Padot, kalat ja vesien hyvä tila

Maamme vesistöissä on runsaasti erilaisia padottavia rakenteita. Patoja on rakennettu vuosisatojen ajan moniin eri tarkoituksiin: johtamaan vettä myllyihin ja sahoihin, tuottamaan vesivoimaa, mahdollistamaan vesien säännöstelyä ja edistämään uittoa, tulvasuojelua, vesihuoltoa ja virkistyskäyttöä. Patojen rakentamisen myötä on menetetty laajoja koskialueita ja estetty niin ihmisten kuin vesieliöstön vapaa liikkuminen vesireittejä pitkin.  

Pohjalaisjokien padottavista rakenteista suuri osa on tehty myllyjä ja sahoja varten yli sata vuotta sitten. Kuvassa Kyrönjoen kevättulvan 2021 osittain vaurioittamia Hypäjänkosken vanhoja patorakenteita Isossakyrössä. Kalojen kulun parantamista patoalueen ohi suunnitellaan Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä. 

Jokilaaksojemme erilaisten patojen tilannetta on kartoitettu viime vuosina ja löydetty paljon vanhoja patorakenteita, joilla ei ole enää käyttöä. Esimerkiksi Kyrönjoella kartoitettiin kesällä 2020 noin 40 myllyihin ja sahoihin liittyvää padottavaa rakennetta, mutta käytössä oli enää vain yksi mylly. Useat vanhat padot ovat olleet käyttämättöminä niin pitkään, että rakenteiden omistussuhteista ei ole enää varmaa tietoa. Raportti Kyrönjoen alueen padoista: https://vesienhoitolansi.files.wordpress.com/2021/01/patokartoitusraportti_2020.pdf. 

Pohjalaismaakunnissa nykyisin aktiivisessa käytössä olevat padot on rakennettu pääosin 1950–1980-luvuilla tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin. Tehdyt rakenteet ja niiden käyttö ovat selvästi vaikuttaneet vesieliöiden elinolosuhteisiin. Näitä menetyksiä on korvattu muun muassa istuttamalla rapuja, kalanpoikasia ja pyyntikokoisia kaloja, siirtämällä nahkiaisia, maksamalle pyytäjille korvauksia sekä kunnostamalla kaloille, ravuille ja nahkiaisille soveltuvia elinympäristöjä. Aiheutettuja haittoja nämä kompensaatiotoimet eivät kuitenkaan ole pystyneet vesiluonnolle kokonaisuudessaan korvaamaan. Virtavesiemme hyvän tilan saavuttaminen edellyttääkin kunnostustoimia erityisesti rakennetuissa jokivesistöissä, kuten Perhon-, Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön- ja Närpiönjoessa. 

Kyrönjoella tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin rakennetut Harjakosken (oikealla), Jalasjoen (vasemmalla) ja Kiikun padot estävät kalojen kulun Kyrönjoen suurimpiin sivuhaaroihin eli Kauhajokeen, Jalasjokeen ja Seinäjokeen. Vuonna 2021 aloitettiin selvitykset kalankulun mahdollistamisesta näiden esteiden ohi.  

Suurin osa vesistöjemme padoista on suunniteltu aikana, jolloin vesiluonnon arvostus oli huomattavasti nykyistä pienempi, eikä kalojen ja muun vesieliöstön kulkumahdollisuuksiin kiinnitetty huomiota. Viime vuosikymmeninä lainsäädäntö ja linjaukset ovat muuttuneet ja valtakunnallisena tavoitteena on muun muassa kaikkien vesistöjen hyvä tila. Niinpä monia säännöstelypatoja onkin 2000-luvulla korvattu kalankulun mahdollistavilla pohjapadoilla ja patojen yhteyteen on tehty kalateitä ja muita kalojen kulkua helpottavia rakenteita. Esimerkiksi Perhonjoelle Kaitforsin padon ohitse on rakennettu kalatie, jonka kautta taimenia ja lohia on päässyt vuosikymmenten tauon jälkeen jälleen vaeltamaan ylävirtaan. Nykyisin kala kohtaa totaalisen vaellusesteen Perhojoella vasta Kaustisten Pirttikoskella. 

Perhonjoelle Kruunupyyhyn noin 30 kilometrin päähän mereltä rakennetut padot estivät kalojen vaelluksen ylävirtaan, kunnes Sääkskosken kalatie (kuvassa järven vasemmasta reunasta lähtevä uoma) valmistui. Kalatien toiminnan tehostamiseksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakensi lisävesitysputken, joka otettiin koekäyttöön syksyllä 2021. Kuva: Eero Mäenpää. 

Patojen suunnittelu ja rakentaminen olivat aikanaan useita vuosia ja osin vuosikymmeniäkin vaatinut työ. Samoin kalojen kulun mahdollistaminen vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntevaa toteutusta. Yhteistyössä voimayhtiöiden, paikallisten toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa tehtävä laajapohjainen suunnitteluprosessi kestää helposti pari vuotta, kuten myös tarvittava lupaprosessi. Jos asiat etenevät hyvin, niin ehkäpä 2020-luvun puolivälissä Kaustisilla kunnostetaan Pirttikoskea ja Kurikassa rakennetaan kalateitä Jalasjokeen ja Kauhajokeen.  

Maa- ja metsätalousministeriön Nousukala-ohjelman ansioista on syksyllä 2021 aloitettu kala- ja vesiviranomaisten yhteistyönä selvitykset Perhonjoen Pirttikosken voimalaitostoiminnan mahdollisesta lopettamisesta ja veden palauttamisesta entiseen koskeen. Tavoitteena on saada voimalaitoksen alapuolinen koskialue jälleen vesieliöstön käyttöön ja mahdollistaa kalojen kulku yläpuolisille lisääntymisalueille. 

Padot ja kalat ovat perinteisesti koettu toistensa vihollisiksi. Kuitenkin padot ja kalat mahtuvat samaan vesistöön, mutta muutoksia tarvitaan. Tarpeettomat padot kannattaa ennallistaa luonnonmukaisiksi tai purkaa huomioiden kuitenkin rakenteiden museaalinen ja maisemallinen merkitys. Laajapohjaisella yhteistyöllä voidaan löytää myös käytössä oleviin patoihin ratkaisut, jotka turvaavat niin vesiluonnon, vesienhoidon, kalatalouden, tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon kuin virkistyskäytönkin tarpeet.  

Liisa Maria Rautio 
Vesistöyksikön päällikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Vesivisiossa katse Lapväärtin-Isojoen tulevaisuuteen

Vesivision tarkoituksena on koota yhteen alueen asukkaat sekä eri alojen toimijat ja laatia yhdessä vesistölle tulevaisuuteen ulottuva näkemys sen käytöstä ja tilasta. Vesivisio koostuu yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen muun muassa tulvariskien hallinta, vesivarojen käyttö, vesienhoito, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kalatalous Lapväärtin-Isojoella. Lisäksi pyritään saamaan aikaan alueellista sitoutumista toimintaan ja lisäämään tietoisuutta vesistöön liittyvistä asioista, alueen luontomatkailu ja elinkeinotoiminta huomioiden.

Vesivisiota toteutetaan sidosryhmien välisenä työpajatyöskentelynä. Vesivision toteuttamisessa mukana ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Lapväärtin-Isojoen valuma-alueen suunnittelutyöryhmä ja monipuolisesti paikallisia sidosryhmäjäseniä. Ensimmäinen työpaja järjestettiin 10.3.2020. Toinen työpaja on siirtynyt koronan aiheuttamien poikkeustoimien takia jo toistamiseen ja se pyritään järjestämään vuoden 2021 aikana. Vesivisiotyöskentely on sidoksissa myös EU:n Life-rahoitteiseen Freshabit LIFE IP -hankkeeseen, joka käynnistyi vuonna 2016. Hankkeen aikana Lapväärtin-Isojoella on toteutettu useampia kunnostustoimia sekä vesien ja lajien suojelua edistäviä toimia. Hanke päättyy vuonna 2022 ja vesivisiotyön toivotaan jatkavan sitä hyvää yhteistyötä, jolla turvataan tulevaisuuden kestävä vesivarojen käyttö ja luonnon monimuotoisuus.

Lapväärtin-Isojoki virtaa kuuden kunnan alueella; Kauhajoella, Isojoella, Karijoella, Kristiinankaupungissa, Teuvalla ja Siikaisissa. Pääuoman yläpuolista osuutta kutsutaan Isojoeksi ja alinta osaa Lapväärtinjoeksi. Tärkeimpiä sivujokia ovat Heikkilänjoki, Kärjenjoki, Pajuluoma, Karijoki ja Metsäjoki. Lisäksi vesistöalueeseen kuuluu iso joukko pieniä puroja. Joki saa alkunsa Lauhanvuoren kansallispuiston lähteistä ja puroista ja se laskee Selkämereen, Kristiinankaupungin eteläpuolelta. Mielestäni Lapväärtin-Isojoki on upea vesimuodostuma, joka muuttaa olemustaan kapeista luonnontilaisista latvapuroista, mutkitteleviin eli meanderoiviin jokiuomiin ja leveään suistoalueeseen.

Lapväärtin-Isojoki on erittäin merkittävä sen luonnontilaisuuden, kalatalouden ja luonnon monimuotoisuuden takia. Lapväärtin-Isojoki kuuluu osittain Natura 2000 -verkostoon, joka turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Lapväärtinjokilaakson Natura 2000 -alueen tärkeimmät luontoarvot liittyvät sekä elinympäristöön että lajistoon. Elinympäristöjen kannalta arvokkaimpia ovat luonnontilainen jokireitti, mukaan lukien luonnontilaiset purot ja kosket, jokivarren paikalliset merkittävät vanhat luonnonmetsät sekä maakunnallisesti arvokkaat keidassuot. Uhanalaisuutensa perusteella arvokkaimpia lajeja ovat jokihelmisimpukka ja meritaimen. Suojeluarvon näkökulmasta uhkatekijöitä alueella ovat esimerkiksi eroosio, tulvat, pengertäminen, ojitus, perkaus ja ruoppaus, pintavesien saastuminen, veden patoaminen, vieraslajit sekä ilmastonmuutos.

Luontokuvauskilpailun voittaja: Hukanluoma 2020, Katja Perttula.

Lisätietoa vesivisiosta ja alueella tapahtuneista toimenpiteistä kerrotaan verkkosivuilla ja vuorovaikutteisella tarinakartalla. Vesivision tiimoilta järjestettiin kesällä luontokuvauskilpailu (6.7.–3.8.2020), jonka teemana oli: ”Mikä on minulle tärkeää vedessä ja vesiluonnossa”. Tavoitteena oli tuoda esiin paikallista ja arvokasta vesistöaluetta sekä sen monipuolista luontoa. Syksyllä vesivisiosta järjestettiin kirjastonäyttely vesistöalueen kunnissa eli Kauhajoella, Karijoella, Kristiinankaupungissa ja Isojoella. Näyttelyssä oli nähtävillä kuvia ja tietoa vesistöalueesta, lajistosta ja keskeisistä uhista. Lisäksi näyttelyssä oli esillä aikaisemmin kesällä järjestetyn luontokuvauskilpailun valokuvat. Tilanteen salliessa alueella järjestetään koko perheen ulkoilupäivä ja alueen kouluille järjestetään luontokoulupäivä, joita minä erityisesti odotan jo innolla. Toivottavasti nähdään siellä!

Lapväärtin-Isojoen vesivision verkkosivut (vesivattenvisio.org)
Lapväärtin-Isojoen vesivision tarinakartta (maps.arcgis.com)

 

 

Katja Vainionpää
suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kalojen ja nahkiaisten velvoiteistutukset osana luvanhaltijalle määrättyjä kalataloudellisia velvoitteita

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus istuttaa vuosittain alueen vesistöihin kaloja ja nahkiaisia liittyen luvanhaltijan rooliin vesioikeudellisissa luvissa. Aiemmassa blogi-kirjoituksessa käytiin läpi lupien hallintaa ja niiden kohtaloa tulevassa organisaatiomuutoksessa. Kuten kirjoituksessa todettiin, liittyy lupien hallintaan mittava määrä erilaisia velvoitteita, joista kalataloudelliset velvoitteet muodostavat oman osansa. Kalataloudelliset velvoitteet pitävät sisällään mm. tutkimuksia hankkeiden vaikutuksista kohdevesistöjen kalakantoihin ja kalastukseen, mutta myös konkreettisia toimia haittojen kompensoimiseksi esimerkiksi kalaistutusten muodossa.

Vuosittaisia kompensaatioistutuksia tehdään toimialueellamme Ähtävänjoen ja Perhonjoen vesistöalueilla. Ähtävänjoen vesistössä velvoitteen perusteena on Lappajärven ja Evijärven säännöstelylupa ja Perhonjoella keskiosan järviryhmän säännöstelylupa. Istutettavat lajit ja niiden kappalemäärät sekä istutusalueet on tarkoin määritelty ja istutusten toteuttamisesta on laadittu kalatalousviranomaisella hyväksytetyt istutussuunnitelmat. Kalatalousviranomainen valvoo istutusten toteuttamista ja meidän toimialueella sen työn hoitaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rahoitus toteutukseen tulee Maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä määrärahoista.

Viime vuonna istutuksiin käytettyjä lajeja olivat taimen, kuha, siika ja nahkiainen. Kohdevesistöstä riippuen istutuksiin käytettiin eri muotoina yksi- ja kolmevuotiaita järvitaimenia, kaksivuotiaita meritaimenia, yksikesäisiä plankton- ja vaellussiikoja sekä yksikesäisiä kuhia. Nahkiaisia istutettiin vastakuoriutuneina toukkina sekä aikuisina emoina. Lajeista ainoastaan emonahkiaiset olivat luonnonvesistä pyydettyjä yksilöitä muiden ollessa pääsääntöisesti peräisin kalanviljelylaitoksissa säilytettävistä emokalakannoista. Taimenet kasvavat laitosolosuhteissa ja siika sekä kuha ns. luonnonravintolammikoissa.

Luvanhaltija on velvoitettu myös tarkkailemaan istutusten tuloksellisuutta ja vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen kohdevesistöissä. Tarkkailuun hyväksytetään omat ohjelmansa ja niissä käytetään useita eri menetelmiä mm. koekalastuksia ja kalastustiedusteluita. Yhtenä käytössä olevana menetelmänä on istutettavien kalojen merkintä joko ryhmämerkinnällä tai yksilöllisin merkein. Ryhmämerkintänä on käytetty värimerkintää siianpoikasille ja siinä koko istutuserä saa ihoonsa värikoodin, jolla kyseiset kalat pystytään seulomaan erilleen muista lajitovereistaan käytännössä koko eliniän ajan. Värikoodin tulkitsemiseen vaaditaan erikoismenetelmiä ja se onnistuu käytännössä vain viranomaisvoimin. Taimenille käytetyssä yksilömerkinnässä kukin kala saa istutettaessa mukaansa koodin, jolla kalat on tunnistettavissa myöhemmin yksilötasolle. Yksilömerkkinä on käytössä nykyään ns. t-ankkuri, joka on kalan selkään kiinnitettävä muovilätkä. T-ankkurin koodin pystyy tulkitsemaan kuka tahansa kalan pyydystävä kalastaja ja se sisältää ohjeet tiedon toimittamisen viranomaiselle.

Nyt työn alla on alkaneen vuoden istutuskalojen hankinta. Kalojen kasvatus on pääosin ulkopuolisten toimijoiden varassa, joten tässä vaiheessa kilpailutetaan ja tehdään sopimukset. Kalat istutetaan viileän veden aikaan keväällä tai syksyllä lajista riippuen. Kalat kuljetetaan istutuspaikoille ja istutetaan varta vasten työhön suunnitellulla erikoiskalustolla.

 

Kari Saari
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Miten valtion vesistörakenteita hoidetaan vuonna 2017?

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen perusteella valtion vesistörakenteet ja hydrologiset havaintoasemat on viime syksynä keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Vesistörakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Kunnossapidon keskittämisen tarkoituksena on asiantuntijaosaamisen säilyttäminen, rakenteiden ylläpidon yhtenäistäminen ja myös tulevaan maakuntauudistukseen valmistautuminen. Perusparannusten osalta pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Vesistörakenteita sisällytetään teiden hoidon alueurakoihin

ELY-keskukset ovat jo pidemmän aikaa hoitaneet teiden kunnossapidon ns. alueurakoiden kautta. Liikenteen alueurakat sisältävät teiden talvi- ja kesähoidon. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhdeksän urakka-aluetta (Kokkola, Pietarsaari, Lapua, Kauhajoki, Veteli, Seinäjoki, Alavus, Kristiinankaupunki ja Vaasa). Linkki alueurakkakarttaan.

Myös vesistörakenteiden ylläpito liitetään tulevaisuudessa mukaan alueurakoihin. Kyse voi olla esim. ojastojen kaivuutöistä, niitoista, raivauksesta, salaojaputkien huuhteluista ja huoltoteiden ylläpidosta. Tässä vaiheessa vesistörakenteiden kunnossapitoa on liitetty alueurakoihin Etelä-Pohjanmaalla mm. Lapuan ja Alavuden alueilla. Kaikkiin alueurakoihin ei tule kuulumaan vesistörakenteita, koska kaikilla alueilla ei ole ylläpidettäviä vesistörakenteita.

Pohjois-Pohjanmaalla vesistörakenteet kuuluvat pääosiltaan jo alueurakoihin. Ne on kilpailutettu samoilla periaatteilla kuin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pumppaamoja on vain Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaalla pumppaamot on jo osittain viety liikennevastuualueen pumppaamojen ylläpitosopimukseen, Etelä-Pohjanmaalla tämä on vielä edessä ja ratkaisut pohdittavina.

Säännöstelypatorakenteiden osalta on omat toimintatavat, ja näiden osalta on vielä päättämättä, voiko ne yhdistää liikenteen sopimuksiin vai pitääkö ne kilpailuttaa erikseen. Osa ELY-keskuksista on säännöstelypatojen osalta tehnyt jo paikallisten urakoitsijoiden kanssa hoitosopimuksia yksittäisistä pienemmistä hoidettavista kohteista.

ELY-keskusten resurssit tulevat tulevaisuudessa pienenemään ja ulkopuolista työtä joudutaan joka tapauksessa hankkimaan.

Perusparannushankkeita vuonna 2017

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sopii vuosittaisesta kunnossapito-ohjelmasta muiden ELY-keskusten kanssa. Kun ohjelma on hyväksytty, sitä lähdetään toteuttamaan tarpeiden pohjalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tarvittaessa mukana suunnittelussa sekä kilpailutusasiakirjojen valmistelussa, mutta tarkoitus on kuitenkin, että alueellinen ELY-keskus vie asioita eteenpäin. Käytännön toimintatavat muotoutunevat tulevan vuoden aikana.

Vuosittain vesistörakenteiden ylläpitoon käytetään noin 5 miljoonaa euroa ja perusparannusten osuus tästä on 2-3 miljoonaa euroa. Merkittävimmät vuonna 2017 käynnistymässä olevat perusparannushankkeet sijaitsevat Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksissa.

Pohjois-Savossa Kuopion Maaningassa tehdään Viannankosken säännöstelypadon perusparannus, joka sisältää automatisoinnin ja nostokoneistojen tekemisen neljälle luukulle. Osa padon luukuista on jo automatisoitu aiemmin. Perusparannuksen kustannus on 500 000-700 000 euroa.

Varsinais-Suomen Pomarkussa toteutetaan Harjakosken padon kunnostaminen. Padon betonirakenteet ovat heikossa kunnossa ja tutkimukset ovat osoittaneet, että rakenteet vaativat kunnostuksen. Patoon tehdään uudet kantavat rakenteet ja toiseen päähän rakennetaan lisäksi kalatie. Perusparannukseen sisältyy myös padon automatisointia niiltä osin, joilta sitä ei vielä ole tehty. Hankkeen kustannusarvio on noin miljoona euroa.

Valtakunnallisella tasolla on lisäksi käynnistymässä säännöstelyn automatisointiin liittyvä hanke, jonka kustannusarvio noin 1,5 miljoonaa euroa. Hankkeella pyritään lisäämään säännöstelyautomaatiota sekä mahdollistamaan erillisten automaatioiden yhteen liittäminen.

Vesistörakenteiden ylläpidon keskittämisen etuna on se, että vesistörakenneomaisuuden ylläpidon koordinointia ja hankkeita voidaan viedä valtakunnallisesti eteenpäin, esimerkiksi hyödyntämällä hyväksi todettuja toimintatapoja. Alueilla tarvitaan myös edelleen henkilöitä, jotka tuntevat oman alueensa erityispiirteet ja kohteet sekä pystyvät edistämään vesistörakenteiden ylläpitoon liittyviä asioita.

 

Tommi Mäki
Säännöstely- ja patoturvallisuusryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus