Metsät vesienhoidossa

Metsillä on tärkeä rooli vesienhoidossa, kun etsitään sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Metsien hiilinielukeskustelu on pinnalla, mutta samanaikaisesti metsistä saadaan muita hyötyjä. Metsät estävät eroosiota, suojaavat vesistöjä, tasoittavat virtaamia, tarjoavat hyvinvointia ihmisille ja turvaavat luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus ylläpitää elinympäristöjen kestävyyttä ja sopeutumiskykyä.

Metsät tulevat muuttumaan

Ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta lämpötilan suhteen, mutta valo ei lisäänny. Leudot talvet saattavat kuluttaa puiden energiavaroja niin, että seuraavan kesän kasvu kärsii. Puut ovat pitkäikäisyytensä vuoksi huonoja sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Siksi on tärkeä pohtia toimenpiteiden vaihtoehtoja jo nyt. Aloittaa voi vaikka puulajin valinnasta ja hakkuutavoista. Suosimalla sekametsiä tuetaan monimuotoisuutta ja kohennetaan metsien virkistysarvoja. Mutta mitä pitäisi tehdä suometsissä?

Suometsiä tutkitaan

Suometsien toimenpiteissä on tunnistettava suotyyppien kirjo ja suunniteltava toimet niiden mukaan. Jatkuvan kasvatuksen menetelmät auttavat turvaamaan hiilivarastoja ja ehkäisevät vesistökuormitusta. Lisätietoa tarvitaan, kuinka kestävät vaihtoehdot saadaan parhaiten käyttöön. Käynnissä on tutkimus, jolla selvitetään metsänomistajien näkemyksiä metsätalouden vesistövaikutuksista (helsinki.fi). Myös osa Etelä- ja Keski-Pohjanmaan metsänomistajista on saanut kyselyn vastattavakseen. Tuloksia tarvitaan uusien taloudellisten tukien ja neuvontapalvelujen kehittämisessä.

Suometsien kestävä käyttö vaatii huolellista suunnittelua. Toimenpiteet, jotka liittyvät ravinne- ja vesitalouden säätelyyn, onnistuvat parhaiten useiden tilojen yhteistyönä. Tarpeettomia toimenpiteitä tulee välttää. Tavoitteena on vesien tehokkaan poisjohtamisen sijaan hidastaa veden virtausta siihen sopivilla alueilla. Olemassa oleva puusto auttaa pohjavedenpinnan säätelyssä. Aivan äskettäin on koottu yhteen kokemuksia ja esimerkkejä jatkuvan kasvatuksen hakkuumenetelmistä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta (metsakeskus.fi).

Metsien monien käyttötarkoitusten yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Erilaisia tavoitteita voi toteuttaa myös yhden metsätilan sisällä. Se voi tarkoittaa, että eri puolilla metsätilaa sovelletaan erilaisia metsänhoidon menetelmiä. Metsien käytön haasteena on meillä kuitenkin metsätilojen pirstoutuminen ja suometsien suuri osuus. Pirstaleisuus aiheuttaa, että omistajia on paljon ja yhteishankkeiden suunnittelu vie aikaa.

Vesiensuojelussa on tekemistä

Nouseva huoli ilmaston muuttuessa on vesien tummuminen. Yhtenä aiheuttajana on metsien ojitukset, jotka ovat lisänneet humuksen huuhtoutumista. Lämpötilan nousu kiihdyttää orgaanisen aineen hajotusta ja sitä kautta tummumista. Tumma vesi varastoi lämpöä ja lisää haittoja entisestään. Eri tekijöistä aiheutuvat haitat kärjistävät toistensa vaikutusta. Huolehditaan siis metsistä, mitoitetaan vesiensuojelun ratkaisut vastaamaan tulevia muutoksia ja vältetään ojien kaivua!

Mari Lappalainen
Ilmastoasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ilmastonmuutos näkyy Pohjanmaan vesissä

Syysviljan viljelijät saivat tänä keväänä huokaista helpotuksesta Pohjanmaalla, kun Varsinais-Suomessa syysvilja menetettiin lähes täysin. Arvaamaton sää vaikeuttaa viljelyä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Pohjanmaalla talvien lisääntyneinä sateina ja nollan molemmin puolin sahaavina lämpötiloina. Kesällä lisääntyvät kuivuusjaksot uhkaavat kasvukautta.

Riittävä maankosteus on hyvän sadon edellytys

Vähä- ja runsaslumisten talvien erot ovat Pohjanmaalla suuria. Vähälumisten talvien jälkeen alkukesän kuivuus haittaa viljelyä. Tehokas kuivatus pelloilla ja turvemetsissä kuljettaa vedet eteenpäin lopulta jokia pitkin mereen. Pohjanmaan rannikon haasteena ovat myös happamat sulfaattimaat, joilta huuhtoutuu ravinteiden lisäksi happamuutta ja haitallisia metalleja. Kuinka saamme veden virtausta hidastettua ja vettä pidätettyä maa-alueilla?

Juuri päättynyt ECOnnect-hanke osoitti, että muutokset veden lämpötilassa vaikuttavat merieliöihin erityisesti Merenkurkun seudulla. Lämpötila nousee Suomessa voimakkaammin kuin maapallolla keskimäärin. Tämä tarkoittaa nousevia lämpötiloja myös jokivesissä vaikeuttaen vaelluskalojen elämää. Kuinka voimme hillitä veden lämpenemistä?

Suomalaisten vesien on havaittu tummuvan turvemailta huuhtoutuvan humuksen vuoksi. Lämpeneminen pahentaa tummumista. Tummissa vesissä elohopeapitoisuudet nousevat, mikä näkyy kaloissa. Humuksen ja kiintoaineen huuhtoutuminen on ongelma myös rannikolla, vaikka happamien sulfaattimaiden happamuus saattaakin hillitä tummumista. Miten humus ja kiintoaine saadaan kiinni?

Pienillä teoilla on merkitystä

KLIVA-hanke on etsinyt virikkeitä ilmastokestävään maa- ja metsätalouteen ja hanke on seurannut vesiensuojelumenetelmien kehitystä. Kaikkia menetelmiä tarvitaan. Esimerkkeinä:

• Maan kuivatuksesta huolehditaan kuivattamatta liikaa. Hyödynnetään luontopohjaisia menetelmiä ja pidätetään vettä ojissa esimerkiksi pohjakynnysten ja patojen avulla niin, että vettä riittää kuivallekin kaudelle. Säätösalaojituksella voidaan vettä pidättää pelloilla. Tuhkalannoitus suometsissä voi lisätä puuston kasvua ja vähentää ojituksen tarvetta.
• Joen ja puron varteen jätetty puusto suojaa ja varjostaa ja hillitsee veden lämpenemistä kesäkuumalla.
• Metsissä suositaan sekapuustoa, mikä lisää monimuotoisuutta ja parantaa puuston sopeutumiskykyä muutoksissa.
• Maan ympärivuotinen kasvipeitteisyys vähentää ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista. Peltojen vesistökuormitusta voidaan pienentää myös maanparannusaineilla, esimerkkinä kipsikäsittely. Ravinteita ja humusta voidaan metsässä sitoa tehokkaasti esimerkiksi upottamalla puuainesta ojiin ja laskeutusaltaisiin.

Monihaasteisten rannikkojokien tilan parantaminen edellyttää oikein kohdennettuja toimenpiteitä, toimenpiteiden vaikutusten seurantaa sekä maa- ja metsätaloustoimijoiden yhteisiä hankkeita. Jatketaan hyvää yhteistyötä kestävän tuotannon ylläpitämiseksi!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus