Talvi yllätti autoilijat

Vai yllättikö!? Tätä vanhaa kliseetä usein toistellaan, pikkuisen huumorillakin. Talvi saapuu tänne pohjolaan varmasti joka vuosi ja hyvin osaamme siihen pääsääntöisesti varautua. Urakoitsijat ovat hyvissä ajoin valmistautuneet tulevaan talvikauteen ja huoltaneet kalustonsa kuntoon. Tienpitäjän papereissa talvihoitokausi alkaa 1.10. ja sama päivämäärä on valtakunnallisesti katsottu sopivaksi ajankohdaksi myös aloittaa uusi urakka, mikäli sellainen on alueelle kilpailutettu. Tänä vuonna uudet sopimukset tehtiin meidän alueellamme Pietarsaaren ja Vetelin maanteiden hoitourakoissa. 

Osana talven tuloon varautumista on talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitusten käyttöönotto. On arvioitu, että alemmat rajoitukset säästävät vuosittain 8 ihmisen hengen ja 36 ihmistä säästyy loukkaantumiselta. Onnettomuuksien lisäksi nopeusrajoitusten laskulla säästyy polttoainetta ja tulee vähemmän päästöjä. Lisäksi päällysteet kuluvat vähemmän ja renkaista aiheutuva melu vähenee. Syyspimeällä myös mm. hirvikolarien määrä vähenee. Lumi toi nyt mukavasti lisää valoa. Pohjalaismaakunnissa talvinopeusrajoitukset tulivat voimaan lokakuun lopussa.   

Miksi meidän tie aurataan aina viimeisenä?  

Joskus odottavan aika on pitkä. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella on noin 8600 kilometriä hoidettavia maanteitä. Koska kaikkia teitä ei voida hoitaa kohtuullisin kustannuksin välittömästi, tiet on luokiteltu eri hoitoluokkiin. 

Teiden talvihoidossa lumi aurataan yleensä ensin ja liukkaus torjuntaan sen jälkeen. Vilkkaimmat tiet aurataan ensimmäisenä. Tavoitteena on, ettei vilkasliikenteisillä teillä tai jalankulku- ja pyöräilyväylillä lunta saa olla muutamaa senttiä enempää. Lumisateen loputtua lumi poistetaan pääteiltä 2–3 tunnissa, jalankulku- ja pyöräilyväyliltä viimeistään neljässä tunnissa. Vähäliikenteisillä teillä voi olla lunta ajoittain kymmenen senttiä ja lumi tulee aurata seitsemässä tunnissa.
Lue lisää tiestön talvihoidosta: Teiden talvihoitoluokat – Väylävirasto (vayla.fi).

Aurauksen lisäksi teiden liukkautta pyritään vähentämään suolauksella. Tämä on erityisen tärkeää raskaalle liikenteelle, joka huolehtii siitä, että meillä on tavaraa kaupoissa ja valmistamamme tuotteet saadaan sujuvasti maailmalle. Suolausta voidaan tehdä silloin, kun lämpötila on yli – 6 astetta. Maantiet suolataan pääosin jo ennakkoon, kun tiedetään, että tien pinta uhkaa jäätyä, mutta kuitenkin viimeistään 2-3 tunnin kuluessa liukkauden havaitsemisesta. Lisäksi levitetään hiekkaa liukkautta ehkäisemään.   

Tiesitkö, että:

• Maanteiden hoidon urakka-alueita Suomessa on yhteensä 79 kpl, joista 9 kpl pohjalaismaakunnissa 
• Maanteiden hoitourakat ovat pääsääntöisesti 5-vuotisia 
• Väylävirasto ja ELY-keskus kilpailuttavat maanteiden hoitourakat valtakunnallisesti noin 15 urakan vuositahtia 
• Maantie voi kovalla tuulella jäätyä jopa seitsemän plusasteen lämpötilassa, jos tien runko on jäässä 
• Pohjalaismaakuntien alueella levitetään talvihoitokauden aikana noin 8 830 t tiesuolaa ja 44 000 t hiekkaa. 

Bussipysäkki – katoksella vai ilman, tarvitaanko viitoitusta?  

Valitettavasti mm. bussipysäkkikatokset ja liikennemerkit joutuvat usein ilkivallan kohteeksi! Katoksia tuhotaan jopa korjauskelvottomaan kuntoon, liikennemerkkejä ja opasteita töhritään. Hyvin usein tekijät jäävä tuntemattomiksi ja laskun maksaa veronmaksaja tien huonompana pintakuntona, koska nämä korjaukset ja uusimiset joudutaan maksamaan perusväylänpidon rahoituksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä aina vähemmän päällystetiekilometrejä maantieverkolle. Marko ja Ville-Petteri kirjoittivat hyvän blogikirjoituksen bussipysäkeistä: 
Linja-autokatosten kunto puhuttaa pohjalaismaakunnissa.  (wordpress.com)

Palauteväylä on apuna   

Liikenteen asiakaspalvelun verkkosivu antaa ajankohtaista tietoa teistä ja teiden kunnosta. Lisäksi palauteväylän kautta voi ilmoittaa tiestön ongelmista ja teiden huonosta kunnosta. Oman palautteen etenemistä voi seurata reaaliajassa. Verkkosivu löytyy osoitteesta: https://www.palautevayla.fi . 

Katso myös alkuvuodesta 2021 kuvattu video, jossa urakoitsija kertoo talvihoidosta ja siitä, miten kannattaa toimia, kun kohtaa aura-auton (youtube.com)

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Päällystysten ennätyksellinen vuosi

Tienpidon osalta on vuosi ollut koronasta huolimatta vilkas tai voinee ehkä sanoa, että myös sen ansiosta. Näin on erityisesti päällysteiden osalta, eli olemme saaneet merkittäviä määriä tiekilometrejä uudelle pinnalle. Tämä johtuu kahdesta syystä. Hallitus on omalta osaltaan halunnut panostaa rahaa tieverkkoon, mutta myös siitä, että öljyn hinta on ollut ennätyksellisen alhaalla ja sitä myöten myös bitumin hinta. Bitumin hinta näyttelee merkittävää osaa päällysteen hinnasta. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella tullaankin päällystämään noin 470 km maanteitä, kun viime vuonna vastaava luku oli 170 km. Samoihin kilometrimääriin päästiin viimeksi vuonna 2016. Myös alemmalla tieverkolla kohteita oli aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia.

Teitä päällystetään tänä vuonna poikkeuksellisesti vielä marraskuussakin. Urakoitsijat ovat venyneet lisääntyneen rahoituksen myötä, sillä normaalisti ylläpidon päällystystöitä lopetellaan viimeistään syys-lokakuussa. Töiden venyminen talven kynnykselle on päällysteen laadun kannalta pieni riski, sillä märkä tai jäinen pinta ei ole paras mahdollinen alusta, jolloin työt saatetaan joutua keskeyttämään tai pitämään välipäiviä. Lämpötilojen kanssa täytyy olla tarkkana ja tiivistys on tehtävä nopeasti, ettei asfalttimassa ehdi jäähtyä. Urakoitsijoiden kalusto- ja henkilöstösuunnittelua helpottaisi kovasti, jos rahoitusta tulisi tasaisesti vuodesta toiseen. Pitkällä tähtäimellä se olisi myös tilaajalle edullisinta.

Huippuvuodesta huolimatta moni tie saa odottaa uutta päällystettä! Viime talvi kohteli ankaralla kädellä erityisesti niin sanottua alempaa tieverkkoa, eikä parannusta sinne ole kovin nopeasti odotettavissa, sillä vaikka rahoitusta merkittävästikin lisättäisiin, korjausvelkaa on takavuosilta paljon.

Kuluvana vuonna teitä on paikattu todella paljon, yli 100 000 reikää on saanut paikan päällensä ja rahaakin on paikkauksiin kulunut huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä määrä siis erikseen kilpailuttamassamme paikkausurakassa. Osassa hoitourakoita on paikkaustoimintaa tämän lisäksi ja niissä on myös paikattu lukematon määrä reikiä.

Osa maanteistä on valitettavasti niin huonossa kunnossa, että paikkaaminenkaan enää riitä tai kannata. Tien päällysteen tultua ikänsä päähän saattaa tie olla paikkauksen jälkeen nopeasti rikki uudestaan ja paikkaaminen on ainoastaan tekohengitystä. Tällöin saatamme paikata tietä vain liikennettä vaarantavilta osin, ja siksi joillakin maanteillä käydään paikkaamassa vaan osa rei’istä, mikä saattaa joskus hämmentää veronmaksajaa. Onkin vakavasti mietittävä, voidaanko jatkossa kaikkia päällystettyjä teitä enää ylläpitää vai onko järkevää palauttaa niitä sorateiksi ja katsottava tulevaisuudessa onko joskus päällystäminen vielä mahdollista. Soratien lanaaminen kun on kuitenkin helpompaa ja monella tiellä liikennemäärät ovat vähentyneet takavuosista. Esimerkiksi Laihialla Jokisalontien päällyste purettiin kuluvana syksynä ja tielle ajetaan kantava sekä kulutuskerros kalliomurskeesta.

Tieverkolla ovat taas astuneet talvinopeusrajoitukset voimaan ja on muutenkin aika varautua liukkaampiin keleihin. Liikenteessä kannattaa huomioida, että matkaan kuluu kesäkelejä enemmän aikaa ja erityisesti talvella ennakoiva ajotapa on tärkeä. Kesäkeliä ei voida taata ympäri vuoden. Turvallisia kilometrejä kaikille tienkäyttäjille!

 

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö, tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Muutama fakta talvikauden tiestöstämme

Kuva: Mikko Käkelä

Jokainen tielläliikkuja on huomannut, että päällystetty tiestö on reikiintynyt pahasti tänä talvikautena. Pakko on puhua talvikaudesta, sillä tämä ajanjakso on ollut niin poikkeuksellinen säiden suhteen, ettei oikein talvestakaan voida puhua, ainakaan täällä pohjalaismaakuntien alueella. Onhan leutoja talvia ollut toki ennenkin, mutta yleensä välissä on ollut kuitenkin pakkasjaksoja.

Kun talvella sataa vettä…

Talvella teitä suojaa se, että tien runko on jäätynyt normaalisti ja päällä on kenties lumikerros. Tällainen olisi normaali talvikeli. Mutta tänä talvena on satanut paljon vettä ja lämpötila on sahannut 0 asteen molemmin puolin ja ollut pitkiä jaksoja kokonaan plussan puolella. Lunta on tainnut olla viikon verran pisimmillään kerrallaan, kunnes taas ovat tulleet vesisateet.

Kuva: Mikko Käkelä

Kun vesisateita on paljon, pääsee vesi luikertelemaan tiestön halkeamiin päällysteen alle. Autojen renkaat tehostavat veden pääsemistä päällysteeseen painamalla vettä vielä syvemmälle päällysteen rakoihin. Kun sää sitten pakastuu, paisuu tien alle päässyt vesi poksauttaen päällysteestä irti paloja. Myös nastarenkaiden vaikutus tiestöön on merkittävä, kun tie on märkä, tuolloin tiestö kuluu myös renkaista johtuen.

Pikaisia ratkaisuja ei valitettavasti ole

Reikiä on tullut tänä talvikautena niin paljon, ettei tällaista talvea ole muistissa monillakaan. Mutta suurempia korjaustoimia joudumme pääsääntöisesti odottamaan kevääseen. Talvella ja kostealla kelillä ei ole pysyviä ja kustannustehokkaita paikkaustekniikoita olemassa. Tiestöä voidaan paikata ja liikenneturvallisuutta vaarantavat reiät toki paikataankin, mutta paikka ei tule pysymään tiessä kiinni. Siksi paikkauksia päästään kunnolla tekemään vasta keväämmällä. Toinen asia on se, että riittävätkö rahat kaikkiin reikiin kaikilla teillä? Se onkin monimutkaisempi asia.

Tiestön rahoituksesta

Alueellinen ELY-keskus vastaa tiestön kunnosta ja saa siihen rahoituksen Väylävirastolta ja edelleen valtion budjetista LVM:n osuudesta. Tämä rahoitus sisältää mm. tienpidon, mikä sisältää tiestön hoidon ja kunnossapidon rahoituksen. Talvella tämä tarkoittaa mm. lumen aurausta, liukkaudentorjuntaa, kesällä sorastusta, tiestön kuivatuksesta huolehtimista, pölyn sidontaa, lanausta jne. Usein kuulee ihmeteltävän, että ”kyllä tällaisina leutoina talvina on ainakin lumenaurauksesta rahaa säästynyt”. Mutta se ei pidä paikkansa. Ensinnäkin tällaisina talvina liukkauden torjuntaa joudutaan tekemään normaalia enemmän ja toisekseen hoitourakat ovat pitkäaikaisia sopimuksia. Ne tehdään urakoitsijan kanssa esimerkiksi viideksi vuodeksi kerrallaan ja rahat sidotaan sopimuskausiksi kerrallaan. Näin ollen rahaa ei ole säästössä aurauksista. Ne vauriot, joita tällaisina leutoina talvina tiestölle aiheutuu, täytyy maksaa lisäksi normaaleista päällysterahoista. Korjauksien jälkeen nähdään, paljonko rahaa jää itse päällystämiseen ja tiemerkintöjen korjaukseen. Joten, vaikka rahoitusta onkin saatu nostettua viime vuoden, harvinaisenkin alhaiselta, tasolta nyt vähän ylöspäin, ei se välttämättä näy heti tänä kesänä kovinkaan paljon tiestöllä. Ensin on katsottava talven ”jäljet” ja korjattava niitä ja sen jälkeen nähdään, miten paljon päällysterahaa jää käyttöön päällysteohjelmaamme. Tulevina vuosina näyttäisi päällysteraha kuitenkin pysyttelevän vähän korkeammalla tasolla verrattuna esimerkiksi viime vuoteen.

Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei oikein siis ole. Viime vuosina on puhuttu paljon korjausvelasta eli siitä, mitä tiestön peruskunnolle on tapahtunut, kun rahoitus on pyritty saamaan riittämään edes välttämättömiin korjauksiin. Kun pitkään on tehty vähäisellä rahoituksella mm. päällysteitä, ei niiden kunto tahdo tällaista talvikautta kestää.

Kesän 2020 päällystysohjelmasta tiedotamme vähän myöhemmin lisää. Nopeita parannuksia ei kuitenkaan heti saada, mutta teemme parhaamme käytettävissä olevalla rahoituksella. Tienkäyttäjiltä vaaditaan malttia ja kärsivällisyyttä kuitenkin vielä pitkään.

Palautetta tiestöltä voi antaa ja vaarallisista kuopista ilmoittaa.

Turvallisia kilometrejä kaikille kulkijoille!

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Maanteiden kesähoitokin kaipaa lisäeuroja

Vuodenvaihteessa uutisoitiin suuresti maanteiden talvihoidon saamista lisäeuroista ja talvihoidon parantamisesta. Kuitenkin myös sulan maan aikaan tehdään maanteille erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on eritasoisia vaikutuksia tien ajettavuuteen ja liikenneturvallisuuteen, ympäristöä unohtamatta. Osasta kesähoitotoimenpiteistäkin on juustohöylällä vähennetty vuosien varrella euroja, ja osalla vähennyksistä on isompia vaikutuksia kuin toisilla. Yhtä kaikki, suuntana on maantieverkon vähittäinen rapistuminen.

Sorateissä riittää töitä

Keväisin tulee ensimmäisenä työvaiheena vastaan kelirikkomurskeiden ajaminen velliintyville osuuksille. Toimenpiteenä kelirikkomurskeen laittamista voi ajatella eräänlaisena ensiaputoimenpiteenä. Kelirikon riski on pienempi, jos kuivatus on kunnossa ja tien rakenteet routimattomia. Joissakin hoitourakoissa on rahoituksen suoma kelirikkomurskeiden määrä vain puolet siitä tonnimäärästä, mitä todellinen tarve on ollut aikaisempina vuosina keskimäärin. Jos maantiet aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa hankalina kelirikkovuosina, joudutaan hoitourakan sisällä ottamaan rahoitusta pois muista töistä, kuten liikennemerkkien uusimisesta.

Kun kevät etenee, ja tiestö alkaa kuivaa, tehdään sorateille kevätmuokkaus. Joko tiehöylällä tai traktorin ja lanan avulla sorateille palautetaan hyvä sivukaltevuus. Samalla kuopat ja muut epätasaisuudet tasataan pois sekä mukaan sekoitetaan suolaa pölyämisen estämiseksi. Hyvän lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että tien kulutuskerros olisi riittävän paksu. Soratiekilometrejä on paljon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, n. 2600 km. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitourakoissa oleva kalusto ei riitä muokkaamaan kaikkia sorateitä keväällä optimiaikaan, joka on monesti kovin lyhyt ajanjakso.

Sorastus on sorateiden hoitotoimenpide, jolla lisätään kulutuskerrosta eli sopivan kokoista soraa tien pintaan. Sorastusmurskeiden määrä on myös vähentynyt huomattavasti aina uusissa alkavissa hoitourakoissa, ja paikoin kulutuskerrosten paksuudet alkavat olla aika ohuita. Tämä näkyy hoitourakoitsijalle käytännössä siinä, että kevätmuokkauksessa alkaa tulla esille rakennekerroksia, ja tienkäyttäjille tämä näkyy isompina kivinä tien pinnassa. ELY:n alueella on myös useita leveitä sorateitä, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän soraa kuin kapeammat tiet.

Päällystepaikkaukset poistumassa hoitourakoista

Aikaisemmin päällystevaurioiden paikkaukset on tehty hoitourakoissa. Dramaattinen väheneminen päällystepaikkausten rahoituksessa on pakottanut uudenlaisiin menetelmiin reikien yms. paikkaamisessa. Vähitellen paikkaukset poistuvat hoitourakoista, jäljelle jäävät vain talvikuukausien hätäpaikkaukset. Perinteiset lyhytikäiset ”lehmänläjä”-paikkaukset ovat tämän myötä häviämässä, ja kiitos hienojen innovaatioiden, päällysteiden reiät tulevat jatkossa paremmin paikattua. Tällä saralla rahapula johti onneksi parempiin ja toimivampiin menetelmiin. Toki tämä ei poista sitä ongelmaa, että uusiin päällysteisiin ei ole juuri varaa.

Päällystepaikkaa paikan vieressä. Jos on tarkkana, niin hiukan alkuperäistä päällystettä näkyy vasemmassa yläkulmassa

Liikennemerkit tärkeysjärjestyksessä viimeisenä

Tällaisia liikennemerkkejä voi onnistua bongaamaan maanteiltä.

Kun ensimmäisenä prioriteettina on pitää tie liikennöitävässä kunnossa, on helpoin kohde säästää sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta oleellisesti tien rakenteeseen. Siksi ensimmäinen kohde, mistä rahaa on perinteisesti siirretty hoitourakan sisällä esim. kelirikkomurskeisiin ja päällysteiden paikkauksiin, on liikennemerkkien ja portaalien uusiminen. Nykyisellä mitoituksella liikennemerkkien uusimiskierto on 45 vuotta ja portaalien 40 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiestön liikennemerkit tulevat rapistumaan vääjäämättä. Harva tulee ajatelleeksi, että liikennemerkkienkin perustukset on syytä olla kunnossa. Tälläkin saralla uusimistarpeita riittää; joillakin alueilla puuttuu osalta merkeiltä jopa perustuksetkin. Tällaiset liikennemerkit menevät helpommin vinoon tai kääntyvät metsään päin.

Pajut pois pientareilta!

Niitot ja raivaukset ovat säännöllisesti toteutettavaa toimintaa kesän aikana. Tiet jaetaan kolmeen eri viherhoitoluokkaan N1, N2 ja N3. Vilkkaimmat tiet sekä niitetään että raivataan useammin ja leveämmältä matkalta (N1 ja N2). Myös hirvivaroitusalueiden kohdat pidetään viherhoidoltaan paremmassa kunnossa liikenneturvallisuussyistä. Suurin osa tiestöstä kuitenkin kuuluu viherhoitoluokkaa N3. Käytännössä näillä teillä niitto ulottuu 2 metriä päällysteen reunasta ojan suuntaan ja vesakonraivaukset tehdään kolmen vuoden välein 6 metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että niissä kohteissa, missä paju kasvaa metrin vuodessa, on aikamoinen viidakkotunnelma juuri ennen raivaushetkeä. Tämän vuoksi uusissa hoitourakoissa on pyritty ottamaan leveämmän raivauksen piiriin tiet, joissa tien luiskat ovat pitkät ja paju ehtii puskea tiealueelle. Tervetullutta olisi kuitenkin kaivaa valtion lompakosta hieman lisää rahaa, jotta kaikki tiet voitaisiin pitää näkemiltään parempina myös eläinonnettomuuksia ajatellen.

Tie kuiva – kaikki kunnossa

Sulan maan aikaan tehdään myös ojituksia maanteiden sivuojiin ja laskuojiin sekä korjataan viallisia rumpuja. Kaikkien teiden kunnon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vesi pääsee pois sekä tien pinnalta että ojista. Asian suuri painoarvo on auttanut siihen, että ojituskilometreistä ei ole vähennetty viime vuosina. Rumputöihin kohdistunut rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Ennen oli varattuna rahaa myös isompiin rumpuihin, mutta uusimmissa urakoissa on rahaa myönnetty alle 600 mm:n sekä 600 – 800 mm:n kokoisille rumputöille. Kuitenkin yli 800 mm:n kokoisia rumpuja on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella n. 34 rumpukilometrin verran. Jos isompia rumpuja on pakottava tarve uusia, täytyy rahat yrittää jostain löytää, joko urakan sisältä vähentämällä muista töistä, tai siirtää esimerkiksi päällysteiden tai siltojen korjaamisesta. Helppoa se ei ole aikana, jolloin määrärahat ovat historiallisen alhaalla.

Ojissa on paljon vettä keväisin.

Lopuksi

Onneksi on myös töitä, jotka edelleen tehdään säännöllisesti vuosittain. Sillat ja kivetyt pinnat pestään puhtaiksi, levähdysalueet siistitään, talven hiekoitushiekat harjataan pois ja sadevesijärjestelmiä huuhdellaan. Myös ympäristöasioitakaan ei ole unohdettu: jättiputkia torjutaan ja lupiineja niitetään. Vaikka rahoitus vähenee, on vielä useita eri asioita, joita tehdään maanteiden hyväksi kesäaikaan. Olkaamme tyytyväisiä nykytilaan, huomenna lienee huonommin.

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Talvihoito paranee – totta toinen puoli

Vajaan vuoden aikana on maanteiden talvihoidon parissa tapahtunut paljon. Teiden talvihoitoluokkia on nostettu useaan kertaan, sekä myös toiminta- ja laatuvaatimuksia on muutettu kireämpään suuntaan tulevia hoitourakoita ajatellen. Kuitenkin muut asiat maanteiden hyvinvoinnissa ovat menossa huonompaan suuntaan. Maanteiden kunto ja hoito ovat kiinteästi yhteen kuuluva kokonaisuus, eikä talvihoidon tason nosto riitä paikkaamaan tien pintojen ja rakenteiden rappioitumisesta aiheutuvaa palvelutason laskua. Suomen tieverkko on suurelta osin rakennettu noin puoli vuosisataa sitten, joten sen suunniteltu käyttöikä on niin rakenteellisesti kuin palvelutasollisesti loppuvaiheessa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös talvihoidon lopulliseen laatuun.

Talvihoidon vaatimukset paremmiksi

Liikennevirastossa on työstetty talvihoidolle uudet toimintalinjat. Työssä on hyvin otettu huomioon muuttuneet talviolosuhteet: vakiintunutta talvikeliä ei ole enää juuri muualla kuin Lapissa. Tästä on johtunut hyviä muutoksia mm. keskivilkkaiden teiden hoitoluokkiin (Ib, Ic) ja laatuvaatimuksiin. Suuret raskaan liikenteen määrät tieverkolla vaikuttavat myös entistä selvemmin teiden talvihoidon tason määräytymiseen, joten elinkeinoelämän kuljetusten sujumista uudet talvihoitoluokat tukevat. Lisäksi vähäliikenteisimpien teiden toimenpideaikoja on hiukan laatuvaatimuksissa kiristetty, eli jatkossa lumi aurataan hieman nopeammin ja hiekoituksenkin toimenpideaikaa on lyhennetty. Kuitenkin nämä päivitykset astuvat voimaan kokonaisuudessaan uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä, joten vasta 1.10.2019 otetaan käyttöön uudet toimintalinjat ja laatuvaatimukset ensimmäisissä urakoissa. Viimeisillä alueilla muutokset astuvat voimaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 1.10.2023.

Vauhtia ja hoppua talvihoitoluokkien nostoissa

2010- luvun alkupuolella ei talvihoitoluokkia juuri nostettu rahanpuutteen vuoksi, vaikka tarvetta olisi ollutkin. Vähitellen talvihoitoluokkia pystyttiin taas päivittämään uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä. Tästä näkökulmasta oli tervetullutta, että loppuvuodesta 2017 pystyttiin nostamaan talvihoitoluokkia myös niissä urakoissa, joissa tarvetta oli ollut jo vuosien ajan ja kilpailutus oli osunut talvihoidon kannalta köyhiin vuosiin. Nyt on kuitenkin menossa jo kolmas talvihoitoluokkien nostokierros vuoden sisällä, joten tahti alkaa tuntua jo turhankin tiheältä. Kaksi ensimmäistä nostokierrosta olivat ennen kuin talvihoidon toimintalinjoja oli ehditty päivittää, nyt kolmannella kerralla voidaan ottaa joiltain osin huomioon uusia toimintalinjoja. Jos tässä olisi edetty maltilla eikä kiirehditty muutoksiin kesken talvikauden, olisi kesäkaudella voitu rauhassa pohtia asiaa koko tiestön, sen turvallisuuden ja sen eri osien merkitysten kannalta. Valitettavasti nykyisessä ajassa vallalla oleva hätiköity asioiden valmistelu ja halu nopeisiin muutoksiin ilman syvällisempää harkintaa näyttää lisääntyvän myös tienpidossa.

Viimeisen vuoden aikana tehdyt muutokset on toteutettu kesken talvikautta. Tästä aiheutuu joissakin tapauksissa ongelmia hoitourakoitsijoille. Jotkut muutokset edellyttävät kunnossapitokaluston vaihtoa, eikä kaikilla alueilla ole helppo löytää uutta urakoitsijaa tilalle. Myös nykyinen aliurakoitsija on voinut investoida uuteen, tiukat päästövaatimukset täyttävään ajokkiin. Onko kohtuullista, että parin kuukauden työn jälkeen aliurakoitsijalle kerrotaan, että konetta pitää taas vaihtaa, jos haluat jatkaa töitä ensi talvikaudella? Erityisen inhottava tilanne on juuri käyntiin lähteneissä urakoissa, joissa oletuksena on viiden vuoden varma työtilanne. Valitettavasti aliurakoitsijoiden kiinnostus talvihoitotöihin on vähenemässä, alueittaista vaihtelua toki on.

Ovatko aliurakoitsijat pian uhanalainen laji?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Tyytyväiset tiellä liikkujat

Tienkäyttäjien tyytyväisyys maanteiden talvihoitoon on ollut kovin huonolla tasolla viime vuosina. Yleisesti pääteiden tasoon ollaan oltu tyytyväisempiä kuin vähäliikenteisempiin teihin. Yksi iso syy tähän ovat toimenpideajat: pääteillä työt tulee olla tehtynä nopeammin ja laadukkaammin kuin muilla teillä, koska suurin määrä liikennettä liikkuu näillä osuuksilla ja korkeimmilla ajonopeuksilla. Lisäksi kunnossapitoreitit ovat yleensä ajallisesti lyhyemmät. Jos samaa korkeaa laatutasoa haluttaisiin koko tieverkolla, tarvittaisiin rekkalasteittain euroja sen maksamiseksi. Kun suurimmat muutokset hoitoluokkien nostokierroksilla osuvat pääteihin ja keskivilkkaisiin teihin, jää suurinta tyytymättömyyttä aiheuttava muu tieverkko vielä ilman suurempia parannuksia (II- ja III-talvihoitoluokat). Toki päivitettyjen laatuvaatimuksien parannukset toimenpideaikoihin tulevat, mutta joillain alueilla useiden vuosien viiveellä.

Näitä teitä ei lumiauran terällä tasaiseksi saa.

Toinen ja yhä merkittävämpi syy tienkäyttäjien tyytymättömyyteen on se, että maantiet rapistuvat, etenkin seutu- ja yhdystiet. Samaan aikaan, kun talvihoitoon on virrannut rahaa enemmän kuin olisi uskaltanut toivoa, on siltojen, sorateiden ja päällysteiden kunnossapidon rahoitusvaje kasvamassa rajusti. Jos mietitään, minkälainen on lumenaurauksessa käytettävä kalusto, tulee selväksi, että kaikista pienistä epätasaisista kohdista ei lunta saada pois (mm. urat, painumat, halkeamat). Tämä asia on otettu kyllä huomioon talvikunnossapidon laatuvaatimuksissa. Mutta mietitäänpä tavallista tienkäyttäjää. Hänen liikkumisen turvallisuudelle ei ole eroa sillä, onko tien syvä lumipolanne tien uraisuuden syytä vai urakoitsijan työn epäonnistumisessa. Eli jos samaan aikaan kiristetään talvihoidon vaatimuksia, mutta tiet muuttuvat epätasaisemmiksi, on talvihoidon laatuvaatimusten kiristämisen lopputulos pahimmillaan pyöreä nolla tielläliikkujan kannalta. Huonokuntoisista ja epätasaista teistä koituu hankaluuksia myös liukkaudentorjunnassa, kun painanteisiin ja uriin jää vettä, joka jäätyy.

Ote maanteiden talvihoidon laatuvaatimuksista

Ihminen ei säätä hallitse

Näyttää siltä, että oikukkaat talvikelit ovat tulleet jäädäkseen. Lämpötila vaihtelee talvella yhä useammin 0°C molemmin puolin, joka lisää liukkaita ajokelejä. Joskus sää voi lauhtua lyhyessä ajassa parikinkymmentä astetta, jolloin tien pinta pysyy pakkasen puolella vielä pitkään, mutta vettä sataa taivaan täydeltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tienpinta jäätyy, ja samalla hiekka tai suola huuhtoutuu tien pinnasta pois. Edellä kuvattu tilanne oli myös viime talvenakin, joten varmasti tätä tapahtuu ajoittain myös tulevaisuudessa. Jatkossa näistä poikkeuskeleistä tulisi tienkäyttäjiä varoittaa paremmin, jotta mahdollisimman monet välttäisivät ajamista, kun keliolosuhteet ovat äärimmäisen hankalat. Tähän oman lisänsä antaa sorateiden kelirikon lisääntyminen syksy- ja talviaikaan, joka vaikeuttaa kulkemista vähäliikenteisillä teillä.

Lopuksi voisi todeta, että kaikesta yrittämisestä huolimatta Suomessa on vielä toistaiseksi puolet vuodesta sellaista aikaa, jolloin ajoittain voi joutua ajamaan heikoissakin ajo-olosuhteissa. Tämä siitäkin huolimatta, että talvihoidon vaatimuksia tiukennetaan. Sitä asiaa ei ihmisvoimin voida muuttaa, jos ei sitten ilmastonmuutoksella. Mutta nauttikaamme myös pimeämmistä kuukausista maltillisilla ajonopeuksilla ja mahdollisimman kiireettömästi.

 

Elina Grangvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

************************************************************************************************

Vinterunderhållet blir bättre – men myntet har alltid två sidor

Under knappt ett år har det hänt mycket inom vinterunderhållet av landsvägarna. Vinterunderhållsklasserna för vägarna har höjts flera gånger och även verksamhets- och kvalitetskraven har skärpts med tanke på framtida underhållsentreprenader. Ändå fortsätter landsvägarnas skick att försämras på grund av andra orsaker. Landsvägarnas skick och underhållet av dem är en intensivt samhörande helhet och att höja vinterunderhållets nivå räcker inte till för att korrigera sänkningen av servicenivån som orsakas av att vägytorna och vägkonstruktionerna förfaller. Största delen av Finlands vägnät är byggt för ungefär ett halvt sekel sedan. Det betyder att vägnätets planerade användningstid börjar vara på slutrakan med avsikt på konstruktioner och servicenivå, vilket påverkar vinterunderhållets slutliga kvalitet.

Kraven på vinterunderhållet blir bättre

Trafikverket har gjort upp nya riktlinjer för vinterunderhållet. I arbetet har man tagit väl hänsyn till de förändrade vinterförhållandena: stabilt vinterföre finns knappast längre någon annanstans än i Lappland. Detta har lett till bra ändringar bl.a. av underhållsklasserna för vägarna (Ib, Ic) och kvalitetskraven. Stora mängder tung trafik på vägarna påverkar också allt mer hur nivån på vinterunderhållet av vägarna fastställs, vilket betyder att de nya vinterunderhållsklasserna stöder smidigare transporter inom näringslivet. Dessutom har åtgärdstiderna på lägre trafikerade vägar skärpts en aning i kvalitetskraven, dvs. framöver plogas snön lite snabbare och även åtgärdstiden för sandning har förkortats. Dessa uppdateringar träder dock i sin helhet i kraft i samband med konkurrensutsättningen av nya underhållsentreprenader, vilket betyder att först 1.10.2019 tas de nya riktlinjerna och kvalitetskraven i bruk i de första entreprenaderna. Ändringarna träder i kraft i de sista områdena på NTM-centralen i Södra Österbottens område 1.10.2023.

Vinterunderhållsklasserna höjdes med fart

I början av 2010-talet var det brist på pengar och därför höjdes vinterunderhållsklasserna inte alls, trots att det fanns behov av det. Småningom kunde man höja vinterunderhållsklasserna i samband med konkurrensutsättningen av underhållsentreprenaderna. Därför var det välkommet att vinterunderhållsklasserna höjdes i slutet av 2017 även i de entreprenader där en höjning av vinterunderhållsklasserna har varit nödvändig i åratal och konkurrensutsättningen infallit under fattiga år med avsikt på vinterunderhåll. Nu är det ändå tredje gången inom ett år som vinterunderhållsklasserna höjs, vilket kanske börjar kännas lite onödigt ofta. De två första omgångarna inföll innan riktlinjerna för vinterunderhållsverksamheten hade uppdaterats, och nu i den tredje omgången kan de nya riktlinjerna till vissa delar beaktas. Om man skulle ha avancerat i lugn och ro och inte haft så bråttom med ändringarna mitt i vintersäsongen, skulle det har funnits tid att utreda saken under sommarhalvåret med tanke på hela vägnätet, dess säkerhet och betydelsen av vägnätets olika delar. Tyvärr får också väghållningen nu ta sin del av den rådande och förhastade beredningen och viljan att införa snabba förändringar utan djupare eftertanke.

De ändringar som har gjorts under det senaste året har verkställts mitt i vintersäsongen, vilket i vissa fall har skapat problem för underhållsentreprenörerna. Vissa ändringar kräver att underhållsutrustningen byts ut och i alla områden är det inte så lätt att hitta en ny entreprenör istället. Även den nuvarande underentreprenören har kanske investerat i ett nytt fordon som uppfyller de stränga utsläppskraven. Är det då skäligt att efter två månaders arbete berätta för underentreprenören att utrustningen måste bytas igen om han vill fortsätta med arbetet nästa vintersäsong? Situationen är särskilt obehaglig i nyligen uppstartade entreprenader, då man antar att arbetssituationen är säker under fem år framåt. Tyvärr håller underentreprenörernas intresse för vintervägunderhållet att minska, även om situationen dock varierar regionalt.

Är underentreprenörerna snart en utrotningshotad art?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Nöjda väganvändare

Väganvändarna har varit mycket missnöjda med vinterunderhållet av landsvägarna under de senaste åren. Allmänt har väganvändarna varit nöjdare med nivån på huvudvägarna än på de lågtrafikerade vägarna. En stor orsak till detta är åtgärdstiderna: på huvudvägarna bör arbetet utföras snabbare och mera högklassigt än på andra vägar, eftersom en stor mängd trafik kör på dessa avsnitt och i högre hastigheter. Dessutom är underhållsrutterna vanligen kortare om man mäter i tid. Om samma höga kvalitetsnivå ska gälla för hela vägnätet, behövs flera lastbilslaster med euro för att betala det. Eftersom de största ändringarna av underhållsklasserna riktas till huvudvägarna och medeltrafikerade vägar, förblir det övriga vägnätet, som ger upphov till det största missnöjet, fortsättningsvis utan större förbättringar (vinterunderhållsklasserna II och III). Förbättringar av åtgärdstiderna i och med de uppdaterade kvalitetskraven kommer att införas, men i vissa områden med flera års fördröjning.

Plogristen förmår inte jämna ut en väg som denna.

En annan och lika viktig orsak till att väganvändarna är missnöjda är att landsvägarna förfaller, framförallt region- och förbindelsevägarna. Samtidigt som det har strömmat mer pengar till vinterunderhållet än vad man vågat hoppas på, ökar finansieringsunderskottet kraftigt i underhållet av broar, grusvägar och beläggningar. När man tänker på vilken utrustning som används för snöplogning, står det klart att snön inte fås bort från alla små ojämna ställen (bl.a. fåror, sättningar, sprickor). Detta har beaktats i kvalitetskraven för vinterunderhållet av vägarna. Men låt oss tänka på den vanliga väganvändaren. För att användaren ska kunna röra sig säkert på vägen är det ingen skillnad om vägens djupa, packade snö beror på att vägen är fårad eller om entreprenören har misslyckats i sitt arbete. Om kraven på vinterunderhållet skärps samtidigt som vägarna blir ojämnare, innebär stängare kvalitetskrav på vinterunderhållet i värsta fall ingenting för den som rör sig på vägen. Dåliga och ojämna vägar skapar också problem för halkbekämpningen då vatten blir kvar i sättningarna och fårorna och sedan fryser till is.

Utdrag ur kvalitetskraven för vinterunderhåll.

Människan kan inte styra vädret

Det ser ut som om nyckfullt vinterföre har kommit för att stanna. På vintern varierar temperaturen allt oftare på båda sidorna av nollstrecket, vilket gör att det blir vanligare med halt väglag. Ibland kan temperaturen stiga på kort tid med tjugo grader, vilket gör att vägens yta förblir frusen ännu en lång tid, men det regnar som om himlen vore öppen. I praktiken innebär detta att vägens yta fryser till is samtidigt som sanden och saltet spolas bort från vägens yta. Detta inträffade även förra vintern, varför det säkert nu och då kommer att hända på nytt. I fortsättningen borde väganvändarna varnas bättre för exceptionellt före så att så många som möjligt låter bli att köra när väderleksförhållandena är extremt besvärliga. Att det oftare är menföre på grusvägarna på hösten och vintern bidrar också till att det blir svårt att röra sig på lågtrafikerade vägar.

Till slut kan man konstatera att trots allt man försöker göra är halva året i Finland sådant att man tidvis blir tvungen att köra även i dåliga körförhållanden. Detta trots att kraven på vinterunderhåll skärps. Det kan människan inte ändra på, men kanske klimatförändringen gör det. Låt oss ändå njuta av de mörka månaderna i måttliga körhastigheter och utan brådska så långt det är möjligt.

Elina Granqvist
Väghållningsplanerare
NTM-centralen i Södra Österbotten