Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmissa varaudutaan tulvien vaikutuksiin nyt ja tulevaisuudessa

Pohjanmaan lakeudet tunnetaan tulvistaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tulvia on koettu mm. Ähtävänjoella, Kimonjoella ja Vöyrinjoella, Lapuanjoella, Kyrönjoella, Maalahdenjoella, Närpiönjoella ja Lapväärtin-Isojoella. Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja rakennuksille ja omaisuudelle, liikenne- ja sähköverkolle sekä ympäristölle. Vakavimmissa tulvatilanteissa on myös turvauduttu ihmisten ja tuotantoeläinten evakuointiin tulva-alueilta.   

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sää- ja vesioloihin liittyviä ääritilanteita (Lue lisää: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä | Vesi.fi). Pohjalaismaakunnissa tulisi varautua rankkasadetulvien yleistymiseen ja tulvien vuodenaikaisrytmin muutoksiin. Perinteisten kevättulvien ennustetaan pienenevän ja toisaalta talviaikaisten tulvien yleistyvän. Myös hyydetulvien ennustetaan lisääntyvän leutojen talvien seurauksena. Merenkurkun alueella maankohoaminen vähentää vielä vuosisadan puolivälissäkin merenpinnan nousun ennustettuja vaikutuksia merivesitulviin.  

Hyydettä.

Viidellä alueella on merkittävä tulvariski 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee viisi EU:n tulvadirektiivin mukaan määriteltyä merkittävää vesistöjen tulvariskialuetta: Lapua (Lapuanjoki), Ilmajoki – Seinäjoki ja Ylistaro – Koivulahti (Kyrönjoki), Laihia – Tuovila– Runsor (Laihianjoki) sekä Lapväärtti (Lapväärtin-Isojoki).  Näiden lisäksi Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsee yhteensä 11 muuta tulvariskialuetta, joilla tehdään myös suunnittelua ja toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Pohjalaismaakuntien tulvariskialueisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.vesi.fi/tulvat-pohjalaismaakunnissa/. Suuri osa alueemme vesistöistä on tulvakartoitettu ja tulvakartat löytyvät kootusti osoitteesta www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

Merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille on laadittu alueellisessa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmat kokoavat yhteen perustietoa vesistöalueesta, sen tulvariskeistä ja vahinkoarvoista. Mukana on myös vesistöalueen tulvaryhmän asettamat tavoitteet ja toimenpiteet alueen tulvariskien vähentämiseksi. Lisäksi hallintasuunnitelmassa kuvataan, miten osallistaminen ja tiedottaminen on varmistettu hallintasuunnitelman laatimisvaiheessa. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt 22.12.2021 Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027. Kaikki Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät verkosta osoitteesta www.vesi.fi/trh (Alueelliset tulvariskisisällöt > Pohjanmaa tai Etelä-Pohjanmaa).  

Kyrönjoki.

Toimenpiteillä edistetään sopeutumista ja varautumista ilmastonmuutokseen

Kaikissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa keskeisiksi toimenpiteisiksi on tunnistettu ennakoiva suunnittelu, kuten tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa sekä tulvaennusteiden ja -kartoitusten kehittäminen ja ennakkovaroitusjärjestelmät. Lisäksi tärkeänä pidetään kuntien, asukkaiden ja muiden toimijoiden omatoimista varautumista tulvatilanteisiin ja yhteistyön kehittämistä tulvatilanteita varten. Kaikkien näiden toimenpiteiden arvioidaan myös helpottavan sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vesistöissä, joissa on säännösteltyjä järviä, säännöstelykäytäntöjä muuttamalla voidaan varautua perinteisten kevättulvien lisäksi ympärivuotisiin tulviin. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä, kuten vesien pienimuotoisella pidättämisellä, katsotaan laajassa mittakaavassa olevan tärkeä merkitys tulvahuippujen pienenemiselle herkästi tulvivilla alueilla. Pienimuotoisen pidättämisen keinoja ovat esimerkiksi kosteikot, tulva-altaat sekä metsä- ja maatalouden vesiensuojelurakenteet. Näiden toimenpiteiden arvioidaan myös parantavan vesien tilaa ja lisäävän luonnon monimuotoisuutta.  

Tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteena on, että ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu vaaraa ja että yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat suojassa erittäin harvinaisenkin tulvan sattuessa. Toimenpiteiden toteutuminen edellyttää jokilaaksojen asukkaiden, toiminnanharjoittajien, kuntien, pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja tulvakeskuksen panosta.  

Tie poikki tulvan vuoksi.

Planerna för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen omfattar översvämningsverkningar både nu och i framtiden 

De österbottniska slätterna är kända för sina översvämningar och under de senaste tio åren har översvämningar inträffat bland annat längs Esse å, Vörå och Kimo å, Lappo å, Kyro älv, Malax å, Närpes å och Lappfjärds å. Översvämningarna har orsakat skador på byggnader och annan egendom, väg- och elnätet samt miljön. Vid de värsta översvämningarna har man också varit tvungen att evakuera människor och produktionsdjur från de översvämningsdrabbade områdena.   

Enligt prognoserna kommer klimatförändringen att leda till att extremt väder ökar (läs mer i bloggen (på finska) på vatten.fi: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä). I de österbottniska landskapen bör man förbereda sig på det oftare förekommer översvämningar som beror på störtregn och på att det sker förändringar i årstidsrytmen för översvämningar. De traditionella vårflödena beräknas bli mindre, men å andra sidan beräknas översvämningar vintertid bli vanligare. Enligt prognoserna kommer även översvämningar på grund av kravis att öka som en följd av de milda vintrarna. I Kvarkenområdet motverkar landhöjningen ännu fram till mitten av århundradet de konsekvenser som en stigande havsnivå har på översvämningar från havet.  

På fem områden är översvämningsrisken betydande 

På NTM-centralen i Södra Österbottens område finns fem områden som har angetts ha betydande risk för översvämningar enligt EU:s översvämningsdirektiv: Lappo (Lappo å), Ilmajoki–Seinäjoki och Ylistaro–Kvevlax (Kyro älv), Laihela–Toby–Runsor (Laihela-Toby å) samt Lappfjärd (Lappfjärds å).   Utöver dessa finns det totalt 11 andra områden med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen. Även för dessa områden finns planer och åtgärder för att minska översvämningsrisken. Mer information om områdena med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen finns på https://www.vesi.fi/sv/oversvamningar-i-landskapen-i-osterbotten/. En stor del av vattendragen i vårt område har översvämningskarterats och översvämningskartorna hittas samlade på adressen www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

På områden med betydande översvämningsrisk har det i form av regionalt samarbete utarbetats planer för hanteringen av översvämningsrisker. Hanteringsplanerna samlar grundläggande uppgifter om avrinningsområdet, dess översvämningsrisker och uppskattningar av skadorna. Planerna inkluderar även de mål som ställts av översvämningsgruppen och åtgärderna för att minska översvämningsriskerna. Utöver det beskrivs hur deltagande och information om utarbetandet av planerna har genomförts. Jord- och skogsbruksministeriet har 22.12.2021 godkänt planerna för hantering av översvämningsrisker i Lappo ås, Kyro älvs, Toby-Laihela ås och Lappfjärds ås avrinningsområden för åren 2022–2027. Alla planer för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen finns på webben: https://www.vesi.fi/sv/hantering-av-oversvamningsrisker/.  

Jäiden sahausta.

Åtgärderna främjar anpassningen till och beredskapen inför klimatförändringen

I alla hanteringsplaner har identifierats att förhandsplanering är en central åtgärd, bland annat hur översvämningar beaktas i planeringen av markanvändningen och hur översvämningsprognoser och -karteringar kan utvecklas, liksom även varningssystem. Dessutom anses det vara viktigt att kommuner, invånare och andra aktörer har egen beredskap inför översvämningar och att samarbetet mellan olika parter utvecklas för att kunna hantera översvämningssituationer. Alla dessa åtgärder anses också underlätta anpassningen till klimatförändringen. I vattendrag där det finns reglerade sjöar, är det möjligt att förbereda sig för såväl vårflöden som stora flöden andra tider på året genom att justera regleringspraxis.  Åtgärder som görs i avrinningsområdet, till exempel genom att i liten skala kvarhålla vatten, kan ha en avsevärd betydelse i större omfattning när det är frågan om att skära ner flödestoppar i översvämningskänsliga områden. Olika sätt att kvarhålla flödesvatten i liten skala är till exempel våtmarker, flödesbassänger och konstruktioner för vattenskydd inom jord- och skogsbruket. Dessa åtgärder bedöms också förbättra vattnens status och öka naturens mångfald.  

Målet med planeringen av hantering av översvämningsrisker är att se till att människors hälsa och säkerhet inte är i fara och att verksamheter som är viktiga för samhället är skyddade även om en mycket sällsynt översvämning skulle inträffa. Genomförandet av åtgärderna förutsätter insatser från ådalarnas invånare, verksamhetsutövare, kommuner, räddningsverk samt regionala myndigheter och Översvämningscentret.  

Erika Saarenpää
Vesitalousasiantuntija,
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Vattenhushållningsexpert,
NTM-centralen i Södra Österbotten

Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mitä tapahtuu vieraslajitalkoissa?

Välillä vieraslajien torjuntatalkoita järjestäessään törmää kysymykseen ”Mitä näissä talkoissa siis käytännössä tehdään?”

Sana ”torjunta” talkoiden yhteydessä hämää joskus ajattelemaan, että talkoissa käytettäisiin torjunta-aineita. Yleensä talkoissa torjutaan haitallisia vieraslajeja kuitenkin ihan muilla menetelmillä.

Tapa, jolla vieraslajeja torjutaan, riippuu torjuttavasta lajista, kasvuston koosta ja kasvuvaiheesta. Useimmiten talkoovoimin torjutaan jättipalsamia, sillä sen myrkyttömyys ja olemattomat juuret tekevät siitä helpon torjuttavan. Lisäksi tulokset ovat usein heti nähtävissä ja jo muutaman vuoden säännöllisellä torjuntatyöllä saadaan kasvustoja hävitettyä!

Jättipalsamin torjuntatalkoot Kauhavalla.

Talkoolainen lähes häviää korkeaan jättipalsamikasvustoon Lapualla.

Jättipalsamitalkoissa liikutaan maastossa kitkien jättipalsamia maasta juurineen ja laitetaan kitketyt kasvit mukana kulkevaan jätesäkkiin. Jätesäkin tullessa liian painavaksi (mikä tapahtuu yllättävän nopeasti!) raahataan säkit niiden jättöpisteelle ja käydään taas uudestaan jättipalsamin kimppuun. Jos alueella on suuri jättipalsamikasvusto, voidaan sitä niittää viikatteella samaan aikaan kun toisaalla kitketään.

Lapuan jättipalsamitalkoiden saalis.

Toinen talkoiden kohteeksi päässyt laji on usein komealupiini. Komealupiinitalkoissa voidaan kitkeä maasta juurineen nuoret kasvit, kaivaa maasta juurineen jo isommatkin yksilöt, niittää kaikki kasvit ennen siementämistä tai leikata kukassa olevat kukkavarret sekä jo siemeniä tehneet kukkavarret pois ja näin estää siementen leviämistä. Jos kasvusto on pieni, kaikkein tehokkainta on kitkeä kasvit jo nuorena. Jos taas kasvusto on suuri, paras torjuntakeino on niittää kasvusto säännöllisesti matalaksi ennen kuin se ehtii tehdä siemeniä. Lupiinin siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa jopa kymmeniä vuosia, joten tärkein ase lupiinia vastaan on sinnikkyys!

Alavuden komealupiinin torjuntatalkoissa poistettiin lupiinin kukkavarret laajalta alueelta siementen leviämisen estämiseksi. Kukkavarret täyttivät lähes sata jätesäkillistä!

Tänä kesänä Lapuanjoen alueella on talkoiltu niin jättipalsamia kuin komealupiiniakin vastaan. Vieraslajeihin liittyvää tiedotusta ja torjuntaa ELY-keskuksen puolelta tehdään nyt Lapuanjoen varrella ensimmäistä kertaa, mutta tietoisuus vieraslajeista ja into ryhtyä torjuntatöihin on ollut alusta asti vahva! Hyvä talkoohenki on näkynyt aktiivisissa osallistujissa ja positiivisissa kommenteissa. Nokkoset, sääsket, sade tai paiste eivät mikään ole saaneet talkooväkeä lannistumaan. Talkoisiin osallistuneiden kanssa puhuttaessa esiin on usein noussut toive talkoiden jatkuvuudesta, talkoot siis nähdään hyödyllisinä.

Vieraslajin poistamisen jälkeen alkuperäinen kaunis kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.

Lisää tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi

Toivottavasti nähdään talkoissa!

 

Eveliina Lampinen
Harjoittelija
Lapuanjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vieraslajeja ja eroosiota Lapuanjoella etsimässä

Toimistosta vieraille vesille

Kesän alussa kaksi harjoittelijaa seurasi vierestä, kun heille kerrottiin kanootin käytön saloista ja parhaista melontatekniikoista Kyrkösjärven uimarannalla. Kun suunniteltu kartoitusalue kuvattiin melontaohjaajalle, alkoi epätoivo vähitellen hiipiä molempien mieleen – niin monta varoitusta joidenkin osuuksien haastavuudesta ja turvallisuusriskeistä saatiin. Illalla nukkumaan mennessä mielessä pyörivät kauhukuvat uutisista kahdesta vesille kadonneesta ELY-keskuksen harjoittelijasta.

Kaikeksi onneksi todellisuus ei vastannut kuvitelmia. Maastopäivät käynnistyivät heinäkuun alussa, kun aloitimme Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoituksen Lapuan taajamasta. Vaikka pieni tihkusade, autolla eksyminen keskelle työmaata sekä melontakokemuksen vähäisyydestä johtuva kanootin mutkittelu joen laidasta laitaan aiheuttivatkin omat haasteensa, osoittautui kartoitustyö lopulta helpommaksi kuin ensin olimme luulleet. Mukana kanootissa meillä oli mukanamme käsi-GPS, jolla otimme vieraskasvilajiesiintymien ja eroosioalueiden sijainnit ylös erillisille lomakkeille. Alun hitauden ja epävarmuuden tilalle kehittyi ajan kanssa rivakka ja järjestelmällinen työtapa, kun kokemusta karttui. Kartoituksen loppuvaiheilla maastopäivät tuntuivatkin jopa rentouttavilta vapaa-ajan melontaretkiltä. Ainakin välillä.

Yhteensä kartoitimme Lapuanjokea noin 55 kilometrin verran. Alue ulottui Kuortaneenjärveltä Lapuan poikki Kauhavalle Liinamaan sillalle asti. Parissa kohtaa jokivartta totesimme, että menemällä kanootilla veteen aiheuttaisimme vain kesän alussa uimarannalla syntyneiden kauhukuvien toteutumisen. Paikoitellen Kuortaneenjärveltä alajuoksulle päin virtaus oli nimittäin sen verran voimakkaampaa ja joki kivikkoisempaa, että jätimme kyseiset kohdat suosiolla välistä. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan käymään näillä alueilla jalan ja kartoittamaan jokitörmät kiikaroiden rannoilta tai silloilta.

Lapuanjoki osoittautui (suurimmaksi osaksi) leppoisaksi melontakohteeksi.

Tulokset selkeitä

Vieraskasvilajien osalta tulokset olivat melko yksiselitteisiä: jättipalsami (Impatiens glandulifera) oli levinnyt jokivartta pitkin laajalle alueelle. Isoimmat kasvustot sijaitsivat molemmin puolin Lapuan taajamaa: Tiistenjoen alueelta Lapuan taajaman läpi Alajoen lintutornille asti. Tämän osuuden molemmin puolin, eli kartoitetun jokiosuuden ylä- ja alaosassa, vieraslajeja esiintyi sen sijaan selvästi vähemmän. Jättipalsamin lisäksi toinen selkeästi yleinen vieraskasvilaji oli valkokarhunköynnös (Convolvulus sepium), joka oli monin paikoin kietoutunut muun kasvillisuuden ympärille peittäen sen kokonaan. Näiden sijaan muita kartoituksessa huomioituja vieraskasvilajeja – etelänruttojuurta (Petasites hybridus), kurtturuusua (Rosa rugosa), komealupiinia (Lupinus polyphyllus) ja jättiputkiryhmää (Heracleum persicum -ryhmä) – löytyi selvästi vähemmän. Näitä lajeja havaittiin seuraavasti: 10 etelänruttojuuri-, 3 kurtturuusu- ja 2 komealupiinikasvustoa sekä yksi jättiputkikasvusto.

Tulosten perusteella jättipalsami ja valkokarhunköynnös ovat siis hyödyntäneet Lapuanjokea levittäytymisessään. Kuitenkin myös hyväkuntoisia rantoja löytyi erityisesti Kuortaneenjärveltä alavirtaan päin. Siementen leviäminen jokea pitkin on tehokasta virtauksen ja ajoittaisten tulvien vuoksi. Luultavasti runsaampi asutus ja ihmistoiminta ovat osaltaan olleet edesauttamassa jättipalsamin leviämistä Lapuan taajaman suunnilla. Esimerkiksi jokivarren läheisyyteen kipatut puutarhajätteet aiheuttavat riskin jättipalsamin leviämiselle. Kartoitustulosten avulla voidaan entistä tehokkaammin järjestää esimerkiksi kuntien tai kyläyhdistysten kautta jättipalsamin torjuntatalkoita.

Jättipalsamikasvusto ja siihen kietoutunutta valkokarhunköynnöstä Tiistenjoen alueella.

Eroosiokartoituksessa havaittiin vedenrajassa esiintyviä törmien syöpymiä, maansortumia sekä maankäytöstä aiheutuvaa eroosiota. Syöpymät vesirajassa olivat yleisin eroosiojälki ja niitä esiintyi lähes koko kartoitusalueella. Ajan kanssa syöpymät voivat aiheuttaa maansortumia. Maansortumia havaittiin yhteensä vain kolme, mutta ne olivat kaikki laajoja. Kaikki maansortumat sijaitsivat alueilla, joissa vedenvirtaus oli voimakkaampaa sekä jokitörmä korkea ja hyvin jyrkkä. Maankäytöstä johtuvia eroosiohaittoja havaittiin myös runsaasti. Laidunmaat ulottuivat paikoitellen suoraan jokeen, jolloin karja oli juomaan mennessään kuluttanut jokitörmää. Taajama-alueilla maata oli muokattu paikoitellen hyvin runsaasti, jolloin maa oli paljaana ja näin ollen altis eroosiolle.

Lapuanjoen vallitsevina olevien hienojakoisten maalajien, paikoitellen jyrkkien joen törmien sekä virtauksen voimakkuuden ja vedenpinnan korkeuden suuren vaihtelun vuoksi eroosiolta on mahdotonta välttyä. Myös laajalle levinneet jättipalsamikasvustot lisäävät jokitörmien eroosioherkkyyttä, koska lajin hennot juuret eivät sido maata monivuotisten kasvilajien tavoin. Vaikka eroosio on luonnollinen tapahtuma, se voi aiheuttaa mittavia vahinkoja, minkä vuoksi eroosion torjuminen on kannattavaa. Eroosiohaittoja oltiinkin torjuttu Lapuanjoella mm. jättämällä suojavyöhykkeitä peltojen ja joen väliin sekä verhoamalla jokirantoja kivin ja tukein.

Eroosiosuojaus tämäkin!

Takana opettavainen kesä

Kaiken kaikkiaan kulunut kesä on ollut innostava ja monella tapaa hyödyllinen. Luotto meihin harjoittelijoihin on ollut kova, sillä olemme saaneet itse suunnitella työmme alusta loppuun itsenäisesti. Tästä huolimatta on voinut luottaa siihen, että kyllä aina jostain toimistohuoneesta löytyy vastaus kysymykseen kuin kysymykseen. Kesän aikana pelokkaista aloittelijoista kehkeytyikin lopulta kelpo kartoittajia ja – ainakin alkutasoon verrattuna – suorastaan huippumelojia. Ennen kaikkea kesästä jäi käteen isompi määrä rohkeutta ja luottoa omaan osaamiseen!

Loppukesän terveisin

Marjut Mähönen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Panu Palonen
Harjoittelija
Lapuanjoen vieraskasvilaji- ja eroosiokartoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulva-alueiden kartoitusta keskellä kuivaa kesää

Monille tulvat ovat kuulostaneet menneenä kesänä kaukaisilta ajatuksilta, sillä eritoten alkukesä oli kuiva ja metsäpalovaroitukset olivat voimassa useita viikkoja ympäri Suomea. Minun kesäni on kuitenkin kulunut tulvien ja tulvakartoituksen parissa, sillä työskentelin kesän harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä. Kesän aikana selvitin kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien alle jääviä rakennuksia Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöalueilla.

Tältä näytti tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 1888 Kyrönjoella.

Harjoitteluni työnkuvaan kuului pääasiassa paikkatietoaineistojen käsittelyä, jonka lisäksi laadin karttaesityksiä, tein kenttämittauksia, viestittelin eri tahojen kanssa ja kirjoitin raportteja tarkastelujen tuloksista. Harmaita hiuksia kesän aikana ei tullut, vaikka paikkatieto-ohjelmistojen yllättävät kaatumiset ja tarpeellisten tietojen katoamiset joskus turhauttivatkin. Iloa ja onnistumisen tunteita päiviin toivat uudet oivallukset aineistojen käsittelyssä, hankalien paikkatietoanalyysien onnistuminen ja mukavat työkaverit. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on kesän aikana työskennellyt iso harjoittelijaporukka, joka on koostunut eri alan osaajista ympäri Suomea. Kahvihuoneeseen meidät on otettu lämpimästi vastaan vakituisten työntekijöiden toimesta.

Tulvakartoitus on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä

Mitä siis on tulvakartoitus? Lyhyesti sanottuna se on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä. Usein ajatellaan vain jokien tulvivan, mutta esimerkiksi yli äyräidensä

Tältä näyttää tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 2019. Tulvariskikartoittajalle tärkeimpiä työkaluja paikkatieto-ohjelmistojen lisäksi ovat erilaiset kartta-aineistot, kuten tulvakartat, aiemmin tehdyt vastaavat kartoitukset ja kahvi.

täyttyvä järvikin voi aiheuttaa vesistötulvan. Järvien ja jokien lisäksi myös rannikoilla ja rakennetuissa ympäristöissä tulvii. Rannikoilla merivesi aiheuttaa tulvia, kun tuulet ja ilmanpaine-erot nostavat veden kuivalle maalle.  Kaupungeissa ja rakennetuilla alueilla myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia, kun lyhyessä ajassa satanut suuri vesimäärä ylittää hulevesijärjestelmien tilavuuden. Etelä-Pohjanmaalla tavallisinta on kuitenkin jokien tulviminen keväällä, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle. Tulviessaan yli jokipenkkojen vesi leviää alueille, jotka normaalisti ovat kuivaa maata. Tulvaveden valtaamilla alueilla voi aiheutua esimerkiksi kosteusvaurioita rakennuksille, autotiet voivat hetkellisesti olla poikki tai ympäristö saattaa vahingoittua. Tulvavesi voi siis noustessaan aiheuttaa merkittävien taloudellisten vahinkojen lisäksi haittoja ihmisille, rakennuksille ja ympäristölle. Tulva-alueiden kartoittamisen tavoitteena on siis selvittää niitä haittoja, joita tulva voi alueella aiheuttaa.

ELY-keskus on monipuolinen harjoittelupaikka

Kesän aikana harjoittelussa tulivat tutuksi niin Etelä-Pohjanmaan lakeudet, Kyrönjoen ja Lapuanjoen tulvariskialueet kuin tulvakartatkin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ollut hyvä paikka oppia uutta tulviin ja tulvasuojeluun liittyen, sillä täällä aiheeseen liittyvä osaaminen on laajaa ja kokemusta löytyy monista tulvista. ELY-keskus on ollut mukava ja monipuolinen harjoittelupaikka, jossa on saanut kehittää omaa osaamistaan innostavassa työympäristössä. Työ on ollut hyvin itseohjautuvaa ja työpäivien kulun on saanut suunnitella itse. Kahvipöytäkeskustelut eri alan osaajien kanssa ovat myös kasvattaneet ymmärrystä ympäristöalan monipuolisuudesta – enpä olisi kesän alussa uskonut oppineeni näin paljon uutta tulvariskien lisäksi vieraslajeista Suomessa tai jätelain kiemuroista. Kesän aikana olen esimerkiksi kuullut vieraslajien parissa työskenteleviltä harjoittelijoilta tulvien levittävän tehokkaasti jättipalsamin siemeniä jokiympäristössä. Muistetaan siis, että luonnonilmiöt vaikuttavat moniin eri prosesseihin, sillä kun tulva on toiselle rakennuksia kasteleva luonnonilmiö voi se toiselle olla vaikkapa jokitörmiä eroosiolle altistava tekijä.

Työpisteeni sijaitsi Seinäjoella, jonne muutin kesän ajaksi Turusta. Tämän kesän aikana on tullut todettua, että Seinäjoki on vallan mainio vaihtoehto kesäkotikaupungiksi ja Seinäjoen lähellä on paljon hienoja luontokohteita, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Paukaneva on helppo lähikohde ja hieman kauempaa löytyvät muun muassa Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhavuoren kansallispuistot, joissa pääsee nauttimaan lähes koskemattomasta luonnosta. Syksyllä palaan taskut täynnä uusia oppeja viimeisen opintovuoteni pariin Turkuun, jossa yliopiston penkit minua jo odottavat.

Hyvää syksyä!

Karoliina Lintunen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus