Metsillä on tärkeä rooli vesienhoidossa, kun etsitään sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Metsien hiilinielukeskustelu on pinnalla, mutta samanaikaisesti metsistä saadaan muita hyötyjä. Metsät estävät eroosiota, suojaavat vesistöjä, tasoittavat virtaamia, tarjoavat hyvinvointia ihmisille ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus ylläpitää elinympäristöjen kestävyyttä ja sopeutumiskykyä.
Metsät tulevat muuttumaan
Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta lämpötilan suhteen, mutta valo ei lisäänny. Leudot talvet saattavat kuluttaa puiden energiavaroja niin, että seuraavan kesän kasvu kärsii. Puut ovat pitkäikäisyytensä vuoksi huonoja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi on tärkeä pohtia toimenpiteiden vaihtoehtoja jo nyt. Aloittaa voi vaikka puulajin valinnasta ja hakkuutavoista. Suosimalla sekametsiä tuetaan monimuotoisuutta ja kohennetaan metsien virkistysarvoja. Mutta mitä pitäisi tehdä suometsissä?
Suometsiä tutkitaan
Suometsien toimenpiteissä on tunnistettava suotyyppien kirjo ja suunniteltava toimet niiden mukaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmät auttavat turvaamaan hiilivarastoja ja ehkäisevät vesistökuormitusta. Lisätietoa tarvitaan, kuinka kestävät vaihtoehdot saadaan parhaiten käyttöön. Käynnissä on tutkimus, jolla selvitetään metsänomistajien näkemyksiä metsätalouden vesistövaikutuksista (helsinki.fi). Myös osa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsänomistajista on saanut kyselyn vastattavakseen. Tuloksia tarvitaan uusien taloudellisten tukien ja neuvontapalvelujen kehittämisessä.
Suometsien kestävä käyttö vaatii huolellista suunnittelua. Toimenpiteet, jotka liittyvät ravinne- ja vesitalouden säätelyyn, onnistuvat parhaiten useiden tilojen yhteistyönä. Tarpeettomia toimenpiteitä tulee välttää. Tavoitteena on vesien tehokkaan poisjohtamisen sijaan hidastaa veden virtausta siihen sopivilla alueilla. Olemassa oleva puusto auttaa pohjavedenpinnan säätelyssä. Aivan äskettäin on koottu yhteen kokemuksia ja esimerkkejä jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmistä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta (metsakeskus.fi).
Metsien monien käyttötarkoitusten yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Erilaisia tavoitteita voi toteuttaa myös yhden metsätilan sisällä. Se voi tarkoittaa, että eri puolilla metsätilaa sovelletaan erilaisia metsänhoidon menetelmiä. Metsien käytön haasteena on meillä kuitenkin metsätilojen pirstoutuminen ja suometsien suuri osuus. Pirstaleisuus aiheuttaa, että omistajia on paljon ja yhteishankkeiden suunnittelu vie aikaa.
Vesiensuojelussa on tekemistä
Nouseva huoli ilmaston muuttuessa on vesien tummuminen. Yhtenä aiheuttajana on metsien ojitukset, jotka ovat lisänneet humuksen huuhtoutumista. Lämpötilan nousu kiihdyttää orgaanisen aineen hajotusta ja sitä kautta tummumista. Tumma vesi varastoi lämpöä ja lisää haittoja entisestään. Eri tekijöistä aiheutuvat haitat kärjistävät toistensa vaikutusta. Huolehditaan siis metsistä, mitoitetaan vesiensuojelun ratkaisut vastaamaan tulevia muutoksia ja vältetään ojien kaivua!
Mari Lappalainen Ilmastoasiantuntija Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Ekosysteemipalvelu on 2000-luvun alussa vakiintunut käsite, jolla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä. Tämä käsittää kaikki ne olosuhteet ja prosessit, joiden kautta ekosysteemit pitävät yllä ja toteuttavat inhimillistä elämää.
Ihminen käyttää hyväkseen luonnon palveluita päivittäin, maksamatta niistä välttämättä mitään. Hengitämme puhdasta ilmaa, josta saamme ekosysteemien muodostamaa happea. Pumppaamme kaivosta pohjavettä, joka on luonnostaan puhdistunut juomakelpoiseksi. Sadevesi kastelee luonnostaan puutarhamme, josta poimimme hyönteisten pölyttämiä marjoja.
Ekosysteemipalvelut tutkimuskohteena
Perehdyin ekosysteemipalveluiden laajaan aihepiiriin omassa kandintyössäni. Tarkemmin käsittelin Suomen sisävesien ekosysteemipalveluita, jotka on koottu alla olevaan taulukkoon yleisesti käytössä olevan jaottelun mukaisesti. Oletko ikinä miettinyt, miten monipuolisia hyötyjä vesistöt tuottavatkaan?
Sisävesien ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien tuottamia hyötyjä. Hyödyt jaetaan yleisesti neljään kategoriaan, jotka on kuvattu taulukossa.
Lisäksi työssäni tutkin ihmisen toiminnan vaikutuksia ekosysteemipalveluihin. Maatalon kasvattina päädyin valitsemaan näkökulmaksi maa- ja metsätalouden vaikutukset. Lyhyestä virsi kaunis: maa- ja metsätalouden negatiiviset vaikutukset vesiekosysteemien tilaan heikentävät niiden kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita. Lyhyt oli virsi, mutta ei niinkään kauniin kuuloinen. Maa- ja metsätalouden toimijoilla sekä maita omistavilla on kuitenkin mahdollisuus myös ylläpitää ja parantaa ympäristön tilaa ja näin luoda paremmat edellytykset ekosysteemipalveluille. Kunnostamalla maa- ja metsätaloudesta aiheutuneita vahinkoja voidaan vesistöjen ekosysteemipalveluiden määrää ja laatua lisätä.
Kuluvan kesän harjoitteluni aikana olen päässyt perehtymään perusteellisesti tällaiseen kunnostustoimintaan: luonnonmukaisella vesirakentamisella pyritään palauttamaan ekosysteemien tila luonnolliseen, samalla turvaten kuivatustila pelloilla ja metsissä. Tarkemmin harjoittelutyötäni on ollut kartoittaa ja kerätä kokemuksia kaksitasouomista, jotka lukeutuvat luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiin.
Kaksitasouoma on nimensäkin mukaan kahteen tasoon rakennettu uoma. Alempana vesi virtaa alivesiuomassa ja keskivedenkorkeutta korkeammalle kaivettavalle tulvatasanteelle vesi nousee tulva-aikoina. Kuva Aalto-yliopiston tiedotteesta (sttinfo.fi)
Pääsin hiljattain tutustumaan Kruunupyyn Viitavesibäckenille rakennettuun kaksitasouomakohteeseen. Kaksitasouoma on suunniteltu ja rakennettu Mats Willnerin ja hänen perheensä toimesta vuonna 2014 perheen omille maille. Kohde on noussut omaksi suosikikseni, koska sen tavoitelluissa hyödyissä ekosysteemipalvelut nousevat erityisen monipuolisesti esiin. Normaalista, pitkälti teknisestä kerronnasta poiketen kerronkin nyt kaksitasouoman periaatteesta ekosysteemipalveluiden näkökulmasta.
Maisema-, virkistys- ja tutkimushyödyt ovat kaksitasouoman tarjoamia kulttuuripalveluita
Ekosysteemien tarjoamista kulttuuripalveluista maisema eli esteettinen arvo lienee helpoiten ymmärrettävä ekosysteemipalvelu. Viitavesibäckenillä tärkeimpänä tavoitteena olikin lisätä alueen maisema-arvoa kaksitasouoman avulla, sillä alueelle haluttiin palauttaa sille ominainen perinnemaisema. Kulttuuripalveluksi lukeutuvat myös alueen virkistysmahdollisuudet. Ainakin näin luonnossa virkistyvälle ihmiselle paikka toimi virkistyksenä työnteosta huolimatta. Kulttuuripalveluihin liittyy myös tieteellinen tutkimus: purokohteen vedenlaatumittaukset ovat toimineet tutkimusaineistona Willnerin omassa väitöskirjatutkimuksessa, joka liittyy happamiin sulfaattimaihin.
Kaksitasouoma säätelee hydrologiaa eli veden virtauksen mekanismeja
Viitavesibäckenin kaksitasouoma on palauttanut vesiekosysteemien säätelypalveluihin lukeutuvan hydrologisen säätelyn luonnollisemmaksi. Kaksitaosuoman pohjalla virtaava alivesiuoma jätetään pieneksi, jotta uomassa pysyy kohtalainen vesisyvyys ympäri vuoden. Näin kuivempienkin jaksojen aikana elinolot säilyvät suotuisina veden eliöille.
Toisaalta Viitavesibäcken on lähdevaikutteinen puro, eli puroon pulppuaa jatkuvasti raikasta vettä alueen lähteistä. Pieni alivesiuoma edistää kuitenkin ympärivuotista veden virtausta, jolla on merkitystä puron pohjaolosuhteille. Ympäröiviltä maa- ja metsätalousalueilta puroon päätyy eroosion eli maanpinnan kulumisen takia kiintoainetta, kuten silttiä ja humusta. Puron pohjalle kerrostunut ja liettynyt kiintoaine tukahduttaa pohjaekosysteemeitä. Kiintoaineen kasaantuminen on myös maa- ja metsätalouden kannalta haitallista, koska uoman pohjan täyttyessä sen kapasiteetti veden varastointiin pienenee ja ympäröivien maiden kuivatustila heikkenee. Kaksitasouomassa veden jatkuva virtaus vähentää kiintoaineen kasautumista uoman pohjalle, eli ruoppaustarve harvenee – kiitos hydrologisen säätelyn.
Puron reunalta ylöspäin noustessa kasvillisuus muuttuu maaperän kosteusolojen muuttuessa.
Hydrologiseen säätelyyn liittyy myös tulviminen, joka on luonnollinen ilmiö esimerkiksi keväällä lumen sulamisen aikaan. Kaksitasouoma antaa tulvavesille tilaa nousta sen tulvatasanteelle, jolloin myös veden mukana virtaavaa kiintoainetta ja ravinteita nousee tasanteelle. Siis sitä usein uoman pohjaa täyttävää ja rehevöitymistä aiheuttavaa ainesta, jota maanomistajakaan ei halua uomiinsa. Tulviminen muodostaa tulvatasanteesta elinympäristön monipuoliselle eliöjoukolle, se luo asuttamispaikkoja esimerkiksi niitty- ja kosteikkokasvillisuudelle. Lisäksi tasanteelle nouseva vesi levittää rantakasvillisuuden siemeniä ja käynnistää uusia elinkiertojen vaiheita vaikkapa hyönteisillä.
Hydrologisen säätelyn lisäksi tulvaan liittyy erityisesti ympäröivien maatalousmaiden kannalta tärkeä ekosysteemipalvelu: tulvatasanne aikaansaa tulvasuojelua. Tulvatasanne siis varastoi puron vettä tulvan aikana, ja myöhemmin varastoitunut vesi vapautuu takaisin virran mukaan.
Vasemmalla kuva keväältä 2017, kun tulviva vesi nousi tulvatasanteelle. Kuva: Mats Willner Oikealla heinäkuun 2021 tilanne, kun vesi virtaa vain alivesiuomassa.
Kaksitasouoman avulla voidaan ehkäistä eroosiota
Viitavesibäckenin kaksitasouoma edistää ekosysteemipalveluna myös eroosiosuojelua. Eroosio tarkoittaa maa-aineksen kulumista, kulkeutumista ja kasaantumista. Leveäksi kaivetun tulvatasanteen sekä uoman reunojen kasvillisuus sitoo maaperää, eli estää kulumista. Puron reunoilla annetaan kasvaa myös puuvartista kasvillisuutta, joka on pitkillä juurillaan voimakas eroosion estäjä. Samalla kasvillisuus pidättää ympäröiviltä maa-alueilta pintavalunnan mukana tulevaa kiintoainekuormitusta eli estää sen kulkeutumista uomaan. Kohteessa eroosiota on estetty myös tulvatasannetta ympäröivällä peltoalueella, jolla tuotanto on muutettu ympärivuotiseksi nurmeksi.
Kaksitasouoman alkupäähän kivistä rakennettu pohjapato tuottaa myös eroosiosuojelua. Alivesiuoman pohjaa korottavan padon yläpuolelle jää syvemmän veden alue, jonka kohdalla veden virtaus hidastuu, ja samalla virran mukana kulkeva kiintoaine kasautuu hallitusti vähentäen puron kiintoainekuormaa alempana. Lisäksi alivesiuomassa eroosiosuojausta on lisätty tekemällä kivetystä.
Alivesiuomaan tehty kivetys toimii eroosiosuojauksena, sillä kivetys estää uoman pintojen kulumista.
Viitavesibäckenin kaksitasouomaa aiotaan tulevaisuudessa laajentaa sekä ylä- että alavirtaan niin, että nyt vajaan sadan metrin mittainen pätkä kasvaisi vajaaseen kilometriin. Laajennuksen yhteydessä puron muotoilua aiotaan palauttaa takaisin luonnollisesti mutkittelevaksi. Mutkitteleva uoma hidastaa virtauksen nopeutta, jolloin veden kuluttava voima heikkenee, eli eroosiosuojelu lisääntyy.
Biodiversiteettiä voidaan tukea uoman ympäristössä monin tavoin
Ekosysteemien tukipalveluna Viitavesibäckenin kaksitasouoma lisää alueen biodiversiteettiä. Tulvatasanteellisesta uomarakenteesta hyötyvät monet eliöt, koska se tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä. Biodiversiteettiä on tuettu myös muun muassa sillä, että uoman reunoilla on annettu kasvaa korkeampaa puuvartista kasvillisuutta, joka varjostaa puroa. Helteisenä maastopäivänä lähes 30 asteen kuumudessa oli selvästi huomattavissa, miten paljon viileämpää varjoisan puron reunalla oli oleilla – kyse on siis myös klimatologisesta säätelystä, eli puron ympäristöä viilentävästä ominaisuudesta, josta pääsin itsekin nauttimaan. Viileydestä nauttivat eritoten puron eliöt, jotka ovat tottuneet vilpoisiin oloihin. Lisäksi puuvartisen kasvillisuuden lehtikarike on arvokas ravinnonlähde puroekosysteemissä.
Uoman biodiversiteettiä on lisätty myös kaksitasouoman yläosassa olevalla pohjapadolla, joka monipuolistaa uoman rakennetta ja pohjaoloja. Biodiversiteettiin on panostettu myös tulvatasanteella: rakentamisvaiheen jälkeen tasanteelle kylvettiin niittykasvillisuuden siementä ja jälkeenpäin kasvillisuus on vuosittain niitetty kukinnan jälkeen. Niittojäte on myös kerätty pois tasanteelta, jotta ravinteet niittojätteen mukana poistuvat ja tasanteen kasvillisuus pysyy monipuolisena. Rikas biodiversiteetti tukee kaksitasouoman ympäristössä sekä maa- että vesiekosysteemiä. Paikan päällä biodiversiteetti näkyi ja kuului.
Tulvatasanteen vehreässä ympäristössä hyönteiset surisevat ja linnut visertävät.
Vaikka maa- ja metsätalous ovat maaseudulle ominaista maankäyttöä, voivat niiden vesistöihin kohdistuvat vaikutukset ulottua pidemmälle, esimerkiksi heikentäen alapuolisten vesistöjen virkistysarvoa. Ekosysteemipalvelut ovatkin kattava näkökulma havainnoida maa- ja metsätalouden ympäristönsuojelullisten toimien tärkeyttä: hyödyt koskettavat maantieteellisesti laajempia ja elinkeinon ulkopuolisia alueita ja ihmisiä.
Lisää luonnonmukaisen vesirakentamisen ja kaksitasouomien menetelmistä voit lukea alla olevista linkeistä
Kesän alussa kaksi harjoittelijaa seurasi vierestä, kun heille kerrottiin kanootin käytön saloista ja parhaista melontatekniikoista Kyrkösjärven uimarannalla. Kun suunniteltu kartoitusalue kuvattiin melontaohjaajalle, alkoi epätoivo vähitellen hiipiä molempien mieleen – niin monta varoitusta joidenkin osuuksien haastavuudesta ja turvallisuusriskeistä saatiin. Illalla nukkumaan mennessä mielessä pyörivät kauhukuvat uutisista kahdesta vesille kadonneesta ELY-keskuksen harjoittelijasta.
Kaikeksi onneksi todellisuus ei vastannut kuvitelmia. Maastopäivät käynnistyivät heinäkuun alussa, kun aloitimme Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoituksen Lapuan taajamasta. Vaikka pieni tihkusade, autolla eksyminen keskelle työmaata sekä melontakokemuksen vähäisyydestä johtuva kanootin mutkittelu joen laidasta laitaan aiheuttivatkin omat haasteensa, osoittautui kartoitustyö lopulta helpommaksi kuin ensin olimme luulleet. Mukana kanootissa meillä oli mukanamme käsi-GPS, jolla otimme vieraskasvilajiesiintymien ja eroosioalueiden sijainnit ylös erillisille lomakkeille. Alun hitauden ja epävarmuuden tilalle kehittyi ajan kanssa rivakka ja järjestelmällinen työtapa, kun kokemusta karttui. Kartoituksen loppuvaiheilla maastopäivät tuntuivatkin jopa rentouttavilta vapaa-ajan melontaretkiltä. Ainakin välillä.
Yhteensä kartoitimme Lapuanjokea noin 55 kilometrin verran. Alue ulottui Kuortaneenjärveltä Lapuan poikki Kauhavalle Liinamaan sillalle asti. Parissa kohtaa jokivartta totesimme, että menemällä kanootilla veteen aiheuttaisimme vain kesän alussa uimarannalla syntyneiden kauhukuvien toteutumisen. Paikoitellen Kuortaneenjärveltä alajuoksulle päin virtaus oli nimittäin sen verran voimakkaampaa ja joki kivikkoisempaa, että jätimme kyseiset kohdat suosiolla välistä. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan käymään näillä alueilla jalan ja kartoittamaan jokitörmät kiikaroiden rannoilta tai silloilta.
Lapuanjoki osoittautui (suurimmaksi osaksi) leppoisaksi melontakohteeksi.
Tulokset selkeitä
Vieraskasvilajien osalta tulokset olivat melko yksiselitteisiä: jättipalsami (Impatiens glandulifera) oli levinnyt jokivartta pitkin laajalle alueelle. Isoimmat kasvustot sijaitsivat molemmin puolin Lapuan taajamaa: Tiistenjoen alueelta Lapuan taajaman läpi Alajoen lintutornille asti. Tämän osuuden molemmin puolin, eli kartoitetun jokiosuuden ylä- ja alaosassa, vieraslajeja esiintyi sen sijaan selvästi vähemmän. Jättipalsamin lisäksi toinen selkeästi yleinen vieraskasvilaji oli valkokarhunköynnös (Convolvulus sepium), joka oli monin paikoin kietoutunut muun kasvillisuuden ympärille peittäen sen kokonaan. Näiden sijaan muita kartoituksessa huomioituja vieraskasvilajeja – etelänruttojuurta (Petasites hybridus), kurtturuusua (Rosa rugosa), komealupiinia (Lupinus polyphyllus) ja jättiputkiryhmää (Heracleum persicum -ryhmä) – löytyi selvästi vähemmän. Näitä lajeja havaittiin seuraavasti: 10 etelänruttojuuri-, 3 kurtturuusu- ja 2 komealupiinikasvustoa sekä yksi jättiputkikasvusto.
Tulosten perusteella jättipalsami ja valkokarhunköynnös ovat siis hyödyntäneet Lapuanjokea levittäytymisessään. Kuitenkin myös hyväkuntoisia rantoja löytyi erityisesti Kuortaneenjärveltä alavirtaan päin. Siementen leviäminen jokea pitkin on tehokasta virtauksen ja ajoittaisten tulvien vuoksi. Luultavasti runsaampi asutus ja ihmistoiminta ovat osaltaan olleet edesauttamassa jättipalsamin leviämistä Lapuan taajaman suunnilla. Esimerkiksi jokivarren läheisyyteen kipatut puutarhajätteet aiheuttavat riskin jättipalsamin leviämiselle. Kartoitustulosten avulla voidaan entistä tehokkaammin järjestää esimerkiksi kuntien tai kyläyhdistysten kautta jättipalsamin torjuntatalkoita.
Jättipalsamikasvusto ja siihen kietoutunutta valkokarhunköynnöstä Tiistenjoen alueella.
Eroosiokartoituksessa havaittiin vedenrajassa esiintyviä törmien syöpymiä, maansortumia sekä maankäytöstä aiheutuvaa eroosiota. Syöpymät vesirajassa olivat yleisin eroosiojälki ja niitä esiintyi lähes koko kartoitusalueella. Ajan kanssa syöpymät voivat aiheuttaa maansortumia. Maansortumia havaittiin yhteensä vain kolme, mutta ne olivat kaikki laajoja. Kaikki maansortumat sijaitsivat alueilla, joissa vedenvirtaus oli voimakkaampaa sekä jokitörmä korkea ja hyvin jyrkkä. Maankäytöstä johtuvia eroosiohaittoja havaittiin myös runsaasti. Laidunmaat ulottuivat paikoitellen suoraan jokeen, jolloin karja oli juomaan mennessään kuluttanut jokitörmää. Taajama-alueilla maata oli muokattu paikoitellen hyvin runsaasti, jolloin maa oli paljaana ja näin ollen altis eroosiolle.
Lapuanjoen vallitsevina olevien hienojakoisten maalajien, paikoitellen jyrkkien joen törmien sekä virtauksen voimakkuuden ja vedenpinnan korkeuden suuren vaihtelun vuoksi eroosiolta on mahdotonta välttyä. Myös laajalle levinneet jättipalsamikasvustot lisäävät jokitörmien eroosioherkkyyttä, koska lajin hennot juuret eivät sido maata monivuotisten kasvilajien tavoin. Vaikka eroosio on luonnollinen tapahtuma, se voi aiheuttaa mittavia vahinkoja, minkä vuoksi eroosion torjuminen on kannattavaa. Eroosiohaittoja oltiinkin torjuttu Lapuanjoella mm. jättämällä suojavyöhykkeitä peltojen ja joen väliin sekä verhoamalla jokirantoja kivin ja tukein.
Eroosiosuojaus tämäkin!
Takana opettavainen kesä
Kaiken kaikkiaan kulunut kesä on ollut innostava ja monella tapaa hyödyllinen. Luotto meihin harjoittelijoihin on ollut kova, sillä olemme saaneet itse suunnitella työmme alusta loppuun itsenäisesti. Tästä huolimatta on voinut luottaa siihen, että kyllä aina jostain toimistohuoneesta löytyy vastaus kysymykseen kuin kysymykseen. Kesän aikana pelokkaista aloittelijoista kehkeytyikin lopulta kelpo kartoittajia ja – ainakin alkutasoon verrattuna – suorastaan huippumelojia. Ennen kaikkea kesästä jäi käteen isompi määrä rohkeutta ja luottoa omaan osaamiseen!
Loppukesän terveisin
Marjut Mähönen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Panu Palonen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Monille tulvat ovat kuulostaneet menneenä kesänä kaukaisilta ajatuksilta, sillä eritoten alkukesä oli kuiva ja metsäpalovaroitukset olivat voimassa useita viikkoja ympäri Suomea. Minun kesäni on kuitenkin kulunut tulvien ja tulvakartoituksen parissa, sillä työskentelin kesän harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä. Kesän aikana selvitin kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien alle jääviä rakennuksia Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöalueilla.
Tältä näytti tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 1888 Kyrönjoella.
Harjoitteluni työnkuvaan kuului pääasiassa paikkatietoaineistojen käsittelyä, jonka lisäksi laadin karttaesityksiä, tein kenttämittauksia, viestittelin eri tahojen kanssa ja kirjoitin raportteja tarkastelujen tuloksista. Harmaita hiuksia kesän aikana ei tullut, vaikka paikkatieto-ohjelmistojen yllättävät kaatumiset ja tarpeellisten tietojen katoamiset joskus turhauttivatkin. Iloa ja onnistumisen tunteita päiviin toivat uudet oivallukset aineistojen käsittelyssä, hankalien paikkatietoanalyysien onnistuminen ja mukavat työkaverit. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on kesän aikana työskennellyt iso harjoittelijaporukka, joka on koostunut eri alan osaajista ympäri Suomea. Kahvihuoneeseen meidät on otettu lämpimästi vastaan vakituisten työntekijöiden toimesta.
Tulvakartoitus on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä
Mitä siis on tulvakartoitus? Lyhyesti sanottuna se on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä. Usein ajatellaan vain jokien tulvivan, mutta esimerkiksi yli äyräidensä
Tältä näyttää tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 2019. Tulvariskikartoittajalle tärkeimpiä työkaluja paikkatieto-ohjelmistojen lisäksi ovat erilaiset kartta-aineistot, kuten tulvakartat, aiemmin tehdyt vastaavat kartoitukset ja kahvi.
täyttyvä järvikin voi aiheuttaa vesistötulvan. Järvien ja jokien lisäksi myös rannikoilla ja rakennetuissa ympäristöissä tulvii. Rannikoilla merivesi aiheuttaa tulvia, kun tuulet ja ilmanpaine-erot nostavat veden kuivalle maalle. Kaupungeissa ja rakennetuilla alueilla myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia, kun lyhyessä ajassa satanut suuri vesimäärä ylittää hulevesijärjestelmien tilavuuden. Etelä-Pohjanmaalla tavallisinta on kuitenkin jokien tulviminen keväällä, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle. Tulviessaan yli jokipenkkojen vesi leviää alueille, jotka normaalisti ovat kuivaa maata. Tulvaveden valtaamilla alueilla voi aiheutua esimerkiksi kosteusvaurioita rakennuksille, autotiet voivat hetkellisesti olla poikki tai ympäristö saattaa vahingoittua. Tulvavesi voi siis noustessaan aiheuttaa merkittävien taloudellisten vahinkojen lisäksi haittoja ihmisille, rakennuksille ja ympäristölle. Tulva-alueiden kartoittamisen tavoitteena on siis selvittää niitä haittoja, joita tulva voi alueella aiheuttaa.
ELY-keskus on monipuolinen harjoittelupaikka
Kesän aikana harjoittelussa tulivat tutuksi niin Etelä-Pohjanmaan lakeudet, Kyrönjoen ja Lapuanjoen tulvariskialueet kuin tulvakartatkin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ollut hyvä paikka oppia uutta tulviin ja tulvasuojeluun liittyen, sillä täällä aiheeseen liittyvä osaaminen on laajaa ja kokemusta löytyy monista tulvista. ELY-keskus on ollut mukava ja monipuolinen harjoittelupaikka, jossa on saanut kehittää omaa osaamistaan innostavassa työympäristössä. Työ on ollut hyvin itseohjautuvaa ja työpäivien kulun on saanut suunnitella itse. Kahvipöytäkeskustelut eri alan osaajien kanssa ovat myös kasvattaneet ymmärrystä ympäristöalan monipuolisuudesta – enpä olisi kesän alussa uskonut oppineeni näin paljon uutta tulvariskien lisäksi vieraslajeista Suomessa tai jätelain kiemuroista. Kesän aikana olen esimerkiksi kuullut vieraslajien parissa työskenteleviltä harjoittelijoilta tulvien levittävän tehokkaasti jättipalsamin siemeniä jokiympäristössä. Muistetaan siis, että luonnonilmiöt vaikuttavat moniin eri prosesseihin, sillä kun tulva on toiselle rakennuksia kasteleva luonnonilmiö voi se toiselle olla vaikkapa jokitörmiä eroosiolle altistava tekijä.
Työpisteeni sijaitsi Seinäjoella, jonne muutin kesän ajaksi Turusta. Tämän kesän aikana on tullut todettua, että Seinäjoki on vallan mainio vaihtoehto kesäkotikaupungiksi ja Seinäjoen lähellä on paljon hienoja luontokohteita, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Paukaneva on helppo lähikohde ja hieman kauempaa löytyvät muun muassa Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhavuoren kansallispuistot, joissa pääsee nauttimaan lähes koskemattomasta luonnosta. Syksyllä palaan taskut täynnä uusia oppeja viimeisen opintovuoteni pariin Turkuun, jossa yliopiston penkit minua jo odottavat.
Tehtävänä urhealla vieraslajikartoittajalla on valloittaa valtoimenaan virtaava Kyrönjoki ja löytää sen jylhillä rannoilla piileskelet vieraslajit. Vaatetuksenaan hänellä on fedora-mallinen hattu, nahkatakki ja vyöllä roikkuva ruoska. Kartoittaja tiesi tehtävän olevan vaikea, mutta sen onnistuminen toisi mainetta ja kunniaa paikallisten asukkaiden keskuudessa…
…Todellisuudessa istuin hiljalleen lipuvassa kanootissa, jossa aurinko poltti ihoa ja paarmat kiusasivat jatkuvalla syötöllä. Päässäni oli liian suuri hellehattu ja nihkeä t-paita oli liimaantunut selkääni. Edessäni oleva työpari höpötti jo kymmenettä kertaa eroosion ihmeellisestä maailmasta ja siitä, kuinka saven pylväsmäinen muoto rannassa oli muodostunut. Katselin samalla uhkaavasti hupenevaa aurinkorasvapurkkia ja mietin, ettei kartoituksen tuloksista taida sittenkään seurata mainetta ja kunniaa. Tiesin kuitenkin, että saamamme tulokset olisivat tärkeitä Kyrönjoen kannalta ja niistä olisi hyötyä myös alueen asukkaille.
Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa
Teimme viime kesänä Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa, joista suurin osa oli jättipalsamia. Jättipalsamia löytyi käytännössä joka puolelta, ja lopulta ne vilisivät silmissä jopa nukkumaan mennessä. Tiheimmät kasvustot löytyivät avoimilta alueilta, kuten sähkölinjojen alta tai rannoilta, joista rantapuusto oli poistettu. Tällaiset alueet ovat omiaan toimimaan tehokkaina siementen levittäjinä joen alapuolisille osuuksille, sillä yksittäinen kasvi voi parhaimmillaan tuottaa jopa 4000 siementä. Siemenet leviävät hyvin jokiekosysteemeissä. Ne voivat levitä virran mukana sedimentissä tai kuivina kellumalla, jopa 5 km päähän. Kyrönjoen tulvat kuljettavat siemeniä vielä pidempiä matkoja alavirtaan sekä nostavat siemenet korkeammalle joenpenkalle. Ei ihme, että useat rantojen omistajat kokevat torjuntatyöt turhauttavana, jokakeväisten uusien siementen vuoksi. Torjuntatyötä ei pidä kuitenkaan lopettaa, sillä jättipalsami leviää ainoastaan siemenistä ja jokainen poistettu kasvi vähentää joen alapuolisten osuuksien siemenpainetta. Lisäksi on hyvä muistaa, että jättipalsamilla on heikosti maata sitovat juuret, joten ne lisäävät suurina kasvustoina joen penkereiden eroosiota. Tilanne voi vaikutta epätoivoiselta, mutta laji on mahdollista hävittää tai paikallista esiintymistä vähentää suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä työllä. Norsuakaan ei syödä kerralla, vaan pala palalta.
Tuttu näky Kyrönjoella, jossa jättipalsami on vallannut alaa.
Myös jättiputkikasvustoa löytyi
Kyrönjoelta löytyi yhteensä kahdeksan jättiputkikasvustoa, joista yksi oli persianjättiputkea ja muut kaukasianjättiputkea. Viisi kasvustoa sijaitsi suoraan joenrannalla. Yksittäinen kasvi tuottaa keskimäärin 20 000 siementä, mutta voi tuottaa jopa 100 000 siementä. Suurin osa siemenistä on yleensä itämiskykyisiä. Siementen leviäminen voi tapahtua voimakkaan tuulen avulla, erityisesti talvella hangen päällä. Virtavesien läheisyydessä leviäminen tapahtuu virran mukana. Siemenet voivat levitä myös eläinten turkkiin kiinnittyneinä ja kulkuvälineiden renkaisiin tarttuneina. Jättiputki on ovela kasviksi, sillä siemen voi odotella maaperän siemenpankissa jopa 5 vuotta. Se voi tarvittaessa siirtää kukintoaan peräti 12 vuotta epäedullisissa olosuhteissa. Jättiputki kukkii yleensä 3–5 vuoden ikäisenä, jonka jälkeen se kuolee, poikkeuksena monivuotinen persianjättiputki. Lajin torjunta on haastavaa, sillä jättiputkilla on suuri siementuotanto ja leviämiskyky sekä sen kasvineste aiheuttaa ihovauriota auringonvalossa.
Jokainen jättiputkikasvusto on merkittävä riski Kyrönjoelle ja sen asukkaille. Vaikka kartoituksen yhteydessä suurin osa löydettyjen kasvien kukinnoista leikattiin ja kerättiin talteen, niin kasvustot ovat edelleen elinvoimaisia sekä sisältävät todennäköisesti runsaan siemenpankin. Kartoituksen avulla saatiin paikannettua nykyiset kasvustot ja niiden laajuudet. Saatujen tietojen perusteella on hyvä lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan tehokkaita keinoja jättiputkien poistamiseksi Kyrönjoelta. Torjunta on tärkeää aloittaa mahdollisimman pian, sillä alkuvaiheessa tehdyn torjuntatyön työmäärä ja kustannukset ovat käytännössä murto-osa verrattuna tilanteeseen, jossa kasvustot ovat päässeet leviämään laajalle. Myös rantojen läheisyydessä olevien maanomistajien on hyvä seurata tilannetta ja tarvittaessa ryhtyä torjuntatoimiin. Kukapa haluaisin nähdä tulevaisuudessa Kyrönjoen rannalla tiheitä jättiputkimetsiä, jonka läpi ei uskalla mennä ilman suojavaatteita.
Laajempi jättiputkikasvusto Kyrönjoen varrella.
Eroosiokartoituksessa 51 eri tasoista sortumaa
Kartoituksessa havainnoitiin joen rantojen eroosiota, joka oli syntynyt pääasiassa veden vaikutuksesta. Veden kuljetuskyky riippuu virtauksen nopeudesta ja aineksen raekoosta. Varsinkin joen ulkokaarissa sekä koskipaikoissa, joissa veden virtaus on nopeinta, tapahtuu eroosiota, kun taas joen sisäkaariin kasautuu kiintoainesta. Kartoituksessa havaittiin yhteensä 51 eri tasoista sortumaa, joista suurimmat sijaitsivat Malkakosken ja Uhrikosken välisellä osuudella.
Kartoituksen aikana vedenpinta oli merkittävästi alempana kuivan kesän vuoksi. Tällä oli kaksi merkittävää vaikutusta. Ensinnäkin koski- ja nivapaikkoja oli turha yrittää ylittää kanootilla, vaan kanootin sai nykiä kivikon läpi hampaat irvessä. Toiseksi joesta oli paljastunut runsaasti eri tasoisia rantojen syöpymiä. Paikoitellen vesi oli kovertanut rantoja niin paljon, että tulevaisuudessa osa havaituista rannoista tulee romahtamaan. Kyrönjoella vallitsevana maalajina on savi, joka kestää kuluttavia voimia suhteellisen hyvin. Seuraavaksi eniten on liejuista hienorakeista maata ja hienojakoisia maalajeja, jotka ovat herkkiä eroosiolle. Alueella oli myös paljon jyrkkiä, lähes pystysuoria rinteitä, joka on omiaan lisäämään eroosiota.
Syöpymää, joka on paljastunut veden pinnan laskiessa. Virtaava vesi on irrottanut ja vienyt mukanaan maa-ainesta. Syöpymän yläpuolella oleva maa-aines alkaa paikoitellen painua alaspäin.
Eroosion voimakkuus riippuu monista tekijöistä, kuten maalajista, ilmastosta, kasvillisuudesta ja pinnanmuodoista. Vaikka rantojen eroosio on luonnollista joille, niin ihmisen toimet voivat lisätä sitä. Kartoituksessa nähtiinkin liian usein rantoja, joista oli kaikki kasvillisuus poistettu ja maa oli jätetty mullokselle. Kasvillisuus esimerkiksi suojaa maaperää lisäämällä veden imeytymistä maahan, hidastamalla pintavaluntaa ja suojaamalla maaperää pintavalunnan vaikutuksilta ja sadepisarojen voimalta. Lisäksi syväjuuriset kasvit sitovat ja tukevat maaperää, monirunkoiset kasvit pidättävät maa-ainesta ja matalat kasvit suojaavat maanpintaa. Jos kasvillisuutta halutaan rajoittaa tai jos kasvillisuus ei riitä hidastamaan eroosiota, voidaan rantoja suojata kivillä ja varmistamalla, että rannat ovat riittävän loivia.
Ei tarvitse olla Indiana Jones tehdäkseen pieniä sankaritekoja Kyrönjoen puolesta. Jokainen voi päätöksillään ja teoillaan vaikuttaa millaisessa kunnossa haluamme jatkossa jokemme pitää.
Mukavaa syksyä
Marko Takala
vieraslajikartoittaja, myös eroosiokartoittaja Vaulan puolesta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Marjut Mähönen
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 