Liike kuuluu erottamattomana osana kaikkeen elämään maapallolla. Ihmisten ja tavaroiden liikkumisessa käytetään termiä liikenne. Liikennejärjestelmä taas on käsite, joka sisältää myös ympäröivän kokonaisuuden ja kattaa liikenneväylät, liikennevälineet ja ohjausjärjestelmät. Laajalle kattokäsitteelle on tarve, sillä liikenteen yhtymäkohdat ympäröivään yhteiskuntaan ovat merkittävät. Liikennejärjestelmää ei kehitetäkään tyhjiöön eikä sillä ole itseisarvoa, vaan sen tulee aina palvella sitä käyttäviä ihmisiä ja sen varaan tukeutuvia toimintoja.
Rakennetun ympäristön suunnittelu
Liikennejärjestelmäsuunnittelu on lain liikennejärjestelmästä ja maanteistä 15 a § mukaisesti ”jatkuvaa ja vuorovaikutteista vaikutusten arviointiin sekä viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyöhön perustuvaa suunnittelua”. Suomessa liikennejärjestelmäsuunnitelmia laaditaan valtakunnallisesti (Liikenne12) ja maakunnallisesti. Rajatummalta maantieteelliseltä alueelta liikennejärjestelmätason vaikutuksia arvioidaan erilaisissa esiselvityksissä ja -suunnitelmissa, joita myös ELY-keskus tekee. Yksityiskohtaisempaa suunnittelua tehdään yleissuunnitelmassa ja siitä edelleen tie/rata- ja rakentamissuunnitelmissa, joiden tarve ja sisältö on laissa säädetty. Esiselvitysten tarve ja sisältö ei ole samalla tavoin lakisääteinen, mutta ihanteellisessa tilanteessa liikennejärjestelmätason vaikutuksia on selvitetty ennen tarkempien suunnitteluvaiheiden aloittamista.
Rakennusten ja toimintojen sijoittelusta käytetään käsitettä maankäyttö. Aikojen saatossa ihmisten rakentama ympäristö on kohdistunut otollisiksi katsotuille sijainneille. Pohjalaismaakunnissa esimerkiksi asutusta on kohdistunut nauhamaisesti jokivarsille. Tänä päivänä maankäyttöä ohjataan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavoituksella ja valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla. Maankäyttö raamittaa ihmisten liikkumista, sillä liikkumisen tarve syntyy pitkälti maankäytössä osoitettujen toimintojen välillä, kuten asuinalueella sijaitsevasta kodista työpaikalle ja palveluihin.
Kokonaisuus huomioon
Liikenteen ja maankäytön yhteensovittaminen takaa eri vaikutukset huomioivaan suunnitteluun perustuvan rakennetun ympäristön kehittämisen. Yksi haaste yhteensovittamisessa on toisinaan ristiriitaiset intressit, sillä käyttäjäryhmiä tarpeineen on erilaisia. Esimerkiksi pitkämatkaiselle liikenteelle tärkeät maantiet voivat houkutella varrelleen uutta maankäyttöä kaupallisille toiminnoille. Tämä on ymmärrettävää, koska runsasliikenteinen tie tarkoittaa samalla runsasta potentiaalia asiakasvirroissa. Liikennejärjestelmän toimivuudelle tällainen uusi maankäyttö voi kuitenkin synnyttää ongelmia, sillä olemassa olevat ratkaisut eivät välttämättä sovellu uuden maankäytön vaatimuksiin. Tällöin syntyy tarve liikenneyhteyksien, joko uusien tai olemassa olevien, kehittämiseen.
Liikennejärjestelmän ja maankäytön muutoksissa ELY-keskuksen liikennevastuualueen tehtävä on arvioida, että maantieliikenteen kokonaisuus toimii eri käyttäjäryhmille. Edellä kuvatussa esimerkissä tulee huomioida muun muassa pitkämatkaisen liikenteen sujuvuus, liittymien toimivuus ja liikenneturvallisuus. Vastuualue huomioi liikenteen lainsäädännön, asetukset ja ohjeistukset sekä Liikenne12:n tavoitteet ja arvioi suunniteltujen muutosten vaikutuksia näissä esitettyjen määräysten, periaatteiden ja suositusten valossa. Vastaavasti ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue arvioi muutoksia maankäytön ja ympäristöarvojen näkökulmista. ELY-keskuksen tehtävä on toimia ihmisten ja alueiden parhaaksi, ja eri näkökulmat huomioimalla saadaan muodostettua liikenteen ja maankäytön kokonaisnäkemys käsittelyssä olevasta asiasta. Liikennejärjestelmän ja maankäytön muutoksissa avoin vuoropuhelu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettuna takaa parhaat edellytykset sille, että liikenteen ja maankäytön yhteensovitus onnistuu.
Mikko Vallbacka
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 