Vesikasvillisuuskartoituksia – MIKSI?

Kun kerron, että jonnekin järvelle, joelle tai jokisuistoon on tehty kasvillisuuskartoitus, kysyy moni, ainakin mielessään, miksi kasvillisuuskartoituksia ylipäänsä tehdään. Yleensä vesikasvillisuuskartoituksissa halutaan saada perustietoa alueesta ja sen luonteesta tai seurataan alueelle tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. Sen lisäksi kartoitetaan kasvaako kyseisellä alueella uhanalaisia kasvilajeja. Kasvillisuus yksistään kertoo jo vesistön ravinteisuudesta, sillä eri lajit viihtyvät erilaisissa ravinneolosuhteissa. Toki on lajeja, jotka kasvavat niin karuissa kuin rehevissäkin vesissä, mutta toiset lajit voivat olla hyvinkin herkkiä ravinnepitoisuuden muutoksille. Esimerkiksi nuottaruoho viihtyy vähäravinteisessa vesistössä, mutta kärsii, jos vesistön ravinnetasot nousevat. Rehevöityminen merkitsee yleensä myös veden samenemista ja sedimentaation lisääntymistä, jotka pohjaruusukkeiselle nuottaruoholle ovat pahasta, koska valonsaanti pohjan läheisyydessä oleville lehdille vähenee. Rehevöitymisestä puolestaan hyötyvät esimerkiksi pikkulimaska ja karvalehti. Kun suunnitellaan vesikasvien vähentämistä, on hyvä muistaa, että ne sitovat ravinteita. Eli mitä tapahtuu ravinteille, jos vesikasveja ei ole? Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät sido ravinteita, vaan ne ovat levien käytettävissä.

Kasvillisuus kertoo myös jo itsessään paljon siitä, millaiset lintu- ja kalalajit alueella viihtyvät tai siitä miksi ne eivät viihdy. Vesikasvilajiston lisäksi vesikasvilajien suhteelliset osuudet ja se kuinka tiheää kasvillisuus on, vaikuttavat eläinten elinoloihin. Jos kasvillisuus on muodostunut liian tiheäksi aikaisemmin hyvällä lintuvedellä, näkyy se lintulajistossa ja yksilömäärissä. Sopivissa määrin esiintyvä vesikasvillisuus tarjoaa linnuille suojapaikkoja, pesäpaikkoja ja ravintoa. Vesikasvillisuuden seassa viihtyvät myös vesihyönteiset, joita esimerkiksi sorsien poikaset syövät. Kaloillekin vesikasveista on hyötyä kaikissa elinvaiheissa. Esimerkiksi kelluslehtiset kasvit, kuten ulpukka ja lumme tarjoavat varjostusta kalanpoikasille, erityisesti alueilla, joilla ei ole puuston varjostavaa vaikutusta. Vesikasvit tarjoavat myös kiinnitysalustan useiden kalojen mätimunille tai vaikka saaliin vaanimispaikkoja hauelle. Vesikasvillisuustietoja tarvitaankin usein vesistöjen kunnostuksen taustatiedoiksi, jotta tiedetään, minne kunnostukset kannattaa keskittää ja millaisia kunnostusten tulisi olla, jotta niistä olisi hyötyä. Jos vesistössä kasvaa esimerkiksi runsaasti ärviöitä tai karvalehteä, jotka lisääntyvät pienistäkin versonkappaleista, kannattaa tarkkaan harkita miten vesikasvien poiston tekee, sillä tuloksena voi olla kyseisten lajien vielä suurempi massaesiintyminen, jos versonkappaleita ei saada pois vedestä. Toisaalta, jos tiedetään, missä näitä ”vaikeita” lajeja esiintyy, voidaan kunnostustoimet myös suunnitella siten, että kyseisten lajien kasvustoihin ei kosketa, jolloin ei tule ongelmaa ympäriinsä ajelehtivista versonkappaleista. Vesikasvillisuustietoja tarvitaan myös, kun seurataan, miten vesistötyöt ovat vaikuttaneet vesistön tilaan. Tällöin on erityisen tärkeää, että vesistöstä on tietoja vesikasvillisuudesta ajalta ennen vesistötöitä, jolloin voidaan nähdä, onko vesikasvillisuus mahdollisesti muuttunut vesistötöiden seurauksena. Ja vesikasvillisuuden muutokset puolestaan vaikuttavat muiden eliöiden elinolosuhteisiin.

Tässä muutamia syitä, miksi vesikasvillisuuskartoitukset on syytä tehdä, ennen kuin aletaan suunnitella vesistön kunnostamistoimia tai muita vesistötöitä.

 

Anna-Maria Koivisto
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus