Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet -hankkeen hienot tulokset monien uhanalaisten lajien ja vesiluonnon hyväksi

Valtakunnallinen Freshabit LIFE IP -hanke käynnistyi vuonna 2016 ja tulee päätökseen tänä syksynä. Yksi hankkeen kahdeksasta osahankkeesta oli Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet, johon kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Pohjanmaan joet -hanketta (katso kaikki toimijat alueella linkistä) toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen koordinoimana ja monen tahon yhteistyönä. Sen puitteissa tehtiin paljon erilaisia toimenpiteitä jokien, järvien ja pienvesien hyväksi.

Isojoen purokunnostukset ja vaellusesteiden poisto – meritaimen nousee Isojoen latvaosiin lähes 100 vuoden jälkeen

Lapväärtin-Isojoella kunnostettiin virtavesiä muun muassa luomalla lisääntymisalueita meritaimenelle sekä poistettiin vaellusesteitä joista ja puroista. Lapväärtin-Isojoki on eteläisen Suomen merkittävin meritaimenjoki. Joen meritaimen on alkuperäistä kantaa ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Isojoki, kuten moni muukin joki, on aikoinaan muokattu patoamalla ja perkaamalla. Vaellusesteiden poiston lisäksi meritaimen tarvitsee sopivia kutupaikkoja, joita ei peratussa uomassa ole ilman kunnostustoimenpiteitä. Taimen on tärkeä sateenvarjolaji, jonka suojelusta hyötyy moni muukin laji ja lisääntyäkseen sen täytyy päästä vaeltamaan makeaan virtaveteen.

Yksi Pohjanmaan jokien laajimmista ja merkittävimmistä toimenpiteistä oli Villamon patoalueen kunnostus ja padon poisto, joka tehtiin yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja maanomistajien kanssa. Villamon pato oli Isojoen pääuoman viimeinen täydellinen nousueste ja sen poistaminen merkitsi lähes 80 kilometrin matkan avautumista muun muassa meritaimenelle. Kunnostus valmistui vuonna 2018 ja vuosien 2019–2020 aikana toteutettiin Lapväärtin-Isojoen taimenseurannat ja -tutkimukset. Yksi seurantakeinoista oli radiotelemetriaseuranta, joka tuotti runsaasti tietoa meritaimenien vaelluksesta ja levittäytymisestä Lapväärtin-Isojoen eri osiin. Merkittävä havainto oli meritaimenen nousu kutemaan Isojoen kirkonkylän alueelle, ohi kunnostetun Villamon patoalueen.

Villamon patoalue. A) Ennen kunnostuksia (v. 2016), b) vaelluseste poistettu (v. 2017), c) patoalueen kunnostus valmis (v. 2018). (Kuvat: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on toteuttanut useita purokunnostuksia talkootyönä Freshabit-hankkeen puitteissa Isojoella ja Karvianjoella. Yksi kokeiltu kunnostusmenetelmä oli runsas luonnonpuun lisääminen purouomaan, joka toteutettiin maanomistajien kanssa vuonna 2016. Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat tehneet purokunnostusten seurantaa useassa kohteessa ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Puukunnostus parantaa perattujen ja voimakkaasti hiekottuneiden metsäpurojen pidätyskykyä ja puroekosysteemiä.

Raakkujen eli jokihelmisimpukoiden kannan elvyttäminen

Ähtävänjoella toimenpiteet keskittyivät ikääntyneen ja radikaalisti vähentyneen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan elvyttämiseen. Raakku kuten meritaimenkin on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se on virtavesiemme tärkeä avainlaji ja raakun esiintyminen kertoo myös vesien hyvästä tilasta. Huonokuntoisia raakkuja siirrettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana kuntoutumaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Syksyllä 2018 parempien olosuhteiden ja hyvän ravinnon ansiosta raakut alkoivat tuottaa toukkia, jotka kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla. Kesällä 2019 ne aloittivat elämänsä pieninä simpukoina. Lisääntyminen on onnistunut useana vuonna peräkkäin ja pieniä raakun poikasia on syntynyt paljon. Esimerkiksi kesäkuussa 2021 siirrettiin Konnevedeltä Ähtävänjoelle noin 1200 vuonna 2019 syntynyttä raakkua. Pikkuraakkuja on siirretty tutkimusasemalta kasvatuslevyissä ja soralaatikoissa jatkokasvatuskokeisiin kotijokeensa.

Seuranta on antanut hyviä tuloksia, pikkuraakut ovat kasvaneet hyvin ja kuolleisuus on ollut alhaista. Kun raakut ovat kasvaneet herkimpien elinvuosiensa yli, noin 2–5 vuoden ikäisiksi, ne voidaan vapauttaa kasvamaan niitä varten kunnostetuille kohteille. Kasvatuskokeet ovat antaneet myös tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää muun muassa Lapväärtin-Isojoella käynnistyneessä Life-Revives -hankkeessa. Alla kuvia raakunpoikasista kasvamassa soralaatikoissa ja kasvatuslevyissä. (Kuvat: Kari Saari ja Eero Mäenpää)

Lintuvesien tilan parantaminen

Myös taantuneet lintuvesikohteet ovat olleet hankkeen kunnostuslistalla. Pohjanmaan jokien alueella näitä kohteita ovat Evijärven Jokisuunlahti ja Blomträsket Kristiinankaupungissa. Molemmat kohteet ovat suojeltuja linnustonsa vuoksi ja kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lintujärvien rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat merkittävä tekijä lintukantojen romahtamiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Avovesialueiden niitto ja ruoppaus sekä suojaisia pesäpaikkoja tarjoavien keinosaarten ja luotojen rakentaminen ovat lintuvesikunnostuksen tärkeimpiä toimia. Muun muassa näillä toimilla voidaan auttaa monia uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja, kuten heinätaveja, punasotkia ja monia kahlaajalajeja. Toimenpiteitä jatketaan HELMI-ohjelmassa vuoteen 2030 saakka. Lintuvesistä ja niiden kunnostuksesta voit lukea lisää Lintuvedet – umpeenkasvun uhan alta kukoistaviksi lintuparatiiseiksi blogista.

Valuma-alue ratkaisevassa osassa

Metsähallituksen luontopalvelut ennallistivat metsäojitettuja soita Isojoen ja Karvianjoen latvoilla yhteensä 180 hehtaarin alueella sekä Haapakeitaan suojelualueen keskellä sijaitsevan Haapajärven vedenpintaa nostamalla. Näillä toimilla pystytään palauttamaan alueiden monimuotoisuutta ja pidättämään valumavesiä. Suomen metsäkeskus on suunnitellut Isojoen latvaosien alueelle vesiensuojelu toimenpiteitä, joilla vähennetään metsätalouden aiheuttamaa kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Toimenpiteet toteutetaan Kemera-tuella.

Laskeutusallas Isojoen Riitaluomalla. (Kuva: Erika Saarenpää)

Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen tärkeää

Nuoremmalle sukupolvelle monet ennen tavalliset ja elinvoimaiset lajit ovat saattaneet jäädä vieraiksi, kun lajien kannat ovat vuosikymmenien saatossa taantuneet tai niiden pääsy luontaisille elinalueilleen on estetty. Lajien säilymisen ja vesiluonnon tilan turvaamiseksi tarvitaan työtä jatkossakin ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Mukaan olisi hyvä saada myös lisää uusia toimijoita, sillä vain yhteistyöllä voimme saavuttaa nämä päämäärät. Freshabit-hankkeen yksi tärkeimpiä tavoitetta on ollut tietoisuuden, verkostojen ja yhteistyön lisääminen, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia monimuotoisesta vesiluonnosta. 

Sirpa Jokipii
Vesistökunnostusryhmän viestinnän harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Päivä tutustuen Lapväärtin-Isojoen kalastoseurantaan

Muutama viikko sitten sain olla tutustumassa kalastoseurantaan Lapväärtissä. Päivän ohjelmaan kuului Villamon kalalaskurin asennus, käynti Peruksen koskella ja tutustuminen rysäpyyntiin. Aamupäivän vietin Isojoen Villamossa, kalalaskurin asennusta seuraten. Laskurin idea on, että se laskee kaikki kalat, jotka uivat siitä läpi. Laite lasketaan joen pohjaan ja siinä on kalterit ympärillä, jotka toimivat sillä tavalla, että isot kalat eivät mahdu uimaan kaltereiden läpi. Ne siis joutuvat uimaan laskimen läpi, milloin ne kuvataan. Laskimen sensorit toimivat infrapunavalon avulla ja ottavat kuvan kaikista kaloista, jotka uivat laskimesta läpi.

Kalalaskurin avulla seurataan erityisesti meritaimenten liikkeitä. Isojoki toimii meritaimenten kutualueena ja se on yksi Suomen merkittävimpiä meritaimenten lisääntymisjokia. Meritaimen lisääntyy makeissa vesissä, esimerkiksi puroissa ja joissa. Mutta se on vaelluskala, joten sieltä se vaeltaa mereen, jossa se kasvaa ja viettää suurimman osan elämästään. Kun taimen on syntynyt, se kasvaa yleensä noin kahden vuoden ajan makeissa vesissä. Sen jälkeen se vaeltaa mereen ja oltuaan siellä yhdestä kolmeen vuoteen, se palaa kutemaan kotijokeensa.

Iltapäivällä olin käymässä Peruksen koskella, joka on viimeinen paikka, jossa meritaimenten liikkeitä voi vielä seurata, ennen kuin ne uivat mereen, jossa niitä on vaikeampi seurata. Viimeiseksi kävin tutustumassa rysäpyyntiin. Ensin sain nähdä pyydystettyjä vaelluspoikasia ja sitten sain seurata, kun rysästä nostettiin ylös aikuisia meritaimenia. Tällä kertaa rysässä oli 3,6 kilon kokoinen meritaimen.

Jotta kaloja voidaan tutkia, ne nukutetaan ensin. Sitten niiltä mitataan pituus ja paino. Rasvaevän tarkistus on myös tärkeää, sillä istutetuilta kaloilta leikataan pois rasvaevä, joten pelkästään luonnonkaloilla on rasvaevä tallella. Rasvaevättömät taimenet ovat rauhoitettuja kaikilla merialueilla.

Kaloilta otetaan myös suomunäyte, sillä siitä näkee kalan iän. Taimenet myös merkataan mikrosirulla, mikäli ne eivät ole jo merkattuja. Mikrosiru eli radiolähetin, asennetaan kalan vatsaonteloon. Sitten kalat päästetään takaisin jokeen ja mikrosirujen avulla voidaan sitten seurata kalojen vaellusta ja levittäytymistä.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio

Kalastoseuranta Lapväärtin-Isojoella on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistyötä, joka on osana Freshabit LIFE IP Pohjanmaan joet -osahanketta. Hankkeessa toteutetaan useita erilaisia toimenpiteitä, jotka pyrkivät parantamaan Isojoen vesistöalueen tilaa. Tällä hetkellä Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio, joka on tulevaisuuteen ulottuva näkemys siitä, millaisena haluamme vesistön silloin näyttäytyvän. Tällä hetkellä vesivisiosta voi lukea lisää ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun kautta, mutta omat kotisivut vesivisiolle ovat suunnitteilla.

Verkkosivuilla lisää tietoa vesivisiosta >> (www.ympäristö.fi)

 

 

Ida-Maria Huuhka
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Jokihelmisimpukoita toivotaan takaisin Pohjanmaan jokivesistöihin

FRESHABIT LIFE IP -hanke käynnisti uudenlaisen yhteistyön erittäin uhanalaisen lajin pelastamiseksi

Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkovesistä on viimeisten vuosikymmenten aikana kadonnut lähes kokonaan erittäin uhanlainen jokihelmisimpukka eli raakku. Simpukat voivat elää jopa yli 200-vuotiaiksi ja ovat hyvin vaativia elinolosuhteidensa puolesta. Ne elävät tyypillisesti vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa, joissa elää myös niiden isäntäkalaa lohta tai taimenta. Ei siis ihme, että Pohjanmaan rannikon raakkujoissa Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa elävät jokihelmisimpukat voivat huonosti. Raakku myös osaltaan ylläpitää hyvää vedenlaatua ja luonnon monimuotoisuutta suodattamalla vuorokaudessa useita kymmeniä litroja jokivettä ja tuottamalla ravintoa muille vesieliöille.

Maassamme on arvioitu olevan noin 120 raakkuesiintymää, joista seitsemän on Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Näistä seitsemästä vain kahdessa joessa tiedetään jokihelmisimpukan vielä lisääntyvän. Ähtävänjoella elävien jokihelmisimpukoiden on arvioitu syntyneen Suomen suuriruhtinaskunnan aikoihin ja olevan nyt 120-170-vuotiaita. Lapväärtin-Isojoen raakut ovat selvästi nuorempia, noin 50-75-vuotiaita. Nuorempia yksilöitä ei ole kartoituksissa enää löytynyt. Nämä simpukkavanhukset ovat elämänsä aikana nähneet itsenäistyneen Suomen nopean taloudellisen kehityksen, mutta samalla niiden elinolosuhteet ovat vuosikymmenten aikana heikentyneet.  Erityisesti läntisissä rannikkovesissä simpukoita vaivaa veden happamuus ja tummeneminen, metallit, lisääntynyt kiintoaineksen ja ravinteiden määrrä sekä jokien perkaukset ja sulkeminen vaellusesteillä.

Pohjanmaan jokien alueella on pitkä historia jokihelmisimpukoiden seurannasta ja kartoituksista. Ähtävänjoella kartoituksia on tehty noin 40 vuoden ajan ja vielä 1980-luvulla joessa arvioitiin elävän n. 50 000 raakkuyksilöä. Ähtävänjoella on tiedetty myös olleen helmenpyytäjiä. Laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955. Viimeisen vuosikymmenen aikana joen simpukat ovat kuitenkin vähentyneet dramaattisesti. Sama suuntaus on myös hieman vähemmän tutkitulla Lapväärtin-Isojoella. Lajin katoamiskehitykseen ovat vaikuttaneet mm. vesistörakentaminen, tehostunut maankäyttö ja kalastomuutokset.

Kuva 1. Ähtävänjoesta löytyy vielä jokihelmisimpukoita osasta joen koskipaikkoja. Kanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. (Kuva: Eero Mäenpää)

Hyviä uutisia saatu Konnevedeltä

FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa on tavoitteena antaa jokihelmisimpukoillemme uusi mahdollisuus. Tarkoituksena on kasvattaa pikkusimpukat niiden herkimmän elinvaiheen yli kasvatuslaitoksessa Norjan Bergenissä. Alun perin hankkeen käynnistyessä vuonna 2016, eli vielä toive lisääntymisen onnistumisesta Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa. Toiveet kuitenkin hiipuivat. Useampana vuonna peräkkäin naarassimpukat tuottivat vain hedelmöittymättömiä munia. Nopealla aikataululla päätettiin ottaa käyttöön uusi suunnitelma, kun Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta löytyi elpymispaikka huonokuntoisille simpukkavanhuksille. Syksyinä 2016-2017 Ähtävänjoesta siirrettiin yhteensä 200 simpukkaa ja Lapväärtin-Isojoesta yhteensä 47 simpukkaa toipumaan tutkimusaseman puhdasvetisiin altaisiin. Raakkuja myös ruokittiin oikeanlaisella ravinnolla. Hyvin nopeasti molempien jokien simpukat alkoivat osoittaa virkoamisen merkkejä ja hyviä uutisia saatiinkin jo loppukesästä 2018. Molempien jokien simpukoiden lisääntyminen oli onnistunut ja samalla päästiin jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaa eli pienten simpukoiden jatkokasvatusta Norjan Bergenin kasvatuslaitoksella. Toiminnan on tarkoitus jatkua myös Konneveden tutkimusasemalla. Lapväärtin-Isojoen pikkusimpukoita kasvatetaan tutkimusaseman tiloissa, kuten myös osaa Ähtävänjokisista. 

Kuva 2. Jokihelmisimpukat elelevät ja voivat hyvin Konneveden tutkimusaseman kasvatusaltaissa. Aikuiset simpukat on myös tarkoitus palauttaa kotijokiinsa hoitojakson jälkeen. (Kuva: Eero Mäenpää)

Miltä tulevaisuus näyttää, kun pienet simpukat ovat valmiita palaamaan takaisin kotijokiinsa? Tätä kysymystä on pohdittu hankkeen asiantuntijoiden kesken viimeisen vuoden ajan ja yhteistyöllä pyritty miettimään parhaita ratkaisuja, joilla pikkuraakut selviäisivät haastavissa olosuhteissa lisääntymisikäisiksi ja -kykyisiksi. Tavoitteena on, että pikkuraakut tuotaisiin takaisin vuonna 2021 ja niille olisi silloin kunnostettu ensikodit jokiin tai niiden sivu-uomiin. Pikkuraakkuja kasvatetaan useamman vuoden ajan joessa kasvatuslaatikoissa, joita on mahdollisuus pitää kunnossa mm. liettymisen varalta. Pitkällisen työn tuloksena jokihelmisimpukoilla on jälleen mahdollisuus jatkaa elämäänsä Pohjanmaan joissa toiveena, että tulevaisuus olisi niille kirkasvetinen ja valoisa.

Erika Raitalampi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus