Viestintäharjoittelijoiden kesäseikkailu ELY:ssä

Koneella näpyttelyä, byrokratian pyörittelyä ja harmaita toimistoseiniä – tällainen saattaa olla monen nuoren mielikuva virastossa työskentelystä. Myönnettäköön, että toimistomme sisustuksesta löytyy myös harmaan sävyjä, mutta muilta osin meidän viestintäharjoittelijoiden kesä ei ole lainkaan muistuttanut tätä stereotypiaa. ELY-kesäämme on mahtunut muun muassa some-kampanjan suunnittelua, tiedotteiden kirjoittamista ja kuvien ja videoiden käsittelyä. Aiheet, joista olemme viestineet, ovat olleet kaikkea muuta kuin yksitoikkoisia. Lisäksi kesätyömme on vienyt meidät toimiston ulkopuolelle mitä erilaisimpiin maastokohteisiin.

Viestintäharjoittelijat ylittämässä jokea.

Eri yksiköiden töihin tutustuminen onkin ollut yksi antoisimmista asioista harjoittelussa. Mieleen on jäänyt erityisesti majavakartoittajien työn videokuvaus, jossa me siistiin sisätyöhön tottuneet humanistit pääsimme kunnolla testaamaan kestävyyttämme suolla ja umpiryteikössä tarpoessa. Selvisimme jopa joen ylityksestä (Todistusaineistona yllä oleva kuva 😉). Vieraslajitiedottajien opastuksella taas osallistuimme talkoisiin, joissa kitkimme pois haitallista jättipalsamikasvustoa.

Kuva jättipalsamitalkoista

Luontokohteiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet muun muassa jätevedenpuhdistamo ja asfalttityömaa. Eipä sitä ollut ennen ajatellutkaan, kuinka monimutkaisista prosesseista näissä arkisilta tuntuvissa asioissa onkaan kyse. Juttukeikkojen merkeissä pääsimme myös haastattelemaan esimerkiksi tukityöllistettyjä nuoria sekä luomuviljelijöitä. Viestintätaitojen lisäksi harjoittelu on siis kartuttanut myös yleistietoa ja ymmärrystä ELY-keskuksen laaja-alaisesta toiminnasta.

Asfalttityökone

Kesän aikana osaamiseemme on luotettu, ja vakkareiden lomaillessa olemme saaneet vapaasti visioida ja toteuttaa omia ideoita. Työtehtävät ovat olleet mielekäs yhdistelmä säännöllistä päivittäisviestintää ja ex tempore -hengessä toteutettuja tehtäviä. Vaikka meillä molemmilla on ollut omat vastuualueet, on ollut kiva miettiä asioita myös yhdessä. Meidät on otettu hyvin vastaan, ja kahvitauot ovat kuluneet mukavissa merkeissä muihin työntekijöihin ja harkkareihin tutustuessa.

Näistä aineksista on koostunut opettavainen ja seikkailuntäyteinen kesä, jonka muistamme varmasti pitkään!

Viestintäharjoittelijoiden yhteiskuva

Iris Aarola ja Noora Lahti
Kesän 2019 viestintäharjoittelijat

Haitalliset vieraslajit ovat tosiaan haitallisia – myös lupiini ja kurtturuusu

Viime vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa työskenteli yksi vieraslajitiedottaja. Tänä vuonna vieraslajitiedotus sai jatkoa kahden harjoittelijan voimin. Tänä kesänä vieraslajit ovat olleet hyvin ajankohtainen aihe ja esillä useaan otteeseen eri medioissa

Kesäkuussa tapahtuneet vieraslajiasetuksen muutokset ovat aiheuttaneet kansalaisissa hämmennystä ja ihmetystä. Vaikka vieraslajiasia on ollut ajankohtainen jo pitkään, nyt se on ollut mediassa esillä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin uusien listalle lisättyjen lajien myötä. Asetus kieltää mm. kurtturuusun kasvattamisen kolmen vuoden siirtymäajalla (1.6.2022). Hätäisimmät ovat tämän myötä alkaneet hävittää kaikkia ruusuja pihoiltaan siinä pelossa, että kyseinen laji on kurtturuusu. Toisaalta toiset eivät halua hävittää lajia laisinkaan omilta pihoiltaan. Kurtturuusun aiheuttama ongelma on monin paikoin ehkä hankala ymmärtää – se kun aiheuttaa eniten ongelmia rannikolla. Siellä ongelma on kuitenkin niin laaja, että hävittämisen vaatiminen myös sisämaassa on perusteltua. Siinä missä me pidämme kurtturuusun kiulukoita ihanina, niin pitävät myös linnut, ja niiden vatsassa siemenet leviävät kauas siitä pihapiiristä, jossa pensas varsinaisesti on.

Ohjeet kurtturuusun tunnistamiseen: yksinkertaiset kukat, 5 terälehteä. Kukat valkoisia tai punaisia. Piikit tiheässä, suoria ja erikokoisia. Lehdet uurteiset, tiheäkarvaiset. Kiulukat naurismaisia.

Kurtturuusun tunnistaa tarhakurtturuususta, kun tuntomerkit ovat tiedossa. Tarhakurtturuusu ei ole haitallisten vieraslajien listalla, koska usein siihen ei kehity siemeniä.

Toinen laji, joka nyt kesän aikana on puhututtanut niin mediassa kuin markkinoilla vieraillessammekin, on komealupiini. Lupiini rehevöittää maaperää, jossa se kasvaa ja syrjäyttää alkuperäistä, jo valmiiksi usein uhanalaista, niitty- ja ketokasvillisuutta elinalueillaan. Lisäksi se myrkyllisenä kasvina vähentää päiväperhosten määrää. Vaikka kasvi on kaunis (ainakin suurimman osan mielestä), sen haittavaikutukset ovat siis suuret – ja kauneus hyvin lyhytaikaista ennen kuin siemenkodat kehittyvät törröttämään tien penkoille. Alueilla, joita lupiini ei vielä ole vallannut olisi erittäin tärkeää, että vähintään uusien siementen syntyminen estetään niittämällä kasvustot. Lupiinin siemenet voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmenen, joten jokainen torjuttu siemenkota on tärkeä! Joillain alueilla lupiinin on havaittu leviävän tienpenkoilta metsiin ja pelloille, joten torjuntatoimet ovat tärkeitä, vaikka tehtävää tuntuu välillä olevan loputtomiin.

Lupiini syrjäyttää paljon alkuperäistä lajistoa. Kun alueella on kukkivia kasveja monipuolisesti, ne kukkivat usein eri aikoihin ja ihailtavaa riittää koko kesälle.

Tunnettujen ja mediassa esillä olevien lajien lisäksi Suomesta löytyy paljon haitallisia vieraslajeja, joista monet eivät varmasti vielä ole tietoisia. Näistä esimerkkinä keltamajavankaali, jonka haitallisen vieraslajin statuksesta vieraslajien torjuntaan keskittyvä VieKas LIFe -hanke pyrkii aktiivisesti tiedottamaan. Lisäksi kasveista Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi on listalle lisätty kesäkuun alun uudistuksessa muun muassa japanintatar, sahalintatar, tarhatatar, hamppuvillakko, kanadanvesirutto, lännenpalsami ja alaskanlupiini.

Kuvia erilaisista vieraskasvilajeista

Vaikuttaako jokin lajeista tutulta? Lajien levinneisyydestä kerätään tietoja www.vieraslajit.fi-vieraslajiportaaliin, ja VieKas LIFE -hankkeen sivujen kautta https://viekas.laji.fi/ havaintoja on helpompi ilmoittaa mobiilaitteella.

Vieraslajitiedotukselle on selkeästi ollut Etelä-Pohjanmaalla tarvetta ja kysyntää. Välillä markkinoilla on porukkaa ollut jonoksi asti, ja kysymyksiin olemme pyrkineet vastaamaan parhaamme mukaan. Talkoissa osallistujien kanssa on tullut keskusteltua aiheesta syvällisemminkin, kun aikaa on enemmän. Kokonaisuudessaan kesä on ollut todella opettavainen, ja kohtaamiset näissä tapahtumissa ovat olleet iso työhön mielekkyyttä tuova osa! Jos kysymyksiä aiheeseen liittyen on, vastaamme jatkossakin kaikkiin niihin kykymme mukaan.

Talkoissa tavataan!

Ilona Laine ja Joni Kivimäki
Kesäharjoittelijat
Kyrönjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta

Talkoopaikoilla vieraillaan aina etukäteen ja siellä tarkistetaan sekä vieraslajitilanne, että kuinka helppoa maastossa on liikkua.

Kaikilta vierailluilta kohteilta vieraslajeja ei (onneksi) ole paljoa löytynyt, ja keskitymmekin sellaisiin kohteisiin, joissa kasvustoa on jo aikaisemmin torjuttu, tai paikka on muuten tärkeä tai näkyvällä paikalla.

Nuoret ja kesätyö: ”Spermanpurkittajasta työllisyysasiantuntijaksi ja kaikkea siltä väliltä”

Alakoulussa opettaja antoi kotitehtäväksi kysellä vanhempien ammateista ja niihin liittyvistä työtehtävistä. Vanhempani olivat silloisen keinosiemennysyhdistyksen palveluksessa – isä seminologina ja äiti laboratorioapulaisena. Päätin jo etukäteen jättää isäni kokonaan haastattelematta ja äidin luettelemista työtehtävistä jätin pois sperman purkittamisen, koska nolotti niitä koko luokalle ääneen luetella.

Tänä kesänä 15-vuotiaan tyttären ensimmäinen kesätyö ja kesän aikana eri palveluammateissa kohtaamani muut nuoret työntekijät saivat muistelemaan omia kesätyökokemuksia. Enpä arvannut alakoulun haastattelua tehdessä, että 14-vuotiaasta alkaen olisin äitini kesäloman sijaisena useampana kesänä.  Purkitusta, tiskausta, desinfiointia, siivousta, keittiötyötä, puutarhahommia ja toimistotöitä…

Kaikki kesätyöpaikkani eivät aina innostaneet, mutta kaikki työtehtävät opettivat tärkeitä työelämätaitoja. Nuorena työntekijänä ”aikuisten maailmassa” oppii sietämään stressiä ja epävarmuutta, kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Työuran aloittaminen ajoissa on myös osoitus vastuullisuudesta, mitä nuoren jokainen tuleva työnantaja arvostaa. Jokainen työ vie myös lähemmäksi sitä omaa unelmatyötä.

Vastuullinen työnantaja panostaa kesätyöntekijöiden perehdytykseen

Myös työnantajalla ja koko työyhteisöllä on suuri vastuu nuoren työntekijän työhön opastamisessa ja työn valvonnassa, etenkin jos hänellä ei ole vielä työhön tarvittavaa ammattitaitoa ja kokemusta. Perehdyttäminen tulisi toteuttaa erityisen hyvin, sillä se vähentää nuoren stressiä ja auttaa häntä pääsemään osaksi työyhteisöä. Myös työteho ja työn laatu paranevat, kun nuori tietää tehtävänsä ja vastuunsa.

Nuori hitsaaja tössään.

Netistä löytyy sivukaupalla eri ikäisten ihmisten kauheimpia kesätyökokemuksia. Niitä voi aiheuttaa esimies, työkaverit tai asiakkaat. Meillä aikuisilla on iso rooli siinä, millaiseksi nuorten ensimmäiset kesätyökokemukset muodostuvat. Otammeko nuoren mukaan tasavertaisena työyhteisön jäsenenä? Neuvommeko ja autammeko tarvittaessa? Ohjaammeko ja annammeko palautetta työstä suoriutumisesta? Olemmeko myös asiakkaina kärsivällisiä, kun kohtaamme työuraansa vasta aloittavan nuoren?

Nuorille olisi tärkeää saada positiivinen kuva työelämästä. Se kannustaa heitä opiskelemaan ja myös valmistumaan nopeammin. Positiivisten työelämäkokemusten siivittämänä yksitoikkoinenkin kesätyö voi tuntua mielekkäältä. Purkittaminenkin.

Kirjoittaja Sirpa Rintalan kuva

 

Sirpa Rintala
Työllisyysasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ähtävänjoen korkeussuhteita selvittämässä

ELY-keskusten erilaisista tehtävistä ympäristöpuolen tulvasuojeluun liittyvä suunnittelutyö on varsinkin joenvarsilla asuvien ihmisten kannalta yksi merkittävimmistä. Kevätaikaan ajoittuvat sulamisvesitulvat aiheuttavat usein ongelmia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuualueen joissa. Vaikka lumen sulamisen seurauksena aiheutuvat tulvat ovat niitä yleisimpiä, voi ongelmia aiheutua myös muista vesistöön vaikuttavista tekijöistä. Näihin tekijöihin lukeutuvat hyydepadot, jotka usein aiheuttavat tulvaongelmia Evijärven alapuolisen Ähtävänjoen pääuomassa. Ähtävänjoki on hyydepatojen muodostumisen kannalta varsin otollinen kohde, ja siksi niiden purkaminen sen varrella vaatii erillisiä toimenpiteitä lähes joka talvi. Alueella sijaitsevien kiinteistöjen tulvasuojelun parantamiseksi suoritettiin siksi tänä kesänä varsin kattavia korkeusmittauksia. ELY-keskuksen harjoittelijana pääsin itse tekemään tätä korkeuskartoitustyötä, jonka perusteella yritetään löytää suurimmassa tulvavaarassa olevat kiinteistöt.

Hyydepadoista

Hyydepadot itsessään eivät ehkä ole kovin yleisesti tunnettu ilmiö. Niiden muodostuminen jokiin vaatii varsin erityiset olosuhteet, minkä vuoksi niistä johtuvia tulvia ei nähdä kaikilla vesistöalueilla. Hyydettä syntyy yleensä alkutalvesta kovemmilla pakkasjaksoilla, ennen joen jääkannen rakentumista. Tällöin veden alijäähtymisen seurauksena siihen syntyy pieniä jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja uppoavat virtaavan veden turbulenssin ansiosta joen pohjaan. Jääkiteitä kerääntyy enemmän erityisesti joen matalampien koskiosuuksien kiviin ja mm. siltojen rakenteisiin. Tarpeeksi kasaannuttuaan ne muodostavat hyydettä, joka joen pohjaa tukkiessaan samalla pienentää sen poikkipinta-alaa. Tällöin joki patoutuu pohjastaan, ja sen pinta alkaa nousta, jolloin muodostuu niin sanottu hyydetulva. Hyydepadon muodostumiseen tarvitaan siis jonkun aikaa kestävä kovempi pakkasjakso, soveltuvia koskiosuuksia ja tarpeeksi suuri virtaama, joka lisää veden turbulenssia ja estää sen jääkannen muodostumisen. Koska Ähtävänjoki varsin usein kohtaa nämä vaatimukset, muodostuu siinä myös toistuvasti rakennuksia vaarantavia ja toimenpiteitä vaativia tulvia.

Mittauksista

Harjoittelijana kesällä tekemäni mittaustyö käsitti suuren osan Ähtävänjoen pääuomaa sen suualueelta Pedersören ja Evijärven kuntien välisen rajan lähistölle asti. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti joen useiden koskien yläjuoksun puoleiset asutetut alueet. Tietoa haluttiin mm. joen varrella sijaitsevien kiinteistöjen pihojen ja asuinrakennusten korkeuksista suhteessa joen vedenpintaan. Kerätyn mittaustiedon avulla voidaan arvioida paljonko vesi voi joessa nousta, ennen kuin kiinteistöjen rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Mittauksia tehtiin lisäksi myös asunrakennusten kellareista, jotka usein ovat matalan korkeustasonsa vuoksi erityisessä kastumisvaarassa. Samoin huomioitiin erilaiset kiinteistöiltä lähtevät, jokeen yhteydessä olevat kuivatus- ja jätevesiputket. Alueella pidempään asuneelta väestöltä sai usein myös hyödyllistä tietoa joen aiemmista tulvatilanteista. Vaikka Ähtävänjoki ja sen varren kylät olivat minulle ennestään vieraita, opin varsin nopeasti tuntemaan alueen maaston ja osin myös joen varrella asuvat ihmiset.

ELY-keskuksen harjoittelijana olen kokenut saavani hyödyllistä kokemusta tulevaisuuden varalle. Vaikka moni työhön liittyvä asia oli minulle vielä ennen kesän alkua vieras, tunnen sopeutuneeni paikkaan nyt varsin hyvin. Työssäni olen pitänyt erityisesti sen tuomasta tietynlaisesta vastuusta. Olen itse saanut suunnitella, miten ja missä järjestyksessä suoritan maastotyöni, ja olen itse vastuussa myös mittaustyön tulosten perusteella laatimastani raportista. Koska tekemääni työtä tullaan myöhemmin osin käyttämään Ähtävänjoen tarkemman tulvasuojelusuunnittelun perustana, koen sillä olevan myös paikallisia ihmisiä hyödyttävää käytännön merkitystä.

 

 

Jonas Ingves
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kesäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus piti kesäkuun alussa sisäisen perehdytyksen omille kesäharjoittelijoilleen. Perehdytyksessä kiinnitti huomiota se, että meitä oli paikalla yli kaksikymmentä henkeä. Paikalla oli harjoittelijoita niin ympäristö- ja liikennepuolelta sekä tarkastajia elinkeinopuolelta. Joukko on hajautunut koko EPO ELYn alueelle mukaan lukien Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan toimipisteet, sillä perehdytystä seurattiin niin Seinäjoelta, Vaasasta, Ilmajoelta kuin Kokkolastakin.


Kuva: Farmari 2017 -messut

Suuren joukon pohjalta voi todeta, että EPO ELY on selkeästi hyvä työllistäjä yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Mahtuuhan mukaan myös yksi ensi vuoden abiturienttikin. Viestinnän kesäharjoittelijana olen päässyt keräämään esittelyjä jokaisesta harjoittelijasta ja saanut huomata, miten monesta suunnasta olemme kaikki harjoittelijat ELY-keskukselle päätyneet. Opiskelijoita on esimerkiksi niin ympäristö-, luonnonsuojelubiologian-, rakennustekniikan- kuin maantieteenkin alalta.

Työtehtäviäkin on oikeastaan lähes yhtä monta kuin meitä harjoittelijoita. Mukaan mahtuu niin lajikartoituksia, eroosiokartoitusta, tulvariskien hallintaa kuin suojatieselvityksiäkin. Lisäksi ELY-keskukselta löytyy yksi diplomityöntekijä ja myös kandidaatintöiden aiheita on saatu ELY-keskukselta. ELY-keskus on pystynyt tarjoamaan opiskelijoita kiinnostavia työtehtäviä harjoitteluihin, koska lähes jokainen on sanonut esittelyssään, että hakeutui ELYlle juuri mielenkiintoisten työtehtävien perässä. Myös työskentely julkisella sektorilla isommassa organisaatiossa on kiinnostanut monia.


Kuva: Virtuaalivideon kuvaukset

Itse päädyin hakemaan juuri ELY-keskukselle, koska viime kesän viestintäharjoittelija antoi hyvin positiivisen kuvan ELY-keskuksesta työnantajana ja hänen saamistaan työtehtävistä. Aloitin harjoitteluni heti vapun jälkeen ja olen viihtynyt paremmin kuin hyvin! Siinä ovat auttaneet helposti lähestyttävät työkaverit ja rento työympäristö. Jokainen päivä on myös aina jollain tavalla erilainen, eikä koskaan voi täysin ennustaa, mitä kaikkea työpäivän aikana tulee tekemään. Tässä vaiheessa olen jo muun muassa ehtinyt kirjottamaan ja julkaisemaan tiedotteita, päivittämään sosiaalista mediaa, muokkaamaan paljon valokuvia, osallistumaan virtuaalimatkavideon kuvauksiin ja olemaan yhden viikon Farmari 2017 -messuilla. Olen myös kuvannut videoita parista muusta kesäharjoittelijasta ja pakko myöntää, että hieman kateellisena olen lukenut esittelyteksteistä, miten osan työnkuvaan kuuluu esimerkiksi kanootilla tehtävä kenttätyö Kyrönjoella. Kenttätyöt ovat varmasti muutenkin niitä mieleenpainuvimpia asioita kesän harjoittelussa monille. Onneksi viestintäharjoittelijankin työhön kuuluu töitä työhuoneen ulkopuolelta, vähän kuitenkin erilaisia juttuja luultavasti kuin mitä esimerkiksi y-puolen harjoittelijat tekevät.

Tuntuu, että kevät ja alkukesä ovat menneet töiden parissa jo tässä vaiheessa ihan hujauksessa. Onneksi kuitenkin puoliväli harjoittelusta ei ole tullut vielä vastaan. Ehkä sekin, että saa sanoa ”onneksi” kertoo jo siitä, että kyllä täällä on taidettu viihtyä. Näin opiskelijan näkökulmasta voin myös sanoa, miten hienoa on nähdä, että EPO ELY työllistää meitä näin monta. Harjoittelupaikan ja sen myötä arvokkaan työkokemuksen saaminen, kun ei ole mitenkään itsestään selvää. Isosti siis peukku ylös tältä suunnalta EPO ELYlle työllistäjänä!

 

 

Emma Marttila
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus