Ähtärissä tapahtuu – Kosteikkoja kolmessa eri vaiheessa

Auto on startannut Vaasasta ja muutaman ajotunnin jälkeen lähestyttäessä Ähtäriä voi maiseman huomata muuttuneen. Vesistöjä, järviä, kaikkialla! Järvimaisema on upean ainutlaatuinen ja fraasi ”Suomi on tuhansien järvien maa” todella pätee ajettaessa Ähtärin alueella. Vaikka onnekkaassa asemassa oleville suomalaisille järvimaisema voi toisinaan olla itsestäänselvyys, ovat tärkeässä roolissa tämän maiseman säilyttämistä järvivesien ennallistaminen ja kunnostus. Kuten monessa muussakin osa-alueessa, myös tässä luonnon kantokyky ei kestä ulkoista rasitetta, eikä enää hyvässä kunnossa oleva vesistö pysy hyvänä itsestään. 

Ähtärissä vesistöjä on kunnostettu muun muassa kosteikoilla, jotka olivatkin Ähtäri reissumme päänähtävyydet.  Alun perin meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Niemenlahden sekä Hankolan ja Kantalan kosteikkoja, jotka ovat saaneet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta avustusrahoitusta Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ja ovat vielä työn alla. Oli iloinen yllätys, kun pääsimme katsomaan myös Ruuhelan ja Harjanteenojan jo valmistuneita kosteikkoja. Ruuhelan, Harjanteenojan ja Niemenlahden kosteikoille saimmekin opastetut kierrokset.

Ruuhelan ja Harjanteenojan vesiensuojelukosteikot ovat osa Vähä Haapajärven kunnostushanketta ja niiden tarkoitus on ohjata valuma-alueelta tulevia ravinnepitoisia maa- ja metsätalouden ojitus- ja valumavesiä. Kosteikkojen avulla valumavesien virtausnopeutta voidaan hidastaa ja täten vähentää Vähä-Haapajärveen päätyvää ravinnekuormaa. Ruuhelan ja Harjanteenojan Kosteikkojen uomaverkoston varrella kasvaa vesikasvillisuutta, mikä sitoo sekä ravinteita että kiintoainesta. Lisäksi eri lajit voivat hyödyntää kasvillisuuden tarjoamaa elinympäristöä, mikä taas lisää luonnon monimuotoisuutta. Kosteikkojen rantakasvillisuus toimii pintavalutuskenttänä tehostaen veden valumisen hidastumista Vähä Haapajärveen.

Kuva 1.  Ruuhelan kosteikko (Kuva: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Kuva 2. Harjanteenojan kosteikko. (Kuva Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Kosteikot ovat lisäksi visuaalisesti miellyttäviä! Ruuhelan kosteikko sijaitsee soman rantakallion vieressä, kun taas Harjanteenojan kosteikon kiemurteleva ulkomuoto loistaa erilaisuudellaan. 

Toisin kuin toteutuneet Vähä Haapajärven kosteikot, on Vähä-Peränteen vesistön vierellä sijaitseva Niemenlahden kosteikko vielä työn alla. Kuten Vähä Haapajärven kosteikot, on myös Niemenlahden kosteikko suunniteltu pidättämään maa- ja metsätalousalueen ojitus- ja valumavesiä. Kosteikolla on lisäksi samoja vesiensuojelullisia hyötyjä kuin Ruuhelan ja Harjanteenojan kosteikoillakin. Erityispiirteenä Niemenlahdella on sen suuri pinta-ala. Kosteikkoalue on 1,1 hehtaarin laajuinen, josta kosteikon vesipinta-ala on 0,5 hehtaaria. Helppokulkuisella kosteikkoalueella pääsee tarkkailemaan sekä kohdetta läheltä että myös esimerkiksi lintuja! Valmistuttuaan kosteikko lisää alueen visuaalista arvoa.

Kuva 3. Niemenlahden kosteikon kaivuutyöt käynnissä. (Kuva Kari Haapamäki)

Kuva 4. Niemenlahden kosteikko.

Kuva 5. Niemenlahden kosteikko ja näkymä Peränne järvelle. (Kuva: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Parhaimmillaan kosteikot siis tuovat alueelle vesiensuojelullisten hyötyjen lisäksi myös visuaalisia sekä virkistyskäytöllisiä hyötyjä.

Neljäs kosteikko jossa kävimme, oli Hankolan ja Kantalan kosteikko, jota on alettu rakentaa tänä keväänä Kantalan teollisuusalueelle Voilampeen laskevan ojan varteen. Sen tavoitteena on valmistua syksyyn mennessä. Kosteikon tarkoituksena on vähentää Hankolan ja Kantalan alueelta hulevesien mukana päätyvien kiintoaineiden ja ravinteiden määrää noin 900 metriä etelään sijaitsevaan Voilampeen. Voilampi on harvinaislaatuinen lähdeperäinen järvi ja hankkeen avulla voidaan suojella tätä erityistä järveä. Hankkeella vähennetään myös Kantalan teollisuusalueen ja sen alapuolisten uomien tulvimisriskiä vesiä viivyttävien rakenteiden avulla sekä ojien kunnostuksella. Kosteikon rakentamisessa hyödynnetään rakentamisvaiheessa poistettua metsän pohjan kasvillisuutta ja ajan myötä alueelle kasvaa tuoreelle kangasmetsälle tyypillistä kasvillisuutta. Kosteikko ja siihen johtava avo-ojaverkosto muodostavat eliölajeille elinympäristön ja ekologisen käytävän kulkuväyläksi alueelta toiselle.

Kuva 6. Rakennusvaiheessa oleva Hankolan ja Kantalan kosteikko. (Kuva: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Ähtärissä voikin siis tulevaisuudessa tehdä vaikka päiväretken erilaisten kosteikkojen luo, jotka toimivat erinomaisina ympäristökasvatuksen kohteina.

Ja mikä parasta kosteikot lisäävät alueidensa monimuotoisuutta ja tulevaisuudessa vesistöt hyötyvät niiden olemassaolosta!

Viivi Kuusisto & Sirpa Jokipii
Vesistökunnostusryhmän viestinnän harjoittelijat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Rati riti ralla- eipä tullut halla

Eletään tammikuun puolta väliä ja maa on musta, vettä sataa, päivät ovat harmaita. Ei tietoakaan talvesta – narisevasta pakkaslumesta, paksusta lumipeitteestä, kirpsakkaista aurinkoisista pakkapäivistä. Olisipa tämä talvi poikkeus!

Marras- joulukuussa oli lyhyt pakkasjakso, jonka myötä pienet lammet jäätyivät ja maa oli jäässä. Sen jälkeen tulivat sateet, päivästä toiseen jatkuvat sateet. Sadevesistä alkoi muodostua ongelmia, koska maa oli jäässä eikä se silloin ime vettä. Porissa kaupunki nosti tulvasuojelun varautumistasoa tulvavaaran takia, Lounais-Suomessa Loimijoella ja Lapuan Liinamaalla vesi nousi pelloille, Tikkurilassa Keravanjoki tulvi kävelytielle, Salossa tulvavesi katkaisi kadun ja Vallilassa kerrostalon kellariin päätyi tuhansia litroja vettä. Mitä kaikkea muuta, mikä ei ole päätynyt tiedotusvälineisiin, sateet ovat aiheuttaneetkaan?

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo haasteita hulevesien kanssa

Ilmastomuutoksen todetaan lisäävän säiden ääri-ilmiöitä, kesät ovat kuumia ja kuivia ja sateet lisääntyvät sekä yleistyvät etenkin talvella. Lämpötilan noususta johtuen sateet tulevat useimmiten vetenä. Olettaa saattaa, että tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän haasteita sade- ja sulamisvesien eli hulevesien kanssa. Keskustoissa ja tiiviillä alueilla vesien hallinta on haasteellisempaa, koska tilaa on vähän ja rakentaminen on kallista. Perinteisesti hulevedet on johdettu putkissa vesistöihin. Olemassa oleva verkosto jää auttamatta tulevaisuudessa pieneksi ja vesien määrän ennustaminen on entistä hankalampaa.

Maankäytön suunnittelussa tulisi tehdä hulevesiä varten uusia ratkaisuja

Miten sitten tulisi varautua ennalta arvaamattomiin sateisiin ja suuriin vesimääriin sekä niistä aiheutuviin haasteisiin? Maankäytön suunnittelu ja ajatusten päivittäminen hulevesien suhteen ovat mielestäni avainroolissa ennaltaehkäisemään hulevesistä aiheutuvia ongelmia tulevaisuudessa. Hulevesien johtaminen tulisi nähdä toisinkin kuin perinteisenä putkiratkaisuna.

Vesien pidättäminen ja johtaminen avoimissa luonnonmukaisissa uomissa parantaa varautumista suurten yllättävien vesimäärien hallitsemiseksi. Mielestäni monessa tilanteessa putkiratkaisun ja maanpinnallisia ratkaisuja yhdistämällä saataisiin aikaan järjestelmä, jolla voitaisiin paremmin varautua yllättäviin virtaamiin. Sade- ja sulamisvesien johtaminen, pidättäminen maaperään ja viivyttäminen vaativat fyysistä tilaa, josta kilpailee kaupunkirakenteessa moni muukin toiminto. Viheralueet olisi hyvä suunnitella siten, että niihin voitaisiin toteuttaa hulevesilammikoita, -uomia ja avoimia vesipintoja, jotka ovat parhaimmillaan varsin viihtyisiä virkistäytymisalueita. Hulevettä johtavan verkoston täytyy olla jatkuva ja usein myös varsin laaja, jotta vettä voidaan johtaa eteenpäin. Perinteinen maan alla oleva putkiverkosto on usein laaja ja monihaarainen. Sade- ja sulamisvesien kuljettamiseksi ja viivyttämiseksi maanpinnalla, tulisi mielestäni suunnitella maankäytön suunnittelun yhteydessä vastaavan tyyppinen verkosto, esimerkiksi viheralueita hyödyntäen. Yleispiirteisen maanpäällisen hulevesiverkoston aluevaraukset on hyvä osoittaa yleiskaavassa, josta ilmenee myös helposti verkoston jatkuvuus. Yleiskaavassa hulevesille varattujen alueiden tarkempi suunnittelu toteutetaan yksityiskohtaisemmassa vaiheessa.

Hulevesien johtamiseen, viivyttämiseen ja pidättämiseen liittyy rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee muistaa huomioida suunnittelun yhteydessä. Esimerkiksi hulevesiä ei saa johtaa pohjavesialueille pilaantumisriskin takia eikä maanteiden kuivatusojiin tierakenteiden vettymisvaaran takia.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tilannut työn, jossa on tutkittu viiden kunnan yleiskaavasta, miten hulevesien hallinta on niissä huomioitu.
Oheinen työ löytyy linkistä.

Anu Schulte-Tigges
Maankäytön asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Maisemanhoito – näkymän sommittelua vai managementtia?

Minulle tarjoutui loppuvuodesta 2019 mieleenpainuva mahdollisuus seurata väitöstilaisuutta, jossa väitöstutkimuksen kohteena oli kolme ensimmäistä luonnonsuojelulain nojalla perustettua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Aihe on henkilökohtainen, sillä olin yhden alueista perustamishankkeen projektipäällikkönä, ja maisemanhoitoalueen perustamisen jälkeen olen ollut intensiivisesti mukana alueen maisemanhoitoon tähtäävässä toiminnassa myös ELY-keskuksen edustajana. Oli kihelmöivää kuulla väitöstutkija Matti Riihimäen analyysi maisemanhoidon näkemyksistäni. Tässä blogissa jatkan tarinaa.

Riihimäki oli pannut merkille, että maisemanhoito-sana herättää Suomessa usein harmittavan kapean mielikuvan: laitetaan työhaalarit päälle ja lähdetään risusavottaan. Tutkijan mukaan mielikuvan laajentamista vaikeuttaa mm. tietyt puutteet sopivissa termeissä suomen kielessä. Ollapa ytimekäs suomen kielen vastine kokonaisvaltaista monimutkaisten prosessien hallintaa kuvaavalle englannin kielen sanalle management ja kernaasti myös sanalle landscape (vrt. view, scenery), niin olisi helpompi laajentaa käsitystä maisemanhoidosta näkymien hoitamisesta prosessien hallintaan.

Museo vai muutos?

Maisemanhoito ei ole varsinaisesti myöskään sommittelutehtävä tai museaalista toimintaa. Maisema on elävä systeemi ja prosessi, jota ei voi sijoittaa tarkoin kontrolloituihin olosuhteisiin ja säilyttää konservoiden, kuten arvokasta taulua. Elävää maatalousmaisemaa on lähes mahdotonta entisöidä, kuten vanhaa rakennusta yhden aikakauden tyyli-ihanteiden ja tekniikoiden mukaisesti, paitsi pienialaisessa ulkomuseossa. Ihmisen luoma kulttuurimaisema on väistämättä vuorovaikutuksessa sitä ylläpitävien elinkeinojen, ympäröivän yhteiskunnan ja luonnonprosessien kanssa. Maisemanhoito on siten muutoksen hallintaa ja jatkuvaa arvoyhteyksien pohtimista pikemmin kuin kehityksen pysäyttämistä tai valmiiksi suunnittelua. Maiseman ilmiasun takana on niin maaseudulla kuin urbaanissa ympäristössäkin monimuotoinen toimintojen verkosto.

Kulttuurimaisema on niin laaja käsite, että siitä puhuttaessa tarvitaan täsmentävä etuliite: maaseudun kulttuurimaisema, urbaani kulttuurimaisema, liikenteen kulttuurimaisema jne. Maaseudun kulttuurimaiseman hoitopyrkimyksissä tulisi mielestäni pitää prioriteetit selvänä: maaseudun maisemaa ylläpitää parhaiten elävä maatalous, muu on hienosäätöä. Maisemanhoidon nimissä ei siten tulisi vaikeuttaa maatalouselinkeinojen harjoittamista tai kehittymistä. Sitä vastoin muu maankäyttö maiseman piirteiden säilyttämisen ja maatalouden toimintamahdollisuuksien säilyttämisen näkökulmasta voi tarvita tarkempaa ohjausta. Erityisesti taajamien läheisillä alueilla, joihin kohdistuu monenlaisia maankäytön odotuksia, tämä voi edellyttää valintojen tekemistä ja tarpeiden yhteensovittamista.

Viranomaisten maisemanhoidolliset tehtävät korostuvat alueilla, jotka on nimetty tavalla tai toisella arvokkaiksi. Jotta viranomainen voisi valvoa maiseman arvojen huomioimista esimerkiksi maankäyttö- ja infrahankkeissa, tulisi statusointivaiheessa tuottaa riittävän selkeät kuvaukset niistä arvoista ja piirteistä, joita halutaan vaalia. Siten tarjotaan eväitä järkevään muutoksen hallintaan, erilaisten tarpeiden yhteensovittamiseen ja ratkaisujen kestävään perusteluun.

Hulevesistä urbaania maisemaa

Myös urbaani maisema on elävä ihmistoiminnan tulos ja kulutuksen kohde. Viime syksynä sain tutustua Oslossa innostaviin esimerkkeihin rakennetuista maisemista, joissa erilaiset yhdyskunnan tarpeet oli valjastettu palvelemaan toisiaan.  Urbaaneissa viher-, asuin- ja katuympäristöissä hulevesien käsittelyn ja johtamisen ratkaisut näyttäytyivät viihtyisinä viheralueiden ja julkisen tilan elementteinä sekä katutilojen yksityiskohtina. Hulevesien johtaminen maan alle putkiin on onneksi epämuodikasta, ja hienoista hulevesiratkaisuista kannattaa inspiroitua Suomessakin.

Maisema ja ilmastonmuutos

Maiseman, niin urbaanien toimintojen kuin maaseudun elinkeinojenkin, sopeutumista ilmastomuutokseen sekä roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä pohdittiin viime vuoden aikana kansainvälisessä AELCLIC-hankkeessa. Hankealueita oli 16 yhdeksässä maassa, joista yksi, Kauhajoen Hyypänjokilaakso, Etelä-Pohjanmaalla. Hankealueet toivat esille maiseman ilmastonmuutokseen mukautumisen haasteet eri puolilla Eurooppaa. Sään ääri-ilmiöt tuottavat uhkia paitsi ihmisille ja yhdyskunnille myös viherympäristölle ja maataloustuotannolle. Hyypässä monipuolisesti koottu yhteistyöryhmä pohti ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalousalueella, ja sijoittikin tarkastelun keskiöön alku- ja energian tuotannon, low-tec-jatkojalostuksen sekä maaseudun ja luonnon ekosysteemipalvelut. Isoissa kaupungeissa korostuivat hulevesien hallinta sekä kuumuuden ja kuivuuden tuottamat haasteet kaupunkivihreälle ja ihmisten asuinolosuhteille.

Maisemanhoito on siis todentotta managementtia: rakentamisen ohjausta, infrastruktuurin fiksua sovittamista elinympäristöön, luonnonprosessien hallintaa, arvoyhteyksien ylläpitämistä ja vahvistamista, elinkeinotoimintaa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hulevesitulviin liittyvää varautumista ja tiedottamista kartoitetaan kyselytutkimuksen avulla

Kaikki kuvat: Lari Jaakkola

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus kartoittaa tänä kesänä hulevesitulviin liittyvää varautumista ja tiedottamista hankkeessaan ”Tehostettu tulviin varautuminen ja tulvatiedottaminen”. Hankkeeseen kuuluu kyselytutkimuksen tekeminen. Kysely lähetettiin kaikkiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuntiin viikolla 23. Kyselyn tuloksista tehdään heinä-elokuussa raportti, jossa käsitellään alueella sattuneita hulevesitulvia ja niihin liittyvän tiedottamisen riittävyyttä. Tiedottamista pyritään kehittämään kyselytulosten mukaan siten, että kunnat saisivat tarpeeksi tietoa hulevesitulvien riskeistä ja siitä, miten tulviin on mahdollista varautua. Syksyllä on tarkoitus myös järjestää hulevesiin liittyvä koulutustilaisuus ELY-keskuksen kunnille.

Rankkasateet täyttivät Vaasan Klemetinpuiston tulvavedellä toukokuussa 2016.

Hulevesitulvat ovat rankkojen sateiden synnyttämiä tulvia rakennetuilla alueilla. Hulevesitulvia syntyy rakennetuilla alueilla erityisesti siksi, että rakennettu maanpinta, kuten asfaltti, läpäisee sadevettä huonosti, minkä seurauksena katujen pintavalunta on voimakasta. Valuvat vedet kerääntyvät painanteisiin ja jäävät niihin aiheuttaen tulvimista. Kaupungeilla on erilaisia sateita voimistavia ominaisuuksia, joihin kuuluvat esimerkiksi tiivistymisytimien runsaus ilmakehässä. Tiivistymisytimet ovat ilmassa olevia hiukkasia, joiden ympärille ilmakehän vesi pääsee tiivistymään. Nämä hiukkaset ovat pakollisia sateen muodostumiselle, ja kaupungeissa hiukkasten suhteellisesti korkeampi määrä maaseutuun verrattuna lisää sateita. Myös vanhat ja riittämättömän pienet sadevesiviemärit pahentavat tulvaongelmia, kuten myös rakentaminen huonosti vettä imeyttävälle maaperälle, esim. savimaalle. Yleisesti ottaen kaupunkien ja taajamien tiivistyvä maankäyttö ja siitä johtuva viheralueiden väheneminen mm. täydennysrakentamisen kautta lisäävät hulevesitulvien riskiä.

Sorsa löysi Klemetinpuiston tulvalammikosta uuden uimapaikan.

Rankimmat sateet syntyvät yleensä kesällä konvektiovirtauksissa, kun maanpinnan yläpuolella päivän aikana lämmennyt ilma kohoaa voimakkaasti ylöspäin tiivistyen sateeksi. Nämä sadekuurot esiintyvät ennalta-arvaamattomissa paikoissa ja vaihtelevan voimakkaina ja pituisina, joten hulevesitulvien tarkka ennustaminen on hyvin vaikeaa. Tästä huolimatta hulevesitulvien mahdollisia esiintymispaikkoja voidaan mallintaa ottamalla huomioon maanpinnan läpäisykyky, maaperän imeytyskyky sekä maanpinnan kaltevuus tietyssä sadetilanteessa. Näiden mallien avulla on mahdollista tunnistaa potentiaaliset riskialueet, ja antaa tietoa alueiden asukkaille ja yrittäjille tulviin varautumisesta ja omaisuuden suojaamisesta. Myös kaupunkisuunnittelun keinoin on mahdollista vaikuttaa tulvien suuruuteen. Ympäri maailmaa kaupungeissa on käytetty erilaisia kaupunkirakenteellisia ratkaisuja torjumaan hulevesitulvia. Tällaisia rakenteita ovat esim. vettä läpäisevät pinnoitteet, hulevesikourut ja tulvavesilammikot. Tämän lisäksi hulevesitulvia voi ehkäistä yksinkertaisesti jättämällä viheralueita rakentamatta.

Hulevesien poisjohtamista varten rakennettu kouru Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Asfaltin tilalle asennettu soralla täytetty muovikenno päästää vettä läpi tavallista pinnoitetta paremmin Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Harvaan aseteltu laatoitus mahdollistaa hulevesien imeyttämisen Tiilitehtaankadulla Vaasassa.

Hulevesitulvat ovat vakava ongelma kaiken kokoisille kaupungeille. Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden, kuten rankkasateiden, oletetaan voimistuvan, mikä puolestaan lisää myös hulevesitulvien todennäköisyyttä. Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana sattunut yksi erittäin merkittävä hulevesitulva, kun elokuussa 2007 Porin kaupunki kärsi monen tunnin rankkasateiden jälkeisestä tulvasta. Tulvan taloudelliset vahingot nousivat yli 20 miljoonaan euroon. Täysin oman kokoluokkansa hulevesitulva sattui Kööpenhaminassa heinäkuussa 2011, kun rankkasateiden tuomat vesimassat täyttivät kaupungin kadut ja liiketilat. Tämän tulvan taloudelliset vahingot olivat arvioiden mukaan lähes miljardi euroa. Onneksi hulevesitulviin voidaan kuitenkin varautua etukäteen. Erityisen tärkeätä on tunnistaa merkittävimmät riskikohteet ja pyrkiä joko pienentämään tulvien todennäköisyyttä kaupunkirakennetta muokkaamalla tai parantamalla valmiuksia varautua mahdollisiin tulviin tiedonjaon avulla.

Lari Jaakkola
Harjoittelija, vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus