Sukellus valuma-aluelähtöisen vesiensuunnittelun ja toteutuksen pullonkauloihin

On kevät 2022 ja jokavuotinen vuori kiivettävänä, kesätöiden hakeminen. Silmään iskee ELY-keskuksen tarjoama harjoittelijapaikka valuma-aluesuunnittelun pullonkaulojen selvityksestä ja saan tuntuman, että paikka sopisi minulle, tiedänhän sentään mikä on valuma-alue ja mikä on pullonkaula niin kuinka pieleen se voi mennä? Niin vain sattuikin, että pääsin haastatteluun ja siitä minut vielä valittiinkin paikkaan, ihan mahtavaa!

Pää vielä pyörällään lähdin pakkaamaan pehmolelut ja muut tarvittavat tavarat kassiini, ja muutto rakkaasta Turusta tulikin yllättävän nopeasti vielä tuntemattomaan Vaasaan. Minulla on paraillaan loppurutistus menossa geologian opinnoissani Åbo Akademissa, minkä takia päätinkin irtisanoa asuntoni Turussa ja sukeltaa valuma-aluesuunnittelun ja toteutusten pullonkauloihin Vaasaan, ilman paluulippua.

Perehdytys ja töiden alku Vaasan toimistolla

Kesätyöt alkoivat 2. toukokuuta, ja ilokseni samaisella osastolla aloitti kolme mahtavaa kesätyöntekijää minun lisäkseni. Yksin ei siis tarvinnut ihmetellä uuden työpaikan haasteita. Vakituiset työntekijät olivat vastaanottavia ja päästiinkin harjoittelijoiden kanssa nopeasti mukaan porukkaan. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, että kuinka hyvin minut on osallistutettu talon toimintaan ja sain nopeasti tunteen, että olen osa ryhmää enkä vain tuleva ja menevä kesätyöntekijä.

Aloituspäivänämme ELY siirtyi uuteen hybridimalliin, jonka myötä työntekijät saivat palata toimistolle pitkään jatkuneen etätyöskentelyn jälkeen. Tästä seurasikin aika moinen vilske, ja kahvipöydät täyttyivät iloisista naamoista jälleennäkemisten merkeissä. Opiskeltuani etänä viimeiset kaksi vuotta, oli uusien työkavereiden tapaaminen kasvokkain virkistävää ja voimaannuttavaa myös minulle.

Valuma-aluesuunnittelun ja toteutuksen pullonkaulojen selvittäminen

Kattavien perehdytysten ja koulutusten jälkeen aloitin omat työtehtäväni, missä tehtäväni oli selvittää valuma-aluetasoisen vesiensuunnittelun pullonkauloja pienimuotoisen projektin yhteydessä. Työssä selvitettiin siis valuma-aluelähtöisten vesistösuunnittelun haasteita suunnittelusta toteutukseen. Valuma-aluelähtöisen vesiensuunnittelun tavoitteena on monitahoisesti parantaa valuma-aluelähtöisesti vesistöjen kuntoa ja vähentää niistä virtaavia kuormituksia valuma-alue tasolla. Aihe oli minulle suurilta osin aivan uutta ja sainkin satsata paljon taustatietojen lukemiseen ja byrokratian sokkeloiden selvittämiseen.

Eri keinoja vaikuttaa veden määrään ja laatuun kokonaisvaltaisessa vesienhallinnassa.
Lähde: Vesi.fi

Pullonkauloja lähdettiin selvittämään etähaastattelujen avulla ja haastateltavina oli maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamia maa- ja metsätalouden vesienhallinnan avustusta saaneita hankkeita, jotka ovat osa vesiensuojelun tehostamisohjelmaa 2019-2023.

Yhteensä 11 hanketta haastateltiin selvityksessä. Haastattelin yksin vesistösuunnittelun ammattilaisia, ja näin aiheeseen tuoreena harjoittelijana tilanne olikin hieman vatsaa vääntävä, onneksi tästäkään ei tarvinnut selvitä aivan yksin. Apunani oli erittäin avulias ja energinen ohjausryhmä koostuen asiantuntijoista niin EPO- VAR- sekä POP-ELY:stä keiden avulla kysymykset laadittiin etukäteen.

Haastattelut sujuivat mielestäni hyvin, vaikka välillä tulikin hieman kiusallisia hetkiä oman kokemattomuuteni takia, taidokkaasti harjoittelija titteliä kilpenä pitäen ohitin nämäkin vaikeudet. Haluan uskoa, että haastateltavatkin saivat pohdittavaa ja uusia näkemyksiä haastatteluista ja moni kyselikin innolla raportin ilmestymisaikataulua päästäkseen lukemaan muiden hankkeiden pullonkauloja. Tulokset osoittavat, että isoimmat pullonkaulat koostuvat vaikeuksista maanomistajien kanssa, suunnittelijoiden puutteesta sekä yleisen viestinnän vajaudesta. Yhtä hankevastaavaa lainaten: ”vesienhoito on psykologiaa ja diplomatiaa”, tämä osoittautui aivan todeksi.

Kuva: Vesiensuojelun tehostamisohjelman vuosiraportti 2020.

Tärkeimmäksi opikseni tästä työstä, sekä yleisesti ELY:llä työskentelystäni korostaisin viestinnän tärkeyttä. Ilman oikeanlaista viestintää on vaikea saada työtä aikaiseksi, oli yhteistyökumppani sitten maanviljelijä, kollega tai muu yhteistyökumppani. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja yhteistyön takaamiseksi tarvitaan vuorovaikutteista viestintää, oli tehtävä mikä vain.

Jarkko Linnamaa
Harjoittelija
Vesistöyksikkö, tulvasuojelu- ja peruskuivatusryhmä
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Yrityspalvelukeskus harjoittelijan silmin

Vielä keväällä valtionhallinto näyttäytyi hallintotieteilijälle sekavana erilaisten toimijoiden himmelinä, jonka ymmärtäminen koulun penkillä istuessa tuntui haastavalta. Teoriapohjainen opiskelu vie opiskelijan tietylle tasolle ja lisää yleistietämystä aiheen ympärillä. Asioiden syvempi ymmärtäminen ja merkitysten luominen edellyttää kuitenkin myös käytännön toimia. Tämä on tullut itselleni selväksi parin kuukauden harjoittelussa olon jälkeen. Pitkän etätyöajan jälkeen pelkkä toimistolla oleskelukin tuntuu vaikuttaneen oppimiseen huomattavasti. Mistä tämä oikein kertoo?

Opinnoissani olen aina ollut varsin kiinnostunut alueiden elinvoimaisuudesta sen monissa muodoissa, mikä on myös ohjannut valintojani niin yliopistossa, kuin sen ulkopuolellakin. Näin ollen päätös hakea E-P ELY:n Yrityspalvelukeskuksen harjoittelijan paikkaa oli helppo. Etelä-Pohjanmaalla elinvoimaisuus näkyy muun muassa poikkeuksellisena elinkeinoelämänä, johon olen saanut nyt uusien tehtävieni kautta tutustua entistä lähempää. Kokonaisuuden hahmottamista on helpottanut hiljattain perustettu Yrityspalvelukeskuskonsepti, jossa on koottuna saman katon alle kaikki valtion yrityspalvelut ja –rahoitustoimijat, mikä on tarjonnut minulle kurkistusikkunan valtionhallintoon ja edelleen alueelliseen työ- ja elinkeinoelämään käytännön tasolla.

Monipuoliset työtehtävät toimistolla ja maastossa

Työssäni olen saanut tutustua monipuolisesti erilaisiin tehtäviin. Oikeastaan toiminta-alueeni on ulottunut myös Työllisyys ja osaaminen -yksikköön asti, jossa olen päässyt mukaan seuraamaan hankintatiimin työskentelyä muun muassa kokouksissa. Pääasiallisesti toimistotyönä suorittamani tehtävät ovat sopineet minulle koronavuosien jälkeen hyvin. Tähän mennessä työnkuvaani on sisältynyt lisäksi muun muassa erilaisiin hankkeisiin liittyen asiakas- ja yrityskyselyiden laadintaa ja selvitystyötä sekä tulosten purkamista ja niistä raportointia. Tämän myötä olen päässyt tutustumaan erilaisiin järjestelmiin sekä kehittymään jo ennestään tutuissa asioissa, kuten kirjoittamisessa.

Toisaalta toimenkuvaani on kuulunut myös toimiston ulkopuolisia aktiviteetteja, kuten maakuntamatkailua yrityksiin, joissa olen päässyt haastattelemaan yrittäjiä muun muassa heidän kehittymispyrkimyksiinsä liittyen sekä ylipäänsä kuulemaan heitä erilaisissa tarpeissa ja asioissa. Nämä yrityskäynnit ovat edelleen auttaneet ymmärtämään yhä paremmin alueen yrityksiä ja syitä toimien takana. Samalla reissut ovat kehittäneet tärkeitä viestinnällisiä taitoja, kuten valokuvaamista ja videointia.

Kahvipöytäkohtaamiset oppimisen ja jaksamisen tukena

Kahden yksikön välillä palloilu on ollut sopivan haastavaa ja opettavaista. Luonnollisesti uusien järjestelmien ja käytäntöjen omaksuminen on vienyt aikaa, varsinkin harjoittelun ensimmäisten viikkojen aikana. Toisaalta alun keltanokan uteliaisuus uuden edessä on helpottanut toimimista myöhemmin uusissa toimeksiannoissa. Samaan aikaan monipuoliset työtehtävät ovat luoneet mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä viraston eri yksiköistä ja vastuualueilta. Minulle tällaiset kohtaamiset ovat olleet ensisijaisen suuressa roolissa etenkin tänä kesänä.

Kuitenkin vielä työssä käytävää vuorovaikutustakin merkityksellisemmäksi olen kokenut työn ulkopuolella tapahtuvat epävirallisemmat kanssakäymiset toimiston kahvipöydissä ja käytävillä. Pitkän etäilyn jälkeen lähikontaktien vaikutus on ilmennyt kohdallani muun muassa energisyyden ja motivaation lisääntymisenä ja näin myös kykynä vastaanottaa uutta tietoa entistä helpommin. Vaikutus ulottuu myös työajan ulkopuoliseen elämään. Ero on valtava yliopiston parin vuoden aikaiseen etäopiskeluun verrattuna ja tosissaan näiden keskusteluiden merkityksen onkin huomannut vasta, kun on palannut työpaikalle ihmisten keskuuteen. Samaan aikaan kohtaamiset tuovat työpäivän sisälle myös tarvittavia taukoja, joita ei välttämättä kotona työskennellessä samalla tavalla muodostu.

Parhaimmillaan tällaisilla juttutuokioilla voi siis olla paljonkin positiivisia vaikutuksia ja näin ollen niissä tulisi muistaa aidosti olla läsnä. Työssä jaksamisen, tuottavuuden ja asioiden omaksumiskyvyn lisääntymisen lisäksi ne voivat herättää ihmisessä nimittäin myös uusia ajatuksia ja oivalluksia tai graduun aiheita, kuten minun tapauksessani. Kaiken kaikkiaan aluksi näkymättömältä tuntunut ELY-keskuksen toiminta ja sen elintärkeä merkitys alueen ihmisiin on siis tullut ilmeiseksi aivan uudella lailla vasta harjoitteluun tullessani. Sama pätee yhtä lailla käytävillä ohimennen tapahtuviin sananvaihtoihin, jotka niin ikään ainakin minulle ovat elintärkeä osa työtä. Lopulta tällaiset työpäivän ‘’näkymättömät’’ hetket ovat monesti myös niitä, jotka opettavat kaikista eniten ja jotka muistetaan vielä pitkään tulevaisuudessakin.

On selvää, että etätyöskentelystä on tullut uusi normi ja siinä on luonnollisesti myös paljon hyviä puolia. Toimikoon tämä blogiteksti kuitenkin muistutuksena siitä, millainen merkitys ihmisten säännöllisellä kohtaamisella voi olla. Nähdään toimistolla!

Jussi Vähäpesola
Harjoittelija, Yrityspalvelukeskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjavesiputkia metsästämässä

Jos Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisemat eivät olleet jo ennestään tuttuja tälle syntyperäiselle eteläpohjalaiselle, niin tämän kesän jälkeen ne ovat sitä ihan varmasti. Tuulen kallistamat ladot ja avarat peltomaisemat vain vilahtelevat ohitseni, kun matkani käy kohti yhä uusia 2-luokan pohjavesialueita. Minä sekä urhea maastoautoni olemme varmasti jo tuttu näky pitkin Etelä-Pohjanmaan lakeuksia, Evijärveltä aina Isojoelle asti. Heti aamuvarhaisella jostain isompien teiden vilinästä ilmestyy pienille kärrypoluille eksyneen näköinen ELY-keskuksen auto, epäilyttävän hiljaa ajellen ja satunnaisesti pysähdellen. Hyvällä tuurilla voi nähdä neonkeltaiseen sadetakkiin verhoutuneen hahmon, joka yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, katoaa syvälle metsien uumeniin.

Tällainen epäilyttävä toiminta on normaali osa pohjavesiharjoittelijan maastotyöpäivää, jonka aikana etsitään erilaisista maastoista hyvin vaihtelevan näköisiä pohjavesiputkia ja kaivoja erehtymätöntä suuntavaistoa ja harjaantunutta haukankatsetta hyödyntäen. Nämä samaiset havaintoputket ja kaivot ovatkin välillä todella hyvin miljööseensä maastoutuneita, ja siksi päätön pyöriminen havaintopisteen ympärillä onkin tuttua pohjavesiharjoittelijalle.

Kumisaappaat ja pitkä sadetakki ovat olleet tärkeä ötökkäsuoja maastossa rämpiessä.

Havaintoputkia ja kaivoja on sähköisten aineistojen perusteella vaihtelevia määriä eri 2-luokan pohjavesialueilla. Juuri näiden putkien ja kaivojen tarkistaminen maastossa on tämän kesän päätehtäväni pohjavesiharjoittelijana. Havaintoputkien ja kaivojen löytymisestä raportoidaan tiedot eteenpäin, jotta tulevaisuudessa olisi kattavampi käsitys siitä, mitkä näistä vielä maastosta löytyvät. Todellisuudessa suurin osa etsimistäni havaintoputkista on aikojen saatossa otettu pois syystä tai toisesta, ja tämän huomaa, kun havaintopisteen ympärillä ei näy minkään sorttista putkea maassa eikä puussa. Hyvän tuurin osuessa kohdalle, voi kartalla olevan havaintopisteen läheisyydestä löytää alla olevien kuvien mukaisia hyväkuntoisia putkia, jotka kertovat harhailujen tällä kertaa tuottaneen tulosta.

Muutamia ihanteellisia maastosta bongattuja havaintoputkia.

Havaintoputkelle onnistuneesti päädyttyäni, mittaan putken korkeuden maanpinnalta, ulko- ja sisähalkaisijan, sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden korkeuden itse putkesta. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu putken kunnosta johtuen, mutta kaikesta huolimatta putkesta kuin putkesta tulee kirjattua aina joitain tietoja ylös.

Heikkokuntoisista putkista osa voi olla jo hiukan enemmän elämää nähneitä, osasta on jäljellä vain muutaman sentin pituinen pätkä ja joskus jokin ötökkä on voinut päästä muuraamaan putkessa olevan lukon niin taidokkaasti, että pohjaveden korkeuden mittaaminen on saanut jäädä seuraavaan kertaan. Alle on kerätty esimerkkikollaasi muutamasta vastaan tulleesta suosikistani.

Mielenkiintoisimmat löytämäni putkiviritelmät.

Edellä esitettyjen havaintoputkien etsinnän ohella, työnkuvaani kuuluvat myös pohjavesialueille sijoittuvien kaivojen etsiminen ja kuvaaminen maastosta. Etsittävien kaivojen lukumäärä on vain murto-osa metsästettävien havaintoputkien määrästä, joten niitä on helppo tarkastaa putkien jahtaamisen ohessa. Putkien kanssa samaan tapaan myös kaivojen iät vaihtelevat merkittävästi, ja osa onkin maisemoitunut jo erittäin hyvin taustaansa.

Maastoutuneita kaivoja eri pohjavesialueilta.

Ensimmäisessä kuvassa Padonlammitin suoaluetta Alajärvellä, toisessa kuvassa Arpaisenkankaan harjualuetta Ähtärissä.

Ensimmäinen kuva Kauhavan Sorvarinkankaalta, toinen kuva Evijärven peltomaisemista.

Vaikka työni on ollut pääasiassa itsenäistä ajelua ympäri Etelä-Pohjanmaata, on ollut ilahduttavaa huomata, että jokaisessa kohteessa on ollut motivoitunut työporukka jo minua odottamassa. Ahkerimmat työkaverini, Aedes communis (metsähyttynen) ja Chrysops relictus (sokkopaarma), ovat välillä pakottaneet minunkin työtahtini vähän turhan nopeaksi, ja työ on samalla täyttänyt myös kaikki hyötyliikunnan kriteerit. Työn ohessa on kuitenkin saanut todistaa niin kauniita ja erilaisia maisemia, että kutiavat pistoksetkin ovat nopeasti unohtuneet näkymiä ihaillessa. Tällaisina hetkinä oma työympäristö on tuntunut suorastaan luksukselta.

Anniina Hallasuo
Harjoittelija
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelijoiden kesäkuvablogi

Syksy on saapunut. Ilmat ovat selkeästi viilenneet ja iltaisin kotona saa jo napsauttaa valot päälle, kun aurinko painuu mailleen aina vain aikaisemmin. Tunnelmoidaan kuitenkin hetki vielä kesää, sillä luvassa on satsi harjoittelijoiden nappaamia otoksia kesän ajalta.

Kesällä 2020 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on työskennellyt yhteensä 17 harjoittelijaa, jotka ovat saapuneet tekemään töitä pohjalaismaakuntiin ympäri Suomen, eri alojen opintojen ääreltä. Vesistöyksikkömme erilaisine toimenkuvineen on ollut suurin työllistäjä, mutta harjoittelijoita on toiminut myös ympäristönsuojelun, maaseudun, liikenteen ja viestinnän tehtävissä.

Palasia harjoittelijoiden kesältä 2020:

Kävin tutustumassa ja ottamassa kuvia Kärjenjoesta. Pysäytin auton tien laitaan ja saman tien pellon toisella puolella olevat lehmät juoksivat katsomaan minua. Vauhti ja melu olivat niin lujia, että pelkäsin tulevatko ne aidasta läpi. Joukossa oli myös tämän vuoden vasikoita. – Katja

Tämä kuva kuuluu minun kesän lemppareihin. Isojoessa oli erittäin vähän vettä kesäkuun alussa lämpöisistä säistä johtuen. Hyppäsin saappaillani jokeen ottamaan kuvia vesitasosta, yhtäkkiä huomasin että jalkojeni vieressä oli parvi nahkiaisia. Aurinko paistoi ja mietin vain, että kuinka siistiä mun työ onkaan. – Katja

Vieraslajiharjoittelijoita on tänä kesänä ollut yhteensä neljä. Lapuanjoen harjoittelija Eveliina kirjoitti jo aiemmin kesällä blogissa vieraslajitalkoista. Mikäli teksti on päässyt livahtamaan ohi silmien, löydät sen täältä.

Vieraslajiharjoittelijat ovat tiedottaneet kuntien asukkaita haitallisista lajeista esimerkiksi somessa, mutta he ovat myös jalkautuneet kansalaisten joukkoon mm. toreille ja kirjastoihin. Tässä vieraslajiharjoittelija Elsan kuvia kesältä.

Tiedotuksen lisäksi vieraslajiharjoittelijat ovat työskennelleet myös itse torjunnan parissa, järjestäen kesän aikana mm. useita talkoita. Kuvassa vieraslajiharjoittelijat Riku ja Philippe työn touhussa.

Viime viikolla blogissa päästiin lukemaan viestintäharjoittelijoiden tunnelmia poikkeuskesältä. Suurin osa kesästä on mennyt kotona tietokoneen ääressä istuskellen, mutta myös viestijät pääsivät nauttimaan kesäpäivistä maastokäynneillä.

Maastokäynniltä Söderfjärdeniltä. – Ida-Maria

Viestijän arkisempi työpiste. Kerrostalossa asuvalle etäilevälle toimistotyöntekijälle kesä tulee astetta lähemmäksi avoimesta ikkunasta ja leikkokukista. – Riikka

Luonnon ja tietokoneiden näyttöjen äärellä vietetyn ajan lisäksi maastoreissuja tekevä elyläinen istuu paljon myös auton ratissa.

Liikennepuolen harjoittelijan Samin kesä on kulunut tien päällä mm. bussipysäkkien ympäristön kunnon tarkastamisessa.

Seinäjoen ja Vaasan toimipaikoilla (tai kotona etätöiden parissa) työskentelyn lisäksi osa harjoittelijoista on toiminut ns. sivupisteillä, joissa luonto on lähempänä kuin keskellä kaupunkia.

Impivaara on sen verran sivussa keskustan sykkeestä, että toimiston ikkunasta saattoi bongailla peuroja. – Jani-Jesse

Kameran linssi on vanginnut kesän aikana myös pienempiä eliöitä. Nämä kaverit suostuivat lähikuvaan maastoreissulla. – Jani-Jesse

Loppuun vielä aurinkoisia tunnelmia vesistötöistä.

Jyllinkosken pato Kauhajoessa. Kesän patokartoituksissa kohdattiin sekä uudempia että vanhempia patoja. Jyllinkosken pato on vuodelta 1914 ja se on esteenä kalojen vaellukselle. Vanhan padon kulttuuriarvoa kunnioittaen alueelle olisi hyvä rakentaa esimerkiksi kalatie, jolloin kalojen kulku mahdollistuisi padon säilyessä ennallaan. – Ella

Kosteikkoselvityksen tekemiseen kuului toimistotyöskentelyn lisäksi myös maastokäyntejä muutamilla kosteikoilla. Usein maanomistaja tai hankkeen vetäjä tuli mielellään mukaan kertomaan kosteikon suunnittelusta, toteutuksesta ja hoidosta. ⬇

Oli mielenkiintoista nähdä kosteikkoja muutoinkin kuin ilmakuvista ja suunnitelmista. Lisäksi kosteikoilla majailleet vesilinnut piristivät aina, sillä usein kosteikoilla pyritäänkin juuri lisäämään sopivia elinympäristöjä vesilinnuille. Kyseiset kuvat ovat Ähtärinjärven kunnostushankkeeseen liittyviltä kahdelta kosteikolta. – Selma

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotamme kaikille blogimme lukijoille mukavaa syksyä! 🍂☀🍁☂

Mitä tapahtuu vieraslajitalkoissa?

Välillä vieraslajien torjuntatalkoita järjestäessään törmää kysymykseen ”Mitä näissä talkoissa siis käytännössä tehdään?”

Sana ”torjunta” talkoiden yhteydessä hämää joskus ajattelemaan, että talkoissa käytettäisiin torjunta-aineita. Yleensä talkoissa torjutaan haitallisia vieraslajeja kuitenkin ihan muilla menetelmillä.

Tapa, jolla vieraslajeja torjutaan, riippuu torjuttavasta lajista, kasvuston koosta ja kasvuvaiheesta. Useimmiten talkoovoimin torjutaan jättipalsamia, sillä sen myrkyttömyys ja olemattomat juuret tekevät siitä helpon torjuttavan. Lisäksi tulokset ovat usein heti nähtävissä ja jo muutaman vuoden säännöllisellä torjuntatyöllä saadaan kasvustoja hävitettyä!

Jättipalsamin torjuntatalkoot Kauhavalla.

Talkoolainen lähes häviää korkeaan jättipalsamikasvustoon Lapualla.

Jättipalsamitalkoissa liikutaan maastossa kitkien jättipalsamia maasta juurineen ja laitetaan kitketyt kasvit mukana kulkevaan jätesäkkiin. Jätesäkin tullessa liian painavaksi (mikä tapahtuu yllättävän nopeasti!) raahataan säkit niiden jättöpisteelle ja käydään taas uudestaan jättipalsamin kimppuun. Jos alueella on suuri jättipalsamikasvusto, voidaan sitä niittää viikatteella samaan aikaan kun toisaalla kitketään.

Lapuan jättipalsamitalkoiden saalis.

Toinen talkoiden kohteeksi päässyt laji on usein komealupiini. Komealupiinitalkoissa voidaan kitkeä maasta juurineen nuoret kasvit, kaivaa maasta juurineen jo isommatkin yksilöt, niittää kaikki kasvit ennen siementämistä tai leikata kukassa olevat kukkavarret sekä jo siemeniä tehneet kukkavarret pois ja näin estää siementen leviämistä. Jos kasvusto on pieni, kaikkein tehokkainta on kitkeä kasvit jo nuorena. Jos taas kasvusto on suuri, paras torjuntakeino on niittää kasvusto säännöllisesti matalaksi ennen kuin se ehtii tehdä siemeniä. Lupiinin siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa jopa kymmeniä vuosia, joten tärkein ase lupiinia vastaan on sinnikkyys!

Alavuden komealupiinin torjuntatalkoissa poistettiin lupiinin kukkavarret laajalta alueelta siementen leviämisen estämiseksi. Kukkavarret täyttivät lähes sata jätesäkillistä!

Tänä kesänä Lapuanjoen alueella on talkoiltu niin jättipalsamia kuin komealupiiniakin vastaan. Vieraslajeihin liittyvää tiedotusta ja torjuntaa ELY-keskuksen puolelta tehdään nyt Lapuanjoen varrella ensimmäistä kertaa, mutta tietoisuus vieraslajeista ja into ryhtyä torjuntatöihin on ollut alusta asti vahva! Hyvä talkoohenki on näkynyt aktiivisissa osallistujissa ja positiivisissa kommenteissa. Nokkoset, sääsket, sade tai paiste eivät mikään ole saaneet talkooväkeä lannistumaan. Talkoisiin osallistuneiden kanssa puhuttaessa esiin on usein noussut toive talkoiden jatkuvuudesta, talkoot siis nähdään hyödyllisinä.

Vieraslajin poistamisen jälkeen alkuperäinen kaunis kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.

Lisää tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi

Toivottavasti nähdään talkoissa!

 

Eveliina Lampinen
Harjoittelija
Lapuanjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus