Hyvää uutta vuotta 2021!

Vuosi 2020 alkaa olla päätöksessä. Pian päättyvä poikkeuksellinen vuosi jäi varmasti meidän kaikkien mieleen.

Vuosi on ollut erikoinen ja meillä ELY-keskuksissakin erittäin työntäyteinen.

Haluan tämän videon myötä toivottaa teille hyvät asiakkaamme ja sidosryhmämme erittäin hyvää vuotta 2021.

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Koronan voimaviivat

Korona saattoi merkitä meille kaikille vielä tämän vuoden alussa lapsuuden ajan lautapeliä tai vain auringon ulompaa kaasukehää ja kaasukehän hajaantumisvyöhykettä. Maaliskuussa kaikki muuttui ja hajaantumisvyöhyke tuntui saavan uuden merkityksen. ELYssäkin työntekijät hajaantuivat eri puolille maakuntaa omiin kotitoimistoihinsa. Erilaiset rajoitukset astuivat voimaan ja niiden mukana tuli hetkeksi täysi seisaus myös tukivalvontojen tilakäynteihin.

Tuon seisauksen aikana kokoonnuttiin usein Teams-kokouksiin pohtimaan uusia käytäntöjä valvontojen suorittamiseen. Kaiken suunnittelun lähtökohtana oli huoli siitä, etteivät tarkastajat missään olosuhteissa veisi mukanaan koronaa tiloille. Toisena tärkeänä asiana myös se, etteivät tarkastajat itse saisi koronaa eivätkä tartuttaisi toisiaan niin, että kaikki olisivat karanteenissa ja valvonnat taas seisahtuisivat. Siitä seurauksena pahimmillaan olisi myös tukimaksujen viivästyminen.

Uusia käytäntöjä

Kesäkuulla valvonnat saattoivat alkaa. Ennen niiden aloittamista oli Ruokavirasto antanut omia suosituksiaan valvontoihin liittyen. Valvontavelvoite oli laskettu normaalista 5 %:sta kolmeen prosenttiin. Suositus oli myös etukäteen ilmoittaa kaikista valvonnoista. Eläinvalvonnan osalta se oli suuri muutos, sillä normaalisti eläinvalvonnat tehdään alueellamme pääosin etukäteen ilmoittamatta.

Oman valvontaryhmän kesken oli päätetty, että vakituiset työparit määrättiin pysyviksi koko valvontakaudeksi. Tällä pystyttäisiin mahdolliset koronatartunnat heti rajaamaan vain kahteen henkilöön tarkastajaryhmän osalta. Ja tällä tavoin varmistettaisiin myös se, että kaikki valvonnat saataisiin tehtyä aikataulujen mukaisesti ennen tukien maksatuksia.

Suunnittelussa oli myös sovittu siitä, että tiloille mennessä kättelyt jätetään suositusten mukaan pois. Se tuntui itsestäni epämieluisalta muutokselta. Kättelemättömyys tuntui jotenkin epäkohteliaalta, vaikka ymmärsikin sen tähän tilanteeseen kuuluvaksi. Kättely kuitenkin ikään kuin avaa aina kohtaamisen ja siitä on sujuva jatkaa.

Yhteiseksi käytännöksi oli sovittu myös se, että valvontakäynnit pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan tekemään muutoinkin niin vähin kontaktein kuin mahdollista. Peltopuolella tämä onnistuikin hyvin, mutta eläinpuolella loi haasteita. Tilallisten kanssa yhteistuumin korvamerkki- ja asiakirjatarkastuksetkin saatiin kuitenkin hienosti sujumaan. Asiakirjoja katsottiin usein ulkona; puutarhakeinuissa, portailla, terasseilla tai karjakeittiön kynnyksellä istuen. Sateen sattuessa toimistona toimi konehallit, autokatokset tai vain navetan räystäsaluset.

Uusia suojavarusteita

Eläinvalvojilla oli jo entuudestaan aina mukanaan suojavarusteita ajatellen eläintautien leviämisen ehkäisyä; suojahaalareita ja -käsineitä, Virkon S:ää ja kengänsuojia. Nyt jokaiselle työparille oli lisäksi hankittu kasvomaskeja, kumihanskoja, käsidesit ja desinfiointipyyhkeitä. Käsidesien käytöstä tulikin nopeasti rutiinia. Käsidesiä käytettiin aina, kun autosta oli poistuttu ja palattiin takaisin. Joskus rutiinilla jopa senkin jälkeen, kun oli käyty vain kiertämässä joku peltolohko. Kasvomaskien käyttö olikin sitten ongelmallisempaa. Silmälasit, jotka huurtuvat tavallisestikin ulkoa navettaan siirryttäessä, huurtuilivat hengityksen tahtiin.

Normaalioloissakin naudat innostuvat usein pitämään melkoista mölinää, kun eläinsuojaan ilmestyy vieraita ihmisiä. Korvamerkkien numeroita pitää siis huudella kovalla äänellä, että työpari saa ne kirjattua ylös oikein. Maskin käyttö toi tähänkin ongelmia varsinkin astmaatikolle. Happi tuntui maskin alta loppuvan täysin ja ääni särkyili.

Uusia aaltoja

Kesän hiipuessa syksyyn alkoi korona kutoa uusia verkkoja kiihtyvään tahtiin. Tässä vaiheessa varmuuden vuoksi lopetettiin ruokataukojen pito huoltamoilla. Omat eväät syötiin milloin missäkin; levähdyspaikoilla, linja-autopysäkeillä tai reitin varrella ohi ajetuissa kauniissa maisemissa. Maakunta on tullut tutuksi muutoinkin tiloille ajellessa, mutta nyt sitä katselikin eri silmin. Maakunnassamme on paljon todella kauniita paikkoja, joihin oli piristävää pysähtyä nauttimaan eväitä.

Uusia kokemuksia

Valvontakauden kallistuessa loppua kohti voimme olla tyytyväisiä, että tästäkin erikoisesta ajanjaksosta olemme selvinneet. Ja ilman tartuntoja. Suuri kiitos kuuluu valvottujen tilojen väelle. Tiloilla on suhtauduttu asiallisesti tarkastajiin ja välillä erikoisiinkin järjestelyihin on lähdetty avoimin mielin.

Voimia antavia ja mukavia hetkiä tällekin valvontavuodelle mahtui. Erityisesti mieleen jääneistä toinen on, kun isäntä halusi keittää kahvit tarkastajille ja koska emme sisätiloihin voineet mennä, hän toi keittämänsä kahvit ulos terassille, kauniisti tarjottimelle katettuna. Terassilta näkyi henkeä salpaavan kauniit järvimaisemat. Kahvi ei olisi voinut paremmalta maistua!

Toinen sydäntä lämmittävä hetki oli, kun isäntä tarkastuksen loputtua haki kitaran ja lauloi meille muutaman kauniin laulun upealla äänellään. Näidenkin tarkastusten jälkeen kotimatkat sujuvat usein hiljaisuuden vallitessa. Haluaa kerrata mielessään tapahtumaa, jotta pystyy tallentamaan sen syvälle mielen sopukoihin. Sieltä mukavat muistot voi noutaa, kun sattuu kohdalle synkempi päivä. Tällaiset hetket jos mitkä loivat myös uskoa siihen, että me kyllä todellakin selviämme tästä erilaisten rajoitusten ajasta! Ja että elämästä löytyy voimaannuttavia hetkiä, joiden avulla jaksamme päivästä toiseen, vaikka rajoituksia alettaisiin taas kiristää.

Vaikka korona on kaiken kaikkiaan aiheuttanut monille eri aloille suuria huolia ja menetyksiä, voimme tarkastuspuolella olla iloisia siitä, että syvällisesti pohtimamme uudet käytännöt ovat olleet toimivia ja olemme päässeet tavoitteeseemme: turvallisesti ilman tartuntoja kaikki valvonnat saadaan suoritettua aikatauluissaan ja tuet tiloille ajallaan maksuun.

Kohti uutta

Auringon korona näkyy selvästi auringonpimennyksien aikaan, jolloin koronan epäsäännöllinen muoto paljastaa magneettikentän voimaviivat. Elämässä monessakin suhteessa löytyy aina yhtymäkohtia luontoon. Tämänkin koronakevään ja -syksyn perusteella voisi todeta, että vaikka keväällä tuntui maailma pimenevän koronan sekoittaessa kaikki normaalit kuviot, sen ansiosta löysimme yhteistuumin ne voimaviivat, joiden avulla pääsimme onnistuneeseen lopputulokseen näissä ennen kokemattomissa olosuhteissa. Mikä oli etukäteen valmiiksi ajateltu, oli myös mahdollista onnistuneesti toteuttaa.

 

Arja Veikkolainen
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Jatkuva oppiminen on koko elämänkaaren aikaista oppimista

Työelämä muuttuu ja osaaminen vanhenee, sekä vaatimukset osaamiselle kasvavat alalle kuin alalle. Joka neljäs työtehtävä tulee muuttumaan merkittävästi seuraavan 10–20 vuoden aikana. Työelämään tarvitaan isoja muutoksia työssä olevien osaamiselle ja aikuisväestön koulutustason nostolle, jotta pärjäämme tulevaisuudessa. Osaamistason nostaminen lisää yhtenä tekijänä tuottavuutta ja kilpailukykyämme. Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan erityisesti työikäisten väestölle nopealla aikataululla järjestettyä lyhytkestoista koulutusta, jatko-täydennyskoulutusta sekä muita uudenlaisia kehittämistoimia oppimisympäristöjen ja verkostojen kehittämiseen.

Jatkossa on löydettävä keinoja vastata uudistuvien työmarkkinoiden tietotarpeisiin ja tukea osaamispalveluja kaikille väestöryhmille. Toimet vaativat ennakointia, jossa tunnistetaan sekä nykytilan että pidemmän aikavälin toimia. Yhteiskunnan näkökulmasta on erityisen tärkeää edesauttaa dynaamisten työmarkkinoiden kehittämistä ja tukea työllisyyttä vahvistavia ammatti-toimialasiirtymiä. Työvoiman saatavuutta ja kohtaantoa tulee entisestään saada paremmaksi, jotta työllisyysaste paranisi.

Samalla kun yhteiskuntamme kamppailee koronaa vastaan, on osaamisen kehittäminen tärkeää muutokseen sopeuttamiselle ja siitä toipumiselle. Koulutustarjonnan tulee vastata nykyisiin tarpeisiin. Yrityksille ja muille työpaikoille on kehitettävä välineitä, joilla työelämän ja osaamistarpeiden muutoksiin vastataan nopeasti kriisin päättyessä, ja mahdollisuuksien mukaan jo ennakoivasti. Yksilöillä tulee olla näkymä ja palvelut oman osaamisen päivittämiselle. Johdon tuki ja ohjaus lisää henkilöstön sitoutumista ja vahvistaa näin toimijan yhteisten tavoitteiden saavuttamista osaamisen kehittämiselle.

Kirjoittajan mietelmiä osaamisen kehittämiseen

Ihmisiä työskentelemässä korkealla sähkömastolla eri tehtävissä.

Työn haasteet ovat voitettavissa osaamisella ja yhteistyöllä. Kuva: Juha Laukkola.

Osaamisen kehittämisen mahdollisuudet ovat alueellamme jo olemassa, mutta palvelujen tunnistaminen ja hyödyntäminen vaatii vielä toimia. Alueemme oppilaitokset ovat lisänneet osaamista ja investointeja, joilla työelämän vaatimuksiin halutaan vastata.

Reaktiivisia uusia ja nopeita toimintamalleja on löydettävä osaamisen kehittämisen tueksi. Eri rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä osaamisen kehittämisen tueksi on mahdollistettava yritysten käyttöön vielä paremmin.

Kehittämistoimet koronahetkessä ovat nyt monessa yrityksessä haasteiden ja uuden edessä. Jatkuvuus ja yritysten näkymät eivät ole pitkäkantoisia, mutta eteenpäin mennään myös koronan voittamisessa. Näkymät sumun jälkeen ovat palaamassa ja ennusteet entiseen toivon mukaan palaavat. Onko maailma entisellään? Ja miten maailman talouspyörät lähtevät pyörimään? Osaamisen ja kehittämisen osalta ei pysähtymistä toivota vaan sen tulisi jatkua eteenpäin tilanteesta huolimatta. Osaajia tullaan edelleen tarvitsemaan jatkossakin. Tilanteen normalisoiduttua työvoiman osaajapula alueellamme vain kiihtyy samalla kun väestöpohjamme vielä pienenee. Työikäisten työkyvyn ylläpitäminen ja työuran jatkamiselle on löydettävä myös osaamisen ylläpitäviä keinoja. Jatkuvaa oppimiseen on löydettävissä käytännöllisiä ja motivoivia keinoja yhteistyön kautta toimijoiden kanssa. Toimintamalleja osaamisen kehittämiseen voi olla jo monella yrityksellä käytössä, jotka ovat jo nyt siirrettävissä muidenkin käyttöön.

 

Heikki Hurrila
kehittämisasiantuntija / jatkuvan oppimisen koordinaattori
Yrityspalvelukeskus Etelä-Pohjanmaa

 

Viestintäharjoittelijoiden tunnelmia poikkeuskesältä

Kesän kääntyessä pikkuhiljaa syksyksi, on hyvä hetki vilkaista elämää hieman taaksepäin – takana on hyvin poikkeuksellinen kevät ja kesä. Maaliskuussa, kun Ida-Maria aloitti oman harjoittelunsa, hän ehti olla vain yhden päivän toimistolla ennen kuin oli aika siirtyä etätöihin. Tilanne ei tunnetusti ollut sen kummempi vielä kesäkuussa Riikan aloittaessa työnsä, joten kunhan välineet oli saatu kuntoon ja jokseenkin tutustuttu, miten kaikki toimii, oli aika siirtyä työskentelemään kotoa käsin. Voidaankin kuin yhdestä suusta todeta, että harjoittelun aikana itsenäinen työskentely on ainakin tullut tutuksi!

Viestijän tyypillinen työskentely-ympäristö etätyöaikaan.

Aivan uudenlaisen työn aloittaminen etänä hieman jännitti alkuun, mutta vauhtiin päästyä työnteko on sujunut mukavasti. Toki etätyö on melko erilaista kuin työskentely toimistolla: perehdytyksen lisäksi työkavereihin tutustuminen on tapahtunut Teamsin kautta päivittäisten kahvipöytäkeskustelujen sijaan ja helposti konttorin poikki huikattavat asiat joutuukin hoitaa erikseen sähköpostitse tai pikaviestimillä. Kun vieressä ei ole koko ajan ollut kaveria, jolta kysyä apua, on monet asiat tullut opeteltua itsenäisesti ja samalla on saanut ottaa myös itse suurempaa vastuuta omasta työskentelystään. Onneksi kuitenkin yhteydet toimii ja tarpeen tullen apuakin löytyy aina langan päästä.

Maastokäynniltä Söderfjärdenistä.

Keväällä koko maailman yli pyyhkäissyt koronavirus muutti työskentelytavan ja -paikan lisäksi myös alkuperäistä suunnitelmaa työtehtävistämme. Asetettujen rajoitusten myötä mm. tapahtumien järjestäminen ja haastattelureissut ovat jääneet välistä, mutta olemme kaikesta huolimatta päässeet työskentelemään monipuolisesti erilaisten työtehtävien parissa. Tiedotteiden, kuulutuksien, intrauutisten ja somepäivitysten julkaisun lisäksi kumpikin on päässyt työskentelemään omien verkkosivuprojektiensa parissa. Ida-Maria on luonut kokonaan uudet verkkosivut sekä KLIVA-hankkeelle että Lapväärtin-Isojoen vesivisiolle ja Riikka puolestaan on paneutunut kesän aikana saavutettavuusvaatimuksiin ja päivittänyt oman ELY-keskuksen verkkosivuja. Vaikka työskentely on pääasiassa tapahtunut visusti oman keittiön pöydän ääressä, kumpikin meistä on päässyt myös asiantuntijoiden mukana maastokäynnille. Lisäksi viestinnän työtehtäviin on kuulunut mm. valokuvaus, käännöstehtävät sekä KLIVA-hankkeen podcastin äänittäminen. Podcastia pääset kuuntelemaan täältä: KLIVA-podcast (anchor.fm).

Etäilystä huolimatta harjoittelumme on sujunut kokonaisuudessaan hyvin ja fiilikset ovat positiiviset. Olemme tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, että poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta meille on pystytty tarjoamaan harjoittelupaikka ja monipuolinen katsaus viestinnän tehtäviin, minkä lisäksi on ollut kiinnostavaa seurata valtion viranomaisen viestintää poikkeusaikana. On myös ollut mukava nähdä miten hyvin meidät on otettu vastaan ja kuinka kova luotto meidän osaamistamme kohtaan on ollut. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

 

Ida-Maria Huuhka &
Riikka Peltomäki
Viestintäharjoittelijat vm. 2020
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Koronasta – mistä muustakaan

Etätyö, ihka uusi kokemus minulle. Työn tekeminen kotiolosuhteissa läppärin voimalla on sujunut kuitenkin paremmin kuin olisin odottanutkaan. Jos ei kiinnitetä huomiota ehkä himpun verran liika matalaan tuoliin työpöytään nähden, niin työskentely on kuitenkin sujunut vähintään välttävästi näinkin. Onneksi pian keksin lisätä sohvatyynyjä takapuolen alle korottamaan olemustani. Koska uskon ja toivon, että kyseinen ”pakkotilanne” kuitenkin päättyy lähitulevaisuudessa, en aio hankkia ergonomisempaa työtuolia. Enkä myöskään ole ajatellut jatkaa etätyötä koronatilanteen loputtua. Ergo pro pitää huolen epäergonomisen työasennon aiheuttamien haittojen lievittämisestä.

Yksikkömme viikottaiset virtuaalikahvipalaverit ovat olleet tervetullut extra yksinäisen puurtamisen lomassa. Työtovereiden kasvojen näkeminen ja kuulumiset sekä töihin liittyvien asioiden yhdessä läpikäyminen auttavat joutumiselta liian suureen erakoitumisen tuntemukseen. Tietääkseni näitä virtuaalikahvitteluja pidetään kautta työyhteisöjen laajastikin. Hyvä niin.

Henkilökohtaisesti tämä pakosti etätyössä oleminen ei ole minulle vielä osoittautunut mitenkään kovin epämieluisaksi tilaksi – ainakaan tähän saakka. Eipähän ole päivää tärvääntynyt siihenkään 5-15 minuuttiin (riippuen onko liikkeellä autolla vai pyörällä), joka olisi kulunut työmatkaan per sivu. Sujuvasti on voinut siirtyä aamupalapöydästä työpöydän ääreen tukka enemmän tai vähemmän pystyssä villasukat jalassa. Rahaakin on säästynyt, kun lounaan on voinut järjestää kaapista löytyvistä satunnaisista aineksista ja välipalat muodostaa tavallisista voileivistä. Jostakin luin, että extroverteille tilanne saattaa olla vaikeampaa sietää.

Myöskään kaupungin keskustaan en ole tuntenut tarvetta poiketa viikkokausiin. Vaate- ja kenkäkaupat ym. houkutukset ovat saaneet olla minulta rauhassa. Heräteostoksiin en ole antanut itselleni tilaisuutta. Lähicitymarket on riittänyt ruuan hakuun.

Ehkä on tähän hiljaiseen tyytyväisyyteen osaltaan ollut syynä myös verkalleen käynnissä oleva keittiöremontti. On ollut syytä pysyä oman tontin sisällä ja puuhastella irti revittyjen keittiökaappien ym. roinan lajittelussa.

Oli kuinka oli niin rajansa kaikella. Hartaasti toivon, että tämä menisi pian ohitse ja elomme palautuisi jonkinlaiseen tasaiseen arjen tapaiseen. Vaikka tuskin palautuu joka kohdiltaan enää entiselleen. Kunpa säästyisimme terveinä niin itse, lähipiirimme kuin työyhteisömmekin. Tapahtunut on kaikille ainutkertainen ja opimme tästä varmasti jotakin syvempää.

Joka tapauksessa ensi kesänä aion valloittaa uusia tuntureita. Oheinen kuva viime kesäiseltä Saana-tunturin valloitukselta.

 

Raija Siltanen
Maksatusasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus