Maaseutuohjelman kuulumisia

Hankkeisiin ja yritystukiin vielä rahoitusta

Kuluva EU:n ohjelmakausi on kääntynyt loppusuoralle. Hanke- ja yritystukiin on vielä tänä vuonna käytettävissä mukavasti rahoitusta, ensi vuoden ollessa rahoitusmäärältään vaatimattomampi. Kannustaisinkin jalostamaan hyvät hanke- ja yritystuki-ideat tänä vuonna hakemuksiksi saakka. Seuraavat hankkeiden valintajaksot tänä vuonna ovat toukokuun ja lokakuun lopussa. Yritystukien valintajaksot ovat heinäkuun ja lokakuun lopussa. Ensi vuoden osalta valintajaksoihin on tulossa hiukan muutoksia. Hankkeiden valintajaksot vuonna 2020 ovat maaliskuun ja syyskuun ja yritystukien valintajaksot ovat tammikuun, huhtikuun, heinäkuun ja syyskuun lopussa. Tukipäätöksiä voidaan tehdä 2020 vuoden loppuun saakka ja hankkeiden toteutusaika voi näillä näkymin olla 31.12.2022 saakka.

Väliarvioinnin havainnot

Maaseutuohjelman mahtisatoa, tuloksia ja vaikuttavuutta, juhlittiin viime viikolla lähes 180 henkilön voimin. Maaseutujuhlassa saimme kuulla hienoja vaikuttavuustarinoita siitä, mitä merkitystä maaseuturahaston tuella on ollut ihmisten, yhteisöjen ja yritysten elinvoimaan.

Kuva maaseutujuhlasta

Mahtisatoa -vaikuttavuusprosessin lisäksi olemme toteuttaneet alkuvuodesta yhdessä Pohjanmaan, Satakunnan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten kanssa yhteisen alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien väliarvioinnin. Siinä Etelä-Pohjanmaan tunnuspiirteiksi nousivat yritystukien hyvä maakunnallinen kattavuus sekä teollisten yritysten tukeminen ja uuden yritystoiminnan edistäminen. Tämän lisäksi Etelä-Pohjanmaalla panostetaan yleishyödyllisiin vapaa-ajan investointeihin.

Hankkeiden keskeisiä tuloksia ovat kohderyhmän osaamisen nostaminen, tietomateriaalin tuottaminen kohderyhmälle sekä toteuttajaorganisaation osaamisen paraneminen. Hankkeilla on myös edistetty yhteistyöverkostojen syntymistä ja alueiden väliset hankkeet koetaan onnistuneiksi. Yritystukien merkittävimmiksi tuloksiksi todetaan yrityksen toiminnan laadun koheneminen, työllisyyden säilyminen sekä uudet tuotteet tai palvelut. Pidemmällä aikavälillä hankkeiden vaikutuksia arvioidaan näkyvän lisäinvestointeina, yrityksien uudistumisena ja kannattavampana toimintana.

Arviointi suosittaa, että jatkossa tulee kiinnittää huomioita maaseudun kehittämistyön julkisuuskuvan parantamiseen, hankkeiden kohderyhmien tarkempaan määrittelyyn ja vaikuttavuuden parantamiseen esimerkiksi kytkemällä kehittämistoimia vahvemmin yritysten omiin kehittämisprosesseihin. Näin uusien toimintatapojen juurruttaminen olisi todennäköisempää.

Lue lisää väliarvioinnista.

Alueelliset painopisteet ohjelmakaudelle 2020-2027

Helmi-maaliskuussa kokosimme maaseutuohjelman keskeisiltä toimijoilta ja sidosryhmiltä näkemyksiä ja kommentteja tulevan ohjelmakauden tarpeista ja painopisteistä. Sähköisten kyselyjen lisäksi järjestimme kaksi keskustelutilaisuutta.

Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisen keskeiset tarpeet liittyvät maatalouden kannattavuuden tukemiseen, maaseudun infrastruktuuriin ja asumisen edellytyksiin, osaamisen lisäämiseen ja siinä erityisesti digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseen, maaseudun yritystoiminnan edistämiseen, kestävään metsätalouteen, energia- ja ympäristöasioiden sekä kestävän kehityksen huomiointiin.

Näiden perusteella esitimme Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisen tuleviksi painopisteiksi:

1) Ruokaprovinssin kehittäminen
2) Yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistäminen
3) Maaseudun elinvoima ja asukkaiden hyvinvointi
4) Osaamisen lisääminen

Läpileikkaavina teemoina: ympäristö, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen kestävä käyttö.

Näiden painopisteiden sisältöjä tullaan tarkentamaan tulevan syksyn aikana, olette tervetulleita tähän työhön mukaan!

Hanna Mäkimantila
Kehittämispäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

 

Maatalouden tulevaisuus mietityttää

Lähiajan näkymät

Luomutilojen on jatkossa mahdollista liittää luomusitoumukseensa lisäalaa minä tahansa sitoumusvuonna enintään 5 hehtaaria. Tänä vuonna määrärahaa lisäalan liittämiseen on vain tilusjärjestely alueilla siten, että korvauskelvottomat alueet saavat kelpoisuuden uusjakosuunnitelmassa enintään 5 hehtaariin asti. Lisäksi uusjakosuunnitelman mukaan poistuneita korvauskelpoisia aloja, voidaan vaihtaa uusjaossa saaduilla korvauskelpoisilla alueilla. Korvauskelpoista alaa on mahdollista lisätä sitoumukseen enintään yhtä paljon kuin viljelijän hallinnasta on poistunut luomusitoumuspeltoa. Muutos helpottaa uusjakoalueiden luomutilojen pinta-alan säilymistä. Muiden alueiden luomutilojen korvauskelpoisten peltojen muuttuessa vuokrasopimusten vaihdoksissa tilan sitoumusala vähenee, koska uusia vuokramaita ei pysty sisällyttämään sitoumuksiin. Myös avomaan vihannesviljelijät voivat joutua tänä vuonna tyytymään pienempiin korvauksiin, koska saneerauskasvi-toimenpiteessä ei huomioida vuoden 2018 juurikkaiden viljelyä ja näin uutta saneerauskasveille kelpoista alaa ei saa.

Vuonna 2020 hehtaarikohtaiset tukimäärät näyttävät pienenevän ympäristösitoumuksen jatkovuoden haun yhteydessä. Ennakkoarvioissa on esitetty ympäristökorvauksen pienentämistä 37 €/ha ja joidenkin toimenpiteiden tilakohtaisia maksuprosentteja pienennettäisiin. Samoin luonnonhaittakorvaus vähenisi n. 25 €/ha. Vuonna 2020 viljelijät voivat sitoumusehtojen muutoksen yhteydessä valita haluavatko jatkaa sitoumuksia. Luomukorvausta nämä valinnat eivät koske, koska luomun sitoumusehdot eivät muuttune 2020. Pitäisikö näin ollen vuoden 2020 viljelyn kantavaksi voimaksi valita tuottava maatalous?

Tulevaisuuden haasteet

Taloudellisesti vaikuttavinta tuotanto on silloin, kun panoksia käytetään monipuolisesti peltolohko ja ympäristöolosuhteet huomioiden. Vain harvoja perusmaataloustuotteita voi tuottaa kilpailukykyisesti verraten Euroopan tuotanto-olosuhteisiin. Suomen lyhyt kasvukausi aiheuttaa työhuippuja, joista selviäminen vaatii kalliita koneinvestointeja. Olisiko tähän ratkaisuna koneiden ja rakennusten yhteiskäyttö sekä tilojen yhdistetyt viljelykierrot?

Miten myyntituottoja saisi maatiloille? Voisivatko maatilat ottaa mallia yrityksiltä hakemalla tuottoja perinteisen maataloustuotannon lisäksi hiilen sidonnasta? Teknologiaa ja laskentatapoja jo löytyy, mutta miten järjestelmästä saadaan oikeudenmukainen ja järkevä, jopa kuluttajien hyväksymä? Viljelysmaa on erityisen keskeinen resurssi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ei näy välttämättä takapihalla, mutta se saattaa näkyä lautasella ja kukkarossa. Näitä asiakokonaisuuksia sisältynee seuraavan kauden maatalouspolitiikkaan.

Maataloustuotantoon liittyvät kysymykset voidaan ratkaista kestävästi niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, elintarvikkeiden puhtauden kuin ruokaturvankin osalta. Se vaatii päättäväisiä toimia kuluttajien lisäksi myös poliitikoilta ja muilta toimijoilta. Päätöksiä EU:n maatalouspolitiikasta tarvittaisiin nopeasti, koska rahoituskehys on vielä päättämättä ja uuden kauden pitäisi alkaa vuonna 2021. Rahoitusneuvottelut alkanevat vasta, kun uusi parlamentti ja komissio aloittavat kautensa. Viljelijöitä mietityttää, miten ennustettavana politiikka pystytään pitämään ja voiko brändäämällä maatalous saada markkinoilta tuloa.

Maatalouspolitiikalla on roolinsa viljelijöiden tukemisessa, mutta tärkeämpää viljelijöille ovat markkinointiosaaminen ja uudet innovaatiot.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija, Maaseutuyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Tulvariskienhallinnassa ja vesienhoidossa arvostetaan yhteistyötä

Tulvariskien hallinnan suunnittelusta ja vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä oli käynnissä kuuleminen heinäkuun alkuun saakka. Suunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein, ja nyt oli mahdollista antaa lausunto tai vastata kyselyyn ja kertoa, mihin seuraavalla suunnittelukaudella tulisi kiinnittää huomiota. Saatu palaute otetaan huomioon tulvariskienhallinnan ja vesienhoidon suunnittelussa ja toimenpiteissä.

Tulvariskeistä haluttiin kuulla, ovatko merkittävät ja muut tulvariskialueet rajattu oikein. Ovatko kansalaiset, kunnat ja järjestöt samaa mieltä ELY-keskuksen ehdotuksen kanssa siitä, missä tulvariskialueita on, ja kuinka merkittäviä tulvat ovat?

Tulvariskien osalta alueiden rajauksiin oltiin pääosin hyvin tyytyväisiä. Muutamia uusia alue-ehdotuksia ilmeni, sekä mainintoja tulvista määritettyjen tulvariskialueiden ulkopuolella. Näihin alueisiin saatiin mainintoja:

  • Uusiksi merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin Lapuanjoella Lapuan ja Kauhavan alueita ja Tiukanjoella useita alueita
  • Uusikaarlepyytä ehdotettiin nimitettävän muuksi tulvariskialueeksi
  • Lisäksi tulvahaittoja mainittiin muodostuvan Perhonjoella, Kruunupyyjoella ja Kitinojan lähettyvillä

Vuoden 2012–2013 tulvien jälkeen Lapväärtinjoen rantaan rakennettiin tulvaseinäkettä asutusta suojaamaan.

Myös ELY-keskuksen nimeämien tulvariskialueiden laajennusta toivottiin. Sen sijaan mikään taho ei ehdottanut tulvariskialueita pienennettäviksi. Tehtyihin lisäyksiin edelliseltä kierrokselta oltiin hyvin tyytyväisiä. Tulvariskien hallinnan ja tavoitteiden katsottiin olevan yleisesti ottaen kohdallaan.

Vesienhoidon osalta haluttiin kuulla mm. ovatko suunnitelmien keskeiset kysymykset oikein määritettyjä, ja miten toimenpiteitä voitaisiin edistää.

Pääosin keskeisiä kysymyksiä pidettiin oikeina. Keskeisiin kysymyksiin ehdotettiin nykyisten kohtien lisäksi esimerkiksi vesienhoidon rahoituslähteiden varmistamista, Pohjanmaalla happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämistä ja ehkäisemistä, ilmastonmuutoksen myötä aiheutuvien vedenlaadun muutoksien minimoimista sekä keskeisten kysymysten tarkempaa painotusta johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Yhdenkään keskeisen kysymyksen merkitystä ei kritisoitu, mutta alueellisia eroja tärkeimmissä asioissa saatettiin todeta.

Lausunnon antajat olivat huolissaan maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Osan mielestä näiden sektoreiden vaikutusta vesistöihin on liioiteltu, ja elinkeinoja tulee voida harjoittaa. Ojitus oli erittäin ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Useampi mainitsi jätevedenpuhdistamot ja niiden toiminnan tehostamisen, sekä huomion kiinnittämisen lääkejäämien ja mikromuovien poistoon jätevedestä välttämättömänä. Myös pohjavesien suojelu näyttäytyi tärkeänä. Tiedottamista, mitattua tietoa ja seurantaa toivottiin lisää.

Monet pitivät rahoituksen ja resurssien puutetta vesienhoidon uhkana. Rahoituksen varmistamista pidettiin tärkeänä, jotta vesienhoidolliset toimenpiteet olisivat riittäviä ja niitä voitaisiin toteuttaa pitkällä tähtäimellä. Resurssien suuntaamisesta annettiin myös toiveita ja ehdotuksia. Monen mielestä resurssit ja sitä myötä toimenpiteet tulisi kohdistaa herkimmille vesistöalueille tai alueille, joissa toimenpiteillä on eniten vaikutusta, tai joissa vesien hyvän tilan tavoite on kauimpana. Erityisen paljon vastauksissa painotettiin toimenpiteiden kustannustehokkuuden merkitystä. Tähän liittyen toimenpiteiden toivottiin olevan ennakoivia, sillä haittojen ennaltaehkäisy on usein kustannustehokkainta.

Lausunnon antajilla oli ristiriitaisia näkemyksiä siitä, millainen vapaaehtoisten toimijoiden roolin tulisi olla. Osan mielestä vesienhoidon painopisteen tulisi olla vapaaehtoisissa toimissa ja osan mielestä ei pidä jättää niin paljoa vastuuta vapaaehtoisille. Saatettiin toivoa tiukempia ympäristölupia tai muuta lainsäädäntöä turvaamaan vesien tilaa. Lisäksi vapaaehtoisten kerrottiin tarvitsevan asiantuntija-apua. Erään lausunnon mukaan viranomaisten tulee nähdä neuvonanto asiakaspalveluna, ja tehdä vesiensuojelu yksityisille ja yrittäjille mahdollisimman helpoksi. Tämä tarkoittaisi neuvontapalveluiden selkeyttä ja apua toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Molempien kuulemisten lausunnoissa painotettiin yhteistyön merkitystä. Toisena tärkeänä teemana nähtiin ilmastonmuutos ja sen huomioon ottaminen. Vesienhoidon ja tulvariskienhallinnan tärkeydestä lausujat olivat yhtä mieltä.


Mona Nykamb
Harjoittelija, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hellekesä – Suomi nauttii ja maapallo kärsii

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, kertoo vanha sananlasku. Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen – tuntuu, kuin olisi saanut ilmaisen etelänmatkan kolmeksi kuukaudeksi. Helle on hellinyt ja hiki on virrannut. Osuihan se kaikkien aikojen kesä myös näille leveyspiireille!

Suomessa ei hirmuhelteisiin olla totuttu. Harva kuitenkaan tulee ymmärtäneeksi katsoa sen hellesumun taakse ja miettiä, mikä näiden ihoa käristävien kelien taustalla on. Se sama syy, minkä vuoksi suihkussa ei pitäisi lotrata eikä lihaa saisi syödä. Lentäminenkin on lähes kielletty, ja muovin heittämisestä sekajätteeseen saa paheksuvia katseita. Niin, kukapa nyt haluaisi ajatella elämää ikävästi rajoittavaa ilmastonmuutosta, saati alkaa torjua sitä samalla kun makaa kolmenkympin lukemissa rantapyyhkeen päällä.

En sano, että lämpimistä keleistä ei saisi nauttia. Eihän se ilmastonmuutosta pysäytä, että uhmakkaasti kieltäytyy nauttimasta auringosta ja mieluummin istuu villaneule päällä kotona tukahtumassa. Arvostaisin kuitenkin kovasti, jos itsensä grillaamisen tai helteistä valittamisen sijaan hetken mietittäisiin myös, miten tähän pisteeseen on päädytty. Olisihan se kiva, jos luontoäiti olisi vain hyvää hyvyyttään suonut pohjolaan kivat kelit, eivätkä ne olisi merkki maapallon oireilusta.

Pahinta on huomata, miten ihmisten suuntautuminen ilmaston lämpenemiseen on vinksahtanut tämän kesän myötä. Ajatusmaailma tuntuu kääntyneen siihen, että globaalilla kasvihuoneilmiöllä ei ole niin väliä, tai sitä jopa kannatetaan vain siksi, että Suomeenkin saatiin vihdoin se kunnon kesä. Itsekin pidän lämmöstä ja rantakeleistä, mutta mieluummin otan tulevaisuuden suvia niillä kahdenkympin huonommalla puolella varustetulla lämpölukemilla kuin muutaman paahdekesän, lyhentäen samalla tulevien sukupolvien mahdollisuutta tallailla telluksella huoletta.

Mitä väliä ilmaston vaarallisella lämpenemisellä, kunhan Suomi on lämmin –asenteen sijaan kehottaisin edelleen kaikkia tarkkailemaan omaa hiilijalanjälkeä kriittisesti. Kun tiedostaa syyt poikkeuksellisen kuumuuden takana ja on valmis kantamaan itse oman pienen kortensa kekoon, voi paremmalla omatunnolla myös nauttia suomalaisia hellivästä lämpöaallosta niin kauan kuin sitä kestää.

 

Laura Helin
Viestintäharjoittelija

Mene(s)tyksen hinta – viisautta vai viisastelua

Esan_blogi_kaavio

Pariisi. Murheellisten ja väkivallan tapahtumien muisto elää.
Pariisi. Uusi ilmastosopimus on syntynyt. Käykö sittenkään huonosti?

Vaikka viikot ovat ajallisesti aivan samanpituisia ympäri vuoden, niin useista syistä katsellaan kalentereita tähän aikaan pidemmälle niin taakse- kuin eteenpäinkin. Yleiset maailman uutisten 2015 isot asiat nousivat riippumatta asuin- ja ajatteluympäristöstä aika samanlaisina eli  turvallisuus- ja talousuutiset olivat voitolla niin CNN:n, TASS:n kuin China News’n sivuilla. Oli paljon ei-toivottua tapahtunutta. Vaikeinta on varmasti silloin, kun tapahtuu asioita, joihin emme oikein voi vaikuttaa. Pelko on vaikea olotila, olipa sen syy väkivalta, vaaralliset epidemiat, talouden romahdukset, hirmumyrskyt tai maanjäristykset. Silti on alueita maapallolla, joissa joudutaan lähes joka aamu heräämään sellaisiin uhkiin. Monella meistä taisi silti olla ohimenevä maailmantuska loppiaisaattona tv:n ääressä – omasta puolestani en pidä epämoraalisena olla kiinnostunut sellaisestakaan tunteiden palosta ja mediashow’sta. Taru olikin totta, urheilu tuotti myös keskustelua ihmisen henkisistä voimista. Ja tulihan esiin tulevaisuuden sukupolvet, jotka lisäksi pukukoppi- ja jälkikäytöksellään ansaitsisivat varmasti ylimääräisen mitalin kaulaansa.

Esan_blogi_peltoaJaPilviä_pienempi

Ympäristö. Niistä maailman kärkiuutisista voi ainakin heti todeta, että kaikki kestävän kehityksen kolme vetohevosta tarvitaan jatkossakin: hyvää taloutta ja sivistynyttä sosiaalisuutta ympäristöhevosen rinnalle. Isossa kuvassa ympäristö luonnonvaroineen on kuitenkin useimmin kriisien taustalla. Mutta ihan oikeastikin: vaikka raha puhuu, niin kuulijoilla on muitakin intressejä. Silti on hyvä tunnustaa ja tunnistaa talouden voima ja mahdollisuudet.

  • Pariisin ilmastokokous onnistui tässä: kerrottiin suoraan rahan tarve. Yksityistä ja julkista ilmastorahoitusta tulisi saada liikkeelle vuositasolla 100 miljardia US dollaria vuoteen 2025 mennessä – ja kehitysmaita suositaan ohjelmassa.

Toisaalta ilmaston osalta hommaa riittää, kun siihen kuuluvia, ikäviä sääennätyksiä tulee esiin. Viime lokakuussa havaittiin voimakkain hurrikaani koskaan. Joulua ennen täälläkin satoi ja myrskysi: lämpötilat ennätyksellisiä, myös merivesi pääsi rannikolla metrin verran ylikorkeuteen tuulten painamana. Viime talvena ei paljon hiihdelty. Nyt tammikuun alkupuolella pakkanen sitten paukkuu.

Ilmasto meidän maakunnissamme sitten (kts. raportti). On se lämmennyt – Varsinais-Suomen keskilämpötilat ovat 30 vuodessa siirtyneet meille. Kevät aikaistunut parilla viikolla – syksy venyy, ja talvi alkaa myöhemmin. Hiihdosta ei tullut viime keväänä oikein mitään, ja taisi moni kaivinkone jäädä käymättä ruoppaustöissä, kun rannat jäivät kunnolla jäätymättä. Rankkasateetkin näyttävät lisääntyneen, ja uusia tulva-alueita joudutaan piirtämään kartoille.

Esan_blogi_rajuilma_pienempi

Oma työympäristöni ELY-keskuksessa joutuu yhä enemmän ottamaan nämä asiat huomioon niin tulvariskeissä kuin vesien tilassa. Samalla kun pyrimme hoitamaan ihmisen osuutta kasvihuonekaasujen päästöissä alas, niin tämän ns. hillintäpolitiikan toisena puolena on sopeutuminen oloihin – rakentamalla ja kehittämällä uudenlaista asumista, liikennettä, luontaistaloutta, tekniikkaa, yrittäjyyttä.

Tilanne on kuin loppiaisaattona. Olemme voitolla, tulee lunta tupaan – tarvitaan jatkoaika. Olemme siellä, otetaan voitto kotiin.

Koskenniemi_Esa_5304

Esa Koskenniemi
Luontoympäristöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus