Talvihoito paranee – totta toinen puoli

Vajaan vuoden aikana on maanteiden talvihoidon parissa tapahtunut paljon. Teiden talvihoitoluokkia on nostettu useaan kertaan, sekä myös toiminta- ja laatuvaatimuksia on muutettu kireämpään suuntaan tulevia hoitourakoita ajatellen. Kuitenkin muut asiat maanteiden hyvinvoinnissa ovat menossa huonompaan suuntaan. Maanteiden kunto ja hoito ovat kiinteästi yhteen kuuluva kokonaisuus, eikä talvihoidon tason nosto riitä paikkaamaan tien pintojen ja rakenteiden rappioitumisesta aiheutuvaa palvelutason laskua. Suomen tieverkko on suurelta osin rakennettu noin puoli vuosisataa sitten, joten sen suunniteltu käyttöikä on niin rakenteellisesti kuin palvelutasollisesti loppuvaiheessa. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös talvihoidon lopulliseen laatuun.

Talvihoidon vaatimukset paremmiksi

Liikennevirastossa on työstetty talvihoidolle uudet toimintalinjat. Työssä on hyvin otettu huomioon muuttuneet talviolosuhteet: vakiintunutta talvikeliä ei ole enää juuri muualla kuin Lapissa. Tästä on johtunut hyviä muutoksia mm. keskivilkkaiden teiden hoitoluokkiin (Ib, Ic) ja laatuvaatimuksiin. Suuret raskaan liikenteen määrät tieverkolla vaikuttavat myös entistä selvemmin teiden talvihoidon tason määräytymiseen, joten elinkeinoelämän kuljetusten sujumista uudet talvihoitoluokat tukevat. Lisäksi vähäliikenteisimpien teiden toimenpideaikoja on hiukan laatuvaatimuksissa kiristetty, eli jatkossa lumi aurataan hieman nopeammin ja hiekoituksenkin toimenpideaikaa on lyhennetty. Kuitenkin nämä päivitykset astuvat voimaan kokonaisuudessaan uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä, joten vasta 1.10.2019 otetaan käyttöön uudet toimintalinjat ja laatuvaatimukset ensimmäisissä urakoissa. Viimeisillä alueilla muutokset astuvat voimaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 1.10.2023.

Vauhtia ja hoppua talvihoitoluokkien nostoissa

2010- luvun alkupuolella ei talvihoitoluokkia juuri nostettu rahanpuutteen vuoksi, vaikka tarvetta olisi ollutkin. Vähitellen talvihoitoluokkia pystyttiin taas päivittämään uusien hoitourakoiden kilpailuttamisen yhteydessä. Tästä näkökulmasta oli tervetullutta, että loppuvuodesta 2017 pystyttiin nostamaan talvihoitoluokkia myös niissä urakoissa, joissa tarvetta oli ollut jo vuosien ajan ja kilpailutus oli osunut talvihoidon kannalta köyhiin vuosiin. Nyt on kuitenkin menossa jo kolmas talvihoitoluokkien nostokierros vuoden sisällä, joten tahti alkaa tuntua jo turhankin tiheältä. Kaksi ensimmäistä nostokierrosta olivat ennen kuin talvihoidon toimintalinjoja oli ehditty päivittää, nyt kolmannella kerralla voidaan ottaa joiltain osin huomioon uusia toimintalinjoja. Jos tässä olisi edetty maltilla eikä kiirehditty muutoksiin kesken talvikauden, olisi kesäkaudella voitu rauhassa pohtia asiaa koko tiestön, sen turvallisuuden ja sen eri osien merkitysten kannalta. Valitettavasti nykyisessä ajassa vallalla oleva hätiköity asioiden valmistelu ja halu nopeisiin muutoksiin ilman syvällisempää harkintaa näyttää lisääntyvän myös tienpidossa.

Viimeisen vuoden aikana tehdyt muutokset on toteutettu kesken talvikautta. Tästä aiheutuu joissakin tapauksissa ongelmia hoitourakoitsijoille. Jotkut muutokset edellyttävät kunnossapitokaluston vaihtoa, eikä kaikilla alueilla ole helppo löytää uutta urakoitsijaa tilalle. Myös nykyinen aliurakoitsija on voinut investoida uuteen, tiukat päästövaatimukset täyttävään ajokkiin. Onko kohtuullista, että parin kuukauden työn jälkeen aliurakoitsijalle kerrotaan, että konetta pitää taas vaihtaa, jos haluat jatkaa töitä ensi talvikaudella? Erityisen inhottava tilanne on juuri käyntiin lähteneissä urakoissa, joissa oletuksena on viiden vuoden varma työtilanne. Valitettavasti aliurakoitsijoiden kiinnostus talvihoitotöihin on vähenemässä, alueittaista vaihtelua toki on.

Ovatko aliurakoitsijat pian uhanalainen laji?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Tyytyväiset tiellä liikkujat

Tienkäyttäjien tyytyväisyys maanteiden talvihoitoon on ollut kovin huonolla tasolla viime vuosina. Yleisesti pääteiden tasoon ollaan oltu tyytyväisempiä kuin vähäliikenteisempiin teihin. Yksi iso syy tähän ovat toimenpideajat: pääteillä työt tulee olla tehtynä nopeammin ja laadukkaammin kuin muilla teillä, koska suurin määrä liikennettä liikkuu näillä osuuksilla ja korkeimmilla ajonopeuksilla. Lisäksi kunnossapitoreitit ovat yleensä ajallisesti lyhyemmät. Jos samaa korkeaa laatutasoa haluttaisiin koko tieverkolla, tarvittaisiin rekkalasteittain euroja sen maksamiseksi. Kun suurimmat muutokset hoitoluokkien nostokierroksilla osuvat pääteihin ja keskivilkkaisiin teihin, jää suurinta tyytymättömyyttä aiheuttava muu tieverkko vielä ilman suurempia parannuksia (II- ja III-talvihoitoluokat). Toki päivitettyjen laatuvaatimuksien parannukset toimenpideaikoihin tulevat, mutta joillain alueilla useiden vuosien viiveellä.

Näitä teitä ei lumiauran terällä tasaiseksi saa.

Toinen ja yhä merkittävämpi syy tienkäyttäjien tyytymättömyyteen on se, että maantiet rapistuvat, etenkin seutu- ja yhdystiet. Samaan aikaan, kun talvihoitoon on virrannut rahaa enemmän kuin olisi uskaltanut toivoa, on siltojen, sorateiden ja päällysteiden kunnossapidon rahoitusvaje kasvamassa rajusti. Jos mietitään, minkälainen on lumenaurauksessa käytettävä kalusto, tulee selväksi, että kaikista pienistä epätasaisista kohdista ei lunta saada pois (mm. urat, painumat, halkeamat). Tämä asia on otettu kyllä huomioon talvikunnossapidon laatuvaatimuksissa. Mutta mietitäänpä tavallista tienkäyttäjää. Hänen liikkumisen turvallisuudelle ei ole eroa sillä, onko tien syvä lumipolanne tien uraisuuden syytä vai urakoitsijan työn epäonnistumisessa. Eli jos samaan aikaan kiristetään talvihoidon vaatimuksia, mutta tiet muuttuvat epätasaisemmiksi, on talvihoidon laatuvaatimusten kiristämisen lopputulos pahimmillaan pyöreä nolla tielläliikkujan kannalta. Huonokuntoisista ja epätasaista teistä koituu hankaluuksia myös liukkaudentorjunnassa, kun painanteisiin ja uriin jää vettä, joka jäätyy.

Ote maanteiden talvihoidon laatuvaatimuksista

Ihminen ei säätä hallitse

Näyttää siltä, että oikukkaat talvikelit ovat tulleet jäädäkseen. Lämpötila vaihtelee talvella yhä useammin 0°C molemmin puolin, joka lisää liukkaita ajokelejä. Joskus sää voi lauhtua lyhyessä ajassa parikinkymmentä astetta, jolloin tien pinta pysyy pakkasen puolella vielä pitkään, mutta vettä sataa taivaan täydeltä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tienpinta jäätyy, ja samalla hiekka tai suola huuhtoutuu tien pinnasta pois. Edellä kuvattu tilanne oli myös viime talvenakin, joten varmasti tätä tapahtuu ajoittain myös tulevaisuudessa. Jatkossa näistä poikkeuskeleistä tulisi tienkäyttäjiä varoittaa paremmin, jotta mahdollisimman monet välttäisivät ajamista, kun keliolosuhteet ovat äärimmäisen hankalat. Tähän oman lisänsä antaa sorateiden kelirikon lisääntyminen syksy- ja talviaikaan, joka vaikeuttaa kulkemista vähäliikenteisillä teillä.

Lopuksi voisi todeta, että kaikesta yrittämisestä huolimatta Suomessa on vielä toistaiseksi puolet vuodesta sellaista aikaa, jolloin ajoittain voi joutua ajamaan heikoissakin ajo-olosuhteissa. Tämä siitäkin huolimatta, että talvihoidon vaatimuksia tiukennetaan. Sitä asiaa ei ihmisvoimin voida muuttaa, jos ei sitten ilmastonmuutoksella. Mutta nauttikaamme myös pimeämmistä kuukausista maltillisilla ajonopeuksilla ja mahdollisimman kiireettömästi.

 

Elina Grangvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

************************************************************************************************

Vinterunderhållet blir bättre – men myntet har alltid två sidor

Under knappt ett år har det hänt mycket inom vinterunderhållet av landsvägarna. Vinterunderhållsklasserna för vägarna har höjts flera gånger och även verksamhets- och kvalitetskraven har skärpts med tanke på framtida underhållsentreprenader. Ändå fortsätter landsvägarnas skick att försämras på grund av andra orsaker. Landsvägarnas skick och underhållet av dem är en intensivt samhörande helhet och att höja vinterunderhållets nivå räcker inte till för att korrigera sänkningen av servicenivån som orsakas av att vägytorna och vägkonstruktionerna förfaller. Största delen av Finlands vägnät är byggt för ungefär ett halvt sekel sedan. Det betyder att vägnätets planerade användningstid börjar vara på slutrakan med avsikt på konstruktioner och servicenivå, vilket påverkar vinterunderhållets slutliga kvalitet.

Kraven på vinterunderhållet blir bättre

Trafikverket har gjort upp nya riktlinjer för vinterunderhållet. I arbetet har man tagit väl hänsyn till de förändrade vinterförhållandena: stabilt vinterföre finns knappast längre någon annanstans än i Lappland. Detta har lett till bra ändringar bl.a. av underhållsklasserna för vägarna (Ib, Ic) och kvalitetskraven. Stora mängder tung trafik på vägarna påverkar också allt mer hur nivån på vinterunderhållet av vägarna fastställs, vilket betyder att de nya vinterunderhållsklasserna stöder smidigare transporter inom näringslivet. Dessutom har åtgärdstiderna på lägre trafikerade vägar skärpts en aning i kvalitetskraven, dvs. framöver plogas snön lite snabbare och även åtgärdstiden för sandning har förkortats. Dessa uppdateringar träder dock i sin helhet i kraft i samband med konkurrensutsättningen av nya underhållsentreprenader, vilket betyder att först 1.10.2019 tas de nya riktlinjerna och kvalitetskraven i bruk i de första entreprenaderna. Ändringarna träder i kraft i de sista områdena på NTM-centralen i Södra Österbottens område 1.10.2023.

Vinterunderhållsklasserna höjdes med fart

I början av 2010-talet var det brist på pengar och därför höjdes vinterunderhållsklasserna inte alls, trots att det fanns behov av det. Småningom kunde man höja vinterunderhållsklasserna i samband med konkurrensutsättningen av underhållsentreprenaderna. Därför var det välkommet att vinterunderhållsklasserna höjdes i slutet av 2017 även i de entreprenader där en höjning av vinterunderhållsklasserna har varit nödvändig i åratal och konkurrensutsättningen infallit under fattiga år med avsikt på vinterunderhåll. Nu är det ändå tredje gången inom ett år som vinterunderhållsklasserna höjs, vilket kanske börjar kännas lite onödigt ofta. De två första omgångarna inföll innan riktlinjerna för vinterunderhållsverksamheten hade uppdaterats, och nu i den tredje omgången kan de nya riktlinjerna till vissa delar beaktas. Om man skulle ha avancerat i lugn och ro och inte haft så bråttom med ändringarna mitt i vintersäsongen, skulle det har funnits tid att utreda saken under sommarhalvåret med tanke på hela vägnätet, dess säkerhet och betydelsen av vägnätets olika delar. Tyvärr får också väghållningen nu ta sin del av den rådande och förhastade beredningen och viljan att införa snabba förändringar utan djupare eftertanke.

De ändringar som har gjorts under det senaste året har verkställts mitt i vintersäsongen, vilket i vissa fall har skapat problem för underhållsentreprenörerna. Vissa ändringar kräver att underhållsutrustningen byts ut och i alla områden är det inte så lätt att hitta en ny entreprenör istället. Även den nuvarande underentreprenören har kanske investerat i ett nytt fordon som uppfyller de stränga utsläppskraven. Är det då skäligt att efter två månaders arbete berätta för underentreprenören att utrustningen måste bytas igen om han vill fortsätta med arbetet nästa vintersäsong? Situationen är särskilt obehaglig i nyligen uppstartade entreprenader, då man antar att arbetssituationen är säker under fem år framåt. Tyvärr håller underentreprenörernas intresse för vintervägunderhållet att minska, även om situationen dock varierar regionalt.

Är underentreprenörerna snart en utrotningshotad art?

https://www.kp24.fi/lehti/keskipohjanmaa/552839/kokkolassa-pulaa-talviaurauksia-tekevista-yrittajista

Nöjda väganvändare

Väganvändarna har varit mycket missnöjda med vinterunderhållet av landsvägarna under de senaste åren. Allmänt har väganvändarna varit nöjdare med nivån på huvudvägarna än på de lågtrafikerade vägarna. En stor orsak till detta är åtgärdstiderna: på huvudvägarna bör arbetet utföras snabbare och mera högklassigt än på andra vägar, eftersom en stor mängd trafik kör på dessa avsnitt och i högre hastigheter. Dessutom är underhållsrutterna vanligen kortare om man mäter i tid. Om samma höga kvalitetsnivå ska gälla för hela vägnätet, behövs flera lastbilslaster med euro för att betala det. Eftersom de största ändringarna av underhållsklasserna riktas till huvudvägarna och medeltrafikerade vägar, förblir det övriga vägnätet, som ger upphov till det största missnöjet, fortsättningsvis utan större förbättringar (vinterunderhållsklasserna II och III). Förbättringar av åtgärdstiderna i och med de uppdaterade kvalitetskraven kommer att införas, men i vissa områden med flera års fördröjning.

Plogristen förmår inte jämna ut en väg som denna.

En annan och lika viktig orsak till att väganvändarna är missnöjda är att landsvägarna förfaller, framförallt region- och förbindelsevägarna. Samtidigt som det har strömmat mer pengar till vinterunderhållet än vad man vågat hoppas på, ökar finansieringsunderskottet kraftigt i underhållet av broar, grusvägar och beläggningar. När man tänker på vilken utrustning som används för snöplogning, står det klart att snön inte fås bort från alla små ojämna ställen (bl.a. fåror, sättningar, sprickor). Detta har beaktats i kvalitetskraven för vinterunderhållet av vägarna. Men låt oss tänka på den vanliga väganvändaren. För att användaren ska kunna röra sig säkert på vägen är det ingen skillnad om vägens djupa, packade snö beror på att vägen är fårad eller om entreprenören har misslyckats i sitt arbete. Om kraven på vinterunderhållet skärps samtidigt som vägarna blir ojämnare, innebär stängare kvalitetskrav på vinterunderhållet i värsta fall ingenting för den som rör sig på vägen. Dåliga och ojämna vägar skapar också problem för halkbekämpningen då vatten blir kvar i sättningarna och fårorna och sedan fryser till is.

Utdrag ur kvalitetskraven för vinterunderhåll.

Människan kan inte styra vädret

Det ser ut som om nyckfullt vinterföre har kommit för att stanna. På vintern varierar temperaturen allt oftare på båda sidorna av nollstrecket, vilket gör att det blir vanligare med halt väglag. Ibland kan temperaturen stiga på kort tid med tjugo grader, vilket gör att vägens yta förblir frusen ännu en lång tid, men det regnar som om himlen vore öppen. I praktiken innebär detta att vägens yta fryser till is samtidigt som sanden och saltet spolas bort från vägens yta. Detta inträffade även förra vintern, varför det säkert nu och då kommer att hända på nytt. I fortsättningen borde väganvändarna varnas bättre för exceptionellt före så att så många som möjligt låter bli att köra när väderleksförhållandena är extremt besvärliga. Att det oftare är menföre på grusvägarna på hösten och vintern bidrar också till att det blir svårt att röra sig på lågtrafikerade vägar.

Till slut kan man konstatera att trots allt man försöker göra är halva året i Finland sådant att man tidvis blir tvungen att köra även i dåliga körförhållanden. Detta trots att kraven på vinterunderhåll skärps. Det kan människan inte ändra på, men kanske klimatförändringen gör det. Låt oss ändå njuta av de mörka månaderna i måttliga körhastigheter och utan brådska så långt det är möjligt.


Elina Granqvist
Väghållningsplanerare
NTM-centralen i Södra Österbotten

ELY-keskus kuntien kanssa vuoropuhelussa kaavoitus- ja rakentamisasioissa

Muuttuva toimintaympäristö

Vuoden 2020 alusta maakuntauudistuksen myötä muuttuvat viranomaiset ja viranomaisyhteistyö kaavoitus- ja rakentamisasioissa: keskeisiä viranomaisia ovat silloin kunta, maakunta, valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova) ja Liikennevirasto. Lainsäädäntö on vielä keskeneräistä ja toiminnan suunnittelu on vasta aloitusvaiheessa.

Maankäyttö- ja rakennuslakia on muutettu 1.5.2017 (21.4.2017/230) lukien merkittävästi jo ennen perustettavien maakuntien toiminnan alkamista. Muutos merkitsee kunnan päätösvallan lisääntymistä ja mahdollisuutta paremmin arvioida maankäytön suunnittelutarvetta kunnan olosuhteiden perusteella. ELY-keskuksen tehtävänä on edistää kuntien kaavoituksen ja rakennustoimen järjestämistä.

 Kehittämiskeskustelut

Tämä mittava hallinnon ja MRL:n muutos oli runkona ELY-keskuksen ja kuntien välisissä juuri päättyneissä kehittämiskeskusteluissa. Esillä oli useita tärkeitä asiakokonaisuuksia:

  • maakunnan alueidenkäytön tehtävät
  • kuntien näkemykset maakuntauudistukseen
  • yleiskaavoituksen laajenevat käyttömahdollisuudet
  • kylien ranta-alueiden kaavoitus
  • maaseutuyritystä varten tarpeellinen rakentaminen
  • kaupan sijainnin ohjauksen väljeneminen

Kehittämiskeskustelun keskeisempiä tuloksia on viranomaisten yhteistyön edistyminen. Oma kokemukseni on, että tässä onnistuttiinkin hyvin. Kunnat, maakunnan liitot ja ELY-keskus saivat hyviä taustatietoja toimintansa kehittämistä varten.

Kuntien näkemyksiä

Maakuntauudistus

Kunnissa SOTE-asiat ovat vieneet paljon aikaa, maakuntauudistus sen sijaan on jäänyt etäisemmäksi. Pienempien kuntien taholta oltiin jonkin verran huolissaan siitä, miten niiden ääni tulee kuuluviin maakuntien päättävissä elimissä. Myös huoli liikenneverkon yhtenäisyyden ylläpidosta tuotiin esille. Maaseudun kylien ja niiden palveluiden kehittäminen nostettiin samoin esille. Kuntapuheenvuoroissa pidettiin myös valvonnan roolia MRL:n mukaisissa asioissa epäselvänä.

MRL:n muutoksesta

Yleisesti kunnat pitivät muutosta hyvänä. Tuotiin esille se, että muutos sisältää pitkälti niitä periaatteita ja suosituksia, joihin alueella aikaisemmin toteutetussa Maaseudun kaavoituskäytäntöjen kehittäminen –hankkeessa jo päädyttiin.

Muutamat kunnat olivat ehtineet arvioida, miten kaavoituksen ja rakentamisen uusia ohjausvälineitä voidaan kunnassa hyödyntää. Kun MRL:n muutos oli ollut voimassa vasta muutaman kuukauden, ei useassa kunnassa kuitenkaan oltu vielä ehditty näin pitkälle. Tahtoa tähän jatkossa oli selvästi olemassa.

Laajentuneet mahdollisuudet yleiskaavan käyttämiseen rakentamisen suoraan ohjaamiseen (suoraan rakennuslupapäätöksellä ilman asemakaavaa tai suunnittelutarveratkaisua) koettiin hyödyllisenä ja kuntien olosuhteet aikaisempaa paremmin huomioivana. Samoin kylien ranta-alueiden kaavoituksen edellytysten helpottuminen nähtiin parantavan kylien kehittämistä.

Maaseutuyritykseen kuuluvan maa- ja metsätalouden harjoittamista varten tarpeellisen rakennuksen rakentaminen suoraan rakennusluvalla (ilman suunnittelutarveratkaisua) oli monessa kunnassa pohdinnassa. Kun säännökseen lisättiin eduskuntakäsittelyssä myös liitännäiselinkeinot, koettiin soveltamisessa epävarmuutta.

Seuraavat askeleet

Maakuntauudistuksen valmistelu jatkuu ja maakunnan alueidenkäytön tehtävien arvioinnissa halutaan jatkossakin tarkkaan kuunnella pohjalaismaakuntien kuntien odotuksia. Maakunnan liittojen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen taholta tehtiin kunnille laaja kysely maakunnan alueidenkäyttötehtävistä. Vastauksia saatiin runsaasti, kiitokset niistä. Mahdollista on, että kuntien odotuksia vielä selvitetään tarkennetulla kyselyllä.

ELY-keskus tukee MRL:n muutoksen toteuttamista. Toteuttamisessa toki on kaavoituksen ja rakentamisen toimijoilla haastetta. Hyvällä yhteistyöllä ja riittävällä resurssoinnilla näihin tehtäviin uusia mahdollisuuksia avautuu.

 

 

Matti Rantala
Alueidenkäytön ryhmäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maantielaki säätää maanteiden tienpidosta maakunnissa

Maakuntauudistus astuu voimaan vuoden 2020 alusta. Maakuntalain mukaan maanteiden tienpito siirtyy ELY-keskuksilta maakuntien tehtäväksi. Maakuntalaki ei kuitenkaan ota tarkemmin kantaa miten tämä käytännössä toteutetaan. Sen sijaan uudessa maantielakiehdotuksessa kuvataan melko tarkkaan miten asia on tarkoitus järjestää.

Vaikka tienpito siirtyykin maakuntien tehtäväksi, niin maanteiden omistajuus säilyy edelleen valtiolla. Tienpitäjänä toimii jatkossa Liikennevirasto (nykysin tienpitäjinä ovat ELY-keskukset), joka jatkossakin ohjaa tienpitoa samaan tyyliin kuin ELY-keskuksia nytkin. Tällä tavalla halutaan varmistaa tieverkon yhtenäisyys Suomessa.

rekka_2016

Maakuntia on 18 mutta tienpidosta vastaavia ELY-keskuksia on 9 kpl. ELY-keskusten tienpitohenkilöstö on vuosien saatossa trimmattu minimiin. Meidän ELY-keskus toimii kolmen pohjalaismaakunnan alueella. Tienpitohenkilöstön jakaminen kolmelle maakunnalle niin, että jokainen maakunta saa osaamista koko tienpidon saralla, on täysin mahdoton tehtävä. Maantielakiluonnos ottaa tämän faktan huomioon säätämällä, että maakuntien on järjestettävä tienpitoasiat yhteistyössä niin, että maakunnat muodostavat enintään 9 yhteistyöaluetta tienpitoa hoitamaan. Maakunnat kuitenkin itse päättävät mitkä nämä yhteistyöalueet ovat.

Valtaosa maakuntien rahoituksesta on ns. yleiskatteellista, eli tulee isona könttänä maakuntien käyttöön. Tienpidon rahoitus on kuitenkin erillisrahoitus, jonka käyttämistä Liikennevirasto tulee aika tarkkaan ohjaamaan. Liikennevirasto tulee tekemään jokaisen maakunnan kanssa sopimuksen, jossa seuraavan vuoden rahankäytöstä sovitaan. Jo nyt noin 98 % rahoituksesta käytetään teiden päivittäiseen hoitoon sekä teiden ja siltojen korjauksiin. Loput 2 % käytetään mm. suunnitteluun ja alueellisiin investointeihin. Siten on ymmärrettävää, että Liikennevirasto tienpitäjänä ja väylänomistajana haluaa, että rahat käytetään jatkossakin hoitoon ja korjauksiin. Alueellisiin investointeihin on ensi vuonna käytettävissä 0,5 % eli noin 200 000 € kolmen maakunnan alueella. Tämä raha on sitten maakuntien vapaasti ohjelmoitavissa.

hiljainentie.jpg

Viime vuoden kesäkuussa päätettiin, että tienpitotehtävät siirretään ELY-keskuksista maakuntiin. Perusteluna oli, että tienpito on maakunnille niin tärkeä asia. Miksi? Luulisi, ettei tienpidon järjestäminen olisi maakuntien intressissä. Ei varmaan olekaan, mutta tienpidon järjestämisen lopputulos on. Kun olen lukenut eri maakuntaliittojen lausuntoja maantielakiehdotuksesta, minulle syntyy mielikuva, että maakuntaliitot ovat tyytymättömiä siihen kuinka valtio on viime vuosina pitänyt huolta maantieverkostamme. Halutaan panostaa tieverkkoon enemmän, käyttää siihen vähän yleiskatteellista rahaa. Tämä ei kuitenkaan ole tämän hetken ohjeiden mukaan mahdollista.

Yhteenvetona voi varmaan todeta, ettei tämä malli hoitaa tienpitoa ole sellainen, jota maakunnissa kuviteltiin viime vuoden kesäkuussa kun tehtiin päätös tienpitotehtävien siirtämisestä sinne. Tämä malli on aika kaukana maakuntien itsehallintoajatuksesta. Valtio haluaa kuitenkin pitää huolta Suomen tieverkon yhtenäisyydestä ja sen valossa tämä on valtion kannalta keino varmistaa sitä. Mallihan on aika keinotekoinen ja näyttää sen, ettei tienpitotehtävien siirtämisessä maakuntiin ole mitään järkeä. Ne pitäisi siirtää Liikennevirastoon, jonka vastuulla tieverkko on. Mutta poliittinen tahtotila on toinen.

 

Östergård_Anders

 

 

Anders Östergård
Liikennevastuualueen johtaja

 

 

Turvallisuutta suojateille – ja meille

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on herättänyt julkista keskustelua viime vuosina. Erityisesti suojateiden turvallisuus on niillä sattuneiden onnettomuuksien myötä kyseenalaistettu. ELY-keskukset pyrkivät osaltaan parantamaan maanteillä sijaitsevien suojateiden turvallisuutta, esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskus tiedotti kesäkuussa, että heidän alueeltaan poistetaan alueelle toteutetun suojatieselvityksen pohjalta joitakin suojateitä. Useat ELY-keskukset ovat Uudenmaan ELY-keskuksen tavoin laatineet viime vuosina selvityksen alueensa suojateistä ja kesätöideni pääasiallisena tehtävänä on ollut laatia vastaavanlainen suojateiden riskikartoitus EPO ELYn alueen maanteille. Suojateitä on EPO ELYn maanteillä yli 1000 ja näistä tarkastelussa oli 890.


Kuva: Liikenneturva

Suojatieselvitys on tehty urakka-alueittain. EPO ELYn alue on jaettu yhdeksään hoidon urakka-alueeseen, joille ELY-keskus on valinnut hoidon urakoitsijat kilpailuttamalla. Kukin alueurakoitsija vastaa alueelleen kuuluvien maanteiden kunnossapidosta. Siihen kuuluvia toimia ovat esimerkiksi talvihoito, päällysteiden paikkaus, tievarsien niitto, sekä liikennemerkkien pystytys ja niiden kunnosta huolehtiminen. Selvityksessä ovat mukana kaikki urakka-alueet lukuun ottamatta Alavuden urakka-aluetta. Tältä ollaan laatimassa erillistä suojatieselvitystä.

Tekemäni selvityksen taustalla on Liikenneviraston julkaisema ohje jalankulku- ja pyöräilyväylien suunnitteluun. Siinä on määritetty edellytykset uuden suojatien toteuttamiselle ja ohjeistettu arvioimaan nykyisten suojateiden parantamistarve samojen edellytysten mukaisesti. Ohjeen mukaan esimerkiksi nopeusrajoitusalueelle 60 km/h ei tulisi rakentaa valo-ohjaamatonta suojatietä. Selvityksessä esimerkiksi tällaisia ohjeenvastaisia suojateitä havaittiin EPO ELYn alueella olevan n. 100 ja niitä pyritään tuomaan lähemmäs ohjeenmukaisuutta.

Selvityksessä laatimani suojateiden riskikartoitus on tehty laskemalla jokaiselle suojatielle priorisointi-indeksiksi kutsuttu lukuarvo, jonka suuruuteen vaikuttavat suojatieratkaisun (liikennevalot/ korotus/ keskisaareke/ pelkkä maalaus) lisäksi nopeusrajoitus, kokonaisliikennemäärä ja raskaan liikenteen määrä suojatien kohdalla sekä ylitysmatka, ts. suojatien pituus. Koulun, päiväkodin tai vanhusten hoitolaitoksen läheisyys nostaa lukuarvoa. Lisäksi lukuun vaikuttaa se, onko suojatie taajamassa vai sen ulkopuolella ja onko ko. suojatiellä sattunut jalankulku- tai pyöräonnettomuuksia. Riskikartoituksen pohjalta on tehty tarkempi tarkastelu vaarallisimmille suojateille eli niille, joiden priorisointi-indeksi on suurin. Näille on ehdotettu toimenpiteitä, jotka parantavat suojatien turvallisuutta. Lähtökohtaisesti turvallisuutta pyritään parantamaan kevyillä, kustannustehokkailla toimenpiteillä, jollaisia ovat muun muassa havainnepylväät suojatiemerkin varteen, nopeusrajoituksen alentaminen ja suojatien ylitysmatkan lyhentäminen esimerkiksi reunaviivoin. Uutena parantamistoimenpiteenä on joidenkin suojateiden merkkien varteen asennettu valo, joka alkaa vilkkua autoilijan suuntaan jalankulkijan lähtiessä ylittämään suojatietä. Suojatien poisto on mahdollinen, jos liikenneympäristö ei tue nopeusrajoituksen laskemista tai suojatien tarve on vähäinen.

Esimerkkejä toimenpide-ehdotuksista:

Kuva 1:  Parannettavaa: 1) Liian pitkät suojatiemaalaukset 2) Suojatiemerkki kaukana tien reunasta

Toimenpiteet: 1) Reunaviivamaalaukset (sin.), jolloin suojatiemaalauksista saadaan lyhyemmät 2) Suojatiemerkki lähemmäs tien reunaa.

Kuva 2: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus tieosalla 60 km/h

Toimenpiteet: 1) Nopeusrajoituksen alentaminen 50 km/h (taajamatyyppinen alue, useita tonttiliittymiä) 2) Havainnepylväät suojatiemerkkien varsiin parantamaan suojatien havaittavuutta.

Kuva 3: Parannettavaa: 1) Nopeusrajoitus 60 km/h 2) Liian pitkä suojatie, myös linja-autopysäkin yli

Toimenpiteet: 1) Risteyksen toiselta puolelta alkavan nopeusrajoitusalueen 50 km/h jatkaminen suojatien toiselle puolelle 2) Linja-autopysäkin lyhentäminen reunaviivamaalauksin ja mahdollisesti erotussaarekkeen (kelt.) rakentaminen. Suojatiemaalauksen lyhentäminen 3) Havainnepylväät

Kuvat: Google maps

Suojatieselvityksen teko on ollut mielenkiintoista ja tarjonnut mukavasti haastetta sekä uutta oppia. Enpä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että suojatiemerkin ukon kävelysuunta on aina suojatien suuntaan. Joka tapauksessa kuitenkin oli ukon kävelysuunta kumpaan suuntaan tahansa, suojatie menettää merkityksensä, jos sen käyttö ei ole jalankulkijalle turvallista. Lopulta tekniset suojatieratkaisut eivät voi täysin taata tien turvallista ylittämistä vaan liikenteessä liikkujien asenteilla on ratkaiseva rooli suojateiden palauttamisessa nimensä veroisiksi.

YLEn uutinen Uudenmaan suojatieselvityksen pohjalta poistettavista suojateistä.

 

Venla Määttä
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Siltojen tarkastukset sekä rahoitusmuodot

”Ennen vanhaan ollessani tietyömailla töissä niin sillat yhdistivät teitä. Nyttemmin tiet yhdistävät siltoja.”

ELY-keskuksemme alueella on maantiesiltoja yleisillä teillä, vuodenvaihteen tilanteen mukaan, yhteensä 1408 kpl. Silloista on vajaa 800 kpl vesistösiltoja ja putkisiltoja on n.350 kpl. Silloista huonokuntoisia on 66kpl ja näistä erittäin huonoja 10kpl. Painorajoitettuja siltoja on 61 kpl. Rautatiesillat ovat Liikenneviraston hoidossa.

Sillat jakaantuvat maakunnittain; Etelä-Pohjanmaa 688kpl, joista putkisiltoja 198 kpl, Keski-Pohjanmaa 241kpl, joista putkisiltoja 43kpl ja Pohjanmaa 479 kpl, joista putkisiltoja 111 kpl.

Tarkastukset

Siltojen tarkastuksia ovat vuosi-, yleis-, ja erikoistarkastukset. Vuositarkastus tehdään vuosittain ja tarkastuksen suorittaa alueurakoitsijan koulutettu henkilö. Koulutuksen näille henkilöille antaa Liikennevirasto. Tarkastus on visuaalinen ja se suoritetaan kesäkuun ja heinäkuun aikana siltojen pesujen jälkeen. Tarkastuksessa ilmenneet korjattavat vauriot raportoidaan tilaajalle.

Sammalpuron putkisillan vauriokuva. Kuva: Siltaexpert

Yleistarkastus tehdään sillalle viidenvuoden kierrolla, jolloin tarkastettavia siltoja on vuosittain 200 – 300kpl. Yleistarkastuksen suorittaa Liikenneviraston akkreditoidut konsultit. Käytämme tänäkin vuonna Liikenneviraston puitesopimuskonsultteja.

Yleistarkastus on myös visuaalinen tarkastus, jossa sillan rakenneosien vauriot lasketaan yhteen, jolloin saadaan vauriopistesumma VPS. Vaurioiden määrän ja vakavuuden perusteella sillan kuntoluokka määräytyy. Tarkastajan antamia kuntoluokkia ovat; uuden veroinen, hyvä, välttävä, huono ja erittäin huono. Tarkastaja antaa myös korjattavan vaurion kiireellisyysluokan sekä kustannusarvion.

Sillan vaurioiden vakavuuden ja kuntoluokituksen sekä VPS:n mukaan ohjelmoidaan erikoistarkastukset. Erikoistarkastuksessa otetaan poranäytteet eri rakenneosista(betoni) ja tutkitaan betonin kunto ja kloridipitoisuus (suolattavat tiet) ja Karbonatisoitumissyvyyden mittaus sekä ohuthie- ja pintahie-mittaukset, joiden avulla selvitetään betonin mikrorakenne. Kannesta otetuista näytteistä selvitetään myös vedeneristyksen kunto.

Erikoistarkastuksen päätarkastajalta edellytetään voimassa olevaa Liikenneviraston sillantarkastajan pätevyyttä ja vähintään kahden vuoden kokemusta yleistarkastusten tekemisestä. Siltojen betonirakenteiden erikoistarkastusten päätarkastajalta vaaditaan lisäksi FISE Oy:n myöntämä Betonisiltojen a-vaativuusluokan kuntotutkijanpätevyys tai muu vastaava pätevyys.

Erikoistarkastus on pohjana sillan korjaussuunnittelulle tai apuna päätettäessä sillan korjauksesta tai uusimisesta.

Rahoitus

Vuosittainen perustienpitoraha silloille on pohjalaismaakunnissa 3,0M€. Lisäksi saatiin massat ja mitat rahoitusta, korjausvelkarahaa sekä suurten siltojen rahaa.

Massat- ja mitat -rahoitus on tarkoitettu painorajoitettujen siltojen korjauksiin. Tämä vuosi on viimeinen vuosi, kun tätä rahoitusta jaetaan, meidän osuus on tänä vuonna 2 M €. Tällä rahalla korjataan viisi kohdetta ja uusitaan yksi kohde sekä poistetaan painorajoitukset näiltä silloilta.

Korjausvelkarahoitusta saatiin kahdelle sillalle, Lassilan sillalle Evijärvellä, mikä toteutetaan Evijärvi-Ina hankkeen yhteydessä sekä Kolpin ylikulkusillalle.

Suurten siltojen rahoitus on tarkoitettu nimensäkin mukaan suurten siltojen korjauksiin, kun korjaus tai uusimiskustannus on ELY:lle suuri. Rahoitusosuus on 50 % ELY:n ja 50 % Liikenneviraston. Tätä rahoitusta saimme Lammassaaren ja Varassaaren silloille Luodon kuntaan seitsemän sillan tielle.

”Tienkäyttäjä ei huomaa sillan tärkeyttä ennen kuin se suljetaan liikenteeltä kokonaan tai osittain korjaustöiden vuoksi.”

Jukka Ylimäki
Siltaprojektipäällikkö
ELY-keskus