Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maaperän ja pohjaveden puhtaus – terveyden ja ympäristön takia tärkeä asia

Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluu monesti hyvin erilaiset ja haastavat maaperän sekä pohjaveden pilaantumistapaukset.

Ennen puhuttiin maaperän tai pohjaveden saastumisesta, nykyisin pilaantumisesta. Termit ovat hieman muuttuneet ajan saatossa. Maaperän ja pohjaveden pilaantumiseen alettiin kiinnittää huomiota suuremmassa mittakaavassa vasta 1990-luvulla.

Oma työni kohdistuu maaperän sekä pohjaveden suojeluun ympäristölainsäädännön valvonnan kautta. Tärkeintä tässä työssä on huolehtia siitä, että ihmisille on turvattu puhdas ympäristö elää ja työskennellä sekä puhdas vesi, jota juoda.

Työnsarkaa on kuitenkin valtavasti. On kyse sitten vanhasta pilaantumistapauksesta taikka ennakkovalvonnasta, jolla pyritään ehkäisemään mahdolliset maaperän tai pohjaveden pilaantumistapaukset ennalta.

Kuitenkin suurin osa pilaantumistapauksista on tapahtunut jo kauan aikaa, usein vuosikymmeniä sitten.

Viime vuosisadalla yhteiskunnan teollistuessa maaperän tai pohjaveden pilaantumiseen ei liiemmälti kiinnitetty huomiota. Eikä ollut lainsäädäntöäkään. Vanhojen pilaantumistapauksen kunnostusvastuita pohdittaessa joudutaan usein esimerkiksi turvautumaan vanhaan jätelainsäädäntöön.

Huomattava osa aikaisemmista pilaantumistapauksista johtuu öljystä ja siitä jalostetuista jatkotuotteista. Yhteiskunta ei pyöri ilman öljyä ja sitä onkin monessa eri muodossa päässyt ympäristöön vahinkojen sekä aikaisemmin hyväksyttyjen, nykypäivänä kiellettyjen toimien kautta. Toisena tyypillisenä haitallisina aineina ovat raskasmetallit, joita on päässyt ympäristöön teollisessa toiminnassa, kaatopaikoilta, liikenteestä ja hyvin monesta muustakin toiminnasta.

Lopetettu polttonesteiden jakeluasema on yksi tyypillisin yksittäinen kohde, jonka maaperää sekä myös pohjavettä on kunnostettu ja myös jatkossakin kunnostetaan. Ennen vanhaan asemilla ei ollut maaperän tai pohjaveden suojausrakenteita vaan polttonesteet pääsivät vahinkotapauksissa sekä normaalissa jakelutoiminnassa imeytymään maaperään aika helposti. Nykyisin jakeluasemilla tulee olla suojausrakenteet mutta onnettomuuksia ei kuitenkaan voida koskaan ehkäistä täydellisesti.

Öljyvahingot suuri työllistäjä

Onnettomuuksista puheen ollen, yksi suuri työllistäjä onkin erilaiset öljyvahingot. Erilaisia öljyvahinkoja sattuu melkein joka päivä, tosin suurimpaan osaan niistä ei ELY-keskuksen tarvitse puuttua. Pelastuslaitoksen velvollisuuksiin kuuluu ensitoimien tekeminen vahingoissa ja kunnalle tarvittaessa jälkitorjunta. Viimekädessä vahinko muodostuu pilaantuneisuusasiaksi, jossa ELY-keskus on valvontaviranomainen. Yleensä vahingot ovat erilaisia liikennevahinkoja. Ongelmia tulee esimerkiksi silloin kun kuorma-auton polttonesteet ovat valuneet ulosajon seurauksena maahan tai vielä pahempaa, jos säiliöauto on kellahtanut nurin tienpenkalle pohjavesialueella. Tällöin voi olla vaarassa vesilaitoksen raakavesi.

Lämmitysöljyvahingot ovat myös yleisiä. Lisäksi ne on yksittäisen henkilön kannalta todella ikäviä tapauksia, varsinkin jos vakuutusasiat eivät ole kunnossa. Kiinteistön lämmitysöljyvahinkojen kustannukset ovat yleensä kymmeniä tuhansia, joskus jopa satoja tuhansia euroja, ennen kuin tarvittavat puhdistustoimet sekä uudelleenrakennustoimet on tehty. Lämmitysöljyvahingoissa onnettomuuden aiheuttajana voi olla hyvin moni eri asia. Yleensä kuitenkin itse säiliön puhki ruostuminen, liitinvuodot sekä ennen yleisen kaksoisputkijärjestelmän paluuputken rikkoutuminen on tyypillisimpiä vahinkojen aiheuttajia. Myös säiliöiden ylitäyttöjä tapahtuu. Öljyvahingon tapahtuessa onkin tärkeää aina ilmoittaa vahingosta hätäkeskukseen, jotta pelastuslaitos voi suorittaa tarvittavia ensitoimenpiteitä vahingon torjumiseksi.

Pilaantumistapaukset, on ne sitten vuosikymmeniä vanhoja tai uusia vahinkotapauksia saadaan kuitenkin pääsääntöisesti hoidettua siten, että ympäristö- ja terveysriskit ovat hallinnassa kunnostuksen jälkeen. Kunnostustapoja ja riskinhallintatoimenpiteitä on nykyään monenlaisia.

Maaperän osalta puhdistus on yleensä helpompaa kuin pohjaveden. Pohjaveden pilaantumistapaukset voivat olla joskus hyvinkin haastavia, kunnostaminen voi olla kallista, viedä epämääräisen kauan aikaa taikka kunnostaminen voi olla mahdotonta.

Kansalaisten puhtaan veden turvaamiseksi maaperän sekä pohjaveden puhdistuksiin olevia yhteiskunnan resursseja onkin pyritty ohjamaan pilaantuneille alueille, jotka sijaitseva pohjavesialueilla, varsinkin sellaisilla, missä on talousvedenottoa.

Puhdasta vettä hanasta myös tulevaisuudessa

Vettä ei monesti tule ajateltua tarkemmin, se tulee hanasta ja sitä voi juoda. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvyys maailmanlaajuisesti. Me olemme onnekkaita, puhtaita pohjavesivesivaroja on vielä hyvin käytettävissä ja niistä pitää huolehtia myös jatkossa. Asiaan kiinnittää vasta sitten huomiota kun vesi ei ole juomakelpoista tai sitä ei tule hanasta.

Pohjavesialueiden puhtaan veden turvaaminen lainsäädännön valvonnalla onkin yksi ELY-keskuksen työnsarka. ELY-keskuksen pohjavesisuojeluun perehtyneiden viranomaisten ennakkovalvonnalla pyritäänkin puuttumaan asioihin, ennen kuin vahinkoja pääse sattumaan tai riskitoimintoja sijoittautumaan luokitelluille pohjavesialueille.

Onko maaperä tai pohjavesi pilaantunut? Lainsäädännössä on olemassa erilaisia ohje- ja viitearvoja, joilla voidaan arvioida maaperän tai pohjaveden laatua. Rajanveto pilaantuneen ja puhtaan välille on kuitenkin nykyään aika hankala vetää. Harvoin ympäristö puhdistetaan täysin puhtaaksi, jos se on päässyt pilaantumaan. Tarkoitus on puhdistaa kustannustehokkaasti maaperä tai pohjavesi sille tasolle, että jäljelle jääneet haitta-ainepitoisuudet eivät aiheuta ympäristö- tai terveysriskejä jatkossa.

 

Yllä olevassa kuvassa kunnostettiin I luokan pohjavesialueella olevan ampumaradan valleja seulomalla luodit pois hiekasta ennen pilaantuneen maan pois kuljetusta luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Luodit toimitettiin kierrätykseen.

Silloin kun työssä onnistutaan, ei meidän virkamiesten olemassaoloa tavallinen kansalainen liiemmälti huomaa. Olemme taustalla huolehtimassa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista!

 

Ilkka Närhi
Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusvastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus