Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantienpidossa on viimeksi tarkistettu vuonna 2010. Nämä periaatteet on sovittu kuntaliiton ja Liikenneviraston kesken. Kustannusvastuun pääperiaatteiden mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista ja kunta kadunpidosta ja sen kustannuksista.
Noin 10 -20 vuotta sitten kustannusvastuun periaatteita pystyttiin noudattamaan kirjaimellisesti kummankin osapuolen huolehtiessa omista kustannuksistaan. Esimerkiksi uuden kevyen liikenteen väylän maantien varteen suunnitteli ja toteutti valtio kustannuksellaan ja kunnan rooliksi jäi vain pitää tiesuunnitelma nähtävillä ja antaa valmiista tiesuunnitelmasta lausunto.
Vuosien saatossa valtion tienpidon rahoitustilanne heikkeni vähitellen ja rahoitusta jouduttiin vähentämään alueellisista investoinneista. Katsottiin että päivittäisestä maanteiden hoidosta tai päällysteiden ylläpidosta ei voida tinkiä, joten karsinta kohdistui investointeihin. Tarpeita tieinvestointeihin tuli kuitenkin koko ajan lisää ja monissa kunnissa oli paineita saada tieinvestointeja liikkeelle.
Valtion määrärahojen ja ostovoiman pienentyessä eräänä välivaiheena oli toteuttaa maantieinvestointeja valtion ja kunnan yhteisrahoituksella. Hankkeen toteutuksesta tehdään sopimus kunnan valtion kanssa. jonka molemmat osapuolet hyväksyvät tahoillaan. Yleensä hankkeita toteutettiin ”fifty-fifty” periaatteella, kuitenkin siten että valtio maksoi suunnittelun ja maanlunastuksen kokonaisuudessaan. Lisäksi valtion toimesta hoidettiin projektin läpivienti kilpailutuksineen. Näin tapahtui aina tämän vuosikymmenen alkuun saakka.
Valtion osallistumismahdollisuus investointeihin on kaventunut entisestään ja tänä päivänä valtio ei pysty osallistumaan investointihankkeisiin juuri ollenkaan. Edes tiesuunnittelua ei pystytä kustantamaan valtion taholta ja rakennushankkeen läpivientiin joudutaan palkkaamaan ulkopuolinen valvoja, jonka kustannukset ohjataan hankkeen rahoittajalle eli kunnalle. Maanlunastuskustannukset sentään maksetaan vielä valtion taholta ja tietenkin täytyy muistaa että valmistuneen maantieinvestoinnin tulevat hoito- ja ylläpitokustannukset tulevat yleensä valtion kontolle. Nämä viimeksi mainitut kustannukset saattavat olla merkittävin kustannuserä, vaikkakin ne jakautuvat usealle tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle.
Kuten edellä on todettu, maantieinvestoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta tehdään sopimukset kunnan kanssa. Sopimuksessa määritetään hankkeen laajuus ja toteutusaika sekä muut yksityiskohdat rahoitusasioita unohtamatta. Pääsääntöisesti valtio tekee suunnittelu- ja toteutussopimuksia vain kunnan kanssa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle on kuitenkin tullut mahdollisuuksia kohdentaa tiehankkeille yksityistä rahoitusta. Tätä rahoitusta on tullut yksityisiltä henkilöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä sekä myös testamenttivaroja on ollut käytettävissä. Nämä edellä mainitut rahoituslähteet joudutaan ohjaamaan kuntaan, josta varat sitten tulee tiehankkeen käyttöön osana kunnan osuutta.
Vaikkakin valtio on jättäytynyt pois tieinvestointien maksajan roolista, monet kunnat ovat aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti toteuttamassa eri hankkeita. Erityisesti Alavus, Kauhava, Kristiinankaupunki, Närpiö ja Vaasa sekä Kuortane ovat toteuttamassa yhden tai useamman tiehankkeen kuluvana vuonna. Lisäksi tiesuunnittelu on käynnissä mm. Kokkolassa ja Maalahdessa.
Pientä päivänvaloa maantieinvestointeihin ja tienpitoon yleensä on tuomassa hallituksen päättämä 600 miljoonan euron korjausvelkapaketti sekä mahdollisesti tulossa oleva 364-ohjelma. Nämä eivät kuitenkaan kohdistu esimerkiksi kuntien kovasti kaipaamiin kevytväyläinvestointeihin. Näköpiirissä ei ole sellaista kehitystä että valtio palaisi toteuttamaan kevytväylähankkeita, vaan ne jäävät jatkossakin ulkopuolisen (kuntien) rahoituksen varaan. Valtion käytännöksi on muodostunut periaate ”hyötyjä maksaa”.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on tällä hetkellä noin 500 kevytväyläaloitetta, jotka odottavat rahoitusta ja toteutusta.
Veijo Voutilainen
Suunnittelupäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus