Lestijoen kunnostus: kiviä takaisin vanhaan uittoväylään

Kuten muuallakin Suomessa Keski-Pohjanmaalla tukkipuuta uitettiin aikoinaan kohti alajuoksun sahoja ja tehtaita. Lestijoella uittoa varten tehtiin koskiperkauksia 1910–1940-luvuilla. Uittosääntö vahvistettiin vuonna 1940. Viimeiset tukit uitettiin 1950-luvun lopulla. Toimintaa varten perustettu uittoyhdistys lakkautti itsensä 1970-luvulla. Vesistöjen rakentaminen oli ollut vallitseva suuntaus, mutta 1980-luvulle tultaessa kannanotot luonnon säilyttämisen ja virkistyskäytön kehittämisen puolesta alkoivat yleistyä. Koskiensuojelulaki esti uuden vesivoiman rakentamisen vuodesta 1987 alkaen. Lestijoen vesistön luonnontaloudellinen kehittämissuunnitelma tuli hyväksytyksi laajan ja yksimielisen yhteisymmärryksen myötä vuonna 1989.

Uiton päätyttyä vesistö oli palautettava edeltäneeseen tilaansa valtion toimesta. Lestijoen suunnitelma tehtiin Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirissä. Kalataloudellisille kunnostuksille haettiin lupaa sekä samalla uittosäännön kumoamista vuonna 1991. Eloisaksi kuvaillun katselmustoimituksen jälkeen vesioikeus myönsi luvan ja kumosi säännön. Vesiylioikeus oli samaa mieltä. Asiaa vastustettiin yli sadan henkilön tai yhteisön sekä kahden kunnan voimin. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei osannut tai halunnut ratkaista kunnostusasiaa, vaan palautti sen tarkempaan suunnitteluun. Elettiin vuotta 1997. 

Jokivarren kansaa kuultiin yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Suunnitelmia tarkennettiin. Kunnostamista vastustettiin edelleen runsaslukuisesti, varsinkin joen alaosalla. Lupaa haettiin vain yläosalle, missä kunnostuksen toteuttaminen arveltiin mahdolliseksi. Lupa tuli KHO:sta saakka, mutta vain kunnostamiselle, sillä uittoperatun alaosan kunnostamatta jättäminen olisi ollut vastavirtainen vesilain kanssa. Asia tuli korjata täydennetyllä hakemuksella. Elettiin vuotta 2005.

Kolmas ja viimeinen luvanhakukierros ei poikennut suuresti edellisestä. Runsaiden muistutusten myötä asia eteni taas päätyyn asti. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lupa Lestijoen alaosan kunnostukselle sai lainvoiman vuonna 2013. Prosessi vesilain yksiselitteisen määräyksen täyttämiseksi kesti 22 vuotta. Sillä aikaa Suomen kaikki muut entiset uittojoet kunnostettiin.

   

On kirjoitettu, että Keski-Pohjanmaa on perinteisesti ollut vanhoillista seutua. Maanomistusta on arvostettu muutenkin kuin markkina-arvossa. Se on toisaalta hyvä asia. Ihmiset eivät herkästi muuta pois. Kylät pysyvät pitempään elinvoimaisina. Toisaalta muutosten ja uudistusten hyväksyminen on voinut olla vaikeampaa. Varsinkin jos muutokset jotenkin saattavat rajoittaa perustuotantoon nojautuvia elinkeinoja. Ylintä osaa lukuun ottamatta Lestijokivarsi on paljolti maatalouden käytössä. Miten käy maanviljelyn, jos uiton jälkeisen ennallistamisen jälkeen Lestijoen vesi ei enää mahtuisi uomaansa? Tulisiko pahemmat tulvat keväällä ja syksyllä, talvella hyyteet? Kesäisin kalastajat ainakin miehittäisivät rannat. Miten käy muun virkistyskäytön ja muiden arvokkaiden lajien, kun kunnostuksissa suositaan vain kaloja ja erityiseksi mainittua meritaimenta? Kunnostukset tehtiin vuosina 2004–2006 ja 2014–2016. Ei ole aiheutunut mainittavia tulvia, ei hyyteiden lisääntymistä. Äärevöityneet ilmasto-olosuhteet toki aiheuttavat haasteensa, mutta ovat kunnostuksista riippumattomia.

Lestijoen kunnostuksella on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Myös joen erityissuojelu ja Natura-verkostoon liittäminen ovat osaltaan vaikuttaneet asioiden kulkuun. Negatiivissävytteiset valitukset, muistutukset, vastineet ja muut ovat kuohuttaneet ja ehkä synkistäneetkin ihmisten mieliä. Mutta eivät kuitenkaan kaikkien. Luvan haun alkuvaiheessa, talouden matalasuhdanteen aikaan vuonna 1994 (16.2.1994) nimimerkki Varamies pakinoi Lestijoki-lehdessä: ”Lestijoen koskissa on huikeita määriä kiviä ja niiden siirtäminen tarjoaa mukavia kesätyöpaikkoja. Koulutus alkaa kuivaharjoitteluna tennishallissa ja vähitellen siirrytään uimahallin puolelle vesimärkäharjoitteluun. Joen vapauduttua jääpeitteestä ja veden lämmettyä siirrytään koskille tositoimiin’. Pitkän tarinan päätteeksi Varamies kirjoittaa: ’Ihmismielen kuumenemisesta huolimatta jää peittää Lestijoen. Koskikara koskisulassa pujahtaa pinnan alle kirppuja natustelemaan. Saukko vetää kirjolohen jään reunalle ja ristii tassunsa ruokarukoukseen. Syvä rauha syvänteissä.”

 

Tommi Seppälä
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ähtävänjoen korkeussuhteita selvittämässä

ELY-keskusten erilaisista tehtävistä ympäristöpuolen tulvasuojeluun liittyvä suunnittelutyö on varsinkin joenvarsilla asuvien ihmisten kannalta yksi merkittävimmistä. Kevätaikaan ajoittuvat sulamisvesitulvat aiheuttavat usein ongelmia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuualueen joissa. Vaikka lumen sulamisen seurauksena aiheutuvat tulvat ovat niitä yleisimpiä, voi ongelmia aiheutua myös muista vesistöön vaikuttavista tekijöistä. Näihin tekijöihin lukeutuvat hyydepadot, jotka usein aiheuttavat tulvaongelmia Evijärven alapuolisen Ähtävänjoen pääuomassa. Ähtävänjoki on hyydepatojen muodostumisen kannalta varsin otollinen kohde, ja siksi niiden purkaminen sen varrella vaatii erillisiä toimenpiteitä lähes joka talvi. Alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulvasuojelun parantamiseksi suoritettiin siksi tänä kesänä varsin kattavia korkeusmittauksia. ELY-keskuksen harjoittelijana pääsin itse tekemään tätä korkeuskartoitustyötä, jonka perusteella yritetään löytää suurimmassa tulvavaarassa olevat kiinteistöt.

Hyydepadoista

Hyydepadot itsessään eivät ehkä ole kovin yleisesti tunnettu ilmiö. Niiden muodostuminen jokiin vaatii varsin erityiset olosuhteet, minkä vuoksi niistä johtuvia tulvia ei nähdä kaikilla vesistöalueilla. Hyydettä syntyy yleensä alkutalvesta kovemmilla pakkasjaksoilla, ennen joen jääkannen rakentumista. Tällöin veden alijäähtymisen seurauksena siihen syntyy pieniä jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja uppoavat virtaavan veden turbulenssin ansiosta joen pohjaan. Jääkiteitä kerääntyy enemmän erityisesti joen matalampien koskiosuuksien kiviin ja mm. siltojen rakenteisiin. Tarpeeksi kasaannuttuaan ne muodostavat hyydettä, joka joen pohjaa tukkiessaan samalla pienentää sen poikkipinta-alaa. Tällöin joki patoutuu pohjastaan, ja sen pinta alkaa nousta, jolloin muodostuu niin sanottu hyydetulva. Hyydepadon muodostumiseen tarvitaan siis jonkun aikaa kestävä kovempi pakkasjakso, soveltuvia koskiosuuksia ja tarpeeksi suuri virtaama, joka lisää veden turbulenssia ja estää sen jääkannen muodostumisen. Koska Ähtävänjoki varsin usein kohtaa nämä vaatimukset, muodostuu siinä myös toistuvasti rakennuksia vaarantavia ja toimenpiteitä vaativia tulvia.

Mittauksista

Harjoittelijana kesällä tekemäni mittaustyö käsitti suuren osan Ähtävänjoen pääuomaa sen suualueelta Pedersören ja Evijärven kuntien välisen rajan lähistölle asti. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti joen useiden koskien yläjuoksun puoleiset asutetut alueet. Tietoa haluttiin mm. joen varrella sijaitsevien kiinteistöjen pihojen ja asuinrakennusten korkeuksista suhteessa joen vedenpintaan. Kerätyn mittaustiedon avulla voidaan arvioida paljonko vesi voi joessa nousta, ennen kuin kiinteistöjen rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Mittauksia tehtiin lisäksi myös asunrakennusten kellareista, jotka usein ovat matalan korkeustasonsa vuoksi erityisessä kastumisvaarassa. Samoin huomioitiin erilaiset kiinteistöiltä lähtevät, jokeen yhteydessä olevat kuivatus- ja jätevesiputket. Alueella pidempään asuneelta väestöltä sai usein myös hyödyllistä tietoa joen aiemmista tulvatilanteista. Vaikka Ähtävänjoki ja sen varren kylät olivat minulle ennestään vieraita, opin varsin nopeasti tuntemaan alueen maaston ja osin myös joen varrella asuvat ihmiset.

ELY-keskuksen harjoittelijana olen kokenut saavani hyödyllistä kokemusta tulevaisuuden varalle. Vaikka moni työhön liittyvä asia oli minulle vielä ennen kesän alkua vieras, tunnen sopeutuneeni paikkaan nyt varsin hyvin. Työssäni olen pitänyt erityisesti sen tuomasta tietynlaisesta vastuusta. Olen itse saanut suunnitella, miten ja missä järjestyksessä suoritan maastotyöni, ja olen itse vastuussa myös mittaustyön tulosten perusteella laatimastani raportista. Koska tekemääni työtä tullaan myöhemmin osin käyttämään Ähtävänjoen tarkemman tulvasuojelusuunnittelun perustana, koen sillä olevan myös paikallisia ihmisiä hyödyttävää käytännön merkitystä.

 

 

Jonas Ingves
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Sopivasti vettä kaikille!

Miksi vesistöjä säännöstellään?

Vesistön säännöstelyssä säädellään vedenkorkeuksia ja virtaamia patorakenteiden avulla. Monin paikoin säännöstelyn ensisijainen tavoite on alun perin ollut maatalouden tulvasuojelu. Nykyisin keskeisellä sijalla on asutuksen ja yhteiskunnan infrastruktuurin suojaaminen tulvilta.

Moniin säännöstelyhankkeisiin on liittynyt vesivoimalaitoksen rakentaminen ja energiatuotanto. Paikoin vesistöjä säännöstellään myös teollisuuden vedenhankintaa varten. Lisäksi vesistöjen virkistyskäyttö ja vesiensuojelu ovat tärkeitä säännöstelyn tavoitteita.

Miksi pohjalainen joki tulvii?

Pohjanmaan joille on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on tyypillisesti suurimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti pieniä, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä. Tulvat eivät aiheudu niinkään suuresta vesimäärästä, vaan jokilaakson tasaisuudesta ja uoman pienuudesta. Alueen vähäjärvisyys, järvien sijoittuminen latva-alueille sekä pelto- ja metsäojitukset lisäävät virtaamavaihteluita. Jokien vedenkorkeusvaihtelut saattavat olla useita metrejä vesitilanteesta riippuen. Keväisin tulvia aiheuttavat lumien sulaminen ja jääpadot, muina aikoina syynä ovat erityisesti runsaat sateet.

Miten tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely vaikuttaa tulviin?

Tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely tasaavat virtaamien vaihtelua ääripäästä toiseen. Tulva-aikana jokien virtaamaa pyritään hillitsemään keräämällä suuren tulvavirtaaman aikana vettä tekojärviin ja säännösteltyihin järviin. Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin ja vedenkorkeus on alimmillaan juuri ennen lumien sulamisen alkamista. Taso, jolle järvien pinnat lasketaan ennen lumien sulamista, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja lumen määrän mukaan.

Keväällä järviin on tarpeen kerätä sulamisvesiä niin paljon, että vedenpinta on hyvällä korkeudella kesän virkistyskäyttöä ajatellen. Vettä täytyisi järvissä riittää myös kuivina kesinä, jolloin vedenpinta saattaa alentua pelkästään haihdunnan vaikutuksesta yli senttimetrillä päivässä, vaikka järvestä ei juoksutettasi vettä pois ollenkaan. Kesäaikaan säännösteltyjen luonnonjärvien vedenkorkeudet pyritään usein pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa, jos vettä vain riittää. Useissa järvissä on minimijuoksutusvelvoite eli järven säännöstelypadon kautta tulee juoksuttaa vettä koko ajan alapuoliseen jokeen, jotta joen vesi vaihtuu ja vesiluonnon tila pysyy parempana.

Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on tarpeen varautua myös runsaisiin sateisiin. Jokilaaksojen tulvia ajatellen olisi hyvä, että sadevesille olisi varastointitilaa muulloinkin kuin keväällä jokien sadetulvavirtaamien hillitsemiseksi.

Vesien säännöstely pienentää yleensä vedenkorkeuksien vaihtelua huomattavasti luonnontilaiseen verrattuna. Vesiolosuhteista riippumatta vedenkorkeudet ovat yleensä lähellä ajankohdan keskiarvoa.

Lappajärveä säännöstellään Niskan säännöstelypadon avulla.

Virkistyskäyttöä…

Alkukesällä 2014 Hirvijärven tekojärvellä oli niukasti vettä.

Vesistön säännöstelyn lupa ja sen muuttaminen

Vesistön säännöstelyyn tarvitaan vesilain mukainen lupa. Säännöstelyä koskevaan lupapäätökseen liittyy lupaehtoja, joissa määritetään esimerkiksi vedenkorkeudelle ylä- ja alarajat sekä ehtoja virtaamalle Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät säännöstelyluvan ja ELY-keskukset valvovat säännöstelyjen lupaehtojen noudattamista.

Valtaosa säännöstelyluvista on myönnetty 1950–1970-luvuilla. Sittemmin vesistöihin liittyvät odotukset ja arvostukset ovat muuttuneet, minkä vuoksi säännöstelyjä on ollut tarpeen kehittää. Säännöstelyjen kehittämisessä pyritään yhteen sovittamaan eri tahojen tarpeet ja näkemykset.  Säännöstelyn kehittämisen keskeisenä tavoitteena on usein vesiluonnolle ja virkistyskäytölle aiheutuneiden kielteisten vaikutusten lieventäminen.

Tällä hetkellä monissa vesistöissä selvitetään onko säännöstelyn lupaehtoja tarpeen tarkistaa ilmastonmuutokseen varautumisen vuoksi. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaih­telua. Ilmaston muutokseen varautumisen vuoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on esimerkiksi vuonna 2015 hakenut säännöstelylupaan muutosta Liikapuron, Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärville.

Liikapuron tekojärven patopengertä.

Ilmaston muutos ja Pohjanmaan vesistöt

Pohjanmaalla kevään lumen sulamistulvien ennustetaan tulevaisuudessa pienenevän lauhempien ja vähälumisempien talvien johdosta. Kesän vedenkorkeudet todennäköisesti alenevat useissa järvissä aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan vaikutuksesta. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat voivatkin tulevaisuudessa olla pohjalaisilla järvillä entistä suurempi ongelma. Syksyn sateiden ennustetaan lisääntyvän, jolloin loppusyksyn virtaamat ja syystulvien riskit kasvavat. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee tulevaisuudessa vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Myös hyyde­tulvien riski kasvanee ilmastonmuutoksen myötä.

Hyydettä Lapuanjoelle Tampparikosella tammikuussa 2016.

Valtio säännöstelee Pohjanmaalla

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella valtio on säännöstelyluvan haltijajana useissa jokilaaksoissa, koska säännöstelyhankkeilla on ollut laajalle ulottuvia vaikutuksia. ELY-keskus huolehtii valtion vastuulla olevista säännöstelyistä runsaalla kymmenellä tekojärvellä ja noin 30 luonnonjärvellä. Valtion lisäksi muita säännöstelyluvanhaltijoita ovat mm. voimayhtiöt, kunnat ja järjestely-yhtiöt.

Kyrönjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön allasta sekä Seinäjärven luonnonjärveä. Lapuanjoen vesistöalueelle säännöstellään Hirvijärven ja Varpulan tekojärviä, Hipin allasta ja luonnonjärvistä mm. Kuortaneenjärveä, Kuorasjärveä ja Kätkänjärveä.

Ähtävänjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Alajärveä, Lappajärveä ja Evijärveä. Lappajärven suuresta koostaan johtuen järven pinnanmuutokset ovat hitaita ja esimerkiksi syksyn runsaat sateet vaikuttavat alueella ainakin seuraavaan kevääseen asti.

Perhonjoen vesistöalueella Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärvet ovat valtion vastuulla. Säännösteltyjä luonnonjärviä ovat mm. Halsuanjärvi sekä Perhonjoen keskiosan järviryhmä.

Närpiönjoen vesistöalueella säännösteltyjä järviä ovat Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Västerfjärdenin allas ja Säläisjärvi, joiden kaikkien säännöstelyluvat ovat valtiolla. Västerfjärdenin altaan osalta vastuu on siirretty sopimuksella Kaskisten metsäteollisuudelle.

Valtion vastuulla olevia säännöstelyjä päivittäisiä toimenpiteitä hoitavat sopimuksella pääosin voimayhtiöt ja yksityiset tehtävään nimetyt henkilöt. He siis avaavat ja sulkevat säännöstelypatojen luukkuja joko paikanpäällä käyden tai valvomosta etäyhteydellä.  ELY-keskus vastaa säännöstelyjen ohjauksesta: kulloiseenkin vesitilanteeseen sopivista juoksutuksista ja tavoitevedenkorkeuksista sovitaan säännöstelyä hoitavan tahon kanssa. Säännöstelyjen ohjaus ja hoito edellyttää vesistöjen, vesistörakenteiden ja säännöstelylupien hyvää tuntemusta ja kokemusta erilaisista vesi- ja jäätilanteista.

Tekojärvet ja säännöstellyt luonnonjärvet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Millä tiedolla vesistöjä säännöstellään?

Vesitilanteen seurannassa ja säännöstelyn hoidossa käytetään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä vesistömallijärjestelmää, jonka avulla voidaan tarkastella vesistöalueen vesitilannetta ja sen kehittymistä. Vesistöennusteiden laskennassa hyödynnetään ympäristöhallinnon hydrologisen havaintoverkoston havaintoja, Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoja ja ennusteita, säätutkan sadetietoja sekä satelliittien lumen peittävyystietoja. Vesistöennusteita voi seurata osoitteessa www.ymparisto.fi/vesistoennusteet. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen jokien ja järvien mittausasemien vedenkorkeus- ja virtaamahavaintoja voi seurata osoitteesta http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/RealTime/lsu.htm

 

Katja Haukilehto
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus