Kestävyysmurros tulee – olemmeko hallinnossa valmiita

Käytän tähän alkuun yhden sanahirviön: Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035 (ym.fi). Sen tavoitteena on viimein pysäyttää luontokato ja saada luonnon monimuotoisuuskehitys elpymisuralle. Punaisten kirjojen sivuja selaamalla tulee selväksi, että Suomi ei voi kehuskella olevansa monimuotoisuuden suojelun edelläkävijä. Monimuotoisuutta on nakerrettu vuosien saatossa, mutta vasta nyt siihen ollaan aidosti heräämässä (Talouden ja yhteiskunnan vaikuttajat: Ei taloutta ilman luontoa – Sitra (sitra.fi). Koska aiemmat korjausliikkeet ovat olleet riittämättömiä, vaatii luontokadon pysäyttäminen ja ilmastokriisin torjuminen sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaista, koko yhteiskunnan läpäisevää KESTÄVYYSMURROSTA. Sana kuvaa osuvasti tulevaa valtavaa muutosta. Kestävää kehitystä ei enää voida saavuttaa pienillä muutoksilla, yhteiskunnan toimintaa vähittäin säätämällä tai koulutuksella ja neuvonnalla, joilla asia on pyritty hoitamaan tähän saakka.

Murroksen edellytys on tosiasioiden tunnustaminen. Heikkenevä monimuotoisuuskehitys yhä kielletään tai sen vaikutuksia vähätellään myös hallinnonaloilla, jotka ovat avainasemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Aina 1990-luvulta on tunnistettu tarve huomioida monimuotoisuuden suojelu uudistettaessa luonnonvarojen sekä alueiden käyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä ja strategioita. Kuitenkin esimerkiksi metsälainsäädäntöä on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta heikennetty 2010-luvulla. Metsälaista pudotettiin luonnon kannalta arvokkaimmat elinympäristöt, kun vuonna 2014 lain turvaamiksi kohteiksi rajattiin vain pienialaiset ja taloudellisesti vähämerkitykselliset elinympäristöt. Kolmannes, eli kymmenet tuhannet hehtaarit, arvokkaista luontokohteista poistui lain turvan piiristä. Päätös on luonnontieteellisesti järjetön – laajat yhtenäiset elinympäristöt ovat luonnon kannalta arvokkaimpia. Toteutuuko metsälain 1 §:ssä mainittu lupaus biologisen monimuotoisuuden säilymisestä?

Luonnontilainen metsälain turvaama lähde hakkuun jälkeen keväällä 2021. Kuva Toni Etholén

Lähtökohtaisestikin ekologiselta kestävyydeltään heikkoa PEFC -metsäsertifiointistandardia on 2000-luvulla edelleen heikennetty siten, että standardin turvaamien arvokkaiden luontokohteiden pinta-ala romahti 95 %. Samalla talousmetsien luonnonhoidon laadun on todettu suosituksista ja neuvonnasta huolimatta heikentyneen 2010-luvulla. Päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on siis epäonnistuttu. Tuntuu uskomattomalta, että valtavasta metsäpinta-alasta huolimatta emme ole pystyneet hyödyntämään metsiämme siten, että myös lajien elinmahdollisuudet olisi turvattu. Tuore metsästrategiakin (mmm.fi) on tutkijoiden mukaan riittämätön metsien hiilinielujen vahvistamiselle, luontokadon pysäyttämiselle ja vesistöjen suojelulle asetettujen kansainvälisten, EU:n ja kansallisten tavoitteiden saavuttamiselle. Samaan aikaan julkisesti ihmettelemme, miksi EU pyrkii puuttumaan Suomen metsäpolitiikkaan.

Podsolimaannostutkimusta vai avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus Kainuussa kesällä 2021.
Kuva: Toni Etholén

Myös meillä ympäristöhallinnossa on ratkaisujen aika. Pian väistyvä hallitus on nostanut luonnon monimuotoisuuden turvaamisen aivan uudelle tasolle rahoituksen, keinovalikoimien ja toteutuksen suhteen. Kuitenkin törmäämme toistuvasti lainsäädännön ja sen tulkintojen puutteisiin kestävyysmurroksen edistäjinä. Lainsäädäntö siis pahimmillaan estää luonnon, ilmaston kuin myös taloudellisten seikkojen kannalta järkevät ja kustannustehokkaat toimenpiteet murrokseen valmistautuvassa yhteiskunnassa. Pakko käyttää toistakin sanahirviötä: Ympäristöministeriön hallinnonalan konsernistrategia (ym.fi) peräänkuuluttaa harmaaseen suoritukseen tottuneita virkahenkilöitä aivan uudella tavalla katsomaan tulevaisuuteen, toimimaan edelläkävijöinä sekä tuomaan rohkeasti esille ongelmia ja epäkohtia. Tämä on kestävyysmurroksen edellytyksenä niin ympäristöhallinnossa, kuin koko yhteiskunnassa. Nyt jos koskaan vaaditaan hallinnolta kantaaottavuutta, uskallusta katkaista virheellisiltä väitteiltä siivet ja rohkeutta nostaa ympäristöasiat talouden rinnalle kaiken perustana.

Lähteitä:

Punttila, P. 2020. Metsäsertifioinnin historia metsäluonnon monimuotoisuuden turvaajana Suomessa – turvan taso lakitasoon verrattuna. Julkaisussa: Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:36. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162392

Siitonen, J. ym. 2020. Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2020. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546354

Hyvärinen, E. ym. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 388s. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161233

Vietämme tällä viikolla maailman luontopäivää!

Toni Etholén
Ylitarkastaja
Luonnonsuojeluyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Metsät vesienhoidossa

Metsillä on tärkeä rooli vesienhoidossa, kun etsitään sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Metsien hiilinielukeskustelu on pinnalla, mutta samanaikaisesti metsistä saadaan muita hyötyjä. Metsät estävät eroosiota, suojaavat vesistöjä, tasoittavat virtaamia, tarjoavat hyvinvointia ihmisille ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus ylläpitää elinympäristöjen kestävyyttä ja sopeutumiskykyä.

Metsät tulevat muuttumaan

Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta lämpötilan suhteen, mutta valo ei lisäänny. Leudot talvet saattavat kuluttaa puiden energiavaroja niin, että seuraavan kesän kasvu kärsii. Puut ovat pitkäikäisyytensä vuoksi huonoja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi on tärkeä pohtia toimenpiteiden vaihtoehtoja jo nyt. Aloittaa voi vaikka puulajin valinnasta ja hakkuutavoista. Suosimalla sekametsiä tuetaan monimuotoisuutta ja kohennetaan metsien virkistysarvoja. Mutta mitä pitäisi tehdä suometsissä?

Suometsiä tutkitaan

Suometsien toimenpiteissä on tunnistettava suotyyppien kirjo ja suunniteltava toimet niiden mukaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmät auttavat turvaamaan hiilivarastoja ja ehkäisevät vesistökuormitusta. Lisätietoa tarvitaan, kuinka kestävät vaihtoehdot saadaan parhaiten käyttöön. Käynnissä on tutkimus, jolla selvitetään metsänomistajien näkemyksiä metsätalouden vesistövaikutuksista (helsinki.fi). Myös osa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsänomistajista on saanut kyselyn vastattavakseen. Tuloksia tarvitaan uusien taloudellisten tukien ja neuvontapalvelujen kehittämisessä.

Suometsien kestävä käyttö vaatii huolellista suunnittelua. Toimenpiteet, jotka liittyvät ravinne- ja vesitalouden säätelyyn, onnistuvat parhaiten useiden tilojen yhteistyönä. Tarpeettomia toimenpiteitä tulee välttää. Tavoitteena on vesien tehokkaan poisjohtamisen sijaan hidastaa veden virtausta siihen sopivilla alueilla. Olemassa oleva puusto auttaa pohjavedenpinnan säätelyssä. Aivan äskettäin on koottu yhteen kokemuksia ja esimerkkejä jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmistä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta (metsakeskus.fi).

Metsien monien käyttötarkoitusten yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Erilaisia tavoitteita voi toteuttaa myös yhden metsätilan sisällä. Se voi tarkoittaa, että eri puolilla metsätilaa sovelletaan erilaisia metsänhoidon menetelmiä. Metsien käytön haasteena on meillä kuitenkin metsätilojen pirstoutuminen ja suometsien suuri osuus. Pirstaleisuus aiheuttaa, että omistajia on paljon ja yhteishankkeiden suunnittelu vie aikaa.

Vesiensuojelussa on tekemistä

Nouseva huoli ilmaston muuttuessa on vesien tummuminen. Yhtenä aiheuttajana on metsien ojitukset, jotka ovat lisänneet humuksen huuhtoutumista. Lämpötilan nousu kiihdyttää orgaanisen aineen hajotusta ja sitä kautta tummumista. Tumma vesi varastoi lämpöä ja lisää haittoja entisestään. Eri tekijöistä aiheutuvat haitat kärjistävät toistensa vaikutusta. Huolehditaan siis metsistä, mitoitetaan vesiensuojelun ratkaisut vastaamaan tulevia muutoksia ja vältetään ojien kaivua!

Mari Lappalainen
Ilmastoasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Entisille turvetuotantoalueille perustetut kosteikot lisäävät luonnon monimuotoisuutta

Turpeenotto on päättynyt tai päättymässä useilta turvetuotantoalueilta. Osa näistä alueista on vanhoja ja turvekerros on hyödynnetty lähes loppuun. Osalla alueista turpeenotto on taas päätetty lopettaa, koska polttoturpeen käytön vähentämistavoitteet ja päästöoikeusmaksut ovat heikentäneet turpeen noston kannattavuutta.

Turvetuotantoalueen jälkikäytöstä päättää Suomessa maanomistaja. Turvetuotantoalueet voivat koostua useista eri kiinteistöistä, joita on vuokrattu eri maanomistajilta. Tällöin alue saattaa jälkikäytössä pirstoutua eri käyttömuotoihin. Suosituimpia jälkikäyttömuotoja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella ovat perinteisesti olleet suopohjan ottaminen viljelykäyttöön tai metsittäminen.

Osa entisistä turvetuotantoalueista on alavia alueita, joille sadevedet kertyvät pumppaamiseen perustuvan kuivattamisen päätyttyä. Tällaiset alueet soveltuvat erityisen hyvin kosteikoiksi turvetuotannon jälkeen. Kosteikkoja voidaan myös aktiivisesti perustaa patoamalla vettä alueelle. Mikäli alueella esiintyy happamia sulfaattimaita, lisäkuivatusta ojittamalla tulisi välttää. Kosteikko tai alueen uudelleen soistaminen olisi tällöin suositeltava jälkikäyttömuoto, koska alueen vedenpinnan nosto estää turvekerroksen alapuolella sijaitsevien potentiaalisten sulfidimaiden happamoitumista.

Miksi kosteikkoja kannattaa perustaa?

Kosteikolla tarkoitetaan elinympäristöä, jossa on vaihtelevasti avovettä ja maaperältään kosteaksi jäävää aluetta. Kosteikkoja voidaan perustaa eri tavoitteita ajatellen – luonnon monimuotoisuutta lisäämään, vesienkäsittelyä parantamaan, sekä virkistyskäyttö- ja riistanhoitokohteiksi.

Kosteikko tarjoaa elinympäristön vedestä riippuvaisille kasvi- ja eläinlajeille kuten monille vesilinnuille ja kahlaajille, joista monet lajit ovat vähentyneet. Kosteikko voi myös toimia hiilinieluna – alueelle jäljelle jääneen turpeen hajoaminen ja hiilidioksidin vapautuminen maatuvasta turpeesta estyy, kun alue vesitetään. Alueelle levittäytyvä kasvillisuus sitoo hiiltä ilmakehästä.

Lisäksi kiinnostus kosteikkoja kohtaan on lisääntynyt ilmastonmuutoksen hillitsemisen noustua tärkeäksi ympäristötavoitteeksi. Kosteikot edistävät myös vesienhoidolle asetettuja tavoitteita.

Vedenkierto kosteikolla

Vedenkierto entisellä turvetuotantoalueella ja sen valuma-alueella muuttuu kosteikon perustamisen myötä. Vesi viipyy kosteikolla – rankkasateilla kosteikot hidastavat veden virtausta ja kuivina kausinakin kosteikolla riittää vettä. Ilmastonmuutos ja sen myötä vaihtelevat sääolot todennäköisesti Suomessakin lisääntyvät, jolloin vesien pidättämiselle ja virtaamien hallinnalle valuma-alueilla on entistä enemmän tarvetta. Pohjanmaan alueella maankäyttö on ollut intensiivistä ja etenkin rannikkoseudut ovat hyvin tiheästi ojitettuja alueita, joissa sadevesi virtaa nopeasti ojia pitkin vesistöihin. Luonnontilaisia soita ja järviä on hyvin vähän ja vesien pidättämiseen soveltuvista alueista on paikoin pulaa. Uudet perustettavat kosteikot voivat tasata ilmastonmuutoksen vaikutuksia, vähentää tulvia ja hidastaa vesistön kuivumista kuivina kausina.

Huolellisesti suunniteltu kosteikko voi palvella eri tavoitteita

Kosteikoiden suunnittelussa tulisi huomioida valuma-alue, mistä vesiä johdetaan kosteikolle ja miten vedet ohjataan kosteikolta alapuoliseen vesistöön. Hyvin suunniteltu kosteikko voi parantaa yläpuoliselta valuma-alueelta tulevan veden laatua ja sitä kautta vesistölle aiheutuva kuormitus vähenee. Ainakin suuremmille kosteikoille olisi hyvä laatia riittävän tarkka kosteikkosuunnitelma, jossa tarkastellaan muun muassa alueen vesienjohtamista, kosteikon tavoitteita, tarvittavia rakenteita sekä laaditaan kartat ja toteutussuunnitelma.

Toisaalta pieniä kosteikkoja on mahdollista perustaa melko vähäisin kustannuksin ja toimenpitein. Joskus kosteikon rakentaminen voi edellyttää vesilain mukaista lupaa. Luvan tarpeen arvioi alueellinen ELY-keskus.

Kosteikkojen suunnitteluun ja niiden perustamiskustannuksiin voi hankkeesta riippuen olla saatavilla tukea muun muassa maatalouden ei-tuotannollinen investointituki ja Valtion vesienhoitorahoitus. EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) on mahdollista saada tukea myös turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön. Maakunnalliset JTF-suunnitelmat ovat juuri olleet lausunnolla ja valtakunnallinen yhtenäinen suunnitelma on valmisteilla. Tukihaku avautuu näillä näkymin loppuvuodesta 2022.

Valmistuneita kosteikkoja löytyy ympäri Suomen. Blogin kuvat on otettu Kurjennevalta Seinäjoelta ja se on eräs helposti saavutettava entiselle turvetuotantoalueelle perustettu kosteikko Etelä-Pohjanmaalla. Lisätietoja Kurjennevan kosteikosta löytyy Sotka-hankkeen sivuilta Kurjenneva, Seinäjoki – SOTKA-kosteikot (kosteikko.fi)

Pia Jaakola
Ylitarkastaja Ympäristönsuojeluyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ottanut ilmastohaasteen vastaan!

Nykyään on lähes mahdotonta välttyä kuulemasta tai lukemasta ilmastonmuutoksesta, sen hillinnästä ja muutokseen sopeutumisesta. Aihe on lähes päivittäin esillä mediassa, ja hallitus on asettanut Suomelle kunnianhimoiset tavoitteet: Hallitusohjelman tavoitteiden mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Oheisessa kuvassa on yksinkertaistetusti esitetty ilmastonmuutokseen oleellisesti liittyvä hiilen kiertokulku maapallolla.

Hiilen kiertokulku maapallolla. (luke.fi)

Mikä sitten on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueen kasvihuonekaasupäästöjen tilanne? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen kuuluvat Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat. Alla olevassa kuvassa on esitetty vuoden 2019 päästötilanne Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2019 Etelä-Pohjanmaalla 12,2 tCO2e, Keski-Pohjanmaalla 11,7 tCO2e ja Pohjanmaalla 8,4 tCO2e. Lisää aineistoa kuntien ja maakuntien kasvihuonekaasupäästöistä löytyy osoitteesta http://www.hiilineutraali.fi.

Kasvihuonekaasupäästöt Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2019. Suurimmat maakuntien päästölähteet ovat maatalous, energia (lämmitys) ja liikenne. Lisäksi päästökauppaan kuuluva teollisuus tuottaa osassa maakunnista runsaasti päästöjä. (SYKE)

Ilmastonmuutoksen hillintä on tasapainottelua päästöjen ja hiilinielujen välillä

Ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi huomioida myös hiilinielut ja -varastot, kuten esimerkiksi metsien kasvillisuus. Hiilineutraalius edellyttää sekä päästöjen vähentämistä että hiiltä sitovien nielujen vahvistamista.

Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut ennakkotiedon mukaan jaksolle 1990–2018 (Mt CO2-ekv.). Nollan yläpuolella näkyvät kasvihuonekaasupäästöt. Nollan alapuolella näkyy hiilinielun koko. Nielu syntyy LULUCF-sektorista (maankäyttö, maakäytön muutokset ja metsätalous), joka sisältää kuusi maankäyttöluokkaa (metsämaa, viljelysmaa, ruohikkomaat, kosteikot, rakennettu maa ja muu maankäyttö) sekä puutuotteet. (stat.fi)

ELY-keskuksen rooli ilmastotyössä

Minkälaista ilmastotyötä ELY-keskus sitten tekee? ELY-keskuksella on monta roolia asiantuntijana, tiedonvälittäjänä sekä mahdollistajana esimerkiksi päästöjä vähentävien uusien ratkaisujen ja teknologioiden kautta. ELY-keskuksen tavoitteet tulevat ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen yhteisen AVI-ELY-strategian kautta, jossa hiilineutraali Suomi 2035 on läpileikkaavasti ELY-keskuksen toimintaa ohjaava teema. ELY-keskusten avuksi on Pirkanmaan ELY-keskuksen johdolla laadittu ns. ilmastotiekartta, jonka avulla käydään ELY-tehtävien ilmastorajapinnat eli kehittämiskohteet läpi. Tiekarttatyössä on saatu muodostettua kattava kokonaisuus ympäristöministeriön hallinnonalan ilmastonmuutoksen hillintään sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ilmastonmuutoksen sopeuttamiseen liittyvistä tehtävistä.

Kehittämiskohteiden vaikuttavuuksia on tiekarttatyössä arvioitu mm. päästöjen ja ELY-keskuksen ohjauskeinojen kautta. Jatkotyönä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus tulee valitsemaan ilmastotyön kannalta keskeisimmät tehtävät ja miettimään, miten tehtäviä mahdollisesti voisi tehdä vieläkin paremmin ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen huomioiden Osa ELY-keskuksen ilmastorajapintaan liittyvistä tehtävistä, voivat vaatia muutoksia toimintatapoihin, jotka taas edellyttävät uusia ohjeita tai jopa lakimuutoksia. Uusin hieno edistysaskel on määräaikainen metsitystuki, jota kohdennetaan mm. käytöstä poistuvien turvetuotantoalueiden metsittämiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että ilmastotyö on nyt aloitettu myös Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Olemme myös saaneet huomata, kuinka paljon ja pitkään mm. ilmastonmuutokseen liittyvää sopeutumistyötä on ELY-keskuksissa jo tehty!

Konkreettisina esimerkkeinä ELY-keskusten virkatehtäviin jo sisältyvistä ilmastotehtävistä ovat mm. ympäristövastuualueen hoitamat ympäristövaikutusten arviointi- eli YVA-menettelyt, maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaiset tehtävät, tulvariskien hallintaan ja vesiensuojeluun liittyvät tehtävät sekä liikennejärjestelmiin liittyvät tehtävät. ELY-keskusten E-vastuualueen (elinkeinot, työvoima ja osaaminen) tehtävistä rakennerahoituksen osalta taas on seurattu kuluvalla ohjelmakaudella rahoitettujen toimien vähähiilisyystavoitteita. Tulevalla rakennerahoituskaudella yhtenä viidestä pääteemasta tulee olemaan vihreämpi, vähähiilinen Eurooppa. Lisäksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) rahoitusta suunnataan lieventämään ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia, erityisesti turpeen käytön vähentämisestä aiheutuvien negatiivisten vaikutusten vähentämiseen. Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineen läpileikkaavana tavoitteena on vihreän ja digitaalisen siirtymän vahvistaminen. Maaseuturahaston osalta on jo kuluvalla ohjelmakaudella rahoitettu lukuisia kehittämis- ja investointihankkeita, joissa on edistetty mm. bioenergian hyödyntämistä, kiertotaloutta, resurssitehokkuutta, turvemaiden ilmastoystävällistä käyttöä maa- ja metsätaloudessa, maatilojen biokaasulaitoksia sekä aurinkoenergian hyödyntämistä maatiloilla. Lisäksi on edistetty peltojen vesitaloutta peruskuivatuksen ja säätösalaojitusten kautta. Tällä hetkellä ELY-keskusten maaseutuyksiköt valmistelevat tulevan ohjelmakauden alueellisia maaseudun kehittämisohjelmia. Maaseuturahaston CAP-valmistelussa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ovat vahvasti mukana.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus haastaa toimialueensa kunnat mukaan ilmastotyöhön esimerkiksi liittymällä Hinku-verkostoon! Seinäjokihan on jo Hinku-kunta ja Kokkolakin taitaa harkita haasteen ottamista vastaan. Kunnat voivat myös tehdä yhdessä ilmastotyötä, tästä hienoja esimerkkejä ovat Pietarsaaren seutu ja Kestävät Kunnat Etelä-Pohjanmaalla.

Niina Pirttiniemi

Ilmastokoordinaattori

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus