Kevättä rinnassa, ilmassa ja tien pinnassa

Lumet ovat sulamassa ja pienimmätkin tiet alkavat kuoriutua lumen ja jään alta auringon valoon. Piinaavat polanneurat sulavat pois, ja päällysteiden saamat vauriot tulevat esiin koko komeudessaan. Kevät on alkanut. Yksi kevään varma merkki on kelirikon alkaminen. Tien pinta tai syvemmällä olevat rakenteet pehmenevät niin paljon, että tiellä kulkeminen on hankalampaa. Joskus kulku voi kokonaan tyssätä, jos tilanne pääsee oikein pahaksi.

Tänä keväänä kelirikon ennustetaan olevan keskimääräistä vaikeampi Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja läntisimmän Etelä-Pohjanmaan alueella. Alkutalvella pohjaveden pinta oli korkealla, ja tierakenteisiin on päässyt muodostumaan jäätä. Kuitenkin viime viikolla kelit ovat enimmäkseen suosineet kelirikkoisia teitä: yöt ovat olleet pakkasen puolella ja päivät aurinkoisia ja tuulisia. Jos sama sää vallitsee jatkossakin, tien pinta kuivuu nopeammin ja etenkin pintakelirikon riski pienenee. Aukeilla paikoilla sorateiden pinnat saattavat jo olla osin kuiviakin, mutta metsäisillä osuuksilla voi löytyä vielä teitä, joissa tien pinta on jäässä. Toisin sanoen: kevään sää viime kädessä määrää, minkälainen kelirikkokevät tulee olemaan.

Sorateiden ennustettu suhteellinen kelirikkopituus, kevät 2017 (Ilmatieteenlaitoksen kelirikkomalli kuvan lähteenä)

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella pintakelirikko on suurin kelirikko-ongelma. Pintakelirikoksi kutsutaan soratien pintakerroksen pehmenemistä, jolloin tie muuttuu huonosti kantavaksi. Tien pinnassa oleva kosteus muuttaa tiepinnan pahimmillaan velliksi, ja liikenteen kulkeminen hankaloituu, jopa estyy. Keväällä kosteus on peräisin yleensä roudan sulamisvesistä. Ajan saatossa sorateitä on tehty erilaisista paikallisista materiaaleista, eikä ole ollenkaan tavatonta, että rakenteissa on routivaa materiaalia. Jos soratien pinnan alla oleva tierakenne on routivaa, ei pinnasta sulava vesi pääse kulkeutumaan pohjamaahan tai sivuojiin vaan jää pintakerroksiin pehmentämään pintaa. Pitkät tai rankat sadekaudet voivat myös aiheuttaa pintakelirikkoa mihin vuodenaikaan tahansa. Kosteat syksyt ja leudot talvet ovatkin lisänneet pintakelirikkoa ajallisesti.

Runkokelirikko on kelirikkotyypeistä vaikeampi. Tierakenteessa oleva hieno maa-aines imee vettä, kun routaantuminen on käynnissä. Tästä seuraa jäälinssien muodostuminen tien runkoon. Keväällä, kun nämä jäälinssit alkavat sulaa, tierakenteen vesipitoisuus kasvaa eikä tien rakenne kestä liikenteen kuormia, kuten normaalitilassa. Mitä enemmän raskasta liikennettä runkokelirikon kiusaamalla tieosuudella kulkee, sitä enemmän pumppautuu jäälinsseistä sulamisvettä yhdessä hienoaineksen kanssa tien pintaan. Asiaa voi miettiä myös hiekkalaatikkoperspektiivistä: mitä tapahtuu, kun lisätään märkään soramurskeeseen savea ja paljon vettä? Kuravelliä on seurauksena, luonnollisesti. Eikä liikennettä kantavaa kuravelliä ole vielä tullut vastaan ainakaan maanteillä. Siksi etenkin raskaan liikenteen jäljiltä jää runkokelirikkoiselle tielle pahoja uria ja epätasaisuuksia. Tie voi myös vaurioitua pahoin pysyvästi.

Kuvan lähde Sorateiden kunnossapito, Liikenneviraston ohjeita 1/2014.

Miten sitten saadaan liikenne kulkemaan, jos tie pehmenee lasten rakastamaksi kuravelliksi? Yksittäisiin pahimpiin kohtiin varaudutaan ajamaan nk. kelirikkomursketta, jossa hienoainesta ei juuri ole. Jokaisessa hoidon alueurakassa on varattu urakassa käytettäväksi jonkin verran tällaista mursketta. Karkealla murskeella saadaan pahimmin pehmenneitä kohtia liikennöitävään kuntoon. Toki painorajoituksia voidaan joutua asettamaan tästäkin huolimatta. Silloin voidaan sallia raskaammista ajoneuvoista tielle kulkemaan vain ne, joiden päivittäinen kulkeminen on jollain tavalla tärkeää, kuten maito- ja linja-autot, tai hälytysluontoiset ajot. Ajantasainen painorajoitustilanne löytyy Liikenneviraston Liikennetilanne -kartasta (http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/ .

Osassa Suomea on myös kokeilussa säädettävillä rengaspaineilla varustettuja puutavara-autoja. Painorajoitetulle tielle voidaan myöntää kulkulupa tällaiselle autolle, koska säädettävien rengaspaineiden ansiosta tie selviää huomattavasti vähemmin vaurioin tavalliseen puutavara-autoon verrattuna painon levitessä isommalle alalle. http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-lupakaytanto-helpottaa-puukuljetuksia-kelirikkoaikaan#.WNzNd8tMSkY .

Runkokelirikkoisilla teillä tilanne voi äityä niin pahaksi, ettei sinne raskaalla ajoneuvolla ole ollenkaan asiaa. Kun tierakenne on riittävästi hienoaineksen ja veden seoksen vallassa, voi jopa koko tie antaa periksi ajoneuvon alla.

Kelirikon lisäksi on myös muita liikennettä häiritseviä kevään merkkejä tiestöllä. Erilaisia routaheittoja, reikiä ja päällystehalkeamia löytyy suurella todennäköisyydellä. Osa vaurioista poistuu roudan sulamisen jälkeen, osa taas jää pysyväksi haitaksi ja korjausta odottamaan. Hiekoitushiekka alkaa myös näihin aikoihin häiritä pyöräilijöitä ja hengityselimistöltään herkimpiä. Hiekat tullaan harjaamaan kevään aikana pois ja se työ on jo aloitettu.

Lue lisää kelirikosta:

• http://www.liikennevirasto.fi/tieverkko/kunnossapito/kelirikot#.WNzeRMtMSkY
• http://www.liikennevirasto.fi/web/sv/vagnatet/drift-och-underhall/tjallossning#.WNzfI8tMSkY   på svenska

Painorajoituksista

• http://www.liikennevirasto.fi/tieverkko/kunnossapito/painorajoitukset#.WNzeYstMSkY

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Hoidon ja ylläpidon alueurakka

Koko Suomen maantieverkosto on jaettu yli 80 alueeseen, joista jokainen on oma hoidon ja ylläpidon alueurakkansa. Urakat ovat vaativuudeltaan perusurakoita, vaativia- tai erittäin vaativia urakoita, riippuen hoidettavan tiestön määrästä ja vaadittavasta laatutasosta. Urakoiden tiestöpituudet vaihtelevat 500 km:n ja 2000 km:n välillä. Alueurakoitsija hoitaa oman urakka-alueensa maanteitä sopimuksen mukaisesti viisi tai seitsemän vuotta, jonka jälkeen urakka kilpailutetaan uudelleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhteensä 9 hoitourakka-aluetta, joista seuraavaksi urakkakilpailutuksessa ovat Alavuden (1127km) ja Kristiinankaupungin (932km) hoitourakat, jotka ovat perusurakoita. Kyseiset urakat päättyvät 1.10.2017, jonka jälkeen urakat jatkuvat sopimuksen mukaisesti viisi vuotta. Nykyään uudistuksen mukaan hoitourakoiden kilpailutusta on aikaistettu siten, että alueurakat ratkeavat marraskuun – maaliskuun aikana. Voittaneella urakoitsijalla on tällöin hyvin aikaa valmistautua ennen uuden urakan alkua kokoamalla tarvittavat resurssit yms.

Hoidon alueurakat ovat luonteeltaan kokonaishintaisia laatuvastuu urakoita, joissa urakoitsija toteuttaa sopimuksen mukaista laatutasoa. Laatutasolle on määritelty erilliset laatuvaatimukset talvi- ja kesähoidon osalta.

Mitä töitä sopimus sisältää?

Suurimpana tehtävänä urakoissa on talvihoito, joka pääosin käsittää teiden liukkauden torjuntaa, aurauksia ja polanteiden tasauksia. Tiet on jaettu viiteen eri laatutasoon, joista vaativimpina on vilkkaiden pääteiden hoito, joissa liukkauden torjunta suoritetaan pääosin suolaamalla. Alemmalla tieverkolla puolestaan liukkauden torjunta suoritetaan hiekoittamalla ja lumi- tai jääpolannetta karhentamalla. Laatutasosta riippuen toimenpideajat ovat erilaiset. Urakoitsijalla onkin tehtävänä seurata tiiviisti sään kehittymistä ja olla valmiina tekemään toimenpiteitä, joita lumipyryn tai lämpötilan vaihtelun aiheuttamat olosuhteet vaativat turvallisen ajamisen takaamiseksi.

Kelirikkoaika syksyisin ja keväisin antaa urakoinnille omat haasteensa. Laatuvaatimukset näinä aikoina ovat poikkeukselliset. Kuitenkin vaatimuksena on, että liikennöinti tulee varmistaa myös näissä olosuhteissa.

Kevät- ja kesätöihin kuluu määräpäivään sidonnaisia töitä, kuten päällystettyjen teiden harjaukset, liikennemerkkien hoito, niitot, vesakonraivaukset, kuivatusjärjestelmien hoito, levähdysalueiden hoito, roskien keräykset, siltatarkastukset yms.

Kesähoidon suurimpina töinä on sorateiden hoito. Keväällä hyvin tehty soratien muokkaus ja suolaus takaa laadun pitkälle kesään. Sorateiden hoidolle kesäaikana on myös annettu laatuvaatimukset pölyäväisyyden, kiinteyden ja tasaisuuden suhteen.

 

Teiden ylläpitoon kuuluu tietty määrä yksikköhintaperusteisia töitä, kuten liikennemerkkien ja kaiteiden uusimisia, päällysteiden paikkausmateriaalia, rumpumetrejä, sorastus- eli kulutuskerrostonneja, kelirikkomursketta sekä metrejä avo-ojien kunnostukseen. Osiin urakoista on myös saatu sisällytettyä sorateiden rakenteen parantamista, joka on ELY-keskuksen rahoituksen piirissä. Kaikki muu rahoitus tulee Liikennevirastosta. Rahoituksen tiukka tilanne on supistanut tarjouspyynnön yksikköhintaisten töiden määriä, mikä on huolestuttavaa, koska jälkeen jäämiä töitä riittää.

Huolimatta urakan laajasta sisällöstä, on tehtävät määritelty tarkasti urakka-asiakirjoissa ja tuotekorteissa. Uuden lisänsä ovat tuoneen ELY-keskuksen ympäristö-vastuualueen työt, jotka ovat tuoneet tehtäviä säännöstelypatojen ja uomien ympäristöissä.

 

Veijo Rajamäki
Aluevastaava
ELY-keskus

Kesän hoito- ja kunnossapitotyöt maanteillä

Maanteiden hoitourakoissa kesän työt ovat jo pitkällä. Ensimmäinen niitto N2 hoitoluokan valta- ja kantateillä on tehty juhannuksen aikaan ja toinen kierros on käynnistymässä. Alemman tieverkon N3 hoitoluokan niitot ja vesakoiden raivaus ovat parhaillaan käynnissä.

Näin keskikesän aikaan on hiukan etäistä ajatella kelirikkoaikaa ja sen haasteita erityisesti soratieverkollamme. Viime vuosina pohjalaismaakunnissa kelirikon painopiste on ollut loppusyksyssä ja alkutalvessa. Leudoista ja sateisista säistä johtuen syksyn kelirikko kestää pahimmillaan lokakuun alusta vuodenvaihteeseen saakka. Kevään kelirikko on jäänyt kuivattavista säistä johtuen lyhyeksi ja liikenteellinen haitta pieneksi. Hoitotoimenpiteillä koetetaan helpottaa nimenomaan syksyn kelirikon hallintaa. Näistä sorateillä tehtävistä toimenpiteistä tärkeimpiä ovat nyt meneillään olevat ojitukset ja kuivatuspuutteiden korjaukset sekä myöhemmin syksyllä tehtävä sorastus. Lisäksi muutamia ylileveitä sorateitä luiskataan eli kavennetaan tien poikkileikkausta muotoilemalla luiskia loivemmiksi. Luiskien muotoilulla saadaan tien ajoradan leveys sellaiseksi, että sen sivukaltevuus on mahdollista ylläpitää tiehöylällä.

Tällä hetkellä Alahärmässä on käynnissä rakenteenparantaminen Ojala-Hanhilan tiellä. Tie on ollut useana syksynä hyvin kelirikkoinen ja hoidon kannalta erittäin haasteellinen ylläpidettävä. Parantaminen käsittää peruskuivatuksen kuntoon laiton: sivuojien siivouskaivuun, luiskien muotoilun ja tarvittavien rumpujen uusimisen. Käytettävissä olevalla rahoituksella ei voida parantaa teitä kauttaaltaan, vaan tehdään vain välttämättömimmät toimet teiden huonon kunnon liikenteelle aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Suodatinkangas ja uudet rakennekerrokset rakennetaan vain niille osuuksille, missä kelirikosta aiheutuu kantavuuspuutteita.

Vastaavanlaisia korjaustarpeita olisi alueellamme myös monella muulla soratiellä. Aikaisemmin keväällä saatu korjausvelkarahoitus sorateille tulee seuraavan kahden vuoden aikana tuomaan helpotusta seuraaville teille:

• Mt 7000 Könni – Tyynelä,
• Mt 7232 Rekipelto – Hyyppä,
• Mt 7390 Marken – Lassfolk,
• Mt 7720 Märsylä – Korvenkylä,
• Mt 17109 Ikkelänjärvi – Korvajärvi,
• Mt 17253 Myllymäki – Rämälä,
• Mt 17303 Niinimaa – Hynnilä,
• Mt 17363 Henobacken – Rös,
• Mt 17397 Salmenkyläntie,
• Mt 17684 Pouttu – Pernaa,
• Mt 17795 Koivulahti – Koskö

Näistä kohteista Niinimaa-Hynnilä ajoittuu vuodelle 2016.

Kesä on vakavien liikenneonnettomuuksien aikaa.

Yhtenä osa-alueena työhömme kuuluu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntatyö.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Tärkein tutkinnan tavoite on liikenneturvallisuuden edistäminen ja vastaavien onnettomuuksien ennalta ehkäiseminen.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat saavat tiedon onnettomuudesta joko hätäkeskuksesta tai poliisilta. Lautakunta pyrkii aloittamaan tutkinnan onnettomuuspaikalla välittömästi.

Onnettomuudesta tutkitaan sen kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet. Tutkijalautakunta laatii tutkintaselostuksen joka sisältää kuvauksen onnettomuuden kulusta, siihen johtaneista tekijöistä, onnettomuuden seurauksista sekä tutkijalautakunnan ehdottamat turvallisuuden parannusehdotukset.

Kesälomakauden aikaan nousee aiheelliseksi nostaa esiin päihdekuljettajien aiheuttamat onnettomuudet. Alkoholionnettomuudet painottuvat kesäkuukausille ja viikonloppuöihin. Vuosina 2010–2014 tapahtuneista moottoriajoneuvo-onnettomuudesta noin neljäsosa oli alkoholionnettomuuksia. Näistä alkoholionnettomuuksista reilusti yli puolet (63 %) tapahtuu viikonloppuisin, kun taas huumausaineiden alaisena ajetuista onnettomuuksista reilu kolmannes (36 %) ajoittuu viikonlopuille.

 

Jaakko Huhtala
Aluevastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus