Utlokaliserat nordiskt samarbete

I höstas öppnades en möjlighet att ta sig en närmare titt på det nordiska samarbetet eftersom kollegan Jens tog studieledigt och det behövdes någon som skötte hans uppgifter som koordinator för Nordiska Ministerrådets arbetsgrupp för Miljö och Ekonomi. Uppdraget är utlokaliserat till en nationell myndighet. I detta fall till Närings-, trafik-och miljöcentralen i Södra Österbotten. Lön och resekostnader för koordinatorn står Nordiska Ministerrådet för. Arbetsuppdraget definieras från Nordiska Ministerrådets sekretariat i Köpenhamn och i arbetsgruppen är alla nordiska länder, samt självstyrelseområdena Grönland och Åland, representerade. De flesta länder har utsett medlemmar till arbetsgruppen från både miljöministeriet och finansministeriet.

NME mandat och arbetssätt

Enligt det mandat som Nordiska ministerrådet gett arbetsgruppen är vår överordnandemålsättning att bidra till att det miljöekonomiska perspektivet inkluderas i miljö-, finans-, närings-, forsknings- och innovationspolitik och därmed i samhällsutvecklingen. Därtill skall vi bidra till att utveckla en kostnadseffektiv miljö- och klimatpolitik genom utveckling och analyser av ekonomiska styrmedel, som t.ex. miljöskatter och avgifter. Vi skall bidra till att genomföra det nordiska samarbetsprogrammet för miljö och klimat 2019-2024 och de frågor och projekt vi driver skall vara relevanta, politiskt prioriterade och aktuella.

Arbetet består främst i att fundera ut utredningar och analyser som uppfyller ovanstående kriterier och sedan via öppna utlysningar hitta konsulter/organisationer som kan göra utredningarna för arbetsgruppens och Nordiska Ministerrådets räkning. Just nu jobbar vi med teman som kolinlagring, miljöskatter och grön finansiering. Rapporter på frågor som arbetsgruppen jobbat med hittas på hemsidan: https://www.norden.org/en/organisation/nordic-working-group-environment-and-economy-nme

Gemensamt språk eller ändå inte?

Från första stund, då jag tog över jobbet har jag fascinerats av att kunna skicka iväg mail ut till de nordiska länderna, självstyrelseområdena inte att förglömma, och få svar på en blandning av skandinaviska språk som alla förstår! Förstås, måste man komma ihåg att undvika finlandismer som kiva, palaver, sakkännare, utan använda trevligt, möte och expert istället. Och så skall man kanske inte i förstahand bjuda svenskarna på örfilar…

Sedan har vi de klassiska orden som har olika betydelse i de olika länderna. Semester har vi bara i Finland och Sverige. På andra håll i norden är man på ferie. När dansken eller norrmannen ber dig vara rolig, så uppmanar han dig inte att dra en vits utan att ta det lite lugnare. Vilket i mitt fall kan behövas. Tålamod är inte min starka sida. Orden stad, by, bygd och landsbygd kan skapa stor förvirring i nordiska sammanhang. En svensk eller finlandssvensk by är en dansk eller norsk stad, typ Köpenhamn. Medan stad lätt misstas för sted som är det allmänna ordet för ställe eller plats i Norge och Danmark. Landsbygd är vanligen en liten by på danska, medan norrmännen anammat samma betydelse för ordet som i Finland och Sverige. Och så har vi då överkursen när det gäller möjliga missförstånd. Norrmannen som meddelar ”Jeg får dessverre ikke anledning til å delta på møtet” betyder inte att han på ett bryskt sätt meddelar att mötet är onödigt utan att han helt enkelt inte har MÖJLIGHET att delta. Det viktigaste i detta sammanhang är dock inte skillnader eller riskerna till missförstånd utan hur lika våra språk är och hur väl det fungerar bara man VILL förstå varandra, TROTS skillnaderna. När det kommer till isländskan är det förstås lite mera komplicerat. Då kanske det behövs en kurs.

Språkkursutbud i Reykjavi

Likheter och olikheter – Intressant och lärorikt

Det nordiska samarbetet är absolut mera än historisk ”belastning”! Vi har i många frågor liknande utmaningar. Alla nordiska länder har satt upp ganska ambitiösa mål när det gäller minskningen av CO2-utsläppen. Även om utmaningarna ser väldigt olika ut för t.ex., Norge som oljeproducerande land, Island med sina varma källor, eller platta Finland utan olja. Avfallshantering är en annan fråga som förenar, men där lösningarna kan och i vissa fall måste vara olika. Hur fixar man t.ex. avfallshanteringen på Grönland med en befolkning på 57 000 i ca 65 byar/städer och med en yta på 2 miljoner kvadratkilometer, UTAN vägar.

Ur ett större perspektiv har man också insett styrkan i nordiskt samarbete i förhållande till resten av världen. Med en enad nordisk front i förhållande till EU t.ex. är man starkare än det enskilda nordiska landet, då man vill driva frågor med gemensamt intresse.

Vårmöte i Reykjavik

Flygbild över Reykjavik

En av de mera spännande upplevelserna som t.f. koordinator för nordiska arbetsgruppen för Miljö och Ekonomi (NME) var arbetsgruppens vårmöte i Reykjavik. Lite nervöst var det förstås. Första mötet med många av arbetsgruppsmedlemmarna. Fungerar videomötestekniken? Hur var det med tidsskillnaderna? Tre timmars skillnad mellan Helsingfors och Reykjavik innebär att man tänker till lite extra i samband med planeringen av agendan och tidsplanen.

Men mötestekniken fungerade, inte helt perfekt, men ok. Mötesutrymmena stod det isländska miljöministeriet för. Utsikten var det inget att klaga på, trots att det inte plaskade några valar i viken.

Utsikt från mötesrummet

Valar utanför kontorsfönstret var arbetsgruppens grönländska medlems naturaförmån. Efter en och en halvdag av intensivt möte, några beslut och många nya planer och  projektidéer var NME:s vårmöte i hamn och det var dags för mig som t.f. koordinator att packa ihop dator, mötespapper och mig själv och påbörja hemresan. Trött men samtidigt full av energi och ivrig att fortsätta arbetet. Fick dessutom i farten det sista nordiska landet ”avbockat”. Kvarstår nu självstyrelseområdena. Åland är redan avklarat, kvar är Grönland och Färöarna…

Vårhälsningar från Reykjavik där krokusarna höll på att blomma ut den 9.4., då snöstormen rasade hemma i Vasa.

Krokusar

Lotta Eklund
Koordinator, Nordiska arbetsgruppen för Miljö och Ekonomi (NME)
NTM-centralen i Södra Österbotten

 

 

Maatalouden tulevaisuus mietityttää

Lähiajan näkymät

Luomutilojen on jatkossa mahdollista liittää luomusitoumukseensa lisäalaa minä tahansa sitoumusvuonna enintään 5 hehtaaria. Tänä vuonna määrärahaa lisäalan liittämiseen on vain tilusjärjestely alueilla siten, että korvauskelvottomat alueet saavat kelpoisuuden uusjakosuunnitelmassa enintään 5 hehtaariin asti. Lisäksi uusjakosuunnitelman mukaan poistuneita korvauskelpoisia aloja, voidaan vaihtaa uusjaossa saaduilla korvauskelpoisilla alueilla. Korvauskelpoista alaa on mahdollista lisätä sitoumukseen enintään yhtä paljon kuin viljelijän hallinnasta on poistunut luomusitoumuspeltoa. Muutos helpottaa uusjakoalueiden luomutilojen pinta-alan säilymistä. Muiden alueiden luomutilojen korvauskelpoisten peltojen muuttuessa vuokrasopimusten vaihdoksissa tilan sitoumusala vähenee, koska uusia vuokramaita ei pysty sisällyttämään sitoumuksiin. Myös avomaan vihannesviljelijät voivat joutua tänä vuonna tyytymään pienempiin korvauksiin, koska saneerauskasvi-toimenpiteessä ei huomioida vuoden 2018 juurikkaiden viljelyä ja näin uutta saneerauskasveille kelpoista alaa ei saa.

Vuonna 2020 hehtaarikohtaiset tukimäärät näyttävät pienenevän ympäristösitoumuksen jatkovuoden haun yhteydessä. Ennakkoarvioissa on esitetty ympäristökorvauksen pienentämistä 37 €/ha ja joidenkin toimenpiteiden tilakohtaisia maksuprosentteja pienennettäisiin. Samoin luonnonhaittakorvaus vähenisi n. 25 €/ha. Vuonna 2020 viljelijät voivat sitoumusehtojen muutoksen yhteydessä valita haluavatko jatkaa sitoumuksia. Luomukorvausta nämä valinnat eivät koske, koska luomun sitoumusehdot eivät muuttune 2020. Pitäisikö näin ollen vuoden 2020 viljelyn kantavaksi voimaksi valita tuottava maatalous?

Tulevaisuuden haasteet

Taloudellisesti vaikuttavinta tuotanto on silloin, kun panoksia käytetään monipuolisesti peltolohko ja ympäristöolosuhteet huomioiden. Vain harvoja perusmaataloustuotteita voi tuottaa kilpailukykyisesti verraten Euroopan tuotanto-olosuhteisiin. Suomen lyhyt kasvukausi aiheuttaa työhuippuja, joista selviäminen vaatii kalliita koneinvestointeja. Olisiko tähän ratkaisuna koneiden ja rakennusten yhteiskäyttö sekä tilojen yhdistetyt viljelykierrot?

Miten myyntituottoja saisi maatiloille? Voisivatko maatilat ottaa mallia yrityksiltä hakemalla tuottoja perinteisen maataloustuotannon lisäksi hiilen sidonnasta? Teknologiaa ja laskentatapoja jo löytyy, mutta miten järjestelmästä saadaan oikeudenmukainen ja järkevä, jopa kuluttajien hyväksymä? Viljelysmaa on erityisen keskeinen resurssi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei näy välttämättä takapihalla, mutta se saattaa näkyä lautasella ja kukkarossa. Näitä asiakokonaisuuksia sisältynee seuraavan kauden maatalouspolitiikkaan.

Maataloustuotantoon liittyvät kysymykset voidaan ratkaista kestävästi niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, elintarvikkeiden puhtauden kuin ruokaturvankin osalta. Se vaatii päättäväisiä toimia kuluttajien lisäksi myös poliitikoilta ja muilta toimijoilta. Päätöksiä EU:n maatalouspolitiikasta tarvittaisiin nopeasti, koska rahoituskehys on vielä päättämättä ja uuden kauden pitäisi alkaa vuonna 2021. Rahoitusneuvottelut alkanevat vasta, kun uusi parlamentti ja komissio aloittavat kautensa. Viljelijöitä mietityttää, miten ennustettavana politiikka pystytään pitämään ja voiko brändäämällä maatalous saada markkinoilta tuloa.

Maatalouspolitiikalla on roolinsa viljelijöiden tukemisessa, mutta tärkeämpää viljelijöille ovat markkinointiosaaminen ja uudet innovaatiot.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija, Maaseutuyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Aloitetaanko totutella tulevaan!?

Jos haluamme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupenemisen, monimuotoisuutta olisi säästettävä kaikkialla ja myös lisättävä. Tämä koskee niitä luonnonresursseja, joita taloudellisesti hyödynnämme; metsiä, maatalousalueita sekä lähiympäristöä. Maaseutuohjelmaan tarvitaan keinoja, joilla lisätään näiden alueiden luonnon monimuotoisuutta. Nyt tarvitaan mielikuvitusta, innovaatioita ja asiantuntemusta! Ei tarvitse muuttaa koko kulttuuri-identiteettiä ja kääntyä ”vihreäksi”, meillä on perinteemme ja emme halua laittaa heti koko identiteettiämme uusiksi, mutta olemme sopeutuvaisia. Pitäisi löytää luontoa säästäviä vaihtoehtoja, jotka säästäisivät myös kustannuksia tai uhraus olisi niin pieni, että se kannattaisi tehdä pitkällä tähtäyksellä, totutella tulevaan!

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi muuttaa niin, että tehostamisen sijaan se kannustaisi maataloutta maapallon kannalta kestävämmäksi. Esimerkiksi! Tuotetaan ruoka sekatiloilla tai tilojen välisessä yhteistyössä, joissa viljellään vuoroviljelyllä yksivuotisia kasveja ja monivuotisia nurmikasveja. Vuoroviljelyssä eri kasvilajit vuorottelevat ja eläimet ja pellot hyötyvät toisistaan. Tämä vähentää riippuvuutta lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista sekä parantaa maaperää että monimuotoisuutta. Halpa teollinen ruoka on halpaa vain kaupassa, mutta ei enää ympäristökustannusten jälkeen. Suomessa useasti ruokakasviksi kylvetty sato menee rehuksi luonnonolojemme vuoksi. Maaseudun tulee sopeutua ja varautua sekä samalla olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Vain siten saadaan turvattua kotimainen ruuantuotanto.

Kuluttaja tekee valintoja ja edellyttää kotimaan tuotannolta. Pitäisi kuluttaa terveellisesti, luontoa suojellen, ilmastoystävällisesti sekä ihmis- ja eläinten oikeuksia kunnioittaen. Pitäisikö luopua lihasta vai olla vain pihi ja syödä lautanen tyhjäksi? Ihmiset eivät pysty syömään nurmea, mutta lehmät pystyvät. Märehtijät muuntavat ruohon lihaksi ja maitotuotteiksi, joilla ihmiset voivat herkutella. Märehtijöiden pitää saada laiduntaa ulkona ja syödä nurmea. Laiduntamalla on mahdollista ylläpitää luontotyyppejä, jotka ovat uhattuja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan laidunneta siten, että se tukisi luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljelyssä on tämän lisäksi sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka edistävät hiilen sitoutumista maaperään. Esimerkiksi; ravinteiden kierrätys, biologinen typensidonta ja viljelykierto. Maan kasvukunnosta ja multavuudesta huolehtiminen edistää myös maan hiilensidontakykyä. Tällainen pelto kestää myös paremmin sään ääri-ilmiöitä.

Se miten maataloudessa menee, näkyy elintarvikkeiden hintojen lisäksi myös teiden varsilla, kylissä ja peltoaukeilla. Maatalous ja maaseutu tuottavat ruuan ohella myös maisemaa. Vaikka maatilojen lukumäärä on EU:n aikana puoliintunut, niin tuotantoala on pysynyt saman suuruisena. Suurin muutos peltomaisemassa on miltä pellot näyttävät ja mitä kasveja niillä viljellään. Kuitenkin edelleen vain maan viljely kykenee tuottamaan ne piirteet, joiden perusteella tunnistamme alueen maaseuduksi. Suomen verrattain pienialaisia peltolohkoja reunustavat monimuotoisuutta ylläpitävät pientareet ja metsänreunat. Maatilakoon kasvu vähentää pienipiirteistä maisemaa, agraari-idyllin heinäseipäät korvautuvat valkoisilla muovipaaleilla ja luonnonlaitumet rehualoilla tai luonnonhoitopeltonurmilla. Saman tyyppiset asiat on myös kaupungeissa, kun varaudutaan ilmaston muutoksen vaikutuksiin ja panostetaan luonnon monimuotoisuuteen. Nämä panostukset vaikuttavat hulevesiin, tulviin ja edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia sekä terveyttä. Tämä edellyttää kasvien kasvua ja niiden tarvitsemien kasvuolosuhteiden huomioimista. Ei riitä jonkin kasvin käyttö ylijäämä alueelle, vaan kasvien kasvu, veden ja ravinteiden kierto sekä maan hoitaminen kytkeytyvät yhteen.

Viljelijän toimenkuva on laajentumassa ruuan tuottajasta maaseudun ja maapallon hoitajaksi. Suomessa on jo olemassa maataloustuottajia, joiden päätyönä on luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sekä alkuperäisrotuisten eläinten geenien säilyttäminen. Tavallinen viljelijä on myös huolissaan ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta, mutta ei voi laittaa koko ajatusmaailmaansa ja valitsemaansa tuotantosuuntaa uusiksi. He valitsevat mahdollisuuksien mukaan ympäristötoimia, kuten kasvipeitteisyys, valumavesien käsittely, ravinteiden kierrätys ja peltoluonnon monimuotoisuus. Ehjiin monivuotisten kasvien pientareisiin on koulutuksissa kannustettu koko EU:n ajan, mutta vieläkin niissä on puutteita. Puutteet ovat vesiensuojelullisia ja eivät myöskään edistä luonnon monimuotoisuutta!

Kestävää elämäntapaa voi toteuttaa sekä kaupungissa että maalla! Tämä edellyttää tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista, oman osuuden ymmärtämisestä ja valmiutta löytää uusia toimintamalleja niin omaan elämään kuin esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiselle.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit-harjoittelijan kesä

Kulunut kesä on sujunut Freshabit-harjoittelijan työtehtävissä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella Vaasassa. Jyväskylään ja Keski-Suomen vuoristoon tottuneelle vesistötieteiden opiskelijalle kesä Pohjanmaalla on tarjonnut paljon uuden oppimista, mieleenpainuvia kokemuksia ja hienoja elämyksiä. Merenrantamaisema ja suolaiselta maistuvat uimavedet, silmänkantamattomiin yltävät lakeat pellot sekä kaduilla ja kaupoissa kaikuva ruotsin kieli olivat sisämaan asukille aluksi lähes yhtä suuria ihmetyksen aiheita kuin uusi ja jännittävä työ.

Mutta hetkinen… mikä ihmeen Freshabit?

Freshabit LIFE IP (v. 2016–2022) on Suomen kaikkien aikojen suurin EU-rahoitteinen LIFE-hanke, jonka tavoitteina on vesistöjen tilan parantaminen sekä vedenalaisen luonnon kartoittaminen ja mallintaminen uusin keinoin. Freshabit toimii yhteensä kahdeksalla eri kohdealueella eri puolilla Suomea, ja Pohjanmaan jokien kohdealueeseen kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Freshabit oli minulle tuttu hanke jo tullessani töihin, sillä valmisteilla oleva gradutyöni on osa Saimaan Puruveden kohdealueen hanketta. Pohjanmaan joet olivat kuitenkin uusi ”aluevaltaus”, johon perehtyminen on tarjonnut paljon uutta.

Työssäni pidin erityisesti tehtävien monipuolisuudesta, sillä toimistolla istumisen lisäksi pääsin tekemään paljon maastotöitä. Kesän aikana sain uppoutua jokien ja purojen ihmeelliseen maailmaan sekä kumisaappaissa että kahluuhousuissa, ja lisäksi pääsin tutustumaan tutkimussukeltajien työpäivään Ähtävänjoella. Ehkä hienointa on kuitenkin ollut huomata, kuinka paljon hankkeessa on jo nyt saatu aikaan. Freshabit on tuonut paljon hyvää – yhteistyötä eri tahojen välillä, talkoita, luontokoulupäiviä ja tietenkin konkreettisia kunnostustoimenpiteitä kohdealueilla. En pysty tässä edes esittelemään kaikkia hankkeen puitteissa tehtyjä toimia, sillä tekstistä tulisi todella pitkä! Esittelen siis lyhyesti vain työt, joissa itse sain tavalla tai toisella olla mukana.

Purokunnostuksessa riittää työtä

Maa- ja metsätalouden myötä Pohjanmaan jokien latvapuroja on kuluneina vuosikymmeninä runsaasti perattu ja siistitty. Tämä on johtanut purojen eliöstön köyhtymiseen elinympäristön ja virtausolojen yksipuolistuessa. Lisäksi jokien kiintoaine- ja ravinnekuormitus on lisääntynyt, kun purojen pidätyskyvyn huonontuessa puroon päätynyt aines on päässyt virtaamaan vapaasti. Osana Freshabit-hanketta Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen alueella on toteutettu useita kunnostushankkeita, joissa puroihin on kaadettu luonnonpuuta oksineen ja lehtineen. Puuaines on hyvinvoivan puron perusedellytys – se monipuolistaa puron ekosysteemiä, tarjoaa pohjaeläimille suojaa ja ravintoa ja pidättää tehokkaasti ravinteita sekä hiekkaa.

Luonnonpuukunnostuksen vaikutusta purojen tilaan seurataan yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa toteutettavassa tutkimuksessa. Tutkimusta varten kävin hakemassa vesinäytteitä Lapväärtin-Isojoen sekä Karvianjoen vesistöalueiden purokunnostuskohteilta yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Näytteenottoreissu oli kesän ensimmäinen varsinainen maastotyöjakso, ja siksi hyvin jännittävä kokemus. Mutta oli siellä kivaa! Näimme matkalla useita monimuotoisia, kirkasvetisiä ja kauniita purokohteita sekä näitä ympäröivää lähes koskematonta metsäluontoa. Meno oli tosin välillä aika eläimellistä, suorastaan villiä. Eräällä näytepisteellä kohtasimme maamehiläisyhdyskunnan armottoman hyökkäyksen (siinä jäi näytteenotto hetkeksi kesken kipeästi sattuneesta syystä). Toisaalla häiritsin auringonpaisteessa loikoilevan kyyn päiväunia melkein astumalla raukan päälle. Niin, ja hyttysiä oli myös ihan kiitettävästi.

Valuma-aluesuunnittelulla tärkeää tietoa kohdealueista

Olennainen osa Freshabit-hanketta on kohdealueiden tilan kartoittaminen ja tiedonkeruu, sekä näiden perusteella hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen. Tähän liittyen työni oli kirjoittaa Lapväärtin-Isojoelle valuma-aluesuunnitelmaa. Suunnitelmaan keräsin taustatietoa mm. alueen pinta- ja pohjavesien tilasta, kuormituksesta ja valuma-alueen ominaisuuksista. Aihe on laaja ja paljon jäi yhä tehtävääkin – suunnitelman on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Valmistuessaan valuma-aluesuunnitelma tarjoaa kattavan tietopaketin Lapväärtin-Isojoen valuma-alueesta, vesien tilasta sekä suunnitelluista ja toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä alueella.

Kesällä olin myös mukana keräämässä aineistoa Lapväärtin-Isojoen pohjavesivaikutteisuutta tutkivaan diplomityöhön. Näissä elokuun maastotöissä pääsin hyvin konkreettisesti* tutustumaan jokeen sekä jokiympäristöön aina yläjuoksulta alajuoksulle asti, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus! Lapväärtin-Isojoki, johon olin jo koko alkukesän perehtynyt paperimuodossa toimistolla, hahmottui minulle aivan uudella tavalla päästessäni kunnolla paikan päälle näkemään ja kokemaan paikkoja.


(*Vaihtoehtoisesti voisi kai sanoa, että rämmittiin päivät pitkät kahluuhousuissa pitkin mutaista jokea, ja siellä joen varsilla oli aika paljon ryteikköä, nokkosia ja ötököitä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, että mitä nuo tuolla oikein puuhaavat. Meillä oli myös aika paljon mutkia matkassa mm. sairastuttuani kesken reissun. Mutta oli se silti kivaa!)

 

 

 

Freshabit ja raakut

Freshabit-hankkeen puitteissa on tehty paljon myös jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elvyttämiseksi. Tämä erittäin uhanalainen simpukkalaji esiintyy Etelä-Suomessa vain muutamissa joissa, ja Pohjanmaan Freshabit-kohdealueet kuuluvat näihin arvokkaisiin jokiin. Jäljellä olevat raakut ovat kuitenkin jo iäkkäitä ja huonokuntoisia, eikä lisääntyminen joessa onnistu. Osana Freshabit-hanketta raakkuja on viety Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle, jossa ne yritetään saada ”kylpylähoidon” avulla elpymään ja tuottamaan glokidiatoukkia. Toukat on tarkoitus jatkokasvattaa Norjassa ja lopulta pienet simpukat on tarkoitus palauttaa kotijokeensa. Haasteita kuitenkin riittää, sillä lisääntyminen ja kasvatus eivät välttämättä onnistu – puhumattakaan simpukoiden palauttamisesta jokeen, sillä raakulle soveltuvat elinympäristöt ovat ihmistoiminnan myötä lähes täysin tuhoutuneet.

Raakkujen eteen tehdään edelleen työtä myös kohdealueilla, ja työkesäni loppuhuipennuksena pääsin pariksi päiväksi kokeneiden tutkimussukeltajien matkaan Ähtävän raakkujoelle. Itse olen varsin tuore sukeltaja, joten reissu oli todella jännä kokemus (vaikka omat taitoni eivät vielä varsinaiseen sukellustyöhön riittäneetkään). Yli 30 vuotta samoissa joissa sukeltaneilla konkareilla oli tosin huonoja uutisia kerrottavanaan: jäljellä olevat populaatiot pienenevät vääjäämättä, eikä uusia pikkuraakkuja enää löydy. Jos Konneveden kylpyläloma ei tuota tulosta, raakut tulevat katoamaan Pohjanmaan joista seuraavien vuosikymmenten aikana.

Lopuksi…

Tätä kirjoittaessani kesä alkaa olla lopuillaan, ja kohta on taas aika palata Jyväskylään opiskeluhaasteiden pariin. Jään kuitenkin muistelemaan kulunutta kesää hyvillä mielin. Kesäni Freshabit-harjoittelijana tarjosi paljon jännittäviä työtehtäviä, uudenlaisia haasteita ja mukavia työkavereita. Ennen kaikkea sain kuitenkin mahdollisuuden työskennellä suuressa hankkeessa, jonka tavoitteena on puhtaampi ja monimuotoisempi vesiluonto. Erityisesti sukellusharrastus on opettanut minut arvostamaan vedenalaista maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Meillä on Suomessa paljon kauniita jokia ja järviä. On hienoa ajatella, että tämän kesän työpanokseni on ollut osa kokonaisuutta, jota tehdään vedenalaisen luontomme säilyttämiseksi.

Jaana Lahdenniemi
Harjoittelija, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyläinvestoinnissa tarvitaan talkoohenkeä

Etelä-Pohjanmaalla on satoja kyliä ja niissä aktiivista väkeä. Maa- ja metsätalous, teollisuus ja palveluelinkeinot antavat tuloa ja elämisen mahdollisuuksia kylien asukkaille. Yhteisiä kyläläisten investointeja toteutetaan edelleen Etelä-Pohjanmaalla ja sitähän on tehty EU:n Maaseuturahaston, Suomen valtion ja kuntien tuella ja rahoituksella jo 1990-luvun lopulta lähtien. Kyläinvestointeihin on käytetty Maaseuturahaston (Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma) yleishyödyllisiin investointeihin varattua tukea. Nyt tällä ohjelmakaudella 2014  -2020 ELY-keskus kohdistaa E-P:llä 7,5 milj. euroa julkista tukea (EU:n ja valtion rahoitusta) kyläinvestointeihin ja muutaman miljoonan kylien kehittämishankkeisiin. Lisäksi alueen Leader-yhdistykset rahoittavat useilla miljoonilla euroilla kylien kehittämishankkeita ja yleishyödyllisiä investointeja. Yhteensä kylien kehittämiseen käytetään siis julkista rahoitusta reilusti yli 10 milj. euroa koko ohjelmakaudella.

Mikä on yleishyödyllinen investointi? Voitaisiin puhua paremminkin kyläinvestoinneista. Investointia voidaan tukea, jos siitä saatava hyöty ohjautuu alueen asukkaille ja muille toimijoille. Investoinnin kohteen tulee pääsääntöisesti olla alueen asukkaiden ja toimijoiden käytettävissä ja myös pysyvyyttäkin vaaditaan. Investointi voi olla esim. yhteiseen harrastukseen tarvittavan laitteen hankinta tai kylätalon rakennusinvestointi.

Jyrkän uudessa kesäteatterissa on pyörivä esiintymislava

Perusedellytyksenä on, että kylältä tai kunnasta löytyy sopiva yleishyödyllinen hakijataho, vaikkapa kyläyhdistys tai urheiluseura. Ja ilman yhdistyksen innokkaita vastuuhenkilöitä eivät asiat edisty edes hakemukseksi. Vastuuhenkilön ei tarvitse eikä pidäkään olla ”kylähullu”, mutta kuitenkin olisi oltava sopivasti ”urheiluhenkeä” ja riskinsietokykyä viedä hanke alusta loppuun. Talkootyöt ja talkooporukan kokoaminen tulee vastaan lähes aina rakennushankkeissa eli myös sosiaalista johtajuutta olisi hyvä vetäjällä olla.

Mitä sitten on investoitu kylillä?

Investointien kirjo on laaja; kylätalon remppa, ylipainehalli, latujen lumetusjärjestelmä, elektronisten ratalaitteiden hankinta ampumaharrastukseen, kyläseuran terassi, kaukalohanke, tanssisalin kunnostus, kesäteatteri, liikuntaleikkipuisto lapsille, hiekkatekonurmikenttä, eläkeläisten harrastustila jne.

Miksi kylillä investoidaan? Kyläläisillä on halua ylläpitää ja parantaa elämisen olosuhteita, toimintoja ja viihtyvyyttä kylillä, jotka usein ovat myös kaukana kuntien ja kaupunkien keskustojen palveluista. On huomattava, että myös E-P:llä sivukyliltä asukkaita on muuttanut keskusta-alueille ja kunnat ja kaupungit ovat liittyneet yhteen. Näin on syntynyt entisistä kuntien kirkonkylistä vireitä kaupunkien kyläkeskuksia. Yhteiset toimet luovat vireyttä kylällä. Usein yhteinen tekeminen johtaa ja liittyy myös elinkeinojen kehittymiseen ja työpaikkojen syntymiseen. Myös muut kuin kyläläiset käyttävät näitä yhteisiä palveluja, esim. kylällä olevalla tanssipaikalla voi käydä väkeä hyvinkin laajalta alueelta.

Kainaston nuorisoseurantalo on hyvässä kunnossa ja ”kovassa” käytössä.

ELY-keskuksella on vuoden 2018 loppupuolella ohjelmakauden tukirahaa jäljellä noin 600 000 euroa yhdistysten yleishyödyllisiin investointeihin. Uusia hakemuksia otetaan vastaan koko ajan. Menossa oleva hakemusten valintajakso päättyy lokakuun lopussa, jonka jälkeen arvioidaan saapuneet hakemukset. Myös Leader-ryhmistä kannattaa tiedustella tukimahdollisuuksia kylähankkeisiin ja investointeihin.

 

Tapio Sivula
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Nordiskt miljösamarbete

Som en aningen udda kuriositet kan nämnas att det från NTM-centralen i Södra Österbotten även utförs nordiskt miljösamarbete i form av Nordiska Ministerrådets arbetsgrupp för miljö och ekonomi (MEG), som koordineras från Vasa. MEG:s huvudmål är att bidra till skapandet av en ekonomisk utveckling som bygger på hållbara produktions- och konsumtionsmönster, så att miljöbelastning och ekonomisk tillväxt inte kopplas samman. Målsättningen är att bidra till att samhällsutvecklingen styrs baserad på en aktiv och koordinerad miljö-, finans-, närings-, forsknings- och innovationspolitik samt att en stadigt ökande resurseffektivitet, reducerad miljöbelastning och ökad välfärd inom naturens toleransgränser kan uppnås.

20161101 Nordiska rådets session i Köpenhamn 2016. Foto: Magnus Fröderberg/norden.org

20161101 Nordiska rådets session i Köpenhamn 2016. Foto: Magnus Fröderberg/norden.org

Det nordiska samarbetet strävar till att dela goda erfarenheter och exempel mellan regionerna. Trots att man inom Norden har såväl olika förvaltningsstruktur, miljö som varierande samhälls- och produktionsmönster, så är man eniga om att man genom att samarbeta kan både spara resurser och förbättra resultaten jämfört med om varje land eller region agerar enskilt. Det nordiska miljösamarbetet har varit framgångsrikt på många fronter och har genom att i olika forum tala med en röst fått mycket större inflytande än vart land för sig skulle åstadkommit.

De nordiska miljöarbetsgrupperna jobbar med att ta fram ny, eller sammanställa redan existerande, kunskap, fakta och andra underlag för att beslutsfattare skall kunna ta väl underbyggda beslut om olika miljöärenden. MEG, som är en tvärsektoriell arbetsgrupp, med medlemmar från såväl miljö- som finanssektorn, har som främsta målgrupper beslutsfattare som jobbar inom EU, OECD och nationella myndigheter. För att nå brett ut till dessa målgrupper framställer gruppen sina rapporter på engelska, med sammanfattningar på ett skandinaviskt språk. Alla rapporter som tas fram är gratis att ladda ner från Ministerrådets hemsida www.norden.org/meg

organic-waste

MEG har under senaste år jobbat med policyutvecklingen på tre områden: ekonomiska styrmedel i miljöpolitiken, arbetet kring grön ekonomi samt betalning och förvaltning av ekosystemtjänster som sina fokusområden. Nedan presenteras ett litet axplock av initiativ som gruppen jobbar med för tillfället.

I Norden har såväl det politiska som näringslivssamhället i allt större grad börjat ta till sig konceptet om cirkulär ekonomi som en nyckel till att säkra en miljömässigt och ekonomiskt hållbar framtid. Genom att föra in ”end-of-life”-produkter och material igen i värdekedjan kan man undvika både miljö- och ekonomiska kostnader för onödig utvinning av råvaror som minskar miljöbelastning och ekonomiska utgifter i samband med bortskaffande av avfall. Stigande priser på råvaror, konsumenternas krav på miljövänligare produkter och nya tekniska möjligheter driver också jakten på ökad resurseffektivitet längs värdekedjan. För att lyckas med detta så jobbar man mycket med identifiering och avlägsnande av formella och informella hinder som begränsar användningen av t.ex. avfall som en resurs. Branscher som genomlysts är t.ex. textil, mat, byggnad och elektronik för att nämna några.

Gröna ekonomier är ett ständigt aktuellt tema och inom vilket mycket har åstadkommits de senaste åren när man börjat ställa större krav vid mera miljöanpassade offentliga upphandlingar, vilket är ett viktigt sätt att uppnå reducerad miljöpåverkan från både konsumtion och produktion. Offentliga upphandlingar är en viktig drivkraft vid övergång till en grönare ekonomi i takt med att volymen av statliga ramkontrakt på upphandling av varor och tjänster med betydande miljöpåverkan förväntas öka. De offentliga upphandlingarnas volym ger inflytande på marknaden, och upphandlingar med ambitiösa miljökrav kan vara en drivkraft för grön innovation och skapa en dominoeffekt, vilken samtidigt kan leda till minskad miljöpåverkan och skapa nya jobb och exportmöjligheter.

MEG har för närvarande även ett pågående projekt där man ser över nya kriterier för Svanen-miljömärkning av gröna fonder och obligationer. Utbudet av ”gröna fonder” växer kontinuerligt, men det har ofta saknats en systematisk oberoende kontroll av tredje part om deras innehåll. Den nordiska miljömärkningen Svanen har setts kunna fungera som oberoende och pålitlig tredje part och för vilken man nu tar fram kriterier för miljö / sociala / governance (ESG)-krav, som skall kunna erbjuda fondförvaltare möjlighet att ansöka om Svanen-miljömärkning av enskilda fonder från år 2017.

nmr-logo-sv

Ekosystemtjänster är ett koncept som vunnit mark inom miljöförvaltningen de senaste åren och som i allt större grad börjar tas i bruk i olika sammanhang. Ekosystemtjänster kan kort beskrivas som de funktioner hos ekosystem som direkt eller indirekt gynnar människor, det vill säga upprätthåller eller förbättrar människors välmående och livsvillkor. Olika arbetsgrupper inom Nordiska Ministerrådet har under de senaste åren sett över vilka tjänster som olika ekosystem (hav, kust, sjöar, skog, landskap m.fl.) bidrar med och man är nu i gång med att sammanställa dessa resultat i en kort och illustrativ policy-note främst riktad till beslutsfattare och andra målgrupper. Inom NTM-centralen jobbar även Botnia-Atlantica-projekten SeaGIS2.0 och VIMLA med att identifiera de ekosystemtjänster som finns här i Kvarkenregionen.

Jobbet som nordisk miljökoordinator är både intressant och lärorikt och man får en överblick över de olika miljöproblem och -intressen som olika regioner i Norden arbetar med. Trots mångfacetterade utmaningar och intressen som länderna och de självstyrande områdena har att beakta, så brukar man ofta ganska enkelt nå konsensus inom arbetsgrupperna om projektinnehåll och insatsområden för kommande år. Regel är att man vid mötena talar sitt eget språk, så för koordinatorn som är sekreterare vid mötena så är nog språkörat satt på test under mötena och nattflyget hem till Vasa igen känns som avkoppling när instruktionerna enbart ges på tre språk.

Länkar till mera information:

Miljö- och ekonomigruppen: www.norden.org/meg

Publikationer: http://www.norden.org/sv/publikationer

perus_jens_5835

Jens Perus
Koordinator
NMR-MEG NTM-centralen i Södra Österbotten

 

 

Olipa kerran hanke

Millaista tarinaa hankkeestasi kerrotaan nyt ja vuonna 2020, kun EU-ohjelmakausi päättyy? Hyvä tarina tempaa mukaansa, sitä haluaa kuulla lisää, siinä on dramaattisia juonenkäänteitä, se kertoo miksi hanke on olemassa, mikä merkitys sillä on ja kuka hyötyy? Se innostaa osallistumaan kehittämistyöhön.

Etelä-Pohjanmaalla on aktiivinen joukko hanketoimijoita pukkaamassa kehittämisen palloa liikkeelle hankkeiden avulla, jokaisessa niissä on hyvän tarinan ainekset. Hanketarina ei ole vain hankkeen tuotekuvaus, vaan hankkeen toteuttaminen on jo sinänsä tarina. Hanketyössä kehitetään uutta, parannetaan maailmaa pala kerrallaan. Aina se ei ole helppoa, matkan varrelle saattaa osua jos jonkinlaisia mutkia matkaan ja haasteita voitettavaksi. Hankkeissa liikutaan monimutkaisessa hankekehittämisen maailmassa, byrokraattisin lisämaustein, mutta tarinallinen juoni tekee monimutkaisenkin asian yksinkertaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Hankkeissa tehdään niin arvokasta työtä, että tarinat on saatava kaikkien ihmisten tietoisuuteen ja hyödynnettäväksi, aina poliittiseen päätöksentekoon saakka.

Hankkeet vievät kehitystä eteenpäin monella saralla; yrittäjyyden, elinkeinojen, työllisyyden, elämisen ja asumisen parantamiseksi. Maaseutuohjelma on kasvuohjelma, joka vastaa osaltaan Suomen taloustilanteen luomiin haasteisiin ja hallituksen kärkihankkeiden teemoihin. Ilosanoma on se, että maaseutuohjelmassa on vielä resursseja ja työvälineitä käytettäväksi kehittämiseen. Sanoman vieminen eteenpäin ei ole kuitenkaan aina helppoa, maaseutuohjelma on laaja, ohjelman sanastoa on vaikea muuttaa tarinaksi ja byrokratia asettaa omat haasteensa, yhtä lailla rahoittajille kuin hankkeiden toteuttajille.

Työpajat_verkostpäiva

Hanketoimijat ovat kuitenkin innostuneita ja intoa täynnä hankeviestinnän kääntämiseksi parempaan suuntaan. Tämä nähtiin ja kuultiin, kun maaseudun kehittämisen parissa toimivat, rahoittajat, hanketoteuttajat ja viestijät tai paremminkin Etelä-Pohjanmaan kehittäjät kokoontuivat tammikuun paukkupakkasilla jakamaan hyviä käytäntöjä ja oppimaan uusia koukkuja hankeviestintään alueellisessa verkostopäivässä. Paikanpäällä Jalasjärven Hirsipirtissä iloinen puheen pulputus käynnistyi välittömästi, kasvokkain kohtaamisia ei voi sähköisillä välineillä korvata. Innostavinta on kuulla muiden hankkeiden tekemisistä ja vaihtaa kollegojen kanssa ajatuksia. Yhdessä luominen, keskustelu ja jakaminen ovat yksinkertainen kaava, josta on helppo ammentaa tarinoita hankearkeen.

Ajatus lähti liikkeelle, että keskustelu ei saa jäädä tähän yhteen verkostopäivän tilaisuuteen. Verkostopäivän ideamittelön voitti idea hanketoimijoiden yhteisestä tiedonvaihto ja keskustelupaikasta, joka parantaa kehittäjien välistä sisäistä viestintää. Innostuksen siivittämänä perustettiin Facebook -ryhmä ”Etelä-Pohjanmaan kehittäjäverkosto”. Se on tarkoitettu laajasti kaikille Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisessä mukana toimiville hanketoteuttajille, viranomaisille ja palveluntuottajille, liity sinäkin ryhmään. Ryhmässä jaetaan tietoa mitä missäkin tapahtuu, mitä on tekeillä, hyviä- ja huonoja käytäntöjä, sovitetaan yhteen tekemisiä jne. Facebook ryhmän laittoi matkaan Etelä-Pohjanmaan maaseutuohjelman viestintätiimi, johon kuuluvat Leader- toimintaryhmien viestintävastaavat ja ELY-keskuksen maaseutuohjelman tiedottaja. Ensi syksynä, kun isompi joukko hankkeita on saanut maaseutuohjelmasta rahoituspäätöksen ja päässeet hankkeessa vauhtiin, ELY-keskus kutsuu koko verkoston mukaan tarinoimaan kasvokkain.

Verkostopäivästä poimittuja vinkkejä hankeviestintään –TOP 10

  1. Sisältömarkkinointi: ”Kohderyhmää puhuttelevaa ja oivalluttavaa sisällön tavoitteellista suunnittelua, säännöllistä tuottamista ja julkaisemista, läsnäoloa verkostoissa, jossa kohderyhmä viettää aikaansa” –Kati Keronen, Differo Oy
  2. Hankkeen viestinnän kärjeksi sisältö ja tarina ennen tuotetietoa
  3. Jankuttaminen eli toisto eri kanavissa
  4. Visuaalisuus, kuvat, kevyet videot, itsetehtyä ja ammattilaisten tuottamaa
  5. Strategisuus: eletään strategia todeksi
  6. Sosiaalisen median strategia
  7. Somen uuden tyyppinen hyödyntäminen, esim. asiakaslehden kokoaminen somen sisällöistä
  8. Raportointi: matkalla hankkeiden kanssa kulkemista
  9. Sytytä yleisö kertomalla hankkeen matkasta, ei vain lopputuloksesta
  10. Ajatusjohtajuutta kehittämisen kehiin: ajatusjohtaja osoittaa tulevaisuuden suunnan, ravistelee ja kyseenalaistaa totuttuja tapoja, herättää keskustelua ja tekee uudet ilmiöt tutuksi, vastaa kysymykseen mihin me olemme menossa?
  11. Kenelle puhut? Johtajapersoonaan kolahtaa suuret linjat ja asiantuntijaan omaa työtä tukevat työkalut. Kohderyhmän auttaminen esim. minioppaat helposti saataville.
  12. Kasvokkain kohtaamiset ja keskustelut

Maaseutuohjelman ajankohtaisia Etelä-Pohjanmaan alueuutisia pääset lukemaan ELY-keskuksen julkaisemasta Uutisjyvät –sähköisestä uutiskirjeestä.

Uutisjyvät 1/2016 (julkaistu 29.1.2016)

 tuija_maaseutukuva

Tuija Nikkari
Maaseutuohjelman kehittämisasiantuntija ja tiedottaja