Mietteitä väylien rahoituksesta ja investointien vaikuttavuudesta

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2023-2030 on parhaillaan lausuntokierroksella www.lausuntopalvelu.fi -palvelussa 2.5.2022 saakka. Perusväylänpidon määrärahat nousevat esiin useissa uutisissa. On ajankohtaista pohtia julkisten investointien merkitystä meille kaikille.

Julkisen sektorin menokehys sisältää sekä julkisen kulutuksen että julkiset investoinnit. Menoja tulisi pystyä leikkaamaan ja investointeja kasvattamaan. Julkisen sektorin kannattaa tehdä kustannustehokkuuden (hyötykustannussuhde H/K) kannalta hyviä investointeja velkarahallakin.

Talvisena ja kirkkaana päivänä 2 työvaatteisiin pukeutunutta miestä työmaalla kuvattuna.

Julkisilla menoilla ja investoinneilla on ulkoisvaikutus. Julkisten menojen kasvu siirtyy tulojen kasvuna yhteiskunnalle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille. Tämä kasvattaa yksityistä kulutusta, joka puolestaan synnyttää lisää tulojen kasvua rahan kiertokulun vuoksi. Syntyy kerroinprosessi, joka saa aikaan kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (BKT) kasvun. Menoista julkisen kulutuksen ulkoisvaikutus on kertoimeltaan alle ykkösen, joten BKT ei kasva samassa suhteessa kuin menot lisääntyvät. Kannattavilla investoinneilla kerroinvaikutus on yli ykkösen. Se tarkoittaa, että tuottava investointi kasvattaa BKT:ta ja myös verokertymää enemmän kuin investoinnin menot ovat. Eli investoinnista aiheutunut tulolisäys itsessään maksaa investoinnin takaisin, joten se kannattaisi tehdä vaikkapa velkarahalla. Ja näin myös yrityspuoli toimii, otetaan lainaa, investoidaan, kasvatetaan liikevaihtoa jne.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä lainataakan kasvaessa, mutta on se kuitenkin loogista: lainarahaa pitäisi käyttää omien tulojen kasvattamiseen, ei niinkään tuottamattomaan kulutukseen. Tärkeämpää kuin absoluuttinen valtionvelan määrä on velan suhde BKT:hen. Kustannustehokas investointi kasvattaa BKT:ta enemmän kuin lainasummaa, mutta kulutukseen ohjattu raha taas kasvattaa lainasummaa enemmän kuin BKT:ta.

Talvinen kuva siltatyömaalta. Kuvassa kaivinkone kuljettaa puutavaraa työmaalla.

Julkisten investointien vaikutukset ulottuvat laajemmalle talouteen, kuin mitä pelkät investoinnin suorat vaikutukset ovat. Näistä julkisista investoinneista esimerkkinä toimii vaikkapa meidän tieinvestointimme. Yksityiset investoinnit eivät voi yksin vastata kansantalouden kehittymisestä, sillä vapaat markkinat eivät meillä tuota kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria. Yritykset tarvitsevat omien investointiensa lisäksi infrastruktuuri-investointeja; katuja, viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja telekaapeleita, jne. Talouskasvun edellytyksenä olevien investointien tulisi jakaantua julkiselle ja yksityiselle esimerkiksi noin 20%/80% -suhteessa. Suhde riippuu valtion talouden kehitysasteesta. Leikkaamalla omasta julkisen sektorin 20% osuudestamme vaikeutamme yksityissektorin 80% osuuden kehitystä.

Kustannustehokkailla investoinneilla on vaikutusta talouteen myös aluetasolla. Valtiotason lisäksi myös alueiden kehityksessä nähdään samanlaiset tulojen kasvun mahdollistamat hyvinvoinnin lisääntymisen vaikutukset, ja reaaliansioiden kasvu kohdistuu myös yksityisille ihmisille.

Kesäinen kuva nelikaistaiselta tieltä ja taustalla näkyy bensa-asema ja tiellä kulkee autoja.

Kokonaistuotannon yhtenä oleellisena osatekijänä on pääomakannan määrä. Pääomakanta tarkoittaa esim. rakennuksia, tuotantolaitoksia, koneita, infrastruktuuria, jne. Pääomakannan kuluessa sitä pitää ylläpitää jatkuvilla korjaus- ja korvausinvestoinneilla. Tienpitäjän näkökulmasta tätä pääomakantaa on meidän yhteinen maantieverkko rakenteineen ja laitteineen. Tieverkon kunnon rapistuminen, kasvava korjausvelka ja viivästyneet investoinnit hidastavat omalta osaltaan kokonaistuotannon kasvua ja sitä kautta heikentävät elintason nousun edellytyksiä.  

Kun julkinen sektori panostaa infrastruktuuriin ja luo sitä kautta edellytyksiä yksityisille investoinneille, niin kansantalous kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Tästä vaurastumisesta hyötyy koko yhteiskunta.

Blogikirjoittaja kuvattuna tiehankkeen työmaalla.

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Liikenne ja infrastruktuuri
ELY-keskus

Päällystysten ennätyksellinen vuosi

Tienpidon osalta on vuosi ollut koronasta huolimatta vilkas tai voinee ehkä sanoa, että myös sen ansiosta. Näin on erityisesti päällysteiden osalta, eli olemme saaneet merkittäviä määriä tiekilometrejä uudelle pinnalle. Tämä johtuu kahdesta syystä. Hallitus on omalta osaltaan halunnut panostaa rahaa tieverkkoon, mutta myös siitä, että öljyn hinta on ollut ennätyksellisen alhaalla ja sitä myöten myös bitumin hinta. Bitumin hinta näyttelee merkittävää osaa päällysteen hinnasta. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella tullaankin päällystämään noin 470 km maanteitä, kun viime vuonna vastaava luku oli 170 km. Samoihin kilometrimääriin päästiin viimeksi vuonna 2016. Myös alemmalla tieverkolla kohteita oli aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia.

Päällystetyöautoja ja työntekijöitä.

Teitä päällystetään tänä vuonna poikkeuksellisesti vielä marraskuussakin. Urakoitsijat ovat venyneet lisääntyneen rahoituksen myötä, sillä normaalisti ylläpidon päällystystöitä lopetellaan viimeistään syys-lokakuussa. Töiden venyminen talven kynnykselle on päällysteen laadun kannalta pieni riski, sillä märkä tai jäinen pinta ei ole paras mahdollinen alusta, jolloin työt saatetaan joutua keskeyttämään tai pitämään välipäiviä. Lämpötilojen kanssa täytyy olla tarkkana ja tiivistys on tehtävä nopeasti, ettei asfalttimassa ehdi jäähtyä. Urakoitsijoiden kalusto- ja henkilöstösuunnittelua helpottaisi kovasti, jos rahoitusta tulisi tasaisesti vuodesta toiseen. Pitkällä tähtäimellä se olisi myös tilaajalle edullisinta.

Huippuvuodesta huolimatta moni tie saa odottaa uutta päällystettä! Viime talvi kohteli ankaralla kädellä erityisesti niin sanottua alempaa tieverkkoa, eikä parannusta sinne ole kovin nopeasti odotettavissa, sillä vaikka rahoitusta merkittävästikin lisättäisiin, korjausvelkaa on takavuosilta paljon.

Paikka tiessä.Kuluvana vuonna teitä on paikattu todella paljon, yli 100 000 reikää on saanut paikan päällensä ja rahaakin on paikkauksiin kulunut huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä määrä siis erikseen kilpailuttamassamme paikkausurakassa. Osassa hoitourakoita on paikkaustoimintaa tämän lisäksi ja niissä on myös paikattu lukematon määrä reikiä.

Osa maanteistä on valitettavasti niin huonossa kunnossa, että paikkaaminenkaan enää riitä tai kannata. Tien päällysteen tultua ikänsä päähän saattaa tie olla paikkauksen jälkeen nopeasti rikki uudestaan ja paikkaaminen on ainoastaan tekohengitystä. Tällöin saatamme paikata tietä vain liikennettä vaarantavilta osin, ja siksi joillakin maanteillä käydään paikkaamassa vaan osa rei’istä, mikä saattaa joskus hämmentää veronmaksajaa. Onkin vakavasti mietittävä, voidaanko jatkossa kaikkia päällystettyjä teitä enää ylläpitää vai onko järkevää palauttaa niitä sorateiksi ja katsottava tulevaisuudessa onko joskus päällystäminen vielä mahdollista. Soratien lanaaminen kun on kuitenkin helpompaa ja monella tiellä liikennemäärät ovat vähentyneet takavuosista. Esimerkiksi Laihialla Jokisalontien päällyste purettiin kuluvana syksynä ja tielle ajetaan kantava sekä kulutuskerros kalliomurskeesta.

Tieverkolla ovat taas astuneet talvinopeusrajoitukset voimaan ja on muutenkin aika varautua liukkaampiin keleihin. Liikenteessä kannattaa huomioida, että matkaan kuluu kesäkelejä enemmän aikaa ja erityisesti talvella ennakoiva ajotapa on tärkeä. Kesäkeliä ei voida taata ympäri vuoden. Turvallisia kilometrejä kaikille tienkäyttäjille!

 

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö, tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Muutama fakta talvikauden tiestöstämme

Harmaana päivänä otettu kuva, jossa autoja ja traktori mutkaisella tiellä.

Kuva: Mikko Käkelä

Jokainen tielläliikkuja on huomannut, että päällystetty tiestö on reikiintynyt pahasti tänä talvikautena. Pakko on puhua talvikaudesta, sillä tämä ajanjakso on ollut niin poikkeuksellinen säiden suhteen, ettei oikein talvestakaan voida puhua, ainakaan täällä pohjalaismaakuntien alueella. Onhan leutoja talvia ollut toki ennenkin, mutta yleensä välissä on ollut kuitenkin pakkasjaksoja.

Kun talvella sataa vettä…

Talvella teitä suojaa se, että tien runko on jäätynyt normaalisti ja päällä on kenties lumikerros. Tällainen olisi normaali talvikeli. Mutta tänä talvena on satanut paljon vettä ja lämpötila on sahannut 0 asteen molemmin puolin ja ollut pitkiä jaksoja kokonaan plussan puolella. Lunta on tainnut olla viikon verran pisimmillään kerrallaan, kunnes taas ovat tulleet vesisateet.

Pimeälla otettu kuva liikenteestä, näkyy autojen valoja ja pimeyttä.

Kuva: Mikko Käkelä

Kun vesisateita on paljon, pääsee vesi luikertelemaan tiestön halkeamiin päällysteen alle. Autojen renkaat tehostavat veden pääsemistä päällysteeseen painamalla vettä vielä syvemmälle päällysteen rakoihin. Kun sää sitten pakastuu, paisuu tien alle päässyt vesi poksauttaen päällysteestä irti paloja. Myös nastarenkaiden vaikutus tiestöön on merkittävä, kun tie on märkä, tuolloin tiestö kuluu myös renkaista johtuen.

Pikaisia ratkaisuja ei valitettavasti ole

Reikiä on tullut tänä talvikautena niin paljon, ettei tällaista talvea ole muistissa monillakaan. Mutta suurempia korjaustoimia joudumme pääsääntöisesti odottamaan kevääseen. Talvella ja kostealla kelillä ei ole pysyviä ja kustannustehokkaita paikkaustekniikoita olemassa. Tiestöä voidaan paikata ja liikenneturvallisuutta vaarantavat reiät toki paikataankin, mutta paikka ei tule pysymään tiessä kiinni. Siksi paikkauksia päästään kunnolla tekemään vasta keväämmällä. Toinen asia on se, että riittävätkö rahat kaikkiin reikiin kaikilla teillä? Se onkin monimutkaisempi asia.Tie, joka on paikattu moneen kymmeneen kertaan, tie on ihan laikukas.

Tiestön rahoituksesta

Alueellinen ELY-keskus vastaa tiestön kunnosta ja saa siihen rahoituksen Väylävirastolta ja edelleen valtion budjetista LVM:n osuudesta. Tämä rahoitus sisältää mm. tienpidon, mikä sisältää tiestön hoidon ja kunnossapidon rahoituksen. Talvella tämä tarkoittaa mm. lumen aurausta, liukkaudentorjuntaa, kesällä sorastusta, tiestön kuivatuksesta huolehtimista, pölyn sidontaa, lanausta jne. Usein kuulee ihmeteltävän, että ”kyllä tällaisina leutoina talvina on ainakin lumenaurauksesta rahaa säästynyt”. Mutta se ei pidä paikkansa. Ensinnäkin tällaisina talvina liukkauden torjuntaa joudutaan tekemään normaalia enemmän ja toisekseen hoitourakat ovat pitkäaikaisia sopimuksia. Ne tehdään urakoitsijan kanssa esimerkiksi viideksi vuodeksi kerrallaan ja rahat sidotaan sopimuskausiksi kerrallaan. Näin ollen rahaa ei ole säästössä aurauksista. Ne vauriot, joita tällaisina leutoina talvina tiestölle aiheutuu, täytyy maksaa lisäksi normaaleista päällysterahoista. Korjauksien jälkeen nähdään, paljonko rahaa jää itse päällystämiseen ja tiemerkintöjen korjaukseen. Joten, vaikka rahoitusta onkin saatu nostettua viime vuoden, harvinaisenkin alhaiselta, tasolta nyt vähän ylöspäin, ei se välttämättä näy heti tänä kesänä kovinkaan paljon tiestöllä. Ensin on katsottava talven ”jäljet” ja korjattava niitä ja sen jälkeen nähdään, miten paljon päällysterahaa jää käyttöön päällysteohjelmaamme. Tulevina vuosina näyttäisi päällysteraha kuitenkin pysyttelevän vähän korkeammalla tasolla verrattuna esimerkiksi viime vuoteen.

Kuvassa suoralla tiellä kaksi isoa kuoppaa asfaltissa.

Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei oikein siis ole. Viime vuosina on puhuttu paljon korjausvelasta eli siitä, mitä tiestön peruskunnolle on tapahtunut, kun rahoitus on pyritty saamaan riittämään edes välttämättömiin korjauksiin. Kun pitkään on tehty vähäisellä rahoituksella mm. päällysteitä, ei niiden kunto tahdo tällaista talvikautta kestää.

Kesän 2020 päällystysohjelmasta tiedotamme vähän myöhemmin lisää. Nopeita parannuksia ei kuitenkaan heti saada, mutta teemme parhaamme käytettävissä olevalla rahoituksella. Tienkäyttäjiltä vaaditaan malttia ja kärsivällisyyttä kuitenkin vielä pitkään.

Palautetta tiestöltä voi antaa ja vaarallisista kuopista ilmoittaa.

Turvallisia kilometrejä kaikille kulkijoille!


Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Pohdintaa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2020 maantieverkon kannalta

Ilmakuva kiertoliittymästäHallitus esittää 300 M€ tasokorotusta perusväylänpitoon pysyvästi ensi vuodesta alkaen. Miten se jakautuu maanteiden, rautateiden ja vesiväylien välille ei ole vielä täysin selvää, mutta oletan, että maanteille siitä tulee vajaa puolet.

Rahoituksen tasokorotus tulee tarpeeseen

Perusväylänpidon rahoitustason pysyvä korotus tulee todella tarpeeseen. Tämän vuosituhannen alusta asti perustienpidon rahoitus on ollut vuodesta toiseen liian alhaisella tasolla. Tämä on johtanut siihen, että Suomen maantieverkolla on pitkästi yli miljardin euron korjausvelka. Tämä näkyy myös alueellamme. Etenkin alemman tieverkon päällystetyt tiet rupeavat olemaan todella huonossa kunnossa. Koska niiden päällysteitä ei ole pystytty uusimaan optimaaliseen aikaan, niiden kunto on mennyt jo niin huonoksi, että pelkkä uudelleenpäällystäminen ei enää riitä, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä tierakenteen kantavuuden palauttamiseksi.

Raskaan liikenteen massat ovat viime vuosina kasvaneet. Tästä syystä maanteiden kuormitus on lisääntynyt ja painorajoitettujen siltojen lukumäärä on kasvanut. Sillankorjauksiin pitäisi lähivuosina satsata nykyistä enemmän.

Soratieverkolla emme tällä vuosituhannella ole pystyneet tekemään juurikaan perusparannuksia, lukuun ottamatta ns. puuhuoltopaketin lisärahoituksella. Se näkyy sorateillä kantavuuspuutteena, kelirikko-ongelmana ja huonosti toimivana kuivatuksena.

Alemman tieverkon päällystetty pinta ei kestä ja soratie jo näkyy päällysteen alta.Koska perusväylänpidon tasokorotuksesta merkittävä osa ensi vuonna menee investointihankkeisiin, emme näillä näkymin ensi vuonna pysty juurikaan vähentämään korjausvelkaa, mutta pystymme kuitenkin korjausvelan kasvua pysäyttämään. Emme myöskään näillä näkymin pysty aloittamaan alemman tieverkon huonokuntoisten päällystettyjen teiden peruskorjaamista, ainakaan vielä.

 

Panostuksia investointeihin, kevyeen liikenteeseen ja yksityisteihin

Esitetyt investoinnit ovat toki tarpeellisia. Valtatien 8 parantaminen rakentamalla keskikaiteellinen ohituskaistapari noin 20 km Vaasan pohjoispuolella poistaa pahan pullonkaulan alueelta, jossa ohitusmahdollisuuksia ei ole. Satsaukset investointeihin vähentävät kuitenkin luonnollisesti mahdollisuuksia pienentää korjausvelkaa.

Aamuliikennettä Hulmin risteysalueella Laihialla.

Panostus kävelyn ja pyöräilyn tukemiseen on päästövähennystavoitteiden näkökulmasta oikea suunta. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymisellä on kiistatta myös positiivisia terveydellisiä vaikutuksia.

Yksityistieavustusten määrärahan nostaminen on myös positiivinen asia. Suomessa on runsaasti yksityisteitä, jotka täydentävät maantieverkkoa ja joiden merkitys alkutuotannolle ja metsäteollisuudelle on suuri.

Yksityistien silta on korjattu yksityistieavustuksia hyödyntäen.

ELY-keskusten toimintamenomäärärahat ovat ELY-keskusten perustamisesta lähtien vuonna 2010 vuosi vuodelta vähentyneet. Tämä on pakottanut ELY-keskuksia vähentämään henkilöstöä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueella oli vuoden 2010 alussa nykyisiä tehtäviä hoitamassa johtajan lisäksi 38 asiantuntijaa. Tänä syksynä näitä asiantuntijoita on enää 18. Asetelma, että TEM myöntää toimintamenorahat, mutta teemme LVM:n hallinnonalan töitä, on osoittautunut varsin epäonnistuneeksi.

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kyllä minä niin aluksi mieleni kohotin ja sitten, kun asiaa pidemmälle mietin, niin pahoitin

Liikenne- ja viestintäministeriö kertoo nettisivullaan, että maanteiden korjausvelan kasvu on pysäytetty. Liikennevirastokin kertoo kyselystä, jonka mukaan ammattiautoilijoiden mielestä tiet ovat nyt paremmassa kunnossa kuin vuonna 2015. Ja tämä silloin, kun korjausvelkarahaa on käytetty vasta vajaat puolet.  Minkähän laista ylistystä kuullaankaan, kun loputkin rahat on käytetty väylien hyväksi vuoden 2018 lopussa? Tämähän on hienoa, nyt tienpidossa voidaan alkaa levätä laakereilla, valtiokin voi laittaa verorahoja johonkin muuhun, ehkäpä tarpeellisempaan.

Kaikkihan tietävät mitä on väylien korjausvelka? Korjausvelalla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka tarvittaisiin valtion teiden, ratojen ja vesiväylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon. Korjausvelka on tällä hetkellä 2,5 miljardia euroa.

Nykyinen hallitus päätti antaa tienpitoon lisärahoitusta vuosille 2016 – 2018 korjausvelan hoitoon 600 M€.

Satsaus on mielestäni ehdottoman tarpeellinen, sana ”lisä” taas mielestäni antaa väärän kuvan rahoituksen merkityksestä. Minun mielestäni tienpito/radanpito/vesiväylin pito on antanut muille valtion vastuulleen ottamille toiminnoille lainaa jo ainakin 15 vuotta. Teitä ei ole ollut aikoihin varaa korjata ohjeiden edellyttämällä rankkuudella. Teiden kunto ja palvelutaso eivät ole lähelläkään optimia (jossa tienpitäjän ja liikenteen yhteenlasketut kustannukset olisivat minimissä). Nyt hallitus teki päätöksen, että samalla kun se jatkuvasti lainaa väylänpidosta (noin 150 M€/v) niin se lyhentää tätä 2 500 M€ lainaa kolmen vuoden aikana 600 M€.  Pankkilainaa takaisin maksaessaan harva meistä velallisistakaan väittää lisärahoittavansa pankkia!

Toinen iloinen uutinen keväällä 2016 oli, että vuosina 2017 – 2019 hallitus antaa lisärahoitusta perusväylänpitoon 364 M€!

Sillä saadaan monta kauan odotettua keskisuurta liikenteen olosuhteita ja turvallisuutta parantavaa hanketta tehtyä. ELY-keskuksemme alueella toteutetaan kolme hanketta (Lapualla, Kurikassa ja Vaasassa). Valtion kustannusosuus näissä hankkeissa on liki puolet vauraiden kuntien vastatessa lopuista kustannuksista. Yhteistyössä saadaankin paremmin asioita hoidettua ja tehtyä molempien osapuolien tärkeiksi näkemiä hankkeita. Näitäkään hankkeita ei ilman lisärahoitusta olisi ELY-keskuksen rahoituksella pystytty toteuttamaan.

Vähemmälle toitotukselle on jäänyt se, että tämä lisärahoitus otettiin pois väylien kehittämishankkeista. Mikä se olikaan juttu peiton jatkamisesta?

Molemmissa edellä mainituissa LISÄ-raha ohjelmissa on hyvänä puolena se, että toteutettavaksi päässeet hankkeet on valittu hankejoukosta, jonka koostamiseen on Suomen elinkeinoelämä päässyt merkittävästi vaikuttamaan. Hankkeet eivät ole siis vain ”tievaltiolle” tärkeitä, vaan myös alueemme elinkeinoelämälle. Toteutukseen siis ei tullut välttämättä huonokuntoisimpia tieosuuksia, vaan pääasiassa elinkeinoelämän tärkeiksi katsomia huonokuntoisia väylän kohtia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lisärahan vaikutus ELY-keskuksen tavoitteeseen huonokuntoisten teiden vähentämiseen ole niin suuri kuin jos olisi päätetty parantaa vain huonokuntoisimpia teitä. Varmaan tavoitetta voisi hieman säätää ottamaan huomioon eri teiden huonokuntoisuuden vaikutusta yhteiskunnan toimintaan.

Kummankin lisärahaohjelman vaikutus on koko Suomen kannalta positiivinen. Viestintä em. rahalla saatavasta hyvästä tulee tuoda esille. Liikennevirasto onkin internettiin laittanut kartan, josta koko Suomen hankkeet on katsottavissa.

Sitten pessimistin loppusanat

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että neljän ”lihavan” vuoden jälkeen tulee laihat vuodet. Sopeutustoimien pitämiseksi hallitusohjelman liitteessä 6 sovitulla tasolla perusväylänpitoon kohdistetaan osana korvaavia säästötoimia yhteensä 95 milj. euron säästö v. 2018 – 2020. Tämä näkyy perustienpidossa merkittävästi jo vuonna 2019, kun korjausvelkaohjelman rahoitus on loppunut. Vuonna 2020 sitten lisärahaohjelman hankkeetkin ovat valmistuneet ja perusväylänpidon rahoitusta vähennetään 35 M€:lla nykyperustasosta.  Silloin pitääkin jo miettiä täysin uudella tavalla mihin tienpidossa on varaa.  Pitäisi vaan jaksaa uskoa, että Suomen hallitus päättää taas uusista lisärahapaketeista ja tällä kertaa vapaasti tienpidon käyttöön.

Maakunnat tulevat tarvitsemaan digiloikkien lisäksi uusia ideoita saadessaan kontolleen vastuun maanteiden ylläpidosta ja liikenteen turvallisuudesta.

Vesa Leino
Tienpidon suunnittelu -yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus