Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmissa varaudutaan tulvien vaikutuksiin nyt ja tulevaisuudessa

Pohjanmaan lakeudet tunnetaan tulvistaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tulvia on koettu mm. Ähtävänjoella, Kimonjoella ja Vöyrinjoella, Lapuanjoella, Kyrönjoella, Maalahdenjoella, Närpiönjoella ja Lapväärtin-Isojoella. Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja rakennuksille ja omaisuudelle, liikenne- ja sähköverkolle sekä ympäristölle. Vakavimmissa tulvatilanteissa on myös turvauduttu ihmisten ja tuotantoeläinten evakuointiin tulva-alueilta.   

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sää- ja vesioloihin liittyviä ääritilanteita (Lue lisää: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä | Vesi.fi). Pohjalaismaakunnissa tulisi varautua rankkasadetulvien yleistymiseen ja tulvien vuodenaikaisrytmin muutoksiin. Perinteisten kevättulvien ennustetaan pienenevän ja toisaalta talviaikaisten tulvien yleistyvän. Myös hyydetulvien ennustetaan lisääntyvän leutojen talvien seurauksena. Merenkurkun alueella maankohoaminen vähentää vielä vuosisadan puolivälissäkin merenpinnan nousun ennustettuja vaikutuksia merivesitulviin.  

Hyydettä.

Viidellä alueella on merkittävä tulvariski 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee viisi EU:n tulvadirektiivin mukaan määriteltyä merkittävää vesistöjen tulvariskialuetta: Lapua (Lapuanjoki), Ilmajoki – Seinäjoki ja Ylistaro – Koivulahti (Kyrönjoki), Laihia – Tuovila– Runsor (Laihianjoki) sekä Lapväärtti (Lapväärtin-Isojoki).  Näiden lisäksi Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsee yhteensä 11 muuta tulvariskialuetta, joilla tehdään myös suunnittelua ja toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Pohjalaismaakuntien tulvariskialueisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.vesi.fi/tulvat-pohjalaismaakunnissa/. Suuri osa alueemme vesistöistä on tulvakartoitettu ja tulvakartat löytyvät kootusti osoitteesta www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

Merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille on laadittu alueellisessa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmat kokoavat yhteen perustietoa vesistöalueesta, sen tulvariskeistä ja vahinkoarvoista. Mukana on myös vesistöalueen tulvaryhmän asettamat tavoitteet ja toimenpiteet alueen tulvariskien vähentämiseksi. Lisäksi hallintasuunnitelmassa kuvataan, miten osallistaminen ja tiedottaminen on varmistettu hallintasuunnitelman laatimisvaiheessa. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt 22.12.2021 Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027. Kaikki Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät verkosta osoitteesta www.vesi.fi/trh (Alueelliset tulvariskisisällöt > Pohjanmaa tai Etelä-Pohjanmaa).  

Kyrönjoki.

Toimenpiteillä edistetään sopeutumista ja varautumista ilmastonmuutokseen

Kaikissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa keskeisiksi toimenpiteisiksi on tunnistettu ennakoiva suunnittelu, kuten tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa sekä tulvaennusteiden ja -kartoitusten kehittäminen ja ennakkovaroitusjärjestelmät. Lisäksi tärkeänä pidetään kuntien, asukkaiden ja muiden toimijoiden omatoimista varautumista tulvatilanteisiin ja yhteistyön kehittämistä tulvatilanteita varten. Kaikkien näiden toimenpiteiden arvioidaan myös helpottavan sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vesistöissä, joissa on säännösteltyjä järviä, säännöstelykäytäntöjä muuttamalla voidaan varautua perinteisten kevättulvien lisäksi ympärivuotisiin tulviin. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä, kuten vesien pienimuotoisella pidättämisellä, katsotaan laajassa mittakaavassa olevan tärkeä merkitys tulvahuippujen pienenemiselle herkästi tulvivilla alueilla. Pienimuotoisen pidättämisen keinoja ovat esimerkiksi kosteikot, tulva-altaat sekä metsä- ja maatalouden vesiensuojelurakenteet. Näiden toimenpiteiden arvioidaan myös parantavan vesien tilaa ja lisäävän luonnon monimuotoisuutta.  

Tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteena on, että ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu vaaraa ja että yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat suojassa erittäin harvinaisenkin tulvan sattuessa. Toimenpiteiden toteutuminen edellyttää jokilaaksojen asukkaiden, toiminnanharjoittajien, kuntien, pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja tulvakeskuksen panosta.  

Tie poikki tulvan vuoksi.

Planerna för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen omfattar översvämningsverkningar både nu och i framtiden 

De österbottniska slätterna är kända för sina översvämningar och under de senaste tio åren har översvämningar inträffat bland annat längs Esse å, Vörå och Kimo å, Lappo å, Kyro älv, Malax å, Närpes å och Lappfjärds å. Översvämningarna har orsakat skador på byggnader och annan egendom, väg- och elnätet samt miljön. Vid de värsta översvämningarna har man också varit tvungen att evakuera människor och produktionsdjur från de översvämningsdrabbade områdena.   

Enligt prognoserna kommer klimatförändringen att leda till att extremt väder ökar (läs mer i bloggen (på finska) på vatten.fi: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä). I de österbottniska landskapen bör man förbereda sig på det oftare förekommer översvämningar som beror på störtregn och på att det sker förändringar i årstidsrytmen för översvämningar. De traditionella vårflödena beräknas bli mindre, men å andra sidan beräknas översvämningar vintertid bli vanligare. Enligt prognoserna kommer även översvämningar på grund av kravis att öka som en följd av de milda vintrarna. I Kvarkenområdet motverkar landhöjningen ännu fram till mitten av århundradet de konsekvenser som en stigande havsnivå har på översvämningar från havet.  

På fem områden är översvämningsrisken betydande 

På NTM-centralen i Södra Österbottens område finns fem områden som har angetts ha betydande risk för översvämningar enligt EU:s översvämningsdirektiv: Lappo (Lappo å), Ilmajoki–Seinäjoki och Ylistaro–Kvevlax (Kyro älv), Laihela–Toby–Runsor (Laihela-Toby å) samt Lappfjärd (Lappfjärds å).   Utöver dessa finns det totalt 11 andra områden med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen. Även för dessa områden finns planer och åtgärder för att minska översvämningsrisken. Mer information om områdena med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen finns på https://www.vesi.fi/sv/oversvamningar-i-landskapen-i-osterbotten/. En stor del av vattendragen i vårt område har översvämningskarterats och översvämningskartorna hittas samlade på adressen www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

På områden med betydande översvämningsrisk har det i form av regionalt samarbete utarbetats planer för hanteringen av översvämningsrisker. Hanteringsplanerna samlar grundläggande uppgifter om avrinningsområdet, dess översvämningsrisker och uppskattningar av skadorna. Planerna inkluderar även de mål som ställts av översvämningsgruppen och åtgärderna för att minska översvämningsriskerna. Utöver det beskrivs hur deltagande och information om utarbetandet av planerna har genomförts. Jord- och skogsbruksministeriet har 22.12.2021 godkänt planerna för hantering av översvämningsrisker i Lappo ås, Kyro älvs, Toby-Laihela ås och Lappfjärds ås avrinningsområden för åren 2022–2027. Alla planer för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen finns på webben: https://www.vesi.fi/sv/hantering-av-oversvamningsrisker/.  

Jäiden sahausta.

Åtgärderna främjar anpassningen till och beredskapen inför klimatförändringen

I alla hanteringsplaner har identifierats att förhandsplanering är en central åtgärd, bland annat hur översvämningar beaktas i planeringen av markanvändningen och hur översvämningsprognoser och -karteringar kan utvecklas, liksom även varningssystem. Dessutom anses det vara viktigt att kommuner, invånare och andra aktörer har egen beredskap inför översvämningar och att samarbetet mellan olika parter utvecklas för att kunna hantera översvämningssituationer. Alla dessa åtgärder anses också underlätta anpassningen till klimatförändringen. I vattendrag där det finns reglerade sjöar, är det möjligt att förbereda sig för såväl vårflöden som stora flöden andra tider på året genom att justera regleringspraxis.  Åtgärder som görs i avrinningsområdet, till exempel genom att i liten skala kvarhålla vatten, kan ha en avsevärd betydelse i större omfattning när det är frågan om att skära ner flödestoppar i översvämningskänsliga områden. Olika sätt att kvarhålla flödesvatten i liten skala är till exempel våtmarker, flödesbassänger och konstruktioner för vattenskydd inom jord- och skogsbruket. Dessa åtgärder bedöms också förbättra vattnens status och öka naturens mångfald.  

Målet med planeringen av hantering av översvämningsrisker är att se till att människors hälsa och säkerhet inte är i fara och att verksamheter som är viktiga för samhället är skyddade även om en mycket sällsynt översvämning skulle inträffa. Genomförandet av åtgärderna förutsätter insatser från ådalarnas invånare, verksamhetsutövare, kommuner, räddningsverk samt regionala myndigheter och Översvämningscentret.  

Erika Saarenpää
Vesitalousasiantuntija,
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Vattenhushållningsexpert,
NTM-centralen i Södra Österbotten

Ähtävänjoen korkeussuhteita selvittämässä

ELY-keskusten erilaisista tehtävistä ympäristöpuolen tulvasuojeluun liittyvä suunnittelutyö on varsinkin joenvarsilla asuvien ihmisten kannalta yksi merkittävimmistä. Kevätaikaan ajoittuvat sulamisvesitulvat aiheuttavat usein ongelmia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuualueen joissa. Vaikka lumen sulamisen seurauksena aiheutuvat tulvat ovat niitä yleisimpiä, voi ongelmia aiheutua myös muista vesistöön vaikuttavista tekijöistä. Näihin tekijöihin lukeutuvat hyydepadot, jotka usein aiheuttavat tulvaongelmia Evijärven alapuolisen Ähtävänjoen pääuomassa. Ähtävänjoki on hyydepatojen muodostumisen kannalta varsin otollinen kohde, ja siksi niiden purkaminen sen varrella vaatii erillisiä toimenpiteitä lähes joka talvi. Alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulvasuojelun parantamiseksi suoritettiin siksi tänä kesänä varsin kattavia korkeusmittauksia. ELY-keskuksen harjoittelijana pääsin itse tekemään tätä korkeuskartoitustyötä, jonka perusteella yritetään löytää suurimmassa tulvavaarassa olevat kiinteistöt.

Hyydepadoista

Hyydepadot itsessään eivät ehkä ole kovin yleisesti tunnettu ilmiö. Niiden muodostuminen jokiin vaatii varsin erityiset olosuhteet, minkä vuoksi niistä johtuvia tulvia ei nähdä kaikilla vesistöalueilla. Hyydettä syntyy yleensä alkutalvesta kovemmilla pakkasjaksoilla, ennen joen jääkannen rakentumista. Tällöin veden alijäähtymisen seurauksena siihen syntyy pieniä jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja uppoavat virtaavan veden turbulenssin ansiosta joen pohjaan. Jääkiteitä kerääntyy enemmän erityisesti joen matalampien koskiosuuksien kiviin ja mm. siltojen rakenteisiin. Tarpeeksi kasaannuttuaan ne muodostavat hyydettä, joka joen pohjaa tukkiessaan samalla pienentää sen poikkipinta-alaa. Tällöin joki patoutuu pohjastaan, ja sen pinta alkaa nousta, jolloin muodostuu niin sanottu hyydetulva. Hyydepadon muodostumiseen tarvitaan siis jonkun aikaa kestävä kovempi pakkasjakso, soveltuvia koskiosuuksia ja tarpeeksi suuri virtaama, joka lisää veden turbulenssia ja estää sen jääkannen muodostumisen. Koska Ähtävänjoki varsin usein kohtaa nämä vaatimukset, muodostuu siinä myös toistuvasti rakennuksia vaarantavia ja toimenpiteitä vaativia tulvia.

Mittauksista

Harjoittelijana kesällä tekemäni mittaustyö käsitti suuren osan Ähtävänjoen pääuomaa sen suualueelta Pedersören ja Evijärven kuntien välisen rajan lähistölle asti. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti joen useiden koskien yläjuoksun puoleiset asutetut alueet. Tietoa haluttiin mm. joen varrella sijaitsevien kiinteistöjen pihojen ja asuinrakennusten korkeuksista suhteessa joen vedenpintaan. Kerätyn mittaustiedon avulla voidaan arvioida paljonko vesi voi joessa nousta, ennen kuin kiinteistöjen rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Mittauksia tehtiin lisäksi myös asunrakennusten kellareista, jotka usein ovat matalan korkeustasonsa vuoksi erityisessä kastumisvaarassa. Samoin huomioitiin erilaiset kiinteistöiltä lähtevät, jokeen yhteydessä olevat kuivatus- ja jätevesiputket. Alueella pidempään asuneelta väestöltä sai usein myös hyödyllistä tietoa joen aiemmista tulvatilanteista. Vaikka Ähtävänjoki ja sen varren kylät olivat minulle ennestään vieraita, opin varsin nopeasti tuntemaan alueen maaston ja osin myös joen varrella asuvat ihmiset.

ELY-keskuksen harjoittelijana olen kokenut saavani hyödyllistä kokemusta tulevaisuuden varalle. Vaikka moni työhön liittyvä asia oli minulle vielä ennen kesän alkua vieras, tunnen sopeutuneeni paikkaan nyt varsin hyvin. Työssäni olen pitänyt erityisesti sen tuomasta tietynlaisesta vastuusta. Olen itse saanut suunnitella, miten ja missä järjestyksessä suoritan maastotyöni, ja olen itse vastuussa myös mittaustyön tulosten perusteella laatimastani raportista. Koska tekemääni työtä tullaan myöhemmin osin käyttämään Ähtävänjoen tarkemman tulvasuojelusuunnittelun perustana, koen sillä olevan myös paikallisia ihmisiä hyödyttävää käytännön merkitystä.

 

 

Jonas Ingves
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m³/s (30.4.1922).

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m³/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Sopivasti vettä kaikille!

Miksi vesistöjä säännöstellään?

Vesistön säännöstelyssä säädellään vedenkorkeuksia ja virtaamia patorakenteiden avulla. Monin paikoin säännöstelyn ensisijainen tavoite on alun perin ollut maatalouden tulvasuojelu. Nykyisin keskeisellä sijalla on asutuksen ja yhteiskunnan infrastruktuurin suojaaminen tulvilta.

Moniin säännöstelyhankkeisiin on liittynyt vesivoimalaitoksen rakentaminen ja energiatuotanto. Paikoin vesistöjä säännöstellään myös teollisuuden vedenhankintaa varten. Lisäksi vesistöjen virkistyskäyttö ja vesiensuojelu ovat tärkeitä säännöstelyn tavoitteita.

Miksi pohjalainen joki tulvii?

Pohjanmaan joille on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on tyypillisesti suurimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti pieniä, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä. Tulvat eivät aiheudu niinkään suuresta vesimäärästä, vaan jokilaakson tasaisuudesta ja uoman pienuudesta. Alueen vähäjärvisyys, järvien sijoittuminen latva-alueille sekä pelto- ja metsäojitukset lisäävät virtaamavaihteluita. Jokien vedenkorkeusvaihtelut saattavat olla useita metrejä vesitilanteesta riippuen. Keväisin tulvia aiheuttavat lumien sulaminen ja jääpadot, muina aikoina syynä ovat erityisesti runsaat sateet.

Miten tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely vaikuttaa tulviin?

Tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely tasaavat virtaamien vaihtelua ääripäästä toiseen. Tulva-aikana jokien virtaamaa pyritään hillitsemään keräämällä suuren tulvavirtaaman aikana vettä tekojärviin ja säännösteltyihin järviin. Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin ja vedenkorkeus on alimmillaan juuri ennen lumien sulamisen alkamista. Taso, jolle järvien pinnat lasketaan ennen lumien sulamista, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja lumen määrän mukaan.

Keväällä järviin on tarpeen kerätä sulamisvesiä niin paljon, että vedenpinta on hyvällä korkeudella kesän virkistyskäyttöä ajatellen. Vettä täytyisi järvissä riittää myös kuivina kesinä, jolloin vedenpinta saattaa alentua pelkästään haihdunnan vaikutuksesta yli senttimetrillä päivässä, vaikka järvestä ei juoksutettasi vettä pois ollenkaan. Kesäaikaan säännösteltyjen luonnonjärvien vedenkorkeudet pyritään usein pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa, jos vettä vain riittää. Useissa järvissä on minimijuoksutusvelvoite eli järven säännöstelypadon kautta tulee juoksuttaa vettä koko ajan alapuoliseen jokeen, jotta joen vesi vaihtuu ja vesiluonnon tila pysyy parempana.

Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on tarpeen varautua myös runsaisiin sateisiin. Jokilaaksojen tulvia ajatellen olisi hyvä, että sadevesille olisi varastointitilaa muulloinkin kuin keväällä jokien sadetulvavirtaamien hillitsemiseksi.

Vesien säännöstely pienentää yleensä vedenkorkeuksien vaihtelua huomattavasti luonnontilaiseen verrattuna. Vesiolosuhteista riippumatta vedenkorkeudet ovat yleensä lähellä ajankohdan keskiarvoa.

Lappajärveä säännöstellään Niskan säännöstelypadon avulla.

Virkistyskäyttöä…

Alkukesällä 2014 Hirvijärven tekojärvellä oli niukasti vettä.

Vesistön säännöstelyn lupa ja sen muuttaminen

Vesistön säännöstelyyn tarvitaan vesilain mukainen lupa. Säännöstelyä koskevaan lupapäätökseen liittyy lupaehtoja, joissa määritetään esimerkiksi vedenkorkeudelle ylä- ja alarajat sekä ehtoja virtaamalle Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät säännöstelyluvan ja ELY-keskukset valvovat säännöstelyjen lupaehtojen noudattamista.

Valtaosa säännöstelyluvista on myönnetty 1950–1970-luvuilla. Sittemmin vesistöihin liittyvät odotukset ja arvostukset ovat muuttuneet, minkä vuoksi säännöstelyjä on ollut tarpeen kehittää. Säännöstelyjen kehittämisessä pyritään yhteen sovittamaan eri tahojen tarpeet ja näkemykset.  Säännöstelyn kehittämisen keskeisenä tavoitteena on usein vesiluonnolle ja virkistyskäytölle aiheutuneiden kielteisten vaikutusten lieventäminen.

Tällä hetkellä monissa vesistöissä selvitetään onko säännöstelyn lupaehtoja tarpeen tarkistaa ilmastonmuutokseen varautumisen vuoksi. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaih­telua. Ilmaston muutokseen varautumisen vuoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on esimerkiksi vuonna 2015 hakenut säännöstelylupaan muutosta Liikapuron, Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärville.

Liikapuron tekojärven patopengertä.

Ilmaston muutos ja Pohjanmaan vesistöt

Pohjanmaalla kevään lumen sulamistulvien ennustetaan tulevaisuudessa pienenevän lauhempien ja vähälumisempien talvien johdosta. Kesän vedenkorkeudet todennäköisesti alenevat useissa järvissä aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan vaikutuksesta. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat voivatkin tulevaisuudessa olla pohjalaisilla järvillä entistä suurempi ongelma. Syksyn sateiden ennustetaan lisääntyvän, jolloin loppusyksyn virtaamat ja syystulvien riskit kasvavat. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee tulevaisuudessa vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Myös hyyde­tulvien riski kasvanee ilmastonmuutoksen myötä.

Hyydettä Lapuanjoelle Tampparikosella tammikuussa 2016.

Valtio säännöstelee Pohjanmaalla

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella valtio on säännöstelyluvan haltijajana useissa jokilaaksoissa, koska säännöstelyhankkeilla on ollut laajalle ulottuvia vaikutuksia. ELY-keskus huolehtii valtion vastuulla olevista säännöstelyistä runsaalla kymmenellä tekojärvellä ja noin 30 luonnonjärvellä. Valtion lisäksi muita säännöstelyluvanhaltijoita ovat mm. voimayhtiöt, kunnat ja järjestely-yhtiöt.

Kyrönjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön allasta sekä Seinäjärven luonnonjärveä. Lapuanjoen vesistöalueelle säännöstellään Hirvijärven ja Varpulan tekojärviä, Hipin allasta ja luonnonjärvistä mm. Kuortaneenjärveä, Kuorasjärveä ja Kätkänjärveä.

Ähtävänjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Alajärveä, Lappajärveä ja Evijärveä. Lappajärven suuresta koostaan johtuen järven pinnanmuutokset ovat hitaita ja esimerkiksi syksyn runsaat sateet vaikuttavat alueella ainakin seuraavaan kevääseen asti.

Perhonjoen vesistöalueella Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärvet ovat valtion vastuulla. Säännösteltyjä luonnonjärviä ovat mm. Halsuanjärvi sekä Perhonjoen keskiosan järviryhmä.

Närpiönjoen vesistöalueella säännösteltyjä järviä ovat Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Västerfjärdenin allas ja Säläisjärvi, joiden kaikkien säännöstelyluvat ovat valtiolla. Västerfjärdenin altaan osalta vastuu on siirretty sopimuksella Kaskisten metsäteollisuudelle.

Valtion vastuulla olevia säännöstelyjä päivittäisiä toimenpiteitä hoitavat sopimuksella pääosin voimayhtiöt ja yksityiset tehtävään nimetyt henkilöt. He siis avaavat ja sulkevat säännöstelypatojen luukkuja joko paikanpäällä käyden tai valvomosta etäyhteydellä.  ELY-keskus vastaa säännöstelyjen ohjauksesta: kulloiseenkin vesitilanteeseen sopivista juoksutuksista ja tavoitevedenkorkeuksista sovitaan säännöstelyä hoitavan tahon kanssa. Säännöstelyjen ohjaus ja hoito edellyttää vesistöjen, vesistörakenteiden ja säännöstelylupien hyvää tuntemusta ja kokemusta erilaisista vesi- ja jäätilanteista.

Tekojärvet ja säännöstellyt luonnonjärvet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Millä tiedolla vesistöjä säännöstellään?

Vesitilanteen seurannassa ja säännöstelyn hoidossa käytetään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä vesistömallijärjestelmää, jonka avulla voidaan tarkastella vesistöalueen vesitilannetta ja sen kehittymistä. Vesistöennusteiden laskennassa hyödynnetään ympäristöhallinnon hydrologisen havaintoverkoston havaintoja, Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoja ja ennusteita, säätutkan sadetietoja sekä satelliittien lumen peittävyystietoja. Vesistöennusteita voi seurata osoitteessa www.ymparisto.fi/vesistoennusteet. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen jokien ja järvien mittausasemien vedenkorkeus- ja virtaamahavaintoja voi seurata osoitteesta http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/RealTime/lsu.htm

 

Katja Haukilehto
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus