Huoli päällystetyn tieverkon kunnosta

Suomen tieverkko on jaettu hierarkkisesti toiminnallisiin luokkiin niiden merkitsevyyden mukaan tieverkossa. Päätiet, eli yksi- ja kaksinumeroiset valta- ja kantatiet, ovat tieverkollisesti tärkeimmät. Ne välittävät pääosin pitkämatkaista liikennettä. Seuraavaksi tulevat kolmenumeroiset seututiet. Neljä- ja viisinumeroiset tiet ovat yhdysteitä. Kun katselen tieverkkoamme tänään, olen erittäin huolestunut siitä, miten tieverkkomme rapistuu kiihtyvällä vauhdilla. Tienpidon rahoitustaso on koko tällä vuosituhannella ollut, enemmän tai vähemmän, liian alhainen, jotta olisimme pystyneet pitämään koko tieverkon kunnossa. Tähän asti olemme pystyneet pitämään päätiet ja seututiet jokseenkin kunnossa ja huonoon kuntoon on päässyt pääosin yhdysteitä. Nyt myös pääteillä ja seututeillä rupeaa näkymään vakavia vaurioita.

Päällystetty tieverkko jaetaan kolmeen kunnossapitoluokkaan liikennemäärien mukaan. Vilkkaat tiet, joilla on yli 3000 ajoneuvoa vuorokaudessa kuuluvat luokkaan PK1. Keskivilkkailla teillä on vähemmän kuin 3000, mutta enemmän kuin 800 ajoneuvoa vuorokaudessa ja ovat luokassa PK2. Vähäliikenteiset tiet ovat luokassa PK3 ja niillä kulkee alle 800 ajoneuvoa vuorokaudessa. Alueellamme on noin 6000 km päällystettyjä teitä. Puolet niistä on vähäliikenteisiä PK3 luokan teitä. Näihin ei ole tahtonut riittää juuri mitään panostuksia tällä vuosituhannella. Tämän kesän päällystysohjelma kohdistuu vilkkaisiin PK1 luokan teihin. Poikkeuksena on jakovarahankkeet (eduskunnan myöntämät joululahjarahat), joissa on jokunen päällystyskohde PK3 luokan teille.

Päällystysohjelma jää tänä kesänä ennätyslyhyeksi

Tämän vuoden päällystysohjelma on reilut 100 km. Meidän pitäisi päällystää yli 400 km, jos haluaisimme pysäyttää korjausvelan kasvun. Korjausvelka tulee siten tänä vuonna kasvamaan reilusti. Vuoden lopussa 20 % meidän päällystetyistä teistä on huonokuntoisia tai erittäin huonokuntoisia. Paikkaamalla pystymme joitakin teitä pitämään kasassa, mutta on paljon teitä, joita ei enää kannata paikata systemaattisesti. Niillä paikataan vain liikennettä vaarantavat syvät kuopat.

Monilla teillä on tämä tilanne, että paikkaa on paikan vieressä, eikä paikkaaminen tuo enää apua, sillä paikat eivät tahdo pysyä paikallaan, vaan tien pinta jatkaa rapautumista.

Tiestön rapautumisen pystyi näkemään jo kauan sitten

Minut valittiin Vaasan tiepiirin tiejohtajaksi vuonna 2008. Silloin minulla oli jo yli 20 vuoden kokemus tienpidon eri alueilta. Ensimmäinen viestini medialle uutena tiejohtajana oli, että olen huolissani tienpidon rahoitustasosta. Joka vuosi rahoitustaso on liian alhainen. Kerroin, että jos tämä jatkuu, niin jossakin vaiheessa olemme siinä tilanteessa, että osa tieverkostamme on täysin rapistunut. Sanoin, ettei tämä tapahdu lähivuosina, mutta 10 – 15 vuoden päästä tämä voi olla tilanne tieverkollamme. Valitettavasti olin oikeassa. Me olemme nyt siinä tilanteessa.

Kun tulin Vaasan tiepiiriin töihin vuonna 1987 tilanne oli aivan toinen kuin nyt. Melkein joka kunnassa perusparannettiin joka vuosi joku soratie päällystetyksi tieksi. Suuri osa näistä teistä on nyt rapistunut, kun niitä ei ole voitu korjata ajoissa. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka asuvat näiden teiden varrella. He olivat tosi onnellisia silloin, kun heidän tiensä laitettiin kerralla kuntoon.

Vajaat 20 vuotta sitten Yle teki TV-dokumentin eräästä huonokuntoisesta kylätiestä Pohjanmaalla. Ihmettelivät, miksi Suomessa on näin huonokuntoisia valtion teitä. Haastattelivat ensin kylän ihmisiä. Tulivat sitten Vaasan tiepiiriin haastattelemaan minua. Olin silloin tiepiirin suunnittelupäällikkö. Kerroin, että kyllä me se parannettaisiin, jos meillä olisi siihen rahaa. Meidän pitää kuitenkin priorisoida tätä tietä vilkasliikenteisempiä teitä. Siirtyivät sen jälkeen Tiehallinnon keskushallintoon, jossa vastaus oli sama. Seuraava osoite oli Liikenneministeriö, jossa myös vastattiin samalla lailla. Ohjelma loppui siihen, että he seisoivat Valtiovarainministeriön ulko-oven edessä ja totesivat, että näiden ovien takana löytyy syy siihen, että Suomessa on enenevässä määrin huonokuntoisia valtion teitä.

Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Suomen tieverkko on valtion omaisuutta. Omaisuuden hallinta ja siitä huolenpito on epäonnistunut täysin. Voidaan puhua jopa fiaskosta. Syy ei löydy Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalta, vaan Valtiovarainministeriöstä, joka ei kehysbudjettejaan laatiessaan ole varmistanut, että Suomen tieverkko, eli valtion omaisuus, pysyy kunnossa. Jos valtion kiinteistöt, joista vastaa Senaatti-kiinteistöt, annettaisiin rapistua yhtä laajasti, niin siitähän syntyisi kauhea haloo. Mutta tieverkon rapistuminen ei kiinnosta Valtiovarainministeriötä tippaakaan.

Täältä näet Suomen tieverkon kunnon, suurentamalla karttaa huomaat parhaiten värein kerrotut erot (paikkatieto.vaylapilvi.fi/).

Lue myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päällystysohjelman tiedote 2023. (sttinfo.fi)

Anders Östergård
Johtaja
Liikenne ja infrastruktuuri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maanteiden ylläpidon kuulumisia Pohjalaismaakunnissa

Kirjoitin viimeksi päällysteaiheisen blogitekstin noin kaksi vuotta sitten. Silloin olimme tilanteessa, jossa korona alkoi kevättalvella ja olimme omaksuneet melko nopeasti uuden digitaalisen ajan. Kun aiemmin lähes poikkeuksetta siirryimme aamutuimaan toimistolle työskentelemään, muuttui tilanne lähes päälaelleen ja lähes kaikki koneen ääressä tehtävä työ siirtyikin kotioloihin. Tämä ei ole toimintaamme kuitenkaan juurikaan vaikuttanut, vaan tienpito on toiminut normaalisti ja rahoitus on saatu ohjattua tehokkaasti toimintalinjojen mukaisiin kohteisiin. Työtä teemme tällä hetkellä sekä toimistolla että kotona eli toimimme niin sanotusti hybridimallilla.

Rahoituksen pitkäjänteinen ennustettavuus olisi erittäin tärkeää alalle

Korona toi merkittävän lisärahoituksen vuonna 2020 ja sen ansiosta saimme mukavasti korjattua huonokuntoista päällystettyä tieverkkoa. Keskustelin kuitenkin juuri erään, valtakunnallisesti merkittävän markkinaosuuden omaavan, urakoitsijan edustajan kanssa, ja hän totesi koronan olleen heidän onnensa tuona vuonna. Muuten, hänen näkemyksensä mukaan nimittäin, ei välttämättä olisi saatu palkattua riittävää määrää työvoimaa päällystystöihin. Korona oli vienyt monelta työt ja siksi tehtäviin saatiin tekijöitä, mikä normaalitilanteessa ei välttämättä olisi onnistunut. Tämän vuoksi peräänkuulutan rahoituksen määrärahojen pysyvyyttä ja ennustettavuutta. Töitä kyllä riittää, kun korjausvelka kuitenkin kasvaa. Mutta on erittäin tärkeää alalle, että rahoitus pysyisi suurin piirtein samana vuodesta toiseen ja mieluummin ainakin tuossa 2020 vuoden tasossa. Tämä toisi pitkäjänteisyyttä urakoitsijoiden investointeihin ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen sekä työntekijöiden pysyvyyteen alalla.

Päällystettyjen teiden tulevaisuus näyttää aika huonolta

Päällystetyn tieverkon tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä ruusuiselta. Kuluvana vuonna olemme päällystäneet alle 200 km maanteitä ja vuoden 2023 päällystysohjelma on vain 110–120 km. Kun tuo ”koronavuoden” lukema oli 470 km, on pudotus lähes katastrofaalinen. Tilanteen ei arvioida parantuvan tulevinakaan vuosina.

Perusväylänpidon rahoitus 2021–2032 kaikki väylämuodot (Liikenne 12)

Parin vuoden takainen lukema kuitenkin olisi vain hyvä alku. Sillä saimme korjausvelan pysähtymään eli käytännössä se ei vielä tuona vuonna pienentynyt. Jos haluaisimme kerralla päästä huonokuntoisista päällysteistä eroon pohjalaismaakunnissa, voisi sen hintalappu olla karkean arvion mukaan jossain 150–200 miljoonan euron haarukassa. Jos erityisesti vilkkaasti liikennöidyllä tieverkolla uudelleen päällystäminen tulee lähinnä urautumisen vuoksi eteen jo noin 4–7 vuoden kuluttua on selvää, että ensi vuoden rahoituksella, joka näillä näkymin on noin 7–8 miljoonaa euroa, tulee korjausvelka kasvamaan hurjasti.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Päällystysohjelmien ja maanteiden huonokuntoisten päällysteiden pituudet sekä päällysteisiin käytetyt määrärahat (milj.€) vuosina 2013-2020 sekä ennusteet 2021-2022.

Päällystysala kehittyy ja käytössä on vaihtoehtoisia menetelmiä

Ainakin reilun vuosikymmenen jatkunut alhainen rahoitustaso on omalta osaltaan edesauttanut alan kehittymistä. Päällystystoimintaan on tullut useita vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa hyödynnetään tien nykyistä päällystettä, sekoitetaan siihen vähän uutta massaa ja tiivistetään uudeksi pikipinnaksi. Lisäksi on kehitetty vanhojen päällysteiden kierrätystä, paikkausmenetelmät ovat kehittyneet ja paljon muuta. Tämä tie alkaa olemaan kuitenkin läpikäytynä ja osaksi nämä moneen kertaan esim. Remixer -käsittelyn saaneet tiet tarvitsevat välillä uuden päällystelaatan eli kovin monta kertaa ei kyseistä menetelmää voi käyttää.

Huonokuntoisten päällystettyjen teiden määrä lisääntyy ensi vuonna

Arviomme mukaan huonokuntoisten päällystettyjen teiden määrä tulee lisääntymään vuoden 2023 aikana alueellamme noin 250 km:llä, jolloin niiden kokonaismäärä tulee olemaan yli 1300 km eli noin 22 % päällystetystä tieverkostamme. Moni maantie ei enää ole kunnossapidettävissä paikkaamalla ja siksi tulemme purkamaan muutamia tieosuuksia ja muuttamaan ne sorateiksi. Tämä on pakon sanelemaa ja muun muassa liikenneturvallisuuden sekä talvikunnossapidon onnistumisen kannalta välttämätöntä. Osaksi saamamme palaute talvikunnossapidon huonosta laadusta johtuukin epätasaisesta tien pinnasta, jota voi olla käytännössä mahdotonta saada pohjaa myöten aurattua.

Tienpidon suunnittelussa toimimme valtakunnallisesti yhdessä Väyläviraston kanssa sopimiemme tavoitteiden, päällysteiden toimintalinjojen ja saamamme rahoituksen mukaan. Kohteet valitaan tehokkaasti käytössämme olevat tieverkon kuntotiedon ja maastokatselmusten pohjalta. Virkamiehinä meidän tehtävänämme on priorisoida hankkeet parhaisiin kohteisiin ja käyttää rahat mahdollisimman tehokkaasti. Poliitikkojen tehtävänä on taas priorisoida rahoituksen käyttö koko valtakunnan tasolla ja rahareikiä varmasti riittää. Helppo tehtävä ei sekään ole! Toimiva liikenneinfra on kuitenkin koko yhteiskunnan toiminnan kannalta erittäin tärkeää ja kilpailukyvyn perusta, jolle on hyvä rakentaa.

Turvallisia talvikelejä ja malttia liikenteeseen kaikille tienkäyttäjille!

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mietteitä väylien rahoituksesta ja investointien vaikuttavuudesta

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2023-2030 on parhaillaan lausuntokierroksella www.lausuntopalvelu.fi -palvelussa 2.5.2022 saakka. Perusväylänpidon määrärahat nousevat esiin useissa uutisissa. On ajankohtaista pohtia julkisten investointien merkitystä meille kaikille.

Julkisen sektorin menokehys sisältää sekä julkisen kulutuksen että julkiset investoinnit. Menoja tulisi pystyä leikkaamaan ja investointeja kasvattamaan. Julkisen sektorin kannattaa tehdä kustannustehokkuuden (hyötykustannussuhde H/K) kannalta hyviä investointeja velkarahallakin.

Julkisilla menoilla ja investoinneilla on ulkoisvaikutus. Julkisten menojen kasvu siirtyy tulojen kasvuna yhteiskunnalle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille. Tämä kasvattaa yksityistä kulutusta, joka puolestaan synnyttää lisää tulojen kasvua rahan kiertokulun vuoksi. Syntyy kerroinprosessi, joka saa aikaan kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (BKT) kasvun. Menoista julkisen kulutuksen ulkoisvaikutus on kertoimeltaan alle ykkösen, joten BKT ei kasva samassa suhteessa kuin menot lisääntyvät. Kannattavilla investoinneilla kerroinvaikutus on yli ykkösen. Se tarkoittaa, että tuottava investointi kasvattaa BKT:ta ja myös verokertymää enemmän kuin investoinnin menot ovat. Eli investoinnista aiheutunut tulolisäys itsessään maksaa investoinnin takaisin, joten se kannattaisi tehdä vaikkapa velkarahalla. Ja näin myös yrityspuoli toimii, otetaan lainaa, investoidaan, kasvatetaan liikevaihtoa jne.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä lainataakan kasvaessa, mutta on se kuitenkin loogista: lainarahaa pitäisi käyttää omien tulojen kasvattamiseen, ei niinkään tuottamattomaan kulutukseen. Tärkeämpää kuin absoluuttinen valtionvelan määrä on velan suhde BKT:hen. Kustannustehokas investointi kasvattaa BKT:ta enemmän kuin lainasummaa, mutta kulutukseen ohjattu raha taas kasvattaa lainasummaa enemmän kuin BKT:ta.

Julkisten investointien vaikutukset ulottuvat laajemmalle talouteen, kuin mitä pelkät investoinnin suorat vaikutukset ovat. Näistä julkisista investoinneista esimerkkinä toimii vaikkapa meidän tieinvestointimme. Yksityiset investoinnit eivät voi yksin vastata kansantalouden kehittymisestä, sillä vapaat markkinat eivät meillä tuota kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria. Yritykset tarvitsevat omien investointiensa lisäksi infrastruktuuri-investointeja; katuja, viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja telekaapeleita, jne. Talouskasvun edellytyksenä olevien investointien tulisi jakaantua julkiselle ja yksityiselle esimerkiksi noin 20%/80% -suhteessa. Suhde riippuu valtion talouden kehitysasteesta. Leikkaamalla omasta julkisen sektorin 20% osuudestamme vaikeutamme yksityissektorin 80% osuuden kehitystä.

Kustannustehokkailla investoinneilla on vaikutusta talouteen myös aluetasolla. Valtiotason lisäksi myös alueiden kehityksessä nähdään samanlaiset tulojen kasvun mahdollistamat hyvinvoinnin lisääntymisen vaikutukset, ja reaaliansioiden kasvu kohdistuu myös yksityisille ihmisille.

Kokonaistuotannon yhtenä oleellisena osatekijänä on pääomakannan määrä. Pääomakanta tarkoittaa esim. rakennuksia, tuotantolaitoksia, koneita, infrastruktuuria, jne. Pääomakannan kuluessa sitä pitää ylläpitää jatkuvilla korjaus- ja korvausinvestoinneilla. Tienpitäjän näkökulmasta tätä pääomakantaa on meidän yhteinen maantieverkko rakenteineen ja laitteineen. Tieverkon kunnon rapistuminen, kasvava korjausvelka ja viivästyneet investoinnit hidastavat omalta osaltaan kokonaistuotannon kasvua ja sitä kautta heikentävät elintason nousun edellytyksiä.  

Kun julkinen sektori panostaa infrastruktuuriin ja luo sitä kautta edellytyksiä yksityisille investoinneille, niin kansantalous kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Tästä vaurastumisesta hyötyy koko yhteiskunta.

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Liikenne ja infrastruktuuri
ELY-keskus

Päällystysten ennätyksellinen vuosi

Tienpidon osalta on vuosi ollut koronasta huolimatta vilkas tai voinee ehkä sanoa, että myös sen ansiosta. Näin on erityisesti päällysteiden osalta, eli olemme saaneet merkittäviä määriä tiekilometrejä uudelle pinnalle. Tämä johtuu kahdesta syystä. Hallitus on omalta osaltaan halunnut panostaa rahaa tieverkkoon, mutta myös siitä, että öljyn hinta on ollut ennätyksellisen alhaalla ja sitä myöten myös bitumin hinta. Bitumin hinta näyttelee merkittävää osaa päällysteen hinnasta. Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella tullaankin päällystämään noin 470 km maanteitä, kun viime vuonna vastaava luku oli 170 km. Samoihin kilometrimääriin päästiin viimeksi vuonna 2016. Myös alemmalla tieverkolla kohteita oli aiempaa enemmän, mikä on hyvä asia.

Teitä päällystetään tänä vuonna poikkeuksellisesti vielä marraskuussakin. Urakoitsijat ovat venyneet lisääntyneen rahoituksen myötä, sillä normaalisti ylläpidon päällystystöitä lopetellaan viimeistään syys-lokakuussa. Töiden venyminen talven kynnykselle on päällysteen laadun kannalta pieni riski, sillä märkä tai jäinen pinta ei ole paras mahdollinen alusta, jolloin työt saatetaan joutua keskeyttämään tai pitämään välipäiviä. Lämpötilojen kanssa täytyy olla tarkkana ja tiivistys on tehtävä nopeasti, ettei asfalttimassa ehdi jäähtyä. Urakoitsijoiden kalusto- ja henkilöstösuunnittelua helpottaisi kovasti, jos rahoitusta tulisi tasaisesti vuodesta toiseen. Pitkällä tähtäimellä se olisi myös tilaajalle edullisinta.

Huippuvuodesta huolimatta moni tie saa odottaa uutta päällystettä! Viime talvi kohteli ankaralla kädellä erityisesti niin sanottua alempaa tieverkkoa, eikä parannusta sinne ole kovin nopeasti odotettavissa, sillä vaikka rahoitusta merkittävästikin lisättäisiin, korjausvelkaa on takavuosilta paljon.

Kuluvana vuonna teitä on paikattu todella paljon, yli 100 000 reikää on saanut paikan päällensä ja rahaakin on paikkauksiin kulunut huomattavasti ennakoitua enemmän. Tämä määrä siis erikseen kilpailuttamassamme paikkausurakassa. Osassa hoitourakoita on paikkaustoimintaa tämän lisäksi ja niissä on myös paikattu lukematon määrä reikiä.

Osa maanteistä on valitettavasti niin huonossa kunnossa, että paikkaaminenkaan enää riitä tai kannata. Tien päällysteen tultua ikänsä päähän saattaa tie olla paikkauksen jälkeen nopeasti rikki uudestaan ja paikkaaminen on ainoastaan tekohengitystä. Tällöin saatamme paikata tietä vain liikennettä vaarantavilta osin, ja siksi joillakin maanteillä käydään paikkaamassa vaan osa rei’istä, mikä saattaa joskus hämmentää veronmaksajaa. Onkin vakavasti mietittävä, voidaanko jatkossa kaikkia päällystettyjä teitä enää ylläpitää vai onko järkevää palauttaa niitä sorateiksi ja katsottava tulevaisuudessa onko joskus päällystäminen vielä mahdollista. Soratien lanaaminen kun on kuitenkin helpompaa ja monella tiellä liikennemäärät ovat vähentyneet takavuosista. Esimerkiksi Laihialla Jokisalontien päällyste purettiin kuluvana syksynä ja tielle ajetaan kantava sekä kulutuskerros kalliomurskeesta.

Tieverkolla ovat taas astuneet talvinopeusrajoitukset voimaan ja on muutenkin aika varautua liukkaampiin keleihin. Liikenteessä kannattaa huomioida, että matkaan kuluu kesäkelejä enemmän aikaa ja erityisesti talvella ennakoiva ajotapa on tärkeä. Kesäkeliä ei voida taata ympäri vuoden. Turvallisia kilometrejä kaikille tienkäyttäjille!

 

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö, tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Muutama fakta talvikauden tiestöstämme

Kuva: Mikko Käkelä

Jokainen tielläliikkuja on huomannut, että päällystetty tiestö on reikiintynyt pahasti tänä talvikautena. Pakko on puhua talvikaudesta, sillä tämä ajanjakso on ollut niin poikkeuksellinen säiden suhteen, ettei oikein talvestakaan voida puhua, ainakaan täällä pohjalaismaakuntien alueella. Onhan leutoja talvia ollut toki ennenkin, mutta yleensä välissä on ollut kuitenkin pakkasjaksoja.

Kun talvella sataa vettä…

Talvella teitä suojaa se, että tien runko on jäätynyt normaalisti ja päällä on kenties lumikerros. Tällainen olisi normaali talvikeli. Mutta tänä talvena on satanut paljon vettä ja lämpötila on sahannut 0 asteen molemmin puolin ja ollut pitkiä jaksoja kokonaan plussan puolella. Lunta on tainnut olla viikon verran pisimmillään kerrallaan, kunnes taas ovat tulleet vesisateet.

Kuva: Mikko Käkelä

Kun vesisateita on paljon, pääsee vesi luikertelemaan tiestön halkeamiin päällysteen alle. Autojen renkaat tehostavat veden pääsemistä päällysteeseen painamalla vettä vielä syvemmälle päällysteen rakoihin. Kun sää sitten pakastuu, paisuu tien alle päässyt vesi poksauttaen päällysteestä irti paloja. Myös nastarenkaiden vaikutus tiestöön on merkittävä, kun tie on märkä, tuolloin tiestö kuluu myös renkaista johtuen.

Pikaisia ratkaisuja ei valitettavasti ole

Reikiä on tullut tänä talvikautena niin paljon, ettei tällaista talvea ole muistissa monillakaan. Mutta suurempia korjaustoimia joudumme pääsääntöisesti odottamaan kevääseen. Talvella ja kostealla kelillä ei ole pysyviä ja kustannustehokkaita paikkaustekniikoita olemassa. Tiestöä voidaan paikata ja liikenneturvallisuutta vaarantavat reiät toki paikataankin, mutta paikka ei tule pysymään tiessä kiinni. Siksi paikkauksia päästään kunnolla tekemään vasta keväämmällä. Toinen asia on se, että riittävätkö rahat kaikkiin reikiin kaikilla teillä? Se onkin monimutkaisempi asia.

Tiestön rahoituksesta

Alueellinen ELY-keskus vastaa tiestön kunnosta ja saa siihen rahoituksen Väylävirastolta ja edelleen valtion budjetista LVM:n osuudesta. Tämä rahoitus sisältää mm. tienpidon, mikä sisältää tiestön hoidon ja kunnossapidon rahoituksen. Talvella tämä tarkoittaa mm. lumen aurausta, liukkaudentorjuntaa, kesällä sorastusta, tiestön kuivatuksesta huolehtimista, pölyn sidontaa, lanausta jne. Usein kuulee ihmeteltävän, että ”kyllä tällaisina leutoina talvina on ainakin lumenaurauksesta rahaa säästynyt”. Mutta se ei pidä paikkansa. Ensinnäkin tällaisina talvina liukkauden torjuntaa joudutaan tekemään normaalia enemmän ja toisekseen hoitourakat ovat pitkäaikaisia sopimuksia. Ne tehdään urakoitsijan kanssa esimerkiksi viideksi vuodeksi kerrallaan ja rahat sidotaan sopimuskausiksi kerrallaan. Näin ollen rahaa ei ole säästössä aurauksista. Ne vauriot, joita tällaisina leutoina talvina tiestölle aiheutuu, täytyy maksaa lisäksi normaaleista päällysterahoista. Korjauksien jälkeen nähdään, paljonko rahaa jää itse päällystämiseen ja tiemerkintöjen korjaukseen. Joten, vaikka rahoitusta onkin saatu nostettua viime vuoden, harvinaisenkin alhaiselta, tasolta nyt vähän ylöspäin, ei se välttämättä näy heti tänä kesänä kovinkaan paljon tiestöllä. Ensin on katsottava talven ”jäljet” ja korjattava niitä ja sen jälkeen nähdään, miten paljon päällysterahaa jää käyttöön päällysteohjelmaamme. Tulevina vuosina näyttäisi päällysteraha kuitenkin pysyttelevän vähän korkeammalla tasolla verrattuna esimerkiksi viime vuoteen.

Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei oikein siis ole. Viime vuosina on puhuttu paljon korjausvelasta eli siitä, mitä tiestön peruskunnolle on tapahtunut, kun rahoitus on pyritty saamaan riittämään edes välttämättömiin korjauksiin. Kun pitkään on tehty vähäisellä rahoituksella mm. päällysteitä, ei niiden kunto tahdo tällaista talvikautta kestää.

Kesän 2020 päällystysohjelmasta tiedotamme vähän myöhemmin lisää. Nopeita parannuksia ei kuitenkaan heti saada, mutta teemme parhaamme käytettävissä olevalla rahoituksella. Tienkäyttäjiltä vaaditaan malttia ja kärsivällisyyttä kuitenkin vielä pitkään.

Palautetta tiestöltä voi antaa ja vaarallisista kuopista ilmoittaa.

Turvallisia kilometrejä kaikille kulkijoille!

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus