Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmissa varaudutaan tulvien vaikutuksiin nyt ja tulevaisuudessa

Pohjanmaan lakeudet tunnetaan tulvistaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tulvia on koettu mm. Ähtävänjoella, Kimonjoella ja Vöyrinjoella, Lapuanjoella, Kyrönjoella, Maalahdenjoella, Närpiönjoella ja Lapväärtin-Isojoella. Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja rakennuksille ja omaisuudelle, liikenne- ja sähköverkolle sekä ympäristölle. Vakavimmissa tulvatilanteissa on myös turvauduttu ihmisten ja tuotantoeläinten evakuointiin tulva-alueilta.   

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sää- ja vesioloihin liittyviä ääritilanteita (Lue lisää: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä | Vesi.fi). Pohjalaismaakunnissa tulisi varautua rankkasadetulvien yleistymiseen ja tulvien vuodenaikaisrytmin muutoksiin. Perinteisten kevättulvien ennustetaan pienenevän ja toisaalta talviaikaisten tulvien yleistyvän. Myös hyydetulvien ennustetaan lisääntyvän leutojen talvien seurauksena. Merenkurkun alueella maankohoaminen vähentää vielä vuosisadan puolivälissäkin merenpinnan nousun ennustettuja vaikutuksia merivesitulviin.  

Hyydettä.

Viidellä alueella on merkittävä tulvariski 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee viisi EU:n tulvadirektiivin mukaan määriteltyä merkittävää vesistöjen tulvariskialuetta: Lapua (Lapuanjoki), Ilmajoki – Seinäjoki ja Ylistaro – Koivulahti (Kyrönjoki), Laihia – Tuovila– Runsor (Laihianjoki) sekä Lapväärtti (Lapväärtin-Isojoki).  Näiden lisäksi Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsee yhteensä 11 muuta tulvariskialuetta, joilla tehdään myös suunnittelua ja toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Pohjalaismaakuntien tulvariskialueisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.vesi.fi/tulvat-pohjalaismaakunnissa/. Suuri osa alueemme vesistöistä on tulvakartoitettu ja tulvakartat löytyvät kootusti osoitteesta www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

Merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille on laadittu alueellisessa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmat kokoavat yhteen perustietoa vesistöalueesta, sen tulvariskeistä ja vahinkoarvoista. Mukana on myös vesistöalueen tulvaryhmän asettamat tavoitteet ja toimenpiteet alueen tulvariskien vähentämiseksi. Lisäksi hallintasuunnitelmassa kuvataan, miten osallistaminen ja tiedottaminen on varmistettu hallintasuunnitelman laatimisvaiheessa. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt 22.12.2021 Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027. Kaikki Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät verkosta osoitteesta www.vesi.fi/trh (Alueelliset tulvariskisisällöt > Pohjanmaa tai Etelä-Pohjanmaa).  

Kyrönjoki.

Toimenpiteillä edistetään sopeutumista ja varautumista ilmastonmuutokseen

Kaikissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa keskeisiksi toimenpiteisiksi on tunnistettu ennakoiva suunnittelu, kuten tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa sekä tulvaennusteiden ja -kartoitusten kehittäminen ja ennakkovaroitusjärjestelmät. Lisäksi tärkeänä pidetään kuntien, asukkaiden ja muiden toimijoiden omatoimista varautumista tulvatilanteisiin ja yhteistyön kehittämistä tulvatilanteita varten. Kaikkien näiden toimenpiteiden arvioidaan myös helpottavan sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vesistöissä, joissa on säännösteltyjä järviä, säännöstelykäytäntöjä muuttamalla voidaan varautua perinteisten kevättulvien lisäksi ympärivuotisiin tulviin. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä, kuten vesien pienimuotoisella pidättämisellä, katsotaan laajassa mittakaavassa olevan tärkeä merkitys tulvahuippujen pienenemiselle herkästi tulvivilla alueilla. Pienimuotoisen pidättämisen keinoja ovat esimerkiksi kosteikot, tulva-altaat sekä metsä- ja maatalouden vesiensuojelurakenteet. Näiden toimenpiteiden arvioidaan myös parantavan vesien tilaa ja lisäävän luonnon monimuotoisuutta.  

Tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteena on, että ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu vaaraa ja että yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat suojassa erittäin harvinaisenkin tulvan sattuessa. Toimenpiteiden toteutuminen edellyttää jokilaaksojen asukkaiden, toiminnanharjoittajien, kuntien, pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja tulvakeskuksen panosta.  

Tie poikki tulvan vuoksi.

Planerna för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen omfattar översvämningsverkningar både nu och i framtiden 

De österbottniska slätterna är kända för sina översvämningar och under de senaste tio åren har översvämningar inträffat bland annat längs Esse å, Vörå och Kimo å, Lappo å, Kyro älv, Malax å, Närpes å och Lappfjärds å. Översvämningarna har orsakat skador på byggnader och annan egendom, väg- och elnätet samt miljön. Vid de värsta översvämningarna har man också varit tvungen att evakuera människor och produktionsdjur från de översvämningsdrabbade områdena.   

Enligt prognoserna kommer klimatförändringen att leda till att extremt väder ökar (läs mer i bloggen (på finska) på vatten.fi: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä). I de österbottniska landskapen bör man förbereda sig på det oftare förekommer översvämningar som beror på störtregn och på att det sker förändringar i årstidsrytmen för översvämningar. De traditionella vårflödena beräknas bli mindre, men å andra sidan beräknas översvämningar vintertid bli vanligare. Enligt prognoserna kommer även översvämningar på grund av kravis att öka som en följd av de milda vintrarna. I Kvarkenområdet motverkar landhöjningen ännu fram till mitten av århundradet de konsekvenser som en stigande havsnivå har på översvämningar från havet.  

På fem områden är översvämningsrisken betydande 

På NTM-centralen i Södra Österbottens område finns fem områden som har angetts ha betydande risk för översvämningar enligt EU:s översvämningsdirektiv: Lappo (Lappo å), Ilmajoki–Seinäjoki och Ylistaro–Kvevlax (Kyro älv), Laihela–Toby–Runsor (Laihela-Toby å) samt Lappfjärd (Lappfjärds å).   Utöver dessa finns det totalt 11 andra områden med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen. Även för dessa områden finns planer och åtgärder för att minska översvämningsrisken. Mer information om områdena med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen finns på https://www.vesi.fi/sv/oversvamningar-i-landskapen-i-osterbotten/. En stor del av vattendragen i vårt område har översvämningskarterats och översvämningskartorna hittas samlade på adressen www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

På områden med betydande översvämningsrisk har det i form av regionalt samarbete utarbetats planer för hanteringen av översvämningsrisker. Hanteringsplanerna samlar grundläggande uppgifter om avrinningsområdet, dess översvämningsrisker och uppskattningar av skadorna. Planerna inkluderar även de mål som ställts av översvämningsgruppen och åtgärderna för att minska översvämningsriskerna. Utöver det beskrivs hur deltagande och information om utarbetandet av planerna har genomförts. Jord- och skogsbruksministeriet har 22.12.2021 godkänt planerna för hantering av översvämningsrisker i Lappo ås, Kyro älvs, Toby-Laihela ås och Lappfjärds ås avrinningsområden för åren 2022–2027. Alla planer för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen finns på webben: https://www.vesi.fi/sv/hantering-av-oversvamningsrisker/.  

Jäiden sahausta.

Åtgärderna främjar anpassningen till och beredskapen inför klimatförändringen

I alla hanteringsplaner har identifierats att förhandsplanering är en central åtgärd, bland annat hur översvämningar beaktas i planeringen av markanvändningen och hur översvämningsprognoser och -karteringar kan utvecklas, liksom även varningssystem. Dessutom anses det vara viktigt att kommuner, invånare och andra aktörer har egen beredskap inför översvämningar och att samarbetet mellan olika parter utvecklas för att kunna hantera översvämningssituationer. Alla dessa åtgärder anses också underlätta anpassningen till klimatförändringen. I vattendrag där det finns reglerade sjöar, är det möjligt att förbereda sig för såväl vårflöden som stora flöden andra tider på året genom att justera regleringspraxis.  Åtgärder som görs i avrinningsområdet, till exempel genom att i liten skala kvarhålla vatten, kan ha en avsevärd betydelse i större omfattning när det är frågan om att skära ner flödestoppar i översvämningskänsliga områden. Olika sätt att kvarhålla flödesvatten i liten skala är till exempel våtmarker, flödesbassänger och konstruktioner för vattenskydd inom jord- och skogsbruket. Dessa åtgärder bedöms också förbättra vattnens status och öka naturens mångfald.  

Målet med planeringen av hantering av översvämningsrisker är att se till att människors hälsa och säkerhet inte är i fara och att verksamheter som är viktiga för samhället är skyddade även om en mycket sällsynt översvämning skulle inträffa. Genomförandet av åtgärderna förutsätter insatser från ådalarnas invånare, verksamhetsutövare, kommuner, räddningsverk samt regionala myndigheter och Översvämningscentret.  

Erika Saarenpää
Vesitalousasiantuntija,
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Vattenhushållningsexpert,
NTM-centralen i Södra Österbotten

Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulva-alueiden kartoitusta keskellä kuivaa kesää

Monille tulvat ovat kuulostaneet menneenä kesänä kaukaisilta ajatuksilta, sillä eritoten alkukesä oli kuiva ja metsäpalovaroitukset olivat voimassa useita viikkoja ympäri Suomea. Minun kesäni on kuitenkin kulunut tulvien ja tulvakartoituksen parissa, sillä työskentelin kesän harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä. Kesän aikana selvitin kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien alle jääviä rakennuksia Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöalueilla.

Tältä näytti tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 1888 Kyrönjoella.

Harjoitteluni työnkuvaan kuului pääasiassa paikkatietoaineistojen käsittelyä, jonka lisäksi laadin karttaesityksiä, tein kenttämittauksia, viestittelin eri tahojen kanssa ja kirjoitin raportteja tarkastelujen tuloksista. Harmaita hiuksia kesän aikana ei tullut, vaikka paikkatieto-ohjelmistojen yllättävät kaatumiset ja tarpeellisten tietojen katoamiset joskus turhauttivatkin. Iloa ja onnistumisen tunteita päiviin toivat uudet oivallukset aineistojen käsittelyssä, hankalien paikkatietoanalyysien onnistuminen ja mukavat työkaverit. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on kesän aikana työskennellyt iso harjoittelijaporukka, joka on koostunut eri alan osaajista ympäri Suomea. Kahvihuoneeseen meidät on otettu lämpimästi vastaan vakituisten työntekijöiden toimesta.

Tulvakartoitus on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä

Mitä siis on tulvakartoitus? Lyhyesti sanottuna se on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä. Usein ajatellaan vain jokien tulvivan, mutta esimerkiksi yli äyräidensä

Tältä näyttää tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 2019. Tulvariskikartoittajalle tärkeimpiä työkaluja paikkatieto-ohjelmistojen lisäksi ovat erilaiset kartta-aineistot, kuten tulvakartat, aiemmin tehdyt vastaavat kartoitukset ja kahvi.

täyttyvä järvikin voi aiheuttaa vesistötulvan. Järvien ja jokien lisäksi myös rannikoilla ja rakennetuissa ympäristöissä tulvii. Rannikoilla merivesi aiheuttaa tulvia, kun tuulet ja ilmanpaine-erot nostavat veden kuivalle maalle.  Kaupungeissa ja rakennetuilla alueilla myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia, kun lyhyessä ajassa satanut suuri vesimäärä ylittää hulevesijärjestelmien tilavuuden. Etelä-Pohjanmaalla tavallisinta on kuitenkin jokien tulviminen keväällä, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle. Tulviessaan yli jokipenkkojen vesi leviää alueille, jotka normaalisti ovat kuivaa maata. Tulvaveden valtaamilla alueilla voi aiheutua esimerkiksi kosteusvaurioita rakennuksille, autotiet voivat hetkellisesti olla poikki tai ympäristö saattaa vahingoittua. Tulvavesi voi siis noustessaan aiheuttaa merkittävien taloudellisten vahinkojen lisäksi haittoja ihmisille, rakennuksille ja ympäristölle. Tulva-alueiden kartoittamisen tavoitteena on siis selvittää niitä haittoja, joita tulva voi alueella aiheuttaa.

ELY-keskus on monipuolinen harjoittelupaikka

Kesän aikana harjoittelussa tulivat tutuksi niin Etelä-Pohjanmaan lakeudet, Kyrönjoen ja Lapuanjoen tulvariskialueet kuin tulvakartatkin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ollut hyvä paikka oppia uutta tulviin ja tulvasuojeluun liittyen, sillä täällä aiheeseen liittyvä osaaminen on laajaa ja kokemusta löytyy monista tulvista. ELY-keskus on ollut mukava ja monipuolinen harjoittelupaikka, jossa on saanut kehittää omaa osaamistaan innostavassa työympäristössä. Työ on ollut hyvin itseohjautuvaa ja työpäivien kulun on saanut suunnitella itse. Kahvipöytäkeskustelut eri alan osaajien kanssa ovat myös kasvattaneet ymmärrystä ympäristöalan monipuolisuudesta – enpä olisi kesän alussa uskonut oppineeni näin paljon uutta tulvariskien lisäksi vieraslajeista Suomessa tai jätelain kiemuroista. Kesän aikana olen esimerkiksi kuullut vieraslajien parissa työskenteleviltä harjoittelijoilta tulvien levittävän tehokkaasti jättipalsamin siemeniä jokiympäristössä. Muistetaan siis, että luonnonilmiöt vaikuttavat moniin eri prosesseihin, sillä kun tulva on toiselle rakennuksia kasteleva luonnonilmiö voi se toiselle olla vaikkapa jokitörmiä eroosiolle altistava tekijä.

Työpisteeni sijaitsi Seinäjoella, jonne muutin kesän ajaksi Turusta. Tämän kesän aikana on tullut todettua, että Seinäjoki on vallan mainio vaihtoehto kesäkotikaupungiksi ja Seinäjoen lähellä on paljon hienoja luontokohteita, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Paukaneva on helppo lähikohde ja hieman kauempaa löytyvät muun muassa Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhavuoren kansallispuistot, joissa pääsee nauttimaan lähes koskemattomasta luonnosta. Syksyllä palaan taskut täynnä uusia oppeja viimeisen opintovuoteni pariin Turkuun, jossa yliopiston penkit minua jo odottavat.

Hyvää syksyä!

Karoliina Lintunen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kadonneen vieraslajin metsästys ja eroosion ihmeellinen maailma

Tehtävänä urhealla vieraslajikartoittajalla on valloittaa valtoimenaan virtaava Kyrönjoki ja löytää sen jylhillä rannoilla piileskelet vieraslajit. Vaatetuksenaan hänellä on fedora-mallinen hattu, nahkatakki ja vyöllä roikkuva ruoska. Kartoittaja tiesi tehtävän olevan vaikea, mutta sen onnistuminen toisi mainetta ja kunniaa paikallisten asukkaiden keskuudessa…

…Todellisuudessa istuin hiljalleen lipuvassa kanootissa, jossa aurinko poltti ihoa ja paarmat kiusasivat jatkuvalla syötöllä. Päässäni oli liian suuri hellehattu ja nihkeä t-paita oli liimaantunut selkääni. Edessäni oleva työpari höpötti jo kymmenettä kertaa eroosion ihmeellisestä maailmasta ja siitä, kuinka saven pylväsmäinen muoto rannassa oli muodostunut. Katselin samalla uhkaavasti hupenevaa aurinkorasvapurkkia ja mietin, ettei kartoituksen tuloksista taida sittenkään seurata mainetta ja kunniaa. Tiesin kuitenkin, että saamamme tulokset olisivat tärkeitä Kyrönjoen kannalta ja niistä olisi hyötyä myös alueen asukkaille.

Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa

Teimme viime kesänä Kyrönjoella lähes 1900 vieraslajihavaintoa, joista suurin osa oli jättipalsamia. Jättipalsamia löytyi käytännössä joka puolelta, ja lopulta ne vilisivät silmissä jopa nukkumaan mennessä. Tiheimmät kasvustot löytyivät avoimilta alueilta, kuten sähkölinjojen alta tai rannoilta, joista rantapuusto oli poistettu. Tällaiset alueet ovat omiaan toimimaan tehokkaina siementen levittäjinä joen alapuolisille osuuksille, sillä yksittäinen kasvi voi parhaimmillaan tuottaa jopa 4000 siementä. Siemenet leviävät hyvin jokiekosysteemeissä. Ne voivat levitä virran mukana sedimentissä tai kuivina kellumalla, jopa 5 km päähän. Kyrönjoen tulvat kuljettavat siemeniä vielä pidempiä matkoja alavirtaan sekä nostavat siemenet korkeammalle joenpenkalle. Ei ihme, että useat rantojen omistajat kokevat torjuntatyöt turhauttavana, jokakeväisten uusien siementen vuoksi. Torjuntatyötä ei pidä kuitenkaan lopettaa, sillä jättipalsami leviää ainoastaan siemenistä ja jokainen poistettu kasvi vähentää joen alapuolisten osuuksien siemenpainetta. Lisäksi on hyvä muistaa, että jättipalsamilla on heikosti maata sitovat juuret, joten ne lisäävät suurina kasvustoina joen penkereiden eroosiota. Tilanne voi vaikutta epätoivoiselta, mutta laji on mahdollista hävittää tai paikallista esiintymistä vähentää suunnitelmallisella ja pitkäjänteisellä työllä. Norsuakaan ei syödä kerralla, vaan pala palalta.

Tuttu näky Kyrönjoella, jossa jättipalsami on vallannut alaa.

Myös jättiputkikasvustoa löytyi

Kyrönjoelta löytyi yhteensä kahdeksan jättiputkikasvustoa, joista yksi oli persianjättiputkea ja muut kaukasianjättiputkea. Viisi kasvustoa sijaitsi suoraan joenrannalla. Yksittäinen kasvi tuottaa keskimäärin 20 000 siementä, mutta voi tuottaa jopa 100 000 siementä. Suurin osa siemenistä on yleensä itämiskykyisiä. Siementen leviäminen voi tapahtua voimakkaan tuulen avulla, erityisesti talvella hangen päällä. Virtavesien läheisyydessä leviäminen tapahtuu virran mukana. Siemenet voivat levitä myös eläinten turkkiin kiinnittyneinä ja kulkuvälineiden renkaisiin tarttuneina. Jättiputki on ovela kasviksi, sillä siemen voi odotella maaperän siemenpankissa jopa 5 vuotta. Se voi tarvittaessa siirtää kukintoaan peräti 12 vuotta epäedullisissa olosuhteissa. Jättiputki kukkii yleensä 3–5 vuoden ikäisenä, jonka jälkeen se kuolee, poikkeuksena monivuotinen persianjättiputki. Lajin torjunta on haastavaa, sillä jättiputkilla on suuri siementuotanto ja leviämiskyky sekä sen kasvineste aiheuttaa ihovauriota auringonvalossa.

Jokainen jättiputkikasvusto on merkittävä riski Kyrönjoelle ja sen asukkaille. Vaikka kartoituksen yhteydessä suurin osa löydettyjen kasvien kukinnoista leikattiin ja kerättiin talteen, niin kasvustot ovat edelleen elinvoimaisia sekä sisältävät todennäköisesti runsaan siemenpankin. Kartoituksen avulla saatiin paikannettua nykyiset kasvustot ja niiden laajuudet. Saatujen tietojen perusteella on hyvä lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan tehokkaita keinoja jättiputkien poistamiseksi Kyrönjoelta. Torjunta on tärkeää aloittaa mahdollisimman pian, sillä alkuvaiheessa tehdyn torjuntatyön työmäärä ja kustannukset ovat käytännössä murto-osa verrattuna tilanteeseen, jossa kasvustot ovat päässeet leviämään laajalle. Myös rantojen läheisyydessä olevien maanomistajien on hyvä seurata tilannetta ja tarvittaessa ryhtyä torjuntatoimiin. Kukapa haluaisin nähdä tulevaisuudessa Kyrönjoen rannalla tiheitä jättiputkimetsiä, jonka läpi ei uskalla mennä ilman suojavaatteita.

Laajempi jättiputkikasvusto Kyrönjoen varrella.

Eroosiokartoituksessa 51 eri tasoista sortumaa

Kartoituksessa havainnoitiin joen rantojen eroosiota, joka oli syntynyt pääasiassa veden vaikutuksesta. Veden kuljetuskyky riippuu virtauksen nopeudesta ja aineksen raekoosta. Varsinkin joen ulkokaarissa sekä koskipaikoissa, joissa veden virtaus on nopeinta, tapahtuu eroosiota, kun taas joen sisäkaariin kasautuu kiintoainesta. Kartoituksessa havaittiin yhteensä 51 eri tasoista sortumaa, joista suurimmat sijaitsivat Malkakosken ja Uhrikosken välisellä osuudella.

Kartoituksen aikana vedenpinta oli merkittävästi alempana kuivan kesän vuoksi. Tällä oli kaksi merkittävää vaikutusta. Ensinnäkin koski- ja nivapaikkoja oli turha yrittää ylittää kanootilla, vaan kanootin sai nykiä kivikon läpi hampaat irvessä. Toiseksi joesta oli paljastunut runsaasti eri tasoisia rantojen syöpymiä. Paikoitellen vesi oli kovertanut rantoja niin paljon, että tulevaisuudessa osa havaituista rannoista tulee romahtamaan. Kyrönjoella vallitsevana maalajina on savi, joka kestää kuluttavia voimia suhteellisen hyvin. Seuraavaksi eniten on liejuista hienorakeista maata ja hienojakoisia maalajeja, jotka ovat herkkiä eroosiolle. Alueella oli myös paljon jyrkkiä, lähes pystysuoria rinteitä, joka on omiaan lisäämään eroosiota.

Syöpymää, joka on paljastunut veden pinnan laskiessa. Virtaava vesi on irrottanut ja vienyt mukanaan maa-ainesta. Syöpymän yläpuolella oleva maa-aines alkaa paikoitellen painua alaspäin.

Eroosion voimakkuus riippuu monista tekijöistä, kuten maalajista, ilmastosta, kasvillisuudesta ja pinnanmuodoista. Vaikka rantojen eroosio on luonnollista joille, niin ihmisen toimet voivat lisätä sitä. Kartoituksessa nähtiinkin liian usein rantoja, joista oli kaikki kasvillisuus poistettu ja maa oli jätetty mullokselle. Kasvillisuus esimerkiksi suojaa maaperää lisäämällä veden imeytymistä maahan, hidastamalla pintavaluntaa ja suojaamalla maaperää pintavalunnan vaikutuksilta ja sadepisarojen voimalta. Lisäksi syväjuuriset kasvit sitovat ja tukevat maaperää, monirunkoiset kasvit pidättävät maa-ainesta ja matalat kasvit suojaavat maanpintaa. Jos kasvillisuutta halutaan rajoittaa tai jos kasvillisuus ei riitä hidastamaan eroosiota, voidaan rantoja suojata kivillä ja varmistamalla, että rannat ovat riittävän loivia.

Ei tarvitse olla Indiana Jones tehdäkseen pieniä sankaritekoja Kyrönjoen puolesta. Jokainen voi päätöksillään ja teoillaan vaikuttaa millaisessa kunnossa haluamme jatkossa jokemme pitää.

Mukavaa syksyä

Marko Takala
vieraslajikartoittaja, myös eroosiokartoittaja Vaulan puolesta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Kesän vieraslajikuulumiset

Vieraslajeihin ja eroosioriskeihin liittyvä työ on jatkunut tänä kesänä kolmen harjoittelijan voimin. Vieraslajeja ja eroosiota kartoittaa kahden hengen miehistö Kyrönjoen varrella Seinäjoella ja Isossakyrössä. Kartoitustyö jatkui koko kesän ja tuloksia on odotettavissa lähiaikoina, jolloin ollaan taas hiukan lähempänä ymmärrystä siitä, kuinka laajoja vieraslajiongelmat todellisuudessa ovat Kyrönjoella. Tämän kesän työ on jatkoa viime vuoden kartoitukselle, jolloin jättiputkea ja jättipalsamia kartoitettiin Kurikassa, Ilmajoella ja Seinäjoella. Viime kesän kartoituksessa kävi ilmi, että jättipalsamiongelmat ovat paikoitellen valtavia ja samaa linjaa jatkavat myös tämän kesän tähänastiset havainnot. Tämän kesän kartoitusalueella jokivarresta on myös bongattu jättiputkea, mitä ei viime vuonna näkynyt. Uutena asiana on ollut vieraslajitiedottaminen, jota allekirjoittanut (Meri) voi ylpeänä kertoa hoitaneensa viime kuukausien aikana. Tämän kaltaista tiedotustyötä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa tämän asian puitteissa ja kesä onkin ollut hakemista ja asioiden kokeilua. Paljon on opittu ja jos nyt saisin palata alkuun, tekisin monia asioita toisin. Toiveissa on, että saman kaltaista työtä voitaisiin tehdä myös ensi kesänä ja silloin kehittää sitä entisestään. Kesä on kulunut nopeasti ja tässä blogissa haluan nyt nostaa esiin niitä asioita, joihin olen itse törmännyt toistuvasti viime kuukausina.

Vieraslajitiedottamisen puitteissa on osallistuttu kesätapahtumiin, sometettu ja järjestetty yleisölle avoimia jättipalsamin torjuntatalkoita.

Mikä on vieraslaji?

Tiedottajana olen uskaltautunut ulos ihanan ilmastoidusta toimistosta ja jalkautunut erilaisiin kesätapahtumiin, jossa ihmisillä on ollut mahdollisuus kysyä ja keskustella vieraslajeista. Vieraslajit ovat nyt kovinkin trendikkäitä ja monien huulilla, ehkäpä siksi, että niille on annettu huomattava määrä palstatilaa monissa medioissa. Kuitenkin tuntuu, että on syytä palata perusteisiin, sillä välillä vieraslaji termiä kuuluu käytettävän väärin. Elikkä, vieraslaji on laji, joka on levinnyt uusille alueille ihmisen avustamana. Termiä ei pidä sekoittaa tulokaslajiin. Tulokaslajit ovat lajeja, jotka ovat saapuneet Suomeen omin avuin. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, eivätkä kaikki haitalliset lajit ole vieraslajeja.

Oman kokemukseni perusteella vieraskasvilajit ovat suurimmalle osalle ihmisistä ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä on hyvä asia. Ongelmien laajuutta on kuitenkin vaikea tuoda ilmi kyllin tehokkaasti. Minulle itsellenikin on vasta tämän harjoittelun myötä valjennut, kuinka suuresta ongelmasta todella on kyse. Viime vuoden kartoituksen tuloksia katsoessa näkee, kuinka jokivarteen on merkattu kilometrien pituisia jatkuvia jättipalsamikasvustoja. Yksi vieraslaji on siis vallannut pitkiä pätkiä jokipengertä ja häätänyt kotimaiset kasvit muualle kasvamaan. Se oman takapihan jättipalsamikasvusto saattaa näyttää pieneltä ja harmittomalta, eikä tunnu siltä, että siitä voisi todella olla uhkaa luonnon monimuotoisuudelle, mutta jostain ne kilometrien mittaisetkin kasvustot ovat alkaneet.

Erityishuomiona haluaisin kirjoittaa lupiinista, joka on jo niin tuttu näky teiden pientareilla, ettei sitä meinaa vieraslajiksi muistaakaan. ”Mutta kun se on niin kaunis”, on usein kuultu kommentti lupiinista, eikä tuota käy kiistäminen. Mutta kyllä myös suomalaiset ketokukat ovat kauniita katsella, jos niitä enää missään pääsee näkemään. Ulkonäöstä viis, sillä kaikkihan tietävät, että sisäinen kauneus on se, joka todella merkitsee. Kaikessa kauneudessaan lupiini ei kuulu Suomen luontoon ja sillä on tapana hävittää kotimaiset lajit tieltään, sekä samalla rehevöittää kasvupaikkaansa sitomalla juurinystyröillään ilmasta typpeä maahan. Kasvien lisäksi lupiinilla on negatiivinen vaikutus päiväperhosiin, sillä se ei kelpaa niiden ravinnoksi.

Pohjois- Amerikasta kotoisin olevaa lupiinia saa ihme kyllä vieläkin ostaa puutarhakaupoista, vaikka se vieraslajina aiheuttaa ongelmia erityisesti teiden varsilla.

Kesä ei ole sujunut täysin ongelmitta. Kartoittajia ovat koetelleet kuumat helteet. Kun istuu kanootissa keskellä jokea ei pääse auringon paahteelta piiloon ja aurinkorasvaa on paras muistaa lisätä tai voi käydä köpelösti. Kuivuuden takia madaltunut veden pinta on paljastanut enemmän eroosion merkkejä kuin tavallisesti pääsee näkemään. Eroosio kuuluu luontaisena osana jokiekosysteemin toimintaan, mutta ihminen voi vaikuttaa siihen. Esimerkiksi maankäytön muutokset tai rantakasvillisuuden muuttuminen, vaikkapa jättipalsamin leviäminen alueelle, voivat altistaa rannat eroosiolle ja lisätä kiintoaineksen päätymistä veteen. Vieraslajihavaintoja on tehty runsaasti, erityisesti jättipalsamista, mutta myös jättiputkea ja muita vieraskasveja on osunut kartoittajien kiikariin. Varsinaisten kartoitus kohteiden lisäksi joesta on bongattu (ja talteen kerätty) sinne kuulumatonta roskaa.

Kyrönjoen vieraslaji- ja eroosiokartoitus jatkuu jo toista kesää ja tänä kesänä kartoittajat ovat tehneet runsaasti havaintoja molemmista.

Tiedotustyössä helle ei ole muuten vaivannut, mutta se tuntuu karkottaneen potentiaalisen talkoovälin sisätiloihin. Olen järjestänyt useita jättipalsamin kitkemistalkoita, mutta yleisölle avoimissa talkoissa osallistujamäärät ovat jääneet muutamaan innokkaaseen kitkijään. Ei siis mikään menestys. Kuitenkin juuri tämä yksittäisten ihmisten aktivoiminen on avainasemassa taistelussa vieraskasveja vastaan. Iloisia onnistumisiakin on nähty. Ilmajoen talkoissa oli paikalla varsin vähän väkeä, mutta viime viikolla kävin talkoopaikalla uudestaan ja yllätyin, sillä jättipalsamia oli puronvarresta hävinnyt pitkältä matkalta. Kävi ilmi, että talkoot olivat innostaneet puron läheisyydessä asuvia jatkamaan torjuntatyötä. Tämä jos mikä lämmitti mieltä ja kertoi, että sillä työllä mitä ELY-keskus tekee, on merkitystä ja taistelu vieraslajeja vastaan kannattaa.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

Toivoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vieraslajiharjoittelijat
Meri, Marko ja Vaula