Miina Äkkijyrkkä ja Pelson vankilatila

Mitä yhteistä on Miina Äkkijyrkällä ja Pelson vankilan maatilalla?

Maa- ja metsätalousministeriö lähestyi ELY-keskusta ennen joulua ja tarjosi työhistoriani tähän mennessä erikoisinta tehtävää: avustaa ministeriötä Pelson vankilan maatilalla olevien arvokkaiden alkuperäiskarjojen, pohjoissuomen karjan eli lapinlehmien ja suomenlammas- sekä kainuunharmaskatraiden uudelleensijoittamisen järjestelyissä. Pelson vankilan maatila lopettaa toimintansa ja tilalla olevat karjat ovat toimineet osana kansallista geenivaraohjelmaa ns. elävänä geenipankkipopulaationa eli ovat eläingeenivarojen ja kyseessä olevien rotujen säilytyskarjoja. Harkinta-aika tehtävän vastaanottamiseen oli lyhyt, heti vuodenvaihteen jälkeen tulisi ilmoittaa otammeko tarjotun tehtävän vastaan.

Tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta omat tietoni alkuperäiskarjoista ja geenivaraohjelmasta olivat kovin vähäiset. Ajattelin, että ennen kuin vastaamme tarjoukseen, on etsittävä tietoa aiheesta ja selvitettävä tarkemmin minkälaisesta tehtävästä oikeastaan on kyse. Googlettamalla löytyi nopeasti Ylen uutisotsikoita, siitä, että suomalaista alkuperäiskarjaa uhkaa sukupuutto ja aikoinaan tehty Sukevan avovankilan maatilan lakkautus oli johtamassa suomalaisen nautakarjarodun, itäsuomenkarjan eli kyytön sukupuuttoon. Mieleeni tuli Miina Äkkijyrkkä ja muistelin, että olivatkos ne Miinan lehmät kyyttöjä vai lapinlehmiä?

Miina Äkkijyrkkä tunnetaan kuvanveistäjänä. Hänen taiteensa muistetaan värikkäistä nauta/lehmä aiheisia maalauksista sekä peltilehmäveistoksista. Taitelijatyönsä malleina Äkkijyrkällä on ollut sekä kyyttöjä että lapinlehmiä. Tietoa etsiessäni osui silmiini vanha Maaseudun tulevaisuuden juttu taiteilijan nautojen puuttuvista korvamerkeistä.  Helsingin hovioikeus oli tehnyt päätöksen, ettei taiteilija ollut saanut rangaistusta, vaikka oikeus totesi hänen syyllistyneen eläintunnistusjärjestelmälain rikkomiseen. Taiteilija oli vedonnut oikeudessa mm. perustuslain takaamaan taiteelliseen vapauteen: lehmät ovat hänen taiteellisen inspiraation kohde, eikä hän halunnut rikkoa eläinten korvia tunnistusmerkeillä.

Lapinlehmä

Pelson maatilalla on lapinlehmiä. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan lapinlehmä on nupo eli sarveton, väriltään yleensä valkoinen tai mustatäpläinen, korvat ja turpa ovat usein mustat tai ruskeat.  Vaalean värin on uskottu suojaavan eläintä hyttysten, mäkäräisten ja paarmojen pistoilta. On arveltu, että nupous on kehittynyt ehkä puolustuskeinona kylmyyttä vastaan, sillä sarvet haihduttavat lämpöä. Kun Lapin väestö evakuoitiin Ruotsiin syksyllä 1944 lähtivät myös lehmät evakkomatkalle.  Asukkaiden palatessa takaisin, kodit ja navetat oli poltettu. Ruotsista tuotiin takaisin monesti vain lehmät. Sonnit teurastettiin tai jätettiin Ruotsiin.  Lehmiä alettiin astuttaa ruskeilla länsisuomenkarjan sonneilla. Valkoisten lehmien jälkeläisistä tuli väriltään kyyttöjä. Lapinlehmä on kevytrakenteinen, pieni ja liikkuu ketterästi maastossa. Lehmä on luonteeltaan utelias ja avoin ja sitä on kuvattu myös kekseliääksi ja älykkääksi. Lapinlehmien omistajat mainitsevat lehmän olevan myös herkkätunteinen ja oman arvonsa tunteva eikä siedä huonoa kohtelua. Professori Juha Kantanen LUKE:sta on kertonut, että lapinlehmät tekevät mitä itse haluavat. Kovissa olosuhteissa soilla ja metsissä eläminen on voinut vaikuttaa niiden luonteeseen. Hyvin kohdeltuna lapinlehmä on erittäin ihmisrakas ja helposti lähestyttävä, minkä vuoksi niiden käyttö on yleistynyt lemmikkieläinpihoilla ja eläinavusteisissa hoivapalveluissa. Rotu luokitellaan edelleen uhanalaiseksi eikä sitä ole missään muualla kuin Suomessa. Pelson vankila on suurin lapinlehmän säilyttäjätila.

Kuvassa näkyy hyvin, miten taustalla oleva Holstein -lehmärotu on huomattavasti kookkaampi verrattuna lapinlehmään.

Aivan, siis Miina Äkkijyrkkä on suomalaisten perinteisten nautakarjojen puolustaja, ja Pelson vankilatila puolestaan on tehnyt arvokasta säilytys- ja kasvattajatyötä lapinlehmien kanssa.

Geenivaraohjelma

MMM julkaisu ”Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma (2018)” kertoo, että ohjelma kattaa viljelykasvien, kotieläinten, metsäpuiden ja kalojen geenivarat. Ohjelma ohjaa geenivarojen säilytystä ja kestävää käyttöä koskevaa toimintaa. Luonnonvarakeskus (LUKE) koordinoi geenivaraohjelman toimeenpanoa ja geenivarojen säilytys on hajautettu useille julkisille ja yksityisille toimijatahoille. Geenivarat ovat geneettistä ainesta, joka on, tai saattaa olla maa- ja elintarviketalouden kannalta arvokasta. Maa- ja metsätalouden geenivarat ovat osa luonnon biologista monimuotoisuutta ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä. Eläingeenivaroihin valituilla kotieläinlajeilla ja roduilla on myös tieteellistä merkitystä.

Alkuperäisrotujen säilytystä tuetaan maatalouden ympäristötukiin kuuluvalla alkuperäisrotusopimuksilla. Tällä tukimuodolla on ollut positiivinen vaikutus alkuperäisrotujen eläinmääriin. Etelä-Pohjanmaalla näitä sopimuksia kyytöistä ja lapinlehmistä on voimassa kymmenellä tilalla ja sopimusten piiriin kuuluu yhteensä noin 80 eläintä.

Otetaan tehtävä vastaan…

Ministeriössä käydyn neuvottelun jälkeen lupauduimme avustamaan ministeriötä Pelson vankilatilan geenipankkikarjojen uudelleen sijoittamisessa.  Laadimme asiakirjaluonnoksen, jonka pohjalta MMM avasi huhtikuussa julkisen ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautumisella kartoitettiin kiinnostuneita kasvattajia turvaamaan ja säilyttämään vankilatilan lapinlehmän, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan geenipankkikarjoja. Uusi koti tai kodit oli ministeriön linjauksen mukaisesti löydyttävä Kainuun, Lapin tai Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueelta. Uuden kodin etsiminen on väistämätöntä, sillä Rikosseuraamuslaitoksen mukaan maatilatoiminta ei enää jatkossa ole osa laitoksen toimintaa.

Pelson vankila tulee luovuttamaan geenipankkikarjat vastikkeetta uudelle kasvattajalle ja MMM sitoutuu korvaamaan eläinten siirtämisestä aiheutuvat ylimääräiset kulut sisältäen myös mahdollisesti tarvittavien eläinsuojien (navetta, lampola) rakentamisesta tai laajentamisesta aiheutuvat investointikustannukset. Mikäli ylläpitokustannukset ylittävät eläimistä saatavat tuotot, ministeriön tarkoituksena on esittää valtion talousarvioon määrärahaa tuotot ylittävien kohtuullisten kustannusten korvaamiseksi. Lapinlehmien maitotuotos on vain noin 5000 kg eikä elinikäistuotoksella päästä lähellekään satatonnareita. Toisaalta lapinlehmä tulee toimeen heikommalla ravinnolla, on vähäruokainen ja pystyy hyödyntämään mm. metsälaitumia. Suomenlampaan lihantuotanto-ominaisuudet eivät puolestaan yllä esim. Texel-lampaan tasolle ja villan markkinatilanne ei ole kummoinen.

Uudet kasvattajat puolestaan sitoutuvat säilyttämään kyseiset karjat ja tekemään yhteistyösopimuksen LUKE:n kanssa vähintään 10 vuoden ajaksi. Kyseessä on ns. In Vivo säilytyssopimus eli elävää eläinpopulaatiota koskeva sopimus. In Vivo – säilytys mahdollistaa eläinten taloudellisen hyödyntämisen.  Eläinten jalostuksessa ja säilytyksessä tulee ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta ja sekä lehmien että lampaiden on kuuluttava tuotosseurantaan. Eläimistä kerätään geneettistä materiaalia (alkioita, munasoluja ja siemennestettä) pakastettavaksi eläingeenivarojen pitkäaikaissäilytystä varten. Uusien kasvattajien on oltava kiinnostuneita jalostuksesta ja alkuperäisrotujen säilyttämisestä.

Vankilavierailu

Vierailimme Pelson vankilassa juhannuksen jälkeen. Halusimme nähdä karjat, minkä siirtämisoperaatioon osallistumme. Vankilan toiminnan yleisesittelyn ja toiminnan kehittämissuunnitelmien lisäksi pitkään tilanhoitajana toiminut Reijo Virkkunen kertoi Pelson vankilan syntyhistoriasta ja maatilan toiminnasta. Ensimmäinen lapinlehmä on aikoinaan tullut Pelsolle Jalasjärveltä. Pelso on ”puolisuljettu” vankila, missä vangeilla on työvelvoite osallistua puujalostus- metalli/korjaamo- sekä maatilatöihin.  Karjanhoitotehtävät ovat vapausasteensa vuoksi kaikkein halutuimpia. Eläimet toimivat ”terapeutteina” eikä niille ole väliä sillä, mikä on hoitajan tausta. Lapinlehmät olivat kertakaikkisen söpöjä ja osoittautuivat uteliaiksi ja kesyiksi. Pelson suomenlammaskatras on täysin puhdas ja katraasta löytyy kaikki värimuunnokset: valkoinen, ruskea ja musta. Lammaskatras oli laitumella selvästi varauksellisempi kuin lehmälauma, mutta löytyi sieltäkin muutama utelias, rapsutuksesta pitävä yksilö. Kainuunharmaslammasta ei saatu asettumaan kuvattavaksi. Mielenkiintoinen ja elämyksellinen vierailu Pelsolle!

Paljon halukkaita kasvattajia

Ennakkoilmoittautuminen herätti paljon kiinnostusta ja tuotti yhteensä 31 hakemusta ympäri Suomea. Ilmoittautuneista 12 oli kohdealueelta.

Nautakarjan, yhteensä 120 päätä, osalta jatkoneuvottelut lapinlehmien uudelleen sijoittamisesta tullaan käymään kolmen tahon kanssa. Suomenlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, yhteensä 681 uuhta ja karitsaa, osalta jatkotoimenpiteet ovat vielä kesken. On mahdollista, että geenipankkilammaskatraan sijoittamisesta avataan uusi ilmoittautumismenettely lomakauden jälkeen elokuussa, siten että kohdealue laajenee kattamaan koko Suomen.

Mielenkiintoista seurata geenipankkikarjojen matkaa uuteen kotiin!

Ritva Rintapukka
Yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus