beredda på att delta på motsvarande sätt i Mellersta Österbotten. I Södra Österbotten har beredningen gjorts i samarbete mellan Södra Österbottens förbund och NTM-centralen så att även andra organisationer, vars uppgifter överförs till landskapen, har engagerats att delta. Styrgruppen för beredningen består av organisationernas ledande förtroendemän och tjänstemän. I beredningsgruppen och i arbetsgrupperna försöker man å andra sidan samla de deltagande organisationernas bästa sakkunskap. Även personalorganisationerna och intressegrupperna tas med. Förutsättningarna för gott samarbete har skapats och inledningen ser lovande ut.

Syftet med regionförvaltningsreformen är att skapa en klar arbetsfördelning mellan kommunen, landskapet och staten. Utöver tydlig arbetsfördelning försöker man med reformen göra förvaltningsstrukturerna enklare och minska byråkratin. Genom att följa dessa principer och beakta kundorienteringen finns det möjlighet att göra utvecklingen av regionerna kostnadseffektivare och resultatrikare. Dessa principer är vår ledstjärna i arbetet med att fördomsfritt skapa det nya landskapet.

Mika Soininen
Överdirektör
NTM-centralen i Södra Österbotten