Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Lestijoen kunnostus: kiviä takaisin vanhaan uittoväylään

Kuten muuallakin Suomessa Keski-Pohjanmaalla tukkipuuta uitettiin aikoinaan kohti alajuoksun sahoja ja tehtaita. Lestijoella uittoa varten tehtiin koskiperkauksia 1910–1940-luvuilla. Uittosääntö vahvistettiin vuonna 1940. Viimeiset tukit uitettiin 1950-luvun lopulla. Toimintaa varten perustettu uittoyhdistys lakkautti itsensä 1970-luvulla. Vesistöjen rakentaminen oli ollut vallitseva suuntaus, mutta 1980-luvulle tultaessa kannanotot luonnon säilyttämisen ja virkistyskäytön kehittämisen puolesta alkoivat yleistyä. Koskiensuojelulaki esti uuden vesivoiman rakentamisen vuodesta 1987 alkaen. Lestijoen vesistön luonnontaloudellinen kehittämissuunnitelma tuli hyväksytyksi laajan ja yksimielisen yhteisymmärryksen myötä vuonna 1989.

Uiton päätyttyä vesistö oli palautettava edeltäneeseen tilaansa valtion toimesta. Lestijoen suunnitelma tehtiin Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirissä. Kalataloudellisille kunnostuksille haettiin lupaa sekä samalla uittosäännön kumoamista vuonna 1991. Eloisaksi kuvaillun katselmustoimituksen jälkeen vesioikeus myönsi luvan ja kumosi säännön. Vesiylioikeus oli samaa mieltä. Asiaa vastustettiin yli sadan henkilön tai yhteisön sekä kahden kunnan voimin. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei osannut tai halunnut ratkaista kunnostusasiaa, vaan palautti sen tarkempaan suunnitteluun. Elettiin vuotta 1997. 

Jokivarren kansaa kuultiin yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Suunnitelmia tarkennettiin. Kunnostamista vastustettiin edelleen runsaslukuisesti, varsinkin joen alaosalla. Lupaa haettiin vain yläosalle, missä kunnostuksen toteuttaminen arveltiin mahdolliseksi. Lupa tuli KHO:sta saakka, mutta vain kunnostamiselle, sillä uittoperatun alaosan kunnostamatta jättäminen olisi ollut vastavirtainen vesilain kanssa. Asia tuli korjata täydennetyllä hakemuksella. Elettiin vuotta 2005.

Kolmas ja viimeinen luvanhakukierros ei poikennut suuresti edellisestä. Runsaiden muistutusten myötä asia eteni taas päätyyn asti. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lupa Lestijoen alaosan kunnostukselle sai lainvoiman vuonna 2013. Prosessi vesilain yksiselitteisen määräyksen täyttämiseksi kesti 22 vuotta. Sillä aikaa Suomen kaikki muut entiset uittojoet kunnostettiin.

   

On kirjoitettu, että Keski-Pohjanmaa on perinteisesti ollut vanhoillista seutua. Maanomistusta on arvostettu muutenkin kuin markkina-arvossa. Se on toisaalta hyvä asia. Ihmiset eivät herkästi muuta pois. Kylät pysyvät pitempään elinvoimaisina. Toisaalta muutosten ja uudistusten hyväksyminen on voinut olla vaikeampaa. Varsinkin jos muutokset jotenkin saattavat rajoittaa perustuotantoon nojautuvia elinkeinoja. Ylintä osaa lukuun ottamatta Lestijokivarsi on paljolti maatalouden käytössä. Miten käy maanviljelyn, jos uiton jälkeisen ennallistamisen jälkeen Lestijoen vesi ei enää mahtuisi uomaansa? Tulisiko pahemmat tulvat keväällä ja syksyllä, talvella hyyteet? Kesäisin kalastajat ainakin miehittäisivät rannat. Miten käy muun virkistyskäytön ja muiden arvokkaiden lajien, kun kunnostuksissa suositaan vain kaloja ja erityiseksi mainittua meritaimenta? Kunnostukset tehtiin vuosina 2004–2006 ja 2014–2016. Ei ole aiheutunut mainittavia tulvia, ei hyyteiden lisääntymistä. Äärevöityneet ilmasto-olosuhteet toki aiheuttavat haasteensa, mutta ovat kunnostuksista riippumattomia.

Lestijoen kunnostuksella on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Myös joen erityissuojelu ja Natura-verkostoon liittäminen ovat osaltaan vaikuttaneet asioiden kulkuun. Negatiivissävytteiset valitukset, muistutukset, vastineet ja muut ovat kuohuttaneet ja ehkä synkistäneetkin ihmisten mieliä. Mutta eivät kuitenkaan kaikkien. Luvan haun alkuvaiheessa, talouden matalasuhdanteen aikaan vuonna 1994 (16.2.1994) nimimerkki Varamies pakinoi Lestijoki-lehdessä: ”Lestijoen koskissa on huikeita määriä kiviä ja niiden siirtäminen tarjoaa mukavia kesätyöpaikkoja. Koulutus alkaa kuivaharjoitteluna tennishallissa ja vähitellen siirrytään uimahallin puolelle vesimärkäharjoitteluun. Joen vapauduttua jääpeitteestä ja veden lämmettyä siirrytään koskille tositoimiin’. Pitkän tarinan päätteeksi Varamies kirjoittaa: ’Ihmismielen kuumenemisesta huolimatta jää peittää Lestijoen. Koskikara koskisulassa pujahtaa pinnan alle kirppuja natustelemaan. Saukko vetää kirjolohen jään reunalle ja ristii tassunsa ruokarukoukseen. Syvä rauha syvänteissä.”

 

Tommi Seppälä
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus