Valaisinsaneeraus – investointi, joka maksoi itse itsensä

Oranssina hehkuvan suurpainenatriumvalaisimen aika tievalaistuksessa alkaa olemaan ohitse tällä vuosikymmenellä. Tie- ja katuvalaistusta uusitaan kiihtyvään tahtiin energiatehokkaampaan LED-tekniikkaan. Kirkkaan valkoinen ledi valtaa alaa myös pohjalaismaakuntien maanteillä, kun valaistukseen osoitetut määrärahat kohdistetaan pääosin valaisinsaneerauksiin. Tänä kesänä (2023) valaisimia päästään uusimaan ledeiksi yli kahteen tuhanteen pylvääseen.

Valaisinsaneerauksissa vanhat suurpainenatriumvalaisimet puretaan ja tilalle asennetaan LED-valaisimet. Sähköteho tippuu ja säästöjä saadaan niin euroissa kuin energiassakin, lisäksi sähkönkulutuksen pienentyessä tippuvat myös aiheutuneet päästöt. Lisäsäästöjä maanteiden LED-valaisimilla saavutetaan vielä niiden älykkään ohjauksen ansiosta. Illalla ja yöllä liikenteen hiljentyessä valotehoa himmennetään portaittain jopa alle puoleen. Aamuruuhkan pimeille tunneille valaistus kirkastuu taas täyteen tehoonsa.

Suurpainenatriumvalaisimeen verrattuna LED-valonlähteen parempi värintoisto on miellyttävä silmälle, mutta myös parantaa liikenneturvallisuutta, kun autoilijan on helpompi hahmottaa tien reunassa liikkuvat kävelijät ja pyöräilijät ympäristöstä. Saneerattavat kohteet suunnitellaan ja lasketaan tarkkaan. Nykyaikainen tievalaistus onkin huolella mietittyä. Uusien LED-valaisimien ja huolellisen suunnittelun ansiosta myös häiriövalon määrä ympäristössä vähentyy. Jo nyt on havaittavissa, että kaupunkien yötaivaat eivät enää hohda yhtä oranssina kuin ennen.

Hyötykustannussuhde on vertaansa vailla

Hyötykustannussuhde valaisinsaneerauksissa on huikean hyvä. Kohteesta ja sähkön hinnasta riippuen investointi maksaa itsensä takaisin jo 2–4 vuodessa. Lisäksi säästöjä syntyy ja liikenneturvallisuus parantuu, kun liikenteen seassa suoritetaan vähemmän huoltokäyntejä. Kaksi vuotta sitten saneeratut kohteet ovat jo maksaneet itsensä takaisin energiansäästöinä.

Tehtävää on kuitenkin paljon, sillä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhä 19 500 kpl suurpainenatriumvalaisinta ja vielä vain 3500 kpl LED-valaisinta. Valaistuksen vihreää siirtymää hidastaa rahoituksen niukkuus. Nykytasoisella rahoituksella siirtymä uhkaa venyä vuosikymmenen lopulle, ja säästöt jäävät odottamaan itseään.

Vaihtoehdot vähissä – viimeinen sammuttaa valot?

Valaistuksessa pyritään säästämään myös muilla keinoin. Valituilla hiljaisilla tieosuuksilla on käytössä yösammutukset, ja koko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on käytössä kesäsammutus. Täysi kesäsammutus kestää noin kuusi viikkoa juhannuksen molemmin puolin.

Tievalaistuksen pylväät, laitteet ja valaisimet ikääntyvät kuitenkin nopeammin kuin niitä nykyisellä rahoitustasolla voidaan uusia. Väistämättä kysymykseen tulee tulevina vuosina myös hiljaisimpien tieosuuksien tievalaistuksen purkaminen viimeistään niiden elinkaaren päättyessä. Kaikkien nykyisten valaistujen tieosuuksien kuntoon laittamiseen ei rahoitus tule riittämään nykytasolla. Maantien varren pienten kylien kohdalle on aikanaan rakennettu tievalaistus liikenneturvallisuustoimenpiteenä, kun kulkijoita on ollut niin kyläkouluun kuin -kauppaankin. Palveluiden lähdettyä vähentyy myös tiellä kulkijat ja lopulta viimeinen joutuu tekemään ratkaisun – sammuuko tievalotkin?

Investoinnit valaisinsaneerauksiin tänään maksavat itsensä takaisin jo muutaman vuoden kuluessa. Sen jälkeen voisi jopa sanoa, että säästöt alkavat omalta osaltaan maksamaan tievalaistuksen ylläpitoa. Investoinnit ovat tärkeitä nyt, eihän jätetä niitä odottamaan tulevaa?

Atte Arkko
Tienpidon asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mietteitä väylien rahoituksesta ja investointien vaikuttavuudesta

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2023-2030 on parhaillaan lausuntokierroksella www.lausuntopalvelu.fi -palvelussa 2.5.2022 saakka. Perusväylänpidon määrärahat nousevat esiin useissa uutisissa. On ajankohtaista pohtia julkisten investointien merkitystä meille kaikille.

Julkisen sektorin menokehys sisältää sekä julkisen kulutuksen että julkiset investoinnit. Menoja tulisi pystyä leikkaamaan ja investointeja kasvattamaan. Julkisen sektorin kannattaa tehdä kustannustehokkuuden (hyötykustannussuhde H/K) kannalta hyviä investointeja velkarahallakin.

Julkisilla menoilla ja investoinneilla on ulkoisvaikutus. Julkisten menojen kasvu siirtyy tulojen kasvuna yhteiskunnalle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille. Tämä kasvattaa yksityistä kulutusta, joka puolestaan synnyttää lisää tulojen kasvua rahan kiertokulun vuoksi. Syntyy kerroinprosessi, joka saa aikaan kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (BKT) kasvun. Menoista julkisen kulutuksen ulkoisvaikutus on kertoimeltaan alle ykkösen, joten BKT ei kasva samassa suhteessa kuin menot lisääntyvät. Kannattavilla investoinneilla kerroinvaikutus on yli ykkösen. Se tarkoittaa, että tuottava investointi kasvattaa BKT:ta ja myös verokertymää enemmän kuin investoinnin menot ovat. Eli investoinnista aiheutunut tulolisäys itsessään maksaa investoinnin takaisin, joten se kannattaisi tehdä vaikkapa velkarahalla. Ja näin myös yrityspuoli toimii, otetaan lainaa, investoidaan, kasvatetaan liikevaihtoa jne.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä lainataakan kasvaessa, mutta on se kuitenkin loogista: lainarahaa pitäisi käyttää omien tulojen kasvattamiseen, ei niinkään tuottamattomaan kulutukseen. Tärkeämpää kuin absoluuttinen valtionvelan määrä on velan suhde BKT:hen. Kustannustehokas investointi kasvattaa BKT:ta enemmän kuin lainasummaa, mutta kulutukseen ohjattu raha taas kasvattaa lainasummaa enemmän kuin BKT:ta.

Julkisten investointien vaikutukset ulottuvat laajemmalle talouteen, kuin mitä pelkät investoinnin suorat vaikutukset ovat. Näistä julkisista investoinneista esimerkkinä toimii vaikkapa meidän tieinvestointimme. Yksityiset investoinnit eivät voi yksin vastata kansantalouden kehittymisestä, sillä vapaat markkinat eivät meillä tuota kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria. Yritykset tarvitsevat omien investointiensa lisäksi infrastruktuuri-investointeja; katuja, viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja telekaapeleita, jne. Talouskasvun edellytyksenä olevien investointien tulisi jakaantua julkiselle ja yksityiselle esimerkiksi noin 20%/80% -suhteessa. Suhde riippuu valtion talouden kehitysasteesta. Leikkaamalla omasta julkisen sektorin 20% osuudestamme vaikeutamme yksityissektorin 80% osuuden kehitystä.

Kustannustehokkailla investoinneilla on vaikutusta talouteen myös aluetasolla. Valtiotason lisäksi myös alueiden kehityksessä nähdään samanlaiset tulojen kasvun mahdollistamat hyvinvoinnin lisääntymisen vaikutukset, ja reaaliansioiden kasvu kohdistuu myös yksityisille ihmisille.

Kokonaistuotannon yhtenä oleellisena osatekijänä on pääomakannan määrä. Pääomakanta tarkoittaa esim. rakennuksia, tuotantolaitoksia, koneita, infrastruktuuria, jne. Pääomakannan kuluessa sitä pitää ylläpitää jatkuvilla korjaus- ja korvausinvestoinneilla. Tienpitäjän näkökulmasta tätä pääomakantaa on meidän yhteinen maantieverkko rakenteineen ja laitteineen. Tieverkon kunnon rapistuminen, kasvava korjausvelka ja viivästyneet investoinnit hidastavat omalta osaltaan kokonaistuotannon kasvua ja sitä kautta heikentävät elintason nousun edellytyksiä.  

Kun julkinen sektori panostaa infrastruktuuriin ja luo sitä kautta edellytyksiä yksityisille investoinneille, niin kansantalous kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Tästä vaurastumisesta hyötyy koko yhteiskunta.

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Liikenne ja infrastruktuuri
ELY-keskus