Kesän harjoittelu vesistökunnostushankkeiden viestinnässä

Ympäristöteknologian insinööriopiskelija viestinnän työtehtävissä?

Aloitetaan ”tarpeellisella” lyhyellä oppimäärällä siitä, miten minä olen ympäristöinsinööriopiskelijana päätynyt tähän paikkaan kirjoittamaan tätä blogitekstiä viestinnän harjoittelusta. Insinööriopinnoista huolimatta olen aina tuntenut paloa etenkin kirjoittamiseen, esiintymiseen ja valokuvaamiseen ja tästä syystä olen vapaa-ajallani hakeutunut usein tilanteisiin, jotka olen nyt viestinnän harjoittelijana kokenut olleen erityisen hyödyllisiä. Yhtenä esimerkkinä tästä olen jo pitkään kesäisin toiminut niin tuttavien kuin ”tutun tuttujen” perheiden juhlissa valokuvaajana. Kuitenkin lapsena haaveeni oli olla kirjailija, kunnes nuori aikuinen muutaman mutkan kautta kiinnostuikin palavasti ympäristöasioista. Opinnoissa kiinnostukseni ympäristöalaa kohtaan on vahvistunut, mutta mieleni perukoilla on pyörinyt ajatus siitä, miten voisin yhdistää ympäristöalan tehtävät omiin vahvuuksiini, tähän vapaa-ajan minääni. En tiedä kuinka monen käden sormet riittäisivät kuvaamaan, kuinka usein olen vieraillut Opintopolku-verkkosivuilla lukemassa viestinnän opinnoista. Tämä pohjustus kiteyttäköön sen, miksi löytäessäni Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kesäharjoitteluilmoituksen viestinnänharjoittelijan paikasta vesistökunnostusryhmässä ryhdyin empimättä tuumasta toimeen ja hain paikkaa.

Voidaan siis todeta, että harjoittelupaikan saatuani liittyi siihen jonkin verran odotuksia. Kyseessä kuitenkin oli ensimmäinen työharjoittelu, joka sopisi sekä opiskelualaani että henkilökohtaisiin kiinnostuksenkohteisiini. Rehellisyyden nimissä minulla ei ollut käsitystä siitä mitä työni käytännössä olisi ja kuinka opettavainen kesä minulla olisi edessä.

Inspiroi ja inspiroidu

”Miksi vesistökunnostuksesta viestitään” oli kysymys, johon osittain itsekin lähdin hakemaan vastausta sukeltamalla eri vesistökunnostushankkeiden syövereihin. Harjoittelu on vienyt minut erilaisiin tapahtumiin Rannikko-Pohjanmaalla ja etenkin siellä vesistökunnostuksesta viestimisen merkitys on konkretisoitunut minulle lukuisten keskustelujen kautta. Työharjoittelussa yhdeksi parhaista asioista onkin noussut mahdollisuus inspiroida ja innostaa. Yksi harjoittelun työtehtävistäni on ollut toimia yhteistyössä Pietarsaaressa sijaitsevan Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n koordinoivan Rannikkoverkoston kanssa. Tehtäväni on ollut auttaa heitä viestinnällisissä asioissa sekä kiertää eri kesän tapahtumissa tiedottamassa verkostosta, joka on perustettu tänä vuonna eli vuonna 2022. Tapahtumissa käydyt keskustelut vesistökunnostamisen merkityksestä ja rannikkovesien tilasta ovat olleet antoisia niin mökkiläisten, paikallisten kuin kenen tahansa ympäristöasioista kiinnostuneiden kanssa. Tärkeää minusta tässäkin asiassa on positiivinen näkökulma.

On onni, että meillä on mahdollisuus toimia vesistöjen hyväksi. Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelma tukee vesistökunnostamishankkeita vuosien 2019 ja 2023 välillä 69 miljoonalla eurolla, joten toimenpiteiden toteutus on todella mahdollista. Tietoisuutta ei voi olla liikaa ja olen kokenut niin sosiaalisen median välityksellä kuin tapahtuma ständillä tapahtuvan viestinnän olevan yhtä tärkeitä. Nykymaailmassa sosiaalisen median merkitys on toisinaan pelottavankin suuri, vaikkei todellisen elämän kohtaamisten painoarvoakaan tule vähätellä. Niin sanotun inspiroimisen lisäksi työssäni olen saanut tietysti myös itse inspiroitua, ja siitä on kiittäminen niin työyhteisölle ja loistavalle harjoitteluparilleni kuin vesistökunnostushankkeiden parissa tapaamilleni ihmisille. Kesän aikana niin eri tapahtumissa kuin vesistökunnostushankevierailuissa on vallinnut yhteinen tavoite ja positiivinen asenne, ja sillä näkökulmalla olen halunnut viestiä vesistökunnostamisesta.

Talkooporukat kaipaavat lisää käsiä

Asia, joka on noussut esille vesistökunnostushankkeissa, on tarve toimintaan osallistuvista ihmisistä. Hankkeita toteuttavat yhteisöt ovat usein pieniä, ja myös nuorten osallistumiselle olisi tarvetta. Nuorempi ikäpolvi ei ehkä ole sisäistänyt samalla tavalla yhteisöllisyyttä kuin niin sanotusti ennen vanhaan, mikä näkyy myös vesistökunnostushankkeissa. Uskon, että asia on ratkottavissa, sillä nykymaailmassa ollaan tietoisia ja jopa huolissaan ympäristön tilasta sekä ihmiset haluavat vaikuttaa.

Tartutaan vesistökunnostamisen langoista kiinni ja ryhdytään tuumasta toimeen!

Viestinnänharjoittelijana yhdeksi haasteeksi on noussut se, kuinka saada sosiaalisessa mediassa viestittyä vesistökunnostamisesta niin, että se ylittäisi kynnyksen saada ihmiset niin sanotusti tarttumaan tuumasta toimeen. Talkoisiin osallistuminen voi tuntua monesta vieraalta, vaikka haluttaisiinkin osallistua toimiin ympäristön ja tässä tapauksessa erityisesti vesistön hyväksi. Useissa vesistökunnostushankkeissa vierailtuamme voin todeta, että vastaanotto uusille ihmisille on lämmin ja tervetullut! Meillä on langat käsissämme ja mahdollisuus toimia vesistöjen hyväksi. Enää pitäisi tarttua langoista kiinni. ELY-keskus viestii eri hankkeista pohjalaismaakuntien alueella ja siten pääsee kärryille siitä, jos lähistölläsi on tapahtumassa toimia vesistöjen hyväksi!

Viivi Kuusisto
Harjoittelija, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Luonnonmukainen vesirakentaminen ja kaksitasouomat harjoittelijatyönä

Tietoisuutta kaksitasouomista on tänä kesänä edistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella harjoittelijatyönä. Kaksitasouomat ovat yksi luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmistä, ja harjoittelussa on keskitytty juuri maatalousalueiden luonnonmukaiseen vesienhallintaan.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen maatalousalueilla, ravinnehuuhtoumat ja ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen luovat tarvetta kehittää peltojen kuivatusmenetelmiä. Tehostunut maatalous vaatii myös tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kestäviä kuivatusmenetelmiä.

Pelloilta huuhtoutuu veden mukana kiintoainesta ja ravinteita, jotka vesistöjen lisäksi aiheuttavat haittaa myös uomien vedenjohtokyvylle kiintoaineen kasautuessa. Perinteisten valtaojien tiheät huoltotoimenpiteet vievät viljelijän aikaa ja rahaa. On kustannustehokkaampaa laittaa kerralla uoma kuntoon, jolloin jatkuvat huoltotoimenpiteet ja raskaat kaivut vähenevät.

Luonnonmukainen uoma ja perinteinen uoma. ©Ville Heimala

Kaksitasouoma pähkinänkuoressa

Kaksitasouomien avulla voidaan vähentää ravinnehuuhtoumaa vesistöihin sekä parantaa tulvahallintaa ja luonnon monimuotoisuutta. Kaksitasouoma on nimensä mukaisesti poikkileikkaukseltaan kahteen tasoon rakennettu uoma, joka koostuu alivesiuomasta ja tulvatasanteesta. Tulvatasanne voidaan kaivaa yhdelle tai molemmille puolille uomaa.

Kaksitasouoman toteutusvaihtoehdot ja perinteinen perattu uoma. Muokattu lähteestä: (vesitalous.fi), lehti 6/2015: sivu 28.

Alivesiuomassa on kohtuullinen veden korkeus ja virtaus ympäri vuoden, mikä tarjoaa elinympäristön virtavesieliöille, kuten ravuille ja vaelluskaloille. Kasvittuneella tulvatasanteella on tärkeä tehtävä kiintoaineksen ja ravinteiden kerääjänä. Tulvatilanteissa vesi pääsee hallitusti nousemaan tulvatasanteelle, jolloin myös veden virtaus hidastuu. Hidastuneen virtauksen ansiosta veden sisältämällä kiintoaineksella on aikaa laskeutua ja ajan myötä sedimentoitua tasanteelle. Ravinteita sedimentoituu siis kiintoaineksen mukana tasanteelle ja osa sitoutuu tulvatasanteen kasvillisuuteen, jota säännöllisesti niitetään. Kompostoimalla niitetty kasvillisuus saadaan ravinteet uudelleen kiertoon.

Harjoittelu ELY-keskuksella

Kolmen kuukauden harjoitteluun kuului ennen kaikkea itsensä perehdyttäminen asiantuntevaksi kaksitasouomista ja luonnonmukaisesta vesirakentamisesta. Paljon opin, mutta paljon jäi myös opittavaa. Kesän aikana järjestimme tietoisku kaksitasouomista -tilaisuuden, jonka tallenteet löytyvät vesi.fi -sivustolta. Tilaisuudessa Pasi Valkama (SYKE) kertoi kaksitasouomien perustamisesta ja hoidosta sekä viljelijäkokemuksesta kertoi Mats Willner (ELY). Lisäksi pääsin kirjoittamaan uutisjyvä-julkaisun, esitteen kaksitasouomista maatalousympäristössä ja kaivutyöohjeen.

Harjoittelu on ollut erittäin opettavainen ja tietoa on kertynyt valtavasti. Viestintä ELY-keskuksen asiantuntijoiden välillä on sujuvaa ja tietoa jaetaan monipuolisesti. Parasta ELY-keskuksella on se, että harjoittelijat otetaan vastaan kollegoina – heti ensimmäisestä päivästä lähtien pääsi mukaan porukkaan, eikä kysymysten kanssa tarvinnut jäädä yksin!

Evijärven Mansikkapellon kaksitasouoma 15.6.2022 kuvattuna. Kesällä 2022 tulvatasanteelle istutettiin kaivun jälkeen kasvillisuuspaakkuja viereiseltä pellolta ja välit kylvettiin heinän siemenillä.

Mikäli kiinnostuksesi heräsi ja haluat oppia lisää luonnonmukaisesta vesirakentamisesta ja kaksitasouomista, tutustu aiempien linkkien lisäksi Suomen ympäristökeskuksen Valumavesi -hankkeeseen, jonne on koottu muun muassa ohjeistuksia kaksitasouoman rakentamiseen ja mitoitukseen liittyen.

Minna Raudaskoski
Harjoittelija
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Yrityspalvelukeskus harjoittelijan silmin

Vielä keväällä valtionhallinto näyttäytyi hallintotieteilijälle sekavana erilaisten toimijoiden himmelinä, jonka ymmärtäminen koulun penkillä istuessa tuntui haastavalta. Teoriapohjainen opiskelu vie opiskelijan tietylle tasolle ja lisää yleistietämystä aiheen ympärillä. Asioiden syvempi ymmärtäminen ja merkitysten luominen edellyttää kuitenkin myös käytännön toimia. Tämä on tullut itselleni selväksi parin kuukauden harjoittelussa olon jälkeen. Pitkän etätyöajan jälkeen pelkkä toimistolla oleskelukin tuntuu vaikuttaneen oppimiseen huomattavasti. Mistä tämä oikein kertoo?

Opinnoissani olen aina ollut varsin kiinnostunut alueiden elinvoimaisuudesta sen monissa muodoissa, mikä on myös ohjannut valintojani niin yliopistossa, kuin sen ulkopuolellakin. Näin ollen päätös hakea E-P ELY:n Yrityspalvelukeskuksen harjoittelijan paikkaa oli helppo. Etelä-Pohjanmaalla elinvoimaisuus näkyy muun muassa poikkeuksellisena elinkeinoelämänä, johon olen saanut nyt uusien tehtävieni kautta tutustua entistä lähempää. Kokonaisuuden hahmottamista on helpottanut hiljattain perustettu Yrityspalvelukeskuskonsepti, jossa on koottuna saman katon alle kaikki valtion yrityspalvelut ja –rahoitustoimijat, mikä on tarjonnut minulle kurkistusikkunan valtionhallintoon ja edelleen alueelliseen työ- ja elinkeinoelämään käytännön tasolla.

Monipuoliset työtehtävät toimistolla ja maastossa

Työssäni olen saanut tutustua monipuolisesti erilaisiin tehtäviin. Oikeastaan toiminta-alueeni on ulottunut myös Työllisyys ja osaaminen -yksikköön asti, jossa olen päässyt mukaan seuraamaan hankintatiimin työskentelyä muun muassa kokouksissa. Pääasiallisesti toimistotyönä suorittamani tehtävät ovat sopineet minulle koronavuosien jälkeen hyvin. Tähän mennessä työnkuvaani on sisältynyt lisäksi muun muassa erilaisiin hankkeisiin liittyen asiakas- ja yrityskyselyiden laadintaa ja selvitystyötä sekä tulosten purkamista ja niistä raportointia. Tämän myötä olen päässyt tutustumaan erilaisiin järjestelmiin sekä kehittymään jo ennestään tutuissa asioissa, kuten kirjoittamisessa.

Toisaalta toimenkuvaani on kuulunut myös toimiston ulkopuolisia aktiviteetteja, kuten maakuntamatkailua yrityksiin, joissa olen päässyt haastattelemaan yrittäjiä muun muassa heidän kehittymispyrkimyksiinsä liittyen sekä ylipäänsä kuulemaan heitä erilaisissa tarpeissa ja asioissa. Nämä yrityskäynnit ovat edelleen auttaneet ymmärtämään yhä paremmin alueen yrityksiä ja syitä toimien takana. Samalla reissut ovat kehittäneet tärkeitä viestinnällisiä taitoja, kuten valokuvaamista ja videointia.

Kahvipöytäkohtaamiset oppimisen ja jaksamisen tukena

Kahden yksikön välillä palloilu on ollut sopivan haastavaa ja opettavaista. Luonnollisesti uusien järjestelmien ja käytäntöjen omaksuminen on vienyt aikaa, varsinkin harjoittelun ensimmäisten viikkojen aikana. Toisaalta alun keltanokan uteliaisuus uuden edessä on helpottanut toimimista myöhemmin uusissa toimeksiannoissa. Samaan aikaan monipuoliset työtehtävät ovat luoneet mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä viraston eri yksiköistä ja vastuualueilta. Minulle tällaiset kohtaamiset ovat olleet ensisijaisen suuressa roolissa etenkin tänä kesänä.

Kuitenkin vielä työssä käytävää vuorovaikutustakin merkityksellisemmäksi olen kokenut työn ulkopuolella tapahtuvat epävirallisemmat kanssakäymiset toimiston kahvipöydissä ja käytävillä. Pitkän etäilyn jälkeen lähikontaktien vaikutus on ilmennyt kohdallani muun muassa energisyyden ja motivaation lisääntymisenä ja näin myös kykynä vastaanottaa uutta tietoa entistä helpommin. Vaikutus ulottuu myös työajan ulkopuoliseen elämään. Ero on valtava yliopiston parin vuoden aikaiseen etäopiskeluun verrattuna ja tosissaan näiden keskusteluiden merkityksen onkin huomannut vasta, kun on palannut työpaikalle ihmisten keskuuteen. Samaan aikaan kohtaamiset tuovat työpäivän sisälle myös tarvittavia taukoja, joita ei välttämättä kotona työskennellessä samalla tavalla muodostu.

Parhaimmillaan tällaisilla juttutuokioilla voi siis olla paljonkin positiivisia vaikutuksia ja näin ollen niissä tulisi muistaa aidosti olla läsnä. Työssä jaksamisen, tuottavuuden ja asioiden omaksumiskyvyn lisääntymisen lisäksi ne voivat herättää ihmisessä nimittäin myös uusia ajatuksia ja oivalluksia tai graduun aiheita, kuten minun tapauksessani. Kaiken kaikkiaan aluksi näkymättömältä tuntunut ELY-keskuksen toiminta ja sen elintärkeä merkitys alueen ihmisiin on siis tullut ilmeiseksi aivan uudella lailla vasta harjoitteluun tullessani. Sama pätee yhtä lailla käytävillä ohimennen tapahtuviin sananvaihtoihin, jotka niin ikään ainakin minulle ovat elintärkeä osa työtä. Lopulta tällaiset työpäivän ‘’näkymättömät’’ hetket ovat monesti myös niitä, jotka opettavat kaikista eniten ja jotka muistetaan vielä pitkään tulevaisuudessakin.

On selvää, että etätyöskentelystä on tullut uusi normi ja siinä on luonnollisesti myös paljon hyviä puolia. Toimikoon tämä blogiteksti kuitenkin muistutuksena siitä, millainen merkitys ihmisten säännöllisellä kohtaamisella voi olla. Nähdään toimistolla!

Jussi Vähäpesola
Harjoittelija, Yrityspalvelukeskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjavesiputkia metsästämässä

Jos Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisemat eivät olleet jo ennestään tuttuja tälle syntyperäiselle eteläpohjalaiselle, niin tämän kesän jälkeen ne ovat sitä ihan varmasti. Tuulen kallistamat ladot ja avarat peltomaisemat vain vilahtelevat ohitseni, kun matkani käy kohti yhä uusia 2-luokan pohjavesialueita. Minä sekä urhea maastoautoni olemme varmasti jo tuttu näky pitkin Etelä-Pohjanmaan lakeuksia, Evijärveltä aina Isojoelle asti. Heti aamuvarhaisella jostain isompien teiden vilinästä ilmestyy pienille kärrypoluille eksyneen näköinen ELY-keskuksen auto, epäilyttävän hiljaa ajellen ja satunnaisesti pysähdellen. Hyvällä tuurilla voi nähdä neonkeltaiseen sadetakkiin verhoutuneen hahmon, joka yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, katoaa syvälle metsien uumeniin.

Tällainen epäilyttävä toiminta on normaali osa pohjavesiharjoittelijan maastotyöpäivää, jonka aikana etsitään erilaisista maastoista hyvin vaihtelevan näköisiä pohjavesiputkia ja kaivoja erehtymätöntä suuntavaistoa ja harjaantunutta haukankatsetta hyödyntäen. Nämä samaiset havaintoputket ja kaivot ovatkin välillä todella hyvin miljööseensä maastoutuneita, ja siksi päätön pyöriminen havaintopisteen ympärillä onkin tuttua pohjavesiharjoittelijalle.

Kumisaappaat ja pitkä sadetakki ovat olleet tärkeä ötökkäsuoja maastossa rämpiessä.

Havaintoputkia ja kaivoja on sähköisten aineistojen perusteella vaihtelevia määriä eri 2-luokan pohjavesialueilla. Juuri näiden putkien ja kaivojen tarkistaminen maastossa on tämän kesän päätehtäväni pohjavesiharjoittelijana. Havaintoputkien ja kaivojen löytymisestä raportoidaan tiedot eteenpäin, jotta tulevaisuudessa olisi kattavampi käsitys siitä, mitkä näistä vielä maastosta löytyvät. Todellisuudessa suurin osa etsimistäni havaintoputkista on aikojen saatossa otettu pois syystä tai toisesta, ja tämän huomaa, kun havaintopisteen ympärillä ei näy minkään sorttista putkea maassa eikä puussa. Hyvän tuurin osuessa kohdalle, voi kartalla olevan havaintopisteen läheisyydestä löytää alla olevien kuvien mukaisia hyväkuntoisia putkia, jotka kertovat harhailujen tällä kertaa tuottaneen tulosta.

Muutamia ihanteellisia maastosta bongattuja havaintoputkia.

Havaintoputkelle onnistuneesti päädyttyäni, mittaan putken korkeuden maanpinnalta, ulko- ja sisähalkaisijan, sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden korkeuden itse putkesta. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu putken kunnosta johtuen, mutta kaikesta huolimatta putkesta kuin putkesta tulee kirjattua aina joitain tietoja ylös.

Heikkokuntoisista putkista osa voi olla jo hiukan enemmän elämää nähneitä, osasta on jäljellä vain muutaman sentin pituinen pätkä ja joskus jokin ötökkä on voinut päästä muuraamaan putkessa olevan lukon niin taidokkaasti, että pohjaveden korkeuden mittaaminen on saanut jäädä seuraavaan kertaan. Alle on kerätty esimerkkikollaasi muutamasta vastaan tulleesta suosikistani.

Mielenkiintoisimmat löytämäni putkiviritelmät.

Edellä esitettyjen havaintoputkien etsinnän ohella, työnkuvaani kuuluvat myös pohjavesialueille sijoittuvien kaivojen etsiminen ja kuvaaminen maastosta. Etsittävien kaivojen lukumäärä on vain murto-osa metsästettävien havaintoputkien määrästä, joten niitä on helppo tarkastaa putkien jahtaamisen ohessa. Putkien kanssa samaan tapaan myös kaivojen iät vaihtelevat merkittävästi, ja osa onkin maisemoitunut jo erittäin hyvin taustaansa.

Maastoutuneita kaivoja eri pohjavesialueilta.

Ensimmäisessä kuvassa Padonlammitin suoaluetta Alajärvellä, toisessa kuvassa Arpaisenkankaan harjualuetta Ähtärissä.

Ensimmäinen kuva Kauhavan Sorvarinkankaalta, toinen kuva Evijärven peltomaisemista.

Vaikka työni on ollut pääasiassa itsenäistä ajelua ympäri Etelä-Pohjanmaata, on ollut ilahduttavaa huomata, että jokaisessa kohteessa on ollut motivoitunut työporukka jo minua odottamassa. Ahkerimmat työkaverini, Aedes communis (metsähyttynen) ja Chrysops relictus (sokkopaarma), ovat välillä pakottaneet minunkin työtahtini vähän turhan nopeaksi, ja työ on samalla täyttänyt myös kaikki hyötyliikunnan kriteerit. Työn ohessa on kuitenkin saanut todistaa niin kauniita ja erilaisia maisemia, että kutiavat pistoksetkin ovat nopeasti unohtuneet näkymiä ihaillessa. Tällaisina hetkinä oma työympäristö on tuntunut suorastaan luksukselta.

Anniina Hallasuo
Harjoittelija
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelijoiden kesäkuvablogi

Syksy on saapunut. Ilmat ovat selkeästi viilenneet ja iltaisin kotona saa jo napsauttaa valot päälle, kun aurinko painuu mailleen aina vain aikaisemmin. Tunnelmoidaan kuitenkin hetki vielä kesää, sillä luvassa on satsi harjoittelijoiden nappaamia otoksia kesän ajalta.

Kesällä 2020 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on työskennellyt yhteensä 17 harjoittelijaa, jotka ovat saapuneet tekemään töitä pohjalaismaakuntiin ympäri Suomen, eri alojen opintojen ääreltä. Vesistöyksikkömme erilaisine toimenkuvineen on ollut suurin työllistäjä, mutta harjoittelijoita on toiminut myös ympäristönsuojelun, maaseudun, liikenteen ja viestinnän tehtävissä.

Palasia harjoittelijoiden kesältä 2020:

Kävin tutustumassa ja ottamassa kuvia Kärjenjoesta. Pysäytin auton tien laitaan ja saman tien pellon toisella puolella olevat lehmät juoksivat katsomaan minua. Vauhti ja melu olivat niin lujia, että pelkäsin tulevatko ne aidasta läpi. Joukossa oli myös tämän vuoden vasikoita. – Katja

Tämä kuva kuuluu minun kesän lemppareihin. Isojoessa oli erittäin vähän vettä kesäkuun alussa lämpöisistä säistä johtuen. Hyppäsin saappaillani jokeen ottamaan kuvia vesitasosta, yhtäkkiä huomasin että jalkojeni vieressä oli parvi nahkiaisia. Aurinko paistoi ja mietin vain, että kuinka siistiä mun työ onkaan. – Katja

Vieraslajiharjoittelijoita on tänä kesänä ollut yhteensä neljä. Lapuanjoen harjoittelija Eveliina kirjoitti jo aiemmin kesällä blogissa vieraslajitalkoista. Mikäli teksti on päässyt livahtamaan ohi silmien, löydät sen täältä.

Vieraslajiharjoittelijat ovat tiedottaneet kuntien asukkaita haitallisista lajeista esimerkiksi somessa, mutta he ovat myös jalkautuneet kansalaisten joukkoon mm. toreille ja kirjastoihin. Tässä vieraslajiharjoittelija Elsan kuvia kesältä.

Tiedotuksen lisäksi vieraslajiharjoittelijat ovat työskennelleet myös itse torjunnan parissa, järjestäen kesän aikana mm. useita talkoita. Kuvassa vieraslajiharjoittelijat Riku ja Philippe työn touhussa.

Viime viikolla blogissa päästiin lukemaan viestintäharjoittelijoiden tunnelmia poikkeuskesältä. Suurin osa kesästä on mennyt kotona tietokoneen ääressä istuskellen, mutta myös viestijät pääsivät nauttimaan kesäpäivistä maastokäynneillä.

Maastokäynniltä Söderfjärdeniltä. – Ida-Maria

Viestijän arkisempi työpiste. Kerrostalossa asuvalle etäilevälle toimistotyöntekijälle kesä tulee astetta lähemmäksi avoimesta ikkunasta ja leikkokukista. – Riikka

Luonnon ja tietokoneiden näyttöjen äärellä vietetyn ajan lisäksi maastoreissuja tekevä elyläinen istuu paljon myös auton ratissa.

Liikennepuolen harjoittelijan Samin kesä on kulunut tien päällä mm. bussipysäkkien ympäristön kunnon tarkastamisessa.

Seinäjoen ja Vaasan toimipaikoilla (tai kotona etätöiden parissa) työskentelyn lisäksi osa harjoittelijoista on toiminut ns. sivupisteillä, joissa luonto on lähempänä kuin keskellä kaupunkia.

Impivaara on sen verran sivussa keskustan sykkeestä, että toimiston ikkunasta saattoi bongailla peuroja. – Jani-Jesse

Kameran linssi on vanginnut kesän aikana myös pienempiä eliöitä. Nämä kaverit suostuivat lähikuvaan maastoreissulla. – Jani-Jesse

Loppuun vielä aurinkoisia tunnelmia vesistötöistä.

Jyllinkosken pato Kauhajoessa. Kesän patokartoituksissa kohdattiin sekä uudempia että vanhempia patoja. Jyllinkosken pato on vuodelta 1914 ja se on esteenä kalojen vaellukselle. Vanhan padon kulttuuriarvoa kunnioittaen alueelle olisi hyvä rakentaa esimerkiksi kalatie, jolloin kalojen kulku mahdollistuisi padon säilyessä ennallaan. – Ella

Kosteikkoselvityksen tekemiseen kuului toimistotyöskentelyn lisäksi myös maastokäyntejä muutamilla kosteikoilla. Usein maanomistaja tai hankkeen vetäjä tuli mielellään mukaan kertomaan kosteikon suunnittelusta, toteutuksesta ja hoidosta. ⬇

Oli mielenkiintoista nähdä kosteikkoja muutoinkin kuin ilmakuvista ja suunnitelmista. Lisäksi kosteikoilla majailleet vesilinnut piristivät aina, sillä usein kosteikoilla pyritäänkin juuri lisäämään sopivia elinympäristöjä vesilinnuille. Kyseiset kuvat ovat Ähtärinjärven kunnostushankkeeseen liittyviltä kahdelta kosteikolta. – Selma

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotamme kaikille blogimme lukijoille mukavaa syksyä! 🍂☀🍁☂