Miksi tie oli liukas?

Edellisen viikon torstai (25.1.) oli poikkeuksellisen hankala ajo-olosuhteiltaan. Tämä on herättänyt paljon kritiikkiä maanteiden talvihoitoa kohtaan, sekä laatuvaatimuksia että urakoitsijoiden toimintaa kohtaan. ELY-keskuksen osalta halutaan vielä palata päivän tapahtumiin, jotta väärinkäsityksiä ei jäisi tämän tapahtumarikkaan päivän osalta kenellekään.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä satoi lunta, jota jouduttiin auraamaan paikoin jopa kolmeen kertaan pois tiestöltä. Yön aikana myöskin lämpötila nousi nopeasti pakkaselta reilusti plusasteiden puolelle, paikoin lauhtuminen saattoi olla jopa parinkymmenen asteen luokkaa. Samanaikaisesti lumisade muuttui vesisateeksi. Iso ongelma vesisateesta muodostui juuri tuon äkillisen lämpötilamuutoksen vuoksi. Teiden pintojen lämpötilat pysyivät pitkään reilusti pakkasen puolella vesisateen aikana, alueesta riippuen -4 – -7°C. Tästä seurasi se, että taivaalta tullut vesi jäätyi teiden pintaan ja aiheutti poikkeuksellisen huonon ajokelin.

Ennakoinnin puutetta on julkisuudessa nostettu ongelmaksi kyseisen päivän osalta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Urakoitsijakunta oli tehnyt tauotta töitä yöllisen lumisateen auraamiseksi ja sen jälkeen on heti siirrytty liukkaudentorjunnan pariin. Suolausta ja hiekoitusta on tehty jo yön aikana. Paikoin ennakkosuolaukset onnistuivat pääteillä. Joillakin osuuksilla yön suolaus ei vaikuttanut toivotulla tavalla, ja vesisade huuhtoi suolan pois tieltä. Tienpinnan kylmyyden vuoksi suolan pois huuhtonut sadevesi jäädytti tien pinnan nopeasti, ja suolauksia jouduttiin tekemään uudelleen. Myös yöllä ennakkoon hiekoitetuilta osuuksilta sadevesi huuhtoi hiekkaa pois.

Pääteiden osalta ajokeli pysyi monin paikoin kuitenkin kohtuullisena, jopa hyvänä. Suurimmat ongelmat olivat alemman hoitoluokan maanteillä, sekä tiellä liikennöiville että kunnossapitourakoitsijoille. Poikkeukselliset olosuhteet hankaloittivat ja hidastivat myös kunnossapitoajoneuvojen kulkemista alemmalla tieverkolla. Jonkin verran ojaan ajoja tapahtui myös hiekoitustyötä tehneille, tämä puolestaan viivästytti hiekoitustyön kulkua. Useita hiekoituslaitteita meni myös epäkuntoon, osassa tapauksista syynä on pitkäaikainen, yhtämittainen laitteen käyttö. Toki hiekoitinta pitää myös välillä täyttää, eli oma aikansa menee myös hiekkatäydennyksen hakemiseen. Lukemattomia kuormia hiekkaa on kuitenkin tämän yhden päivän aikana tiestölle viety.

Kaikki hoitourakoissa oleva kalusto on ollut liikkeellä iltayöstä jopa seuraavaan iltaan asti. Myös varakalusto on ollut käytössä. Hoitourakoihin mitoitetaan kalustomäärät hoitoluokkien mukaan. Tämä kalustomäärämitoitus ei ole riittävä poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten viime viikon torstaina. Suurempi varakaluston määrä tai lyhemmät kunnossapitoreitit tarkoittaisivat suurempia kustannuksia. Nykyinen taso on se, mihin valtion suomat rahat tällä hetkellä riittävät. Alemmalla tieverkolla toimenpideajat ovat myös pidemmät kuin vilkasliikenteisillä teillä, II-hoitoluokalla linjahiekoituksen osalta 6 tuntia ja III-hoitoluokalla 8 tuntia. Toimenpideajalla on myös suora vaikutus kunnossapitoreittien pituuteen. Vaikka työtä on tehty ennakoiden, on vähäliikenteisemmän tieverkon hiekoittajalla pidempi matka ajettavanaan. Monesti hiekoituksia hoidetaan lisäksi tavallisella traktorilla, joka ei kuitenkaan ole paras kunnossapitoajoneuvo hankaliin ajo-olosuhteisiin.

Jatkossa tulee miettiä sitä, pitäisikö tienkäyttäjiä selvemmin varoittaa kulkemasta tiestöllä, kun vastaavanlaisia poikkeuksellisia kelejä esiintyy. Muualla päin Suomea poliisi jopa sulki muutamia teitä, kunnes ne saatiin taas ajettavaan kuntoon. Myös Ruotsin puolelle luvattu voimakas lumipyry on aiheuttanut sen, että mm. koulujen kerrotaan olevan tulevien huonojen ajo-olosuhteiden takia kiinni ja ihmisiä on kehotettu välttämään autoilemista. Koska talven ilmasto on muuttumassa yhä oikukkaammaksi, lienee paikallaan yhä terävämmin kehottaa ihmisiä välttämään autolla ajoa päivänä, jolloin liikkumisessa on erityisen suuria haasteita sään vuoksi.

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Jäisiä teitä ja tonneittain hiekkaa

Kuluva talvi on tuonut vähän lunta, mutta sitäkin enemmän liukkautta tullessaan. Lämpötilan sahatessa nollan celsiusasteen molemmin puolin tiet ovat muuttuneet lukuisia kertoja liukkaiksi ja vaatineet paljon työtä. Hiekoitushiekkaa onkin kulunut ennätystahtiin. Tästä huolimatta alempaa tieverkkoa on moitittu liukkaaksi ympäri Suomen.

hiekoitettutie

Tienkäyttäjällä voi olla toiveena saman nopeustason säilyttäminen vuodenajasta huolimatta, mutta Suomessa on neljä vuodenaikaa, eikä talvihoidolla voida vaatia kesää talven keskelle. Vain vilkasliikenteisimmillä pääteillä pyritään siihen, että talvisään normaalitilanteissa pystytään käyttämään nopeusrajoitusten mukaisia nopeuksia. Muilla pääteillä edellytetään kuljettajaa ottamaan talviaika enemmän huomioon, ja tarkastelemaan ajonopeuttansa tarkemmin: talvisään normaalitilanteessa on hyväksyttävää, että liukkautta saattaa esiintyä ajoittain. Alemman tieverkon vilkkaimmilla teillä (II-hoitoluokka) perusolettamus on kohtuullinen talvikeli. Normaalissa talvisäässä tiet ovat liukkaan tuntuisia, ja ajoaika todennäköisesti pidentyy. Muilla teillä (III-hoitoluokka) tavoitteena on välttävä talvikeli, joka tarkoittaa väistämättä alempaa ajonopeutta, joskus myös tuntuvaa vauhdin alentamista. Yleensä tällaisella tieverkolla on myös voimassa yleisnopeusrajoitus 80 km/h. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ajoneuvon kuljettajalla on entistä suurempi vastuu noudattaa olosuhteisiin sopivaa alempaa tilannenopeutta, vaikka sitä ei ole liikennemerkein osoitettukaan. Kesäkelilläkään ei ole takeita siitä, että näillä pienillä, mutkaisilla teillä voisi ajaa turvallisesti 80 km/h nopeutta.

tieliikennelaki_su

Laatuvaatimusten ja ihmisten havainnoiman liukkauden välillä on eroa. Alempiasteisella tieverkolla on luonnollisesti alhaisemmat kitkavaatimukset kuin vilkasliikenteisillä pääteillä, joilla vaaditaan pitävämpää pintaa. II- ja III-talvihoitoluokan teillä aloitetaan pidemmät linjahiekoitukset, kun kitka-arvon 0,20 ennustetaan alittuvan. Kuitenkin tienkäyttäjästä voi tuntua tie liukkaalta myös kitka-arvon ollessa 0,20 – 0,24, vaikka se laatuvaatimusten mukaan onkin tyydyttävä talvikeli.

kitka_taulukko

Pääasiassa II- ja III-hoitoluokan teillä liukkautta torjutaan karhentamalla tien pintaa sekä hiekoittamalla. Säännöllistä hiekoitusta edellytetään erityisten ongelmakohteiden, kuten hankalien mäkien, mutkien ja liittymien kohdilla. Toimenpidettä kutsutaan pistehiekoitukseksi, ja työ on tehtävä viivyttelemättä ilman toimenpideaikaa. Sen sijaan pidempien tiejaksojen hiekoituksella, linjahiekoituksella, on toimenpideaikana II-hoitoluokassa 6 tuntia ja III-hoitoluokassa 8 h. Koska toimenpideajat ovat kovin pitkät, voi tienkäyttäjästä tuntua, ettei tietä hoideta ollenkaan. Silti työ voidaan linjahiekoituksen osalta tehdä ihan ajallaan, kun toimenpideaika huomioidaan.

Menneinä vuosikymmeninä talvet olivat yleensä vakaampia: pitkät pakkasjaksot ja pysyvä lumipeite talvella pitivät myös tiet samassa kunnossa päivästä toiseen. Viime vuosina talvihoidon painopiste on siirtynyt enemmän lumen auraamisesta liukkaudentorjuntaan. Lämpötilan noustessa tai laskiessa 0 °C jommallekummalle puolelle, voi tulla tarve liukkaudentorjuntaan, vuodenajasta ja muista olosuhteista riippuen. Karkeasti liukkaudentorjuntatarvetta voi tarkkailla jäätymispisteen alituksen määrillä, eli kuinka monta kertaa lämpötila laskee 0 °C alapuolelle talvikuukausien aikana. Joulukuussa 2016 oli jäätymispisteen alituksia enemmän kuin vuosien 1981 – 2010 perusteella laskettuun maksimimäärään verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti joulukuu oli teiden talvihoidon kannalta poikkeuksellisen hankala. Seurauksena tästä on ollut mm. se, että osassa hoitourakoita on käytetty jo vuodenvaihteeseen mennessä enemmän hiekkaa kuin muina vuosina koko talvikaudella.

Toimenpiteiden oikea-aikaisuus ennakoinnin tärkeys korostunut

Vaihtelevat kelit ja muuttuva ilmasto tekevät kelien kehittymisen seurannasta ja tien päällä tehtävistä kelien tarkastuksista entistä tärkeämpiä. Myös pieniä paikallisia sääilmiöitä, joita ei näy tutkissa, on esiintynyt. Niiden vaikutuksesta tieverkon liikennöitävyyteen ei saada tietoa tutkakuvista, vaan paikan päältä. Myös reaaliaikaista kuvamateriaalia tuotetaan joidenkin ELY-keskusten alueella eri konsepteilla, ja jossain vaiheessa tämä saapunee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseenkin. Kelin muutoskohdissa urakoitsijan tulee olla valppaana, jotta tarvittavat toimenpiteet tehtäisiin oikeaan aikaan. Tämän talven aikana onkin korostunut ennakoinnin ja oikea-aikaisuuden tärkeys. Kiitettävästi ennakointi- ja seurantatyössä on onnistuttukin monin paikoin, kun olosuhteet otetaan huomioon. Niillä tieosuuksilla, missä toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa ja ennakoiden, onkin ollut pidempiaikaisia ongelmia tien hoidon tasossa. Ajoissa tehty työ säästää myös urakoitsijan euroja.

talvihoidon_ajoitustaulukko

Lue lisää talvihoitoluokista

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitokartta

 

granqvist_elina_6_2016-003

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

**********************************************************************************************

Isiga vägar och tonvis med sand

Under innevarande vinter har det kommit lite snö, men däremot varit desto mer halt. Temperaturen har sågat fram och tillbaka på båda sidorna av nollstrecket och vägarna har otaliga gånger blivit hala och fordrat mycket arbete. Det har gått åt rekordartade mängder sandningsand. Trots detta har det klagats på att det lägre vägnätet är halt runt om i Finland.

hiekoitettutie

Väganvändarna kanske önskar att de kunde hålla samma hastighetsnivå oberoende av årstid, men i Finland har vi fyra årstider och med vinterväghållning kan man inte kräva att det är sommar mitt i vintern. Endast på de livligast trafikerade huvudvägarna strävar man efter att det i normalt vinterväder är möjligt att hålla den hastighet som hastighetsbegränsningarna påbjuder. På andra huvudvägar förutsätts att föraren tar vintern mer i beaktande och iakttar noggrannare körhastighet: i normalt vinterväder är det godtagbart att det tidvis är halt. På de livligast trafikerade vägarna i det lägre vägnätet (vinterunderhållsklass II) är utgångspunkten ett skäligt vinterväglag. I normalt vinterväder känns vägarna hala och körtiden blir sannolikt längre. På övriga vägar (vinterunderhållsklass III) är målet försvarligt vinterväglag, ibland också kännbar hastighetssänkning. Hastighetsbegränsningen på 80 km/h gäller i allmänhet i detta vägnät. I praktiken betyder det att fordonsföraren har allt större ansvar att följa en lägre situationshastighet, som är lämplig för förhållandena, trots att hastigheten inte påbjuds med trafikmärken. Inte ens i sommarföre finns det garantier för att man kan köra tryggt i 80 km/h på dessa små, krokiga vägar.

tieliikennelaki_ru

Det är skillnad mellan kvalitetskraven och halkan som människorna observerar. I det lägre vägnätet är friktionskraven naturligtvis lägre än på livligt trafikerade huvudvägar, där det krävs bättre väggrepp. På vägar i vinterunderhållsklassen II och III inleds sandning av längre linjesträckor när man förutspår att friktionsvärdet 0,20 underskrids. Väganvändaren kan dock tycka att vägen känns hal även när friktionsvärdet är 0,20–0,24, trots att det är tillfredsställande vinterväglag enligt kvalitetskraven.

kitka_taulukkoru

På vägar i vinterunderhållsklasserna I och II bekämpas halkan huvudsakligen genom att ytan på vägen görs grov och genom att sanda. Regelbunden sandning förutsätts på särskilda problemställen såsom besvärliga backar, kurvor och i anslutningar. Åtgärden kallas för punktsandning och arbetet bör utföras utan dröjsmål och åtgärdstid. Däremot har sandning och sandning av linjesträckor på längre vägavsnitt åtgärdstider, som är 6 timmar i vinterunderhållsklass II och 8 h i vinterunderhålsklass III. Eftersom åtgärdstiderna är mycket långa, kan väganvändare tycka att vägarna inte sköts alls. Arbetet med att sanda linjesträckor utförs kanske ändå i tid när man tar hänsyn till åtgärdstiden.

Förr var vintrarna vanligtvis stabilare: långa köldperioder och bestående snötäcke på vintern höll även vägarna i samma skick från en dag till en annan. Under de senaste åren har vinterväghållningens tyngdpunkt förflyttats från snöplogning till halkbekämpning. När temperaturen stiger eller sjunker på någondera sidan av 0 °C, kan det finnas behov av halkbekämpning oberoende av årstid och andra förhållanden. Behovet av halkbekämpning kan grovt undersökas enligt antalet gånger fryspunkten har underskridits, dvs. hur många gånger har temperaturen sjunkit under 0 °C under vintermånaderna. I december 2016 underskreds fryspunkten fler gånger jämfört med det beräknade maximala antalet gånger under åren 1981–2010. I praktiken betyder detta att i synnerhet december var exceptionellt besvärlig med avsikt på vinterväghållningen av vägarna. Bl.a. i en del av underhållsentreprenaderna har som en följd av detta använts mer sand före årsskiftet än andra år under hela vinterperioden.

Vikten av att förutspå åtgärder i rätt tid framhävs

Varierande väglag och klimatförändringen innebär att det blir allt viktigare att följa upp hur väglaget utvecklas och att väglaget på vägarna kontrolleras. Det har även förekommit små, lokala väderleksfenomen, som inte syns på radarn. Information om hur dessa fenomen påverkar vägarnas trafikerbarhet finns inte i radarbilderna, utan på plats. I vissa NTM-centralers områden framställs bildmaterial i realtid med olika koncept och i något skede kommer sannolikt även NTM-centralen i Södra Österbotten att använda sig av samma. När väglaget förändras, bör entreprenören vara vaksam så att nödvändiga åtgärder sätts in vid rätt tidpunkt. I vinter har vikten av framförhållning och åtgärder i rätt tid framhävts. På många ställen har framförhållningen och uppföljningen lyckats utmärkt med beaktande av förhållandena. På vägavsnitt där åtgärder inte har vidtagits i tid och utan framförhållning, har det också förekommit långvarigare problem ifråga om väghållningens nivå. Arbetet som utförs i tid sparar också entreprenörens pengar.

talvihoidon_ajoitustaulukkoru
Teiden talvihoito – menetelmätieto (Tiehallinto 2001, på finska)

Läs mer om vinterunderhållsklasserna

NTM-centralen i Södra Österbottens underhållskarta

Elina Granqvist Väghållningsplanerare NTM-centralen i Södra Österbotten